Tiimille pronssia MATKaSPORT EXTAR 48h:n sekasarjasta

Lupus Extreme kävi 16.–18.5. Virossa kisaamassa MATKaSPORT EXTAR 48h -seikkailukisan kolmikolla Janne Hietala, Jussi Kallioniemi ja Johanna Leino. Kotiin tuomisena oli sekasarjan kolmas ja yleisen sarjan viides sija. Reitti kiersi Ida-Virumaalla Peipsijärven ja Suomenlahden välissä tarjoten hienoja paikkoja, ikimuistoisia hetkiä ja mahtavia kokemuksia.

 

Teksti: Janne Hietala

 

Viime vuoden EXTAR 48h Käärikussa eteläisessä Virossa oli hyvä kokemus ja päätimme osallistua kisaan tänäkin vuonna, tällä kertaa tosin sekasarjassa. Kilpailun sijaintikin oli tunnin lähempänä Tallinnaa, joten reissun pystyi toteuttamaan nopealla aikataululla. Viroon matkustettiin siis vasta torstaiaamuna ja paluu tapahtui jo sunnuntaina iltapäivällä.

 

Kisan formaatti oli rakennettu siten, että erilaisia osuuksia oli paljon ja niillä olevia rasteja sai hakea missä järjestyksessä tahansa. Kilpailun voittaa joukkue, joka ehtii hakea yhteensä eniten rasteja, jotka ovat lajista riippumatta samanarvoisia. Osuuksien vaihdossa pitää leimata tietyn aikaikkunan, yleensä puolen tunnin, sisään.

 

Valmistautuminen kisaan muutama päivä Spring Adventuren jälkeen oli haasteellista ja jälkikäteen ajateltuna tehty liian huolimattomasti. Yöunet olivat jääneet jääkiekon MM-kisojen, kamojen pakkailun ynnä muiden syiden takia lyhyiksi ja kisapaikallekin mentiin vähän sinne päin. Kisakeskus aukesi kolme tuntia ennen starttia ja karttoja sai noin kahta tuntia ennen. Valmisteluajasta puolet kului kuitenkin sellaisiin juttuihin, jotka olisi voinut tehdä jo aiemmin etukäteen saadun informaation perusteella, kuten fillarin kasaamiseen, eväiden pakkailuun ja kamojen lajitteluun.
 

Starttiviivalla oltiin kuitenkin klo 19 ja kaikki valmiina. Kahteen peruskarttaan oli spotattu ennen kisaa kaikki fillari- ja melontaosuuksien sekä muutaman trekin rastit. Kisan aikana saataisiin muutamassa paikassa lisää karttoja, kuitenkin selvästi vähemmän kuin viime vuonna. Prologin kartta saatiin lähtöhetkellä ja se näytti mielenkiintoiselta, kartalla oli nimittäin vain kisakeskus, rastiympyrät ja pohjoisnuolet. Muu olikin pelkkää valkoista.

 

Prologissa kisa ei ratkea, mutta se antaa suuntaa kisalle. Vaikka aikaa ei mennytkään edes puolta tuntia, olimme hieman takamatkalla eikä kisa tuntunut käynnistyvän osaltamme oikein kunnolla. Perusvauhti pyörillä tuntui alusta asti tahmealta, mutta pääsimme ensimmäiseen vaihtoon tavoitepisteillä hyvissä ajoin skipaten yhden rastin sekasarjan kärjen tavoin.

 

Heti seuraavassa trekissä teimme suunnistusvirheen ja hukkasimme märällä suolla 25 minuuttia sekä mahdollisuuden kahteen suunniteltuun rastiin. Moni muukin jätti rastit väliin, mutta olimme muita joukkueita jälleen perässä ja melontaan lähdimme viime tipassa. Kanootti sentään kulki mukavasti joessa ja pääsimme muutaman joukkueen ohi ennen saapumista Peipsijärvelle.
 

