BUFF® Trail Tour Finland jatkui Bodom Traililla

Helatorstaina juostu BUFF® Trail Tour Finlandin toinen osakilpailu Bodom Trail keräsi Pirttimäkeen kovatasoisen joukon juoksijoita. Tekninen 21 kilometrin reitti vei mehut monelta sileän juoksijalta ja JanneH onnistui kairaamaan voiton kotiin. Jussi Nokelaisen ja Tomi Halmeen kohtaloksi koitui parin minuutin eksyminen reitiltä, mikä sekoitti pakkaa kärjen osalta.

 

Teksti: JanneH

 

Etukäteen ajatellen Bodom Trail sopi omiin juoksuominaisuuksiini Trail Tourin kisoista huonoiten. Lyhyt matka houkutteli paikalle monia kovia juoksijoita, joiden 10 km ja puolimaratonin noteeraukset sileällä ovat useita minuutteja omiani nopeampia. Näin lyhyellä matkalla kestävyys ja kivunsieto ovat pienemmässä roolissa kuin pitkällä matkalla ja hapenotto ja voima korostuvat. Suunnistuksen huippuliigan osakilpailu samana päivänä piti sentään maamme suunnistushuiput pois kisasta.

 

Karhunkierroksen jälkeen etelässä alkoi helleaalto ja näytti siltä, että Bodom Trail tullaan juoksemaan todella lämpimissä olosuhteissa. Paria päivää ennen kisaa saderintama kuitenkin saavutti Suomen ja olosuhteet muuttuivat ennakoitua haastavammiksi. Metsä tuli liukkaammaksi ja moni lähtikin matkaan nastakengillä. Oma valintani oli Salomon S-lab Sense 3 Ultra SG, jonka nappuloista viilasin vielä edellisiltana ammattilaisilta saadun vinkin perusteella pinnan auki ja tehtaan öljyt pois. Kenkävalinta oli hyvä eikä pidon kanssa tarvinnut tuskailla. Nappula puree pehmeään maahan hyvin ja juurakossakin askel pitää sovittaa yleensä juurien väliin. Ainoastaan märät avokalliot vaativat normaalia tarkempaa silmää ilman nastareita. 

 

Kilpailun startti oli arvatenkin vauhdikas ja pyrin malttamaan alussa tehojen kanssa. Aki Nummela juoksi 12 km kisan ja lähti vetämään letkaa alusta lähtien. Ensimmäinen kilometri oli ulkoilutietä ja vaikka juoksin sen 3:40 min/km tahtia, oli edellä aika monta juoksijaa. Kun päästiin poluille, vauhti hidastui, joten ohitin pari hitaampaa ja liimauduin Nordmanin Eetun kantaan. Vaikka alku ei ollut kovinkaan rauhallinen, juoksin tehoilla, joilla uskoin jaksavani loppuun saakka. 6 km jälkeen porukkaa alkoi tulla pikku hiljaa vastaan ja ensimmäisen kierroksen lopussa 12 km kohdalla etenin Niinikosken Antin, Klasilan Jannen ja Mäkelä Jaakon letkassa. Eroa kärkeen oli noin minuutti.

 

Juha Hietanen niittää uraa Jani Riissasen seuratessa. Kuva: Merja Ylihärsilä

 

Toisen kierroksen alkupuolen peesailin Anttia ja meno alkoi tuntua tiukalta. Sinnittelin jonon jatkona ja kun tultiin lyhyelle tiepätkälle, Klasilan Janne siirtyi kärkeen. Eroa tuli muutama metri, mutta flunssan kanssa tuskaillut Antti jäi vähän enemmän. Sain kaimani nopeasti kiinni, kun päästiin taas polulle. Tiesin, että loppukirin varaan ei voi jättää vaan ratkaisut on tehtävä polulla ja lisäsin vähän kaasua noin 16 km kohdalla. Eroa taakse alkoi tulla ja 17 km kohdalla sain kisaa johtaneen Nisosen Antin kiinni. Heti sen jälkeen alamäessä piti laittaa vilkku päälle ja pitää tempo yllä.

