Mammuttímaraton 2010

Mammuttimaraton 2010 kisaraportti

JanneS:n kauden päätöskisan matkaksi tuli ennakkokaavailuista poiketen mammuttimaraton soolona. Kisa sujui odotusten mukaisesti ilman hampaat irvessä vääntämistä syksyisestä ja märästä Kytäjän maastosta nauttien. Matkaa tuli lopulta hiukan vajaa 70km ja aikaa tähän hauskuuteen meni reilut kymmenen tuntia.

Matkan arvontaa

JanneH:n jäätyä kisasta flunssan takia sivuun päätin lähteä soolona liikkeelle. Viime hetken järkiintymisen seurauksena perjantaina iltapäivällä aloin kuitenkin miettiä jaksaisinko itseäni sen 14+ tuntia mitä marssiin väkisinkin menisi, vaikka toki yleensä pidänkin omasta seurastani. Printtailin varalle maratonille yhden lisäkartan ja katsoin reitin nopeasti lävitse, lopullisen päätöksen tein vasta ilmoittautuessa.

Hetki hetkeltä startin lähestyessä maraton tuntui paremmalta ratkaisulta, eikä vähiten siksi että reitin puolesta siinä pääsi lähes suoraan Kytäjän-Usmin maastoon kun marssilla alussa oli useampia 1-2 tunnin rastivälejä jotka olisi järkevintä mennä pitkälle teitä pitkin. Ratkaisu osoittautui hyväksi, lopussa oli sellainen tunne että fyysisesti voimia oli vielä hyvin jäljellä mutta henkisesti alkoi kyllästyttää yksin eteneminen loppupuolella sateessa ja sumussa tarpoessa, hatun nosto täältä runtun ja marssin soolosarjalaisille.

Alkuvalmistelut

Alkuvalmisteluja mammuttiin tuli tehtyä noin kuukauden ajan, käytännössä tarkoittaen kolmea pitkää lenkkiä ja juoksumäärän lisäämistä muutenkin ohjelmassa, ja lisäksi jalkojen rasvausta iltaisin. Valmistelut olivat ilmeisen onnistuneet koska jalat jaksoivat hyvin ja rakkoja oli jalkapohjissa reissun jälkeen nolla.

Kisan kulku

Strategiana oli aggressiivinen oikomistaktiikka, koska tiedossa oli että jalalla en ultrajuoksijoille pärjää. Startissa koko porukka lähti yhtä matkaa isoa tietä oikean kautta R1:lle (Kaveton) eikä oma pokka riittänyt lähtemään vasemman kautta joka olisi ollut muutaman sata metriä lyhyempi mutta huomattavan paljon riskisempi vaihtoehto. Matkalla R1:lle vanhan tutun Cokersin vauhti osui hyvin oman vauhdin kanssa yhteen ja päädyimme sitten menemään yhdessä R14:lle (Vaivero) asti. R1:lta oioimme järven eteläkärkeen mutta päädyimme metsäkoneen uralle jota seurasimme hieman turhan pitkälle ja pummia tuli pari-kolme sataa metriä. R4:lta (Hirvijärvi) oikominen R4.1:lle (Peijakkaanmäki) onnistui sitten täysin nappiin, menimme pellon laitassa menevää tietä joka lopulta jatkui urana Vähäjärven pohjoispuolta pellolle, jonka kiltisti kiersimme. R4.1:ltä olin katsonut reitin R6:lle (Retkioja) perjantaina iltapäivällä nopeasti siten että Paalijärven eteläpuolelta pääsee hyvin läpi isolle tielle, reitti sinänsä oli ihan ok, koska koko matkan oli ihan kuljettavaa uraa, mutta jälkikäteen mietin että Paalijärven kierto pohjoiskautta isoa tietä olisi kyllä varmaan ollut nopeampi. En huomannut edes tuota vaihtoehtoa kun tätä väliä katselin vähän ennen kisapaikalle lähtöä.

