Mammuttímaraton 2010

Mammuttimaraton 2010 kisaraportti

JanneS:n kauden päätöskisan matkaksi tuli ennakkokaavailuista poiketen mammuttimaraton soolona. Kisa sujui odotusten mukaisesti ilman hampaat irvessä vääntämistä syksyisestä ja märästä Kytäjän maastosta nauttien. Matkaa tuli lopulta hiukan vajaa 70km ja aikaa tähän hauskuuteen meni reilut kymmenen tuntia.

Matkan arvontaa

JanneH:n jäätyä kisasta flunssan takia sivuun päätin lähteä soolona liikkeelle. Viime hetken järkiintymisen seurauksena perjantaina iltapäivällä aloin kuitenkin miettiä jaksaisinko itseäni sen 14+ tuntia mitä marssiin väkisinkin menisi, vaikka toki yleensä pidänkin omasta seurastani. Printtailin varalle maratonille yhden lisäkartan ja katsoin reitin nopeasti lävitse, lopullisen päätöksen tein vasta ilmoittautuessa.

Hetki hetkeltä startin lähestyessä maraton tuntui paremmalta ratkaisulta, eikä vähiten siksi että reitin puolesta siinä pääsi lähes suoraan Kytäjän-Usmin maastoon kun marssilla alussa oli useampia 1-2 tunnin rastivälejä jotka olisi järkevintä mennä pitkälle teitä pitkin. Ratkaisu osoittautui hyväksi, lopussa oli sellainen tunne että fyysisesti voimia oli vielä hyvin jäljellä mutta henkisesti alkoi kyllästyttää yksin eteneminen loppupuolella sateessa ja sumussa tarpoessa, hatun nosto täältä runtun ja marssin soolosarjalaisille.

Alkuvalmistelut

Alkuvalmisteluja mammuttiin tuli tehtyä noin kuukauden ajan, käytännössä tarkoittaen kolmea pitkää lenkkiä ja juoksumäärän lisäämistä muutenkin ohjelmassa, ja lisäksi jalkojen rasvausta iltaisin. Valmistelut olivat ilmeisen onnistuneet koska jalat jaksoivat hyvin ja rakkoja oli jalkapohjissa reissun jälkeen nolla.

Kisan kulku

Strategiana oli aggressiivinen oikomistaktiikka, koska tiedossa oli että jalalla en ultrajuoksijoille pärjää. Startissa koko porukka lähti yhtä matkaa isoa tietä oikean kautta R1:lle (Kaveton) eikä oma pokka riittänyt lähtemään vasemman kautta joka olisi ollut muutaman sata metriä lyhyempi mutta huomattavan paljon riskisempi vaihtoehto. Matkalla R1:lle vanhan tutun Cokersin vauhti osui hyvin oman vauhdin kanssa yhteen ja päädyimme sitten menemään yhdessä R14:lle (Vaivero) asti. R1:lta oioimme järven eteläkärkeen mutta päädyimme metsäkoneen uralle jota seurasimme hieman turhan pitkälle ja pummia tuli pari-kolme sataa metriä. R4:lta (Hirvijärvi) oikominen R4.1:lle (Peijakkaanmäki) onnistui sitten täysin nappiin, menimme pellon laitassa menevää tietä joka lopulta jatkui urana Vähäjärven pohjoispuolta pellolle, jonka kiltisti kiersimme. R4.1:ltä olin katsonut reitin R6:lle (Retkioja) perjantaina iltapäivällä nopeasti siten että Paalijärven eteläpuolelta pääsee hyvin läpi isolle tielle, reitti sinänsä oli ihan ok, koska koko matkan oli ihan kuljettavaa uraa, mutta jälkikäteen mietin että Paalijärven kierto pohjoiskautta isoa tietä olisi kyllä varmaan ollut nopeampi. En huomannut edes tuota vaihtoehtoa kun tätä väliä katselin vähän ennen kisapaikalle lähtöä.

Kiiskilammella päätimme tehdä nopean sakkokierroksen, koska "uintirastiin" olisi mennyt aikaa kaikkien vaatteiden poisottamisessa ja pukemisessa ja muussa säädössä, ja koska olen muutaman kerran päässyt läheltä näkemään romahtamisen keväisen vesistönylityksen jälkeen, joka omalta osaltaan hidastaa etenemistä huomattavasti seuraavan tunnin ajan. Ero sakkolenkkiin ja uintirastiin menevässä ajassa oli niin pieni että rationaalisesti ajatellen ei kannattanut ottaa riskiä.

Kiiskilammelta lähdimme vielä ihan hyvällä sykkeellä liikkeelle, mutta jossain Iso-Karhun (R9) ja Ali-Mattilan välillä (R10) "tiimin" vauhti alkoi selvästi hidastua. Vaiveron (R14) jälkeen totesimme sitten Cokersin kanssa että nyt vauhdit ovat sen verran eriparia että parempi molempien lähteä omille teilleen. Mukavan seurassa vietetyn viiden tunnin jälkeen lähdin sitten kiskomaan soolona eteenpäin, lähes ainoan oikomispaikan ennen viimeisiä rastevälejä käytin Usminjärveltä (R17) lähtiessä ja menin rantoja pitkin Kytäjän-Usmin ulkoilualueen rajalle.

