Katso lisää kuvia täältä
sunnuntai 26. kesäkuuta 2011
No Limit Adventuren kuvakooste
Parinviikontakainen No Limit Adventure tallentui parille eri kameralle. Tässä vielä paloja siitä, miten kisassa edettiin:
Kilpasarjojen joukkueet lähtöviivalla
Lahnuksen Mel Gibsonin, Tero Jukolan, pehmeä kosketus veteen
Alamäessä on syytä pitää kädet tangossa ja sormet jarruilla
Vaihtoleima mäen päältä ja seuraavalle osuudelle
Voittajapari Pete Forsman - Ville Niemelä kiersi ainoina koko radan
Katso lisää kuvia täältä
Katso lisää kuvia täältä
maanantai 20. kesäkuuta 2011
Jukolan yön taika
Sen sijaan, että olisin lauantaina nukahtanut normaaliin television ääreen kesken elokuvan, oli unensaanti vaikeaa. Juuri kun olin saamassa unenpäästä kiinni, astui Monosen Janne teltan ovesta sisään ja ilmoitti tulleensa maaliin. Avausosuudella oli mennyt aikaa 1.18 ja Pärssisen Matti lähtenyt "ajamaan kärkeä kiinni". Laitoin kellon soimaan 20 minuutin päähän, mutta uni ei enää maittanut.
Vaikka vaihtoehtona olisi ollut koisia kotona lämpimässä kahden lakanan välissä, tarkoituksena oli lähteä juoksemaan pimeään, kylmään ja märkään metsään. Keli tosin oli yllättävän lämmin, vesi puista oli imeytynyt kahden ensimmäisen osuuden juoksijoiden suunnistusasuihin ja aamukin alkoi valjeta, mutta touhussa ei silti tuntunut olevan mainittavaa määrää järkeä. Ei tosin poikkea tavallisen mukavuudenhaluisen ihmisen mielestä millään tavalla muistakaan harrastuksistani.
Lähtökarsinassa odotteli paljon seikkailu-urheilupiireistä tuttua porukkaa. Ilmeisesti Jukolan pitkä yö sopii jollain tavalla tämänluonteisille ihmisille. Kuten aina, karsinassa tuli oltua aikaisin ja jos teko ei olisi ollut harkittu, voisi sanoa, että liian aikaisin. Tarjolla oli onneksi vettä, joka kompensoi suolaisen ruoan aiheuttamaa nestevajetta hyvin. Lopulta Masa saapuikin vaihtopuomille ja matka kohti tuntematonta alkoi.
Kartta oli jälleen sitä kokoluokkaa, ettei koko K-pistettä ja ykkösväliä meinannut löytyä millään. Lohduttavaa oli se, että kylmän tullen kartalla olisi voinut peitellä itsensä ja pysyä lämpimänä. Tennari liikkui hyvin, suunnistus sujui kohtalaisesti ja ABC:n bonuspannu meinasi pariin kertaan tulla ylös. Saman oli kokonut Mononenkin pari tuntia aiemmin.
Loputtomalta tuntuneen taapertamisen jälkeen sain iskettyä vaihtopuomilla seuraavan osuuden kartan Taija Karjalaiselle. Sen verran energiaa oli jätetty metsään, etten saanut sanottua mitään, kun Taija oli jo lähtenyt. Jännitys omasta suorituksesta oli ohi, kun leimojen todettiin rekisteröityneen emit-korttiin kuten pitikin. Enää piti jännittää oman joukkueen suoritusta. Kamat teltalta, saunaan, makkaralle ja nukkumaan. Harmitti enää vain se, etten varautunut saunaan oluella. Jälleen kerran harkittua, muttei ilmeisesti riittävän huolella.
Maailman parhaille suunnistajille laadittu Jukolan viesti on myös kuntoilijan näkökulmasta jotain, joka pitää itse kokea. Kymmenien tuhansien ihmisten kylä keskellä metsää oli ensimmäisellä kerralla nähtynä vaikuttava näky, nykyisin sentään tietää jo mitä odottaa. Vaikka uni-, ruoka- ja harjoittelurytmi meneekin hetkellisesti sekaisin, ei tapahtumasta voi poiskaan jäädä. Jukolan viestin kohdalla jopa voi luopua vanhasta periaatteesta, jonka mukaan yhdensuuntainen matka kilpailupaikalle ei saa kestää enempää kuin kisassa käytetty aika.
