EM-rogaining (Latvia 2020) kisaraportti

Kilpailu käytiin Latviassa, noin tunnin ajon päässä Riikasta länteen, Milzkalnsin luonnonpuistossa ja Kemerin kansallispuistossa. Kesäkuun alun päivämäärät siirtyivät nyt elokuun lopulle koronan takia, mikä sopi meille hyvin, koska Mikan alkuvuonna ilmennyt jalan rasitusmurtuma ei olisi mahdollistanut osallistumista kesäkuussa. Lopputulos oli alkuvuoden vaivoihin nähden loistava, matkalla ei tullut isompia haasteita jalkojen kanssa ja pystyimme pitämään hyvää vauhtia yllä alusta loppuun asti. Lopputuloksena oman sarjan 8. sija ja kokonaiskilpailun 24. sija noin 116km matkan jälkeen.  

Tasaista etenemistä n 20 tunnin kohdalla (Kuva: Mareks Galinovskis / FotoManLV)

 

Valmistautuminen

Oma treenaus on sujunut alkuvuoden ja kevään ajan hyvin – olen pystynyt tekemään pitkiä treenejä tasaisemmin kuin aiempina vuosina pitkien työmatkojen jäätyä matkustusrajoitusten takia kokonaan pois. Kesällä löysin pitkän tauon jälkeen itselle sopivan tavan vaeltaa kun sain käsiini Ossi Määtän aivan loistavan Kevytretkeilijän Oppaan (https://kevyestikairassa.com/blog/) ja JuhaP:n kanssa teimme kolme pidempää reipasta juoksuvaellusta, joista lisää juttua blogissa: Nuuksio 118km / 2 yötä,  Teijo 64km / 1 yö ja vähän rennommin Repoveden ja Mäntyharjun maastoissa 125km / 3 yötä. 

Kävimme perjantaina tutustumassa maastoon mallikartalla

 

Mikan pääsy mukaan oli vaakalaudalla vielä alkukesästä ja hän sai aloitettua juoksutreenit vasta juhannuksesta, mutta kaksi kuukautta riitti hyvin kuntoon pääsemiseen. Keväällä tuli kuitenkin hyvin maasto- ja maantiepyöräilyä, joilla kestävyyspohjat pysyivät hyvänä.

Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty

Reitti 

Linkki GPS-jälkeen täältä.

Lähdimme suunnittelemaan n. 80km linnuntiereittiä, joka kartalta mitattuna oli arviolta 109km. Alkuun haimme pari rastia länsipuolelta ja sitten suunnaksi muotoutui kartan luoteisosat, jossa oli paljon rasteja aika lähekkäin. Oletimme, että koilliskulman valkoisella piirretyt metsät olisivat helpompia yöllä hakea. Alku sujui todella hyvin, rastit löytyivät ja saimme pidettyä vauhtia yllä. Pimeän tullessa tiputimme hiukan vauhtia ja otimme varman päälle isot pisteet luoteiskulmasta. Vähän haparointia meillä oli 81:ltä poistuessa, kun suunnitelmana oli kahlata purosta yli rastin itäpuolelle, mutta jouduimme puolessa välissä kääntymään takaisin, kun jalka upposi niin syvään mutapohjaan, että kenkä melkein jäi sinne. Tuosta tuli ehkä 10 min ylimääräistä kiertoa.

Ensimmäiset 11.5 tuntia, n 59km

 

Rasti 76 (Hilltop, platform)

Ensimmäinen ja ainoa isompi virhe sattui 102:lla, jossa luulimme olevamme suon jälkeisellä eteläisemmällä aukiolla, kun todellisuudessa olimme vielä pohjoisemmalla aukiolla. Menimme komeasti rastista ohi ja haahuilimme jonkin aikaa maastossa, jossa kaikki näytti ihan samalta, joka puolella märkää metsää, josta ei oikein tiennyt ollaanko suolla vai ei. Lopulta onneksi päädyimme samalle polulle, josta olimme rastille lähteneet. Ihan varmaa tietoa siitäkään ei tosin aluksi ollut, joten jouduimme hakemaan varman paikan polkujen risteyksestä. 

102:n koukerot ja reitti n klo 15.5 tunnin kohdalle (77km)

 

Muilta osin isoja virheitä ei sitten tullutkaan vaan saimme pidettyä suorituksen hyvin kasassa. 79:ltä poistuessa koitimme oikaista puron yli, mutta emme löytäneet selkeää kohtaa josta mennä, joten kiersimme teitä pitkin ja lopussa 86:lla saimme vielä vähän jännittää rastin löytymistä, kun olimme seuranneet väärää ojaa aukion laitaan, mutta onneksi Mika paikallisti meidät nopeasti kartalle. 

