Synkkä Syysunelma 2021 T100 (kisa)raportti

JanneS kävi PasiF kanssa juoksemassa 105km varsin urbaanissa ympäristössä jo legendaariseksi muodostuneessa Synkässä Syysunelmassa (joka myös Mammuttimarssi nimellä aikoinaan tunnettiin). Tällä kertaa synkkyyttä ei kuitenkaan tarvinnut kokea kun sää pysyi mukavasti +8-9C paikkeilla, uintirasti oli helpohko ja viimeiselle rastille suunniteltu sadan metrin kahlaus jouduttiin perumaan liian vaarallisena. Vietimme mukavan pe-la yön ja olimme maalissa n 15h 45min taivalluksen jälkeen.

Taustoja

Oma ultra urani alkoi Mammuttimaratonilta (70km) Kytäjällä 2010, jonka jälkeen matka piteni seuraavana vuonna Mammuttimarssiksi (100km) Lappohjassa ja huipentui sitten Mammuttiruntuun (126km) vuonna 2012 Vihdin Ojakkalassa. Tuo pysyikin minulla tähän kesään asti pisimpänä yhtäjaksoisena jalan kuljettuna matkana, kunnes NUTS300 meni matkana ohitse. 

Vaikka Mammuttimarssi pysyi vahvasti mielessä, vuosina 2013-2018 tapahtuman ajankohta osui aina valitettavasti perheen syysloman kanssa päällekkäin, ja pääsin takaisin tositoimiin vasta 2019 Synkäksi Syysunelmaksi nimensä muuttaneeseen tapahtumaan, joten tämä kerta oli nyt kolmas peräkkäinen 100 km matka. Tosin sekä 2019 että 2020 todellinen kuljettu matka oli 117km enimmäkseen maastossa, kun nyt tuli 105km enimmäkseen teitä pitkin. 

Synkkä Syysunelma 2021

Tänä vuonna järjestäjät olivat muokanneet konseptia julkaisemalla vain loppureitin rastipisteiden koordinaatit, ja alun 7 rastin + uimarastin paikat joutui selvittämään järjestäjän startissa antamien vinkkien perusteella. Alunperin oli vain tiedossa, että matkaa kertyisi n. 26km tällä erikoiskokeella. Saimme omasta mielestä ihan kohtuullisessa ajassa selvitettyä vihjeet, mutta hahmotin huonosti missä järjestyksessä rastit kannattaisi hakea ja juoksimme ehkä sellaiset 3-4 km ylimääräistä tässä alussa. Vauhti oli alussa kuitenkin hyvä ja ensimmäinen maraton matka meni hieman päälle viiteen tuntiin (sisältäen uintirastin).

Karhupatsas - yksi alun rastipisteistä

Pääsimme varsinaiselle reitille vähän vajaan neljän tunnin Helsinki kiertelyn jälkeen suoraan kaupungin sykkeestä Viikinrantaan ruovikon sekaan juoksemaan. Yllätys oli todella suuri kun vähän tuon rasti 9:n jälkeen alkoi edestä kuulua kannustushuutoja tiiminimillä. Olimme vielä silloin pienellä polulla vasta tulossa ulkoilutielle. Kun sitten pääsimme isommalle tielle, siellä oli neljän hengen kannustusjoukko ja meininki kuin isommassakin polkujuoksutapahtumassa. Hieno ele heiltä, kiitos siitä!

Piilokoju Viikinrannassa

Meillä vauhti alkoi vähän hiipua 50 km jälkeen, kuten tavallista, mutta etenimme silti ihan hyvää vauhtia eikä saman sarjan edellä menijöitä tai takana tulijoita näkynyt, poislukien yksi ohitus, jonka teimme Tattarisuon kohdilla. Itse suunnistus oli tällä kertaa varsin helppoa. Olin tehnyt hyvät kartat eikä missään vaiheessa ollut mitään ongelmia. Jotkin reitinvalinnat olisivat saattaneet olla hiukan nopeampia, mutta en usko että reitinvalinnoilla tällä reitillä tuli mitään isoja aikaeroja ellei sitten tehnyt selkeitä virheitä. Meille ei tällä kertaa tainnut tulla yhtään virhettä suunnistuksessa, poislukien loppu, jossa melkein mokasimme uudella viimeisellä rastilla kunnolla - olimme jo ottamassa kuvaa "koirapuiston viereisestä tolpasta", kun Pasi tajusi että kyseessä oli leikkipuisto eikä koirapuisto. Ihan täysissä voimissa siis tuskin olimme enää tässä vaiheessa - tuon kun pystyi päättelemään sekä puistossa leikkivästä lapsesta tai koirakielto merkistä puiston portissa. Onneksi siitä oli helppo jatkaa Lauttasaaren rantaa hiukan eteenpäin sille varsinaiselle koirapuistolle. 

Maalissa olimme 15 tunnin 45 minuutin taivalluksen jälkeen 3. ja 4. sijoilla (8 osallistujaa sarjassa), noin puoli tuntia kärkiparin perässä. Hieno tapahtuma ja ensi vuonna uudestaan, kunhan vain tapahtuma on jossain muualla kuin asfalttiviidakossa. Kuvien otto rastilla toimi hyvin todentamaan rastilla käynnin, kunhan vaan kuvauskohde on tarpeeksi hyvin määritelty ohjeissa, kuten tällä kertaa oli.

Kartta ja GPS-seuranta

Valmistelut

Synkkään Syysunelmaan kuuluu olennaisena osana karttavalmistelut edellisellä viikolla, järjestäjä kun ei muuta ilmoita kuin rastikoordinaatit sekä lähdön paikan ja ajan. Tällä kertaa onnistuin tekemään kartat alusta asti itse ja olin lopputulokseen todella tyytyväinen. Muistan vielä hämärästi aikoinaan kun printtailin 2011 silloisen mammuttimarssin kartat suoraan kansalaisen karttapaikasta ja piirtelin rastipaikat käsin niihin ja lopputuloksena oli noin 15 erillistä karttalehteä. Tällä kertaa kartat mahtuivat 6 kpl A3:ia noin 1:24000 mittakaavassa.