Ensi vuoden Jukolan viesti järjestetään Vantaalla Hakunilassa. Sijainti juuri ja juuri Kehä III:n reunalla ei tarkoita sitä, että maasto olisi sen helpompi kuin muulloinkaan. Jollain tapaa urbaanin maiseman läheisyys varmasti näkyy, ja jos ei muuta, se tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden monelle ensikertalaiselle. Vaikka matka kotiovelta vaihtopuomille kestää 20 minuuttia, pitänee majoitus ottaa paikan päältä, sillä iso osa Jukolan tunnelmaa syntyy juuri siitä huonosta yöunesta teltassa.
JanneH
Vaikka vaihtoehtona olisi ollut koisia kotona lämpimässä kahden lakanan välissä, tarkoituksena oli lähteä juoksemaan pimeään, kylmään ja märkään metsään. Keli tosin oli yllättävän lämmin, vesi puista oli imeytynyt kahden ensimmäisen osuuden juoksijoiden suunnistusasuihin ja aamukin alkoi valjeta, mutta touhussa ei silti tuntunut olevan mainittavaa määrää järkeä. Ei tosin poikkea tavallisen mukavuudenhaluisen ihmisen mielestä millään tavalla muistakaan harrastuksistani.
Lähtökarsinassa odotteli paljon seikkailu-urheilupiireistä tuttua porukkaa. Ilmeisesti Jukolan pitkä yö sopii jollain tavalla tämänluonteisille ihmisille. Kuten aina, karsinassa tuli oltua aikaisin ja jos teko ei olisi ollut harkittu, voisi sanoa, että liian aikaisin. Tarjolla oli onneksi vettä, joka kompensoi suolaisen ruoan aiheuttamaa nestevajetta hyvin. Lopulta Masa saapuikin vaihtopuomille ja matka kohti tuntematonta alkoi.
Kartta oli jälleen sitä kokoluokkaa, ettei koko K-pistettä ja ykkösväliä meinannut löytyä millään. Lohduttavaa oli se, että kylmän tullen kartalla olisi voinut peitellä itsensä ja pysyä lämpimänä. Tennari liikkui hyvin, suunnistus sujui kohtalaisesti ja ABC:n bonuspannu meinasi pariin kertaan tulla ylös. Saman oli kokonut Mononenkin pari tuntia aiemmin.
Loputtomalta tuntuneen taapertamisen jälkeen sain iskettyä vaihtopuomilla seuraavan osuuden kartan Taija Karjalaiselle. Sen verran energiaa oli jätetty metsään, etten saanut sanottua mitään, kun Taija oli jo lähtenyt. Jännitys omasta suorituksesta oli ohi, kun leimojen todettiin rekisteröityneen emit-korttiin kuten pitikin. Enää piti jännittää oman joukkueen suoritusta. Kamat teltalta, saunaan, makkaralle ja nukkumaan. Harmitti enää vain se, etten varautunut saunaan oluella. Jälleen kerran harkittua, muttei ilmeisesti riittävän huolella.
Maailman parhaille suunnistajille laadittu Jukolan viesti on myös kuntoilijan näkökulmasta jotain, joka pitää itse kokea. Kymmenien tuhansien ihmisten kylä keskellä metsää oli ensimmäisellä kerralla nähtynä vaikuttava näky, nykyisin sentään tietää jo mitä odottaa. Vaikka uni-, ruoka- ja harjoittelurytmi meneekin hetkellisesti sekaisin, ei tapahtumasta voi poiskaan jäädä. Jukolan viestin kohdalla jopa voi luopua vanhasta periaatteesta, jonka mukaan yhdensuuntainen matka kilpailupaikalle ei saa kestää enempää kuin kisassa käytetty aika.
