Lupus Extreme oli edustettuna kahdella kokoonpanolla lauantaina ja sunnuntaina Katalonian auringossa käydyissä rogainingin Euroopan-mestaruuskilpailuissa. JanneH ja Paul Galode ottivat viidennen sijan miesten avoimessa kilpasarjassa 330/363 pisteellä. JanneS ja Pekka Pajunen sijoittuivat samassa sarjassa sijalle 24 pistein 265.
teksti ja kuvat: Janne Hietala
Ajatus osallistua rogainingin EM-kisoihin heräsi elokuussa, kun keskustelimme Paulin kanssa kisasta. La Llacuna sijaitsi vain muutaman tunnin ajomatkan päässä Paulin kotoa Montpellieristä, joten reissuun oli helppo yhdistää myös perheloma. Kesällä en vielä edes ymmärtänyt, miten täydellisen valinnan tiimikaveriksi onnistuin tekemään.
Saavuimme kisapaikkakunnalle perjantai-iltana ja majoituimme Prittisen Juhan bongaamaan ylelliseen huoneistoon, jonka ulko-ovesta pääsi suoraan lähtö- ja maalipaikkana toimineelle torille. Uima-altain ja infrapunasaunoin varustettu hotelli pesi järjestäjän tarjoaman lattiamajoituksen 100-0. Samalla kuulimme runsaasti vinkkejä tulevaa haastetta varten, sillä Juhalle ja Nurmisen Jounille kisa oli jo ties kuinka mones 24 tunnin rogaining, meille molemmille puolestaan ensimmäinen.
Kartat saimme käteen lauantaina noin klo 10 ja aikaa suunnitella reitti oli pari tuntia. Kartta näytti hyvältä, mutta optimaalisen reitin löytäminen oli vaikeaa. Oli hankalaa arvioida, kuinka pitkän matkan vuorokaudessa ehtii taivaltaa ja toisaalta korkeuskäyrien vaikutus oli huomioitava reittisuunnittelussa. Teimme pari erilaista variaatiota, mutta lopulta päädyimme samaan perusideaan kuin Juha ja Jounikin, eli alussa putsataan pienellä lenkillä keskellä karttaa sijainnut harjanne ja laakso sekä osin viereisen harjanteen reuna. Sen jälkeen kisakeskuksesta lisää tavaraa ja pidempi lenkki kartan ympäri. Loppuun jätimme lisälenkin, mikäli aikaa olisi. Huonona puolena oli, että reitin pituus oli enemmän kun kuvittelin jaksavamme juosta ja lopussa oikomahdollisuudet olivat sellaisia, joilla menettää paljon pisteitä. Kuva reittikartasta on huono ja se päivitetään, kun järjestäjät laittavat sivuilleen. Kartan näkee parhaiten avaamalla sen uuteen ikkunaan.
Suunniteltu reitti pinkillä ja kuljettu reitti oranssilla piirrettynä
Kisan kulku pääpiirteissään
Lähtömerkin jälkeen painoimme välittömästi jyrkkään rinteeseen polkua ylös. Syke takoi kävelystä huolimatta anakynnyksellä, mutta Paul näytti etenevän vahvasti. Tässä vaiheessa alkoi selvitä, miten hyvässä seurassa todellisuudessa olin. Samaan suuntaan lähti vähän joukkueita ja nekin putosivat kelkasta melko nopeasti. Alun kulku oli hyvää ja rastit löytyivät helposti. Paulille suunnistaminen tämäntyyppisellä kartalla oli tuttua ja niinpä itse tyydyin lähinnä seuraamaan ja varmistamaan.
Aikaa ensimmäisen lenkin kiertämiseen meni vain vähän päälle neljä tuntia, vaikka arviomme oli ollut noin viiden luokkaa. Siltikään ei tuntunut siltä, että olisimme aloittaneet liian kovaa. Suunnistuksellisesti teimme kaksi muutaman minuutin koukkua. Kisakeskuksessa pakkasimme lisää evästä, vaihdoimme kuivaa päälle ja kumosimme noin litran coca colaa. Vaihtoon meni aikaa yhdeksän minuuttia, mutta sen jälkeen olo oli kuin uudelleen syntynyt.
Paul keskittyy suunnistukseen, jottemme hukkaa polkua
Heti toisen lenkin alkuun riitti kiivettävää parin jyrkän rinteen muodossa. Pimeä laskeutui noin kuusi tuntia startista ja edessä oli 14 tuntia pimeää. Keli oli loistava, täysikuu paistoi pääosin kirkkaalta tähtitaivaalta ja lämpötila pysyi selvästi plussan puolella. Paul hoiti suunnistuksen tyylikkäästi, mutta itselleni yö oli kovaa taistelua. 10 kofeiinipitoisesta karkista huolimatta luomet tuntuivat raskailta ja muutaman kerran olin nukahtaa kävellessämme tiellä. Etureisissä tuntui jyrkkien alamäkien rasitus ja kipu oli paikoin todella kova.