Kiiskilammella päätimme tehdä nopean sakkokierroksen, koska "uintirastiin" olisi mennyt aikaa kaikkien vaatteiden poisottamisessa ja pukemisessa ja muussa säädössä, ja koska olen muutaman kerran päässyt läheltä näkemään romahtamisen keväisen vesistönylityksen jälkeen, joka omalta osaltaan hidastaa etenemistä huomattavasti seuraavan tunnin ajan. Ero sakkolenkkiin ja uintirastiin menevässä ajassa oli niin pieni että rationaalisesti ajatellen ei kannattanut ottaa riskiä.

Kiiskilammelta lähdimme vielä ihan hyvällä sykkeellä liikkeelle, mutta jossain Iso-Karhun (R9) ja Ali-Mattilan välillä (R10) "tiimin" vauhti alkoi selvästi hidastua. Vaiveron (R14) jälkeen totesimme sitten Cokersin kanssa että nyt vauhdit ovat sen verran eriparia että parempi molempien lähteä omille teilleen. Mukavan seurassa vietetyn viiden tunnin jälkeen lähdin sitten kiskomaan soolona eteenpäin, lähes ainoan oikomispaikan ennen viimeisiä rastevälejä käytin Usminjärveltä (R17) lähtiessä ja menin rantoja pitkin Kytäjän-Usmin ulkoilualueen rajalle.

Kytäjän-Usmin paluureitti oli aika paljon haastavampi kuin menomatka. Yleisesti ottaen retkikartta.fi palvelusta printtaamillani kartoilla ei tehnyt siellä yhtään mitään, osa alueen poluista puuttui niistä kokonaan ja olin täysin opasteiden ja kompassin varassa. Piilolammelta lähtiessä arvoin hetken mistä oikea polku löytyy ja onnistuin sitten vähän jälkeen lähtemään Kytäjä-Usmin ulkoilualueen kartasta puuttuvaa tietä liian aikaisin pohjoiseen, 7 minuutin taivalluksen jälkeen tajusin olevani väärässä paikassa ja juoksin kiukulla 4:ssä minuutissa takaisin reitille. Tässä kohtaa oli todennäköisesti tämän kisan pohjatunnelmat omalta osaltani, edessä vielä kolmasosa reitistä ja koko ajan satoi vettä enkä ollut nähnyt postinjakajan lisäksi ketään pariin tuntiin. Tiedossa oli myös että edellä menevät ovat sen verran kaukana etten heitä jalalla kiinni saa ja takana ei ollut ketään tulossa lähimainkaan. Muuten olo oli kyllä ihan ok, en hetkeäkään epäillyt ettenkö jaksaisi maaliin asti, mutta aika yksinäistä tuo pimeässä taivallus oli. Viimeiset viisi tuntia tuntuivat noin kolme kertaa pidemmältä ajalta kuin ekat viisi tuntia.

Loppumatkassa Suolijärven (R20) rastia jouduin etsiskelemään hetkisen kun meinasi usko loppua että polku vie oikeaan paikkaan kun mukana olevista kartoista ei pystynyt päättelemään yhtään missä päin kyseistä rantaa/niemeä olin. Viimeisellä rastivälillä menin karttaan merkittyä polkua ehkä kaksikymmentä metriä kun eksyin tältä "polulta" ja päätin ottaa suunnan länteen lähimmälle tielle. Muutoin lopussa ei mitään dramatiikkaa ollut, aika kävi vähän tylsäksi ja juoksin oikeastaan vain siksi että pääsisin pois metsästä. Olo oli maalissa sellainen että fyysisesti olisi ollut voimia vielä jatkaa, mutta ihan mukavaa oli päästä saunaan ja syömään.

Kaiken kaikkiaan hyvä reissu, luotettavan ja tutun parin kanssa koko reissu olisi ollut vielä paljon mukavampi. Hyvä kauden päätös ja lopputuloksena ilmeisesti maratonin neljäs tila, jos sillä nyt mitään merkitystä näissä koitoksissa on. Ensi vuonna tavoitteena sitten marssi. Nyt matkaa kertyi loggeriin 68 km + Kiiskilammen kierto eli yhteensä vähän vajaa 70km, jossa 1.5 km pummeja ja joitakin oikopaikkoja joita en sitten lopussa enää viitsinyt lähteä yrittämään. Hyvin järjestetty tapahtuma jota voi suositella muillekin.

