JanneS ja Juha
voittivat SM-kultaa MV sarjassa ja olivat kaikista osallistujista toisia
Someron SM-rogainingissa. Reijo kisaili 8 tunnin MTB-sarjassa Antti Nousiaisen
kanssa voittaen MTB-sarjan
Valmistautuminen
Oma valmistautuminen kisaan sujui hyvin ilman mitään
suurempia ongelmia. Isoimpana erona edellisiin vuosiin oli lisääntynyt
saliharjoittelu ja suunnitelmallisempi juoksutreenaus. Vähentyneet kisastartit
ovat myös mahdollistaneet tasaisemman harjoittelun, kun ei koko ajan tarvitse
kevennellä/palautella jostain kisasta.
Juoksuharjoittelussa kuluneen kauden rytmi on ollut
suurinpiirtein sellainen, että viikkoon on mahtunut kaksi pidempää lenkkiä ja
yksi kovempi harjoitus. Välillä toki on ollut väliviikkoja tai jos aikataulut
ovat mahdollistaneet niin mukaan on mahtunut jonkin verran lyhyempiä
PK-lenkkejä. Ylipitkiä lenkkejä kauteen tuli vain yksi, 50km kolme viikkoa
kisaa ennen.
Reittisuunnittelu
Reittisuunnittelu oli tällä kertaa tehty erityisen haastavaksi,
jokaisessa kartan kulmassa oli suurinpiirtein yhtä houkuttelevat rastiryppäät,
mutta etenkin kisakeskuksen pohjois- ja eteläpuolella rasteja oli harvinaisen
vähän, eli tiedossa oli joka tapauksessa pitkiä siirtymiä siirryttäessä
länsi-itä suunnassa. Ratamestari oli myös oivallisesti varmistanut että
kartalla olevat kaksi “helmeä”, Kyynärharju ja Iso-Melkutin, tulevat nähdyksi.
Päänvaivaa aiheutti tieto, että karttaan merkityn Ilvesreitin polut vaihtelevat
lähes autotien levyisestä polusta kanervikkoon, josta juuri ja juuri erottaa
Ilvesreitin merkit. Jonkin verran toki oli apua, kun olemme näissä maastoissa
ennenkin kisailleet ja 2013 juoksimme ylipitkänä lenkkinä 92 km Ilvesreittiä
pitkin.
Päädyimme lopulta reittiin, jossa ensin lähdemme kartan
koillisosaan, josta haemme kaikki rastit, sitten isot pisteet kartan
kaakkois-kulmasta, pitkähkö siirtymä Salkolanjärvelle, jonka kiertäisimme, sieltä Liesjärven ja Kyynärharjun kautta kisakeskuksen länsipuolelle, josta
tavoitteena hakea isoimmat rastipisteet.
Lähtö
Lähdimme letkan mukana startista koillisen suuntaan, ja alun
rastit (39-82-60-70) tulivatkin hyvää vauhtia vastaan. Letkakin onneksi
levittäytyi eri reiteille ja rastin 70 jälkeen muita joukkueita tuli vastaan
lähinnä pistorasteilla. Ensimmäiset metsäoiot päästiin tekemään rastille 50,
jonka jälkeen jatkoimme vauhdikasta etenemistä rastin 71 kautta sille ainoalle
juomarastille, joka tällä kertaa osui meidän reitille. Juomarastin jälkeen
tupsahdimme tielle, jota en ollut huomannut kartassa suunnitteluvaiheessa.
Joskus ennenkin on käynyt samanlailla - suoran pohjois-eteläsuuntaisen tien on
katsonut pohjois-etelä suuntaviivaksi. Käytimme tilanteen hyväksi ja
“oikaisimme” tämän isomman tien kautta rastille 72.
