Erilaisia urheilukilpailuja järjestetään tulevan kesän aikana paljon, mutta seikkailu-urheilijan on vaikeaa löytää yhdestä kalenterista kaikkea kiinnostavaa. Lupus Extreme keräsi Etelä-Suomi-painotteisesti sellaiset mielekkäät kilpailut, joihin se osallistuu tai joita se suosittelee kaikille seikkailu-urheilijoille.
Tähdellä on merkitty kisat, joihin Lupus Extreme on osallistumassa melko varmasti, joko tiiminä tai yksittäin.
Huhtikuu:
23-24.4.2010 KY City Challenge, Helsinki*
JanneS edustaa Lupus Extremeä KYCC:ssä. Kyseessä on 3 hengen tiimein kisailtava osallistujamäärältään yksi suurimmista (ellei suurin) suomessa järjestettävä seikkailukilpailu. Kisa käydään urbaanissa ympäristössä kahdessa etapissa ja luvassa on todennäköisesti paljon Questejä. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, etapit ovat n. 4-5 tunnin luokkaa. Yhteismatkaa järjestäjät lupaavat n. 80 km.
Toukokuu:
8.5.2010 Spring Adventure, Kisakallio (Lohja)*
Perinteinen multisport cupin avaus järjestetään tänä vuonna multisport.fi:n toimesta Kisakalliolla. Kisakallio onkin tuttu paikka Lohjanjärven yöseikkailun järjestäjien treenikisoista viime kesältä, mielenkiintoista nähdä mitä uutta järjestäjät ovat löytäneet alueelta kisaajien päänmenoksi.
8.5.2010 Teres Rogaining, Padasjoen-Evo seutu
4 ja 8 h sarjaa tarjolla varmasti upeissa maisemissa. Osuu ikävästi Spring Adventuren kanssa päällekkäin.
12-13.5.2010 Kevät rogaining, Nuuksio*
Kyseessä on samojen järjestäjien jo neljäs rogaining-treenikisa, tällä kertaa tarjolla 12 tuntia rogainingia keväisessä yössä Nuuksiossa, startti klo 20.00. Erinomainen tilaisuus tutustua lajiin, suosittelemme.
15.5.2010 PedaSport Experience, Jyväskylän seutu
Keski-Suomessa järjestettävä 6-10 h seikkailukilpailu, jota järjestäjät mainostavat Suomen suurimpana seikkailukilpailuna. Vaikea sanoa millä perusteilla.
22.5.2010 ExtremeRun, Vantaa*
15 km juoksukilpailu, jossa kilometrivauhdit tuskin päätä huimaavat. Hyvä paikka poistaa käytöstä vanhat XA Pro:t. Laji on Saksassa huippusuosittu ja nyt se on ensimmäistä kertaa Suomessa.
29.5.2010 Rogaining 3h, 6h ja 12h, Lahden seutu*
Ensimmäistä kertaa järjestettävä tapahtuma, jossa on huhujen mukaan luvassa vaihtelevaa ja raskasta maastoa. Tiimi mukana luonnollisesti 12 h sarjassa.
30.5.2010 Korso MTB (Ramirent Marathon), Vantaa
Mätäkivenmäellä järjestettävä maraton cupin osakilpailu nopeavauhtisella alustalla. Maasto kuuluu JanneH:n vakiotreenipaikaksi, mutta kilpailu jäänee väliin lyhyen palautumisajan takia.
Kesäkuu:
12.6.2010 NoLimit Adventure, Tenhola (Raasepori)*
Multisport cup jatkuu tuttuun tyyliin kesäkuun alkupuolella. Tiimi luonnollisesti kilpailemassa.
19-20.6.2010 Kytäjä-Jukola, Hyvinkää*
Perinteikäs Jukolan viesti on järjestetty vuodesta 1949 lähtien. Hyvinkäällä on kilpailtu muutaman kerran aikaisemminkin vuosikymmeniä sitten. Maasto on suunnistuksellisesti äärimmäisen vaativa. JanneH starannee kilpailuun, joukkue on vielä avoin.
Heinäkuu:
3.7.2010 Tahko MTB, Tahko
Suomen suurin maastopyörätapahtuma, jossa matkoina 60, 120 ja 180 km. Osallistuminen houkuttaa, mutta jäänee väliin, sillä ajankohta on liian lähellä pitkiä seikkailukilpailuja.
10.7.2010 HMA, Eteläinen Pirkanmaa*
Yksi Suomen parhaista seikkailukilpailuista. Tiimi osallistunee Challenge-sarjaan AC24:n kenraaliharjoituksena.
16-17.7.2010 Arctic Circle 24, Jerisjärvi*
Tiimin kauden päätavoite, kolmihenkinen 24 h mättö Pallaksen upeissa maisemissa. Joukkueen vahvuudesta puuttuu vielä yksi jäsen, mutta avoimen hakemuksen voi jättää osoitteeseen lupusextreme@gmail.com.
24-25.7.2010 Retki Rogaining 24/8h, Häme
Suomen pisin ja vanhin rogaining-kilpailu. Tiimi on mukana vain, mikäli kilpailu heti AC24:n jälkeen tuntuu mielekkäältä.
Elokuu:
21.8.2010 Archipelago Adventure, salainen*
Perinteisesti märkä multisport cupin kolmas osakilpailu. Yleensä kuulunut kauden parhaimpiin kilpailuihin.
28.8.2010 Nuuksio Pitkäjärvi, Espoo
Marathon-cupin osakilpailu Espoossa. Matkoina 40 tai 80 km. Osallistuminen on harkinnassa, jos kotoa irtoaa osallistumislupa.
Syyskuu:
5.9.2010 Tour de Helsinki, Helsinki
Maantiepyöräilyä Helsingin ympäri. Maali legendaarisella Velodromilla.
Lokakuu:
2.10.2010 X-kaato, salainen*
Multisport cupin viimeinen osakilpailu, jossa yleensä raiskataan kanoottia. Lähtö tapahtuu pimeän aikaan, joskus on pakkasta ja joskus sataa vettä.
9.10.2010 Vaarojen Maraton, Koli
Suomen hienoin maraton, jonne osallistuminen valitettavasti kaatuu viikonlopun tuplabuukkaukseen.
??.10.2010 Mammuttimarssi, salainen
Legendaarinen n. 100 km juoksukilpailu, jossa suunnistetaan muutaman rastin kautta. Sisältää myös kuuluisan vesistörastin.
tiistai 30. maaliskuuta 2010
sunnuntai 28. maaliskuuta 2010
Maaliskuun pitkä treeni, urbaania mättöä fillareilla
Tiimi kävi lauantaina märässä kelissä tekemässä maaliskuun yhteisen pitkän treenin. Tällä kertaa teemana oli pyöräily ja juoksu JanneH:n laatimalla radalla kaupunkimaisemassa.
