JanneS juoksi 100 mailia Snowdonia by UTMB kilpailussa Walesissa, sijoitus 36/260 - maaliin asti pääsi lopulta 99 juoksijaa, eli DNF prosentti oli yli 62%. Matkaa kertyi kelloon yhteensä 168 km, nousua ja laskua 10km, ajassa 40 tuntia 39 min.
Maisemat avautuivat heti ensimmäisessä nousussa
Valmistautuminen
Sain todella hyvän yhtäjaksoisen harjoitusjakson Kullamannenin jälkeen, en pitänyt pitkää ylimenokautta enää kisan jälkeen, kun olin lähes kuukauden ennen Kullamannenia juoksematta ja motivaatiota riitti enemmän kuin aikaa. Tähän väliin osui muutama jenkkireissukin, mutta sain molemmilla tehtyä hyvät pitkät treenit paikan päällä. Erityismainintana työkavereiden kanssa tehty yhdistetty Dipsea Trail + Matt Davis Trail Kaliforniassa – täytyy jatkossakin koittaa järjestää aikataulut niin että ehtii tutustumaan paikallisiin huippupolkuihin.
Ainoa pieni mutka matkaan sattui starttia edeltävällä viikolla 10 päivää ennen starttia, kun onnistuin saamaan aika pahat II-asteen palovammat vasempaan kämmeneen ja sormiin. Ehdin käydä testaamassa sauvat vielä ennen kisaa ja Lekin hihnat toimivat paremmin vammojen kanssa, joten lähdin niillä liikkeellä. Itse kisassa käsi ei haitannut, itse kämmen oli siteissä ja pidin koko kisan ajan ohuen Gore Windstopper hanskan kädessä – tarkoituksena oli suojata haavoja infektioilta, mitään kipuja ei onneksi ollut moneen päivään ennen starttia.
Startti – 1 osuus: Llanberis – Pen-y-Pass 12.6km / 897m+ / 633m- / 2h 28min
Startti oli hyvin inhimilliseen aikaan perjantaina klo 13:00 auringon lämmittäessä. Päivä olikin lämmin, eikä reitillä ollut missään kohtaa mitään varjoa kumpanakaan päivänä. Oletettavasti tästä johtui monen haasteet ja korkea keskeytysprosentti, yhdistettynä tiukkoihin cut-off:ihin varsinkin alussa.
 |
| Snowdonin nousu oli helppokulkuista |
Starttasimme Pasin kanssa rauhassa jossain reilusti puolen välin takapuolella ja ihmettelimme edellä paljasjaloin menevää ihmemiestä, jonka starttinumero 5 kertoi kaverin tasosta kaiken tarvittavan (mitä pienempi numero – sitä korkeampi UTMB index). Ensimmäinen mäki Walesin korkeimmalle huipulle Snowdonille sujui varsin mukavasti leveää hyvin kuljettavaa vaellusreittiä pitkin maisemia ihaillessa. Siihen helpot alustat sitten loppuivatkin, pois lukien jotain huoltoihin siirtymiä myöhemmin.
 |
| Maisema Snowdonilta alas tullessa |
Snowdonin huipulta lähdettiin jo vähän teknisempää polkua alas kohti Pen-y-Pass:ia. Alussa lähdin vähän keulimaan ja ohittelin porukkaa oikealta ja vasemmalta, mutta totesin sitten kun Pasi alkoi jäämään taakse, että ehkä kannattaa ottaa vielä ihan rauhassa ja loppumatkan keskityin nauttimaan hyvästä seurasta, ottamaan valokuvia ja menemään kiltisti jonon jatkona.
 |
| Tulimme vähän teknisempää polkua alas Snowdonilta |
2. osuus: Pen-y-Pass – Glan Dena 11.2 km / 1008m+ / 1073m- / 3h 1min
Nopeahkon huollon lähdön jälkeen lähdimme kohti Glan Denaa, jossa perhe oli odottamassa. Aika pian nousussa Pasi ilmoitti ottavansa vähän rauhallisemmin ja jatkoin matkaa omaa tahtia. Nousu oli ensimmäinen kosketus paikalliseen suohon – olin kyllä kuullut, että sitä riittäisi, mutta tuli se silti yllätyksenä, että suota saattoi olla ihan missä vain, oli tasaista tai rinnettä. Ohittelin porukkaa aina välillä ja juttelin niitä näitä, jos jonkun kanssa satuin menemään pidempiä hetkiä. Oma reccaus reitistä oli jäänyt noin 300 metrin matkaan muutama päivä aikaisemmin perheen kanssa kävelyllä, ja sain kanssakilpailijoilta ihan hyviä vinkkejä vähän mitä olisi tiedossa jatkossa. Paikalliset ainakin FB:n keskusteluissa tuntuivat käyvän tutustumassa koko reittiin osissa ennen kisaa. En kyllä noita vinkkejä kovin hyvin muistanut, noiden huoltojen nimet eivät oikein painuneet mieleen, ja muutenkin olin sillä mielellä liikkeellä, että tulee mitä vaan vastaan, niin siitä sitten mennään.