Varusteista

Lähdin liikkeelle Salomonin Advanced Skin 12 litraisella juoksurepulla, jossa oli mukana kynä, kompassi, EA-pakkaus, vara-akku lamppuun, varalamppu, Salomon Bonatti sadetakki, merinovillainen pitkähihainen paita, retkipyyhe, vara-akku ja johdot puhelimen lataukseen sekä litra vettä lötköissä ja energiaa n. 15 tunnin suoritusta varten (6 kpl Nosht vauhtikarkkeja, 5 kpl suklaapatukoita ja 3 kpl ruiskerrosleipiä). Painoa repulla oli startissa 3.6kg (sisältäen 1 litran nestettä). Kaupunkiolosuhteissa olisi varmaan voinut jättää jotain poiskin, mutta lähdin sillä ajatuksella että kaikkeen on varauduttu ja usein noita lisävaatteita on tarvittu. Tällä kertaa kun sää pysyi tasaisen lämpimänä eikä matkalla kastunut muuta kuin uimarastilla, ei mitään varavaatteita tarvittu. Energioista jäljelle jäi yksi vauhtikarkki paketti ja yksi suklaapatukka. Matkalla kävimme kaksi kertaa kaupassa ja sieltä mukaan tuli vesitäydennyksen lisäksi yksi karjalanpiirakka ja puolen litran kokis, jonka lisäksi täytimme vedet kaksi kertaa vesipisteistä matkan varrella. Nestettä kului n 5-5.5 litraa per henkilö. 

Rasti 11 - "Rakkauden temppeli"

Päätössanat

Tämä oli kolmas yli 100km ultra tänä vuonna ja nyt päätin siirtyä ylimenokaudelle, jotta ensi kauden treenit saa sitten joulukuussa käyntiin. Parin viikon päästä on vielä NPU pikkujoulu-ultra, mutta taitaa siellä jäädä juoksut väliin kun vasemman jalan jalkapöytä näyttää ja tuntuu tulehtuneelta ja jotain pikku kiputiloja oikeassakin jalassa on. Taidanpa jatkossa pysyä metsän puolella ja jatkaa asfaltin välttelyä.

Varsinaisesti en vieläkään identifioi itseäni ultrajuoksijaksi, vaikka takana on nyt tasan 20 yli 100km/24h suoritusta jalan, 13 noista on rogaining 24h kisoja, 5 mammuttimarssia/synkkistä ja varsinaisia ultria vain Bodomin ultraintervalli 10 vuoden takaa ja tämän vuoden NUTS300.

Ensi vuoden kisakalenteri alkaa kyllä olla jo aika selkeä ja ensimmäisenä tapahtumana maaliskuun alussa TransGranCanaria (129k), sitten loppukausi meneekin rogainingin merkeissä kun toukokuussa on EM-roga Karjalan kannaksella ja elokuussa MM-kisat Tšekeissä.  

 

JanneS

EM-rogaining (Viro 2021) kisaraportti

JanneS ja Mika kävivät 17. Rogainingin Euroopan mestaruuskilpailuissa Otepäässä, Virossa, syyskuun alkupuolella, lopputuloksena oman sarjan 10. sija ja kokonaiskilpailun 25. sija (224 joukkuetta) n. 118 km etenemisen jälkeen. Kilpailu sujui hyvin ja teimme tasaisen varman suorituksen. Viron ja Latvian joukkueet dominoivat kokonaiskilpailua, mutta Turun Metsänkävijät (Juha Karppinen ja Timo Lainema) toivat Suomeen hienosti Super Veteraanien sarjan pronssimitalin.

Kohta lähdössä - kuva: Aldis Toome

Valmistautuminen

Alkukausi meni molemmilta NUTS300:lle valmistautumiseen ja koska kisojen väliin jäi vähän yli 6 viikkoa, ei tuossa välissä kovin erityistä rogaining herkistelyä ehtinyt tehdä. Kun jalat alkoivat vihdoin palautua NUTS:lta, melkein täytyikin jo alkaa himmailemaan tähän kisaan. NUTSin jälkeen tuli jalkoihin vielä 2-3 viikon päästä kevyitä hermosärkyjä vähän tiukempien harjoitusten jälkeen, joten jonkin verran jouduin varomaan kovempia treenejä. Sain kuitenkin useampia hyviä suunnistusharjoituksia tehtyä ja kuntopohja oli hyvä alkukaudesta, joten kisastartissa oli luottavainen olo. 

Saavuimme kisakeskukseen (Otepää, Viro) hyvissä ajoin perjantaina ja ehdimme käydä illalla mallikartalta hakemassa muutaman rastin. Kuten olimme vähän epäilleetkin, kartalla oleva valkoinen saattoi maastossa olla mitä tahansa hyväkulkuisesta metsästä tumman vihreään lähes läpipääsemättömään ryteikköön, joten päättelimme oikojen olevan kisassa aika riskialttiita. Vauhti hidastuu todella paljon noissa ryteiköissä.

Mallikartalla - samanlaista maastoa löytyi myös kisassa

Lähtötunnelmia - kuva: Aldis Toome

Kilpailu

Lähdimme suunnittelemaan reittiä varman päälle sillä idealla, että haemme sitten lisärasteja jos matka alkaa vaikuttaa liian lyhyeltä. Näin jälkikäteen ajateltuna taktiikka saattoi olla liiankin konservatiivinen - olisimme saattaneet saada hiukan tehokkaamman reitin jos olisimme suunnitelleet jonkin verran pidemmän perusreitin ja ottaneet riskiä enemmän. Nyt ehdimme hakea koko suunnitellun reitin, lisälenkillä 62-41 matkalta ja lopussa vielä 21-65-35.

Ensimmäinen 6 tuntia (33km)

Ensimmäinen 6 tuntia (33km) sujui ilman ongelmia ja saimme pidettyä ihan hyvää vauhtia yllä. Päätimme jo tässä vaiheessa hakea alkuperäisen lenkin päälle kuvassa vasemmalla näkyvät 62 ja 41. Saimme pidettyä jalat kuivina ensimmäiset 4 tuntia, joka saattoi auttaa lopussa jonkin verran ainakin minulla. Tämä oli sinänsä yllättävää, koska yleensä jalat ovat läpimärät ensimmäisen 30 min jälkeen. 

6-12 tuntia (27km)

Ensimmäinen virhe (n. 10 min) tuli kun lähdimme hakemaan 92:sta hieman liian aikaisin ja jouduimme hakemaan itsemme kartalle uudestaan rinteen kautta. Pimeä tuli jossain 83-89 välillä, josta matka jatkui haastavinta suunnistusta tarjonneeseen lounaiskulmaan - siellä riitti mäkiä ja suppia - eikä kartta ollut kovin tarkka. Teimme heti alkuun virheen 85:lla, jälkeenpäin katsottaessa menimme GPS-jäljen mukaan todella läheltä rastia sen ohitse ja kun olimme selvästi ohi eikä ollut enää tietoa missä olemme, päätimme jatkaa eteenpäin 81:lle ja tulla takaisin 85:n kautta. Etelän kautta tuo 85:n olikin helpompi löytää. Suurin osa joukkueiden isoista virheistä taisi tulla tässä kulmassa ja osa tiimeistä ei lopulta löytänyt tunninkaan haun jälkeen joitain näistä rasteista. Vauhti meillä vähän hidastui pimeällä, osittain kylläkin sen takia että piti suunnistaa vähän tarkemmin - ja osittain koska tällä välillä oli enemmän hitaampaa metsäpätkää.