Vaatetus ja varusteet

Vaatetuksen ja varusteet valitsin tutuista useamman kerran testatuista välineistä. Vaikka sadetta oli luvassa laitoin päälle teknisen t-paidan, irtohihat, ohuen kuoritakin joka pitää vähän tuulta, kaulaan buffin, päähän juoksupipon, windstopper hanskat, jalkaan juoksukalsarit, pitkät kompressio juoksusukat, 3/4 trikoot, suunnistustrikoot, vanhat reikäiset Salomonin Speedcross 2:t ja Inovin lyhyet gaiterit. Mikään vaatekappale ei pitänyt vettä mutta pysyin silti lämpimänä enkä matkalla ottanut pois tai lisännyt mitään, mitä nyt alkupuolella hanskoja pidin pois vähän aikaa.

Ruokapuoli ei sitten onnistunutkaan ihan yhtä hyvin, syötävää oli (taas) ihan liikaa ja kannoin lähemmäs kilon ylimääräistä mukana. Lopulta söin koko reissun aikana 2 banaania, 2 suklaapatukkaa, ehkä 100-150g karkki-sipsi sekoitusta ja 300g nakkeja. Mukana oli näiden lisäksi 2 x suklaapatukoita, 3 x 100g geelejä, karkkia n. 3 krt enemmän kuin söin ja pari lihistä joista haukkasin yhden haukkauksen ja totesin että jätän lihikset jatkossa JanneH:lle. Pitäisi varmaan ottaa pienempi reppu ettei olisi tilaa kaikelle ylimääräiselle ruoalle.

Nestettä meni lopulta kaksi litraa jotka otin alussa mukaan. Tein vielä hölmön virheen kun täytin tyhjään juomapussiin Kiiskilammilla toisella kerralla käydessä litran vettä ja kaadoin mukaan liikaa energiajuomajauhetta. Seurauksena oli ihan liian väkevää juomaa joka aiheutti sen että vatsa alkoi kramppailla viimeisen kahden tunnin aikana ja meninkin sen sitten ilman juomia. Valitettavasti mukana oli uusi Sourcen juomapussi jota ei pysty tyhjentämään kuten tuon vanhan mallin eli imaisemalla nesteen liikkeelle ja valuttaen sen pois. Toki ko. pussi ei myöskään vuoda, vaikka ottaisi letkun lennossa irti, joka on ihan mukava juttu. Joskus taannoin nimittäin huomasin lähdössä että selkä on märkä kun juomapussi oli vuotanut, onneksi silloin oli kesä.

Jatkosuunnitelmat

Tästä alkoikin sitten ylimenokausi ja ensi viikolla en taida tehdä yhtään mitään. Marraskuun lopulla voisi miettiä sitten ensi kautta ja mihin kisoihin lähtisi. Eilen kyllä tuli jo kutsu Loppiaisrogainingin tapahtumaan Kirkkonummella, joka on ehdottomasti listalla ja jota voin vilpittömästi suositella kaikille kestävyysurheilun ystäville, joita olettaisin lukijoiden joukossa olevan.

Tarkempi reitti täällä

JanneS

JanneS soolona Mammuttimarssiin

Tiimi kokee viimehetken heikennyksen muonavahvuuteen, kun JanneH:n jo kohta kaksi viikkoa kestänyt flunssa estää osallistumisen Mammuttimarssiin. Maanantaina jo parempaan suuntaan edennyt yskä ja tukkoisuus ovat saaneet seurakseen kuumeilua ja lihassärkyä. Katse on siis jo käännetty seuraavan viikon Raatojuoksuun, jonne toivottavasti on mahdollisuus osallistua.

JanneS kuitenkin kovana jätkänä ajatteli tempaista reissun läpi ennakkosuunnitelmien mukaisesti. Ja eiköhän metsästä matkaseuraakin löydy, jolloin koko matkaa ei tarvitse yksin kulkea. Kuljettava reitti on pääosin suunniteltu, sentinpaksuinen pumaska karttoja tulostettu ja ruoka- sekä juomapuoli suunniteltu. Starttiin on aikaa vielä melkein 28 tuntia, joten tankkaus on kiivaimmillaan.

