Tämän vuoden X-Kaadon kilpailupaikaksi oli valikoitunut Rajamäki, joka tarjosi hyvät puitteet viettää mukava viisituntinen lauantaiaamuna. Lähtöaika oli niihin aikoihin, kun normaalisti lauantaina saavutaan kotiin, eli klo 4.00. Kilpailumateriaalia jaettiin perjantai-illasta lähtien, joten pelipaikoille saavuttiin hyvissä ajoin.
Illalla karttojen piirtelyn ja tavaroiden välppäämisen jälkeen luvassa oli lattiamajoitus Rajakaaren urheilukeskuksessa. Kesän aikana hyvin packraftingissä palvellut ilmapatja osoitti olevansa edellä mainittuun tarkoitukseen parempi kuin jälleenmyyjän ilmoittamaan ensisijaiseen käyttökohteeseen eli nukkumiseen.
Kello herätti 2.40 ja aamupalan jälkeen auton keula suunnattiin kohti kilpailun päänäyttämöä, Nurmijärven Rivieraa, Sääksin uimarantaa. Kanootti vietiin rannalle ja fillarit sekä huoltolaatikko vaihtoalueelle odottamaan myöhempää toimintaa.
Kilpailun konsepti poikkesi muista tämän kauden kilpailuista siltä osin, että jokainen osuus alkoi ja päättyi vaihtopisteeseen. Karttoja oli käytössä vain kolme erilaista, joista yhtä oli kaksi kopioa. Näin ollen molemmat joukkueen jäsenet pääsivät osallistumaan halutessaan suunnistamiseen. Joillekin joukkueille siitä voi tosin olla pelkkää haittaa, mutta me katsoimme sen tuovan varmuutta suunnistukseen.
1. puolikas pimeässä
Starttihetkellä oli luonnollisesti pilkkopimeää. Joukkueet asettuivat hiekkarannalle riviin, josta lähtölaukauksen kajahdettua juostiin parin sadan metrin matka kanooteille ja siitä vesille Suomen suurimpaan lähteeseen. Taktiikkamme melontaan oli lähteä seurailemaan kärkijoukkueita ja pyrkiä suunnistamaan tarkasti. Pimeässä ensimmäisenä etenevä joukkue auttaa rastinotossa takaa tulevia selvästi, ja sen huomasivat myös Omjakonin tiimissä kisailleet Mäkelän veljekset.
Melonnassa erottautui nopeasti kolme joukkuetta: Omjakon, me ja Rogaining.fi. Ensin mainittu onnistui vähän väliä tekemään eroa, mutta rastille saavuttaessa yleensä takaa tulevien oli helpompi osua suoraan oikeaan kohtaan, ja pääsimme välissä jopa maistamaan kärkipaikan tuomaa mielihyvää poikien melottua rastista lievästi ohi.
Rastityöskentely ei kuitenkaan kaikilta osin sujunut kuin Strömsössä, ja jäimme melonnan viimeisellä rastilla hiukan. Omjakon myös meloi vaihtoon vauhdikkaammin meidän edetessä lähes tasatahtiin Rogaining.fin Kaaja-Mandelin -kaksikon kanssa.
Melonnan jälkeen edessä oli suunnistus jalan. Reitinvalinnat teimme varman päälle, vaikka avoimessa maastossa olisi melkein kannattanut juosta suoraan rastiviivaa pitkin. Suunnistus kuitenkin sujui kohtalaisesti, eikä rasteja tarvinnut juurikaan arpoa. Vauhti sen sijaan ei riittänyt alkuunkaan, ja porukkaa paineli ohi.5,2 km mittaisen radan suoritettuamme hypättiin fillarin selkään ja ajettiin 1:10 000 kartalla lyhyt pyöräily. Nopea vaihto auttoi meidät muutaman joukkueen ohi ja otimme hiukan eri reitinvalinnan ensimmäiselle rastille muiden kanssa. Putosimme nopeasti Team Duron ja kumppaneiden peesistä, joten saimme ajella omassa rauhassamme. Oikeat polut löytyivät sentään kerralla, samoin rastit.
Aamu sarastaa
Pyöräilyn jälkeen jatkettiin taas matkaa juosten. Aamu alkoi sarastaa ja otsalamppua pystyi säätämään pienempään asentoon. Toinen juoksupätkä kulki kuten ensimmäinenkin: ei kovaa, mutta varmasti. Pari reitinvalintaa jäivät hiukan mietityttämään, mutta tärkeintä oli, että matka kuitenkin eteni sujuvasti. Etapin pituus oli linnuntietä mitaten 6,5 km.
