JanneS kävi viikonloppuna kipparoimassa Game Boys tiimin (#37) KY City Challengen kolmannelle sijalle. Kilpailu meni odotusten ja tavoitteiden mukaisesti.
Perjantain etappi
Kilpailu alkoi perjantaina iltapäivällä Narinkkatorilta hiukan erilaisissa tunnelmissa kuin mihin allekirjoittanut on tottunut multisport-cupin kisoissa. Järjestäjät antoivat n. parikymmentä minuuttia ennen lähtöä reittikirjan mutta kartan sai vasta startissa. Yleensä juuri ennen lähtöä on hirveä kiire kun täytyy suunnitella reitti ja huollot valmiiksi, nyt ei tarvinnut muuta kuin odottaa.
Lähtöjärjestys oli arvottu ja tiimit lähtivät kävelemään ensimmäiselle rastille 30 sekunnin intervalleilla, ensimmäinen tiimi lähti tasan klo 16.00 cheerleadereiden kannustaessa. Vasta ekalta rastilta sai lähteä juoksemaan kohti Töölönlahden ja Eläintarhanlahden rannoille merkittyjä kahta pistettä joissa piti olla yhteensä 6 valokuvaa. No, valokuvia ei ollut siellä missä piti mutta paljon täysin pihalla olevia kilpailijoita kyllä löytyi etsimässä edes jotain vihjettä mitä pitäisi tehdä. Hetki siinä mekin etsittiin kunnes joku järjestäjistä tuli kertomaan että oli sattunut inhimillinen erehdys eivätkä valokuvat olleet paikallaan. Käsky oli etsiä 6 järjestäjien edustajaa lahtien rannalta ja ottaa heiltä leimat karttaan. Viimeiseltä saimme sitten loppupäivän kartan ja VR:n aikataulun rantaradalle. Siitä piti sitten päätellä että kohti Kauniaisten asemaa pitäisi lähteä junalla. Meiltä sinänsä meni alun prologi ihan hyvin, valittu reitti oli optimi reitti lahtien kiertämiseen ja n. 7 km juoksun jälkeen pääsimme odottelemaan S-junaan 15 minuuttia junan lähtöä. Samaan junaan taisi ehtiä yli puolet joukkueista.
Kauniaisten asemalta lähdimme juoksemaan muiden tiimien kanssa jonomuodostelmassa rasteja Kauniaisten ympäristöstä. Rastit olivat helppoja eikä mitään isoja eroja tässä vaiheessa tainnut tulla. Olimme jossain 10.-20. sijojen paikkeilla juoksun lopussa. Yhteensä juoksua tuli n. 8 km. Juoksu päättyi Jorvin lähistöllä Questiin jossa piti kahlata tulvehtivan Espoonjoen toiselle rannalle vaijerista kiinni pitäen. Tämän mukavan virkistäytymisen jälkeen pienen siirtymän jälkeen saimme kanootit ja matka kohti Kauklahtea alkoi.
Alkupätkä melonnasta muistutti elävästi X-kaadon 2008 melontaa joka loppui suurin piirtein siihen mistä melonta nyt alkoi. Joessa oli paikoitellen tukkeja esteenä poikittain ja virtaustakin oli sen verran että kanootteja näkyi vähän väliä kaatuneena matkalla. Lauantaina aamullakin oli kuulemma kaksi kanoottia vielä hukassa tiimeiltä jotka olivat jättäneet melonnan kesken. Meillä melonta sujui hyvin, alun tiukissa paikoissa oli aika hankalaa ohitella mutta IKEAlle tultaessa olimme kuitenkin päässeet ohi ehkä 8 tiimistä. Siinä kohdalla sitten tulikin pikku ongelmapaikka kun tulvehtiva joki muistutti enemmän järveä kuin jokea ja piti kaivaa kartta esille jotta löysimme moottoritien alituksen. Tässä kohtaa muutama tiimi pääsi kuittaamaan meidän ohitse mutta loppumatkalla kiskoimme sen verran kovaa että pääsimme takaisin heidän ja vielä muutaman muunkin tiimin ohitse. Kun noin 8 kilometrin melonnan jälkeen vihdoin pääsimme huoltoon/pyörävaihtoon, saimme kuulla että olemme neljäntenä sillä hetkellä. Takaa tuli kyllä muutaman minuutin sisällä ainakin pari-kolme tiimiä vaihtoon.
Tässä kohtaa täytyy myöntää oma erehtyväisyytensä, oli kyllä ihan hyvä että järjestäjät olivat pakottaneet ja painottaneet kaikkia ottamaan kunnolla vaihtovaatteita huoltopisteelle. Melonnan jälkeen olo oli todella kylmä ja nopeaksi tarkoitettu huolto ei ihan niin nopeasti sujunut kun märkää takkia ei meinannut saada päältä pois kohmeisilla käsillä.
Paras apu kylmään oloon seikkailukisoissa on kuitenkin liike, joten ei auttanut muuta kuin hypätä pyörän päälle ja alkaa polkemaan. Pohkeet kramppailivat itse kullakin mutta silti saimme perusvauhdin ihan hyväksi. Ongelmaksi heti ensimmäisellä pyörärastilla muodostui liuotettu leimauslappumme. Joka rastilla lappu täytyi ottaa varovasti taskusta ettei se murenisi kokonaan, taitella se varovasti auki ja sitten kohmeisilla käsillä koittaa osua pihtileimasimella oikeaan ruutuun. Toki olisimme normaalikisassa suojanneet kyseisen lappusen vedeltä mutta kun sekin annettiin vasta startissa, ei moiseen liiennyt aikaa. Taistelimme ko. lappusen kanssa CP10:lle asti jonka jälkeen allekirjoittaneelta meni hermot ja päätin ottaa loput leimat kartan reunaan. Itse pyöräsuunnistus meni perjantaina todella hyvin, hiukan jouduimme etsimään polkua joka vei Questille 9B mutta muuten reittivalinnat onnistuivat ja rastit löytyivät juuri sieltä mistä pitikin. Maaliin Kauniaisten palloiluhallille n. 26 km poljennan jälkeen tulimme n. klo 21.30 toisena joukkueena oman kellon mukaan ajassa 5:14. TERES oli kahden hengen joukkueellaan tullut n. 20-30 minuuttia ennen meitä, pojat olivat ilmeisesti todella pitäneet vauhtia melonnassa ja lopun pyöräilyssä. Kuulopuheiden perusteella TERESillä oli n. 15 minuutin keula melonnan lopussa, jota he siis saivat kasvatettua vielä lopussa. Meidän jälkeen arviolta n. 15 min päästä tuli 3-4 tiimiä ja tiimejä valui palloiluhallille vielä pitkälti puolen yön jälkeenkin.
GPS trackerin jälki perjantaille:
Kommentteja perjantain etapista
Yöpymispaikassa saimme kuulla että alun kömmähdyksen johdosta kisan ajanlasku aloitettiin jokaiselle tiimille uudestaan Kauniaisten aseman jälkeiseltä ensimmäiseltä rastilta. Ihan hyvä päätös, olettaen että nuo ajat saatiin kaikilta talteen oikein.