Paluu Kytäjälle

Syksyn viimeinen yhteinen kilpailu Mammuttimarssi rykäistään ensi perjantaina Uudenmaan ja Kanta-Hämeen rajamailla. Hyvinkään Kytältä starttaava reitti kiertää noin 100 km lenkin pohjoiseen, ja tämä matka edetään yksinomaan jalan. Kytäjän maastoissa kilpailtiin kesäkuussa myös Jukolan viesti.

Mammuttimarssi järjestetään tänä vuonna viidettä kertaa peräkkäin. Tapahtuma on kasvattanut suosiotaan vuosi vuodelta, ja tällä kertaa sarjoja on peräti neljä viimevuotisen kahden ja sitä aiempien yhden sijaan. Pääsarjana on kuitenkin pysynyt itse marssisarja, jonka mitta on noin 100 km. Kaikkein kovimmat pojat ja tytöt osallistuvat Mammuttiruntuun, jossa matka on peräti 140-150 km. Muut kaksi sarjaa ovat pituudeltaan noin 30 ja 60 km.

Mistään kevyestä hilpaisusta touhussa ei ole kyse, sillä aktiviteetti tapahtuu yöaikaan, eli luvassa on pitkän matkan lisäksi pimeää ja kylmää sekä todennäköisesti märkää. Kuten järjestäjä on todennut, Mammuttimarssi ei ole mikään kansanhölkkä. Luulot otetaan pois viimeistään tehtävärastilla, jolla luvassa on hieman mukauteltua waterboardingia. Siinä maassamakaavien kilpailijoiden päälle kaadetaan kylmää vettä, mikä saattaa entisestään hankaloittaa etenemistä säkkipimeässä metsässä. Alkuperäistä jenkkien harrastamaa waterboarding-tekniikkaa presidentti Bushin neuvonantaja Karl Rove kuvaili näin: ’Waterboarding ei ole kidutusta. Se on vain tehokas tapa murtaa kuulusteltavan tahto.’

Kilpailun kartat kilpailijat hankkivat itse, eikä karttojen käyttöä ole rajoitettu millään tavalla. Mahdollista on siis ottaa useita eri karttoja, joiden mittakaava riippuu kuljettavan kohdan vaatimasta suunnistustarkkuudesta. Rastipisteet on nähtävillä kilpailun sivuilla muutamaa päivää ennen starttia, joten reitin pääsee suunnittelemaan hyvin etukäteen. Pääasiassa matka edetään teitä ja polkuja pitkin, mutta mukaan mahtuu myös niin halutessaan suunnistusta metsän halki.

Alun perin tiimi päätti osallistua tapahtumaan lähinnä hauskanpitomielessä, mutta tarkemmin asiaa ajatellen reissua on vaikea mieltää hauskanpidoksi. Samaan aikaan kun voisi esimerkiksi viettää iltaa isolla kirkolla jossakin ravintolassa tai kotona kahden lakanan välissä. Niinpä kilpailu otetaan siis ihan tosissaan ja onhan se pakkokin ottaa, mikäli mielii maaliin. Itse asiassa Mammuttimarssi on tiimille kauden pisin yhtäjaksoinen jalan edettävä häppeningi. Tulostavoitteita sen sijaan ei niinkään ole, sillä muiden joukkueiden kuntotaso ei ole täysin tiedossa. Mukana on muutamia kilpakumppaneita joistakin rogaining-karkeloista, mutta myös entuudestaan täysin tuntemattomia ryhmittymiä on paljon.

Täysin parhaassa iskussa tiimi ei matkaan pääse, sillä tätä kirjoittaessa allekirjoittanutta vaivaa edelleen jo noin viikon kestänyt flunssa. Parantumisesta ei vielä kovinkaan merkkittäviä viitteitä ole saatu, mutta perjantain kaltaista tukkoisuutta ei onneksi enää ole. Usko siihen, että kilpailuhetkellä ollaan jo terveitä, on kova. Huhut kuitenkin kertovat, että JanneS on treenannut lokakuun ajan hyvin, joten siellä suunnalla pullat ovat paremmin uunissa ja meikäläinen voi tyytyä lähinnä seurailemaan.