Maaliskuussa tuntui olevan vaikeaa löytää yhteistä aikaa, joten pitkän treenin reitti oli laadittu alun perin toteutettavaksi arki-iltana heti töiden jälkeen. Niinpä reitin kriteereinä olivat mm. lähtö Ruoholahdesta ja maali yhtä kaukana molempien kodeista. Pari viikkoa sitten kartalle piirretty rata oli kuviteltu kestävän noin kolme tuntia, ja sisälsi pari oikaisupaikkaa. Lisäksi reitti oli suunniteltu niin, ettei isoja teitä tarvitsisi ylittää montaa kertaa liikennevaloristeyksistä.
Päädyimme kuitenkin loppuen lopuksi toteuttamaan treenin viime lauantaina, ja kokoonnuimme aamulla kahdeksan aikaan Munkkiniemessä, jonne molemmilta oli lähes yhtä pitkä matka. Siitä lähdimme ajamaan fillareilla reittiä Ruoholahti-Keilaniemi-Seurasaari. Keli oli hyvin kostea ja sumuinen, eikä esimerkiksi Lauttasaaren sillalla nähnyt pitkään aikaan kumpaankaan päähän.
Seurasaaren sillalle tultuamme lukitsimme fillarit ja jatkoimme matkaa juosten. Alkuperäinen reitti olisi kulkenut parissa kohdassa meren jäällä, mutta heikon jäätilanteen vuoksi olimme päättäneet jättää nämä rastit käymättä. Juoksimme Seurasaaren ympäri, mutta JanneS:n kipeytynyt rintalihas ei kestänyt juoksun aiheuttamaa tärinää, joten juoksupätkä lyhennettiin vain muutaman kilometrin mittaiseksi.
Jatkoimme matkaa fillareilla, ja tällä kertaa kohti Perkkaata. Sieltä ajoimme Vermon pohjoispuolelta kohti Pajamäkeä, jossa kannoimme/työnsimme fillarit lumisen mäen päälle. Pajamäestä matka jatkui taas kohti Munkkiniemeä, ja sen jälkeen Hämeenlinnanväylän vartta lähes Kehä I:lle saakka. Sieltä reitti kulki vielä Valimon kautta Pitäjänmäen pohjoispuolelle, jossa oli kuvittellinen maali.
Maalipisteeltä molempien matka jatkui kohti kotia. Oma GPS:säni tallensi matkaa noin 65 km ja aikaa kului 3 h 35 min. Lenkin pituus oli ajallisesti hieman liian lyhyt juoksupätkän lyhentymisen takia, mutta on kuitenkin tärkeää saada alle yli parin tunnin pyöräilyjä. Positiivista oli huomata, että fillari jaksoi liikkua ihan hyvin vielä kotimatkalla.
Keli oli kaikenkaikkiaan hyvin märkä, sillä lämpötila ei ollut yön aikana käynyt alle nollan. Ice Spikereiden vaihtaminen Racing Ralphiin ja Nobby Nicciin edellisiltana oli hyvä ratkaisu, sillä niissä vähissä paikoissa, joissa oli vielä lunta, se oli pehmeää eikä nastoista olisi ollut mitään hyötyä.
Seuraava tiimin yhteinen pitkä treeni tulee todennäköisesti olemaan melontapainotteinen treeni, kunhan jäät sulavat. Toukokuussa alkavat puolestaan pitkät kilpailut ja harjoituskisat.
JanneH
Maaliskuussa tuntui olevan vaikeaa löytää yhteistä aikaa, joten pitkän treenin reitti oli laadittu alun perin toteutettavaksi arki-iltana heti töiden jälkeen. Niinpä reitin kriteereinä olivat mm. lähtö Ruoholahdesta ja maali yhtä kaukana molempien kodeista. Pari viikkoa sitten kartalle piirretty rata oli kuviteltu kestävän noin kolme tuntia, ja sisälsi pari oikaisupaikkaa. Lisäksi reitti oli suunniteltu niin, ettei isoja teitä tarvitsisi ylittää montaa kertaa liikennevaloristeyksistä.
Päädyimme kuitenkin loppuen lopuksi toteuttamaan treenin viime lauantaina, ja kokoonnuimme aamulla kahdeksan aikaan Munkkiniemessä, jonne molemmilta oli lähes yhtä pitkä matka. Siitä lähdimme ajamaan fillareilla reittiä Ruoholahti-Keilaniemi-Seurasaari. Keli oli hyvin kostea ja sumuinen, eikä esimerkiksi Lauttasaaren sillalla nähnyt pitkään aikaan kumpaankaan päähän.
Seurasaaren sillalle tultuamme lukitsimme fillarit ja jatkoimme matkaa juosten. Alkuperäinen reitti olisi kulkenut parissa kohdassa meren jäällä, mutta heikon jäätilanteen vuoksi olimme päättäneet jättää nämä rastit käymättä. Juoksimme Seurasaaren ympäri, mutta JanneS:n kipeytynyt rintalihas ei kestänyt juoksun aiheuttamaa tärinää, joten juoksupätkä lyhennettiin vain muutaman kilometrin mittaiseksi.
Jatkoimme matkaa fillareilla, ja tällä kertaa kohti Perkkaata. Sieltä ajoimme Vermon pohjoispuolelta kohti Pajamäkeä, jossa kannoimme/työnsimme fillarit lumisen mäen päälle. Pajamäestä matka jatkui taas kohti Munkkiniemeä, ja sen jälkeen Hämeenlinnanväylän vartta lähes Kehä I:lle saakka. Sieltä reitti kulki vielä Valimon kautta Pitäjänmäen pohjoispuolelle, jossa oli kuvittellinen maali.
Maalipisteeltä molempien matka jatkui kohti kotia. Oma GPS:säni tallensi matkaa noin 65 km ja aikaa kului 3 h 35 min. Lenkin pituus oli ajallisesti hieman liian lyhyt juoksupätkän lyhentymisen takia, mutta on kuitenkin tärkeää saada alle yli parin tunnin pyöräilyjä. Positiivista oli huomata, että fillari jaksoi liikkua ihan hyvin vielä kotimatkalla.
Keli oli kaikenkaikkiaan hyvin märkä, sillä lämpötila ei ollut yön aikana käynyt alle nollan. Ice Spikereiden vaihtaminen Racing Ralphiin ja Nobby Nicciin edellisiltana oli hyvä ratkaisu, sillä niissä vähissä paikoissa, joissa oli vielä lunta, se oli pehmeää eikä nastoista olisi ollut mitään hyötyä.
Seuraava tiimin yhteinen pitkä treeni tulee todennäköisesti olemaan melontapainotteinen treeni, kunhan jäät sulavat. Toukokuussa alkavat puolestaan pitkät kilpailut ja harjoituskisat.
