Rogainingin maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Saariselällä 22-23.08.2015. Lupus Extremestä kisaan osallistui kaksi joukkuetta: Anu ja Reijo sekä JanneS ja Juha. Loistavasti järjestetyt kilpailut saivat kaikilta kiitosta ja kilpailijat pääsivät nauttimaan Suomen lapin maisemista mahtavassa kelissä. Menestystäkin tuli, kun Anu ja Reijo nappasivat MM-pronssia omassa sarjassaan. Tässä on tarinaa Anun ja Reijon kisasta. JanneS:n ja Juhan tarinaa sitten myöhemmin.
Valmistautuminen
Jo talvella MM-rogaining asetettiin kauden päätavoitteeksi. Kesä ei kuitenkaan sujunut ihan suunnitelmien mukaan. Kesäkuussa 24h Ursak sekä Venlat ja Jukola vetivät Anun ihan piippuun. Samaan soppaan Reijon akillesjänne kipeytyi, joten maltillisempaa harjoittelua oli kesällä tiedossa kummallakin.
Itse kilpailu on toinen 24h rogainingimme, joten uskoimme, että pahimmat virheet oli vältettävissä. Anu pähkäili loppuun asti kisakenkien suhteen. Viime vuonna Speedcrossit olivat löysät päkiän kohdalta ja seurauksena mahtavat rakot päkiään. Geelejä tilatessa huomasimme, että tarjouksessa oli Reijon kisakenkä Salomon S-Lab XT6 softground. Uudet kengät saapuivat 5 päivää ennen kisaa ja kilometrejä niillä tuli kasaan alle 15. Kengät siis kaikkea muuta kuin sisäänajetut. Itse kisaan ei ollut ennakkopaineita, sillä Reijon pitkään vaivannut akilleskipu aiheutti epävarmuutta jo siitä, että kyetäänkö koko 24h liikkumaan.
Suunnittelu
Viime vuoden 24h kilpailusta viisastuneina suunnittelukalusto oli uudistettu. Käytössä oli styroksialusta, neulat ja narua, jossa 10cm:n välein merkit. Suunnitelmaa alettiin tekemään 100km:n pohjalta, tarkoituksena saada reitin loppuun sekä oiko- että pidennysmahdollisuudet. Pikaisella vilkaisulla todettiin, että idän jokilaaksossa on paljon pisteitä ja siellä on käytävä. Sieltä ei kuitenkaan ollut hyviä oikomahdollisuuksia, joten sinne siis suunnattiin aluksi avotuntureiden kautta. Kartan alareunan suo mietitytti, mutta päätimme ottaa sen kuitenkin mukaan 6 lisäpisteen takia, tässä vaiheessa tietysti toiveena, että suo olisi kuiva ja nopeasti edettävä. Yö siis osuisi suolle ja kartan alareunaan. Loppuun jäisi kevyempää maastoa väsyneille jaloille. Sinne saatiin hienosti oikomahdollisuuksia ja myös mahdollinen lisälenkki. Suunnitelmat piirrettiin kartalle ja reitille laitettiin myös merkit 10cm:n eli 4km:n välein. Muistimme myös vahvistaa pohjoisviivat ja jopa lisäsimme niitä. Karttapussi teipattiin myös hyvin kiinni, sillä joen ylityksiä oli tiedossa monta.
Punaisella alkuperäinen reittisuunnitelma ja keltaisella mahdollsisia oikoja.
Kisa
Kisan ensimmäiset tunnit edettiin auringonpaisteessa avotuntureilla, rastit löytyivät hyvin, ylämäet käveltiin, paitsi ykköselle, ja muuten juostiin. Mieli lepäsi upeissa maisemissa. Ensimmäinen 20km linnuntietä vei 3h20min. Heti seuraavalla rastilla 57 tuli suurin pummi. Tulimme vähän rastin yläpuolelle, mutta korjasimme väärään suuntaan. Aikaa kierrokseen tuhlaantui 10min. Tässä vaiheessa oli mukava saapua jokilaakson, sillä joen ylitykset virkistivät mukavasti paahtavassa kelissä. Onneksi ylitykset onnistuivat kahlaamalla eikä vettä ollut kuin puoleen sääreen.
Jokinotkosta poimimme kaikki rastit, 40km kohdalle (rasti 47) oli mennyt 8h, eli ei syytä reitin muutoksiin. Taktiikkana oli edelleen suoraan eteneminen ja jatkuva liike. Taukoja ei pidetty ja eväitä syötiin liikkeellä. Kerran sentään täytimme juomareput. Tähän asti myös käytimme vetonarua ylämäissä, eipähän tarvinnut Reijon vahtia pysyikö Anu perässä. Loppumatkasta ei sitten narua enää käytettykkään.
