Nuuksio XCM

JanneH kävi testaamassa vauhtiaan fillarilla maastopyöräilyn Marathon cupin osakilpailussa lauantaina Espoossa. 60 km mittaisen kilpailun startti ja maali olivat Luukissa, josta ajettiin Pirttimäkeen ja siellä kolme kertaa mäkinen rata, jolla riitti vaihtelua. Hyvää kilpailufiilistä söivät tekniset ongelmat ensimmäisen kierroksen loppupuolella, mutta maaliin tultiin ajassa 2.50.

Kilpailu oli allekirjoittaneelle ensimmäinen laatuaan, joten en lähtenyt hakemaan lähtöpaikkaa kovinkaan edestä. Tämä kostautui alussa ja ensimmäisillä tieosuuksilla piti ohitella jonkin verran porukkaa ja yrittää ajaa kiinni parempia letkoja. Käytännössä tämä ei ollut kovinkaan helppoa, eikä hommaa helpottanut se, että rengaspaineilla oli haettu rullaavuutta hyvän pidon kustannuksella. Nopeavauhtisilla ulkoilureittiosuuksilla meinasi olla pieniä vaikeuksia, kun mutkiin ei uskaltanut kantata riittävästi. Pari kertaa mentiinkin aika leveillä linjoilla.

Kun nopeammat letkat menivät menojaan, päädyin ajamaan oman letkan kärjessä niin hyvin kuin jaksoin. Ensimmäisen kierroksen loppupuolella jyrkkään mäkeen haettiin vähän liian pientä vaihdetta, ja ketjut menivät pinnojen ja takarattaiden väliin. Rajoitinruuvia oli säädetty ilmeisesti joskus viime kesänä. Pyörän saaminen takaisin ajokuntoon ei meinannut onnistua millään ja pientä kiroilua alkoi kuulua. Mielessä oli jopa ajaa Pirttimäestä suoraan maaliin, mikäli aikaa tuhraantuu paljon.

Kun noin 1-2 minuutin operaation jälkeen homma alkoi taas pelittää, näin Jukolan Teron tulevan takaa. Hyppäsin letkaan ja siitä pian ohi, mutta Pirttimäessä katsellessa sykemittaria ajoin risteyksen pitkäksi. Päätin sitten vain peesailla muita, mutta vauhti letkassa oli sen verran hiljainen, ettei hermo pitänyt. Tämän jälkeen sainkin ajella pitkiä pätkiä lähes yksin.

Kolmannella kierroksella jalka alkoi jo painaa mäissä, mutta en kuitenkaan ollut ainoa. Pirttimäestä Luukkiin tultiin aika rauhassa ja lopussa pari kilpakumppania painoivat ohi. Peesailin heistä toista muutaman kilometrin ja viimeisessä asvalttimäessä ennen maalia otettiin jaloista kaikki irti ja selvä erokin syntyi.

Kaiken kaikkiaan kokemus oli positiivinen ja osoitti hyvin sen, että kovavauhtista pyöräilyä olisi voinut kesän aikana tehdä enemmänkin. Reitillä oli sopivasti sekä ulkoilutietä että teknisempää polkua. Kalustona oli Canyonin täysjousto, jonka Mavic Crossriden vanteille oli litkutettu tubeless kitin avulla taakse Racing Ralph ja eteen Nobby Nic. Painetta takarenkaassa oli hiukan päälle ja eturenkaassa hiukan alle 2 kiloa, joka oli turhan paljon näin pienikokoiselle ajajalle. Erityisesti ensimmäisellä kierroksella märät juuret tuottivat ongelmia.

Huono lähtöpaikka aiheutti sen, että joutui itse tekemään paljon töitä. Ensimmäinen kierros mentiin fillarin korjailuun saakka käytännössä niin kovaa kuin mahdollista, ja jaloissa oli sen mukainen tunne. Suussa oli jatkuvasti ns. veren maku, joka tuntui erityisesti mäissä. Yksin ajellessa syketasot tippuivat jonkin verran, mutta toisaalta ilman sitä ei ehkä olisi jaksanut ajaa samalla tavalla maaliin.