JanneH
maanantai 22. maaliskuuta 2010
Uuden maastopyörän metsästystä
Yksittäisen seikkailijan (lukuisista) välineistä tärkein on hyvä maastopyörä, joten sen hankintaan kannattaa käyttää hiukan aikaa. Kyseessä on usein myös kallein välinehankinta.
Viime syksynä tein päätöksen, että pari kautta kilpailukäytössä ollut Ridley Mamba saa siirtyä syrjään aktiivikäytöstä ja tilalle tarvitaan uusi maastopyörä. Itse pyörässä ei sinänsä ole mitään vikaa, runko vain on aavistuksen liian iso minulle, joka aiheuttaa alaselkäkipuja pitkillä lenkeillä. Lisäksi pyörä on juuri sen verran vanhaa mallia, että siinä ei ole levyjarruja. Tuon puutteen nyt voisi korjata, mutta liian isosta rungosta ei tee sopivaa millään, joten Ridley lähtee myyntiin kun uusi pyörä saapuu.
Mietinnän, minkä maastopyörän hankkisin, aloitin jo syksyllä. Ensimmäinen päätettävä asia oli pysyäkö täysjoustossa vai ostaako samalla rahalla pari kiloa kevyempi etujousitettu pyörä. Lyhyissä peruskisoissa kevyt etujousitettu olisi todennäköisesti parempi, koska kisoissa on yleensä aika vähän teknistä ajoa, jossa täysjoustosta saa enemmän hyötyä. Pidemmissä kisoissa täysjouston mukavuus taas on parempi, useita tunteja kun ajelee yhteen menoon niin takajousitustakin oppii arvostamaan. Lopputulemana mietinnöistä oli, että pysyn täysjoustossa, lähinnä siitä syystä, että se on monikäyttöisempi ja yhden kisapyörän taktiikalla on parempi omistaa hyvä täysjousto kuin hiukan kevyempi etujousitettu. Tosin tuo valinta vaihtelee henkilöittäin, mikä sopii minulle ei välttämättä ole jollekin toiselle se paras vaihtoehto.
Ideaalitilanne olisi toki jos olisi molemmat, joista valita kisan mukaan, mutta kun aktiivikäytössä on jo maantiepyörä, cyclocrossari, täysjousto ja varatyömatka- sekä peräkärrynvetopyöränä vanha jousittamaton maastopyörä, ei viides pyörä oikein mahtuisi mihinkään, joten täytyy pystyä valitsemaan. Käytännössä uuden pyörän hankinta vaatii sitä, että yksi pyörä lähtee pois. Toki jos päivittäisi vielä tuon nelospyörän hyvään etujousitettuun... mutta ennen sitä pitää vielä päivittää cyclocrossari uuteen keväällä 2011, koska se on päivittäisessä käytössä ja ikää ja kilometrejä alkaa olla sen verran takana, että on sen vuoro seuraavaksi.
Tosiasia on, että useissa kisoissa pärjäisi ihan hyvin perus-hybridilläkin, mutta kun noita viimeisiä minuutteja koitetaan viilata pois, niin alle pitää saada kunnon maastopyörä - ja on se aina miellyttävämpää kisata kunnon välineillä. Ensimmäisen seikkailukisani 2007 ajoin juurikin tuolla nykyisellä nelospyörällä, jousittamattomalla Helkamalla. Samalla pyörällä olen ajanut myös pari MTB maratonia ja ihan hyvin se niissäkin toimi.
Itse täysjouston valinnassa seuraava päätös oli hankintabudjetti. Päädyin 2000-2500 euron budjettiin, tuolla rahalla saa jo hyvän pyörän ja tuon jälkeen keventyneet kymmenet grammat alkavat maksaa suhteessa aika paljon. Tavoitteena oli löytää joko täysin uusi tai maksimissaan yhden kauden käytössä ollut selvästi parempitasoinen pyörä. Valitettavasti noita kisapyöriä liikkuu aika vähän S-koossa, joten valinta oli tehtävä uusista pyöristä.
Toisena oleellisena asiana oli päättää kuinka paljon joustoa pyörässä pitäisi olla. Koska seikkailukisojen tekniset pyöräilyosuudet ovat pääsääntöisesti ihan ajettavaa maastoa, suhteellisen lyhyt joustomatka on ihan riittävä. Päädyin kriteereissäni hakemaan pyörää jossa olisi 100mm joustoa sekä edessä että takana, maksimissaan 120mm. Tuon jälkeen pyörän paino alkaa nousta aika paljon ja hyöty lisäjoustosta on aika marginaalinen seikkailukisa käytössä.
Loppusuoralle vaihtoehdoista pääsivät Giant Anthem X2, Specialized Epic Comp ja Rock Machinen Vortex 90, josta Best Brakesistä olisi löytynyt yksi S-kokoinen -09 malli tarjouksessa. Ensimmäiseksi tiputin listalta Rock Machinen vain ja ainoastaan sen takia, etten oikein päässyt selvyyteen tuosta merkistä. Best Brakes listaa merkin Amerikkalaiseksi mutta kotisivujen perusteella kyseessä on Tsekkifirma. Koska en halua mitään epämääräisen merkkistä pyörää, josta en edes tiedä mistä maasta se on, päätin keskittyä noihin isoihin merkkeihin.
Loppujen lopuksi valinta kohdistui Giant Anthem X2:een, joka on nyt tilauksessa. Päätös oli lopulta helppo, kun sain hyvät suositukset eräältä tutulta, joka on ajanut Anthemilla hyvällä menestyksellä Maraton cuppia. Lisäksi Fillari-lehden mukaan Anthemilla voitettiin viime vuonna Tahkolla sekä 60km että 120km sarjat, joten kyseessä ei voi olla huono pyörä. Toki 60km:n sarjan voitto tuli aika paljon kalliimmalla mallilla, mutta 120km kisa voitettiin juurikin X2:lla. Viime metreillä arvoin vielä panostaako vähän enemmän, ja ostaa saman tien X1:n, mutta päädyin kuitenkin pysymään X2:ssa (ja budjetissa), koska lisähinta olisi ollut aika kova hiukan paremmista osista ja muutaman sadan gramman kevyemmästä pyörästä. Samalla lisäpanostuksella voi myöhemmin ostaa kevyemmät kiekot jota kautta tuo lisäkevennys myös hoituu, jos siihen on tarvetta.
Pyörän pitäisi tulla parin viikon sisällä, joten ehdin toivon mukaan saada säädöt kohdilleen ennen kauden avausta KY City Challengea. Tässä vielä kuva minkä näköinen pyörä on:
JanneS
Viime syksynä tein päätöksen, että pari kautta kilpailukäytössä ollut Ridley Mamba saa siirtyä syrjään aktiivikäytöstä ja tilalle tarvitaan uusi maastopyörä. Itse pyörässä ei sinänsä ole mitään vikaa, runko vain on aavistuksen liian iso minulle, joka aiheuttaa alaselkäkipuja pitkillä lenkeillä. Lisäksi pyörä on juuri sen verran vanhaa mallia, että siinä ei ole levyjarruja. Tuon puutteen nyt voisi korjata, mutta liian isosta rungosta ei tee sopivaa millään, joten Ridley lähtee myyntiin kun uusi pyörä saapuu.
