JanneH Vaarojen maratonin ultramatkan kakkoseksi

Suomen suurin polkujuoksutapahtuma Vaarojen maraton juostiin Kolin kansallismaisemassa lauantaina. Pisimmän matkan 86 km ultran viivalla oli kilpailun historian kovin osanottajajoukko ja ennätyksiä pistetiin uusiksi. Voiton korjasi latvialainen Martins Purins, tiimistä ainoana ultramatkan juossut JanneH tuli hopealle noin yhdeksän minuuttia myöhemmin. 43 km kisassa juoksivat Jussi, Reijo ja Anu, joista Jussi sijoittui parhaana hienosti neljänneksi.

Teksti: Janne Hietala

Kahdeksannen kerran järjestetty Vaarojen maraton todisti jälleen polkujuoksun suosion kasvua Suomessa. 700 osallistujapaikkaa tuli täyteen hetkessä ja yhä useampi oli valinnut matkakseen täydet 86 km. Vuonna 2008 ultramatkalta maaliin tuli kymmenkunta juoksijaa, tänä vuonna 97. Polkujuoksuinnostus on myös nostanut tulostasoa ja tämän vuoden kilpailussa 10 tunnin alle juoksi peräti 12 kilpailijaa. Aikaisempina vuosina tähän on pystynyt yhteensä vain yhdeksän juoksijaa.

Myös Heikki Siivarin reittiennätys 9:03:37 pistettiin uusiksi, kun viime keväänä Madeira Island Ultra Trailin nelonen Martins Purins pisteli radan läpi aikaan 8:50:10. Oma juoksu riitti tällä kertaa toiseen sijaan ja täpärästi yhdeksän tunnin alitukseen digitaalien pysähtyessä maalissa aikaan 8:58:52. Kolmanneksi maaliin ehti käsi kädessä kolmikko Mikko Auvinen - Antti Niinikoski - Pekka Teivaanmäki ajalla 9:15:07. Keli oli viime vuotista nopeampi, mutta se tuskin yksinään selittää isoja tulosparannuksia.

Näkymä Ukkokolilta Pieliselle on alueen hienoimpia. Kuva: Vaarojen maraton



Taktiikkana oli lähteä liikkeelle viime vuoden tapaan rauhallisesti. Purins karkasi kärkeen muutaman kilometrin jälkeen ja vain pari juoksijaa lähti seuraamaan. Alkumatka sujui mukavasti Teemu Lemmettylän ja Pasi Penttisen vuorotellen vetämässä letkassa, jossa olivat Purinsia lukuun ottamatta lähes kaikki etukäteen spekuloimani kovat kilpakumppanit. Vauhti oli selvästi viime vuotta reippaampi ja lähes kaikki ylämäetkin juostiin, mutta syytä hiljentää ei ollut, sillä juoksu tuntui vahvalta.

Ensimmäinen harvennus letkaan tapahtui kierroksen puolivälin jälkeen Kolinvaaran ja Ryläyksen teknisellä 10 kilometrin polkuosuudella Antin pitäessä vauhtia yllä. Pari kovaa startannutta juoksijaa saatiin kiinni ja lopulta 32 km vesipisteelle päästyämme etenimme Teiviksen ja Antin kanssa kolmestaan Mikon tullessa noin 50 metriä taaempana. Vesipisteellä ilmoitettiin, että vettä ei ole, joten noin 11 km osuus hotellille piti mennä ilman nesteitä, kun pullo oli jo juotu tyhjäksi.

Ongelmia tästä ei aiheutunut ja pian saimme edellä menneen Juha Kanervon näkyviin. Lisäsin vauhtia kierroksen lopussa, jotta sain Kanervon kiinni ja tulimme yhtä matkaa 43 km huoltoon parin minuutin erolla muihin. Nopean huollon ansiosta pääsin matkaan yksin toisella sijalla. Huollossa join proteiinijuomaa ja pari lasillista vettä, jotka viime vuoden tapaan tulivat ylös jo heti jyrkässä asvalttilaskussa kohti lähtöpaikkaa. Huollosta mukaan tarttui myös puolikas mikropizza, jonka söin hiljalleen seuraavan kolmen kilometrin aikana. Vauhti alamäkivoittoisella polulla oli melko rapsakka, joten syöminen oli äärettömän hankalaa.