Loppureitti, maalissa ajassa 23:36 (116km)

 

Menimme lopulta alkuperäisen suunnitelman yhdellä oiolla, jätimme 96:n välistä, jotta ehtisimme ajoissa maaliin. Otimme lopussa vielä oman haasteen ja laskimme montako joukkuetta ehdimme ohittaa rastin 20 ja maalin välillä. Omien laskujen mukaan lopputulos oli 21 joukkuetta.

Tulokset: https://www.erc2020.lv/results/ERC2020/scroller/results.htm

 

Tältä se pusikko näytti ylämäkeen polkua raivatessa

Takapenkkiläisellä oli sitten vähän helpompaa valmiilla polulla

Varusteet ja eväät

Menimme pitkälti vanhoilla hyviksi todetuilla varusteilla pitkillä trikoilla ja pitkähihaisilla teknisillä paidoilla. Varavaatteisiin (ohut tuulitakki, juoksusadetakki ja hanskat) ei tarvinnut koskea ollenkaan, yö oli niin lämmin, vaikka illan ja yön mittaan jonkin verran satelikin. 

Hiukan oli päässyt hiekkaa kengän sisään

Evästaktiikkana oli syödä leipää joka 4. tunti ja muutoin aina tunnin välein vaihtelevasti suklaata, pähkinää, geeliä tai proteiinipatukkaa. Energiatasot pysyivät hyvinä pois lukien pieni notkahdus aamuyön tunteina, kun joku eväs jäi intensiivisemmän suunnistusrupeaman vuoksi välistä. Onneksi Mika otti siinä vetovastuun ja energiat palautuivat pienellä lisätankkauksella. 

Jannen varusteet ja eväät

 

Yleistä

Kisa oli hyvin järjestetty ja koronatilanne oli otettu hienosti huomioon järjestäjien puolesta. Suunnistus oli paikoitellen vaikeaa, metsien kulkukelpoisuutta ei pystynyt etukäteen kartalta arvioimaan. Monissa paikoissa metsä oli hidaskulkuista, mutta onneksi olimme Latvian MM-kisoissa 2017, joten tämä ei tullut yllätyksenä.  Kaiken kaikkiaan hieno kisa.

JanneS

Vaeltamassa Repovedellä (125km)

Suunnittelimme Juhan kanssa vielä yhden pidemmän vaelluksen tälle kesälle ja päädyimme lopulta lähteä tutustumaan molemmille uuteen tuttavuuteen Repoveteen ja jotta saimme samalla pidemmän reissun yhdistimme matkaan 2015 vuoden retkikohteeksi valitun Mäntyharju-Repovesi vaellusreitin.

 

1. Päivä: Mäntyharju – Pitkäjärvi (12km)

Lähdimme liikkeelle Mäntyharjun urheilukentällä sijaitsevasta Mäntyharju – Repovesi retkireitin lähtöpisteestä kuuden aikaan illalla. Tarkoituksena oli aloittaa kevyesti ja päätös tästä vahvistui ensimmäisen kilometrin kohdalla sadevaatteita päälle laittaessa. Alun pururadalla vastaan tullutta lenkkeilijää lukuunottamatta emme nähneet ketään ennen kuin tulimme Pitkäjärven laavulle. Saimme kuitenkin majoittua ihan rauhassa parista parkissa olleesta saksalaisesta matkailuautosta huolimatta. 

 

Pitkäjärvi

 

2. Päivä: Pitkäjärvi – Orilammi – Kirnukangas (Repovesi) (52km)

Toinen päivä alkoi paremmassa säässä ja lähdimme liikkeelle heti aamusta, että saisimme hyvin kilometrejä kasaan ennen iltapäiväksi luvattua sadetta. Reitti oli helposti kuljettavaa ja päätimme lisätä optioksi ajatellun Murjan marssin päivän ohjelmaan ennen Repovettä. Saavuimme Orilammin kesäravintolalle noin 25 kilometrin kävelyn jälkeen juuri sopivasti lounasaikaan. Odotuksena oli, että tarjolla olisi jotain perusruokaa, mutta positiivisena yllätyksenä Orilammilla olikin lounasaikaan pitopöytä kaikkine lisukkeineen. Harvinaista herkkua kesken vaelluksen. 