Mietinnän, minkä maastopyörän hankkisin, aloitin jo syksyllä. Ensimmäinen päätettävä asia oli pysyäkö täysjoustossa vai ostaako samalla rahalla pari kiloa kevyempi etujousitettu pyörä. Lyhyissä peruskisoissa kevyt etujousitettu olisi todennäköisesti parempi, koska kisoissa on yleensä aika vähän teknistä ajoa, jossa täysjoustosta saa enemmän hyötyä. Pidemmissä kisoissa täysjouston mukavuus taas on parempi, useita tunteja kun ajelee yhteen menoon niin takajousitustakin oppii arvostamaan. Lopputulemana mietinnöistä oli, että pysyn täysjoustossa, lähinnä siitä syystä, että se on monikäyttöisempi ja yhden kisapyörän taktiikalla on parempi omistaa hyvä täysjousto kuin hiukan kevyempi etujousitettu. Tosin tuo valinta vaihtelee henkilöittäin, mikä sopii minulle ei välttämättä ole jollekin toiselle se paras vaihtoehto.
Ideaalitilanne olisi toki jos olisi molemmat, joista valita kisan mukaan, mutta kun aktiivikäytössä on jo maantiepyörä, cyclocrossari, täysjousto ja varatyömatka- sekä peräkärrynvetopyöränä vanha jousittamaton maastopyörä, ei viides pyörä oikein mahtuisi mihinkään, joten täytyy pystyä valitsemaan. Käytännössä uuden pyörän hankinta vaatii sitä, että yksi pyörä lähtee pois. Toki jos päivittäisi vielä tuon nelospyörän hyvään etujousitettuun... mutta ennen sitä pitää vielä päivittää cyclocrossari uuteen keväällä 2011, koska se on päivittäisessä käytössä ja ikää ja kilometrejä alkaa olla sen verran takana, että on sen vuoro seuraavaksi.
Tosiasia on, että useissa kisoissa pärjäisi ihan hyvin perus-hybridilläkin, mutta kun noita viimeisiä minuutteja koitetaan viilata pois, niin alle pitää saada kunnon maastopyörä - ja on se aina miellyttävämpää kisata kunnon välineillä. Ensimmäisen seikkailukisani 2007 ajoin juurikin tuolla nykyisellä nelospyörällä, jousittamattomalla Helkamalla. Samalla pyörällä olen ajanut myös pari MTB maratonia ja ihan hyvin se niissäkin toimi.
Itse täysjouston valinnassa seuraava päätös oli hankintabudjetti. Päädyin 2000-2500 euron budjettiin, tuolla rahalla saa jo hyvän pyörän ja tuon jälkeen keventyneet kymmenet grammat alkavat maksaa suhteessa aika paljon. Tavoitteena oli löytää joko täysin uusi tai maksimissaan yhden kauden käytössä ollut selvästi parempitasoinen pyörä. Valitettavasti noita kisapyöriä liikkuu aika vähän S-koossa, joten valinta oli tehtävä uusista pyöristä.
Toisena oleellisena asiana oli päättää kuinka paljon joustoa pyörässä pitäisi olla. Koska seikkailukisojen tekniset pyöräilyosuudet ovat pääsääntöisesti ihan ajettavaa maastoa, suhteellisen lyhyt joustomatka on ihan riittävä. Päädyin kriteereissäni hakemaan pyörää jossa olisi 100mm joustoa sekä edessä että takana, maksimissaan 120mm. Tuon jälkeen pyörän paino alkaa nousta aika paljon ja hyöty lisäjoustosta on aika marginaalinen seikkailukisa käytössä.
Loppusuoralle vaihtoehdoista pääsivät Giant Anthem X2, Specialized Epic Comp ja Rock Machinen Vortex 90, josta Best Brakesistä olisi löytynyt yksi S-kokoinen -09 malli tarjouksessa. Ensimmäiseksi tiputin listalta Rock Machinen vain ja ainoastaan sen takia, etten oikein päässyt selvyyteen tuosta merkistä. Best Brakes listaa merkin Amerikkalaiseksi mutta kotisivujen perusteella kyseessä on Tsekkifirma. Koska en halua mitään epämääräisen merkkistä pyörää, josta en edes tiedä mistä maasta se on, päätin keskittyä noihin isoihin merkkeihin.
Loppujen lopuksi valinta kohdistui Giant Anthem X2:een, joka on nyt tilauksessa. Päätös oli lopulta helppo, kun sain hyvät suositukset eräältä tutulta, joka on ajanut Anthemilla hyvällä menestyksellä Maraton cuppia. Lisäksi Fillari-lehden mukaan Anthemilla voitettiin viime vuonna Tahkolla sekä 60km että 120km sarjat, joten kyseessä ei voi olla huono pyörä. Toki 60km:n sarjan voitto tuli aika paljon kalliimmalla mallilla, mutta 120km kisa voitettiin juurikin X2:lla. Viime metreillä arvoin vielä panostaako vähän enemmän, ja ostaa saman tien X1:n, mutta päädyin kuitenkin pysymään X2:ssa (ja budjetissa), koska lisähinta olisi ollut aika kova hiukan paremmista osista ja muutaman sadan gramman kevyemmästä pyörästä. Samalla lisäpanostuksella voi myöhemmin ostaa kevyemmät kiekot jota kautta tuo lisäkevennys myös hoituu, jos siihen on tarvetta.
Pyörän pitäisi tulla parin viikon sisällä, joten ehdin toivon mukaan saada säädöt kohdilleen ennen kauden avausta KY City Challengea. Tässä vielä kuva minkä näköinen pyörä on:
JanneS
maanantai 15. maaliskuuta 2010
Multisport cupin sääntömuutokset
Multisport cupin sääntöihin on luvassa pieniä muutoksia koskien pääasiassa sarjajakoa ja reittiä. Tiimi uskoo sääntömuutoksista olevan meille enemmän hyötyä kuin haittaa, tässä perusteluja.
Viime vuonna Multisport cupin kilpailujen kesto vaihteli noin viiden ja kuuden ja puolen tunnin välillä, kärki taisi liikkua Spring Adventuressa jopa alle neljään ja puoleen tuntiin. Aikaero kärjen ja viimeisten joukkueiden välillä saattoi olla useampi tunti. Tänä vuonna kaikkien kilpailujen kilpailuaika tulee olemaan rajoitettu noin viiteen tuntiin ja rata suunniteltu siten, että kilpailijat saadaan maaliin suunnilleen yhtä aikaa. Moni varmasti vetäisi mielellään pidempiäkin kilpailuja, mutta järjestäjien kannalta parikin lisätuntia tekee jo nyt suuresta vaivannäöstä vielä suuremman.