 

Antti tekee eroa mäessä kävelemälläkin, vaikka muut juoksevat. Kuva: Merja Ylihärsilä 

  

Tässä vaiheessa en ollut tavoittanut Nokelaisen Jussia, jonka kanssa käymme kovaa taistelua Trail Tourilla ja näytti siltä, etten saakaan kiinni. Viimeisellä juomapisteellä kuitenkin kuulin, että olen kärjessä, kun Jussi ja Halmeen Tomi olivat juosseet jossain harhaan. Loppumatkan maaliin pyrin vain juoksemaan mahdollisimman kovaa, jotta takaa ei enää päästä kantaan. Vauhti viimeisissä ylämäissä oli hidas ja jaloissa painoi, mutta pystyin raastamaan loppuun saakka ja ottamaan voiton noin minuutin marginaalilla. Toki voiton arvoa himmentää merkittävästi se, että Jussin ja Tomin vauhti oli koko matkan kovempaa ja ilman eksymistä he olisivat vieneet sijat 1.-2.

 

Maaliviivan ylitys. Kuva: Merja Ylihärsilä

 

Jälkeenpäinkin ajatellen oli yllättävää, että pystyin haastamaan niin hyvin monet kovat juoksijat, mikä on toisaalta osoitus siitä, että polulla tekniikan pitää olla kunnossa myös lyhyellä matkalla. Karhunkierroksen jälkeen olin viikon kipeänä ja juoksin kisojen välissä vain kolme lyhyttä lenkkiä. Tämä takasi sen, että pääsin lähtemään kisaan hyvin levänneenä ja tiistaina tehdyt 1-2 minuutin avaavat vedot metsässä antoivat jo kuvaa herkästä iskukyvystä. Monella kilpakumppanilla oli flunssaa ja muita vaivoja, joten maksimien ottaminen irti oli hankalaa.

 

Bodom Trail järjestettiin ensimmäistä kertaa ja oli heti jättimenestys joka suhteessa. Järjestäjät joutuivat asettamaan rajaksi 800 juoksijaa, kun alkoi näyttää siltä, että parkkitila ei tule millään riittämään. Hallitulla sosiaalisen median käytöllä ja tiedottamisella saatiin aikaan yhteiskyytejä, joten logistiikka pelasi näinkin isolla porukalla kuin rasvattu. Kisajärjestäjien kokemus mm. Nuuksio Classicista näkyy rautaisena ammattitaitona.

 

Maailmanluokan tunnelmasta kisassa vastasivat Janne Marin, Juha Jumisko ja kumppanit Keski-Euroopan tyyliin lehmäkellolla ja kovalla kannustuksella, joka kuului metsässä kauas. Samanlaista fiilistä oli aistittavissa Zegama-Aizkorrin videoilla viime viikonlopulta. Tämä kulttuuri kun vielä leviää laajemmin Suomeen, niin meiltä puuttuu enää vain vuoret.

 

Seuraava BUFF® Trail Tour Finlandin osakilpailu Pallas-Hetta juostaan parin kuukauden päästä. Sitä ennen omaan ohjelmaan kuuluu vain harjoittelua, joiden osana käyn juoksemassa ehkä jonkun kylähölkän. Näillä eväin ollaan toivottavasti heinäkuussa ja syksyn kisoissa taas iskussa.

 

Sykemittarin data ja GPS-jälki

Linkki tuloksiin
Virallinen kisavideo

Kisasivut

Lumi kiusasi polkujuoksijoita Karhunkierroksella

BUFF® Trail Tour Finlandin ensimmäinen osakilpailu NUTS Karhunkierros juostiin talvisissa olosuhteissa. Paikka paikoin muniin saakka upottanut lumi muutti kilpailun luonnetta rankalla kädellä ja aikaa kului oletettua enemmän. JanneH juoksi 53k-sarjan jaettuun voittoon yhdessä Jussi Nokelaisen kanssa.