12-18 tuntia (29km)

Yöllä alkoi tulla todella kylmä ja lopulta meillä oli kaikki mukana olleet vaatteet päällä, joka minulla tarkoitti merinovillaista pitkähihaista aluspaitaa, pitkähihaista urheilupaitaa, kevyttä tuulitakkia ja sadetakkia + pipo ja hanskat. Kylmyys vaikutti siihen että päätimme mennä 104:lle tien kautta ilman riskeeraamista joen ylityksestä ja siitä mahdollisesti seuraavasta kylmettymisestä. Otimme rastit varman päälle ja ainoastaan 97:lle oli pientä haparointia ja 104:lta poistuessa käännyimme yhdestä risteyksestä väärin, muuten loppuyö meni hyvin ja matkaakin kertyi pitkien tiesiirtymien johdosta.

Viimeinen 6 tuntia (30km)

Lopun suunnistus sujui hyvin ilman virheitä. Ihan lopussa päätimme hakea lisärastit 65 ja 35, mutta päätin viime hetkellä lisätä mukaan vielä 21:n, vaikka se lisäsi matkaa aika paljon. Kun pääsimme 21:n jälkeen 65:lle ehdin jo katua tuota lisähakua, mutta päätimme että juoksemme maalia kohti ja jos 35:lle lähtevän polun kohdalla meillä on riittävästi aikaa, lähdemme yrittämään sitä. Ehdimme sen sitten lopulta ihan hyvin hakea ja olimme maalissa n. 8 minuuttia ennen 24 tunnin täyttymistä ihan hyvävoimaisina. 

Ensimmäiselle rastille menossa - kuva: Aldis Toome

Saimme koko matkan pidettyä hyvää omaa vauhtia yllä, poislukien Mikan pieni notkahdus yöaikaan, mutta siitäkin pääsimme ylitse ja yön aikana kerätyistä kilsoista päätellen vauhti ei kovin paljoa kuitenkaan hidastunut. Lopputulokseen voi olla ihan tyytyväinen, vaikka parannettavaakin jäi, kuten yleensäkin rogainingissa.  

Linkki GPS-jälkeen löytyy täältä ja lopulliset tulokset löytyvät täältä.

Varusteet ja eväät

Varustepuolella menin hyviksi todetuilla varusteilla, ainoastaan luuppi peukkukompassissa taisi olla uusi varuste. Eväspuolella lähdinkin sitten testaamaan vähän uusia tuulia, tavoitteena vähentää suklaan määrää ja löytää vähän enemmän vaihtelua energiansaantiin. Tällä kertaa mukana vanhojen tuttujen (5 kpl ruisleipiä, 6 suklaapatukkaa, 2 karkkipussia ja 2 pähkinäpussia) lisänä 5 kpl Tailwindiä ja 4 kpl Nosht:in vauhtikarkkeja. Hyvin nämäkin toimivat, ehkä vähennän Tailwindin määrää jatkossa, lisään vauhtikarkkeja jonkin verran ja heivaan pähkinät kokonaan pois. Pähkinät toimivat itsellä todella hyvin NUTS300:lla, mutta selvästi huonommin nyt kun vauhti oli kovempi. 

Jatkosuunnitelmat

Syksyn suunnitelmat olivat vielä täysin auki ennen kisaa, mutta nyt pari viikkoa kisan jälkeen fiilis on korkealla ja palautuminen niin hyvässä vauhdissa, että päätin siirtää ylimenokautta vasta Synkän Syysunelman jälkeiseen aikaan. Tähän väliin mahtuu vielä Louna-roga 6h. Olin vähän myös haaveillut Vaaroista, mutta en jaksa yrittää säätää sinne viime hetken lippua ja matkoja. Täytyy ens vuonna ilmoittautua ajoissa. 

2022 kalenterissa onkin sitten allekirjoittaneen toinen polkujuoksu, suuntana Transgrancanaria 129km maaliskuun alussa. Sinne ei ole mitään aikataulutavoitteita. Pääkisoina sitten EM-rogaining Karjalan kannaksella ja MM-rogaining Tsekeissä. Kummastakaan ei taida vielä mitään virallista kilpailukutsua olla olemassa. Jos tuonne väliin jotain kivoja polkujuoksuja tai seikkailukisoja saa mahtumaan niin sinne sitten myös. 

JanneS

NUTS300 Distance by Black Diamond (2021) kisaraportti

JanneS ja Mika suorittivat Suomen ensimmäisen 200-mailisen polkujuoksun Lemmenjoelta Äkäslompoloon hieman alle 100 tunnissa. Matkalla tuli paljon uutta oppia eikä rakoiltakaan vältytty. Kokemus oli ainutlaatuinen eikä taatusti ihan helpolla unohdu. 

Kisastrategia

Koska tiesimme, että emme taistele kärkisijoista eikä kummallakaan ollut takana lähellekään näin pitkiä koitoksia, päätimme maksimoida maaliinpääsyn mahdollisuuden ja mennä varman päälle koko matkan. Käytännössä tämä tarkoitti, että suunnitelma oli yksinkertaisesti kävellä koko matka ja levätä hyvin huolloissa. Alkuperäisessä suunnitelmassa varauduimme myös majoittumaan reissun pisimmällä toisella etapilla, mutta tarkoituksena oli edetä muut etapit ilman lepoja. 

Toisin kuin monilla muilla osallistujilla lähdimme lepojen suhteen siitä ajatuksesta, että jos pysähdymme, niin sitten varmistamme kunnon unet, joka taas tarkoitti sitä, että minulla oli mukana majoitteita n. 1.5 kg Kalmankaltiosta eteenpäin (Z-packs duplex teltta, Therm-a-Restin Vesper Quilt 7C ja Therm-a-Restin NeoAir UberLite makuualusta). Mikalla mukana oli UD:n bivy ja tarppi.

Z-packs duplex Hietajärvellä

Toisena isona päätöksenä ennen kisaa oli repun valinta - päädyimme molemmat ratkaisuun, jossa reppuna oli Salomon XA 35 ja sen lisäksi oli etupussukka, jossa eväät olivat käden ulottuvilla. Salomon XA on erinomainen reppu, mutta ei olisi yksistään mitenkään toiminut meidän taktiikan kanssa, jossa syödään tunnin välein. 

 

Näin jälkikäteen voi sanoa, että valittu strategia oli meille oikea. Saimme hyvin levättyä sekä huolloissa, että kaksi kertaa matkan varrella. Vieläkin ihmettelen (ja nostan hattua) kanssakulkijoillemme, jotka nukkuivat mukana olleessa hätä-bivyssä. Tuo vaikutti ihan toimivalta ratkaisulta nyt kun sää oli lähes koko ajan hyvä, mutta pitkäaikainen sade olisi saattanut heittää isosti kapuloita rattaisiin. 