 |
| Suota löytyi tasaisen lisäksi rinteistä |
Glan Denaa saavuin noin viiden ja puolen tunnin paikkeilla ja sain huollon perheeltä – varsinaista luksusta – mukaan lähti pari ruisleipää, jotka tulivatkin tarpeeseen yöllä. Vasta myöhemmin tajusin, että cut-off oli 6 tuntia ja jonkun kanssakilpailijan mukaan tähän cut-off:iin tippui 41 juoksijaa. Olin itsekin oletusajasta tässä kohtaa 30 minuuttia perässä, mutta en ollut mitenkään huolissani.
Aurinko paistoi täydeltä taivaalta
3. osuus: Glan Dena – Capel Curig 26.1km / 1263m+ / 1386m- / 5h 23min
Järjestäjä ilmoitti muutama viikko ennen kisaa, että kolmas huolto on poistunut ja tilalle tuli pelkkä vesipiste hieman myöhemmin reitillä. Tarjolla oli siis todella pitkä väli. Alku oli varsin tiukka 900 m nousu Carnedd Llewelyn:in päälle, välillä pääsi ihan kunnolla ottamaan käsillä tukea että pääsi ylöspäin. Huipulta alkoi ihan huikean hieno harjanne osuus, joka osui juuri auringonlaskun aikaan. Täytyy kyllä sanoa, että järjestäjät todella laittoivat alkuun todella tiukat välit, nousua tuli ekalla kolmellakympillä melkein 3 kilometriä.
 |
| Teknisempää kivikkoakin löytyi |
Pimeän tullessa alkoikin aika tylsä pätkä, jossa tuskin olisi paljon ollut näkemistä valoisallakaan. Ensin juoksimme loivaa rinnettä alas ja sitten jonkin kaivetun ojan vartta pellon laidassa kilometrikaupalla, lopulta päätyen sellaiselle kurapolulle, jossa ei tiennyt meneekö siinä polku vai puro. Päätin ottaa tämän välin varsin rauhallisesti ja joitain juoksijoita menikin aina välillä ohi. Ajattelin säästellä voimia loppuun ja etenin nopeaa kävelyä.
 |
| Kolmannen etapin alkupuolen harjanteella |
4. osuus: Capel Curig – Dolwyddelan 11.4km / 693m+ / 737m- / 2h 44min
Tämä osuus oli suosikkini ensimmäiseltä yöltä, alkuun nousimme vajaat 700 metriä Moel Siabod:lle. Nousu oli pitkä, mutta ihan kuljettavaa eikä mitenkään erityisen jyrkkä. Aloitin mäen rauhassa muutaman britin kanssa ja koitin ymmärtää mitä he höpöttivät - varsin huonolla menestyksellä. Jossain kohtaa mäkeä Marcus Kjellberg meni meistä ohitse ja pienen odottelun jälkeen lähdin hänen peräänsä. Olin Marcuksen kanssa vaihtanut muutaman sanan aiemmin reitillä ja kiittänyt häntä hyvistä Kullamannen videoista, joita katselin syksyllä. Menimme jonkin aikaa yhdessä, kunnes huomasin taas olevani yksin.
 |
| Aurinko alkoi laskea kolmannella etapilla |
Mäen päältä alkoikin sitten erittäin tekninen lasku, jossa sai hypellä kiveltä toiselle. Huomasin heti, että suurin piirtein samaan aikaan mäen päälle päässeiden juoksijoiden valot jäivät kauas horisonttiin ja menin hyvällä flowlla mäkeä alas hyvässä kunnossa olevilla jaloilla. Viime vuonna merkkejä oli ilmeisen vähän näyttämässä missä reitti menee, mutta nyt järjestäjä oli panostanut merkkaukseen hyvin eikä ollut mitään haasteita seurata reittiä. Mäen loppupuolella sain vihdoin paikallisen kaverin, joka lähti peesiin ja vaihdoimme kuulumisia huoltoon asti. Näissä karkeloissa on kyllä todella hienoa tavata samanhenkisiä juoksijoita, vaikka tietääkin että todennäköisesti seuraavalta huollolta jatketaankin eri tahtia.