Teksti: JanneH

Kotimaisen polkujuoksukauden alkua oli ehtinyt jo odottamaan ja lopulta sen aika koitti. Perjantaina lähdimme ajelemaan Asta Heikkalan ja Elli Huusarin kanssa pohjoista kohti klo 11 ja pelipaikoille saavuttiin kahdeksan pintaan. Siitä kamat hotelliin, seuraamaan 160k lähtöä ja sen jälkeen Suomen kiekkopeliä samalla kisavarustusta viritellen.

Tiedusteluryhmä lähti matkaan perjantaina klo 21:00

Lauantaiaamuna tunteet olivat kaksijakoiset. Toisaalta oli kiva lähteä kisaamaan tourin ensimmäistä kisaa, mutta paria päivää aikaisemmin alkanut flunssa askarrutti. Vaikutusta juoksuun olotilalla tuskin isommin oli, mutta sen voi todeta, ettei flunssa reissussa ainakaan parantunut ja kisan jälkeen olo on tuntunut aika ikävältä veristä limaa yskiessä.

53k-matkan startti tapahtui lauantaina klo 10 ja järjestäjien bussikyyti lähtöön oli perillä hyvissä ajoin noin 1,5 tuntia ennen lähtölaukausta. Starttipaikalla juteltiin porukan kanssa niitä näitä, annettiin tv-haastattelut ja kuunneltiin 160k-kisan keskeyttäneiden kauhutarinoita upottavasta lumesta. Vielä aamupalalla olin aikeissa lähteä shortsit jalassa, mutta onneksi reitiltä tuli kelitietoa ja vaihdoin pitkät trikoot ja nastarit alle. Vaikka järjestäjä oli kertonut reitin olevan vielä osittain luminen, oli todellisuutta ollut vaikea uskoa.

Paukusta lähdettiin hyvää vauhtia ja nopeasti kuuden juoksijan letka irtosi muusta porukasta. Alku oli pääosin juostavaa paria lumisempaa paikkaa lukuun ottamatta ja eka vitonen paineltiin alle 29 minuutin. 8 km kohdalla porukka harveni kolmanneksella ja vauhtia pidettiin pääosin hiihtomaajoukkueen fysioterapeutin Jukka Salon vetämänä. 15 km kohdalla tahti tuntui vähän hidastuvan ja päätin siirtyä keulalle hieman kiristäen. Nokelaisen Jussi lähti tähän kelkkaan ja saimme hyvällä vedolla eroa takana tuleviin.

Hetken kuluttua Jussi siirtyi edelle ja vauhti kasvoi pari napsua. Oma olo ei tuntunut parhaalta mahdolliselta ja olin pari kertaa melko ahtaalla. Erityisesti alamäet mentiin lentämällä ja syke oli korkeimmillaan niissä. Pystyin kuitenkin pysymään kyydissä ja etenimme hyvässä hengessä. Jos toisen piti täyttää juomapulloa joessa, pysähdyimme molemmat. Ensimmäinen huoltopiste oli 30 km jälkeen ja sinne asti olimme tulleet hiukan yli 6 min/km. En etukäteen ollut asettanut mitään tavoiteaikaa, mutta pidin 6 min/km mahdollisena hyvässä kelissä.

Kisan luonne muuttui kuitenkin 30 km jälkeen ja juoksukilpailu unohtui tässä vaiheessa. Lunta oli keskimäärin polveen saakka ja yöllä toiseen suuntaan juosseiden 160k-matkalaisten jälkiä ei juuri näkynyt. Homma muuttui tarpomiseksi ja jalat alkoivat jäätyä märässä lumessa. Vesi kengissä vaihtui lähes joka askeleella ja kun välillä pystyi juoksemaan, sattui kohmeisiin jalkateriin.