 

Kuva: Terho Lahtinen

Toisen kierroksen alkupuoli sujui hyvin, kunnes noin seitsemän kilometrin jälkeen alkoi metsäpolku kohti Kiviniemeä. Ylämäet tuntuivat ensimmäistä kierrosta vaikeammilta, mutta sain piiskattua itseni juoksemaan alamäet ja tasaiset sen verran hyvin, että ero kärkeen pysyi muutamassa minuutissa. Väliaikatietoja Purinsiin tuli silloin tällöin, mutta niiden luotettavuus ei ollut kovinkaan hyvä. Takaatulijoista ei ollut mitään hajua ja ajattelin eron olevan parin kolmen minuutin luokkaa.

Toisen kierroksen Ryläyksen osuus oli vaikea ja varsinkin ylämäissä vauhti tuntui pysähtyvän. Muutaman kerran melkein teki mieli jäädä istumaan kivelle, mutta eteenpäin oli mentävä. Isompia kipuja ei ollut, mutta reisi tuntui mäissä tyhjältä. Myös sykekäyrällä näkyy tehojen putoaminen toisen kierroksen aikana. Tieosuudet olivat kulkeneet kuitenkin sen verran hyvin, että tiesin selviäväni niistä viime vuotta nopeammin, kunhan vain pääsen Ryläykseltä pois. Paukut eivät riittäneet haastamaan kärkimiestä ja ero kasvoi metsässä kilometri kilometriltä.

 

Lopulta jäljellä oli vain lähes pelkkää hiekkatietä noin 10 km ja sen aikana pari miehekästä nousua. Niistä ensimmäisessä noustiin noin 100 m ja toisessa 200 m. Jyrkimmät pätkät meni kävellen, mutta loivemmilla osuuksilla pystyi vielä juoksemaan. Reilun parin kilometrin mittaiseen loppunousuun kului aikaa alle 19 minuuttia, kun viime vuonna ensimmäisellä kierroksellakin meni yli 21 minuuttia. Mäkitreeneistä Malminkartanolla on varmasti ollut apua.

Maalisuora. Kuvaus ja kannustus: Timo Pekkinen

Juoksuun voi olla kaikin puolin tyytyväinen ja omassa arvoasteikossa se nousee viime vuotisen voiton ohi. Tänä vuonna viivalla oli paljon kovia kilpakumppaneita, ja tuossa porukassa toinen sija oli etukäteisodotuksiin nähden yläkanttiin. Keli oli hyvä ja varusteet toimivat niin kuin pitääkin. Kenkävalintana oli Salomon Fellcross 2, joka pelasi muutamaa liukastelua lukuun ottamatta moitteetta. Loistava kenkä tällaiseen kisaan, jossa juostaan myös hiekkateitä useampia kilometrejä.

 

43 km kisassa ykkönen oli Simo-Pekka Fincke uudella reittiennätyksellä 3:36:10. Reilu kuukausi takaperin UTMB:llä huippusuorituksen tehnyt Jussi otti neljännen sijan ajalla 4:04:23 ja Reijo oli 29. ajalla 4:51:30. Naisissa Anu oli 11. käyttäen reittiin 5:31:45. Naisten ultramatkan vei nimiinsä niin ikään uudella reittiennätyksellä Maija Oravamäki. Aikaa kahteen kierrokseen kului yhteensä 10:11:55. Viime vuoden ykkönen Nina Heiskanen oli toinen vajaan tunnin hitaammalla ajalla. 

Seuraava startti on jo kolmen viikon päästä, kun Frankfurtissa juostaan asvaltilla maratonin verran. Tavoitteita sinne ei ihmeemmin ole ja arvoitus on, miten kroppa palautuu. Marraskuussa on tarkoitus pitää ylimenokausi ja aloittaa sen jälkeen treenit kohti Transgrancanariaa, joka on 1.3.2014. Siellä matkana on 125 km ja noususumma mukavat +7.500 m. Malminkartanossa saa siis käydä ahkerasti, mikäli meinaa selvitä Kanarian läpi kunnialla.