Ensi vuoden Jukolan viesti järjestetään Vantaalla Hakunilassa. Sijainti juuri ja juuri Kehä III:n reunalla ei tarkoita sitä, että maasto olisi sen helpompi kuin muulloinkaan. Jollain tapaa urbaanin maiseman läheisyys varmasti näkyy, ja jos ei muuta, se tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden monelle ensikertalaiselle. Vaikka matka kotiovelta vaihtopuomille kestää 20 minuuttia, pitänee majoitus ottaa paikan päältä, sillä iso osa Jukolan tunnelmaa syntyy juuri siitä huonosta yöunesta teltassa.
JanneH
maanantai 13. kesäkuuta 2011
Helteinen No Limit Adventure kisattiin lauantaina
Pasosen Mika apujoukkoineen oli jälleen järjestänyt loistavan kilpailun Espoon Solvallaan. Pitkä ja raskas rata vei kaikilta joukkueilta lähes täydet seitsemän tuntia, ja kun lämpötila oli koko päivän 30 asteen tuntumassa, pääsi jokainen ottamaan itsestään mehut irti.
Lupus Extreme sai kauden toiseen Multisport cupin kilpailuun viivalle peräti kolme joukkuetta, kun ykkösjoukkueessa kisasivat JanneH ja Jussi Kallioniemi, kakkosjoukkueessa JanneS ja Matti Antila ja sekasarjassa Lupus Extreme Mix -nimellä Reijo ja Anu.
Kilpailu starttasi lyhyellä 1,5 km melonnalla, jonka ainoa rastipiste piti käydä katsomassa mallikartasta juosten noin sadan metrin päästä ennen vesille menoa. Melonnan jälkeen kiivettiin jalan Solvallan laskettelurinne ylös, haettiin pyörät ja ajettiin rinne merkittyä rataa alas. Pyörillä jatkettiin kohti pohjoista ja tarjolla oli hiekkateitä ja teknisempiä single track –osuuksia yhteensä noin 15 km edestä.
Lämpötilan huidellessa 30 asteen kieppeissä hiki virtasi ja nestettä kului, mutta onneksi kilpailijat pääsivät pulahtamaan muutamaan otteeseen raikkaaseen Suolikas-järveen pyöräilyn jälkeen olleen noin viiden kilometrin coastaleering-osuuden aikana. Sekasarjassa osuus oli hiukan lyhyempi, mutta uimareissuja tuli silti useita.
Coastaleeringista jatkettiin taas fillareilla, joilla ajettiin kuuden kilometrin siirtymä kisakeskukseen. Sieltä suunnattiin jaloin laskettelurinne alas ja rantaan kanooteille, joilla melottiin Pitkäjärvessä kahdeksan kilometriä. Kevyt tuuli viilensi etelään mentäessä, mutta paluumatkalla tuntui tukalan kuumalta. Melonnan jälkeen ajettiin fillareilla muutaman rastin verran ja vaihdettiin rullaluistimet jalkaan.
10 km rullaluistelun jälkeen hypättiin taas pyörien selkään ja ajettiin Siikajärven kautta Haukkalammen majalle, jota ennen piti vajaan kilometrin verran kuljettaa pyörää siten, että etukiekko oli irti pyörästä. Tällä varmistettiin se, ettei millään joukkueella ollut liikaa vauhtia kansallispuiston suosituilla ulkoilureiteillä.
Haukkalammelta ajettiin vielä Solvallaan, jossa päätösetappina oli noin kahdeksan kilometrin ja 10 rastin rogaining-osuus. Kilpailun aikaraja oli seitsemän tuntia, joten rogainingin kaikki rastit ehti hakea vain ykkössijan ottanut Multisport.fi, jonka riveissä kilpailivat seikkailu-urheiluveteraanit Pete Forsman ja Ville Niemelä. Sekasarjan tuli hakea vain seitsemän rastia ja siihen pystyivät Omjakon ja Reijon ja Anun Lupus Extreme Mix.
Kilpailussa jokainen pääsi ottamaan itsestään kaiken irti, sillä rata oli ajallisesti hieman oletettua pidempi ja lämmin keli rasitti kilpailijoita. Alueella korkeuseroa tunnetusti riittää, joten mäkiä sai mennä ylös ja alas niin pyörällä kuin jalankin.