Tässä välissä iski taas ultrakisoissa vaivannut imeytymisongelma ja oli pakko laatata vatsan sisältö hankeen. Jussi antoi suolatabletin ja hetkeä myöhemmin sain syötyä suklaapatukan, mikä paransi oloa merkittävästi. Suussa alkoi tuntua kuivalta, kun huoltopisteiden väli oli ajallisesti pitkä ja vedet vähissä. Lumen sulamisvesiä en kuitenkaan ruvennut käyttämään vaan päätin jatkaa seuraavaan huoltoon vettä säästeliäästi annostellen.

Loppumatka lumessa kahlaten oli pelkkää reitin poistekemistä ja kilpailulliset elementit vähissä. Päätimme hyvissä ajoin mennä maaliin yhdessä, sillä koko matkan olimme toimineet enemmän tai vähemmän joukkueena ja kirikamppailu viimeisessä mäessä ei olisi sopinut siihen henkeen. Uskoimme eron takana tuleviin olevan iso ja otimme lopun nousut rauhallisesti välillä maisemiakin ihaillen. Maaliin ehdimme juuri ja juuri 7,5 tunnin alle. Reissu oli rankka, mutta toisaalta lopun retkeily kulutti enemmän aikaa kuin voimia ja sulalla maaliin juokseminen olisi varmasti vaatinut enemmän ahdistamista ja epämukavuusalueella olemista. Lumessa oli hyödytöntä pitää tehoja, kun meno olisi ollut entistä enemmän kompurointia.

 

Maaliintulo virallisesta kisakatsomosta nähtynä. Kuva: Juha Jumisko

 

Keliä lukuun ottamatta järjestelyt olivat huippuluokkaa ja juoksijoiden kesken porukkahenki sekä reitillä että kisakeskuksessa oli hyvä. Rukan kylä oli lähes autio ja hotelli avattu poikkeuksellisesti vain tapahtuman takia. Meno jatkui pitkälle lauantai-iltaan ja erityisesti paljussa oli hyvä meininki, vaikka väkeä olikin vähemmän kuin etukäteen sosiaalisen median perusteella oli odotettavissa.

Monelle kilpailu oli ensimmäinen ultrajuoksu maastossa ja ei varmasti ihan helpoimmasta päästä aloittaa. Olosuhteissa oli omat vaikeutensa ja niiden tiedostaminen voi etukäteen olla vaikeaa, varsinkin jos kokemusta on vähän. Järjestäjien vastuu asiassa on mielestäni tiedottamisessa mutta tällä kertaa se ei ihan kaikilta osin mennyt perille. Lajin suosion ja osallistujamäärien kasvun myötä myös riskit lisääntyvät, mutta lopulta jokainen kilpailee kuitenkin omalla vastuullaan ja sen ennen starttia allekirjoituksellaan vahvistaa.

Vaikka ajomatka oli pitkä, kisareitti huonosti juostava ja olo kisan jälkeen keuhkoissa ahdistava, ei kaduta pätkääkään, että tuli startattua. Taas tuli yksi kokemus lisää ja maalilinjan ylittäminen yhdessä Jussin kanssa oli hieno hetki. Seuraava tourin kisa juostaan jo puolentoista viikon päästä Bodom Traililla Espoossa, joten parantuminen ja palautuminen ovat nyt tärkeitä. Tulehdusarvot olivat tänään lievästi koholla ja lääkärin mukaan on kyse virusperäisestä taudista, joten antibiooteille ei ollut tarvetta. Todennäköisesti liikuntasuoritukset seuraavan viikon aikana ovat aika vähissä, mutta toivottavasti Bodomilla ollaan taas iskussa.

Suunto Ambit2 data
GPS-seuranta kisan etenemisestä
Järjestäjän sivut, josta löytyy tulokset yms.

Virallinen kisavideo:

 

BUFF® Trail Tour Finland käynnistyy lauantaina

Tänä vuonna ensimmäistä kertaa järjestettävä Trail Tour Finland polkaistaan käyntiin tulevana lauantaina, kun reilu 100 innokasta polkujuoksijaa starttaa Karhunkierrokselle. Tiimistä mukana on JanneH, joka kertoo kuulumisistaan ennen yhtä kevään päätapahtumista.