Ensimmäisellä etapilla (photo: Rami Valonen)

Huonoin puoli valitsemassamme strategiassa oli, että repun painon ja tuon etupussukan kanssa juokseminen oli haastavaa, joten vauhdin maksimi tuli vähän niin kuin annettuna edellä mainittujen päätösten pohjalta. 

 

Haluan vielä sanoa, että hyvä kisastrategia vaihtelee erittäin paljon riippuen odotetusta loppuajasta – kisan luonne on hyvin erilainen jos tavoite on 60-70 tuntia verrattuna meidän vähän alle 100 tunnin aikaan. Nopeimmat voivat edetä kevyen repun kanssa huoltojen välit ja sitten panostaa huolloissa lepäämiseen sen mitä tarvitsee. Me varauduimme siihen, että mikäli matkan varrella tulee ongelmia, voimme ne hoitaa pitkällä levolla tarvittaessa, vaikka maastossakin.

Njurkulahti-Kalmankaltio (88km; 17h 19 min) + tauko 3h 35min

Lähdimme startista rauhassa liikkeelle, jossain siellä 2/3 kohdalla porukasta. Lemmenjoen maisemat olivat todella hienot ja pidimme yllä hyvää reipasta kävelyvauhtia. Ensimmäinen taktinen valinta meiltä oli valita annetuista kahdesta joen ylityspaikoista jälkimmäinen. Olimme jo ennen starttia katsoneet tuon jälkimmäisen reitin olevan vähän lyhyemmän ja kun juuri meidän edeltä lähti 4-5 hengen ryhmä ensimmäiseen ylitykseen, oli valinta selkeä. Se olikin oikea, sillä samat henkilöt saivat meidät kiinni vasta muutamien tuntien päästä ylityksistä. 

Poluttomalta pätkältä maisemaa

Olimme varautuneet poluttomalle osuudelle käsi-GPS:llä, kelloilla ja printatulla kartalla. Käsi-GPS osoittautui hyväksi heti kun sain siitä virransäästö ominaisuudet pois, sen jälkeen näyttö pysyi päällä vähän kauemmin kuin pari sekuntia kerrallaan. Mitään ongelmia matkalla ei ollut ja maasto oli ihan kulkukelpoista – vauhti oli jopa vähän kovempaa kuin mitä olimme pelänneet. Matkan varrella neljän hengen Samban porukkamme (minä, Mika, Pasi F ja Mikko A) yhdistyi toisen porukan kanssa ja taisi siinä välillä olla kymmenkunta henkilöä vilkuilemassa jälkiä laitteistaan. 

Letkassa poluttomalla osuudella (Photo: MikaT)

Poluttoman osuuden jälkeen pääsimme mönkijäuralle - letka alkoi taas pidentyä ja kaikki jatkoivat etenemistä omassa tahdissaan.  Tulimme Kalmankaltiolle hieman aamu viiden jälkeen, n. 17 tunnin etenemisen jälkeen. Kun pääsimme huoltoteltalle, alkoivat toimitsijat ajaa edellisiä nukkujia sieltä pois, jonka jälkeen oli helppo päättää laittaa oma teltta pystyyn pienen matkan päähän ja ottaa parin tunnin unet siellä. 

Kalmankaltio-Hetta (108km; 12h 44min + 12h 35 min) + tauot 4h 06min + 5h 17 min

Kun lähdimme Kalmankaltiosta yhdeksän aikoihin aamulla, tulivat viimeiset ensimmäiseltä etapilta huoltoon. Pasi ja Mikko olivat lähteneet n. tunnin meitä ennen matkaan. Mikolla jalka oli alkanut vaivata niin paljon, että hän tuli vastaan matkalla takaisin huoltoon keskeyttämään. 

Mönkijäuraa

Päivä alkoi kuumana ja teimme heti kärkeen virheen, kun otimme vain litran nestettä huollosta. Yllättäen reitin läheltä ei vettä saanut, joten ensimmäinen kahlaus joen yli tuli kuin tilauksesta. Jonkin matkaa sen jälkeen saimme kiinni jo hieman sekavan Pasin, joka ei ollut myöskään saanut riittävästi nestettä. Päätimme pitää kunnon jalkojen hoito tauon heti lähellä olevan toisen kahlauspaikan jälkeen. Tauon jälkeen Pasi olikin kuin uudestisyntynyt ja jatkoimme matkaa kolmistaan. 

Suunnitelmaksi muodostui tässä vaiheessa nukkumatauon pitäminen vähän Valkamapään jälkeen, noin etapin puolessa välissä. Hieman ennen Valkamapäätä alkoi sade ja ukkonen jyrisi juurikin siellä suunnassa minne olimme menossa. Mietin jo että kuinkas hyvä idea avotunturiin meno salamoidessa onkaan, kun taivas valkeni nousussa ja pääsimme huiputtamaan Valkamapään auringon paistaessa mahtava sateenkaari taustalla. 

Pidimme suunnitellun nukkumatauon, unta saimme ehkä n. pari tuntia ja tauon kokonaiskesto oli hieman yli 4 tuntia. Sadekin loppui juuri sopivasti, kun lähdimme liikkeelle. Saimme muutamat tiimit kiinni, jotka olivat tauottaneet omaa menoaan hieman erilailla ja etenimme hieman vaihtelevissa kokoonpanoissa kohti Hettaa. Nämä kohtaamiset reitillä olivat ihan parasta, sai tutustua uusiin ihmisiin. 

Matka jatkuu kohti sateenkaaren päätä (kellonaika 1:45)

Matkan raskain vaihe itselle oli n. 18 km asfalttitie siirtymä Hettaan. Mikan ja Pasin vauhdit asfaltilla oli selvästi omaa raahustamista nopeampaa ja heidän selkänsä loittonivat tasaisesti. Kuljin aluksi yksin ja soittelin kotiin sekä kaikki kaverit läpi, jotka jaksoivat kuunnella sekavaa selvitystä reitin varrelta, sitten jatkoin äänikirjan kuuntelulla, mutta lopulta sekin alkoi väsyttämään. Onneksi Pasi piti pienen huoltotauon ja sain hänet kiinni - tulimme sitten viimeiset 5km jutellen maailmanpolitiikasta ja mitä tahansa keksimme aiheeksi. Pääasia, että sai huomion jonnekin muualle siltä asfalttitiellä kävelystä. Lopulta saavuimme huoltoon iltapäivästä.