 

Näkymä mustalammelle

 

Murjan marssin reitti soveltui hyvin nopeaan vaellukseen ja olisi tuo maastopyörälläkin toiminut hyvin. Matkalla ei tosin ollut kovin paljoa nähtävää, pois lukien hienot näkymät uudelta hienolta Murjanvuoren taukopaikalta. Reittiä oli muutettu jonkin verran meidän kartan painamisen jälkeen ja etäisyys yhteen suuntaan Mäntyharju-Repovesi reitiltä oli kasvanut 7 kilometristä 10 kilometriin. Isoin muutos oli uusi hyväkuntoinen polku, joka kiersi Hirvisuon eteläpuolelta. Harmillisesti Särkilammin laavu oli poistunut ja tilalla oli varaustupa, jonka takia Särkilammin rantaa menevältä polulta oli poistettu reittimerkinnät (yllä oleva kuva on tuolta polulta). Kolmantena pienenä muutoksena Murjanvuoren taukopaikalta Mäntyharjun suuntaan lähtevä polku oli tehty uusiksi, joskin vanhakin polku vielä löytyi hyvin ja sielläkin oli vanhoja reittimerkkejä näkyvissä. 

 

Siinä se polku menee

 

Paluumatkan Orilammilta Mäntyharju-Repovesi reitille saimmekin sitten kävellä kunnon vesisateessa. Sadetta kesti Pitkälammin taukotuvalle asti, jonka jälkeen sadetta tuli enää ripotellen silloin tällöin. Päivän ensimmäiset vaeltajat näimme vasta Olhavalla, joten hyvin rauhassa tuota Mäntyharju-Repovesi reittiä saimme kulkea. Repovedelle päästyä aloimme katsella sopivaa majoituspaikkaa, päädyimme lopulta Sukeltajanniemen ja Saarijärven kautta Kirnukankaalle, josta löytyi vielä hyvin tilaa myös meille ja mukavaa nuotioseuraa laavun ääressä. 

 

2. päivän loppureitti (Murjanmarssi ja Repovesi)

3. Päivä: Kirnukangas – Kaakkurin kierros – Pitkälammi (32km)

Kolmannen päivän olimme pyhittäneet Repovedestä nautiskeluun, tavoitteena tutustua rauhassa kaikkiin nähtävyyksiin ja illalla siirtyä Repovesi-Mäntyharju reitin varteen, jotta seuraavana päivänä pääsisimme järkevään aikaan pois maastosta. Päivä oli erittäin onnistunut ja Repovesi yllätti positiivisesti, näimme toinen toistaan hienompia maisemia kallioiden päältä. Seurailimme soveltuvin osin Kaakkurin kierroksen reittiä myötäpäivään, aamulla Lojukosken kautta Tervajärvelle, sieltä Määkijän kautta Lapinsalmeen, josta nousu Katajavuoren päälle.

 

Näkymä Haukalammenvuorelta

 

Näkymä Katajavuorelta

 

Katajavuorelta päätimme käydä merkitsemättömiä polkuja pitkin Löppösenluolalla ja sieltä tulimme pois katajajärven pohjoispäähän ja järven länsirannassa menevää vanhaa reittiä pitkin Kapiavedelle. Repovedellä merkityt reitit olivat hyvässä kunnossa, mutta vaikka vanhoilla reiteillä Löppösenluolalle ja katajajärven luoteisreunalla oli näkyvissä vanhoja reittimerkkejä, itse polut olivat jo aika huonossa kunnossa. Ihan hyvin niitäkin pystyi liikkumaan, kun ei välittänyt kenkien kastumisesta. 

 

Näkymä Mustalamminvuoren näköalatornilta

  

Kapiavedeltä jatkoimme takaisin katajajärvelle, tällä kertaa itärantaa pitkin pohjoiseen Kuutinkanavalle, jonka jälkeen kiipesimme Mustalamminvuoren näköalatorniin ihailemaan maisemia. Lopuksi kävimme vielä tutustumassa Olhavaan myös kallion alapuolelta, mutta vesisateen alettua päätimme jatkaa matkaa ja kävimme vielä tutustumassa Karhulahteen ennen suuntaamista takaisin Repovesi-Mäntyharju reitille.

 

3. päivän reitti

Ihastuimme tulomatkalla Pitkälammin upeaan taukotupaan, ja vaikka kello oli vasta puoli kuusi illalla yhdeksän tunnin patikoinnin jälkeen kun pääsimme sinne, päätimme ottaa rauhallisen illan, kuivatella kamoja ja majoittua tuvassa. 