 

Kilpailujen täyttämän toukokuun huipennus on ehdottomasti Buff Trail Tour Finlandin ensimmäinen osakilpailu NUTS Karhunkierros 53k. Salpaus-rogainingin ja Spring Adventuren lisäksi toukokuussa on tullut suunnistettua tiistaisin, joten kaikki muu treeni edellä mainittujen lisäksi onkin viime aikoina ollut vain palauttavaa. Näistä lähtökohdista on hyvä startata kisaan, vaikka alunperin tiukka kisaohjelma vähän mietityttikin. Tosin viime vuoden Salpaus-rogaining - Spring Adventure - EXTAR 48h peräkkäisinä viikonloppuina oli vielä kovempi urakka. Enemmän ongelmia tänä keväänä on aiheuttanut siitepöly ja todennäköisesti sen tuoma tukkoisuus. Tällä hetkellä isoin kysymysmerkki on kurkkukipu, mutta jos olo ei tästä pahene, niin vaikutusta suoritukseen tuskin on. Tankkausjuomana toimii kuitenkin Finrexin ja energiaa imeskellään Bafucinista.

Kuusamossa on tällä hetkellä vielä kymmenisen senttiä lunta ja koko talven tallotuilla poluilla sen sulaminen kestää hieman kauemmin. Kenkävalinta pitää tehdä vasta perjantaina sen mukaan, onko nastoille käyttöä, mutta todennäköisesti starttaan Salomonin Spikecrosseilla. Kassissa on mukana myös Salomon Sense 3 Ultra SG, jos lumet ehtivät häipyä. Tätä voi pitää kuitenkin erittäin epätodennäköisenä. Lämpötilaennusteet näyttävät lauantaille yli kymmentä astetta eli jopa shortseissa juokseminen saattaa tulla kyseeseen. Kilpailussa on kaksi vesipistettä ja pakollisia varusteita mukavan vähän, joten selkään lähtee ensimmäistä kertaa kisakäytössä oleva Salomon S-lab Advanced Skin Hydro 5. Yhteensä litran vedenkantokapasiteetilla pitäisi pärjätä hyvin ja energioiksi näin lyhyellä matkalla riittää geelit, joita kisan aikana kuluu 5-10.

 

BUFF® Trail Tour Finlandiin kuuluu kuusi osakilpailua, joista neljän parhaan tulokset huomioidaan pistelaskussa. Pisteitä jaetaan miesten ja naisten sarjassa jokaisen kilpailun 20 parhaalle maaliintulojärjestyksessä seuraavasti: 50-40-33-28-24-21-18-16-14-12-11-10-9-8-7-6-5-4-3-2. Sijasta 21. eteenpäin kaikki osanottajat saavat yhden pisteen. Lisäksi kisan finaalista Vaarojen maratonista jaetaan tuplapisteet. Jotta juoksun lisäksi tulisi tehtyä jotain hyvääkin, olen päättänyt lahjoittaa cupin päätyttyä euron jokaista keräämääni pistettä kohti Uusi Lastensairaala 2017 -projektille. Samalla haastan kaikki muut tourille osallistujat tekemään samoin.

Tunnelmia ennen kisaa ja sen jälkeen voi seurailla kätevimmin Twitterin kautta (esim.: @JiiHietala, @nutsfi, #NUTSKarhunkierros, #TrailTF ja #roadtoNUTSkk). Kisanaikainen seuranta sujuu mukavasti järjestäjän tarjoaman GPS-trackingin perusteella. Linkki siihen ilmestynee Twitterin lisäksi todennäköisesti myös järjestäjän nettisivuille, kun sen aika on. Kannattaa muistaa, että isojen poikien 160k kisa starttaa jo perjantaina klo 21:00. 80k startti on lauantaina klo 7:00 ja touriin kuuluva 53k klo 10:00.