Tuloksia löytyy täältä.

Lähdön hetki lähellä. Kuva: Reijo Roininen

Kilpailu päätti sopivasti kevyemmän viikon, ja lihakset tuntuvat palautuneen kohtuullisen hyvin. Nyt onkin taas hyvä aika rypistää muutama viikko kovempaa.

JanneH

Archipelago Adventure kisaraportti

Tiimi sijoittui toistaiseksi parhaalla multisport-cupin kisan sijoituksellaan viidenneksi lauantaina aurinkoisessa säässä käydyssä Archipelago Adventuressa. Kilpailu oli nopeatempoinen ja vesileikkejä oli ennakkotietojen mukaisesti paljon.

Yleistä
Odotukset kilpailun alla olivat kovat koska tiesimme lajien olevan tiimille suosiolliset. Yleisesti ottaen olemme olleet todella vahvoja packraftingissä ja pitkä melonta tarkoitti että muihin kuin kärkitiimeihin saisimme etua. Yhteistreenejä ja kisoja on jo sen verran takana että kaikenlaiset säätöpaikat (questit, uimapatjojen puhaltamiset ja -tyhjentämiset jne.) kisan aikana sopivat meille hyvin. Etenemisen suhteen taktiikkana oli kesän lukuisista kisoista tuttu roolijako jossa JanneH suunnistaa ja vetää tiimiä ja minä koitan roikkua parhaani mukaan vauhdissa mukana, ainoana poikkeuksena melonta jossa suunnistin ja ohjasin takapenkiltä.

Startti
Kilpailu alkoi poikkeuksellisesti yhteislähtönä pyörillä suuntana Porkkalanniemi reilun kahdenkymmenen kilometrin päässä. Alussa vauhti oli kohtuullisen kova mutta onneksi rauhoittui hieman pääjoukon päästyä Porkkalantielle. Ainakin yksi ojaanajo matkalla sattui heti ensimmäisen pakun tullessa vastaan kapealla Honksbyntiellä mutkassa, mutta kuin ihmeen kaupalla ilmeisesti mitään vakavampaa ei sattunut. Ajoimme pääjoukon mukana TA1:lle Porkkalanniemeen muiden n. 15 tiimin kanssa, jotka pysyivät vauhdissa mukana. Etu ryhmässä ajamisesta tuulisella säällä oli sen verran iso, ettei mitään irtiottoyrityksiä alun kiihdytyksen jälkeen ollut, vaan kärkitiimitkin ajelivat rauhassa pääjoukon kärjessä.

Coastaleering

Nopean vaihdon jälkeen lähdimme kymmenenneltä sijalta minuutin kärkeä jäljessä Coastaleeringiin. Allekirjoittaneen vauhti juoksussa kipeällä nilkalla oli jotain huvittavan ja säälittävän välimaastosta, joka toki tarkoitti JanneH:lle rauhallista suunnistusta ja rastit löytyivätkin ilman ongelmia. Kalliot olivat todella liukkaita ja ykden melkein tippumisenkin näimme. Nastat olisivat olleet hyvät maastolenkkareiden pohjassa, mutta yleisesti nastarit ja uimapatjat eivät oikein tule toimeen keskenään, josta syystä tällä kertaa menimme liukastellen suunnistuksen läpi. Pari tiimiä ohitti alkupätkällä meidät ja lopun saimmekin tehdä ihan omaa suoritusta tullen vaihtoon n. 5 minuuttia kärjen perässä sijalla 12.


Quest ja Packrafting
Nopean vaihdon ja lyhyen pyöräilyn jälkeen saavuimme TA2:lle, jossa vuorossa oli quest ja heti perään packrafting-suunnistus. Questinä oli soutuveneellä rastin hakeminen läheisestä saaresta ja pienen säädön jälkeen pääsimme liikkeelle. Emme oikein löytäneet veneelle sopivaa tasapainoa ja meno oli sen mukaista, mutta onnistuimme puhaltamaan matkan aikana patjat valmiiksi ja tutustumaan jo packraftingin karttaan. Questin jälkeen otimme vielä ylimääräisen minuutin lenkin ja kävimme varmuuden vuoksi varmistamassa tarvitseeko vaihto leimata erikseen - ei tarvinnut.