Raporttia luvassa kilpailun jälkeen, joten kannattaa olla kuulolla.

JanneH

Keho ja mieli kuntoon ylimenokaudella

Harjoittelun jaksottaminen tehokkaisiin ja kevyihin viikkoihin on yksi kehittävän harjoittelun perusperiaatteista. Rytmitystä on tehtävä myös vuositasolla, jolloin vuosi jakautuu karkeasti peruskuntokauteen, kilpailuihin valmistavaan jaksoon, kilpailukauteen sekä ylimenokauteen, joka pääasiassa kesälajeja harrastavalle ajoittuu syksyyn.

Ylimenokauden tarkoituksena on muun muassa antaa kropan palautua vuoden rasituksista ja lisätä motivaatiota. Huippu-urheilijalle sillä on yhtä tärkeä merkitys harjoittelun jaksottamisessa kuin muillakin vuoden treenijaksoilla. Myös tavallisen kuntoilijan, kuten allekirjoittaneen, on hyvä pitää vuoden aikana yksi selvästi kevyempi jakso, jottei säännöllinen harjoittelu pääse aiheuttamaan pidempää väsymistilaa. Ylimenokausi voi olla esimerkiksi kevyempi kuukausi, jonka aikana ei ole tarpeellista harjoitella päivittäin eikä varsinkaan rasittaa kroppaa tehotreeneillä.

Kun normaalisti lähes jokainen päivä pitää sisällään jonkinasteisen liikuntasuorituksen, tuntuu jo neljän päivän tauko siltä, ettei ole liikkunut ikuisuuksiin. Oloon tottuu valitettavan nopeasti, sillä ihminen on pohjimmiltaan laiska ja mukavuudenhaluinen. Tästä syystä on myös oltava hereillä, jottei liiallinen laakereillalepäily jää tavaksi. Seuraavan kuukauden alusta lähtien töihin ei enää mennäkään lämpimällä autolla, vaan herätään puoli tuntia aikaisemmin pimeässä ja kylmässä tehtävää aamulenkkiä varten. Urheilua ei siis pidä unohtaa, vaikkei sitä ahkerasti joka päivä teekään.

Kevyempi kuukausi on hyvä aika nauttia urheilusta ja unohtaa tavoittellisuus hetkeksi. Eri lajien tekniikkaa pystyy treenaamaan mukavasti ja satunnaisia reippaampiakin suorituksia voi tehdä. Peliliike olisi kuitenkin ehkä ollut jättää juoksematta yli 2,5 tuntia Paloheinän pururataa, sillä pari päivää lenkin jälkeen edes portaiden kävely ei onnistu. Toisaalta nyt jalat saavat parantua rauhassa, kun seuraavalla lenkille ei ole kiire.

Ja jos kerran vuodessa pitää olla flunssassa, niin mieluiten nyt, kun ei tarvitse stressata väliin jääneillä treeneillä. Tuskin kuitenkaan on sattumaa, että flunssa iskee juuri silloin, kun kroppaa ei rasiteta. Yhtä lailla tämä tapahtuu usein ennen tärkeää kilpailua olevalla kevennysjaksolla.

Marraskuussa taas painetaan, mutta siihen asti keskitytään palautteluun. Välissä tosin heitetään vielä Mammuttimarssi, mutta se on sitten toinen juttu.

JanneH

Treeni maittaa syksylläkin

Vaikka syksy on pitkällä, on treenimotivaatiota löytynyt paremmin kuin hyvin. Tässä vaiheessa kautta on myös hyvä keskittyä eri lajien tekniikan hiomiseen selkeän mättämisen sijaan. Hyviä tekniikkatreenejä tarjoavia lajeja ovat muun muassa seinäkiipeily, melonta ja maastopyöräily.