Kilpailun kulku tulee olemaan tällä kaudella sellainen, että kilpailun alussa kaikille osallistujille on ns. perusrata, joka joukkueiden on ensin suoritettava. Sen jälkeen alkaa rogaining-osuus, jossa eriarvoisia rasteja saa hakea haluamassaan järjestyksessä niin paljon kuin ehtii ennen määräajan loppumista. Rogaining-osuus muodostaa kärkijoukkueiden osalta merkittävän osan kilpailua. Tasoerot eri harrastajien kesken ovat niin merkittäviä, että kärjen vetäessä perusradan 2,5 tuntiin menee joiltain joukkueilta siihen aikaa koko viisituntinen. Välillä erot voivat olla vieläkin suurempia.
Käytännössä tämä tarkoittaa kärkijoukkueiden osalta sitä, että rogaining-osuus ei ole enää rastien hakua pelkästään juosten, vaan muillakin välineillä liikutaan. Ennen kaikkea tämä muodostaa myös uuden taktisen aspektin, sillä käytettävään aikaan suhteutettuna järkevimmän reitin kokonaisuus ja kulkuvälineet on hankalampi miettiä etukäteen. Kun ennen rogaining-osuutta mietittiin nopeasti periaatteella "katsotaan, jääkö aikaa hakea ja mietitään sitten", on nyt kilpailun suunnittelussa panostettava pääasiassa rogaining-osuuteen.
Me koemme, että taktisen osaamisen merkityksen korostuminen sopii tiimillemme hyvin, vaikka molemmilla seikkailukilpailukokemusta onkin vasta muutamalta vuodelta. Kummankin lähestymistapa urheiluun on hyvin analyyttinen, joten kokemukset, onnistumiset ja virheet ovat hyvin takaraivossa ja kaikesta pyritään oppimaan mahdollisimman paljon.
Taktikointimahdollisuus tulee myös siinä, että omia vahvuuksia voi hyödyntää entistä paremmin. Tiimimme vahvuus on tasaisuus, joten sinänsä mitään liikkumismuotoa ei tarvitse heti sulkea pois reittiä suunniteltaessa. Toisaalta selkeää vahvuusaluettakaan ei ole, joten yksittäisissä kilpailuissa vaikkapa hyvät maastopyöräilijät saattavat hyötyä vahvuudestaan enemmän.
Sarjajako uudistuu täksi kaudeksi siten, että enää mies-, nais- ja sekajoukkueet eivät kilpaile samassa sarjassa pistehyvitysten turvin, vaan kaikille on oma sarjansa. Tästä johtuen muutamat viime vuosien kovat sekajoukkueet joutuvat hiukan muuttamaan kokoonpanojaan. Neljässä kilpailussa joukkuetta saa edustaa yhteensä kolme eri kilpailijaa. Jos sekajoukkue muodostui ennen kahdesta miehestä ja yhdestä naisesta, ei se enää voi kilpailla mies-mies-muodossa. Tai voi, mutta kerää silloin pisteitä eri sarjaan. Toki kokonaiskilpailuun lasketaan vain kolmen parhaan kilpailun pisteet.
Sarjajaon muutos vaikuttaa tiimimme kannalta sen verran, että tulosluettelossa kovat sekajoukkueet eivät ole sekoittamassa pakkaa pistehyvityksineen. Merkitys kokonaisuuden kannalta on käytännössä kuitenkin kosmeettinen, sillä tiimimme tuskin taistelee aivan kirkkaimmista mitaleista.
JanneH
Viime vuonna Multisport cupin kilpailujen kesto vaihteli noin viiden ja kuuden ja puolen tunnin välillä, kärki taisi liikkua Spring Adventuressa jopa alle neljään ja puoleen tuntiin. Aikaero kärjen ja viimeisten joukkueiden välillä saattoi olla useampi tunti. Tänä vuonna kaikkien kilpailujen kilpailuaika tulee olemaan rajoitettu noin viiteen tuntiin ja rata suunniteltu siten, että kilpailijat saadaan maaliin suunnilleen yhtä aikaa. Moni varmasti vetäisi mielellään pidempiäkin kilpailuja, mutta järjestäjien kannalta parikin lisätuntia tekee jo nyt suuresta vaivannäöstä vielä suuremman.
Kilpailun kulku tulee olemaan tällä kaudella sellainen, että kilpailun alussa kaikille osallistujille on ns. perusrata, joka joukkueiden on ensin suoritettava. Sen jälkeen alkaa rogaining-osuus, jossa eriarvoisia rasteja saa hakea haluamassaan järjestyksessä niin paljon kuin ehtii ennen määräajan loppumista. Rogaining-osuus muodostaa kärkijoukkueiden osalta merkittävän osan kilpailua. Tasoerot eri harrastajien kesken ovat niin merkittäviä, että kärjen vetäessä perusradan 2,5 tuntiin menee joiltain joukkueilta siihen aikaa koko viisituntinen. Välillä erot voivat olla vieläkin suurempia.
Käytännössä tämä tarkoittaa kärkijoukkueiden osalta sitä, että rogaining-osuus ei ole enää rastien hakua pelkästään juosten, vaan muillakin välineillä liikutaan. Ennen kaikkea tämä muodostaa myös uuden taktisen aspektin, sillä käytettävään aikaan suhteutettuna järkevimmän reitin kokonaisuus ja kulkuvälineet on hankalampi miettiä etukäteen. Kun ennen rogaining-osuutta mietittiin nopeasti periaatteella "katsotaan, jääkö aikaa hakea ja mietitään sitten", on nyt kilpailun suunnittelussa panostettava pääasiassa rogaining-osuuteen.
Me koemme, että taktisen osaamisen merkityksen korostuminen sopii tiimillemme hyvin, vaikka molemmilla seikkailukilpailukokemusta onkin vasta muutamalta vuodelta. Kummankin lähestymistapa urheiluun on hyvin analyyttinen, joten kokemukset, onnistumiset ja virheet ovat hyvin takaraivossa ja kaikesta pyritään oppimaan mahdollisimman paljon.
Taktikointimahdollisuus tulee myös siinä, että omia vahvuuksia voi hyödyntää entistä paremmin. Tiimimme vahvuus on tasaisuus, joten sinänsä mitään liikkumismuotoa ei tarvitse heti sulkea pois reittiä suunniteltaessa. Toisaalta selkeää vahvuusaluettakaan ei ole, joten yksittäisissä kilpailuissa vaikkapa hyvät maastopyöräilijät saattavat hyötyä vahvuudestaan enemmän.