Maisemia toiselta etapilta

Päätimme ettemme pidä mitään kiirettä Hetan huollossa ja suihkun jälkeen sovimme, että kello laitetaan herättämään kolmen tunnin jälkeen. Huollossa vierähtikin sitten lopulta reilut viisi tuntia, kun rauhassa söimme, välppäsimme kamoja, hoidimme jalkoja ja taas vähän söimme lisää. Osa porukasta oli lähdössä vielä myöhempään auringon laskiessa, alkuillasta kun oli vielä aika kuuma, mutta päädyimme siihen, että parempi vaan lähteä niin matka etenee. Valitettavasti Pasi joutui jättämään reissun kesken Hettaan, kun hän ei voinut enää laittaa toiselle jalalle ollenkaan painoa, joten kahdestaan jatkoimme matkaa.

Hetta-Pallas (67km; 8h 56min + 8h 36 min) + tauot 2h 46 min ja 4h 41 min

Alun reitti oli tuttu kesäkuun vaellukselta, kunnes lähdimme plan B reittiä kohti Tappurin autiotupaa ja siitä Ketomellaan. Emme olleet tutustuneet kyseiseen reittiin ollenkaan etukäteen, tiedossa oli vain, että menemme jonnekin parkkipaikalle ja sieltä sitten takaisin Hetta-Pallas vaellusreitille. Pieni mutkitteleva polku suon laidalla miljoonine hyttysineen oli todella puuduttava ja pitkän tuntuinen – tuntui että matka ei edennyt ollenkaan, kun polku vain jatkui ja jatkui. Ainoa mitä tuossa tilanteessa voi tehdä on laittaa jalkaa toisen eteen ja lopulta ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen pääsimme tielle ja sieltä sitten kääntymään takaisin kohti kansallispuistoa. 

Suollakin on upeita maisemia oikeaan aikaan päivästä

Olimme jo etukäteen ajatelleet nukkuvamme tällä etapilla, jotta varmasti olisimme täysissä voimissa viimeisellä etapilla. Olin katsonut sopivaksi paikaksi noin puolen välin paikkeilla olevan Hietajärven ja kun sinne pääsimme puuduttavan suopolun jälkeen, oli päätös helppo pitää ja sovimme 1h 30 min unista. Nyt kun katsoo tauon kokonaispituutta, niin sen verran noissa pysähdyksissä aina on säätöä ruokailujen, jalkahoitojen, leirin pystyttämisten ja purkamisten kanssa, että vaikka kohtuu ripeästi koittaisi toimia niin reilu tunti tuohon aina ylimääräistä näyttäisi kuluvan. 

Tunkkausta Pallakselle (Photo: Manu Humppi)

Loppumatka Pallakselle kului nopeasti maisemia ihaillen. Hieman ennen viimeisiä nousuja juoksija tuli takaa kevyellä askeleella ja kun aloimme jutella kävi ilmi, että hänen piti startata Rogaining SM:ssä, mutta oli tullut viime hetken peruutus joten hän päättikin lähteä koko päivän lenkille ja juosta Vuontisjärveltä Äkäslompoloon kämpille. Jonkin aikaa sen jälkeen näimme jonkun kyykkivän edessä rinteellä ja mietimme jo, että näemmekö näkyjä, kuka täällä nyt paikallaan tässä kohtaa kyykkisi, Pallakselle kun oli kuitenkin vielä se 5 kilometriä matkaa, eikä järjestäjän kuvaajiakaan ollut näkynyt enää moneen päivään. Kun pääsimme kohdalle, yllätys oli suuri, kun möykky identifioitui vanhaksi kisakaveriksi Manuksi. Luulimme Manun olevan samaan aikaan starttaavassa Rogaining kisassa, mutta hän olikin joutunut jättämään kisan välistä flunssan takia ja lähtenyt tsekkaamaan Pallaksen maisemia, ja huomannut että olemme siinä ihan vieressä ja tuli nyt vaihtamaan kuulumiset ja kuvaamaan meitä. Siitä sai voimaa todella paljon ja loppumatka Pallakselle meni hujauksessa. 

Photo: Manu Humppi

Kun tulimme Pallaksen huoltoon, oli huonemajoituksissa juuri sopivasti kaksi sänkyä vapaana. Nukuimme taas kunnon unet, 3 tuntia, söimme hyvin ja hoidimme jalat, jonka jälkeen oli sopiva hetki lähteä illalla päivän viilennettyä kohti Äkäslompoloa. Emme olleet varmoja jaksamisesta ilman taukoja maaliin asti, joten otimme varmuuden vuoksi majoitteet mukaan myös viimeiselle etapille. 

Pallas-Äkäslompolo (66km; 17h 10 min)

Emme miettineet mitään loppuaikoja tai sijoituksia tässäkään vaiheessa. Tiesimme, että muutamakin eri porukka oli lähtenyt Pallakselta joitain tunteja aiemmin ja perään lähtisi todennäköisesti muutama. Oli käynyt jo selväksi, että kaikkien vauhti meidän lähellä oli suurin piirtein samanmoista ja ohitukset tapahtuivat yleensä taukojen aikana. 

Poikkeus tähän sääntöön oli Karitsa, joka kulkiessaan kulki jonkin verran meitä nopeampaa ja hän saikin meidät kiinni n. 5 km Pallaksen jälkeen, juuri ennen kuin pieni polku alkoi. Pitkällä matkalla pienikin muutos rutiiniin toi paljon voimia ja matka Mustakeron autiotuvalle meni niitä näitä Karitsan kanssa rupatellessa nopeasti. Jäimme sinne huoltamaan ja Karitsa jatkoi matkaa, kunnes löysimme hänet hieman ennen Rauhalaa suonlaidalla pitämässä omaa taukoansa. Siitä jatkoimme yhdessä Rauhalan vesipisteelle, jonka jälkeen Karitsa jäi pitämään hieman pidempää taukoa ja jatkoimme taas matkaa kahdestaan. 

Alkuperäinen suunnitelma oli pitää mahdollinen tauko vähän puolen välin jälkeen Pahtavuomalla, mutta kun siellä olimme täysissä voimissa niin päätimme jatkaa matkaa ainakin Peurakaltioon, joka oli viimeinen paikka missä olisi ollut mitään järkeä pitää pidempää taukoa. Samalla Hannu sai meidät kiinni kevyellä askeleella ja jatkoimme yhdessä matkaa kohti Mustakeroa. Matka jatkui taas niitä näitä jutellen kunnes hieman ennen Mustakeron laskua pidimme pienen huoltotauon ja Hannu lähti kepeällä askeleella tekemään eroa meihin. 

Välillä piti pysähtyä ihailemaan maisemia

Hieman ennen Äkäskeron laskua katsoin, kun Mika alkoi mennä polun laidasta ja laitaan. Sanoin tästä ja päätimme pitää pikanukkumatauon siinä paikassa, koska tuo viimeinen lasku olisi hyvä päästä turvallisesti alas. Mika taisi nukahtaa jo ennen kuin pää osui mättäälle ja itsekin nukahdin muutama minuutti sen jälkeen. Yllättäen tämä 10 minuutin pikauni antoi taas voimia niin paljon, että loppumatkasta ei enää väsyttänyt. Olimme kyllä kuulleet näistä 5-10 min pikatorkuista ja niiden voimasta, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun itse pääsin tätä ihmettä kokeilemaan. 