 

Pitkälammin taukotupa ilta auringossa

 

Yleisesti Repovedellä oli paljon ihmisiä vain Lapinsalmella ja sen läheisillä reiteillä ja taukopaikoilla. Muissa osissa vaeltajia oli siellä täällä eikä mistään ruuhkista voi todellakaan puhua. Hienoa vaan ihmiset ovat löytäneet hienot kansallispuistomme, vaikea kuvitella ettei tuonne mahtuisi enempää kävijöitä ja jos haluaa olla enemmän rauhassa koko reissun ajan, kannattanee pysyä alueen pohjoisosissa. 

Repoveden uusi silta

 

4. Päivä: Pitkälammi - Mäntyharju (29km)

Paluumatkalla päätimme koittaa mahdollisuuksien mukaan välttää samoja reittejä mitä tulimme toiseen suuntaan, joten lähdimme heti Pitkälammen taukotuvalta vanhaa reititystä mäkeä alas. Maastossa reitti oli ihan hyvin merkitty vaikkei sinne enää ohjattukaan. Yleisestikin reittiä on uusittu selvästi enemmän maastopyörille ja jalalla liikkuessa kannattaa ehdottomasti tutkailla noita vanhempia vaellusreitityksiä 

 

Pitkälammin vanhan reitin pitkokset

 

Toinen pidempi vaihtoehtoreitti alkoi Mouhusta - siitä jäi vähän ristiriitainen olo. Toisaalta Mouhusta oli pitkä tiesiirtymä, mutta sitten kun pääsimme Pitkäjärven länsipuolen polulle, olivat ne ihan fantastista kuljettavaa. Viimeisen vaelluspäivän kruunasi kuitenkin vierailu Nuolniemen kyläkauppakeskuksessa. Tämä sympaattinen 24/7 auki oleva kyläkauppa pääsi yllättämään todella positiivisesti ja on ehdottomasti tuon pienen kierron arvoinen. 

 

Nuolniemen kyläkauppakeskus

 

Kaiken kaikkiaan viimeisen päivän saldoksi tuli noin 6 tunnin vaelluksella 29 kilometriä ja kokonaismatkaksi koko reissulle noin 125 kilometriä. 

 

4. päivän loppuvaellus

 

Varusteista

Tällä kertaa mukaan lähti Zpacksin Arc Blast 55, joka toimi hyvin tällaisessa rauhallisessa kävelyvaelluksessa. Nyt kun on päässyt vertailemaan sitä kunnolla Salomon XA 35:n kanssa, niin voi todeta että molemmat ovat loistavia omilla alueillaan. Salomon on ehdottomasti vahvempi juoksuvaelluksella ja siihenkin mahtuu hyvin tällaisen pitkän viikonloppu vaelluksen kamat, voisi sinne varmaan viikonkin kamat saada sullottua. Salomon toimii myös erittäin hyvin yhteen Salomonin omien pehmeiden juomapullojen kanssa. Zpacksin vahvuudet tulee esille lukemattomissa sivutaskuissa ja paikoissa mihin saa kätevästi laitettua kävellessä sitä kaikkea mitä voi tarvita, eikä itse reppu ole kuin pari sataa grammaa painavampi kuin Salomon. Muodoltaan Zpacks on kuitenkin sellainen ettei se selässä ole niin luontavaa juosta kuin Salomonin kanssa. Matkalla huomasin myös, että Salomonin pehmeät juomapullot eivät yhtään toimi Zpacksin etujuomataskujen kanssa yhteen. Tilavuuden puolesta Zpacksiin saisi mahtumaan ainakin 50% enemmän kuin mitä tällä reissulla oli mukana, vaikka mulla oli repun sisällä myös teltta, makuualusta ja makuupeitto. En ainakaan itse keksi tilannetta missä omassa käytössä sen tilavuus voisi loppua kesken – ehkä talviretkeilyssä, mutta se ei ole itsellä suunnitelmissa. 

 

Reittimerkinnät olivat selkeät Mäntyharju - Repovesi reitillä

 

Loppusanat

Saimme kesän kolmella toisistaan hieman erityyppisellä vaelluksella hyviä oppeja jatkoon ja varmuutta varusteiden kanssa toimimiseen säässä kuin säässä. Vaikka molemmilla meillä on monia 24 tunnin kisoja takana, muuttuu reissun luonne totaalisesti, kun täytyy alkaa miettiä majoittumista ja ruokailuja jne. Samalla saimme kuitenkin hyvää treeniä tuleviin pitkiin koitoksiin. Itsellä seuraavana listalla on ensi viikon lopulla toivon mukaan järjestettävä EM-rogaining Latviassa.

 

JanneS