tiistai 25. huhtikuuta 2023

Madeira Island Ultra Trail (MIUT115) kisaraportti

JanneS kävi juoksemassa Madeiralla perinteisen MIUT:in pitkän matkan ajassa 25:20. Reitti oli haastava eikä tällä kertaa päästy maaliin ilman pieniä haasteita, mutta tapahtuma oli kaiken kaikkiaan ehdottomasti kokemisen arvoinen.

Tunkkaamista oli paljon, välillä todella hienoissa maisemissa

Valmistautuminen

Päätin jo viime vuoden TransGranCanarian (TGC) jälkeen, että MIUT olisi seuraava pitkä kv. polkujuoksu ja niinpä tapahtuma varmistui kalenteriin heti ilmoittautumisen auettua syksyllä. Alkuvuoden harjoittelu sujui hyvin, kunnes helmikuussa sairastetun flunssan jälkeen sain jälkioireina kurkkukipuja, joiden kanssa meni kuukausi ilman harjoittelua. Yhteensä taukoa tuli 5 viikkoa, alkaen 10 viikkoa ennen tapahtumaa. Sain kuitenkin hyvin treenin käyntiin viimeiseksi 5 viikoksi, enkä ollut mitenkään huolissani läpäisystä. Toisaalta en odottanut mitään täydellistä suoritustakaan.


Reittikartta

 

Työkuviot vielä vähän sotkivat paikalle pääsyä ja toisin kuin muut suomalaiset, pääsin perille vasta torstaina illalla. Fiksuinta olisi tulla koko viikoksi Finnairin lomalennoilla jo maanantaina ja fiilistellä maisemia etukäteen. Tuomas ehti käydä tutustumassa melkein koko reittiin etukäteen ja saimme Kimmon kanssa hyviä reittiselvityksiä tapahtumaa edeltävällä viikolla, joten itselläkin oli vähän parempi käsitys mitä olisi edessä. 

 

Korkeusprofiili

Kisa

Ajelimme hyvissä ajoin Tuomaksen ja Kimmon kanssa perjantaina illalla bussien lähtöpaikalle ja siitä sitten kohti starttia, joka oli tasan puolilta öin saaren toiselta puolelta. Toisin kuin Kanarialla, lähdössä ei mitenkään ryhmittäydytty odotetun loppuajan mukaan. Lähtökarsina oli jo aika täynnä, kun puolelta sinne menimme - seurailin Kimmoa arviolta jonnekin puolen välin tienoille. Startin tapahduttua porukkaa sitten alkoikin lappaa ohi oikealta ja vasemmalta, Kimmokin katosi odotetusti jonnekin horisonttiin. Ensimmäinen mäki (n. 350m nousua) oli heti yllättävän jyrkkä, osa sitäkin juoksi vielä ylös. Itse nousu oli tietä pitkin, mutta alas lähdettäessä reitti muuttui pieneksi poluksi, jota tultiin alas. Siinä sitten käveltiin jonossa pikkuhiljaa, välillä paikallaan seisten odottaen, että jono liikkuisi eteenpäin. Tuohon alle parin kilometrin mittaiseen laskuun meni 24 minuuttia, josta ehkä sellainen 10 minuuttia tuli ylimääräistä jonottelun takia. 

 

Auringonnousu seitsemän aikoihin


Alhaalta lähdettiin sitten saman tien ensimmäiseen isoon ylämäkeen (1.1k+) kohti Fanalin huoltoa (huollossa sijoitus 752). Etenin rauhallisesti voimia säästellen ihan hyvävoimaisena ja nopean huollon jälkeen mäki nousi vielä hetken, jonka jälkeen oli pitkä lasku (800m-) Chāo de Ribeiran huoltoon (sijoitus 669). Tuosta välistä ei jäänyt paljoa mielikuvia, enkä muista kovin montaa ohittaneeni näillä alkupään alamäkiosuuksilla. Juoksuvauhtini ei päätä huimaa näillä alun väleillä - tasaisella sekä loivissa alamäissä porukkaa tuli jonkin verran ohi. Oletan, että suurin osa näistä sijoitusparannuksista alussa tuli huolloissa, joihin käytin 2-3 minuuttia per huolto. Olisi kiva tietää mikä keskimääräinen huoltoaika on, kun juostaan näillä ”muut” sijoituksilla.

 

Chāo de Ribeirasta lähti toinen iso nousu Estanquinhos:iin (1.4k+). Tällä välillä omat vahvuudet sitten pääsivät hyvin käyntiin ja ohittelin jyrkässä mäessä useampia porukoita. Sen verran katselin sykedataa, että tällä välillä keskisyke oli korkein kaikista etapeista, vähän aerobisen kynnyksen yli, kun koko reissun keskisyke oli PK1:llä. Estanquinhos:ssa sijoitus oli parantunut sadalla 569:ään. 