Peurakaltiolle kun pääsimme, oli selvää, että jatkamme samoilla silmillä maaliin asti. Loppumatkasta oli tiedossa helppoa polkua/ulkoilutietä 17 km ja nyt tavoitteena oli vain päästä maaliin mahdollisimman pian. Koitimme hiukan juostakin Kotamajan jälkeen, mutta ei siitä oikein mitään tullut tuolla kohtuu painava reppu + etupussukka yhdistelmällä, joten lopulta jatkoimme trekkaamista tasaista tahtia kohti maalia. 

Maaliintulo oli fantastinen kokemus, ilmassa oli suurta urheilujuhlan tuntua ja Selvä Pyyn terassille oli kokoontunut paljon tuttuja onnittelemaan maaliinpääsystä. Loppuaika oli n 97h 45min.

Maaliintulo (Photo: Rami Valonen)

Maaliintulon jälkeen Mikko A otti ohjat käsiinsä ja katsoi että saan jotain syötyä, en nukahda suihkuun ja pääsen lepäämään. En ollut yhtään ajatellut etukäteen mitä maaliintulon jälkeen tapahtuu, mutta tällaisen koitoksen jälkeen jokaisella tulisi olla joku täysijärkinen kaveri pitämässä huolta, koska omassa aivokopassa ei kovin paljoa siinä vaiheessa enää liiku. Mikon epäonni reissussa oli meidän muiden kämppisten onni, hän kun otti meidät kaikki vuorollaan vastaan ja katsoi että pääsemme taas omille jaloillemme. Olen tuosta avusta ikuisesti kiitollinen.

Oppeja

Olin arvioinut etenemisvauhteja exceliin etukäteen ja suunnitellut 4 krt 4 tunnin tauon matkalle, yksi jokaiseen huoltoon ja yksi ylimääräinen toiselle etapille. Excel näytti loppuajaksi 97 tuntia.

Loppujen lopuksi eteneminen oli hieman nopeampaa kuin mitä olin ajatellut alun etapeilla, isoin ero tuli ekalta etapilta poluttoman osuuden ollessa paljon nopeampi kulkuista kuin mitä olin pelännyt. Kolmos- ja nelosetapit menivät aika lähelle arvioitu aikaa. Toiseen suuntaan olin aliarvioinut huoltoihin käytettävän ajan ja arvioidun 16 tunnin sijasta olimme tauoilla yhteensä 20h 25 min, josta unta n. 11h 30min, joka lienee vertailussa porukan yläpäässä. 

Ehkä reissun olisi nopeamminkin voinut tehdä – liikkeen osalta se olisi vaatinut juoksua alamäissä ja huolloista olisi voinut varmasti nipistää jonkin verran, mutta prioriteettina oli maaliinpääsy ja olen edelleen sitä mieltä, että tämä oli meille oikea etenemisstrategia tällä kertaa. Nyt saimme todella paljon oppia minkä verran tarvitsemme unta monipäiväisessä koitoksessa ja kuinka elimistö palautuu lepojen jälkeen.

Jatkosuunnitelmat

Mitäs tämän jälkeen – suomen ensimmäinen 200 mailinen suoritettu ja jotain haastavaa pitäisi keksiä. Vastausta tähän ei vielä ole, muuta kuin että päälajini rogainingin EM-kisat ovat Otepäässä, Virossa, syyskuun alussa, ja sinne nyt ainakin mennään. Myöhemmin syksyllä Synkkä Syysunelma kiinnostaa, ja siinä taisikin olla tämän vuoden loput startit. 

Ensi vuosi on vielä jossain määrin kysymysmerkki muuten kuin rogaining osalta. Elokuussa on Tsekeissä rogaining MM-kisat ja toivomuksena on, että joku järkkäisi myös SM-kisat riittävän etäällä MM-kisoista, jotta saisi kaksi rogaining 24h starttia samalle vuodelle. Käsittääkseni myös Lapland Wilderness Challenge on vahvistettu ensi kesäksi ja se kiinnostaa kovasti. Muut hulluttelut sitten sen mukaan mitä kalenteriin mahtuu.

Linkkejä

Kisan tunnelmaan pääsee hyvin kiinni katsomalla Niilosmc:n videon: (https://www.youtube.com/watch?v=WKR4uq813CY)

Blogitekstejä:

Outdoorkati: https://outdoorkati.blogspot.com/2021/07/nuts-distance-300-by-black-diamond-326.html

Tuomas Maisala: https://tuomas.maisala.net/home/2021-nuts-distance-300

Trailplodder: http://paleo-runner.blogspot.com/2021/07/nuts-distance-300-dnf-race-report.html

JanneS

 

 

 

 

 

Näkkälä-Hetta-Pallas-Äkäslompolo-Ylläs vaellus 160km/3yötä

11.-14.6.2021 

Päätimme Mikan ja Juhan kanssa yhdistää NUTS300 kisavalmistelun kesävaellukseen, joten lopputuloksena oli, että lähdimme tutustumaan kisan loppupuolen reittiin kesäkuun alussa. Ajankohta osoittautui varsin hyväksi, lumet olivat jo sulaneet, mutta hyttyset pääosin pysyivät poissa. Muutamia hyttysiä näkyi matkan loppupuolella kun pääsimme etelämmäksi, mutta ei mitenkään häiriöksi asti. 

1. päivä: Näkkälä-Pyhäkero 41km 

Varasimme koko matkaan neljä päivää, itse tulin autojunalla jo etukäteen, ja loppuporukka saapui lentokoneella perjantaina päivällä. Lopulta pääsimme Ylläkseltä liikkeelle taksilla kohti Näkkälää klo 14, ja polulle starttasimme klo 16. Tarkoituksena oli mennä kohtuu kevyillä kamoilla, kaikkien reput painoivat ruokien ja vesien kanssa startissa n. 11.5kg. Itsellä siitä oli ruokaa 4.2kg ja vettä 1 litra. Laskeskelin ruoankulutuksen n 4500 kcal/päivä mukaan (pe puoli päivä ja ma ilman illallista).

Mönkijäuraa Näkkälä-Hetta välillä

Ura oli kohtuu selkeä koko matkan ajan

Reitti Näkkälästä Hettaan oli kohtuu nopeakulkuista. Muutamassa kohdassa joutui vähän väistelemään suopaikkoja, että sai pidettyä kengät kuivina, mutta vauhti meillä oli nopeinta koko reissun aikana tällä välillä. Toki kyseessä oli myös eka päivä, josta ehkä pieni lisänopeus. Reitillä ei ollut mitään merkintöjä ennenkuin lähempänä Hettaa, mutta eipä siinä montaa risteystäkään ollut. Parissa kohtaa jouduimme olemaan vähän tarkempana, että jatkamme oikeaan suuntaan.