Kanootti irti puusta ja matka jatkuu. Kuva: Kaimo Puniste

 

Melonnan jälkeen päästiin ensimmäisen kerran huoltokasseille ja saimme kisan osaltamme kontrolliin, eli pääsimme lähtemään seuraavalle pyöräosuudelle aikaikkunan alussa. Kuitenkin osuuden lopussa kartassa ollutta polkua ei löytynyt ja teimme ison kierron jääden taas aikaikkunan loppupäähän. Pyöräilyä seuranneelta suunnistusosuudelta halusimme ottaa mahdollisimman monta rastia ja pyöräillä vielä ennen kisakeskukseen paluuta mahdollisimman paljon pisteitä.

 

Kisakeskukseen saavuttiin, kun aikaa oli kulunut noin 29 tuntia. Taktisena valintana oli hakea öisiltä rullaluistelu- ja trekkiosuuksilta minimirastit ja nukkua noin 1,5 tuntia. Jälkikäteen on helppo todeta, että kannattavampaa olisi ollut tulla pyörillä aiemmin nukkumaan ja poimia rullaluistimilla ja juosten helppoja rasteja yön aikana. Tuurimomentti on kuitenkin aina tällä formaatilla olemassa ja nyt arpa ei osunut.

 

Pyöräilyä edeltävä vaihto leimattiin klo 2:30, mutta nukuttiin neljään ennen matkaan lähtöä. Olin unienkin jälkeen vielä väsynyt ja muistikuvat matkasta seuraavaan vaihtoon jäivät vähäiseksi ajaessani viimeisenä välillä nukahdellen. GPS-seuranta paljastaa, että unessa oltiin muutenkin, sillä ohitimme kaksi rastia läheltä hakematta niitä.

 

Aamun vaihto oli kaivosalueella, joka oli kisan hienoimpia. Jokaiselle oli oma quest: Jussi kiipesi tiiliseinän nurkkaa, Johanna tasapainoili puomilla ja minä laskeuduin kaivosrakennuksen ylätasolta. Sen jälkeen suunnistettiin kaivoksessa maan alla ja juostiin vielä pieni lenkki alueella sekä haettiin fillarilla yksi rasti läheltä. Jussin rengas hajosi ulkorengasta myöten, mutta viilto saatiin paikattua ilmastointiteipillä. Se tosin maksoi yhden rastin ja loppukisan kivikkoiset tiet jouduttiin ajamaan yhä varovaisemmin.

 

Rullaluistelusta haettiin lähimmät kaksi rastia. Kuva: Matti Kämärä

 

Tämän jälkeen ajettiin Suomenlahden rannikolle, jossa jyrkän rantatörmän varrelta haettiin rasteja todella upeista paikoista. Iltapäivällä päästiin vielä laskemaan kumilautalla koskea lyhyt pätkä ja suunnistamaan pariin otteeseen sekä tekemään vaijeriliu'ut ennen pyöräilyä maaliin, jossa olimme ajassa 47:25:03.
 

Raftingissä puita lähinnä alitettiin. Kuva: Matti Kämärä

 

Sekasarjan voiton otti suvereenisti edennyt Annemi ja pojat, jossa kisasivat Heiti Hallikma, Tiit Pekk ja takavuosien kilpahiihtäjä Annmari Viljanmaa. Toiseksi ehti virolainen AT Nobe, jonka vauhti erityisesti viimeisenä päivänä oli selvästi meitä kovempaa. Avoimessa sarjassa voiton korjasi ennakkosuosikki Vaude MATKaSPORT (Silver Eensaar, Rain Eensaar ja Erik Aibast) jättäen viime vuoden voittajan EBIKE.LV:n kakkoseksi. Kolmas oli Suprema Adventure Team.

 

Jälkikäteen ajatellen suorituksemme oli kohtalainen ja kouluarvosanalla ehkä 7 1/2. Perusvauhti fillarilla ja juosten oli kärkeä hitaampaa, eikä kisaa saatu kunnolla kontrolliin missään vaiheessa. Muiden osuuksien vauhdeilla ei juuri merkitystä kokonaisuuden kannalta ollut. Parannettavaa jäi paljon ja erityisesti valmistautuminen olisi pitänyt tehdä huolellisemmin. Omalta osaltani unta oli edellisinä öinä liian vähän ja välillä hereillä pysyminen oli todella vaikeaa.