Packraftingissa hyvin valitut ja testatut uimapatjat toimivat moitteettomasti ja nousimme useita sijoja hyvän suunnistuksen ja nopeiden patjojen ansiosta. Ilmeisesti kovin monikaan kärjessä menevistä tiimeistä ei ollut katsonut karttaa kovin tarkasti, sillä heti ensimmäiselle rastille mennessä saaressa sinkoili edestakaisin useampia tiimejä. Itsellä oli naurussa pitelemistä menoa katsellessa uimapatjalta, rasti näkyi yksinäisessä puskassa saaren rannassa lähestymissuunnastani tullessa selvästi jo kauempaa ja moni meni toiselta puolelta puskaa ohitse noin metrin päästä huomaamatta rastia. Luodot olivat todella liukkaita ja JanneH löi polvensa kiveen viimeisen packrafting-rastin jälkeen. Onneksi juoksua ei enää ollut ohjelmassa eikä rannasta ollut montaa kymmentä metriä pyörille.



Siirtymä pyörillä melonnan vaihtoon
Packraftingin jälkeen sulloimme patjat takaisin reppuun ja jatkoimme pyörillä ensin Porkkalantielle ja sieltä pikkuteiden sekä yhden rastin kautta Hirsalantielle ja melonnan vaihtoon. Oma vauhtini alkoi ylämäissä hiipua ja käytimme Lapissa hyväksi havaittua hinausta hyväksemme tasoittamaan tiimin jäsenten pyöräilyvauhtien epäsuhtaa. Pidimme hinausköyden pitkiäkin aikoja kiinni, mutta käytännössä itse hinaus keskittyi ylämäkiin, tasaisella ja alamäissä pelkkä peesietu auttaa riittävästi pitämään tiimin kasassa, ja ylämäissä hinausköysi varmistaa ettei innokkaampi edelläajaja pääse karkaamaan. Tuntemusten mukaan menimme tämän välin rauhallista vauhtia, ilmeisesti kuitenkin vauhti oli muillakin rauhallinen tässä vaiheessa kisaa, koska jäimme väliaikojen mukaan tällä suhteellisen pitkällä pyöräilyvälillä kärjelle vain 4 minuuttia ja olimme kärkeä perässä n. 8 minuuttia melonnan vaihdossa.

Melonta
Melonta oli päivän lajeista se, joka etukäteen hiukan huolestutti, jos tuuli olisi ollut kova. Tiimin melontaharjoitukset ovat enemmän keskittyneet jokiin kuin merellä melontaan ja Martressa on enemmän painotettu nopeutta kuin tasaista tukevaa menoa. Tästä syystä lähdimme taktiikalla, että melomme kaikki rastivälit mantereen puolella.

Heti alussa ohitimme yhden tiimin, joka oli lähtenyt matkaan vuokrakanootilla ja muutamia selkiä näkyi useamman sadan metrin päässä edessä niiden kuitenkaan lähestymättä matkan varrella. Lähestyessämme melonnan rastia 13 kärkitiimejä alkoi tulla vastaan ja näimme, että eroa on kertynyt jonkin verran lisää. Kaikki tiimit (Woodman, Omjakon, SOS I ja II) valitsivat mantereen puoleisen reitin rastille 14, kunnes muutaman minuutin meidän perässämme tullut Rahtiklinikka otti ensimmäisenä ulomman reitin. Väliaikojen perusteella sisempi reitti oli muutaman minuutin nopeampi. Tässä vaiheessa näimme, että olemme omassa sarjassa viidentenä ja takana uhkaajina oli käytännössä enää Rahtiklinikka ja n. 5 minuutin päässä rogaining.fi, muut olivat sen verran kaukana, että tiesimme, ettei sieltä ketään muita voi enää ohitse tulla.