Muilta osin perjantain osuus oli kyllä erittäin onnistunut. Prologin ideakin oli ihan hyvä, vaikka kompastuskiveksi olisi itse prologin toimiessakin tullut tuo siirtymä Kauniaisiin. Rantaradalla junien lähtöväli tuohon aikaan oli 20 minuuttia, joka on aika pitkä aika menettää jos sattuu myöhästymään junasta esim. minuutilla. Varsinkin kun kyseessä ei ollut yhteislähtö vaan intervallilähtö. Melonta oli erittäin hauskaa ja sopivan haastavaa ja pyöräreitille oli löydetty hyvää ajettavaa maastoa Espoosta ja Kauniaisista. Olipa metsässä vielä paikoitellen luntakin.
Lauantain etappi
Lauantaina lähtö oli maan uumenista Kauniaisten palloiluhallilta klo 7.00, TERES lähti ensimmäisenä, siitä 5 min päästä lähti joku puoliltaöin maaliin tullut tiimi ja 7 min kohdalla lähdettiin me. Meidän perään lähti vielä muutama tiimi porrastetusti ja sitten kai loput yhdessä erässä. Lauantain kartat löytyvät täältä 1 ja 2.
Alku lähti todella hyvin liikkeelle, ajoimme Kauniaisten laskettelurinteelle yläkautta ja ajoin mäen alas rastille, siitä matka jatkui Lippajärven kautta Laaksolahteen, jossa tapahtui kisan ainoa isompi suunnistusmoka. Olin ajatellut ilman sen tarkempaa suunnitelmaa että ajamme pikkuteitä etelään Lähderannantielle mutta tarkkaavaisuuden herpaantuminen rastilta lähdössä ja tarkemman suunnitelman puute aiheutti sen että lähdimme puistosta itään emmekä etelään. Kaiken huipuksi ehdimme ajaa reilun matkan väärään suuntaan ennen kuin tajusin ettei nyt ole kaikki kohdallaan eikä tarkempaa tietoa missä kohdassa olemme. Ei auttanut muutakuin tehdä U-käännös, lähteä ajamaan takaisin päin ja kompassin mukaan suunta etelään. Tiesin että jossain vaiheessa tulemme joko Lähderannantielle, Riihiniityntielle tai Karakallion läpi menevälle tielle. Tietysti osuimme sille huonoimmalle vaihtoehdolle, mutta siinä vaiheessa tärkeintä oli vain päästä kartalle nopeasti ja suurinpiirtein oikeaan suuntaan. Lopulta pummattua tuli tuollaiset 10 minuuttia, seuraavalta rastilta tuli jo tiimejä vastaan kun sinne menimme. Väliaikatietona olimme tässä vaiheessa järjestäjien mukaan n. 7 minuuttia kärkeä perässä, jossain 4-6. sijoituksella.
Otimme pari tiimiä seuraavalla rastivälillä kiinni ja ajoimme samaa tahtia heidän kanssaan pari seuraavaa rastiväliä, vaikkakin hiukan eri reittejä. Emme tulleet kisaan peesailemaan ketään ja todellakin teimme omat valinnat joka vaiheessa, sekä hyvässä että pahassa. Viimeisellä rastivälillä ennen Leppävaaraa tein hiukan huonon reittivalinnan ja kiersimme turhaan ylämäen kautta, tässä taisi muutama ylimääräinen minuutti mennä.
Leppävaaran Quest oli suunnistus jossa haettiin 5 helpohkoa rastia vapaassa järjestyksessä. Matkaa suunnistuksessa tuli n. 4 kilometriä. Suunnistuksen jälkeen matka jatkui parin rastin kautta Mäkkylään Questille. Questin löytäminen aiheutti hiukan hankaluuksia kun ajoimme oikean polun ohi ja lähdimme ajamaan parikymmentä metriä myöhemmin lähtevää polkua. Vajaa 5 minuuttia tuossa saattoi mennä hukkaan, itse Quest oli helppo "etsi kaksi rastia juoksuhaudoista" kun sinne asti päästiin.
Mäkkylästä ajoimme Vermon ja Pohjois-Tapiolan kautta Otaniemeen, jossa lauantain kohokohtana oli laskeutuminen sähkötalon katolta. Tässä vaiheessa eroa kärkeen oli kertynyt jo 15-20 min. Olimme tuossa vaiheessa viidentenä järjestäjien tietojen mukaan.
Laskeutumisen jälkeen matkasimme TERESin kanssa kissaa ja hiirtä leikkien, meillä onnistui reittivalinnat hiukan paremmin ja pääsimme ennen heitä Lauttasaaren eteläkärjen Questiin jossa piti etsiä 5 rastia jotka oli sijoitettu n. 2 metrin päähän rantaviivasta. Otimme tämän Questin ehkä vähän turhankin tarkasti, kaikki rastit olivat ihan loogisissa paikoissa eikä ihan joka kiven taakse olisi tarvinnut liukastella pyöräilykengät jalassa. Kolmen kilometrin liukastelun jälkeen jatkoimme matkaa muutaman rastin kautta maaliin. Lopussa ei mitään isompia säätöjä tullut ja onnistuneiden reittivalintojen johdosta olimme maalissa ilmeisesti neljäntenä tiiminä oman kellon mukaan ajassa 4:14, 18 minuuttia kärjen jälkeen. Tosin kyseinen tiimi oli lähtenyt ehkä 1-2 min meidän jälkeen liikkeelle, eli hävisimme nopeimmalle tiimille n. 20 minuuttia lauantain etapilla, eli suurin piirtein sen verran mitä matkalla tuli yhteensä pummailtua. Tarkkoja loppuaikoja ei ole vielä julkaistu tätä kirjoittaessa mutta järjestäjien soiton mukaan olimme yhteistuloksissa kolmansia.
Lauantain etapilla pyöräilyä tuli yhteensä melkein 60 km ja juoksua/suunnistusta 7 km. Kokonaismatkaa koko kisassa tuli n. 115 km, josta pyöräilyä 85km, juoksua/suunnistusta 22km ja melontaa 8km.
Lauantain reitti:
Kommentteja kisasta
Poislukien muutama pikku kömmähdys kilpailu oli hyvin järjestetty. Harri Hollo oli tehnyt hienon ja haastavan radan, varsinkin pyörällä ajaessa oli runsaasti reittivalintoja joista valita. Questejä oli paljon ja järjestäjiä oli runsaasti paikalla rasteilla. "Seikkailumelonta" on aina hauskaa, siinä on erilailla tunnetta mukana kuin jotain ison järven selkää ylittäessä.
Ehkä isoimpana parannusehdotuksena alun säätämisen lisäksi on että tämän tasoiseen kisaan tarvitaan ehdottomasti EMIT leimaus jatkossa. Pihtileimaus kuuluu jonnekin maakunnan pienien suunnistusseurojen omiin harjoituksiin, jos sinnekään. Ainakin itse olen valmis maksamaan ylimääräistä siitä ettei tarvitse sormet kohmeessa koittaa pihdeillä osua oikeaan ruutuun märässä leimauskortissa.