 |
| Golden hour |
5. osuus: Dolwyddelan – Blaenau Festiniog 12.3km / 509m+ / 423m- / 2h 23min
Mikäli muistan oikein, tämä väli oli pelkkää suota. Ensin alkuun oli helppo nousu tietä pitkin ja sitten tasaista suota kilometri toisen perään yöllä. Tästä ei jäänyt mitään erityisiä muistikuvia, jotain valoja näkyi kaukana edessä ja välillä kaukana takana, jatkoin matkaa yksin.
 |
| Kolmannelta etapilta, harjanne jatkui pitkään |
6. osuus: Blaenau Festiniog – Croesor (Drop Bag huolto) 12.2km / 607m+ / 664m- / 2h 42min
Aurinko alkoi nousta huollosta lähdössä. Laittelin jotain kuvia reitiltä suomalaisten TOR whatapp ryhmään ja saman tien pummasin risteyksen ja jouduin palaamaan pari sataa metriä takaisin. Poluilla reitit oli todella hyvin merkitty, mutta kylissä sai olla tarkkana risteysten kanssa, ja välillä tarkistin puhelimesta, että olen oikealla reitillä. Kellossa olisi reitti myös ollut, mutta en kokenut sitä tarvitsevani ja koitin säästää akkua – lopulta Fenix 7 Pro:ssa oli akkua niin paljon että varmaan olisin voinut vaikka navigoida koko reitin sillä.
 |
| Teknisempää laskua |
Moelwyn Mawr:in nousu pääsi yllättämään ja luulin useamman kerran olevani huipulla, ja sitten polku vain jatkui ylöspäin. Ehkä olisi vähän enemmän kannattanut tutustua reittiin ennalta, mutta meni se näinkin. Lopulta polku tuli solaan ja tietenkin merkit jatkuivat siitä huipulle tapahtuman hengen mukaisesti – jos huipulle meni polku ja välillä vaikka ei mennytkään – niin sitä kautta reittikin meni. Pitäisi vaan uskoa, että 500 metrin nousu on pitkä nousu eikä se ihan heti lopu. Loppuun tulinkin sitten samat 600 metriä alas huoltoon – muistikuvissa tämä oli sellainen jyrkkä vehreä lasku, jossa sai ihan kunnolla jarrutella etureisillä. Profiililtaan nämä Walesin mäet ovat ihan erilaisia kuin mitä TGC:llä tai edes MIUT:lla oli. Kanarialla sain juostua melkeinpä kaikki mäet, MIUT:llä haasteita oli enemmän, mutta nekin olivat loivia näihin alamäkiin verrattuna.
7. osuus: Croesor – Gwastadannas farm 14.9km / 693m+ / 779m- / 3h 42min
Tein ihan ok huollon Croesorissa, nappasin uuden akun Lupineen, pesin hampaat ja otin lisää Jolloksia reppuun. Päädyin jatkamaan samoissa vaatteissa ja kengissä, en ottanut niitä kertaakaan pois kisan aikana. Yölläkin tarkeni ihan hyvin lyhyissä shortseissa ja ohuessa t-paidassa.
 |
| Maisemat olivat päiväsaikaan huikeat |
Akuun noustiin 500 metriä Cnichtin päälle, josta sitten alkoikin varsin pitkä suo-osuus, jonka menin yhdessä britin kanssa. Siinä oli oikeasti apua, että pystyimme yhdessä vähän katsomaan mistä kannattaa mennä, ja osa suokohdista näytti sen verran syviltä, että ei haitannut turvamielessäkään olla toista juoksijaa lähellä. Lopussa laskimme huoltoon, jossa oli varsinainen hulina 50 km juoksijoiden tullessa samaan huoltoon n 4 tunnin kohdalla omaa matkaansa.