Toisin kuin muut siihen asti otimme rastilta 14 mantereen puoleisen reitin. Tässä hävisimme väliaikojen perusteella ehkä noin minuutin ja lähestyimme rastia 15 noin 100 metriä ulompaa reittiä tullutta Rahtiklinikkaa edellä. Valitettavasti lähtömme rastilta hiukan epäonnistui ja sain yhden extrakierroksen uintia tässä vaiheessa melontaa. Lähdimme lopulta melomaan rastilta Rahtiklinikan kanssa samaan aikaan, kajakkikaksikko kulki kuitenkin sen verran lujempaa, että jäimme loppupätkällä puoli minuuttia. Rantautumisessa tein vielä toisen extrauintikierroksen kun hyppäsin veteen takapaikalta keulan osuessa maihin vain huomatakseni, että vettä siinä kohtaa oli vielä puolitoista metriä. Teimme tästä huolimatta nopean vaihdon, valitettavasti Rahtiklinikan pojat tekivät kokeneina kehäkettuina vähintään yhtä nopean vaihdon, emmekä päässeet heidän peesiin kiinni.

Loppupyöräily ja uinti
Poljimme väliaikojen mukaan kolmanneksi nopeimman ajan lopun lyhyessä pyöräilyssä häviten vain Woodmanille ja Rahtiklinikalle. Maalialueella oli jo kuitenkin selvää, ettemme saa Rahtiklinikkaa enää kiinni mutta ohittelimme ehkä kolme muissa sarjoissa kilpailevaa tiimiä ja rantauduimme ajassa 5:32.

Kartta:

Lopputuloksista
Lopputuloksissa nousimme yhden sijan viidenneksi Rahtiklinikalta puuttuvan vaihtoleiman takia. Sijoitus on tiimin paras multisport-cupin kilpailuissa ja juurikin sen tavoitteen mukainen, mikä tälle kaudelle asetettiin. Tästä paremman sijoituksen saaminen edellyttää joko hyvää tuuria tai allekirjoittaneen juoksu- ja pyöräilyvauhdin dramaattista nopeutumista tai molempia edellämainittuja. X-kaatoon voi olla epärealistista kovin paljoa tehdä nopeuden suhteen, varsinkaan kun kunnon juoksutehotreenit estävä nilkkakipu on vielä paikallaan, mutta ensi kauden juoksu- ja pyöräilyvauhtiin voi vaikuttaa vielä paljon.


Muita kommentteja
Alun yhteislähtö pyörillä aiheutti kohtuullisen paljon keskustelua kilpailijoiden keskuudessa. Kärkitiimit ymmärrettävästi kritisoivat ratkaisua koska käytännössä eron tekeminen pääjoukkoon alun pyöräilyssä oli lähes mahdotonta. Meidän kisan kannalta ratkaisu oli hyvä täysin päinvastaisesta syystä, pysyimme kärjen matkassa paljon pidempään kuin normaalisti, toki saman edun saivat myös kaikki pahimmat kilpakumppanimme eikä tällä lopputuloksiin ollut muuta merkitystä kuin että erot loppuajoissa olivat pienemmät kuin yleensä. Ehkä se tärkeämpi kritiikki kuitenkin sekä kärkitiimien että muiden osalta kohdistui siihen tosiasiaan, että kapeilla teillä isossa ryhmässä ajaminen oli todella vaarallista. Järjestäjät olivat kyllä hyvin ohjeistaneet, ettei vierekkäin saa ajaa, mutta käytäntö osoittautui toiseksi. Ilmeisesti ainoa toimiva käytännön ratkaisu on vaikka väkisin keksiä joku prologi kisan alkuun, niin paljon kuin oma diesel koneeni inhoaakin näitä "syke suoraan anaerobiselle alueelle startista"- lähtöjä.