Virheet jättivät JanneH:n ja Jussin neljänneksi kilpasarjassa
JanneH:n ja Jussin kilpailu alkoi vauhdikkaasti ja prologin jälkeisen nopean vaihdon myötä joukkue pääsi ykkösenä matkaan hiukan irti muista. Pieni suunnistusvirhe kasasi porukkaa ja teknisellä polulla uudelleen otettu karkumatka hukkui vielä suurempaan virheeseen hiukan myöhemmin. Tätä seurasi välitön palaute ja suunnistusvastuun vaihtuminen sekä matkantekoa yksin aina rullaluistelun jälkeiseen pyöräilyyn saakka.
Sijoitus oli pitkään neljäs ja rullaluistelussa edestakaisin kulkeneella reitillä havaitut aikaerot sekä eteen että taakse olivat selkeät. Yllätykseksi Karsun joukkueen selät tulivat vastaan ennen Haukkalampea ja sieltä matka Solvallaan kulki yhtä matkaa hissukseen ilman vetohaluja puolin ja toisin.
Rogainingissa kello kävi armotta vastaan ja tossu liikkui hitaasti, joten rasteja jouduttiin jättämään välistä aiottua enemmän eli yhteensä kolme. Niinpä kuljettu reitti ei ollut optimaalisin ja Karsu ehti maaliin muutaman minuutin aiemmin keräten myös seitsemän rastia. Lopussa aikaa jäi kolme minuuttia, joten läheltä maalia hakematta jätettyä rastia ei kuitenkaan enää olisi ehtinyt. Näin ollen tuloksena oli neljäs sija.
Reijo ja Anu sekasarjassa hopealle
Reijo ja Anu lähtivät haastamaan sekasarjan selkeää ennakkosuosikkia Omjakonia, jossa kisasivat Heikki Hihnala ja Outi Seppä. Alkuasetelma oli jo muutenkin haastava ja sitä vielä lisäsi Anun viikon kestänyt kesäflunssa.
Kisan alussa Omjakon otti heti kaulaa melonnassa ja pyöräilyssä. Reijon ja Anun kisa meni hieman tuntumaa hakien aina coastaleering-osuudelle asti, jolloin päästiin virkistävään kylpyyn. Coastaleeringista lähtiessä joukkue teki ensimmäisen todella huonon reitinvalinnan. Tullessa oli hyvä polku Iso-Antias-järven pohjoispuolella, mutta palatessa päätös mennä eteläpuolelta osoittautui vääräksi ja homma meni tunkkaamiseksi.
Melontaosuus meni odotetusti ja sen jälkeen Omjakon oli noin 30 minuuttia edellä. Seuraavalla MTB-osuudella hyppykallion rasti tuotti vaikeuksia, vaikka siellä oli talvella käyty harjoittelemassa laskeutumista, takkiin tuli noin 12 minuuttia. Yllättäen kuitenkin rullaluistelun aikana vastaan tuli Omjakon, joilla ei siis ollut mennyt suunnistus ihan putkeen. Viimeinen MTB-osuus sujui hyvin, vaikka rengasrikko-questissa hukkaantuikin muutama ylimääräinen minuutti.
Rogaining-osuudelle joukkue lähti, kun kellossa oli enää 57 minuuttia peliaikaa. Kuumuus ja kisa alkoivat tehdä tehtävänsä eikä tossu enää noussut ihan niin reippaasti kuin olisi toivonut. Viimeisen rastin pummista huolimatta kaikki rastit ehdittiin hakemaan ja aikaa jäi ruhtinaalliset 3 minuuttia reserviin. Maalissa ero Omjakoniin oli noin 5 minuuttia. Joukkue oli tulokseen tyytyväinen ja ainakin kokemusta helteessä kisaamisesta kertyi.
JanneS taisteli täydet seitsemän tuntia
JanneS:llä oli kilpailussa tavallista enemmän ohjelmaa, kun ilmoittautumisessa oli ollut ongelmia ja kanootti piti hakea juuri ennen starttia lainaksi. Karttaan tutustumiseen jäi ruhtinaalliset parikymmentä minuuttia, ennen kuin piti lähteä siirtymään melonnan lähtöpaikalle. Mutta onneksi maasto oli sen verran tuttua, että se ei menoa mitenkään haitannut. Matti oli valmiiksi piirtänyt reitin ja suojannut kartan kastumiselta, joten homma toimi paremmin kuin hyvin.