Sykemittarin data
Tulokset

Kiitos kilpakumppanit, kannustajat, järjestäjät, Salomon.



Lunta tupaan X-kaadossa

Syksyn multisport-kohokohta X-kaato kisattiin menneenä lauantaina Espoossa. Tiimi osallistui kilpailuun kolmella joukkueella, mutta menestys jäi laihaksi. JanneH ja Jussi jäivät mitalien ulkopuolelle miesten sarjassa ollen neljänsiä, Reijo ja Anu kokivat saman kohtalon sekasarjassa ja JanneS ja Pekka Pajunen sijoittuivat miesten sarjan 15. sijalle. Kaiken kaikkiaan joukkueita oli viivalla 106.

Teksti: Janne Hietala
Kuvat: Lilli Rantahakala

X-kaadon kilpailukeskuksena toimi tänä vuonna Laaksolahden urheilustadion, jonne kerääntyi mukavasti porukkaa tarkoituksenaan reipas ulkoliikunta aamuyön tunteina. Ensimmäinen X-kaato-starttini oli vuonna 2008 myös Espoossa, joten ympyrä sulkeutui kuudennen yhtäjaksoisen osallistumisen myötä. Materiaalien jako aloitettiin jo perjantai-iltana ja kuvitelma nopeasta reittisuunnittelusta karisi hetkessä, sillä pyöräosuus tuotti yllättävän paljon päänvaivaa. Siitäkin huolimatta, että liikuttiin melko tutulla aluella. Kisan kartat löytyvät täältä.

Reitit oli suunniteltu perjantaina noin klo 23 ja kartat piirretty sekä pussitettu. Sama setti tehtiin Team Swecolle, jonka jäsenet halusivat levätä kunnolla illalla ja luottivat reittisuunnittelussa ammattilaisiin. Herätyskello pirahti 03:00 ja unihiekat karisteltiin silmistä. Starttiviivalla aamuviideltä tuntui viileältä tuulen puhaltaessa pohjoisesta, mutta ainahan lähdössä pitää vähän palella, muuten on liikaa päällä. Onneksi sentään numerolappu paidan etupuolella piti vähän tuulta, kaikkialta muualta tuuli kun meni läpi.

Lyhyt kahden rastin muistisuunnistusprologi Laaksolahdessa suoritettiin fillarikengillä pienen pummin saattelemana, mutta jo prologia seuranneen fillariosuuden ykkösrastilla pääsimme kärkiletkaan. Kasavuorella sijainneelle yösuunnistusosuudelle pääsimme lähtemään Mäkelän veljesten kanssa yhtä matkaa, kun pyöräosuudella jokainen joukkue teki vähän eri reitinvalintoja. Jo suunnistuksen ensimmäisessä nousussa totesin, että karkuun ei kannata yrittää, kun minuutin päässä on SP Fincken tasoinen suunnistaja. Neljännellä rastilla teimme pienen virheen ja sen jälkeen osuus juostiinkin loppuun SP:n vetämässä letkassa.

 

Lähdöstä sännättiin laiturille tutkimaan karttoja

Vaihdossa pyöräilyyn jäimme muista, mutta pari rastia myöhemmin saimme näköyhteyden. Kärkikolmikko etsi pyöräilyn rastia 7 yhtä mäkeä liian aikaisin ja tarrauduimme jälleen porukkaan. Heti seuraavalla välillä jokainen teki oman reitinvalintansa. Selvästi nopein vaihtoehto olisi ollut kiertää ison tien kautta, mutta ajoimme juurakoista polkua suoraan. 3,5 barin rengaspaineet kosteassa juurakossa yhdistettynä omalta osaltani vähäiseen maastopyöräharjoitteluun olivat liikaa ja jäimme kärjestä jälkeen.