Muita pienempiä kauneusvirheitä oli järjestäjien halu antaa kartat vasta viime hetkellä (joka tarkoitti ettei karttoja ehtinyt suojata kastumiselta) ja yöpymiskassien hiukan pitkä kierto yöpymispaikkaan kun aika moni tiimi ehti sinne ennen kasseja joissa oli kaikki vaihto- ja huoltokamat. Näistä huolimatta kokonaisuus oli hyvä ja oli kiva olla mukana tapahtumassa. Suosittelen.
Loppusanat
Omalta osalta kisa meni hyvin, fyysisesti jaksoin hyvin, suunnistuksellisesti jäi vähän parannettavaa kesän muihin koitoksiin. Tiimi toimi hyvin yhdessä huolimatta siitä ettemme ehtineet kertaakaan treenata yhdessä ja Laurin edellinen seikkailukisa taisi olla Lapinkulta Challenge vuonna miekka ja kypärä ja Antti oli ensimmäistä kertaa seikkailukisassa. Toivottavasti sain heidät innostettua pysyvämmin tämän hienon ja haastavan lajin pariin. Laurin seuraava koitos on Pedasport Experience ja toivon mukaan Anttikin löytyy jostain joukkueesta kesän varrella.
Omalta osaltani seuraavana koitoksena on Janne H:n kanssa Spring Adventure muutaman viikon päästä, siihen heti perään 12h Kevät-rogaining ja toukokuun loppupuolella 12h Salpaus-rogaining. Treenien suhteen tavoitteena on panostaa melontaan ja tekniseen maastoajoon.
Janne S.
maanantai 26. huhtikuuta 2010
tiistai 20. huhtikuuta 2010
KY City Challenge ennakkotunnelmia
JanneS:n kisakauden avaus lähestyy hyvää vauhtia, kun kahtena edellisenä vuotena muiden menojen takia väliin jäänyt KYCC starttaa perjantai-iltana. Tiimi on kasassa, nyt enää loppuviimeistelyjä ja tankkausta muutama päivä ja perjantaina startti Narinkkatorilta.
Tiimin kasaus onnistui lopulta yllättävän hyvin, vaikka opiskelijastatuksen omaaminen osallistumiskriteereissä hiukan aiheutti päänvaivaa. En ole kummankaan tiimiläisen kanssa kisannut yhdessä koskaan, mutta molemmat olen tuntenut työkuvioiden kautta jo vuosia, joten siinä suhteessa ei tule yllätyksiä.
Varusteiden hankintakaan ei lopulta tuottanut tuskaa, kaikki pyörät löytyivät omasta "tallistani", itse lähden uudella Anthemilla, Lauri ottaa vanhan täysjousto Ridley Mamban ja Antti puolestaan Kona Jake cyclocrossarin. Oletettavasti city-ympäristössä cyclocrossari on nopein ja ehkä paras vaihtoehto mutta koska muut kisat ajan kuitenkin Anthemilla on tämä hyvää totuttelua kauteen.
Muilta osin tarvittavat varusteet löytyivät osittain omista varastoistani, tiimiläisiltä ja lainassa on vielä lisäksi Lupine Wilma, vaikka hiukan mietin vielä kuinka paljon valoa kisassa tarvitaan, mutta kun varusteluettelossa se mainitaan pakollisena varusteena niin kai sitä sitten tarvitsee kisan aikana. Muutenkin pakollisten varusteiden luettelo on mallia kaikki mahdollinen ja vähän päälle, itse pidän enemmän perusmallisesta luettelosta jossa pakollisena varusteena on vain pyörä, kypärä, puhelin ja ea-pakkaus, muilta osin se on itsestä kiinni kokeeko tarvitsevansa kompassia, juotavaa, vaihtovaatteita, jne. kisan aikana.
Ennakkotietojen mukaan lähtö on klo 16.00 perjantaina Narinkkatorilta, puolessa välissä olevaan huoltoon asti pärjää lenkkareilla ja huollon jälkeen pyöräilykengillä. Perjantain huoltoon pitää varata vaihtovaatekerrasto, joten perjantain kuviot näyttävät kohtalaisen selkeiltä, ainakin sen osalta että ennen huoltoa on vesileikkejä :-).
Lauantain ohjelma sen sijaan on täysi mysteeri. Jossain välissä tarvitaan HSL:n matkalippua ja maaliin tullaan lauantaina klo 11-13 välillä. Tuosta voisi päätellä että lähtö on joskus klo 5-6 aamuyöstä, olettaen että edellisvuosien tapaan kärjeltä menee etappeihin n. 4-5 tuntia.
Hieno kisa varmasti tulossa, toivon mukaan ei ole liian kylmä eikä sada kovin paljoa vettä. No, olosuhteet ovat kaikille samat. Kisarapparia tulee sitten kisan jälkeen.
JanneS
Tiimin kasaus onnistui lopulta yllättävän hyvin, vaikka opiskelijastatuksen omaaminen osallistumiskriteereissä hiukan aiheutti päänvaivaa. En ole kummankaan tiimiläisen kanssa kisannut yhdessä koskaan, mutta molemmat olen tuntenut työkuvioiden kautta jo vuosia, joten siinä suhteessa ei tule yllätyksiä.
Varusteiden hankintakaan ei lopulta tuottanut tuskaa, kaikki pyörät löytyivät omasta "tallistani", itse lähden uudella Anthemilla, Lauri ottaa vanhan täysjousto Ridley Mamban ja Antti puolestaan Kona Jake cyclocrossarin. Oletettavasti city-ympäristössä cyclocrossari on nopein ja ehkä paras vaihtoehto mutta koska muut kisat ajan kuitenkin Anthemilla on tämä hyvää totuttelua kauteen.
Muilta osin tarvittavat varusteet löytyivät osittain omista varastoistani, tiimiläisiltä ja lainassa on vielä lisäksi Lupine Wilma, vaikka hiukan mietin vielä kuinka paljon valoa kisassa tarvitaan, mutta kun varusteluettelossa se mainitaan pakollisena varusteena niin kai sitä sitten tarvitsee kisan aikana. Muutenkin pakollisten varusteiden luettelo on mallia kaikki mahdollinen ja vähän päälle, itse pidän enemmän perusmallisesta luettelosta jossa pakollisena varusteena on vain pyörä, kypärä, puhelin ja ea-pakkaus, muilta osin se on itsestä kiinni kokeeko tarvitsevansa kompassia, juotavaa, vaihtovaatteita, jne. kisan aikana.
Ennakkotietojen mukaan lähtö on klo 16.00 perjantaina Narinkkatorilta, puolessa välissä olevaan huoltoon asti pärjää lenkkareilla ja huollon jälkeen pyöräilykengillä. Perjantain huoltoon pitää varata vaihtovaatekerrasto, joten perjantain kuviot näyttävät kohtalaisen selkeiltä, ainakin sen osalta että ennen huoltoa on vesileikkejä :-).