Maasto oli rutikuiva, joten vettä sai vain järjestäjien vesipisteistä, jos niistäkään. Selvitimme reissun kolmella täydennyksellä, eli kumpikin joi noin kahdeksan litraa. Yhdessä pisteessa kaivo oli kuiva, mutta nappasimme vettä epämääräisesti pulppuavasta putken päästä. Xinixillä vältyimme kuitenkin ongelmilta.
Pahin virhe tapahtui ennen rastia 92, kun päätimme oikoa puskan läpi lyhyen matkan välttääksemme kiertoa ja korkeuskäyrää. Emme kuitenkaan löytäneet pimeässä piikkipuskassa polun päätä ja teimme noin puoli tuntia koukkua. Muuten virheitä tuli vähän ja joitain rasteja haimme eri järjestyksessä kuin olimme ajatelleet. Kaikki tarkennukset suunnitelmaan olivat parempaan päin.
Aurinko nousee ja muutama tunti enää jäljellä
Aamun sarastaessa totesimme, että aikaa suunniteltuun lisälenkkiin ei ole ja kipu jaloissani oli niin kova, ettei juoksemisesta tullut oikein mitään edes tasaisella tai alamäissä. Laskimme, että ehdimme kiertää laakean kukkulan, kerätä sen takaa isot pisteet ja poimia toisiaan lähellä olevista vähempiarvoisista rasteista ainakin yhden. Lopussa sain kivuntunteen siirrettyä sivuun ja iskimme loikkarin päälle viimeisillä rastiväleillä. Niinpä saimme kerättyä kaikki pienetkin pisteet lopusta ja ylitimme maalilinjan ajassa 23.38.
Jälkianalyysiä ja katkeraa tilitystä
Rogaining jos mikä tarjoaa hyvän mahdollisuuden jälkiviisastelulle. Suunnittelemamme reitti oli todennäköisesti melko hyvä, sillä viides sija oli ennakkoon ajateltuna vahvasti yläkanttiin. Toisaalta matkaa pronssiin jäi vain kolme pistettä. Se olisi vaatinut itseltäni hiukan paremmat jalat, sillä lopussa olisi ollut pistolla haettavissa kuusi pistettä muutaman kilometrin juoksulla. Toisaalta samalle rastille olisimme ehtineet ilman isoa virhettä tai jättämällä rastin 34 väliin. Siellä tuhlasimme noin 30 minuuttia kolmeen pisteeseen. Tällä kertaa tyytyminen on kuitenkin viidenteen sijaan, mikä on sama, kuin olisi ollut 50. Vain voittajat muistetaan.
Kisa oli jaloille äärimmäisen raskas, sillä nousumetrejä tuli noin viiden kilometrin verran ja taivallettavaa 130 km. Syksyllä oli tarkoitus käydä kerran viikossa Malminkartanon mäessä, mutta sairastelun ja lumentulon takia kerrat jäivät vähiin. Se tuntui reisissä enkä ollut riittävän hyvin valmistautunut kisaan. Tuskin koskaan etureidet ovat olleet niin kipeät kesken kisan, mutta yllättäen muutamaa päivää myöhemmin käveleminen on jo helppoa.
Positiivista kisassa oli kuitenkin paljon. Pystyimme etenemään enemmän kuin ajattelin ja Paul hoiti suunnistuksen vahvasti. Vatsan kanssa ei ollut ongelmia ja ruokaa tuli syötyä noin 200 g lukuun ottamatta kaikki, mitä oli matkassa. Alas meni muun muassa pizzaa, croissanteja, sämpylöitä, muffinseja, geelejä, patukoita, juustoa ja karkkia. Jalat säilyivät hyvässä kunnossa, mihin auttoi kahden sukan käyttö. Vastoin kaikkia uskomuksia en rasvaillut jalkoja ollenkaan ennen kisaa ja tossunakin oli vasta edellistiistaina korkatut La Sportiva C-lite 2.0:t. Jalkoihin auttoi myös se, etteivät ne kastuneet kuin kerran, kun astuin Katalonian ainoaan vesilätäkköön.
Kisan aikana jälleen mietti, mikä saa itsensä kiusaamaan näin mukavaa miestä, mutta tuskin reissu viimeiseksi jäi. MM-kisat Venäjällä jäävät väliin, mutta Retki-Rogaining osuisi kalenteriin ihan mukavasti.