Rastin 85 jälkeen maasto muuttui tasaisemmaksi ja soistuvaksi. Ensimmäinen suo rastin 27 jälkeen oli kuivahko, mutta ennen rastia 70 päästiinkin jo kosteammalle suolle. Täällä myös joen ylitykset olivat haastavampia pehmeän pohjan takia. Lamput laitoimme rastin 70 jälkeen, jotta näimme lukea karttaa. Rasti 50 löytyi pimeässä hyvin, mutta rastille 81 tuli 5min mutka rastiympyrässä, olisi pitänyt lähteä ojaa toiseen suuntaan. Rastille 60 suo oli märkää ja paikoitellen aika hyllyvää. Juuri ennen rastia Reijo otti myös kunnon mutakylvyn. Rastin jälkeen märkyys jatkui ja avosuo oli raskasta tarpoa. Laitoimme takit päälle heti kun päästiin suolta pois. Tässä vaiheessa aikaa oli kulunut reilu 13h ja matkaa oli taitettu 60km linnuntietä.
Juomareput täytimme toista kertaa purosta ennen rastia 31, 82:lle reitin ainoa tiepätkä ja sitten alkoikin jo olemaan valoisaa. Laskeskelimme, että reittiin ei tarvitse tehdä muutoksia ennen suunniteltuja oikoja. Reijon akilles alkoi tosin vihoitella yhä enemmän.
Rastin 37 jälkeen ei olisi yhtään huvittanut kahlata jokea ja kahlaamisen jälkeen jouduimmekin laittamaan lämpimämmät paidat tuulitakin alle. Hanskoja oli ikävä. Edelleen etenimme suoraan rastilta rastille eikä taukoja pidelty. Ensimmäinen oikotie rastilta 64 jätettiin käyttämättä ja jatkettiin matkaa suunnitelman mukaan. Väsymys alkoi painaa ja rastille 84 tuli pieni mittavirhe, kuviteltiin että rastiväli oli 2km, mutta se olikin 2.7km. Niinpä sitten haahuilimme jo edeltävällä nenällä noin 5min ennen kuin uskalsimme jatkaa matkaa ylöspäin, yhtään ei nähnyt että mäki vielä nousi. Rastilta 84 otimme sitten ennalta suunnitellun oikotien rastille 94. Heti rastin jälkeen vaihdoimme vaatetusta, tuulitakit ja kerrasto vaihdettiin alkuperäiseen urheilupaitaan.
Kelin lämmetessä alkoi myös voimat huveta. Liekö ollut vielä edellispäivän helteestä hieman nestehukkaa, eväitä ei muistettu syödä ja vauhti hiipui. Tässä vaiheessa tavoitteena oli vaan päästä pois metsästä matkalle osuvien rastien kautta. Ennalta suunniteltua oikoa kuitenkin hieman pidennettiin, rastien 22-63-78 sijaan päätettiin poimia rastit 22-58-74-78. Rastille 78 mennessä Anu huomasi, että 63 olisi kannattanut myös hakea 58-74 välillä, lisämatkaa ei olisi juurikaan tullut ja aikaa oli vaikka kuinka. No eipä enää siinä vaiheessa kannattanut palata.
Maalissa olimme (muka) uupuneina ja parhaansa antaneina, olo oli kyllä aavistuksen liian mukava. Mitattu matka linnuntietä 95km ja GPS:n mukaan 109km, aikaa kului 23:09, pisteitä 2390. Sijoitus XV sarjassa 3., XO 6. ja kaikista joukkueista 40. Onneksi tuo väliin jäänyt 60 pistettä ei vaikuuttanut sijoitukseen omassa sarjassa.
Pohdintaa
Reittisuunnitelmaan oltiin tyytyväisiä. Pummeja tuli yhteensä 20min. Tosin jossiteltavaksi jäi suovierailu, jos se olisi jätetty väliin, olisiko lopussa ollut paremmin energiaa. Polkuja käytettiin matkan aikana vain noin 17km, eli maastossa kuljettiin yli 90km. Suurin ongelma oli viimeisen 8 tunnin energiansaanti. Ei vaan muistettu juoda ja syödä, kun ei oikein maistunut. Varusteet toimivat riittävän hyvin. Anulla rakot kantapäiden ulkosyrjällä ja neljässä varpaassa, Reijolla kantapäässä ja päkiässä, mutta näiden ei annettu hidastaa vauhtia.
Palautuminen on ollut yllättävän nopeaa. Rakot painuivat pois parissa päivässä, lihaskipu reisissä kesti vain maanantain, mutta voimien palaaminen lihaksiin vie kyllä aikansa. 'Ei enää ikinä 24h kisaan' -lupauskin piti tällä erää vain 3 h kilpailun jälkeen…
- Anu ja Reijo