Joukkueen tavoitteena oli edetä tasaisesti, nauttia maisemista ja tutustuttaa Matti tämän jalon lajin saloihin. Kisa ei näin jälkikäteen ajateltuna ollut välttämättä ihan optimi ensimmäiseksi kisaksi, mutta varmasti mieleenpainuva kokemus. Lämmin keli tekikin tehtävänsä ja Matti totesi toisen melonnan jälkeen, että ehkä on parempi jättää opittavaa seuraavillekin kerroille.
Vääjäämättömästä hylkäyksestä huolimatta JanneS jatkoi loppureitin yksin. Loppu-rogaining jäi lyhyeksi loppuveryttelyksi ja maalissa JanneS oli ajassa 6:58, eli koko rahalle sai taas täyden vastineen. Kivaa oli vaikkei tiimi lopputulosta saanutkaan kirjattua historian kirjoihin.
Kisa oli hyvin järjestetty ja reitille oli löydetty parhaat palat Solvallan ja Nuuksion maastoista. Iso kiitos järjestelykoneistolle ja kanssakilpailijoille kannustuksesta aina vastaan tullessa koko tiimin puolesta.
Lupus Extreme sai kauden toiseen Multisport cupin kilpailuun viivalle peräti kolme joukkuetta, kun ykkösjoukkueessa kisasivat JanneH ja Jussi Kallioniemi, kakkosjoukkueessa JanneS ja Matti Antila ja sekasarjassa Lupus Extreme Mix -nimellä Reijo ja Anu.
Kilpailu starttasi lyhyellä 1,5 km melonnalla, jonka ainoa rastipiste piti käydä katsomassa mallikartasta juosten noin sadan metrin päästä ennen vesille menoa. Melonnan jälkeen kiivettiin jalan Solvallan laskettelurinne ylös, haettiin pyörät ja ajettiin rinne merkittyä rataa alas. Pyörillä jatkettiin kohti pohjoista ja tarjolla oli hiekkateitä ja teknisempiä single track –osuuksia yhteensä noin 15 km edestä.
Lämpötilan huidellessa 30 asteen kieppeissä hiki virtasi ja nestettä kului, mutta onneksi kilpailijat pääsivät pulahtamaan muutamaan otteeseen raikkaaseen Suolikas-järveen pyöräilyn jälkeen olleen noin viiden kilometrin coastaleering-osuuden aikana. Sekasarjassa osuus oli hiukan lyhyempi, mutta uimareissuja tuli silti useita.
Coastaleeringista jatkettiin taas fillareilla, joilla ajettiin kuuden kilometrin siirtymä kisakeskukseen. Sieltä suunnattiin jaloin laskettelurinne alas ja rantaan kanooteille, joilla melottiin Pitkäjärvessä kahdeksan kilometriä. Kevyt tuuli viilensi etelään mentäessä, mutta paluumatkalla tuntui tukalan kuumalta. Melonnan jälkeen ajettiin fillareilla muutaman rastin verran ja vaihdettiin rullaluistimet jalkaan.
10 km rullaluistelun jälkeen hypättiin taas pyörien selkään ja ajettiin Siikajärven kautta Haukkalammen majalle, jota ennen piti vajaan kilometrin verran kuljettaa pyörää siten, että etukiekko oli irti pyörästä. Tällä varmistettiin se, ettei millään joukkueella ollut liikaa vauhtia kansallispuiston suosituilla ulkoilureiteillä.
Haukkalammelta ajettiin vielä Solvallaan, jossa päätösetappina oli noin kahdeksan kilometrin ja 10 rastin rogaining-osuus. Kilpailun aikaraja oli seitsemän tuntia, joten rogainingin kaikki rastit ehti hakea vain ykkössijan ottanut Multisport.fi, jonka riveissä kilpailivat seikkailu-urheiluveteraanit Pete Forsman ja Ville Niemelä. Sekasarjan tuli hakea vain seitsemän rastia ja siihen pystyivät Omjakon ja Reijon ja Anun Lupus Extreme Mix.