Spring Adventure seikkailtiin lauantaina

Kevään Multisport-kauden avaa perinteisesti Spring Adventure. Kisa järjestettiin tällä kertaa Hyvinkään mäkisissä maisemissa. Lupus Extremestä ottivat kisaan osaa Reijo ja Anu, JanneH ja Jussi. Tällä kertaa parivaljakko Hietala/Kallioniemi oli jakautunut kahtia Endurance Quest -kisaa silmällä pitäen. Auvisen Mikon sairastuttua JanneH kisasi Juha Prittisen kanssa joukkueella Lupus Extreme/Karsu.fi ja Jussi virolaisen pitkän linjan kestävyys-/seikkailu-urheilijan Heiti Hallikman kanssa joukkueella Lupus Classic. Tiimit valloittivat kisassa sijat 2. (miehet), 3. (miehet) ja 4. (seka).

Teksti: Jussi Kallioniemi

Kuvat: Liisa Paakkanen

 

Kisa lähti käyntiin miesten osalta prologi-juoksulla. Lyhyehkö lenkki juostiin opiston läheisessä harjumaastossa. Oman lisänsä kisataktiikkaan toi joen ylitys köyttä pitkin. Tehtävän sai tehdä missä välissä vaan. Neonsportin Mäkelän veljekset päättivät tehdä ylityksen heti ensimmäisenä. Niinpä juoksun kärkeen ampaisivat Lupus Extremen joukkueet. Neonsport siirtyi kisan kärkeen prologin jälkeen, kun molemmat Lupukset kävivät suorittamassa ylitystehtävän juoksun jälkeen. JanneH ja Juha päättivät järjestää katsojille ja järjestäjille sirkushuveja ylityksessä ja ui puolet matkasta joessa.

 

Osa joukkueista jätti ylityksen myöhempään vaiheeseen ja niinpä jatkoimme pyörillä kisaa sijalta 7. Alun rasteilla jäimme pyörillä tasaisesti puolisen minuuttia kärkeen joka rastivälillä. Emme pummanneet, mutta vauhti vaan ei riittänyt. Heiti suunnisti tarkasti koko ajan ja itse pyrin vaan pysymään kartalla missä mennään. Seiskalla nähtiin, että Prittinen/Hietala+Avanti olivat noin minuutin edellä meitä. Kasille tehtiin pikku koukku, kun yritettiin ensin ajaa tietä mastolle, mutta tie veikin vaan pihaan. Ysille Hietala/Prittinen+Avanti tekivät pari minuutin koukun ja pääsimme niiden perään.

 

Onneksi kuitenkin tiputtiin ja suunnistettiin itse kympille. Edellä mennyt kvartetti pummasi 4-6 minuuttia hiekkakuopparastia. Myös Neonsport pummasi ko. rastia. Olimme hiekkakuopan reunalla, kun Neonsport tuli ylös eli nousimme kisassa kakkoseksi. Näimme kvartetin hiekkakuopan toisella reunalla.

 

Rastille 12 tehtiin hyvä reitinvalinta. Ajoimme teitä pitkin rasti eteläpuolelle ja haettiin rasti juosten. Leimattiin rasti yhtä aikaa Neonsportin kanssa ja noustiin kisan kärkeen. Tällä reitinvalinnalla voitimme n. 3min Neonsporttia. Juoksusuunnistukseen lähdettiinkin sitten yhtä matkaa Neonsportin kanssa. Jonkin verran meni ylimääräistä aikaa, kun haimme varmuuden vuoksi fillarikartta mukaan ja muutenkin tutustuttiin uuteen karttaan tarkasti. Ekalle rastille juostiin tietä pitkin. Muita joukkueita ei näkynyt tulevan rastille, joten kärkikaksikon johto oli kohtuullinen (11min).

 

Hiekkamontun rastit löytyivät helposti, mutta jalalla jäimme Neonsportille. Vitoselle otettiin hieman heikko reitinvalinta muutaman harjun yli ryteikössä ja hävittiin kärjelle vajaat kaksi minuuttia, muuten tultiin hyvin rasteille. Kun Neonsport pummasi yhtä rastia 7min, pääsimme keulilta jatkamaan kisaa. Rastille 17 tultiin väärälle puolelle jokea eikä ruvettu uimaan vaan ajettiin kiltisti toiselle puolelle. Hävisimme siinä 2,5min.