Lauantaiaamuna tiimi kävi jo lähes tuttuun tapaan kiipeilemässä Tapanilassa Helsingin kiipeilykeskuksessa. Pikku hiljaa alkavat kulkea jo sellaisetkin seinät, joita ei vähän aikaa sitten kuvitellutkaan pääsevänsä. Samalla tulee oltua tekemisissä köyden kanssa, mitä onkin syytä treenailla ennen kuin osallistuu pidempiin seikkailukisoihin ulkomailla. Lajissa on kuitenkin vielä rutkasti opittavaa, ja haasteita tulee riittämään jatkossakin niin paljon kuin ehtii käydä.

Sunnuntaina JanneS kävi heittämässä juoksulenkin Espoon metsissä ja ulkoiluteillä. Reilu 20 km pitkä treeni toimii hyvänä valmistautumisena kuun lopussa taivallettavaan Mammuttimarssiin, jossa edessä on n. 100 km rypistys. Lähes höyhenen kevyellä askelluksella kulkenut pinkaisu ei suinkaan ollut kuun ainoa pitkä lenkki, sillä edellisenä viikonloppuna Nokian metsät tulivat tutuiksi 2,5 tunnin edestä ja ensi viikonloppuna on tiedossa lähemmäs 3h metsäjuoksua jossain päin Espoota.

JanneH puolestaan yritti sunnuntaina pysyä Roinisen Reijon perässä fillarilla. Oittaalta lähtenyt ja sinne palannut ulkoilu pyöri Brobackan, Pirttimäen ja Luukin alueilla. Kaikkia reitin polkuja ei kartasta löytynyt, eikä aina tuntunut löytyvän metsistäkään. Välillä tuutattiin turhankin pitkä matka asvalttia, mutta pääosa kilometreistä tuli hiekkapintaisilta reiteiltä. Teknisiä polkuja osui matkalle sopivasti ja JanneH vetikin yhdessä kivikossa näyttävästi keulan kautta ympäri.

Myös säät ovat hellineet ja monena päivänä on aurinko paistanut pilvettömältä taivaalta. Tämän viikonlopun lenkit osuivat valitettavasti pilviseen sääikkunaan, mutta se ei menoa haitannut. Auringonpaiste olisi lähinnä kruunannut muuten erittäin onnistuneet harjoitukset.

Treenit jatkuvat luonnollisesti taas maanantaina.

Syyskuun harjoitteluraportti

Kesä- ja kisakausi saatiin virallisesti päätökseen syyskuussa ja edessä on enää Mammuttimarssi, joka yhtenä vuoden raskaimmista koitoksista otetaan kuitenkin ihan fiilistelyn kannalta. Syyskuun aikana treenejä kertyi normaaliin tapaan.

JanneH:

Syyskuussa harjoitustunteja kertyi vähän yli 45, mikä vastasi kesän kuukausittaisia harjoitusmääriä. X-Kaato oli kuukauden ainoa kilpailu, joten harjoitukset pystyi rytmittämään hyvin sen mukaan. Kuun ensimmäinen viikko toimi vielä palauttelulle elokuun lopusta, mutta sen jälkeen mentiin kaksi viikkoa suhteellisen hyvillä tehoilla. Tämän jälkeen oli taas muutama päivä kevyempää ennen X-Kaatoa, josta eteenpäin urheilu on ollut lähinnä palauttavaa.

Kuukauden aikana oli pari useamman tunnin treeniä, jotka keskittyivät tiimin järjestämän yhteistreenin ympärille. Ensin tehtiin maastotyötä, sitten vedettiin treeni ja seuraavana viikonloppuna vielä kierrettiin reittiä kertauksen vuoksi fillarilla.

Juoksua osui kuukauteen hiukan tavanomaista enemmän, tosin määrät ovat edelleet olleet turhan maltillisia. Tossu kuitenkin liikkui kohtalaisesti siitä päätellen, että yhdellä lenkillä ohittamani juoksija luuli minua Petteri Muukkoseksi. Ulkonäössä on niin vähän yhteneväisyyttä, että erehdyksen oli pakko johtua askeleen keveydestä. Tosin cooperin testissä Herttoniemen urheilukentällä vesisateessa kulki saman verran, kuin muinoin armeija-aikaan Haminassa, vaikka joitain treenejä on sen jälkeen tehtykin.