72:n jälkeen teimme piston 101:lle, jonka jälkeen pääsimme polkujuoksemaan
Iso-Melkuttimen pohjoisrantaa. Viimeinen rasti Iso-Melkuttimella, 36, tuottikin
sitten yllättävää päänvaivaa kun olimme rantaa juoksennelleet sen enempää
rastista huolehtimatta. Pari väärää polkuvalintaa ja kompassin katsomatta
jättäminen - jonka lopputuloksena löysimme itsemme väärän järven rannasta
niemen kärjestä katsomassa maisemaa 180 astetta väärään suuntaan. Maisema oli
hieno, mutta rasti täysin eri paikassa. Pari sataa metriä niemeä takaisin ja
järvien välisen kannaksen yli ja löytyihän se rastikin sieltä.
Olimme piirtäneet reitille 73:n, joten pitihän se hakea,
vaikka vähän kaukana näytti olevan muusta reitistä. Alkumatkasta kun ei ole
ollut tapana lähteä oikomaan suunnitellusta reitistä ilman painavaa syytä, ja kun
vauhti oli ollut hyvää, ei muutosta suunnitelmaan tehty. Lähdimme vielä pitkän
polkupätkän jälkeen hakemaan vaihtelua ja päätimme oikaista metsän läpi 73:lle.
Ratkaisu, ja yleensäkin koko rastin hakeminen, olivat vääriä. Metsä oli hidasta
sekä mennessä että jatkaessamme 61:lle. Kaiken kaikkiaan alku sujui kuitenkin
yli odotusten, takana n. 30 km ensimmäisten 4 tunnin aikana.
Ilta
Alun nopeiden rastivälien jälkeen realiteetit taas
muistuttivat olemassaolollaan, kun pääsimme enemmän maastoon. Tuntui että
kaikki metsäpätkät olivat tuhottoman hitaita, eivätkä tietkään tahtoneet löytyä
metsäoikojen jälkeen suoraan. Etenimme kuitenkin reipasta vauhtia rastit
81-69-79. 99:n haku niemenkärjestä olikin sitten hidas. Kaikkihan tuntevat sen
kuuluisan kalastajanpolun, joka tunnetusti on kaikkien järvien rannoilla.
Jostain syystä kalastajat eivät kummemmin olleet Kerityn rantoja kuluttaneet,
joten saimme edetä rastille ja rastilta pois sen pari kilometriä ihan rehellisessä
pusikossa.
99:ltä jatkoimme 90:lle ja sieltä Ilvesreittiä 74:lle. 74:lta
päätimme taas vaihtelun vuoksi mennä ensin Kalajärven rantaa ja siitä metsän
läpi 62:lle. Suunta ajautui hiukkasen turhan paljon oikealle, ja varman tielle
tulon sijaan tulimme lähes suoraan rastille, joka oli tien päässä. Seuraavat
rastit (89-102-63-93-104) tulivat sitten hyvin vastaan. 104:n jälkeen päätimme
pitää tämän reissun ainoan huoltotauon ja 9 minuuttia myöhemmin sukat oli
vaihdettu, ruuat kaivettu repusta ja lamput päässä.
Yö
Ilta alkoi pimentyä, mutta onneksi kaakkoiskulman rastit
(91-103-92-83-52) olivat tien läheisyydessä, ja löytyivät nopeasti. Matkaan
osui pari metsäoikoa, jotka olisivat varmaan olleet ihan yhtä nopeita tietäkin
pitkin. 94 oli haastava, mutta rinteessä oleva rasti löytyi hyvin. Rastilta
poismenoksi päädyimme Onkimaanjärven rantaan ja sieltä tiehen kiinni. Pitkä
siirtymä 55:lle aiheuttikin sitten yllättäviä päänvaivoja. Löysimme pitkän
polun, joka vei itä-länsisuunnassa rastin läheisyyteen todella helposti, itse
asiassa polku lähti tienpäästä Onkimaanjärven läheisyydestä, mutta itse rastin
otto ei sitten onnistunut yön pimeinä tunteina. Lähdimme suunnalla polun päästä
kohti tietä, jolla 55 oli, ainoana mantrana että emme saa mennä tien
eteläpuolelle.