Kisa oli hyvin järjestetty ja reitti oli hyvin suunniteltu. Mitään moitteen sanaa en oikein keksi edellä mainitun palautteen lisäksi. Pyöräily oli viime vuoden APA:n tapaan jouduttu "uhraamaan" muiden suorituspaikkojen siirtymätaipaleiksi, kylläkin erittäin hyvistä ja ymmärrettävistä syistä. Porkkalanniemen coastaleering oli hieno, paikka sinänsä oli tuttu jo entuudestaan monilta päiväretkiltä. Packraftingille oli löydetty hyvä merellinen suorituspaikka vaikka viime vuoden kaltaiseen maastoon ei tällä kertaa päästykään - tosin maastot olivat niin paljon erilaiset, että niitä on oikeastaan turha edes yrittää vertailla keskenään. Melonta oli pitkästä aikaa merellä ja se toi uuden kivan kokemuksen yleisen joki-järvimelonnan vastapainona, ja onneksi melontaa oli riittävästi. Kiitos järjestäjille jälleen hyvästä kisasta, X-kaadossa nähdään.


Nyt kevennellään muutama päivä ja sitten taas treenit kohti X-kaatoa jatkuvat, suunnitelmissa on osallistua aktiivisesti yöiltarasteille ja muuten mennään käytettävissä olevien aikataulujen ja fiiliksen mukaan. Pitkää pyörälenkkiä on vielä tiedossa kun säät sen vähän aikaa sallivat ja toivon mukaan fysioterapeutti saa jalan kuntoon, jotta ehdin vetämään muutamat kovat juoksutreenit ennen X-kaatoa. Oma kilpailukalenteri näyttää siltä, että jäljellä on enää X-kaato ja Mammuttimarssi. Mielenkiintoisia tapahtumia olisi vaikka kuinka paljon (Tour de Helsinki, Tour de Tampere, Nuuksio MTB, jne.) mutta jotain priorisointeja on pakko tehdä.


JanneS

APA 2010 kisattu ja kuvia kisasta

Tiimi teki hyvän perussuorituksen multisport cupin kolmannessa osakilpailussa Archipelago Adventuressa ja sijoittui alustavien tietojen mukaan viidenneksi ajalla 5:30 noin 18 minuuttia kärkeä jäljessä. Lajit sopivat hyvin tiimin vahvuuksille eikä isoja virheitä tehty. Pidempi raportti julkaistaan blogissa tuttuun tapaan alkuviikosta.

Ensimakua kisasta ja kisatunnelmasta voi käydä tsekkaamassa tiimin kuvaajan ottamista kuvista. Jos joku haluaa jostakin kuvasta isommalla resoluutiolla kopion, lähetä meiliä allekirjoittaneelle j.snellman(at)mbnet.fi.

JanneS

Alle viikko Archipelago Adventureen

Ensi lauantaina Kirkkonummella käytävä Archipelago Adventure päättää tiimin yli kuukauden mittaisen kilpailutauon. Lähtökohdat kilpailuun ovat vähintäänkin kohtalaiset, sillä harjoittelu on maistunut AC24:n jälkeen. Näistä asetelmista onkin tavoitteena lähteä hakemaan kauden cup-kisojen toistaiseksi parasta sijoitusta.

Harjoittelumotivaation kaivaminen esiin AC24:n jälkeen on sujunut tiimiltä hyvin ja reilun kuukauden mittainen kilpailutauko on kasvattanut nälkää. Tunnelmat ennen Archipelago Adventurea ovat siis hyvät ja hinku kisailemaan kova. Viivalta tulee puuttumaan muutama joukkue Costa Rica Adventure Racen takia, mutta tekijäporukoita löytyy varmasti ihan riittämiin viemään kärkisijat. Niiden taakse on kuitenkin tarkoitus iskeä kiilaa, sillä kilpailun luonteen pitäisi sopia tiimille kohtalaisen hyvin.

Kilpailun teema tulee jälleen kerran liittymään vahvasti elementtiin nimeltä vesi. Melontaliivit kulkevat järjestäjien vihjeiden mukaan lähdöstä maaliin, ja matkan aikana niille on käyttöä melonnassa ja coastaleeringissa eli rannikkosuunnistuksessa. Pyöräilyn kerrotaan olevan suoraviivaista runttaamista kovapohjaisella alustalla, ja myös juoksualusta on kovapohjainen. Kilpailualue on vanhaa merenpohjaa, jossa maasto vaihtelee soista kallioihin. Alueelta löytyy myös erittäin haastavaa suunnistusmaastoa, mitä tuskin kuitenkaan on ihan täysimääräisesti hyödynnetty.