Kytäjän-Usmin paluureitti oli aika paljon haastavampi kuin menomatka. Yleisesti ottaen retkikartta.fi palvelusta printtaamillani kartoilla ei tehnyt siellä yhtään mitään, osa alueen poluista puuttui niistä kokonaan ja olin täysin opasteiden ja kompassin varassa. Piilolammelta lähtiessä arvoin hetken mistä oikea polku löytyy ja onnistuin sitten vähän jälkeen lähtemään Kytäjä-Usmin ulkoilualueen kartasta puuttuvaa tietä liian aikaisin pohjoiseen, 7 minuutin taivalluksen jälkeen tajusin olevani väärässä paikassa ja juoksin kiukulla 4:ssä minuutissa takaisin reitille. Tässä kohtaa oli todennäköisesti tämän kisan pohjatunnelmat omalta osaltani, edessä vielä kolmasosa reitistä ja koko ajan satoi vettä enkä ollut nähnyt postinjakajan lisäksi ketään pariin tuntiin. Tiedossa oli myös että edellä menevät ovat sen verran kaukana etten heitä jalalla kiinni saa ja takana ei ollut ketään tulossa lähimainkaan. Muuten olo oli kyllä ihan ok, en hetkeäkään epäillyt ettenkö jaksaisi maaliin asti, mutta aika yksinäistä tuo pimeässä taivallus oli. Viimeiset viisi tuntia tuntuivat noin kolme kertaa pidemmältä ajalta kuin ekat viisi tuntia.

Loppumatkassa Suolijärven (R20) rastia jouduin etsiskelemään hetkisen kun meinasi usko loppua että polku vie oikeaan paikkaan kun mukana olevista kartoista ei pystynyt päättelemään yhtään missä päin kyseistä rantaa/niemeä olin. Viimeisellä rastivälillä menin karttaan merkittyä polkua ehkä kaksikymmentä metriä kun eksyin tältä "polulta" ja päätin ottaa suunnan länteen lähimmälle tielle. Muutoin lopussa ei mitään dramatiikkaa ollut, aika kävi vähän tylsäksi ja juoksin oikeastaan vain siksi että pääsisin pois metsästä. Olo oli maalissa sellainen että fyysisesti olisi ollut voimia vielä jatkaa, mutta ihan mukavaa oli päästä saunaan ja syömään.

Kaiken kaikkiaan hyvä reissu, luotettavan ja tutun parin kanssa koko reissu olisi ollut vielä paljon mukavampi. Hyvä kauden päätös ja lopputuloksena ilmeisesti maratonin neljäs tila, jos sillä nyt mitään merkitystä näissä koitoksissa on. Ensi vuonna tavoitteena sitten marssi. Nyt matkaa kertyi loggeriin 68 km + Kiiskilammen kierto eli yhteensä vähän vajaa 70km, jossa 1.5 km pummeja ja joitakin oikopaikkoja joita en sitten lopussa enää viitsinyt lähteä yrittämään. Hyvin järjestetty tapahtuma jota voi suositella muillekin.

Vaatetus ja varusteet

Vaatetuksen ja varusteet valitsin tutuista useamman kerran testatuista välineistä. Vaikka sadetta oli luvassa laitoin päälle teknisen t-paidan, irtohihat, ohuen kuoritakin joka pitää vähän tuulta, kaulaan buffin, päähän juoksupipon, windstopper hanskat, jalkaan juoksukalsarit, pitkät kompressio juoksusukat, 3/4 trikoot, suunnistustrikoot, vanhat reikäiset Salomonin Speedcross 2:t ja Inovin lyhyet gaiterit. Mikään vaatekappale ei pitänyt vettä mutta pysyin silti lämpimänä enkä matkalla ottanut pois tai lisännyt mitään, mitä nyt alkupuolella hanskoja pidin pois vähän aikaa.

Ruokapuoli ei sitten onnistunutkaan ihan yhtä hyvin, syötävää oli (taas) ihan liikaa ja kannoin lähemmäs kilon ylimääräistä mukana. Lopulta söin koko reissun aikana 2 banaania, 2 suklaapatukkaa, ehkä 100-150g karkki-sipsi sekoitusta ja 300g nakkeja. Mukana oli näiden lisäksi 2 x suklaapatukoita, 3 x 100g geelejä, karkkia n. 3 krt enemmän kuin söin ja pari lihistä joista haukkasin yhden haukkauksen ja totesin että jätän lihikset jatkossa JanneH:lle. Pitäisi varmaan ottaa pienempi reppu ettei olisi tilaa kaikelle ylimääräiselle ruoalle.

Nestettä meni lopulta kaksi litraa jotka otin alussa mukaan. Tein vielä hölmön virheen kun täytin tyhjään juomapussiin Kiiskilammilla toisella kerralla käydessä litran vettä ja kaadoin mukaan liikaa energiajuomajauhetta. Seurauksena oli ihan liian väkevää juomaa joka aiheutti sen että vatsa alkoi kramppailla viimeisen kahden tunnin aikana ja meninkin sen sitten ilman juomia. Valitettavasti mukana oli uusi Sourcen juomapussi jota ei pysty tyhjentämään kuten tuon vanhan mallin eli imaisemalla nesteen liikkeelle ja valuttaen sen pois. Toki ko. pussi ei myöskään vuoda, vaikka ottaisi letkun lennossa irti, joka on ihan mukava juttu. Joskus taannoin nimittäin huomasin lähdössä että selkä on märkä kun juomapussi oli vuotanut, onneksi silloin oli kesä.

Jatkosuunnitelmat

Tästä alkoikin sitten ylimenokausi ja ensi viikolla en taida tehdä yhtään mitään. Marraskuun lopulla voisi miettiä sitten ensi kautta ja mihin kisoihin lähtisi. Eilen kyllä tuli jo kutsu Loppiaisrogainingin tapahtumaan Kirkkonummella, joka on ehdottomasti listalla ja jota voin vilpittömästi suositella kaikille kestävyysurheilun ystäville, joita olettaisin lukijoiden joukossa olevan.

Tarkempi reitti täällä

JanneS