Aamun aurinko valaisi kauniisti rinteen

 

Seuraavat pari etappia olivat sitten haastavin osa matkasta. Otin alku puolikkaalle neljä pakettia Nosht:in vauhtikarkkeja ja 100g suklaata luottaen siihen, että huolloista saisi ihan hyvin syötävää. Olin tässä vaiheessa jo perässä oletettua aikaani (tein etappi arviot 24 tunnin kokonaisajan mukaan), joten jouduin vähän säästelemään energioita ennen dropbagia Curralissa. Huolloista otin aina Pepsiä mukiin ja jotain energiapatukan paloja tms, mutta en selvästikään riittävästi, koska energiatasot alkoivat laskea. Ylämäet menin hyvää tahtia ilman taukoja, tasaiset lähinnä kävelin powerwalkia ja loivat alamäet hölkkäilin rauhassa säästellen energioita. En oikein käsitä miten onnistuin näilläkin pitkillä etapeilla parantamaan sijoitusta vaikeuksista huolimatta. Toki etenin koko ajan tasaisesti, enkä pysähtynyt missään vaiheessa. Aika moni tuntui ottavan taukoja nousuissa. 

 

Välillä reitti meni levadoita pitkin


Encumeadassa (sijoitus 500) olisi ollut ihan ruokaakin tarjolla, mutta se tuli jotenkin yllättäen, enkä sitten lähtenyt kaivamaan pakollisiin varusteisiin kuulunutta lautasta esiin vaan jatkoin suoraan matkaa. Olin jotenkin henkisesti ajatellut syöväni vasta Curralin isossa huollossa. Näin jälkikäteen ajateltuna tuo oli virhe ja tajusin sen vähän huollon jälkeen.

 

Vesiputouksia näkyi matkalla useampiakin


Seuraavasta välistä Curral das Freiras:iin (sijoitus 454) tulikin sitten pitkä auringon alkaessa paistaa ja lämpötilan noustessa. Välillä tuli nousua melkein kilometri ja laskua vähän enemmän, joten sain tuohon 15km väliin kulumaan yli kolme ja puoli tuntia. Curralissa käytin sitten aikaa enemmän, söin kunnon ruoan sekä pakkasin kaikki dropbagissä olleet vauhtikarkit ja suklaat mukaan – huollon kokonaisaika 25 minuuttia. 

 

Päivän edetessä maisemat paranivat

Curralista alkoi reitin parhaat välit, ensin 1.5k+ nousu Pico Ruivolle hyväkulkuista polkua pitkin. Tässä kohtaa takana oli 4.5k nousua ja tuo 1.5k päälle alkoi tuntua jaloissa. Nousu muuttui rankemmaksi, kun pääsimme pilvien yläpuolelle ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Maisemat olivat ihan mielettömän hienot ja piti muistutella itseä, että tämän takia täällä olen. Pico Ruivolta (sijoitus 405) alkoi polku Pico de Areeiro:lle (sijoitus 388). Tuolla välillä mentiin välillä jyrkästi alas, välillä ylös, välillä vuorenrinteeseen kaiverrettua polkua pitkin. Olin ajatellut tuon välin olevan aika lyhyt, mutta yllättävän rankka se oli heti tuohon Pico Ruivon nousun perään. 

 

Kun ensimmäisen kerran kun nousimme pilvien yläpuolille, näky oli mahtava


Pico de Areeirolta alkoi lasku ensin Chão da Lagoan huoltoon (sijoitus 377) ja siitä melkein tonnin tiputus Portelan huoltoon (sijoitus 350). Oma juoksu kulki loivaan alamäkeen poluilla hyvin ja sain pidettyä hyvää vauhtia välillä ohitellen muita, kunnes alamäki jyrkentyi ja samat, jotka olin just ohittanut menivät vauhdilla ohi. Täytyy treenata jyrkkiä alamäkiä enemmän, mulla meni jarrut selvästi muita aikaisemmassa vaiheessa päälle kuin muilla. 


Hieman ennen Pico Ruivoa


Portelasta alamäki (700m-) jatkui Porto da Cruzin huoltoon (sijoitus 343). Alamäki oli sen verran jyrkkä, etten pystynyt sitä juoksemaan, joten etenin rauhallisesti. Viimeisestä huollosta lähti sitten 400m+ nousu kaupungin katuja pitkin rannikolle, jossa polku meni jyrkän näköisessä rinteessä ja meri kuului. Maisemat olisivat varmaan olleet hienot, jos ei olisi ollut pimeää. Vaikken pitänyt mitenkään erityisesti kiirettä, tuli selkiä tasaisesti vastaan. 