Lauantain ohjelma sen sijaan on täysi mysteeri. Jossain välissä tarvitaan HSL:n matkalippua ja maaliin tullaan lauantaina klo 11-13 välillä. Tuosta voisi päätellä että lähtö on joskus klo 5-6 aamuyöstä, olettaen että edellisvuosien tapaan kärjeltä menee etappeihin n. 4-5 tuntia.
Hieno kisa varmasti tulossa, toivon mukaan ei ole liian kylmä eikä sada kovin paljoa vettä. No, olosuhteet ovat kaikille samat. Kisarapparia tulee sitten kisan jälkeen.
JanneS
sunnuntai 18. huhtikuuta 2010
Acron Martren neitsytmatka
Talvella hankittu tuliterä Acron Martre pääsi viimein viikonloppuna neitsytmatkalleen, kun tiimi kävi melomassa Mäntsälässä Mustijokea ja Mäntsälänjokea. Harjoitus oli samalla ainoa yhteinen melontatreeni ennen Spring Adventurea, joten vauhti kauden avauskilpailussa tuskin vielä päätä huimaa.
Tiimi kokoontui sunnuntaiaamuna yhdeksältä Mäntsälän Nummisissa epävakaassa säässä. Yön aikana vettä oli tullut reippaasti, mutta sade näytti loppuneen. Uusi kanootti, uudet melat ja uudet liivit pääsivät lopulta testiin, kun lähdimme melomaan kevyesti virtaavaa Mustijokea vastavirtaan kohti Mäntsälän keskustaa. Teknisesti matka ei tosin ollut ihan kanootin ensimmäinen, sillä JanneH oli jo edellispäivänä kokeillut sen toimivuutta veljensä kanssa.
Treenin tarkoituksena oli olla huhtikuun pitkä treeni, mutta toteutus poikkesi hieman alkuperäisestä, sillä JanneS osallistuu viikon päästä KY City Challengeen, emmekä halunneet tehdä liian pitkää melontaa mahdollisten lihaskipujen takia. Kaavailuissa oli vetää reilu pari tuntia, ja sen jälkeen heittää pieni lenkki fillareilla.
Mustijoki oli valikoitunut paikaksi siitä syystä, että sinne oli lyhyt matka kanootin säilytyspaikasta JanneH:n vanhemmilta. Joki on riittävän leveä, eikä virtaus keväälläkään ole liian suuri. Toisaalta taas jokeen liittyvää Mäntsälänjokea pääsi melomaan hyvin, kun vesi oli ylhäällä.
Nummisista meloimme Mäntsälänjoen haaraan, ja siitä kohti keskustaa golf-kentän taakse, jossa vastaan tuli pato. Sen jälkeen melonta olisi muuttunut rikkonaisemmaksi erinäisten esteiden takia, joten käännyimme padolla takaisin ja palasimme lähtöpisteelle tehden Mustijoella vielä pienen koukun. Melomamme matka oli kaiken kaikkiaan noin 19 km ja aikaa kului 2,5 tunnin luokkaa. Vastavirtaan vauhti oli noin 2 km/h hitaampi verrattuna myötävirtaan. Tahti oli rauhallinen, ja tarkoituksena oli vain saada tuntumaa veteen talven jälkeen.
Harjoituksellisesti parasta antia oli Mäntsälänjoen pätkä, jossa vesi virtasi voimakkaammin ja joki mutkitteli. Erityisesti vastavirtaan käännöksissä oli vielä pieniä ongelmia, ja muutamaan otteeseen virta vei kanoottia enemmän kuin melojat. Jos mutkaan ei kääntänyt riittävästi ennakoiden, piti virta huolen siitä, että mutkan jälkeen mentiin suoraan, vaikka kuinka yritti kääntää.
Toinen opettavainen kohta oli hieman ennen patoa, jossa vesi virtasi niin voimakkaasti, että eteenpäin ei enää meinannut päästä. Käänsimme kanootin sujuvasti virtaavassa vedessä, ja palasimme vauhdikkaasti takaisin.
Päästyämme autoille heitimme vielä puolen tunnin mittaisen loppuverryttelyn fillareilla kovassa tuulessa. Kotiintuloajat eivät sallineet pidempää kurvailua, mutta saimme kuitenkin fillarit edes vähän kuraisiksi ennen kuin ne piti pakata takaisin autoihin.
Reissu osoitti sen, että vaikka melontataito on tiimissä vielä heikko, on sen parantamiselle hyvät lähtökohdat. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaisesti, pitäisi kipon liikkua loppukesästä jo hiukan eri tahtia. Tekniikan oppiminen ja nopeampitempoinen rytmi tulevat viemään kanoottia vauhdikkaammin eteenpäin, eikä näitä opi kuin harjoittelemalla.
JanneH
Tiimi kokoontui sunnuntaiaamuna yhdeksältä Mäntsälän Nummisissa epävakaassa säässä. Yön aikana vettä oli tullut reippaasti, mutta sade näytti loppuneen. Uusi kanootti, uudet melat ja uudet liivit pääsivät lopulta testiin, kun lähdimme melomaan kevyesti virtaavaa Mustijokea vastavirtaan kohti Mäntsälän keskustaa. Teknisesti matka ei tosin ollut ihan kanootin ensimmäinen, sillä JanneH oli jo edellispäivänä kokeillut sen toimivuutta veljensä kanssa.
Treenin tarkoituksena oli olla huhtikuun pitkä treeni, mutta toteutus poikkesi hieman alkuperäisestä, sillä JanneS osallistuu viikon päästä KY City Challengeen, emmekä halunneet tehdä liian pitkää melontaa mahdollisten lihaskipujen takia. Kaavailuissa oli vetää reilu pari tuntia, ja sen jälkeen heittää pieni lenkki fillareilla.
Mustijoki oli valikoitunut paikaksi siitä syystä, että sinne oli lyhyt matka kanootin säilytyspaikasta JanneH:n vanhemmilta. Joki on riittävän leveä, eikä virtaus keväälläkään ole liian suuri. Toisaalta taas jokeen liittyvää Mäntsälänjokea pääsi melomaan hyvin, kun vesi oli ylhäällä.
Nummisista meloimme Mäntsälänjoen haaraan, ja siitä kohti keskustaa golf-kentän taakse, jossa vastaan tuli pato. Sen jälkeen melonta olisi muuttunut rikkonaisemmaksi erinäisten esteiden takia, joten käännyimme padolla takaisin ja palasimme lähtöpisteelle tehden Mustijoella vielä pienen koukun. Melomamme matka oli kaiken kaikkiaan noin 19 km ja aikaa kului 2,5 tunnin luokkaa. Vastavirtaan vauhti oli noin 2 km/h hitaampi verrattuna myötävirtaan. Tahti oli rauhallinen, ja tarkoituksena oli vain saada tuntumaa veteen talven jälkeen.