Sarjajako uudistuu täksi kaudeksi siten, että enää mies-, nais- ja sekajoukkueet eivät kilpaile samassa sarjassa pistehyvitysten turvin, vaan kaikille on oma sarjansa. Tästä johtuen muutamat viime vuosien kovat sekajoukkueet joutuvat hiukan muuttamaan kokoonpanojaan. Neljässä kilpailussa joukkuetta saa edustaa yhteensä kolme eri kilpailijaa. Jos sekajoukkue muodostui ennen kahdesta miehestä ja yhdestä naisesta, ei se enää voi kilpailla mies-mies-muodossa. Tai voi, mutta kerää silloin pisteitä eri sarjaan. Toki kokonaiskilpailuun lasketaan vain kolmen parhaan kilpailun pisteet.
Sarjajaon muutos vaikuttaa tiimimme kannalta sen verran, että tulosluettelossa kovat sekajoukkueet eivät ole sekoittamassa pakkaa pistehyvityksineen. Merkitys kokonaisuuden kannalta on käytännössä kuitenkin kosmeettinen, sillä tiimimme tuskin taistelee aivan kirkkaimmista mitaleista.
JanneH
keskiviikko 3. maaliskuuta 2010
Helmikuun harjoittelukatsaus
Helmikuu on takana ja on aika vetää yhteen vuoden lyhimmän kuun treenejä. Etelä-Suomessa ennätyskylmät kelit jatkuivat ja keskilämpötila oli neljä astetta pitkäaikaista keskiarvoa kylmempi. Molemmat tiimin jäsenet kärsivät kuukauden aikana myös pienen nuhan. Näistä asioista johtuen treenitavoitteesta jäätiin hiukan.
Janne S:
Helmikuu ei mennyt ihan tavoitteiden mukaisesti. Ensimmäinen viikko lähti hyvin liikkeelle 6 treenikerralla mutta sitten iski nielutulehdus, joka käytännössä pisti treenauksen jäihin 6 päiväksi. Onneksi kuitenkin tervehdyin toisen viikon loppuviikosta sen verran, että suunniteltu pitkä lenkki lumikengillä onnistui hyvin. Loppukuussa koko perhe kävi yksitellen ja yhdessä läpi mahataudin, joka kaatoi minut sängyyn muutamaksi päiväksi, ja muutama päivä taudin jälkeen sai keräillä voimia treenailuun. Toivotaan nyt, että tämän vuoden taudit olivat tässä, mieluummin tammi-helmikuussa sairastaa kuin kesällä kisakauden aikana.
Kokonaissaldoksi tuli sekalaista tekemistä hiukan yli 30 tuntia, josta juoksua/lumikenkäilyä 8h, hiihtoa 4h, vähän uintia ja saliharjoittelua, seinäkiipeilykurssi ja matkaluistinten testailua sekä tietenkin työmatkapyöräilyä n. 240 km. Viime vuoteen verrattuna tunteja tuli hyvin, sillä silloin tuli helmikuu laiskoteltua ja käytyä bussilla töissä, saldona vaivaiset 12 tuntia treeniä. Prosentuaalisesti siis treenimäärä kasvoi jopa 150% viime vuodesta.
Maaliskuussa suunnitelmissa on jatkaa hiihtotreenailua niin pitkään kuin kelit sallivat. Perusrytmin katkaisevat yhdistetty työ/lomamatka heti kuun alkuun sekä puolessa välissä kuuta hiihtoloma, jonka aikana tarkoitus olisi tutustua Vierumäen ympäristön latuihin. Jonnekin väliin vielä pitää ylipitkä lenkki saada mahdutettua.
Yhtenä pitkiksen vaihtoehtona voisi olla käydä tutustumassa jälkikäteen Alpon 3h rykäisyn (7.3.) rataan vaikka juosten, ja jos fiilistä riittää niin ottaa pari sakkokierrosta pyörällä tai hiihtäen päälle, että saa 4-5h täyteen. Hienoa että Alpolla on innostusta järkätä yhteistreenejä, suosittelen kaikille ko. tapahtumaa. Valitettavasti itse olen juuri tuona varsinaisena treeniaikana lentokoneessa. Lisätietoja treenistä löytyy täältä.
JanneH:
Myös omalta osaltani helmikuussa jäätiin harjoittelutavoitteesta. Kaksi ja puoli viikkoa kuun alusta sujuivat suunnitellusti, mutta loppukuusta tuli ongelmia kelien ja terveyden kanssa. Kaiken kaikkiaan treenimäärä oli noin 34 tuntia ja sisälsi hiihtoa 11 lenkkiä (n. 330 km), pari juoksulenkkiä, kiipeilyä ja lumikenkäilyä.
Kolmannen viikon lauantaina oli tarkoitus tehdä kolmetuntinen perinteisen lenkki ja sunnuntaina parin tunnin vapaan lenkki, mutta kelit olivat vastaan. Pakkasta oli parikymmentä astetta ja tuuli oli todella kova. Puista oli tippunut laduille älyttömästi roskaa, eikä suksi luistanut mihinkään. Kun kaikki meni totaalisesti pieleen, jäi viikonlopun treeneistä neljä tuntia tekemättä.
Samalla alkoi olla pientä nuhan tunnetta, joten Finlandia-hiihtoja varten oli otettava varovasti. Tästä johtuen viimeisellä viikolla tuli tehtyä vain yksi treeni ennen viikonlopun kilpailuja. Samanlainen nuha on yleensä vuosittain helmikuussa ja lokakuussa, joten nyt pitäisi taas pysyä hetken terveenä.
Maaliskuussa on tärkeää saada kelkka harjoitusmäärien suhteen käännettyä. Hiihtokelejä riittää etelässä vielä ainakin neljä viikkoa, joten nautitaan niistä vielä kun voidaan. Myös iltaisin alkaa olla valoisaa pidempään, joten tiimi kiertänee ainakin osittain edellä mainitun Alpon radan läpi jonain arki-iltana.
Janne S:
Helmikuu ei mennyt ihan tavoitteiden mukaisesti. Ensimmäinen viikko lähti hyvin liikkeelle 6 treenikerralla mutta sitten iski nielutulehdus, joka käytännössä pisti treenauksen jäihin 6 päiväksi. Onneksi kuitenkin tervehdyin toisen viikon loppuviikosta sen verran, että suunniteltu pitkä lenkki lumikengillä onnistui hyvin. Loppukuussa koko perhe kävi yksitellen ja yhdessä läpi mahataudin, joka kaatoi minut sängyyn muutamaksi päiväksi, ja muutama päivä taudin jälkeen sai keräillä voimia treenailuun. Toivotaan nyt, että tämän vuoden taudit olivat tässä, mieluummin tammi-helmikuussa sairastaa kuin kesällä kisakauden aikana.