 

Maalissa jälleen yhtä kokemusta rikkaampana

 

Kaiken kaikkiin kisasta jäi kuitenkin pääosin positiivisia kokemuksia. Reitin varrelta löytyi upeita paikkoja, kuten Suomenlahden jyrkkä sumuinen rannikko, Peipsijärven hiekkarannat, Kohtlan kaivosalue sekä noin 3km pitkospuut, joiden puolivälistä sai hakea rastin joko juosten tai pyörällä, jos osasi ajaa. Järjestelyt pelasivat kaikin puolin erittäin mallikkaasti. Muutenkin tunnelma tapahtumassa oli mahtava ja yhteisöllisyyden pystyi aistimaan, vaikkei tuntenutkaan kuin muutaman ihmisen ennen kisaa.

 

Ikävimpiä osuuksia olivat metsäautotiet, joihin oli ajettu 32…64 mm sepeliä. Näitä osuuksia oli välillä useampia kilometrejä eikä niitä erottanut kartasta mitenkään. Keskinopeus oli aavistuksen hitaampaa kuin kovalla hiekkatiellä. Myös kilpailun formaatti tympi viime vuotta enemmän, sillä on usein tuurista kiinni, että osaa hakea helpot rastit.

 

Muita pitkiä seikkailukisoja ei tänä kesänä ole ohjelmassa, mikä jättää hieman tyhjän olon. Kesän ja syksyn aikana on edessä Eiger Ultra Trail, Nuuksio Classic, Vaarojen maraton ja Frankfurt marathon, ja Jussilla ainakin UTMB, joten mihinkään väliin on hankala pitkää kisaa sijoittaa. Seuraavan kerran tiimi nähdään viivalla No Limit Adventuressa 8.6. kesken tiiviin harjoittelukauden.

 

Linkkejä:

Kisan nettisivut

GPS-seuranta

Spring Adventuresta sekasarjan voitto, miesten kilpasarjasta hopeaa

Vuoden ensimmäinen multisport-kisa Spring Adventure sujui tiimin osalta loistavasti. Reijo ja Anu nappasivat sekasarjasta voiton ja JanneH ja Jussi sijoittuivat kivikovassa miesten kilpasarjassa toiseksi. Lämpimässä kevätsäässä Nummi-Pusulan metsissä rymysi kaikkiaan noin 200 seikkailijaa ja puitteet olivat jälleen kerran huippuluokkaa.

Teksti: Janne Hietala

Ennakkoon kisaa pähkiessämme totesimme Jussin kanssa, ettei se sovi kovinkaan hyvin meille. Molempien harjoittelu alkuvuoden aikana oli painottunut vahvasti juoksuun, eikä kilometrejä fillarilla ollut juurikaan kertynyt. Miesten sarjan reitillä kaikki juoksu oli alussa ja sen jälkeen jatkettiin pyöräosuudelle, jonka välissä oli melko pitkä melonta. Kajakissa ei kumpikaan ollut kovinkaan montaa tuntia istunut viime heinäkuun jälkeen, joten varsinaista edgeä muihin tiimeihin ei melonnassa ollut otettavissa.

Kilpailu alkoi jalan suoritettavalla muistisuunnistusprologilla, jossa haettiin kolme rastia siten, että rastilta löytyi karttaotteesta aina seuraavan sijainti. Reilulla päällä ollut ratamestari ei ollut vienyt rasteja mäen päälle vaan ne sijaitsivat suppien pohjilla, joilta tuli kuitenkin ihan mukavasti kiivettävää: syvimmistä kuopista noustiin 7-8 käyrän verran eli 35-40 metriä. Kahdella rastilla emme onnistuneet paikantamaan seuraavan sijaintia, joten ei auttanut muuta, kuin liittyä kärkiletkaan. Siinä maailmanluokan hapenottokyvyn kaverit vetivät sellaista haipakkaa, että prologin jälkeen pohkeet olivat mukavasti hapoilla.