Harjoituksellisesti parasta antia oli Mäntsälänjoen pätkä, jossa vesi virtasi voimakkaammin ja joki mutkitteli. Erityisesti vastavirtaan käännöksissä oli vielä pieniä ongelmia, ja muutamaan otteeseen virta vei kanoottia enemmän kuin melojat. Jos mutkaan ei kääntänyt riittävästi ennakoiden, piti virta huolen siitä, että mutkan jälkeen mentiin suoraan, vaikka kuinka yritti kääntää.
Toinen opettavainen kohta oli hieman ennen patoa, jossa vesi virtasi niin voimakkaasti, että eteenpäin ei enää meinannut päästä. Käänsimme kanootin sujuvasti virtaavassa vedessä, ja palasimme vauhdikkaasti takaisin.
Päästyämme autoille heitimme vielä puolen tunnin mittaisen loppuverryttelyn fillareilla kovassa tuulessa. Kotiintuloajat eivät sallineet pidempää kurvailua, mutta saimme kuitenkin fillarit edes vähän kuraisiksi ennen kuin ne piti pakata takaisin autoihin.
Reissu osoitti sen, että vaikka melontataito on tiimissä vielä heikko, on sen parantamiselle hyvät lähtökohdat. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaisesti, pitäisi kipon liikkua loppukesästä jo hiukan eri tahtia. Tekniikan oppiminen ja nopeampitempoinen rytmi tulevat viemään kanoottia vauhdikkaammin eteenpäin, eikä näitä opi kuin harjoittelemalla.
JanneH
lauantai 10. huhtikuuta 2010
Kalusto kuntoon kautta varten
Kevät tuli ja lumet ovat sulaneet pois, joten viimeistään nyt on hyvä aika alkaa viritellä kalustoa kisakuntoon kautta varten. Keväällä tärkeimpänä toimenpiteenä on fillarin vuosihuolto, jossa käydään läpi lähes kaikki mahdollinen. Tärkeimpänä tietenkin sellaiset paikat, joita ei ihan joka viikko ehdi putsata.
Ensimmäinen askel pyörän vuosihuollossa oli puhdistaa kaikki lika, jonka rungosta sai irti suhteellisen kivuttomasti purkamatta mitään. Hiekkaa tuntui olevan niin paljon, että mitään paikkaa ei viitsinyt avata, ennen kuin ylimääräinen lika oli saatu pois. Tarkoitukseen sopi hyvin märkä rätti.
Kiekkojen puhdistus sujuu normaalisti parhaiten siten, että pesee vanteen vanhalla tiskiharjalla altaassa juoksevan veden alla. Sen jälkeen kuivaa vanteen rätillä ja puhdistaa pinnat. Myös jarrulevyt on hyvä irrottaa, jotta kiekot puhdistettua niiden takaa hyvin.
Talven aikana ketjuja oli tullut vaihdettua ehkä kerran ja muutenkin putsattua ilmeisesti aika harvoin. Ketjujen vaihto on suhteellisen sujuvaa, kun käyttää esimerkiksi tälläisiä pikalenkkejä. Ketjut pois ja useamman kuukauden mehukanisterissa polttoöljyssä lionneet ketjut tilalle. Takarataspakan puhdistus onnistuu parhaiten irrallaan, samoin etulehtien.
Täysjoustossa kaikkien linkun osien puhdistaminen hyvin lienee mahdotonta, jos linkkuja ei pura osiin. Samassa yhteydessä on hyvä tarkastaa laakerien kunto, ja ottaa takaiskari käsittelyyn. Linkkujen kasaaminen uudelleen vaatii hieman kärsivällisyyttä, sillä laakerien molemmin puolin on kaksi sisäkkäistä prikkaa, joiden tulee pysyä tarkasti paikallaan, jotta tappi menee läpi. Myös kasaamisjärjestystä on syytä miettiä etukäteen.
Takaiskarina toimivan Fox RP23:n huolto olisi liikkeessä maksanut 49 euroa, mutta suurin ongelma oli siinä, että liike sijaitsee Tampereella. Youtube-video, jossa tiviisteiden vaihdot ja putsaus tehdään 10 minuutissa, rohkaisi sen verran, että päätin tilata tiivistesarjan ja hoitaa vaihtotyön itse. Samalla tuli opittua uutta, eikä vaihto tosiaan mitenkään vaativa työ ollut. Hintaa tiivistesarjalle tuli noin 20 euroa, kun sen tilasi Briteistä.
Työn suorittaminen vaati hiukan enemmän väkivaltaa kuin ohje antoi ymmärtää, mutta tärkeintä oli kuitenkin olla varovainen ja olla naarmuttamatta liukupintoja. Ilmapöntön avaaminen ei onnistnut ihan käsin, vaan työssä oli käytössä Biltemasta ostettu halpa suodatinavain, jota ei saanut säädettyä riittävästi, vanha sisäkumi ja traktorin lattiamatosta leikattu kuminpala. Sitten vain ruuvimeisselillä tiivisteet pois, uudet tilalle ja iskari läjään.
Kaikki tämä on tullut tähän mennessä tehtyä, mutta vielä tekemättömänä huoltotyönä odottaa jarrujen ilmaus. Samalla vaihtuvat alle uudet palat, kunhan DHL saa tuotua paketin perille. Ainakin takajarrussa tuntuu vuoden ajon jäljiltä olevan ilmaa, sillä kahva painuu hitaasti lähes pohjaan saakka, jos vain haluaa painaa.
Sen jälkeen vain rasvaa ketjuihin ja vaijereihin, ja treenaamaan. Lumien sulaminen metsästä kestänee vielä pari viikkoa, jonka jälkeen pääsee rymistelemään polkuja kunnolla. Nyt pitää lähinnä nauttia puhtailla asvalttiteillä ajosta.
JanneH
Ensimmäinen askel pyörän vuosihuollossa oli puhdistaa kaikki lika, jonka rungosta sai irti suhteellisen kivuttomasti purkamatta mitään. Hiekkaa tuntui olevan niin paljon, että mitään paikkaa ei viitsinyt avata, ennen kuin ylimääräinen lika oli saatu pois. Tarkoitukseen sopi hyvin märkä rätti.
Kiekkojen puhdistus sujuu normaalisti parhaiten siten, että pesee vanteen vanhalla tiskiharjalla altaassa juoksevan veden alla. Sen jälkeen kuivaa vanteen rätillä ja puhdistaa pinnat. Myös jarrulevyt on hyvä irrottaa, jotta kiekot puhdistettua niiden takaa hyvin.
Talven aikana ketjuja oli tullut vaihdettua ehkä kerran ja muutenkin putsattua ilmeisesti aika harvoin. Ketjujen vaihto on suhteellisen sujuvaa, kun käyttää esimerkiksi tälläisiä pikalenkkejä. Ketjut pois ja useamman kuukauden mehukanisterissa polttoöljyssä lionneet ketjut tilalle. Takarataspakan puhdistus onnistuu parhaiten irrallaan, samoin etulehtien.