Kuitenkin jostain käsittämättömästä syystä säntäilimme siellä
pusikoissa vähän joka suuntaan ilman että tietä näkyi, ja päätimme lähteä
suoraan etelään kun sieltä tulisi kakkostie vastaan ennemmin tai myöhemmin.
Hetken päästä pamahdimme lammen rantaan, eikä ollut enää yhtään epäselvyyttä
missä olimme. Koska 55:n tie oli nopein tie Salkolanjärven suuntaan, päätimme
palata puoli kilometriä rastille ja jatkaa suunniteltua reittiä.
55:n jälkeen olikin sitten pitkiä tiepätkiä, mitään isompia
ongelmia ei itse rastien (65-76-43-95) kanssa ollut ongelmia, mutta Juhan jo
vähän aiemmin alkaneet jalkaongelmat pahenivat ja vatsa alkoi tehdä lakkoa.
Saimme kuitenkin tiellä pidettyä vielä ihan siedettävää vauhtia yllä,
enimmäkseen kävellen mutta välillä vähän juosten.
Aamun tunnit ja
maaliintulo
Jatkaessamme kohti Liesjärveä alkoi olla selvää, että Juhan
ongelmat eivät tällä reissulla helpottaisi, ja voisimme unohtaa alun vauhdin
perusteella unelmoidut lisälenkit lopussa. Sinnikkäästi Juha lupasi tulla
suunnitellun reitin, vaikkei olotila tainnut ihan sen mukainen olla. Aikaa
meillä oli loppureittiin vaikka kuinka paljon, joten sen suhteen ei ollut
mitään stressiä. Heitin vielä ajatuksena 107:n hakemista, mutta pari ylämäkeä
kun kuuntelin takaa kuuluvaa yököttelyä, totesin että mennään vaan tää
suunniteltu reitti ilman lisähötkyilyjä.
Liesjärveltä haimme rauhallista tahtia rastit 85-105 ja
sitten 77:n kautta 58-108. 98:lle valitsimme hiukan heikon lähestymissuunnan ja
saimme puskea sellaista suon ja umpeen kasvaneen pusikon yhdistelmää. Onneksi
sekin loppui kun päästiin ekoille korkeuskäyrille. Loppu olikin rauhallista
menoa (88-68), tiellä kävelyvauhtia löytyi vielä ihan hyvin, mutta metsässä
liikkuminen muistutti enemmän hiipimistä. Omatkin päkiät alkoivat olla jo sen
verran tunnottomat, että ihan mielellään menin rauhassa kun ei ollut mihinkään
kiire. Maalissa ajassa 22h 20 min, alkuperäisestä suunnitelmasta väliin
jätettiin rasti 66, muut haettiin.
Lopputulos
Ilmeisesti reittisuunnitelma oli ollut hyvä, tai sitten
liike monta tuntia kestäneistä ongelmista huolimatta hyvää, tai sitten
molemmat, koska lopputuloksena oman sarjan voitto ja kokonaiskilpailun toinen
sija. Lopputulokseen voi olla erittäin tyytyväinen, molemmat omat tavoitteena
saavutettiin. Toisena oman sarjan voitto ja toisena miesten sarjan kahden
parhaan joukkoon pääseminen ja sitä kautta MM-kisojen “pre-qualified” paikka
taas pariksi vuodeksi.
Jatkosuunnitelmat
Nyt pari-kolme viikkoa palauttelua ja sitten täytyy katsoa
jaksaako vielä syksyllä juosta jonkun maratonin tai mahdollisesti käydä kokemassa
Synkkä Syysunelma. Jossain
vaiheessa syksyä sitten ylimenokausi.
Ensi kaudella tavoitteena sekä EM-rogaining Italiassa
että MM-rogaining Latviassa. Vuokatin Retki-Rogaining kiinnostaa myös, mutta epäilys on, että kolme täyspitkää rogaa yhden kauden
aikana on liikaa.
JanneS