Uutuutena ohjelmistossa oli kickbikellä potkuttelu, joka osoittautui niin hyväksi treeniksi, että kyseisen laitteen hankkiminen tulee olemaan syksyn tärkeimpiä varusteostoksia. Myös seinäkiipeilyä käytiin taas kokeilemassa ja toteamassa, eivätkä fysiikan lait olleet muuttuneet edellisen kerran jälkeen, sillä yhtä vastustamattomasti maa veti edelleen puoleensa.

Lokakuun aikana on tarkoitus ottaa rennosti ja palautua kauden treeneistä ja kilpailuista ikään kuin ylimenokauden merkeissä. Kiipeilyä ja kajakkimelontaa olisi ainakin tarkoitus harrastaa kerran viikossa, sekä kokeilla heittää pari pidempää juoksulenkkiä ennen kuun lopussa käytävää Mammuttimarssia. Kuukauden aikana VK-lenkkien määrä tulee olemaan rajallinen.

JanneS:

Kausi alkaa olla lopuillaan, mutta koska treenimotivaatio on vieläkin korkealla aloitan ylimenokauden vasta Mammuttimarssin jälkeen. Nyt kun kisoja on vähemmän, on mukava kun voi keskittyä treenaamiseen. Syyskuussa treeniä tuli yhteensä aika lailla tavoitteen mukaisesti noin 40 tuntia. Pitkiä treenejä X-Kaadon lisäksi tuli tiimin 5 tunnin suunnistus/MTB yhteisharjoitus yöllä ja yksi pitkä maantiepyörälenkki.

Muilta osin tuli treenattua aika paljon kickbikea, jonka aluksi vuokrasin ja sen osoittauduttua varsin tehokkaaksi harjoitusvälineeksi ostin laitteen itselleni. Aluksi pohkeet pamahtivat ihan jumiin lenkin jälkeen mutta nyt homma alkaa jo sujua. Kickbike sopii todella hyvin omaan arkirytmiin, vaikkei olisi aikaa juosta töihin aamulla niin voin napata kickbiken, jolla saan paljon tehokkaamman treenin kuin pyörällä mutta silti aikaa ei mene kuin se reilu 5 minuuttia kauemmin – ja treenin pystyy tekemään molempiin suuntiin, kun juoksen yleensä vain toiseen suuntaan. Matka-ajat ovat olleet ainakin itselläni aika lähellä niitä aikoja joita kesällä menee rullaluistimilla. Varmaan noista ajoista vielä muutaman minuutin saa puristettua pois kun oppii tekniikan paremmin. Syksymmällä on suunnitelmissa hiukan pidempi lenkki kickbikella, mitä se sitten tarkoittaa suoritusaikana jää nähtäväksi. Lisätietoja kickbiken testauksesta/vuokrauksesta/ostosta saa täältä.

Erittäin positiivisena uutisena fysioterapeutti löysi jalasta vikaa ja nyt on sovittu sellaiset jumppaliikkeet, joilla jalan liikeradat pitäisi saada toimimaan myös tehotreenissä (ja sen jälkeen). X-Kaato rytmitti kuukautta siten, että kovaa tehoa en vieläkään päässyt tekemään juosten mutta nyt on toiveissa että muutaman kovankin lenkin ehtisi vielä saada alle tälle kaudelle.

Lokakuun treenaus tähtää vain ja ainoastaan kauden päätökseen Mammuttimarssiin. Suunnitelmissa on lisätä juoksumääriä huomattavasti, mukaan koitan peruslenkkien ja muutaman kovan lenkin lisäksi saada kolme vähintään 2.5 tuntista metsälenkkiä, joista ensimmäinen on jo tätä kirjoitettaessa takana. Mukaan aikataulujen sallimissa puitteissa työmatkapyöräilyä, kickbikea, uintia ja seinäkiipeilyä.