Kilpailun luonne huomioitu treeneissä

Myös harjoittelussa on totuttauduttu veteen, jotta matka taittuisi, eikä varusteiden kanssa puljailuun kuluisi turhia sekunteja. JanneS otti osaa Alpon järjestämille packrafting-treeneille kiertäen viime keskiviikkona Meiko-järven maisemissa liki 3,5-tuntisen lenkin. Luonnonsuojelualueella ja järviylängöllä kiertänyt rata tarjosi hyvää kokemusta patjailuun ja suunnistukseen sekä lisäksi mahdollisuuden ottaa tuntumaa otsalampun käyttöön. Toivottavasti tälle taidolle ei kuitenkaan ole käyttöä ensi lauantaina. Sopiva vauhti löytyi yhdessä Avanade multisportin Teron kanssa, joten treenillä oli molemmille hyvä harjoitusvaikutus.

JanneH puolestaan uhmasi ukkoskuuroja lauantaina tehden neljän ja puolen tunnin mittaisen yhdistelmätreenin. Sen ensimmäiset 2 h 45 min kuluivat pyörän selässä Vantaan ja Tuusulan ulkoilureiteillä, maastopoluilla ja juurakoissa. Lisäksi 60 km lenkille mahtui pari asvalttisiirtymää. Formula RX -jarruihin tottuneelle Oro on yhtä kuin kirosana varsinkin märällä ja pari kertaa otettiin tuntumaa myös polun varrella olleisiin puihin. Vesi-teemakin toteutui, sillä metsä oli ukkoskuuron jäljiltä aavistuksen kosteahko.

Nopean vaihdon jälkeiset 1 h 50 min hupenivat 15 km juoksupätkälle, joka sisälsi noin 2 km patjauintia pienellä patjalla jäteveden rikastamassa Vantaanjoessa. Uinti kulki Pitkäkosken puolesta välistä Ruutinkosken puoleen väliin, ja periaatteena oli uida kaikki mahdollinen ja kahlata matalat koskipaikat. Ohi kulkeneet ihmiset pitivät touhua sen verran hölmönä, että päättivät kuvata sitä videolle. Juostessa askel kulki yllättävän hyvin, vaikkakin nousu Paloheinän täyttömäen huipulle oli aikamoista töpöttelyä.

Muutaman päivän kuluttua nähdään, mihin tiimin rahkeet riittävät ja kuinka hyvin sujuu pyöräily melontaliivit päällä. Raporttia luvassa totutusti kisan jälkeen.

JanneH

Alpon packrafting-treeni

Alpo järjesti jälleen loistavan packrafting treenin Kirkkonummella, paikalla oli kolmetoista osallistujaa hienossa säässä ja upealla radalla suoritetussa harjoituksessa. Treeni täytti tarkoituksensa varsin hyvin Archipelagoon valmistavana harjoituksena. Rastit oli ripoteltu Meikon ympäristöön ja luvatun mukaisesti uintia oli riittävästi.

Paikalla Lupus Extremestä oli tällä kertaa JanneS parinaan Avanade Multisportin Tero, jonka kanssa yhteistreenejä on tullut ennenkin tehtyä ja yhteistä kisakokemustakin löytyy, joten tiedossa oli jo etukäteen että tiimin vauhti tulee olemaan sopiva ja meno leppoisaa.

Lähdimme paukusta juoksemaan jonossa kohti ensimmäistä rastia joka oli piilotettu syvälle bunkkeriin, joten heti alkuun pääsi käyttämään otsalamppua. Ekan rastin jälkeen osanottajien reitit sitten erkanivat tehokkaasti, kunnes kakkosrastille tulimme samoihin aikoihin Duron Tuomaksen ja Mikon sekä Jaanin kanssa, jotka tulivat toiselta puolelta järveä rastille. Seuraaville rasteille sitten menimme välillä yhtämatkaa ja välillä hiukan eri reittejä mutta lopulta olimme kuitenkin vedessä aina kohtuullisen lähekkäin. Muita ei enää tässä vaiheessa näkynyt.