Kokonaissaldoksi tuli sekalaista tekemistä hiukan yli 30 tuntia, josta juoksua/lumikenkäilyä 8h, hiihtoa 4h, vähän uintia ja saliharjoittelua, seinäkiipeilykurssi ja matkaluistinten testailua sekä tietenkin työmatkapyöräilyä n. 240 km. Viime vuoteen verrattuna tunteja tuli hyvin, sillä silloin tuli helmikuu laiskoteltua ja käytyä bussilla töissä, saldona vaivaiset 12 tuntia treeniä. Prosentuaalisesti siis treenimäärä kasvoi jopa 150% viime vuodesta.
Maaliskuussa suunnitelmissa on jatkaa hiihtotreenailua niin pitkään kuin kelit sallivat. Perusrytmin katkaisevat yhdistetty työ/lomamatka heti kuun alkuun sekä puolessa välissä kuuta hiihtoloma, jonka aikana tarkoitus olisi tutustua Vierumäen ympäristön latuihin. Jonnekin väliin vielä pitää ylipitkä lenkki saada mahdutettua.
Yhtenä pitkiksen vaihtoehtona voisi olla käydä tutustumassa jälkikäteen Alpon 3h rykäisyn (7.3.) rataan vaikka juosten, ja jos fiilistä riittää niin ottaa pari sakkokierrosta pyörällä tai hiihtäen päälle, että saa 4-5h täyteen. Hienoa että Alpolla on innostusta järkätä yhteistreenejä, suosittelen kaikille ko. tapahtumaa. Valitettavasti itse olen juuri tuona varsinaisena treeniaikana lentokoneessa. Lisätietoja treenistä löytyy täältä.
JanneH:
Myös omalta osaltani helmikuussa jäätiin harjoittelutavoitteesta. Kaksi ja puoli viikkoa kuun alusta sujuivat suunnitellusti, mutta loppukuusta tuli ongelmia kelien ja terveyden kanssa. Kaiken kaikkiaan treenimäärä oli noin 34 tuntia ja sisälsi hiihtoa 11 lenkkiä (n. 330 km), pari juoksulenkkiä, kiipeilyä ja lumikenkäilyä.
Kolmannen viikon lauantaina oli tarkoitus tehdä kolmetuntinen perinteisen lenkki ja sunnuntaina parin tunnin vapaan lenkki, mutta kelit olivat vastaan. Pakkasta oli parikymmentä astetta ja tuuli oli todella kova. Puista oli tippunut laduille älyttömästi roskaa, eikä suksi luistanut mihinkään. Kun kaikki meni totaalisesti pieleen, jäi viikonlopun treeneistä neljä tuntia tekemättä.
Samalla alkoi olla pientä nuhan tunnetta, joten Finlandia-hiihtoja varten oli otettava varovasti. Tästä johtuen viimeisellä viikolla tuli tehtyä vain yksi treeni ennen viikonlopun kilpailuja. Samanlainen nuha on yleensä vuosittain helmikuussa ja lokakuussa, joten nyt pitäisi taas pysyä hetken terveenä.
Maaliskuussa on tärkeää saada kelkka harjoitusmäärien suhteen käännettyä. Hiihtokelejä riittää etelässä vielä ainakin neljä viikkoa, joten nautitaan niistä vielä kun voidaan. Myös iltaisin alkaa olla valoisaa pidempään, joten tiimi kiertänee ainakin osittain edellä mainitun Alpon radan läpi jonain arki-iltana.
maanantai 1. maaliskuuta 2010
Vapaan Finlandia taistelu lihaskipuja vastaan
Lauantain jäljiltä neljä käsiin tulleesta seitsemästä rakosta oli teipattu ja elimistö viritetty uuteen rypistykseen. Hiihto oli viime vuoden tapaan taistelua erittäin kipeiden lihasten kanssa. Kovalla ja kostealla ladulla räpiköinti toi loppuajan 2.46.21 ja sijoituksen 174.
Edellisen päivän perinteinen oli selvästi ollut kova rasitus erityisesti jaloille, eikä edes sukkien pukeminen meinannut sunnuntaiaamuna onnistua. Lonkankoukistajat olivat niin kipeät, että pelkkä jalan nostaminen vaati käsien käyttöä. Tästä huolimatta viivalle oli mentävä, olihan sama tilanne ollut aiempanakin vuonna.
Lähtöpaikan sain onneksi nopean juoksun ansiosta melko läheltä kärkeä, joten ensimmäiseen nousuun ei tuhraantunut liikaa aikaa. Alku oli jälleen kerran reipas, vaikka pääasiassa tulikin mentyä letkan mukana. Lihaksisto lämpesi, eikä ensimmäisen 10 km aikana lihaksissa tuntunut juuri mitään kipua. Alkumatka mentiin lauantain tapaan: vauhti tuntui kovalta, mutta kello näytti muuta.
Ensimmäiset kivun tunteet jaloissa tulivat 10 km jälkeen mäkisemmällä osuudella. Jalkoihin alkoi tässä vaiheessa sattua, joten ajattelin lopusta tulevan täyttä tuskaa. Mitään syytä hiljentää vauhtia ei kuitenkaan ollut, sillä tasainen kova vauhti on paras taktiikka. Vaikka kuinka säästelisi voimia viimeiselle kympille, ei siellä pysty merkittävästi kovempaa enää hiihtämään.
18 km:n kohdalla huoltopisteellä nappasin ensimmäisen geelin, joka tuntui vaikuttavan jaksamiseen. Laskuvoittoisella pätkällä tuli taas hiukan takkiin pulverisuksilta, mikä hiukan harmitti. 22-26 km paikkeilla olleille peltopätkille sattui eteen pienikokoinen nainen, joka oli huonoin mahdollinen peesi nimenomaan hiihtoa ajatellen. 26,5 km jälkeen pääsin kuitenkin huoltopisteeltä isokokoisen miehen perään, ja tuulinen suopätkä sujui loistavasti pidempiä liukuja tuulensuojassa hyväksi käyttäen.
Jo peltopätkillä tuli kuitenkin esille se, että kipeät lonkankoukistajat ja etureidet haittasivat selvästi liukumista. Jalassa ei yksinkertaisesti ollut riittävästi voimaa staattiseen pitoon, joten hiihto oli erittäin väkinäistä ja epävakaata. Kerran jopa vedin hidasvauhtisella suoralla nurin, kun jalka ei jaksanut korjata uraan lähtenyttä suksea.
Eteenpäin kuitenkin päästiin ja 37 km kohdalla saimme isomman letkan kiinni. Hiihtelin letkan perässä, ja ohitin vain, jos joku uhkasi jäädä letkasta. Noin 42 km kohdalla isoon mäkeen tuli kuitenkin eteen pari hidasta 20 km hiihtäjää, joiden taakse jäin. Letka meni karkuun, ja mäen päällä jouduin hiihtämään noin 100 m eron uudelleen kiinni. Letkan vauhti alkoi kuitenkin tuntua hitaalta, joten painoin viimeisen huoltopisteen ohi pysähtymättä. Letka jäi siihen ja edestä tuli pari selkää lisää.