Kilpailussa jokainen pääsi ottamaan itsestään kaiken irti, sillä rata oli ajallisesti hieman oletettua pidempi ja lämmin keli rasitti kilpailijoita. Alueella korkeuseroa tunnetusti riittää, joten mäkiä sai mennä ylös ja alas niin pyörällä kuin jalankin.
Virheet jättivät JanneH:n ja Jussin neljänneksi kilpasarjassa
JanneH:n ja Jussin kilpailu alkoi vauhdikkaasti ja prologin jälkeisen nopean vaihdon myötä joukkue pääsi ykkösenä matkaan hiukan irti muista. Pieni suunnistusvirhe kasasi porukkaa ja teknisellä polulla uudelleen otettu karkumatka hukkui vielä suurempaan virheeseen hiukan myöhemmin. Tätä seurasi välitön palaute ja suunnistusvastuun vaihtuminen sekä matkantekoa yksin aina rullaluistelun jälkeiseen pyöräilyyn saakka.
Sijoitus oli pitkään neljäs ja rullaluistelussa edestakaisin kulkeneella reitillä havaitut aikaerot sekä eteen että taakse olivat selkeät. Yllätykseksi Karsun joukkueen selät tulivat vastaan ennen Haukkalampea ja sieltä matka Solvallaan kulki yhtä matkaa hissukseen ilman vetohaluja puolin ja toisin.
Rogainingissa kello kävi armotta vastaan ja tossu liikkui hitaasti, joten rasteja jouduttiin jättämään välistä aiottua enemmän eli yhteensä kolme. Niinpä kuljettu reitti ei ollut optimaalisin ja Karsu ehti maaliin muutaman minuutin aiemmin keräten myös seitsemän rastia. Lopussa aikaa jäi kolme minuuttia, joten läheltä maalia hakematta jätettyä rastia ei kuitenkaan enää olisi ehtinyt. Näin ollen tuloksena oli neljäs sija.
Reijo ja Anu sekasarjassa hopealle
Reijo ja Anu lähtivät haastamaan sekasarjan selkeää ennakkosuosikkia Omjakonia, jossa kisasivat Heikki Hihnala ja Outi Seppä. Alkuasetelma oli jo muutenkin haastava ja sitä vielä lisäsi Anun viikon kestänyt kesäflunssa.
Kisan alussa Omjakon otti heti kaulaa melonnassa ja pyöräilyssä. Reijon ja Anun kisa meni hieman tuntumaa hakien aina coastaleering-osuudelle asti, jolloin päästiin virkistävään kylpyyn. Coastaleeringista lähtiessä joukkue teki ensimmäisen todella huonon reitinvalinnan. Tullessa oli hyvä polku Iso-Antias-järven pohjoispuolella, mutta palatessa päätös mennä eteläpuolelta osoittautui vääräksi ja homma meni tunkkaamiseksi.
Melontaosuus meni odotetusti ja sen jälkeen Omjakon oli noin 30 minuuttia edellä. Seuraavalla MTB-osuudella hyppykallion rasti tuotti vaikeuksia, vaikka siellä oli talvella käyty harjoittelemassa laskeutumista, takkiin tuli noin 12 minuuttia. Yllättäen kuitenkin rullaluistelun aikana vastaan tuli Omjakon, joilla ei siis ollut mennyt suunnistus ihan putkeen. Viimeinen MTB-osuus sujui hyvin, vaikka rengasrikko-questissa hukkaantuikin muutama ylimääräinen minuutti.
Rogaining-osuudelle joukkue lähti, kun kellossa oli enää 57 minuuttia peliaikaa. Kuumuus ja kisa alkoivat tehdä tehtävänsä eikä tossu enää noussut ihan niin reippaasti kuin olisi toivonut. Viimeisen rastin pummista huolimatta kaikki rastit ehdittiin hakemaan ja aikaa jäi ruhtinaalliset 3 minuuttia reserviin. Maalissa ero Omjakoniin oli noin 5 minuuttia. Joukkue oli tulokseen tyytyväinen ja ainakin kokemusta helteessä kisaamisesta kertyi.