Kutosrastilta seiskalle metsiä pitkin rymytessä onnistuin puhkaisemaan uimapatjani paristakin kohtaa ja uimapätkä oli aikamoista tuskaa, ainakin Terolle. Puhalsin patjan täyteen lähdössä ja koitin pitää toisella kädellä isompaa rei'istä kiinni ja roikuin toisella kädellä Teron patjassa kiinni mutta siitä huolimatta patja oli täysin tyhjä kun pääsimme seiskarastilta vastarannalle. Pienen keskustelun jälkeen totesimme että lopussa oli sen verran vähän uintia että jatkaisimme koko radan rikkinäisen patjan kanssa. Uintivauhti hidastui kuitenkin sen verran paljon että tässä vaiheessa Duron jengi pääsi karkaamaan omille teilleen.

Taktiikkana kasille uidessa oli että puhalsin patjaa täyteen koko ajan vedessäkin mennessä, pidin toisella kädellä isompaa reikää edes vähän ummessa ja toisella kädellä roikuin Teron patjassa kiinni. Meno oli selvästi parempaa kuin edellisellä välillä kun toimin hiukan pienempänä ankkurina tällä kertaa, sain juuri ja juuri pidettyä patjan puolitäytenä kun täysillä puhalsin sitä koko ajan. Kasin jälkeen teimme pienen kierroksen alkuperäiseltä reitiltä ja jätimme patjat lähtöpaikalle kun loppupätkällä uintia oli luvassa vähemmän kuin alussa. Paikalla oli Mikko ja Jaani jotka kertoivat että Tuomas oli lähtenyt loppulenkille yksin.

Loppulenkki olikin sitten suunnistusta 1:20000 kartalla pimeässä metsässä ja rastien hakua muutaman kymmenen metrin päästä rannasta. Ysi rasti löytyi hyvin mutta kymppirastille mennessä pummasimme ihan huolella. Ensimmäisen 500 metriä pysyimme hyvin kartalla kun menimme pienien matkalla olevien lampien kautta, mutta viimeinen kilometrin pätkä kompassisuunnalla ei sitten mennyt ihan putkeen. Seurasimme polkua joka meni (omasta mielestä) suurinpiirtein oikeaan suuntaan, ja lopputuloksena oli että ajauduimme ihan liian oikealle ja kauas rastista. Eka pimeä suunnistus pitkään aikaan ja lopputulos oli sen mukainen, no rasti kyllä löytyi ihan hyvin kun tiesimme kallioilta laskeutuessa missä suunnassa rasti on, se tuli hiukan yllätyksenä kuinka pitkä matka rastille lopulta siitä vielä oli.

Viimeiselle rastille juoksimme sitten hyvällä sykkeellä teitä pitkin ja sieltä sitten maaliin ajassa 3:22. Siellä muut jo paistelivat makkaroita kun saavuimme. Tuomas oli ainoana lisäksemme kiertänyt koko radan, muut olivat jättäneet loppulenkin kiertämättä ja käyttäneet hyväksensä mahdollisuuden aloittaa herkuttelut nuotion ääressä jo vähän aiemmin.

Rata oli hyvin suunniteltu, maisemat olivat hienot ja rastien välillä oli hyvin reitinvalinta- ja taktikointi mahdollisuuksia. Ensiluokkaisesti järjestetty harjoitus, ei haittaisi jos näitä järjestettäisiin enemmänkin. Tästä on hyvä jatkaa treenausta Archipelagoon.

Kartta:


JanneS

Heinäkuun harjoitteluraportti

Heinäkuussa kisattiin tiimin kauden pääkilpailu ArcticCircle24, minkä johdosta muu harjoittelu oli joko kilpailuun valmistautuvaa keventelyä tai palautumista yli vuorokauden mittaisesta koitoksesta. Varsinaiset harjoitustuntimäärät ja -tehot pysyivät näin ollen maltillisina kummallakin tiimin jäsenellä ja tunteja kertyi lähinnä kilpailuista.