Täysjoustossa kaikkien linkun osien puhdistaminen hyvin lienee mahdotonta, jos linkkuja ei pura osiin. Samassa yhteydessä on hyvä tarkastaa laakerien kunto, ja ottaa takaiskari käsittelyyn. Linkkujen kasaaminen uudelleen vaatii hieman kärsivällisyyttä, sillä laakerien molemmin puolin on kaksi sisäkkäistä prikkaa, joiden tulee pysyä tarkasti paikallaan, jotta tappi menee läpi. Myös kasaamisjärjestystä on syytä miettiä etukäteen.
Takaiskarina toimivan Fox RP23:n huolto olisi liikkeessä maksanut 49 euroa, mutta suurin ongelma oli siinä, että liike sijaitsee Tampereella. Youtube-video, jossa tiviisteiden vaihdot ja putsaus tehdään 10 minuutissa, rohkaisi sen verran, että päätin tilata tiivistesarjan ja hoitaa vaihtotyön itse. Samalla tuli opittua uutta, eikä vaihto tosiaan mitenkään vaativa työ ollut. Hintaa tiivistesarjalle tuli noin 20 euroa, kun sen tilasi Briteistä.Työn suorittaminen vaati hiukan enemmän väkivaltaa kuin ohje antoi ymmärtää, mutta tärkeintä oli kuitenkin olla varovainen ja olla naarmuttamatta liukupintoja. Ilmapöntön avaaminen ei onnistnut ihan käsin, vaan työssä oli käytössä Biltemasta ostettu halpa suodatinavain, jota ei saanut säädettyä riittävästi, vanha sisäkumi ja traktorin lattiamatosta leikattu kuminpala. Sitten vain ruuvimeisselillä tiivisteet pois, uudet tilalle ja iskari läjään.
Kaikki tämä on tullut tähän mennessä tehtyä, mutta vielä tekemättömänä huoltotyönä odottaa jarrujen ilmaus. Samalla vaihtuvat alle uudet palat, kunhan DHL saa tuotua paketin perille. Ainakin takajarrussa tuntuu vuoden ajon jäljiltä olevan ilmaa, sillä kahva painuu hitaasti lähes pohjaan saakka, jos vain haluaa painaa.
Sen jälkeen vain rasvaa ketjuihin ja vaijereihin, ja treenaamaan. Lumien sulaminen metsästä kestänee vielä pari viikkoa, jonka jälkeen pääsee rymistelemään polkuja kunnolla. Nyt pitää lähinnä nauttia puhtailla asvalttiteillä ajosta.
JanneH
maanantai 5. huhtikuuta 2010
Uuden maastopyörän metsästystä vol. 2
JanneS:n aiemmin kirjoittaman jutun teemaan liittyen tässä tarinaa toisenlaisesta polkupöyrän hankintaprosessista.
Olen läpi talven käyttänyt päivittäisien työmatkojen ajoon täysjoustofillaria keleistä huolimatta. Pakkasella monelta pyöräilijältä hajosi takaiskari, mutta onneksi oma pyöräni säilyi ilman suurempia vahinkoja. Sen sijaan kevään märät kelit ja hiekotushiekan yletön määrä sai miettimään toisenlaisen kulkupelin hankintaa.
Lähtökohtana oli siis ostaa fillari, joka pelittäisi hyvin asvaltti- ja hiekkateillä ajossa mutta kestäisi myös satunnaista maastoajoa. Varsinkin, kun valtion päivärahoilla elelevä pikkuveli voisi joskus haluta maastolenkeille mukaan. Cyclocrossari putosi spekulaatioista pois jo alkumetreillä, sillä enhän kotiinikaan osta vuodesohvaa, kun tarvitsen sohvaa ja sänkyä. Nämä saavat olla eri paketeissa, sillä kompromissi on aina kompromissi.
Teemaksi muodostui tilin saldoon vilkaisun jälkeen "jäykkäperäinen mahdollisimman halvalla". Mitä tahansa kuraa en kuitenkaan viitsinyt hankkia, joten osasarjojen taso sai mielellään olla luokkaa Deore XT/SLX, mielummin ensin mainittua. Silloin ainoa vaihtoehto ostaa edullinen pyörä oli lähteä tilaamaan Saksasta ns. tarrafillaria, eli Cubea, Radonia, Focusta jne. Keulan tavoitetaso kulki luokassa Reba, mutta Recon tai Tora voisi mennä hätätapauksessa.
Muutaman päivän nettisurffailun jälkeen kiikariin päätyi Cube LTD Race, jota viime vuotisena mallina sai hintaan 954,- postikuluineen Suomeen. Listalla oli vielä hetkeä aiemmin noin 50 euroa halvempi Radon, mutta huonompi keula ratkaisi asian. Fillari laitettiin tilaukseen 22.3., mutta seuraavana päivänä tuli viesti, että kyseinen kapistus oli myyty. Tilalle tarjottiin tämän vuoden mallia samaan hintaan, ja tämä tietysti passasi. Ei muuta kuin lasku maksuun, ja 8 päivää myöhemmin kotona odotti paketti.
Fillarin kasaukseen osallistui kahden hengen työryhmä, jonka nuorempi jäsen oli tosin vasta vuoden ikäinen. Intoa kuitenkin oli sen verran, että kasauksen jälkeen mies näytti ihan mekaanikolta rasvaisten käsien ja naaman takia.
Pääsiäisenä fillarilla tuli tehtyä pari testilenkkiä maantiellä, sillä metsissä oli vielä lunta ja jäätä melko paljon. Ensimmäisen lenkin jälkeen stemmi vaihtui 110 mm:stä 90 mm pitkään, ja hyvä ajoasento alkoi löytyä. Ei olisi mitenkään mahdoton ajatus lähteä johonkin lyhyempään seikkailukilpailuun jäykkäperäisellä.
Fillarin suurimmiksi plussiksi voidaan lukea vaihtajat ja keula, kun taas huonoina puolina ovat kiekot ja kammet. Painoa on luokkaa 11,5 kg, mikä johtuu pitkälti ylipainavista kiekoista. Kaiken lisäksi rihtaus on tehty vähän sinne päin, joten todennäköisesti pitää sekin taito opetella.
Uuden lelun myötä täpäri siirtyi pääsiäisen ajaksi vuosihuoltoon. Tekemistä riittää edelleen, sillä vuoden aikana likaa ehtii kertyä sellaisiin paikkoihin, joita ei ihan jokaisen lenkin jälkeen tule putsattua. Varsinkin, kun putsaus vaatii melko pitkälle vietyä purkamista.
Tässä kuvaa uudesta kulkupelistä:
JanneH
Olen läpi talven käyttänyt päivittäisien työmatkojen ajoon täysjoustofillaria keleistä huolimatta. Pakkasella monelta pyöräilijältä hajosi takaiskari, mutta onneksi oma pyöräni säilyi ilman suurempia vahinkoja. Sen sijaan kevään märät kelit ja hiekotushiekan yletön määrä sai miettimään toisenlaisen kulkupelin hankintaa.