Loppu tuntui sujuvan viime vuodesta poiketen helposti. Varsinaista hyytymistä ei tullut, eikä lihaskipu enää pahemmaksi muuttunut. Viimeisiin mäentömpäreihin pystyi jopa iskemään pienellä loikalla. Viime vuoden aika alittui 1,5 minuutilla, mikä johtui paremmin menneestä lopusta. Viimeinen 12 km tultiin lähes viisi minuuttia kovempaa.
Latu oli lauantaista poiketen kova. Monet kehuivat keliä nopeaksi, mutta mielestäni viime vuonna oli vielä nopeampi. Saman päätelmän voi tehdä vertaamalla tuloksia. Happo Heikkisen sanoin keltainen merkki toimi hyvin, tosin ensi vuodeksi pitää laittaa harkintaan kilpatason voiteet.
Tässä vielä reissun väliajat 5 km välein järjestäjän mittauksen mukaisesti:
(km - väliaika - kumulatiivinen)
5 20.29 20.29
10 15.10 35.39
15 16.46 50.25
20 17.38 1.10.03
25 15.36 1.25.39
30 17.30 1.43.08
35 14.59 1.58.07
40 16.50 2.14.57
45 16.44 2.31.41
50 14.40 2.46.21
Hiihdon "kilpailukausi" on tältä talvelta ohi, ellei mitään mullistavaa tapahdu. Viime viikolla tuli tosin katseltua lentolippuja Kajaaniin, mutta hintaa tulisi vähän liikaa 60 km hiihdon takia. Olisi Vuokatti-hiihdossakin toki mahdollista hiihtää sekä vapaan että perinteisen kilpailu, mutta jää tänä vuonna kokematta.
JanneH
Edellisen päivän perinteinen oli selvästi ollut kova rasitus erityisesti jaloille, eikä edes sukkien pukeminen meinannut sunnuntaiaamuna onnistua. Lonkankoukistajat olivat niin kipeät, että pelkkä jalan nostaminen vaati käsien käyttöä. Tästä huolimatta viivalle oli mentävä, olihan sama tilanne ollut aiempanakin vuonna.
Lähtöpaikan sain onneksi nopean juoksun ansiosta melko läheltä kärkeä, joten ensimmäiseen nousuun ei tuhraantunut liikaa aikaa. Alku oli jälleen kerran reipas, vaikka pääasiassa tulikin mentyä letkan mukana. Lihaksisto lämpesi, eikä ensimmäisen 10 km aikana lihaksissa tuntunut juuri mitään kipua. Alkumatka mentiin lauantain tapaan: vauhti tuntui kovalta, mutta kello näytti muuta.
Ensimmäiset kivun tunteet jaloissa tulivat 10 km jälkeen mäkisemmällä osuudella. Jalkoihin alkoi tässä vaiheessa sattua, joten ajattelin lopusta tulevan täyttä tuskaa. Mitään syytä hiljentää vauhtia ei kuitenkaan ollut, sillä tasainen kova vauhti on paras taktiikka. Vaikka kuinka säästelisi voimia viimeiselle kympille, ei siellä pysty merkittävästi kovempaa enää hiihtämään.18 km:n kohdalla huoltopisteellä nappasin ensimmäisen geelin, joka tuntui vaikuttavan jaksamiseen. Laskuvoittoisella pätkällä tuli taas hiukan takkiin pulverisuksilta, mikä hiukan harmitti. 22-26 km paikkeilla olleille peltopätkille sattui eteen pienikokoinen nainen, joka oli huonoin mahdollinen peesi nimenomaan hiihtoa ajatellen. 26,5 km jälkeen pääsin kuitenkin huoltopisteeltä isokokoisen miehen perään, ja tuulinen suopätkä sujui loistavasti pidempiä liukuja tuulensuojassa hyväksi käyttäen.
Jo peltopätkillä tuli kuitenkin esille se, että kipeät lonkankoukistajat ja etureidet haittasivat selvästi liukumista. Jalassa ei yksinkertaisesti ollut riittävästi voimaa staattiseen pitoon, joten hiihto oli erittäin väkinäistä ja epävakaata. Kerran jopa vedin hidasvauhtisella suoralla nurin, kun jalka ei jaksanut korjata uraan lähtenyttä suksea.
Eteenpäin kuitenkin päästiin ja 37 km kohdalla saimme isomman letkan kiinni. Hiihtelin letkan perässä, ja ohitin vain, jos joku uhkasi jäädä letkasta. Noin 42 km kohdalla isoon mäkeen tuli kuitenkin eteen pari hidasta 20 km hiihtäjää, joiden taakse jäin. Letka meni karkuun, ja mäen päällä jouduin hiihtämään noin 100 m eron uudelleen kiinni. Letkan vauhti alkoi kuitenkin tuntua hitaalta, joten painoin viimeisen huoltopisteen ohi pysähtymättä. Letka jäi siihen ja edestä tuli pari selkää lisää.
Loppu tuntui sujuvan viime vuodesta poiketen helposti. Varsinaista hyytymistä ei tullut, eikä lihaskipu enää pahemmaksi muuttunut. Viimeisiin mäentömpäreihin pystyi jopa iskemään pienellä loikalla. Viime vuoden aika alittui 1,5 minuutilla, mikä johtui paremmin menneestä lopusta. Viimeinen 12 km tultiin lähes viisi minuuttia kovempaa.Latu oli lauantaista poiketen kova. Monet kehuivat keliä nopeaksi, mutta mielestäni viime vuonna oli vielä nopeampi. Saman päätelmän voi tehdä vertaamalla tuloksia. Happo Heikkisen sanoin keltainen merkki toimi hyvin, tosin ensi vuodeksi pitää laittaa harkintaan kilpatason voiteet.
Tässä vielä reissun väliajat 5 km välein järjestäjän mittauksen mukaisesti:(km - väliaika - kumulatiivinen)
5 20.29 20.29
10 15.10 35.39
15 16.46 50.25
20 17.38 1.10.03
25 15.36 1.25.39
30 17.30 1.43.08
35 14.59 1.58.07
40 16.50 2.14.57
45 16.44 2.31.41
50 14.40 2.46.21
Hiihdon "kilpailukausi" on tältä talvelta ohi, ellei mitään mullistavaa tapahdu. Viime viikolla tuli tosin katseltua lentolippuja Kajaaniin, mutta hintaa tulisi vähän liikaa 60 km hiihdon takia. Olisi Vuokatti-hiihdossakin toki mahdollista hiihtää sekä vapaan että perinteisen kilpailu, mutta jää tänä vuonna kokematta.
JanneH
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)