JanneH:
Heinäkuussa urheilu keskittyi AC24:n ympärille, joten treeniä tuli tehtyä hyvin vähän. Rakentaja-rastit olivat kesätauolla, työmatkojen fillarointi jäi alkukuusta lomien takia pois ohjelmasta ja ulkomaillakin tuli käytyä. Edellä mainituista seikoista johtuen harjoituskertoja tuli hyvin vähän, mutta niin oli suunniteltukin.

Ennen AC24:ä tehtyjä treenejä olivat lähinnä yhteiset pyöräily- ja melontatreenit, Hiiltomiehet Adventure ja rullaluistelua. Kisan jälkeiset kaksi viikkoa puolestaan sisälsivät lähinnä kevyttä pyöräilyä ja pari lyhyttä rullaluistelulenkkiä. Kuun viimeisellä viikolla kalenterissa oli Miry-cupin kilpailu Kuusijärvellä, joka oli ainoa tehotreeni koko kuun aikana.

Koko kuun tuntisaldo oli 53 h, joka on vähän huomioiden, että yksi kilpailu itsessään oli lähes 31 tuntia. Kaikkiaan kuukausi kului kuitenkin suunnitellusti, eli kilpailua ennen oli selvä kevyt jakso kuntohuipun esiin kaivamiseksi ja loppukuussa annettiin kropan palautua kunnolla, jotta syksyllä jaksaa treenata kunnolla.

Elokuun alussa tahti taas kiihtyy ja ensimmäiset hiukan yli kaksi viikkoa vedetään lujaa. Loppukuusta käytävään Archipelago Adventureen on hyvä hiukan keventää, sillä kilpailuhin on hyvä lähteä tuorein jaloin, vaikka kilpailuun osallistuisikin enemmän harjoitusmielessä.

JanneS:

Kuukauden treenit noudattivat hyvin samaa kaavaa kaiman kanssa. Alkukuukaudesta olivat tiimiharjoitukset maastopyörällä sekä meloen ja Hiiltomiehet Adventure ja puolessa kuussa Arctic Circle 24h. Loppukuuhun mahtui ennätysmäärä rullaluistelua lähinnä työmatkoilla ja pari lenkkiä sekä maantiefillarilla että kevyesti juosten. Kokonaissaldoksi tuli ennätysmäiset 53,5 h, josta valtaosa kisatunteja. Alkukuusta mukaan mahtui myös ensimmäinen kerta solo-inkkarilla melontaharjoittelua.

Nyt kauden pääkisan jälkeen voin todeta olevani todella tyytyväinen tähän kauteen. Kaikki omat tavoitteet on täytetty ja joiltakin osin ylitettykin. AC24:ssä oppi taas paljon omasta kropasta ja sen rajoista, joten omat kehityskohteetkin ovat hyvin tiedossa ja niiden parantamiseksi tehdään töitä hartiavoimin.

Loppukaudesta jäljellä on vielä Archipelago Adventure ja X-kaato sekä mahdollisesti Tour de Helsinki ja sokerina pohjalla Mammuttimarssi. Multisport-cupin kisat mennään täysillä, TdH:ssa ja Mammuttimarssissa voi sitten nautiskella liikunnan ilosta. Nyt näyttää melko varmalta, että alkukaudesta listattu mahdollinen maraton syksyllä jää väliin. Juoksuvauhtia pitäisi saada selkeästi lisää, että huvittaisi lähteä kelloa vastaan juoksemaan teitä pitkin 42km, ja akuutimmat treenitavoitteet ja -mielenkiinnot ovat tällä hetkellä pyöräilyvauhdin kehittämisessä.

Elokuu on lähtenyt treenien suhteen kohtuullisen hyvin liikkeelle. Viikonloppuna ehdin jo käydä juoksemassa helteellä kiihtyvävauhtisen pitkän ja näillä keleillä on ilo pyöräillä/rullaluistella/juosta työmatkaa päivittäin. Ainoa pieni kysymysmerkki on hiukan oireileva oikean jalan pohje, mutta eiköhän sekin parane kun malttaa pitää juoksukilometrit kohtuullisina.