JanneS taisteli täydet seitsemän tuntia
JanneS:llä oli kilpailussa tavallista enemmän ohjelmaa, kun ilmoittautumisessa oli ollut ongelmia ja kanootti piti hakea juuri ennen starttia lainaksi. Karttaan tutustumiseen jäi ruhtinaalliset parikymmentä minuuttia, ennen kuin piti lähteä siirtymään melonnan lähtöpaikalle. Mutta onneksi maasto oli sen verran tuttua, että se ei menoa mitenkään haitannut. Matti oli valmiiksi piirtänyt reitin ja suojannut kartan kastumiselta, joten homma toimi paremmin kuin hyvin.
Joukkueen tavoitteena oli edetä tasaisesti, nauttia maisemista ja tutustuttaa Matti tämän jalon lajin saloihin. Kisa ei näin jälkikäteen ajateltuna ollut välttämättä ihan optimi ensimmäiseksi kisaksi, mutta varmasti mieleenpainuva kokemus. Lämmin keli tekikin tehtävänsä ja Matti totesi toisen melonnan jälkeen, että ehkä on parempi jättää opittavaa seuraavillekin kerroille.
Vääjäämättömästä hylkäyksestä huolimatta JanneS jatkoi loppureitin yksin. Loppu-rogaining jäi lyhyeksi loppuveryttelyksi ja maalissa JanneS oli ajassa 6:58, eli koko rahalle sai taas täyden vastineen. Kivaa oli vaikkei tiimi lopputulosta saanutkaan kirjattua historian kirjoihin.
Kisa oli hyvin järjestetty ja reitille oli löydetty parhaat palat Solvallan ja Nuuksion maastoista. Iso kiitos järjestelykoneistolle ja kanssakilpailijoille kannustuksesta aina vastaan tullessa koko tiimin puolesta.
sunnuntai 5. kesäkuuta 2011
Lupus Extreme suuntaa syksyllä USA:han
Lupus Extremen ensimmäinen ulkomaan kilpailu on syyskuussa järjestettävä Mother Lode 4 Day Expedition Race Kaliforniassa 8.-11.9.2011. Kilpailuun tiimin väreissä osallistuvat JanneH ja Reijo sekä kokeneet seikkailijat Heikki Hihnala ja Outi Seppä.
Ulkomaanreissun suunnittelu alkoi jo viime kesänä ja hyvin sujunut AC24 antoi vahvistuksen sille, että ulkomaille lähdetään jollain porukalla tulevan kesän aikana. Porukan kasaaminen alkoi toden teolla talvella ja jengi saatiin kasaan ns. hyvissä ajoin. Heikki ja Outi ovat tiimin kannalta parhaat mahdolliset vahvistukset, sillä molemmilla on kokemusta lukuisista kilpailuista eri puolilla maailmaa. Tarjolla on siis roppakaupalla oppia siitä, mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä kisassa ja siihen valmistautuessa.
Heikki on kiertänyt Omjakonin paidassa ulkomailla vuosia ja on yksi kokeneimmista suomalaisista alle 30-vuotiaista seikkailu-urheilijoista, ellei peräti kokenein. Viime vuonna miehen meriittilistalle päätyivät Poland Winter Adventure, Costa Rica Adventure Race ja Raid Bimbache AR World Championship. Heikin palkintokaappi on täyttynyt vuosien mittaan tasaiseen tahtiin ja menestystä on tullut muun muassa Tsekeissä useana vuonna.
Outi on aloittanut seikkailu-urheilijan uransa niin ikään Omjakonin riveissä, mutta edustanut viime vuodet Multisport.fin joukkuetta ollen muun muassa voittamassa Raid Bimbachen vuonna 2009. Bimbacen voitto onkin viimeisin suomalaisen joukkueen ottama ykkössija AR World Seriesin kilpailuissa. Lisäksi Outi on kiertänyt kisaamassa mm. Ruotsissa, Tsekeissä, Costa Ricassa ja Portugalissa.