Ny rillataan. Kuva: Liisa Paakkanen

 

Prologista jatkettiin suunnistusosuudelle, joka oli varmasti vaikein, mihin on multisport-kisoissa törmännyt. Alkupään rasteja jouduttin arpomaan jonkun verran, osaa enemmän ja osaa vähemmän. Seitsemänneltä rastilta saakka päästiin kuitenkin Levijoen Samin vetämään letkaan ja sen jälkeen mentiiinkin aika mukavasti. Vauhti oli sopivaa, reitinvalinnat hyviä ja suunnistus sujuvaa. Suunnistusosuuden jälkeen oli trapetsiquest, jonka Jussi suoritti vakuuttavasti sen jälkeen, kun olin itse lentänyt maahan.

Suunnistusosuuden kartta sinnepäin suunnitellulla reitillä

 

Nopean vaihdon ansiosta pääsimme pyöräosuudelle tekemään omaa suoritustamme ilman muita. Suunnistus sujui hyvin ja rastit löytyivät sukkana. Yhdellä välillä merkittyä polkua ei ollut ja jouduimme tunkkaamaan mäen yli, mutta samaa reittiä olivat menneet ilmeisesti muutkin joukkueet. Parissa paikassa näimme takanatulevia joukkueita ja erot näyttivät kasvaneen hieman. Kärjessä meneviä joukkeita ei näkynyt ja erot olivat selviä.

Pyöräilyn kartta reitinvalinnoilla, joista poikettiin useassa kohdassa

 

Melonta alkoi Pusulanjärven pohjoispäästä ja toinen rasti sijaitsi etelään lähtevän joen sillalla. Siellä oli quest, jossa piti hakea peilikuvakarttaan piirretyt kaksi rastia numerojärjestyksessä. Ensimmäinen löytyi helposti, mutta toista haimme jonkin aikaa. Palasimme uudelleen katsomaan karttaa, ja järjestäjä totesi, että rasti on ilmeisesti pudonnut veteen, eikä sitä tarvitse etsiä. Takaatulleet joukkueet saivat saman informaation heti ja pääsivät kantaamme, kun lähdimme melomaan jokea alavirtaan päin.

Kääntöpaikalla selvisi, että edessämme on kolme joukkuetta lyhyin välimatkoin ja ero meihin selvä. Takaa tullut virolainen Heiti Hallikman ja Silver Eensaaren joukkue Sinimustavalkoinen totuus kuittasi meidät jokiosuudella, mutta löysimme melonnan viimeisen rastin nopeammin ja saimme noin 50 metrin kaulan vaihtoon tullessa. Eroa kärkikolmikkoon oli 15 minuuttia. Luvassa oli siis kova taistelu neljännestä sijasta. Kokonaisuudessaan melonta kesti yli kaksi tuntia.

Maalia ennen oli vielä muutama rasti pyörällä. Virolaiset pääsivät edellemme eri reitinvalinnalla, mutta ajoimme heidät nopeasti kiinni. Sen jälkeen ajettiin hetken matkaa rauhassa ilman isompia vetohaluja. Otin suunnistusvastuun ryhmän keulalla ja saimme ennen rastia olleessa jyrkässä ylämäessä hieman eroa, jolloin päätimme iskeä niin paljon kuin lähtee. Yllätykseksemme rastilta lähdettäessä Janne Monosen ja Ari Luusuan Multisport.fi tuli vastaan ja myös Auvisen Mikon kipparoima Auringonlaskun ratsastajat oli vain muutaman minuutin edellämme. Tästä saimme lisää voimaa ja nousimme toiselle sijalle kolme rastia ennen maalia. Muut joukkueet olivat tehneet huonoja reitinvalintoja suoraan metsien läpi, kun me kiersimme aina ajettavia polkuja, joten isot erot oltiin saatu kurottua.