Oittaalla olleeseen suunnistukseen saavuimme kuusi minuuttia Mäkelöiden perään, Auvinen ja Fincke vaihtoivat lähes samaan aikaan ja ykkösrastin leimasimme yhdessä. Siitä eteenpäin eroa syntyi tasaisesti joensuulaisten hyväksi ja suunnistuksen lopussa olimme kolmantena 10 minuuttia kärkeen ja neljä minuuttia kakkossijaan. Avantin Rantahakala ja Hollo olivat tässä vaiheessa neljäntenä kymmenisen minuuttia takana. Pojilta olisi jäänyt suunnistuksen viimeinen rasti hakematta, mutta hyvässä urheiluhengessä kerroimme asiasta heille.

Tämän jälkeen kilpailussa tapahtui osaltamme ratkaiseva käänne, eikä se ollut parempaan. Pyöräilyssä tuli tekninen polkuosuus, jossa meidän olisi pitänyt pystyä lyömään ja ajaa Auvinen & Fincke kiinni. Sen sijaan ajaminen oli itselleni erittäin vaikeaa ja jokainen vinottainen juuri tuotti ongelmia. Yhdessä kaatumisessa vääntyi jarrulevy ja aikaa tuhraantui muutenkin. Taistelutahto oli poissa ja luotimme rutiinivauhdin riittävän kolmanteen sijaan. Rastia 15 haimme kuitenkin noin 17 minuuttia rastivälin nopeimpia hitaammin, sillä emme olleet alkubriiffissä kuulleet, että karttaan käsin piirretty ulkoilutie on selvästi väärässä paikassa. Muutenkaan hoksottimet eivät aivan olleet kunnossa ja niinpä taistelu kolmannesta sijasta kävi tiukaksi.

 

Syksyn viimeinen tunti melontaa lähti tästä

Melontaan pääsimme noin 100 m erolla ja edelleen uskoimme, että melonnassa pystymme pitämään Avantin takanamme. X-kaato ei kuitenkaan olisi X-kaato, jos sen melonta olisi pelkkää kauhomista ilman muita haasteita. Heti ensimmäisellä rastilla oli vastassa ruovikkoa, jonne ei missään tapauksessa olisi kannattanut kajakilla mennä. Jalkauduimme liian myöhään ja rastilla aikaisemmin rantautunut Avanti oli jo pari minuuttia edellä. Poispääsy ruovikosta vasta olikin vaikeaa ja siihen tuhraantui ehkä 10 minuuttia ylimääräistä. Sen jälkeen olikin aika sama, vaikka olisi jättänyt leikin kesken, mutta tulimme kuitenkin kaikessa rauhassa maaliin neljännellä sijalla. Lopussa oli vielä lyhyt köysitehtävä ja sen jälkeen uinti Finnfoam-levyllä. 

Reijon ja Anun kisa meni pilalle myös melonnassa, joka oli sekasarjan ensimmäinen osuus. Heille tuli takkiin myös saman rastin haussa niin paljon, että kärki ehti karata tavoittamattomiin. Lopulta tuloksena oli niin ikään neljäs sija, kun nopeimmin radan kiertäneiden Mikko Kolehmaisen ja Johanna Leinon kohtalona oli hylkäys emitin hajoamisen vuoksi.

Vesi on kylmää, kuten Mikon ilmeestä voi päätellä

Tärkeintä on, että kisasta selvittiin ilman vammoja ja ensi lauantaina juostavalle Vaarojen maratonilla voi valmistautua kaikessa rauhassa. Onnistunut suoritus siellä on X-kaatoa tärkeämpää, joten kaikki henkiset ja fyysiset voimavarat on laitettava peliin. Taso 86 km:llä tulee olemaan erittäin kova ja kärjestä löytynee ainakin sellaisia nimiä kuin Martins Purins, Janne Klasila, Antti Niinikoski, Pasi Penttinen, Teemu Lemmettylä, Joonas Kortelainen ja Mikko Auvinen vain muutamia mainitakseni. Tiimistä vaaroille lähtevät myös Jussi, Reijo ja Anu, jotka juoksevat 43 km matkan.