Juoksun jälkeen vuorossa oli kisan erikoisuus, kick&run, jossa joukkueella oli käytössään yksi kickbike. Ensimmäiselle osuuden rasteista oli mentävä vain toisen, joten taktiikkana oli, että potkin ensimmäiset 400 metriä ja jatkan matkaa juosten, kun taas JanneS juoksee kickbikelle ja jatkaa sillä ensimmäisen rastin kautta toiselle. Taktiikka toimi pääasiassa hyvin, mutta loivaan ylämäkeen vedetty osuus oli yhtä nopea juosta kierto rastilla huomioiden ja jouduin odottelemaan pari minuuttia toisella rastilla.
Takaisin päin mentiin lähes samalla tavalla. Juoksin pääosan matkasta ja lainasin kickbikeä hetkeksi välillä kun näytti, ettei juoksuvauhti toiseen suuntaan ihan enää riitä kickbikellä potkimisen tasoon. Osuus sopi meille hyvin ja uskoaksemme saimme eroa muihin kurottua hiukan.
Kun muutama kilometri oli paukutettu anaerobisella kynnyksellä, oli hyvä jatkaa matkaa pyörällä. Jaloissa taisi vielä hiukan olla piimää, mikä tuntui erityisesti ylämäissä sillä hetkellä, kun hinausköysi alkoi tehostaa painovoiman aiheuttamaa vauhdin hidastumista.
Kisan päättävä pyöräily oli pituudeltaan 28 km ja päivän pisin etappi. Alku ajettiin hiekkatietä ja toisen rastin jälkeen oli valintana joko ajaa polkua suoraan tai kiertää tietä pitkin noin kaksinkertainen määrä. Duro lähti kiertämään ja päätimme ottaa riskin, sillä tiesimme, että emme saa heitä kiinni pelkästään ajamalla. Myös alkuperäinen suunnitelmamme oli ajaa polkua. Riski ei tässä tapauksessa kannattanut ja pienellä polulla vauhti putosi liikaa. Pätkä oli hienoa ajella, mutta hiukan takaraivossa häiritsi ajatus, että tiekierto olisi ollut selvästi nopeampi.
Teknisellä pätkällä saimme kuitenkin Jytkyventuren kiinni, ja tämä nosti hieman latistunutta kisatunnelmaa. Havaitsimme, että heidän iskunsa oli jonkin verran vaimeampi ja koitimme kasvattaa eroa. Teillä sitä ei tullut, mutta pieni tunkkauspätkä välissä vei näköyhteyden, jonka jälkeen yritimme myllyttää sen minkä pääsemme. Kovinkaan paljon se ei enää ollut, mutta riittävä siihen, että pojat pysyivät takana. Digitaalit pysähtyivät maalissa oman kellon mukaan aikaan 4.59.
Yhteenveto
Viides sija oli ehdoton yläraja, mitä tänäisellä suorituksella ansaitsi. Suoritus oli perusvarma, eli vaihdot ja suunnistus sujuivat kohtalaisen kivuttomasti. Vauhti sen sijaan on kaukana kärjen tasosta, ja erityisen kaukana se on sitä juosten. Eroa kärkeen tuli 25 minuuttia, vaikka Omjakonin menoa sävyttivät muutamat virheet suunnistuksessa. Melonnassa ero pysyi pienenä, joten juoksuun ja pyöräilyyn on panostettava, jotta niissä ollaan jatkossa edes lähellä kärkitaistelua. Jos juoksuosuuksilla ero kärkeen on lähes virheettömällä suunnistuksella minuutin/km, on hankalaa menestyä. Pyöräilyssä vauhtia rasitti reisien loppuminen, joten voimaa on saatava lisää.
X-Kaadosta puhuttaessa ei voi olla käyttämättä adjektiivia legendaarinen. Olosuhteet tekivät tämän vuoden kisasta kuitenkin siinä mielessä helpon, että lämpötila oli koko ajan yli 10 astetta, eikä vettä satanut. Tästä syystä asuvalintana oli, tosin ilmeisesti ainoana osallistujana, 3/4-trikoot ja pitkähihainen t-paita. Kanervikoissa ja hakkuuaukeilla pitkiä trikoita meinasi kylläkin olla ikävä. Rata itsessään oli sopivan fyysinen, ja perhoslenkkien kiertäminen oli formaattina hyvää vaihtelua.
Erityisen hienon tunnelman loivat rannalle sytytetyt ulkotulet, kuten myös pimeällä järvellä edes takaisin liikkuneet otsalamput. Järjestelyt olivat taattua multisport-cupin tasoa ja palkintojenjakokin hoidettiin nopeasti kilpailun maksimiajankohdan täyttymisen jälkeen.
Tiimi saavutti tänä vuonna cupin kokonaistilanteessa toisen sijan, mikä kuitenkin johtui enemmän kärkijoukkueiden poisjäänneistä kahdessa viimeisessä kilpailussa. Kausi on nyt multisport-kisojen osalta paketissa ja ylimenokausi voi alkaa. Kalenterissa on kuitenkin vielä merkittynä Mammuttimarssi ja Raatojuoksu, joihin on tarkoitus osallistua enemmän fiilistelylinjalla.
JanneH