8. osuus: Gwastadannas farm – Beddgelert 13.3km / 336m+ / 384m- / 3h 3min
Alkuun reitti lähti 50 km reitin kanssa yhdessä joen viertä menevää polkua. Tämä oli yksi helpoimmista osuuksista reitillä ja suurin piirtein pysyin 50 km menijöiden kyydissä, mutta olin silti ihan tyytyväinen, kun reitit erkanivat toisistaan. Itse välillä oli nousua ja laskua reilut 300 metriä, mutta yllättäen sekin alkoi painaa auringon paistaessa. Kastelin lippistä purossa aina välillä ja koitin pitää kropan lämpötilaa kurissa. Lopulta osuus päättyi varsin kivannäköiseen Beddgelert kylään, jonne Pasi oli tullut oman huoltojoukkonsa kanssa huoltamaan minut. Miellyttävä yllätys. Jälkiviisaana olisi pitänyt tajuta pyytää vielä jätski, kun kerran oli huoltojoukkoa paikalla, mutta pärjäsin ilmankin.
 |
| Aamuaurinko, taustalla joku vanha liuskekivi kaivos |
9. osuus: Beddgelert – Rhyd-ddu 14.2km / 1341m+ / 1191m- / 5h 20min
Varsin tehokkaan huollon jälkeen, lähtikin sitten loppureitin ja ehkä koko reitin kovin osuus. Tein exceliin arvioidut osuusväliajat ottamalla viime vuoden samoilla UTMB index pisteillä olevien 5 juoksijan väliajoista keskiarvot ja niiden perusteella tähän väliin menisi reilut 5 tuntia. En oikein uskonut sitä, ajattelin että ovat varmaan vaan hyytyneet viime vuonna ja että menisin paljon nopeammin. Kuinka väärässä olinkaan.
 |
| Reitti menee tästä |
Alku lähti aika nopeasti nousuun, välillä nousu oli vain todella jyrkkä, ja toisessa kohtaa sai kiivetä kiviä pitkin ylös ja toivoa että nousu jo kohta loppuisi. No ei se ihan heti loppunut, ja aurinko jatkoi paistamistaan. Lopulta kuitenkin alkoi näkyä Moel Hebogin huippu ja sieltä ihan huiput näkymät. Tämä oli kuitenkin vasta ensimmäinen koettelemus tällä osuudella, huipulta alkoi todella jyrkkä, joskin tasainen lasku ja heti kun pääsi alas, alkoi seuraava nousu. Välillä mentiin harjannetta pitkin ja osuuden loppupuolella pääsi vielä ihan kunnolla kiipeilemään kiviä pitkin alaspäin ja kun siitä pääsi, oli loppulaskukin todella jyrkkä. Tässä kohtaa alkoi etureidet ilmoitella aika vakavia viestejä, että alamäkiä olisi syytä vältellä. Perhe laitteli jo viestejä huollosta, että täällä ollaan, ja minä tulin etanan vauhtia alamäkeä alaspäin askel kerrallaan. Kyllä se huolto sieltä kuitenkin lopulta tuli vastaan ja sain yöksi uudet ruisleivät – jee.
 |
| Monessa kohtaa reitti meni purojen lähellä |
Jos jonkin reitin kävisin etukäteen reccaamassa, niin ehdottomasti tämän. Vaativuuden lisäksi osuudella oli myös todella hienot maisemat. Snowdonin huiputus olisi helpoin vaihtoehto, mutta se ei myöskään yllätä muuta kuin ehkä pituudellaan. Toinen kohta, joka jäi mieleen, oli alkupuolen nousu Glan Denalta Carnedd Llewelynille, ja kolmantena kävisin huiputtamassa Moel Siabodin ja juoksisin valoisalla teknisen laskun alas vauhdikkaasti.
10. osuus: Rhyd-ddu – Bron-y-fedw uchaf 12.3km / 895m+ / 918m- / 3h 38min
Kolmanneksi viimeinen osuus on pitkä nousu Snowdonin huipulle, ja sieltä toista kautta alas. Nousu ei ollut mitenkään erityisen tekninen, jonkin verran kivinen kylläkin ja muihin nousuihin verrattuna vähemmän tekninen, mutta ei tämäkään mitään perus ulkoilupolkua ollut. Nousun aikana tuli vihdoin pimeää ja lämpötila alkoi helpottaa sitä kautta. 100 kilometrin juoksijoiden reitti yhtyi meidän reittiimme hieman ennen huippua, ja sen jälkeen taas ympärillä oli paljon enemmän juoksijoita.
 |
| Lisää nousua |
Alamäki tuntui todella pitkältä. Koitin sitä juosta, mutta etureidet olivat asiasta hieman eri mieltä. Jonkin laista hölkkää sain kuitenkin aikaiseksi alkupuolella.