Loput rastit sijaitsivat mäkien päällä ja muilla tiimeillä alkoi olla raskas jalka, kun me taas pystyimme ajamaan mäet ylös hyvällä iskulla. Reitinvalinnat lopussa otettiin varman päälle ja viimeiseltä rastilta ajoimme maaliin isoja teitä pitkin. Virolaiset pääsivät vielä iskuetäisyydelle suoraviivaisella reitinvalinnalla metsän läpi, mutta saimme tiellä eron pidettyä ja ehdimme maaliin toisina noin vartin erolla Team Neon Sportin Mäkelän veljeksiin. Virolaisilta puuttui alkupuolelta yksi leimaus, joten kolmanneksi nousi Multisport.fi.

Kilpailu sujui tuloksellisesti yli odotusten ja suurimpana syynä tähän oli pyöräilyssä hyvät reitinvalinnat ja sujuva suunnistus. Melonnassa teimme perussuorituksen näillä pohjilla, mutta juoksuosuuksilla harjoittelu ei juurikaan näkynyt. Tai ehkä eniten näkyi se, ettei kisavauhtista juoksua ole tehty kovinkaan paljon vaan harjoittelu on tähdännyt lähinnä pitkiin vuorijuoksuihin.

 

Sekasarjassa tiimille tuli vieläkin kirkkaammat mitalit, kun Reijo ja Anu kolasivat sarjan tyylikkäästi. Reitti sekasarjassa oli hieman lyhennetty versio miesten reitistä, tosin osuusjärjestys ja kilpailun luonne sen myötä erilainen.

Reijo ja Anu vaihtavat pyöräilystä melontaan. Kuva: Liisa Paakkanen

Toukokuun tiivis kisatahti saa päätöksensä ensi viikolla, kun matkaamme torstaina Jussin ja Leinon Johannan kanssa Viroon EXTAR 48h:hon. Siellä vastassa on kovia sekajoukkueita niin Suomesta kuin Virostakin.

Kuvia kisasta
Sykemittarin dataa

Salpaus-rogaining avasi tiimin kesän kilpailukauden

Kesän 2013 kisat käynnistyivät tiimin osalta lauantaina kolmen joukkueen voimin Salpaus-rogainingissa. Kolmoisvoitto jäi kuitenkin haaveeksi, sillä JanneH ja Nina Heiskanen sijoittuivat neljänsiksi, JanneS ja Juha Päivärinta ottivat sijan kahdeksan ja Reijo ja Anu sijan 13. Kilpailussa muistettiin myös viime kesänä 37-vuotiaana menehtynyttä, tapahtuman isää, Juha Suokasta.

Teksti: Janne Hietala

Järjestyksessään neljäs Salpaus-rogaining sopi mukavasti kisakalenteriin pitkänä juoksutreeninä, sillä se osui parin vuoden tauon jälkeen eri viikonlopulle Spring Adventuren kanssa. Pariksi lähti ikinuori Nina Heiskanen, joten lähdimme liikkeelle tavoitteena sekasarjan voitto. Näiltä osin tavoitteeseen päästiinkin ja kokonaiskilpailussa suoritus riitti sijalle neljä. Voitto meni Viroon joukkueelle 2010 ja kakkoseksi tuli samalla pistemäärällä eli kaikki rastit haettuna venäläinen Red Fox. Kolmanneksi ehtivät Woodmanin Juha Nurminen ja Marko Pitkänen, joilta jäi yksi rasti hakematta.

 

Reittisuunnittelun lähtökohtana meillä oli vähintään 50 km linnuntietä, jonka arvioimme vastaavan noin 75 km kuljettua matkaa. Kartta ei tarjonnut juurikaan vaihtoehtoja, joten reittisuunnitelma oli valmis noin tunnissa ja näytti hyvin samanlaiselta kuin muillakin joukkueilla. Koko reitin pituudeksi tuli liki 60 km linnuntietä, joten pari oikoa oli suunniteltu reitin loppupuolelle.