Hetasta Pyhäkerolle menimme NUTS300 kisareittiä, eli ensin Hettaan urheilukentälle, josta isoa tietä järven kierto. Koska tarkoituksena oli seurata kisareittiä, emme lähteneet edes kyselemään vesitaksia järven ylitykseen, varmasti se olisi vaelluksen kannalta ollut mielekkäämpi vaihtoehto, koska tiekierto oli aika tylsä.

Majoitteet

Majoitteina meillä oli kaksi bivyä ja Z-Packsin duplex teltta, jonka Juha sai nyt kokonaan itselleen kun Mikan kanssa testasimme bivyissä nukkumista. Samalla opettelin itse tarpin käyttöä. En nyt ainakaan vielä näiden muutaman bivy reissun jälkeen ole konvertoitunut bivy+tarppi käyttäjäksi. En vielä ole keksinyt millä kombinaatiolla saisin tuon kombinaation kevyemmäksi tai mukavammaksi kuin tuon duplex teltan, jonne kuitenkin mahtuu kaksi henkeä nukkumaan, tai sitten yhdellä hengellä tilaa on ruhtinaallisesti ja kaikki kamatkin saa sisään. 

2. päivä: Pyhäkero - Pallas 44km

Toisena päivänä vaelsimme legendaarisen Hetta-Pallas vaellusreitin ilman suurempia ongelmia. Kävimme lopuksi vielä Taivaskerolla, mutta muuten menimme ihan virallista reittiä. Päivä oli erittäin tuulinen, jonka huomasi erittäin hyvin tunturien päällä. Vaikka kilometrejä ei päivään paljoa tullut, oli päivä kohtuu rankka kaikkine nousuineen. Garminin mukaan nousua kertyi noin pari kilometriä kaiken kaikkiaan. Pidimme päivällä yhden lounastauon Hannukurussa, mutta muuten liikuimme koko ajan. Pääsimme sen verran aikaisin Pallakselle, että ehdimme vielä hyvin syödä illallisen Pallashotellilla ja sitten siitä jatkoimme Pallaskodalle majoittumaan.

Taivaskero

Maisemat olivat huikean hienoja

Luntakin oli vielä vähän maassa

Vedensaannin kanssa ei ollut ongelmia tällä välillä

Välillä pysähdyttiin katsomaan maisemia

3. päivä: Pallas - Kutujärvi 53km

Pallakselta lähdimme aamutuimaan liikkeelle kohti Yllästä - reitti seurasi koko päivän Pallas-Ylläs vaellusreittiä. Tämä reitti oli paikallisen taksikuskimme mukaan jonkin aikaa unohduksissa, mutta nyt siihen selvästi panostetaan jonkin verran kun autiotuvilla/kodilla näkyi työtarvikkeita ja huonokuntoisia pitkoksia oltiin osittain korvattu teräs"pitkoksilla". Kun edellisenä päivänä näimme Hetta-Pallas välillä kymmenittäin ihmisiä, tällä välillä näimme kaksi vaeltajaa menossa samaan suuntaan meidän kanssa. Ilmeisesti kohtuullisen pitkät majoituspaikkojen välit vielä karsivat vaeltajia tältä reitiltä. 

Edellisen päivän leveät polut tuntureissa vaihtuivat paljon kapeampaan metsäpolkuun. Ensimmäiset n. 10 km Pallakselta olivat yllättävän hidasta pientä polkua, tai sitten meillä ei jalka vain liikkunut riittävästi heti aamusta. Joka tapauksessa oli hauska huomata kuinka erilainen reitti tämä oli kuin Hetta-Pallas. Ottamatta kantaa kummankaan paremmuuteen, reitit ovat vain hyvin erilaiset. Tällä välillä vedensaantiin täytyi kiinnittää paljon enemmän huomiota kuin Hetta-Pallas välillä. Joissain kohdissa vettä olisi saanut koko ajan, mutta varsinkin Rauhalan kohdalla ja sen jälkeen meillä oli pitkä väli missä ei puroja käytännössä ollut reitin varrella pitkään aikaan. 

Myös tältä reitiltä löytyi hienoa maisemia

Välillä vähän kivikkoisempaa

Polku parhaimmillaan

Hiukan saatiin vettä taivaaltakin

Saimme hyvin kuitenkin liikettä aikaiseksi ja päädyimme lopulta n. 12 tunnin liikkeen jälkeen majoittumaan Kutujärvelle, jossa oli seuraavana päivänä uuden kuivakäymälän rakennustyöt. Päivän reitin kohokohdaksi muodostui Äkäskeron huiputus, jota voi suositella vaikka päiväretkeksi Ylläksen seudulla olijoille. Kävinkin sen näyttämässä perheelle myöhemmin viikolla, ajoimme autolla Peurakaltiolla, ja siitä kävellen Äkäskeron huipulle ja takaisin (kannattaa mennä sen verran pitkälle että Pallas tulee näkyviin). Lopuksi ajoimme vielä Äkässaivon parkkiin ja kävimme paistamassa makkarat Äkässaivon kodalla. Kokonaismatka n. 13km. 

Näkymä Äkäskerolta

4. päivä: Kutujärvi - Äkäslompolo - Ylläs 23km

Viimeiselle päivälle jäi vielä sopivasti reilu parikymppinen jäljelle, joten ei ollut huolta etteivätkö matkakumppanit ehtisi hyvin Kittilästä lähtevään iltakoneeseen. Ihan tarkkaa tietoa lopullisesta reitistä ei aamulla lähtiessä vielä ollut, kun Äkäslompolo-Ylläs välille suunniteltu reitti oli suljettu. Lähdimme kuitenkin NUTS300:n reittiä kohti Äkäslompoloa ja pienen matkan päästä kun pääsimme leveämmille ulkoiluteille, alkoi ihmisiä tulla vuokrapyörillä tasaiseen tahtiin vastaan, osalla luomupyörät, mutta monella sähkömaasturit alla. Oli ilo nähdä niin paljon perheitä pyöräilemässä Lapin luonnossa.

Polut levenivät matkan loppupuolella

Varkaankuru

Kellostapulin kuru

Kun pääsimme n. kilometrin päähän NUTSin maalista, käännyimme kohti Yllästä. Lopulta kiertoreittimme osoittautui aivan mahtavaksi. Emme tienneet yhtään mitä odottaa, mutta Varkaankurun polku, joka menee pitkoksia puron vieressä oli mahtava, ja heti perään Kellostapulin kurun hyvin erilainen polku oli myös hieno. Lopulta olimme Ylläksellä kahden aikaan iltapäivällä. 