11. osuus Bron-y-Fedw Uchaf – Betws Garmon 8.2km / 554m+ / 586- / 2h 18min
Reitti lähti melko suoraan nousemaan lähdöstä, aluksi helppoja hieman kuraisia polkuja pitkin, kunnes rinne avautui edessä. Tämä olikin sitten todella jyrkkää nousemista taas. Otin askeleen kerrallaan ja työnsin sauvoilla itseäni ylöspäin. Hieman masentavasti 100K sarjalaiset suurimmalta osin menivät hieman nopeampaa ja tipuin letkasta, joten yksin etenemiseksi tämä taas meni. Lopulta kuitenkin huippu tuli vastaan – koitin vielä ottaa kuvaa hienosta kuun sirpistä, mutta en jaksanut alkaa sitä säätämään, kun kuva ei ekalla sohaisulla onnistunut.
Alamäki olikin sitten ihan kunnon tuskaa. Pystyin ottamaan juoksuaskeleita jonnekin 5% jyrkkyyteen asti, jos alamäki meni sitä jyrkemmäksi, oli pakko kävellä.
12. osuus Betws Garmon – Llanberis 15.6km / 760m+ / 779m- / 3h 56min
Tein nopean huollon ja katselin lähtiessä, että huoltoon jäi pari-kolme 100 mailin sarjalaista ja päätin yrittää pitää heidät takana maaliin asti. Lähdin hipihiljaa leirintäalueella sijainneesta huollosta, etten herättäisi ketään. Alkuun reitti nousi todella loivasti jonkin niityn reunalla ja jossain vaiheessa käännyimme kurapolulle. Katselin takaa lähestyviä valoja ja tiesin, että jos joku saa kiinni, niin en kyllä yhtään kovempaa pääse. Lopulta jotain 100K juoksijoita meni nousussa ohi, mutta en ainakaan huomannut, että ketään samassa sarjassa olevaa olisi siinä kohtaa mennyt ohi. Lopun alamäissä koitin vielä pakottaa itseni juoksemaan ja jonkinlaista juoksua muistuttavaa liikettä sainkin aikaan, muutama paremmilla etureisillä varustettu juoksija meni lopussa ohi, mutta ohittelin itsekin muutaman kävelyvauhtia etenevän. Maalissa Pasi oli vastassa ja maaliviivalla oli ehkä vähän toistakymmentä henkilöä taputtamassa.
 |
| Maalissa aamun koittaessa |
Kisa-analyysiä
Kokonaisuutena kisa meni todella hyvin suunnitelman mukaisesti. Tein aikataulun 41 tunnin mukaan ja olin koko kisan ajan n. tunnin haarukassa suunnitellusta aikataulusta. Jotenkin silti kuvittelin, että reitti olisi nopeampi, mutta eihän se ollut. Alamäissä olisi voinut aikaa säästää eniten, ylämäkiä en nopeammin olisi päässyt.
Kun vertasin tätä Kullamannenin suoritukseen, selvästi omat vahvuudet tulevat esiin ja nautin enemmän tällaisesta ylös-alas hankalasta reitistä, joka on huomattavan paljon vähemmän juostavaa pohjaa. Täytyykin katsella mitä kivoja haastavia kisoja ensi vuonna olisi sopivaan aikaan alkuvuodesta. Heinäkuussa 2025 on Rogainingin MM-kisat Espanjassa ja elokuun lopussa kiinnostaisi joko UTMB tai PTL.
Varusteet ja vaatetus
Päädyin juoksemaan koko reitin lyhyissä shorteissa, kompressiosäärystimissä ja t-paidassa, ainoastaan yöllä laitoin ohuen hanskan myös oikeaan käteen – vasemmassa oli koko kisan ajan hanska suojaamassa siteitä. Tarkenin varsin hyvin koko reissun.
Jalassa oli Hoka Mafate 4:t, jotka toimivat omasta mielestä todella hyvin tässä maastossa. En ottanut koko aikana kenkiä pois jalasta – pari pientä rakkoa löytyi kantapään sivuilta, mutta ei mitään mikä olisi hidastanut menoa. Kuvittelin jotenkin lähdössä, että gaiterit olisivat tarpeelliset soilla pitämässä roskat loitolla, mutta näin jälkikäteen ajateltuna nuo olivat turhat ja olisin pärjännyt hyvin ilmankin.
 |
| Reitti oli hyvin merkitty |
Sauvat olivat lähes koko ajan kädessä ja tulivat todella tarpeeseen sekä ala- että ylämäissä. Harvat ainakaan omilla sijoituksilla käyttävät sauvoja alamäissä, itse käytän niitä lisänä varsinkin teknisemmissä paikoissa varsin hyvällä menestyksellä.