 

Melontaan päästiin reilun minuutin keulalla, mutta Neonsport tuli heittämällä ohi ja kiisi kisan voittoon. Melonnan puolimatkan jälkeen nähtiin, että seuraavat ovat yli kymmenen minuutin päässä. Lopussa oli vielä Finnfoam –uinti ja maaliin päästiin ajalla 3h59 1,5min voittajille hävinneenä. Hietala/Prittinen tuli maaliin selkeänä kolmosena 13 minuuttia kärjelle hävinneenä.

 

 

Ensimmäinen multisport-kisa Heitin kanssa sujui hienosti. Heiti suunnisti virheettä reitin läpi. Ei pärjätty vauhdissa Neonsportille, mutta suunnistuksen avulla pantiin pojat tiukoille. Itse olisin voinut ajella poluilla hieman kovempaa, kun taas juoksupuolella Heiti olisi voinut laittaa yhden pykälän lisää vauhtia. Melonnassa uskottiin huhua, että joessa on paljon kiviä ja lähdettiin järjestäjien muovimeloilla vaikka mukana oli hiilikuitukuppimelatkin. Vähän annettiin siinä tasoitusta kärjelle, mutta emme me olisi kuppimeloillakaan pysyneet Neonsportin vauhdissa.

Lupus Extreme kolmella tiimillä Salpaus-rogainingin kymppisakkiin

Lupus Extreme osallistui lauantaina Vierumäen ympäristössä käytyyn Salpaus-rogainingiin kolmen tiimin voimin. Varsinainen jackpot jäi saamatta, mutta kaikki kolme joukkuetta sijoittuivat 12 h sarjassa kymmenen parhaan joukkoon. Salanimellä Iker ja Cyril kilpailleet Tammiston Karrera JanneH ja Renkomäen Cointre Niko Toimela olivat kolmansia, Reijo ja Anu kuudensia ja JanneS ja Juha yhdeksänsiä.

 

Teksti: JanneH

 

Viidettä kertaa järjestetty Salpaus-rogaining on vakiinnuttanut asemansa monen lajin harrastajan kilpailukalenterissa. 12 tunnin tai sitä pidempiä rogaining-kisoja järjestetään verrattain vähän, joten tänäkin vuonna piti lähteä viivalle, ettei laji pääse unohtumaan. Ilmoittautuminen jäi vähän viime tippaan ja parikin löytyi vasta viimeisellä viikolla. Toki kovinkaan aktiivisesti en ollut sellaista ennen sitä etsinytkään.

 

Karttojen jako alkamassa

 

Kartat sai käteen aamulla klo 10 ja startti oli klo 12. Paikalla oltiin jo ennen ysiä kisakamat päällä ja sen jälkeen homma olikin pitkälti odottelua. Reittisuunnitelma ratkesi noin tunnissa, kun kahdesta yhtä pitkästä kaikki rastit kiertävästä variaatiosta valittiin se, kummassa oli lopussa paremmat oikomismahdollisuudet ja pieniä rasteja.

 

Suunniteltu ja kuljettu reitti. Avaamalla omaan ikkunaan näkee parhaiten.

 

Lähdimme liikkeellä eri suuntaan kuin lähes kaikki muut ja pääsimme tekemään omaa suoritusta. Kolmannella rastilla emme enää nähneet ketään muuta ja siihen mennessä ensimmäisellä metsäpätkällä myös kartan mittakaava ja luonne oli selvinnyt käytännössä. 1:35 000 kartta voi olla hyvä tai huono ja Salpaus-rogainingissa se on aina ollut hyvä. Korkeuskäyristä piti osata lukea päämuotoja ja olla tarkka suunnan ja etäisyyden kanssa. Kuitenkin kartasta löytyi tarpeellinen informaatio, toisin kuin muutamissa muissa lajin kilpailuissa.