Mother Lode 4 Day Expedition Race on yksi seitsemästä vuonna 2011 järjestettävästä Adventure Racing World Seriesin osakilpailuista, ja se käydään Kaliforniassa Sierra Nevada -vuoristossa. Kilpailun lähtö tapahtuu alle tuhannen asukkaan Bridgeportista ja maali sijaitsee vuoriston toisella puolella todennäköisesti lähellä Sacramentoa. Kilpailuaika on torstaiaamusta sunnuntai-iltapäivään, jonka jälkeen suunnataankin kiireesti kohti San Franciscon lentokenttää.
Yhteiset treenit aloitettiin huhtikuun alussa Tampereella neljän ja puolen tunnin maastopyörälenkillä talvipoluilla ja helatorstai käytettiin vajaan seitsemän tunnin melontaan Helsingin edustalla. Seuraavan kerran porukka on kokonaisuudessaan kasassa parin viikon kuluttua Ravijoella, jossa Jukolan viestin yhteyteen on kaavailtu pyöräilyä. Treenejä on tehty myös pienemmillä porukoilla, kuten pääsiäisen aikoihin Kirkkonummella rogaining-harjoituksessa.
Melontatauolla testataan saksalaisvalmisteista energiapatukkaa
Lisää infoa kilpailusta ja siihen valmistautumisesta on luvassa myöhemmin, eli erästä maailmanmatkaajaa lainaten: stay tuned!
Kilpailuun liittyviä linkkejä:
Järjestävän seuran nettisivut
Kattava juttu ja videoita viime vuoden kisasta
AR World Series
Ulkomaanreissun suunnittelu alkoi jo viime kesänä ja hyvin sujunut AC24 antoi vahvistuksen sille, että ulkomaille lähdetään jollain porukalla tulevan kesän aikana. Porukan kasaaminen alkoi toden teolla talvella ja jengi saatiin kasaan ns. hyvissä ajoin. Heikki ja Outi ovat tiimin kannalta parhaat mahdolliset vahvistukset, sillä molemmilla on kokemusta lukuisista kilpailuista eri puolilla maailmaa. Tarjolla on siis roppakaupalla oppia siitä, mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä kisassa ja siihen valmistautuessa.
Heikki on kiertänyt Omjakonin paidassa ulkomailla vuosia ja on yksi kokeneimmista suomalaisista alle 30-vuotiaista seikkailu-urheilijoista, ellei peräti kokenein. Viime vuonna miehen meriittilistalle päätyivät Poland Winter Adventure, Costa Rica Adventure Race ja Raid Bimbache AR World Championship. Heikin palkintokaappi on täyttynyt vuosien mittaan tasaiseen tahtiin ja menestystä on tullut muun muassa Tsekeissä useana vuonna.
Outi on aloittanut seikkailu-urheilijan uransa niin ikään Omjakonin riveissä, mutta edustanut viime vuodet Multisport.fin joukkuetta ollen muun muassa voittamassa Raid Bimbachen vuonna 2009. Bimbacen voitto onkin viimeisin suomalaisen joukkueen ottama ykkössija AR World Seriesin kilpailuissa. Lisäksi Outi on kiertänyt kisaamassa mm. Ruotsissa, Tsekeissä, Costa Ricassa ja Portugalissa.
Yhteiset treenit aloitettiin huhtikuun alussa Tampereella neljän ja puolen tunnin maastopyörälenkillä talvipoluilla ja helatorstai käytettiin vajaan seitsemän tunnin melontaan Helsingin edustalla. Seuraavan kerran porukka on kokonaisuudessaan kasassa parin viikon kuluttua Ravijoella, jossa Jukolan viestin yhteyteen on kaavailtu pyöräilyä. Treenejä on tehty myös pienemmillä porukoilla, kuten pääsiäisen aikoihin Kirkkonummella rogaining-harjoituksessa.
Lisää infoa kilpailusta ja siihen valmistautumisesta on luvassa myöhemmin, eli erästä maailmanmatkaajaa lainaten: stay tuned!
Kilpailuun liittyviä linkkejä:
Järjestävän seuran nettisivut
Kattava juttu ja videoita viime vuoden kisasta
AR World Series
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)