Sivuhuomautuksena Ivan Hrastovec juoksi reitin kokonaan paljasjaloin. Näin hänet muutamaan kertaan hyvävoimaisena huolloissa, reitillä emme tavanneet alun jälkeen. Täytyy kyllä kaverille nostaa hattua, kova suoritus. Hänellä oli hieman haasteita järjestäjien kanssa, he jo ehtivät diskata hänet ensimmäisellä huoltopisteellä, mutta ottivat toisella huoltopisteellä takaisin kisaan. Hän ei kirjaimellisesti rikkonut kisan sääntöjä, joten tuo diskaus olisi ollut vältettävissä, mutta inhimillisesti ymmärrän toki järjestäjien huolen. Heille taisi tulla vähän yllätyksenä, että joku lähtee sadalle mailille paljain jaloin. Ilmeisesti takaisinottoon oli jotain merkitystä, että kyseessä oli viime vuoden Julian Alps Trailin voittaja, jonka Performance Index on kunnioitettava 829. Maastojuoksukengät olivat pakolliset, mutta missään ei lukenut, että niitä pitäisi pitää jalassa (hän kantoi niitä repussa koko matkan).
 |
| Lisää kivikko ylämäkeä |
Energia & nesteytys
Otin startista mukaan Jolloksen vauhtikarkkeja, suklaata ja muutaman proteiinipatukan. Päädyin noista syömään sulaneet suklaat ja vauhtikarkkeja, proteiinipatukoihin en koskenut koko reissun aikana. Taktiikkana oli 30 minuutin välein ottaa pari vauhtikarkkia tai puolikas patukka, ja jokaisella huoltopisteellä mistä sai energiaa, otin Näak:in vohveleita, leipää ja lämmintä keittoa, niistä mistä sitä sai. Lisäksi otin aina huolloista yhteen lötköön energiajuomaa ja 1-2 lötköön vettä. Pidemmille väleille olisi kyllä ollut käyttöä vielä kolmannellekin vesilötkölle, aika monesta paikasta sain täytettyä matkaltakin vettä filtterilötköön ja sitä täyttelin aina kun vedet oli vähissä ja virtaavaa vettä oli saatavilla. Arvioin, että hiilareita olisi tullut n. 40 g/h, joka lienee aika minimimäärä, mutta toisaalta energiat eivät loppuneet missään vaiheessa, joten ilmeisesti sitten sain kuitenkin ihan riittävästi energiaa.
 |
| Kivikkoalamäkien välillä oli jyrkkää niittyä |
Nuo Näak:in energiajuomat eivät kovin hyviä olleet ja hiukan kaipailin Tailwindejä alkumatkasta. Otin muutaman mukaan drop bag huollosta ja kävi mielessä jossain kohtaa, että olisi niitä voinut ottaa jokaiselle välille omansa, ei niistä niin paljon painoa kuitenkaan tule ja tärkeintä on, että energia uppoaa.
 |
| Toisen päivän ilta |
Palautuminen ja jatkoajatuksia
Palautuminen on nyt pari viikkoa kisan jälkeen hyvässä vauhdissa, eikä juurikaan ole eronnut perus 24 h kisan palautumisesta. Ainoa isompi ero palautumisessa on ollut unen kanssa. Nyt kun jäi kaksi yötä välistä, meni unirytmin palauttamisen kanssa pidempi aika ja melkein viikko ennen kuin pääsin normaaliin rytmiin. Ensimmäisen juoksulenkin tein firmaliigassa 9 päivää maaliintulon jälkeen ja se meni yllättävän hyvin, jaksoin juosta ylämäetkin, vaikka jalat sinänsä ovat väsyneen oloiset. Aloittelen tässä pikkuhiljaa suunnitelmallisen treenaamisen kohti Lapland Wilderness Challengea, joka on jo juhannuksen jälkeisellä viikolla. Kovin montaa tiukkaa treeniviikkoa tähän väliin ei mahdu, mutta näillä mennään.
Linkkejä:
- Tulokset
- Paljon tarkempi analyysi reitistä löytyy Oldies Ultras blogista