 

Alun tunnit edettiin reipasta vauhtia ja rastit löytyivät hyvin. 41-91-välillä Vierumäen urheiluopiston lähettyvillä ylitettiin pari leveää ojaa, joissa hyppy ei kantanut ihan vastarannalle saakka. Ensimmäisessä vettä riitti muniin asti, toisessa vähän enemmän. Veden lämpötila ei ollut vielä ehtinyt tavoittaa kesän huippulukemia.

 

Kartan itäosassa suunnistus sujui moitteetta ja kahdeksan tunnin kohdalla oli kuljettu 60 kilometriä huolimatta siitä, että Nikolla oli pieniä imeytymisvaikeuksia ruoan kanssa. Yksi 60 pisteen rasti skipattiin, kun sen hakeminen olisi vaatinut pitkän piston. Muita tiimejä näkyi yllättävän vähän, joten muilla oli varmasti melko erilaiset suunnitelmat.

 

Ensimmäinen isompi tiplu tuli rastilla 82. Lähdimme seuraamaan väärää ojaa ja lisäksi metsässä ollut ylimääräinen tie aiheutti hankaluuksia. Vauhtia haettiin isomman tien kautta ja hukattiin arvokkaita minuutteja roppakaupalla. Pari rastia myöhemmin teimme koukun hämärän laskeuduttua selvällä rastilla 72.

 

Rasti 35 jäi löytymättä kokonaan, vaikka GPS-jäljen mukaan oltiin ympyrässä noin 15 minuuttia. Ilmeisesti kurvasimme juuri ennen rastia pois, kun eteen tuli jyrkkä rinne. Kartassa näkyy kaksi korkeuskäyrää, joten rasti oli varmaankin näiden päällä. Yrittäessämme uudelleen toisesta suunnasta ohitimme rastin eri puolelta.

 

Sen jälkeen myös seuraavasta rastista vedettiin ohi melko läheltä ja haettiin uutta vauhtia tien kautta, kun oli pakko saada nopeasti jostain kiinni. Näihin muutamiin virheisiin kului aikaa yhteensä yli puoli tuntia ja jouduimme lopussa oikaisemaan maaliin jättäen neljä rastia hakematta. Erityisesti jäi harmittamaan lähellä maalia ollut kahdeksan pisteen rasti, sillä sen kanssa oltaisiin taisteltu voitosta. Toki muillakin oli kisassa vaikeuksia ja se kuuluu lajin luonteeseen.

 

Matkaa kertyi mittariin kaikkinensa hieman päälle 81 km. Tiekiertoja ei juurikaan harrastettu, vaan mieluummin käveltiin metsän poikki ja yritettiin suunnistaa tarkasti. Välillä maasto oli aikamoista pusikkoa, mutta kiertäessä vauhdin pitäisi olla selvästi kovempi kuin mihin nyt pystyttiin. Reittisuunnitelma vaikuttaa jälkikäteenkin tutkien hyvältä ja siitä ei tulos jäänyt kiinni. Kaikkien rastien hakemiseen olisi vaadittu vähän parempaa jalkaa ja suunnistusta.

 

Voiton korjasivat odotetusti Woodmanin kaksikko Teivaanmäki-Nurminen ja kakkoseksi kiilasivat suunnistajat Juha Skinnari ja Asmo Vuorenpää. Onnea voittajille!

 

Reijo ja Anu sijoittuivat hienosti kuudenneksi toiseksi parhaana sekajoukkueena, JanneS ja Juha olivat yhdeksänsiä. Kaiken kaikkiaan maaliin selviytyi 48 joukkuetta. Lisäksi muissa sarjoissa oli yhteensä alun toistasataa jengiä. Kisa oli jälleen hyvin järjestetty, joten porukkaa lienee ensi vuonnakin viivalla sankoin joukoin. 

 

Linkki tuloksiin

Ambitin tallentamaa informaatiota