Päädyin lopussa etenemään samaa matkaa Portugalilaisen Luis:in kanssa, joka kertoili 300 kilometrin kisasta Algarviana Ultra Trail Algarvessa, jota hän on ollut järkkäämässä. Luis kertoili, että he ottavat vain 100 osanottajaa, jotta pystyvät tarjoamaan hyvän kokemuksen kaikille. Varmasti siinä onnistuvatkin kun järjestäjiä on melkein yhtä paljon kuin juoksijoita. Suomalaisia tuolla ei ilmeisesti ole vielä näkynyt, vaikka kyseessä on varsin kansainvälinen tapahtuma. Tapahtumassa on tiukka 72 tunnin cut-off, joten ihan helppoa ei ole juosta 300km kolmeen päivään, vaikka ilmeisesti reitti itsessään on hyvin juostavaa eikä nousujakaan ole paljoa. Toivottavasti joku innostuu hieman erilaisesta pitkästä polku-ultrasta Portugalissa - itse olen hieman turhan hidas tuohon ja vetoa on enemmän vuorille. 


Matka eteni ihan kivasti niitä näitä höpötellen Luisin kanssa. Lopussa porukkaa alkoi tulla juosten ohitse ja siinä itsekin vähän innostuin ja sain vielä maalisuoralle ihan hyvän vauhtivedon aikaiseksi. 

 

Pico Ruivon ja Pico de Areeiron välillä oli jyrkkiä kohtia


Maalissa olin hyvävoimaisena ajassa 25:20, sijoituksena 327. Onnistuin pienistä vaikeuksista huolimatta parantamaan sijoitusta joka etapilla, jota voi pitää onnistuneen suorituksen mittarina. Oma vahvuus on ehdottomasti tasainen vauhti, jota pystyn pitämään yllä loppuun asti. Sain hakemani elämyksen ja tutustua saareen samalla. Tuomaksen kanssa kävimme vielä seuraavana päivänä kymmenen kilometrin levada kävelyllä avaamassa vähän paikkoja.


Polku meni välillä vuorenrinnettä


Kiitokset sekä Tuomakselle että Kimmolle seurasta. Mukavampaa näitä on yhdessä kokea, vaikka itse juoksut kulkivatkin eri tahtia. Tuomakselle vielä erityiskiitokset reittivinkeistä ja maalissa odottelusta seitsemän tuntia oman suorituksen jälkeen, vaikkei mitään oltukaan sovittu logistiikoista. Heti kisan jälkeen oli erittäin mukavaa, kun ei tarvinnut itse ajaa takaisin hotellille. 

 

Varusteet

Juoksin taas koko matkan shorteissa, enkä kaivannut enempää lämpöä jalkoihin. Yläpäässä oli alusta lähtien kevyt t-paita, yöllä korkeammalle noustessa tuli vähän viileä ja säätelin lämpöjä irtohihoilla ja ohuella tuulitakilla. Liivissä olisi vielä ollut Salomonin bonatti takki ja housut, hanskat, buff ja ohut pipo. Ainoastaan tuo sadetta pitävä takki oli pakollinen varuste, mutta oma olo on turvallisempi vuoristossa, kun on vähän enemmän vaatetta mukana kuin vain pakolliset varusteet. 

 

Pilvessä


Juoksin Hoka Speedgoat 5:lla, jotka toimivat ihan hyvin. Alussa kaipailin vähän enemmän pitoa, mutta päivän lämmetessä ja polkujen kuivuttua en kuitenkaan vaihtanut Mafate 4:iin dropbagista vaan jatkoin Speedgoateilla loppuun asti. Nestettä oli kannossa kaksi 0.5l lötköä, paitsi Pico Ruivon nousuun täytin dropbagistä ottamani kolmannen lötkön. Siinä se tulikin todella tarpeeseen. Lamppuna oli Lupinen Piko kahdella 3.5Ah pikkuakulla ja varalla pieni led-lamppu, johon piti vielä kantaa varaparistot mukana.

 

Loppumietteet

Voin lämpimästi suositella tapahtumaa kauden avaustapahtumaksi. Mietin matkalla, että 85k reitillä olisi saanut kaikki parhaat palat reitistä ilman alun paria pitkää nousua yöllä, mutta toki jos haluaa itsensä haastaa maksimaalisesti niin sitten ilmoittautuminen sisään 115k:lle. Helpoin ja paras tapa saarelle tulla on varmasti nuo Finnairin lomalennot ja aikataulujen salliessa tähän olisi ollut helppo yhdistää viikon etelänloma.


Nousu Pico de Areeirolle

Seuraavaksi kalenterissa on karhunkierros. Matkaa vielä arvon, täytyy miettiä mitä painottaa – haluanko sadan mailin kokemuksen, vähän vauhdikkaamman 83:n juoksun vai panostaisiko palautumiseen sekä treenaamiseen ja menisikin jollekin noista lyhyemmistä matkoista. Pääkisana tulossa Rogaining MM heinäkuun lopussa USA:ssa, joten sen ehdoilla mennään. Nyt kuitenkin pari viikkoa ihan rauhassa ja fiilisten mukaan sitten päätökset karhunkierroksen suhteen.

 

JanneS