Lähtökohtana oli siis ostaa fillari, joka pelittäisi hyvin asvaltti- ja hiekkateillä ajossa mutta kestäisi myös satunnaista maastoajoa. Varsinkin, kun valtion päivärahoilla elelevä pikkuveli voisi joskus haluta maastolenkeille mukaan. Cyclocrossari putosi spekulaatioista pois jo alkumetreillä, sillä enhän kotiinikaan osta vuodesohvaa, kun tarvitsen sohvaa ja sänkyä. Nämä saavat olla eri paketeissa, sillä kompromissi on aina kompromissi.
Teemaksi muodostui tilin saldoon vilkaisun jälkeen "jäykkäperäinen mahdollisimman halvalla". Mitä tahansa kuraa en kuitenkaan viitsinyt hankkia, joten osasarjojen taso sai mielellään olla luokkaa Deore XT/SLX, mielummin ensin mainittua. Silloin ainoa vaihtoehto ostaa edullinen pyörä oli lähteä tilaamaan Saksasta ns. tarrafillaria, eli Cubea, Radonia, Focusta jne. Keulan tavoitetaso kulki luokassa Reba, mutta Recon tai Tora voisi mennä hätätapauksessa.
Muutaman päivän nettisurffailun jälkeen kiikariin päätyi Cube LTD Race, jota viime vuotisena mallina sai hintaan 954,- postikuluineen Suomeen. Listalla oli vielä hetkeä aiemmin noin 50 euroa halvempi Radon, mutta huonompi keula ratkaisi asian. Fillari laitettiin tilaukseen 22.3., mutta seuraavana päivänä tuli viesti, että kyseinen kapistus oli myyty. Tilalle tarjottiin tämän vuoden mallia samaan hintaan, ja tämä tietysti passasi. Ei muuta kuin lasku maksuun, ja 8 päivää myöhemmin kotona odotti paketti.
Fillarin kasaukseen osallistui kahden hengen työryhmä, jonka nuorempi jäsen oli tosin vasta vuoden ikäinen. Intoa kuitenkin oli sen verran, että kasauksen jälkeen mies näytti ihan mekaanikolta rasvaisten käsien ja naaman takia.
Pääsiäisenä fillarilla tuli tehtyä pari testilenkkiä maantiellä, sillä metsissä oli vielä lunta ja jäätä melko paljon. Ensimmäisen lenkin jälkeen stemmi vaihtui 110 mm:stä 90 mm pitkään, ja hyvä ajoasento alkoi löytyä. Ei olisi mitenkään mahdoton ajatus lähteä johonkin lyhyempään seikkailukilpailuun jäykkäperäisellä.
Fillarin suurimmiksi plussiksi voidaan lukea vaihtajat ja keula, kun taas huonoina puolina ovat kiekot ja kammet. Painoa on luokkaa 11,5 kg, mikä johtuu pitkälti ylipainavista kiekoista. Kaiken lisäksi rihtaus on tehty vähän sinne päin, joten todennäköisesti pitää sekin taito opetella.
Uuden lelun myötä täpäri siirtyi pääsiäisen ajaksi vuosihuoltoon. Tekemistä riittää edelleen, sillä vuoden aikana likaa ehtii kertyä sellaisiin paikkoihin, joita ei ihan jokaisen lenkin jälkeen tule putsattua. Varsinkin, kun putsaus vaatii melko pitkälle vietyä purkamista.
Tässä kuvaa uudesta kulkupelistä:
JanneH
lauantai 3. huhtikuuta 2010
Maaliskuun harjoittelukatsaus
Talvikausi on maaliskuun myötä virallisesti takana, ja lumetkin alkavat pikku hiljaa sulaa. Viime kuun ajan tiimin treenaus sujui edelleen peruskuntopainotteisesti, ja motivaatio päästä melomaan ja ajamaan fillarilla sulille teille tai maastoon on kova. Tässä yhteenvetona maaliskuun harjoitukset.
JanneH:
Maaliskuu alkoi Finlandia-hiihtojen jälkeen kevyesti. Ensimmäisenä viikonloppuna tuli käytyä hiihtämässä 50 km Susihiihto Sipoossa pk-lenkkinä kolmeen ja puoleen tuntiin. Lenkin keskisyke taisi jopa olla tämän talven matalin.
Toisesta viikosta eteenpäin tahti kiristyi ja viikon huipentuma oli niin ikään kolme ja puoli tuntia kestänyt pyöräily-hiihto-juoksu -yhdistelmäharjoitus. Kolmannella viikolla lisäsin hiukan juoksun määrää, kun polvi alkoi olla täysin kunnossa. Neljännellä viikolla mukaan puolestaan mahtui tiimin yhteinen pyöräily-juoksu -treeni, jossa tosin juoksun osuus oli minimaalinen.
Kaiken kaikkiaan kuukausi sujui tavoitteiden mukaisesti eli sain nostettua treenimäärää hiukan edellisistä. Tunteja kertyi yhteensä noin 45. Samalla ohjelmaan tuli hiukan enemmän vauhtikestävyyttä. Kuukauteen mahtui kolme hiihtolenkkiä, yhdeksän juoksulenkkiä, yhdistelmätreenit ja työmatkafillaroinnit. Pyöräilyä tuli yhteensä noin 470 km.
Huhtikuun aikana on tarkoitus pitää harjoittelumäärä noin 40 tunnin paikkeilla, mutta lisätä sopivasti tehoja. Suunnistuskausi alkaa kuun puolivälissä, joten sitä kautta viikkoon tulee yksi tehokas juoksulenkki. Toinen tehotreeni on tarkoitus tehdä pyörällä joko arki-iltana tai viikonloppuna.
JanneS:
Maaliskuu oli ajankäytöllisesti haastava treenikuukausi, kun kuukauteen osui yhdistetty työmatka-kaupunkiloma Lontooseen, hiihtolomaviikko ja normaalia enemmän työkiireitä. Lopputuloksena oli kuitenkin olosuhteisiin nähden tyydyttävät 31 tuntia, joka on pienoinen parannus viime vuoteen.
Kuukausi lähti liikkeelle Lontoon matkalla, jolla urheilu typistyi yhteen lyhyeen lenkkiin Hyde Parkissa. Tosin odotuksetkaan eivät olleet kovin kovat. Matkan jälkeen pääsin hyvään treenirytmiin jota kesti n. 1.5 viikkoa. Tuolloin toiseen rintalihakseen alkoi sattua salilla, vaikka mitään erityistä salitreenistä johtuvaa syytä en siihen keksinyt. Lihas oli jonkun verran ärtynyt kun muutamaa päivää myöhemmin hiihtolomalla kävin hiihtämässä reilun parinkympin lenkin, jonka jälkeen kipu oli niin paha, että oikeaa kättä ei pystynyt nostamaan pään yläpuolelle.