Päiväreitit kartalla

1. päivä: Näkkälä-Pyhäkero

2. päivä: Pyhäkero-Pallaskota

3. päivä: Pallas-Kutujärvi

4. päivä: Kutujärvi-Äkäslompolo-Ylläs

Loppuajatukset

Reissu oli erittäin onnistunut, kokonaismatka 160km hieman alle 3 päivässä, liikettä yhteensä n. 34.5 tuntia. Lopussa oli tunne, että voisihan tätä vielä jatkaakin, ja sitähän tuolla NUTS300:lla saa tehdä koko rahan edestä. Nyt kuitenkin tiedän että tämä vauhti riittää vallan mainiosti sielläkin, kun tavoitteena on päästä maaliin eikä hakea mitään sijoituksia tai alittaa jotain aikarajaa. Nyt täytyy vielä käydä muistiinpanot läpi ja viimeistellä NUTS300:n etappi aika-arviot ja varata evästä sen mukaan matkaan. Varusteet taitavat kaikki jo löytyä varastosta, joten niiden kanssa ei tarvitse enää säätää. Ensi viikolla vielä tiukkaa treeniä ja sitten himmailua kolmen viikon päästä tapahtuvaan starttiin.

JanneS

NUTS300 varustetestausta Ilvespolulla (1yö, 56km)

Kävimme Mikan kanssa testaamassa välineitä NUTS300:lle pika fastpacking-reissulla Ilvespolulla, välillä Pääjärvi - Kivijärvi - Liesjärvi (56km).

Ajankohdaksi kuukausi takaperin sovittu helatorstai osoittautui sään puolesta täydelliseksi, joten tällä kertaa ei päästy sadekamoja testaamaan. 

Majoite

Päähuomio itsellä oli majoitteessa, testissä Outdoor Researchin Helium Bivy (458g). En ollut edes nähnyt yhtään bivyä livenä ennenkuin tämän tilasin, joten mielenkiinnolla odotin mitä tuleman pitää. Sentään olohuoneen lattialle sen kertaalleen levitin ja jotain epäileviä katseita ja kysymyksiä sain perheeltä, että tuossa ruumissäkissäkö todella meinaat nukkua. Hyvin tuo kuitenkin toimi ja tämän hetken suunnitelmien mukaan ottaisin bivyn mukaan NUTS300:lle, koska kakkosetappi Kalmankaltiolta Hettaan on sen verran pitkä (118km), että siinä todennäköisesti tulee tarve majoittua.

Kengät

Kenkinä olen 24h kisoissa käyttänyt Inov-8:n Roclite 275/280/290 malleja, mutta nyt päätin testata Hokan Evo Speedgoatit. Hiukan meinasi mennä tiukoille kenkien saaminen, mutta ehdin käydä ne hakemassa postista matkalla starttipaikkaan ja sitten suoraan paketista jalkaan. Olin noihin tyytyväinen, toimivat hyvin tällaisessa polkukävelyssä. Tuntuma Hokissa maastoon on omaan makuun heikompi kuin noissa matalammissa vaihtoehdoissa, mutta ei tuo polulla haitannut ja vaimennus on varmasti riittävä pidempäänkin matkaan. Testiin on tulossa vielä La Sportivan Akashat, saa nähdä kuinka ne toimivat. Lopullinen kenkävalinta kisaan jäänee kesäkuun loppupuolelle.

Reppu

Reppukombinaationa testissä oli Salomon XA35 (533g) ja OMM:n 4 litrainen (96g) pikku pussi edessä. Olen 24h kisoissa käyttänyt jo vuosia luottoreppunani Salomon Advanced Skin 12-litraista juoksuliiviä, josta pidän älyttömän paljon. Tuohon vanhempaan 12l malliin saa kovat 0.75l pullot etutaskuihin, siinä on hyvän kokoiset sivutaskut ja reppuosassa on riittävästi tilaa 24h kisan vaatimille eväille ja varusteille. Tuo riittäisi tilan puolesta hyvin jos mukaan ei ota muita majoitteita kuin pakollisen palan 3 millistä solumuovia alustaksi ja emergency bivyn.

Salomonin isompi reppu toimi tositoimissa hyvin lisäetupussin kanssa. Ilman etupussia siinä on aika heikosti edessä tilaa patukoille. OMM:n etupussi tuo sitä tilaa sitten riittävästi ja kartankin saa kätevästi käden ulottuville. Itse reppuosa on turhankin tilava NUTS300:lle, mutta ei tuo ylimääräinen tila sinänsä haittaa kun repun saa kiristettyä hyvin vaikka siellä olisi vähemmänkin tavaraa mukana. Itse reppu painaa jopa hieman vähemmän kuin tuo vanha 12 litrainen. Tällä retkellä pakkasin vähän ylimääräistä mukaan ja lähtöpainona oli 8.1kg, sisältäen kaikki ruoat ja litran vettä. Loppupainona ilman nesteitä oli 6.45kg. 

Reitti

Tällä kertaa päädyimme tekemään harjoituksen pelkästään kävellen, koska sitä NUTS300:llakin tullaan tekemään. Tavoitteena pitää yllä reipasta vauhtia koko ajan. Lähtöpaikaksi arvoimme Pääjärven, joten keskiviikko illalle jäi sellainen 25km taivallettavaa kun matkalle lisättiin Iso-Melkuttimen kierto. Lähdön venyttyä kuuteen illalla, tarkoitti se sitä että olimme Kivijärvellä vasta illan hämärissä joskus vähän ennen yhtätoista. Parasta polkuantia oli ehdottomasti Iso-Melkuttimen ympäristö ja polut siitä pohjoiseen, Iso-Melkuttimen jälkeen polku etelään oli kyllä selkeä ja hyvin merkitty, mutta maisemat eivät vedä vertoja alkumatkalle.

1. pv reitti (garmin vähän sekoili matkalla)

Polut oli hyvin merkitty.

Iso-Melkuttimella illan koitteessa.

Aamulla keräsimme kimpsut kasaan siinä 7-8 aikoihin ja lähdimme pienen kierron kautta Kerityn ja Onkimaanjärven kautta kohti Liesjärveä. Hieman alle kuuteen tuntiin etenimme 30 km lämpenevässä säässä. Hyvin ehdimme siitä vielä lounaalle Kievarin Kirnuun ja oli loppupäivä aikaa tehdä muita juttuja. 

2. pv reitti

Kaiken kaikkiaan voin lämpimästi suositella tällaista pikaretkeä. Varsin lyhyessä ajassa sai hyvän irtioton arjesta, hyvän perustreenin ja testattua kisavälineitä samalla. Nyt kävi hyvä tuuri sään suhteen, mutta voisihan näitä vähän enemmän ex temporekin tehdä, kun kaikki tarvittavat (ja enemmänkin) tarvikkeita löytyy valmiina kaapista. 

JanneS