Kisa-alue sijaitsi Vesijärven ja Päijänteen länsipuolella

Paukusta starttasimme Woodmanin ja Red Foxin kannassa, mutta toisen rastin jälkeen annoimme miesjoukkueiden karata kovemmalla vauhdilla. Tyhmästä reitinvalinnasta huolimatta pääsimme tiimien edelle kolmosrastilla ja jatkoimme Woodmanin kanssa yhtä matkaa. Red Fox paineli selvästi karkuun välittämättä järjestäjien kiellosta kulkea peltoja pitkin. Tuntui lievästi turhauttavalta kiertää isoa lenkkiä metsää tai tietä pitkin, kun näki itänaapurin poikien painelevan keskellä peltoa.

 

Liikuimme Woodmanin kanssa ensimmäisen kolmanneksen samoja rasteja ja pysyimme perässä parilla hyvällä reitinvalinnalla, vaikka pojat ehtivätkin välillä karata. Sen jälkeen tiemme erosivat, kun jätimme pari rastia väliin ja jatkoimme matkaa kahdestaan. Olimme edenneet alun hyvin, mutta toisaalta pidimme reittiä ylipitkänä ja etenimme suunnitelman mukaan, vaikka yhtä neljän pisteen rastia suunnitelman ulkopuolelta mietimmekin.

Mitä pidemmälle edettiin, sitä selvemmäksi kävi, että rata on erittäin nopea. Rastit sijaitsivat helpoissa paikoissa ja teitä pääsi hyödyntämään paljon. Näin ollen oikoja ei tarvinnut tehdä, vaan itseasiassa aikaa oli tehdä jopa pieni lisälenkki ja hakea pari suunnitelman ulkopuolelle jäänyttä rastia loppupuolella sekä maalin läheltä 20 pisteen rasti. Täysin optimaalista reittiä ei tällä tavalla enää ollut mahdollista tehdä, joten kilsoja tuli mittariin jopa kärkeä enemmmän. Loppuen lopuksi rasteja jäi hakematta neljä ja maaliin tultiin yli 30 minuuttia ennen täyttä aikaa.

Ensimmäistä kertaa rogainingissa kävi siis niin, että etenemään ehti enemmän kuin ajatteli. Kokonaismatka oli pari sataa metriä päälle 90 km, joka tarkoitti jonkin verran yli 60 km linnuntietä. Ensimmäistä kertaa myös jalat toimivat lopussakin niin hyvin, että tasaisella tiellä edettiin jatkuvasti alle 6 min/km vauhdilla. Ylämäet ja metsäpätkät käveltiin loppupuolella, mutta alkupuolella juostiin jonkin verran niitäkin.

 

Ainoat ongelmat kisassa liittyivät jälleen ruokapuoleen. Ties kuinka monetta kertaa mukana oli lähes yksinomaan makeaa evästä, kuten geelejä, patukoita, suklaata ja karkkia. Onneksi matkassa sentään oli yksi pizza, sillä makea ei uponnut alas enää neljän tunnin jälkeen. Niinpä viimeisinä tunteina ei tullut syötä kuin pari geeliä, sillä mitään makeaa ei pysynyt pureskelmaan. Jos taas ensi kerralla yrittäisi kantaa enemmän suolaista evästä.

 

Eväiden puolella tuli tehtyä taas samat virheet kuin aiemminkin



Harjoitustavoitteiden osalta kilpailu onnistui hyvin ja erot miesten kärkijoukkueisiin olivat sen verran selviä, ettei jälkiviisasteluunkaan ole tarvetta. Sekasarjassa erot taaksepäin olivat niin ikään selviä, sillä Suomesta ei helposti löydy naista, joka juoksee yhtä kevyesti 90 km kuin Nina.

 

Kausi jatkuu jo ensi lauantaina Spring Adventuressa, jossa kisaamme Jussin kanssa. Tiimin toisessa joukkueessa kisaavat tuttuun tapaan Reijo ja Anu.