Perushoitona otin sitten viikon buranakuurin, joka jonkin verran helpotti kipuja. Kun pyörä ei ollut mukana ja juoksu sattui, ainoa varteenotettava tapa treenata hiihtolomalla oli hiihto ilman sauvoja. Sitä tulikin sitten loppuviikon aikana harjoiteltua sekä perinteisellä että luistellen, yhteensä ilman sauvoja tuli hiihdettyä reilut 50km. Vauhti pysyi yllättävän lähellä omaa normaalia suoritusvauhtia (n. 1-2 km/h hitaampaa). Ylämäet toki olivat aika tiukkoja, varsinkin luistellessa kun jalat eivät saaneet missään vaiheessa levätä. Sykkeet olivat reilut 10 lyöntiä alle normaalin hiihtosykkeeni.
Hiihtoloman jälkeen kävin lääkärissä, joka antoi vähän tiukempaa kipulääkettä sekä paikallisesti laitettavaa geeliä. Valitettavasti viikon kuuri ei vienyt kipuja kokonaan pois, joten kävin nyt lääkärissä uudestaan ja sain lihakseen kortisonipiikin ja lähetteen fysioterapeutille, jos kortisoni ei auta. Huomenna pitää mennä testaamaan sattuuko lihakseen vielä juostessa. Toivottavasti ei, vanhasta kokemuksesta hyville fyssareille on vaikea saada aikoja ja nyt olisi syytä saada paikat täysin kuntoon kun kauden avaus on muutaman viikon päästä.
Loppukuusta treeni painottui pyöräilyyn ja jalkatreeniin salilla, jotka ovat olleet ainoat treenit, jotka eivät ole ärsyttäneet rintalihasta. Huhtikuussa tavoitteena on saada tämä vaiva kuriin ja lisää tunteja alle, nyt viimeistään pitää alkaa nostamaan hiukan tehojakin joten VK-treenejäkin on suunnitelmiin merkittynä. Uuden maastopyörän pitäisi tulla ensi viikolla, joten sen opetteluun ja säätöihin saa varmasti kulumaan hetken jos toisenkin. Toivon mukaan jossain vaiheessa ennen multisport-cupin avausta päästään testaamaan uutta kanoottiakin. Eli kiirettä pitää.
JanneH:
Maaliskuu alkoi Finlandia-hiihtojen jälkeen kevyesti. Ensimmäisenä viikonloppuna tuli käytyä hiihtämässä 50 km Susihiihto Sipoossa pk-lenkkinä kolmeen ja puoleen tuntiin. Lenkin keskisyke taisi jopa olla tämän talven matalin.
Toisesta viikosta eteenpäin tahti kiristyi ja viikon huipentuma oli niin ikään kolme ja puoli tuntia kestänyt pyöräily-hiihto-juoksu -yhdistelmäharjoitus. Kolmannella viikolla lisäsin hiukan juoksun määrää, kun polvi alkoi olla täysin kunnossa. Neljännellä viikolla mukaan puolestaan mahtui tiimin yhteinen pyöräily-juoksu -treeni, jossa tosin juoksun osuus oli minimaalinen.
Kaiken kaikkiaan kuukausi sujui tavoitteiden mukaisesti eli sain nostettua treenimäärää hiukan edellisistä. Tunteja kertyi yhteensä noin 45. Samalla ohjelmaan tuli hiukan enemmän vauhtikestävyyttä. Kuukauteen mahtui kolme hiihtolenkkiä, yhdeksän juoksulenkkiä, yhdistelmätreenit ja työmatkafillaroinnit. Pyöräilyä tuli yhteensä noin 470 km.
Huhtikuun aikana on tarkoitus pitää harjoittelumäärä noin 40 tunnin paikkeilla, mutta lisätä sopivasti tehoja. Suunnistuskausi alkaa kuun puolivälissä, joten sitä kautta viikkoon tulee yksi tehokas juoksulenkki. Toinen tehotreeni on tarkoitus tehdä pyörällä joko arki-iltana tai viikonloppuna.
JanneS:
Maaliskuu oli ajankäytöllisesti haastava treenikuukausi, kun kuukauteen osui yhdistetty työmatka-kaupunkiloma Lontooseen, hiihtolomaviikko ja normaalia enemmän työkiireitä. Lopputuloksena oli kuitenkin olosuhteisiin nähden tyydyttävät 31 tuntia, joka on pienoinen parannus viime vuoteen.
Kuukausi lähti liikkeelle Lontoon matkalla, jolla urheilu typistyi yhteen lyhyeen lenkkiin Hyde Parkissa. Tosin odotuksetkaan eivät olleet kovin kovat. Matkan jälkeen pääsin hyvään treenirytmiin jota kesti n. 1.5 viikkoa. Tuolloin toiseen rintalihakseen alkoi sattua salilla, vaikka mitään erityistä salitreenistä johtuvaa syytä en siihen keksinyt. Lihas oli jonkun verran ärtynyt kun muutamaa päivää myöhemmin hiihtolomalla kävin hiihtämässä reilun parinkympin lenkin, jonka jälkeen kipu oli niin paha, että oikeaa kättä ei pystynyt nostamaan pään yläpuolelle.
Perushoitona otin sitten viikon buranakuurin, joka jonkin verran helpotti kipuja. Kun pyörä ei ollut mukana ja juoksu sattui, ainoa varteenotettava tapa treenata hiihtolomalla oli hiihto ilman sauvoja. Sitä tulikin sitten loppuviikon aikana harjoiteltua sekä perinteisellä että luistellen, yhteensä ilman sauvoja tuli hiihdettyä reilut 50km. Vauhti pysyi yllättävän lähellä omaa normaalia suoritusvauhtia (n. 1-2 km/h hitaampaa). Ylämäet toki olivat aika tiukkoja, varsinkin luistellessa kun jalat eivät saaneet missään vaiheessa levätä. Sykkeet olivat reilut 10 lyöntiä alle normaalin hiihtosykkeeni.
Hiihtoloman jälkeen kävin lääkärissä, joka antoi vähän tiukempaa kipulääkettä sekä paikallisesti laitettavaa geeliä. Valitettavasti viikon kuuri ei vienyt kipuja kokonaan pois, joten kävin nyt lääkärissä uudestaan ja sain lihakseen kortisonipiikin ja lähetteen fysioterapeutille, jos kortisoni ei auta. Huomenna pitää mennä testaamaan sattuuko lihakseen vielä juostessa. Toivottavasti ei, vanhasta kokemuksesta hyville fyssareille on vaikea saada aikoja ja nyt olisi syytä saada paikat täysin kuntoon kun kauden avaus on muutaman viikon päästä.
Loppukuusta treeni painottui pyöräilyyn ja jalkatreeniin salilla, jotka ovat olleet ainoat treenit, jotka eivät ole ärsyttäneet rintalihasta. Huhtikuussa tavoitteena on saada tämä vaiva kuriin ja lisää tunteja alle, nyt viimeistään pitää alkaa nostamaan hiukan tehojakin joten VK-treenejäkin on suunnitelmiin merkittynä. Uuden maastopyörän pitäisi tulla ensi viikolla, joten sen opetteluun ja säätöihin saa varmasti kulumaan hetken jos toisenkin. Toivon mukaan jossain vaiheessa ennen multisport-cupin avausta päästään testaamaan uutta kanoottiakin. Eli kiirettä pitää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)