Hopeaa USA:n MM-rogainingista 2023 (kisaraportti)
JanneS ja Mika saivat hopeaa Lake Tahoe:lla (USA) järjestetyssä MM-rogaining kisassa. Matkaa kertyi yhteensä 101.5 km ja nousua noin 4km. Voittajajoukkue oli omilla pisteluvuillaan, mutta hopeasta kävimme tiukan kisan Tsekin tiimin kanssa lopulta voittaen heidät 10 pisteellä.
Mitaleihin oli panostettu vähän normaalia enemmän
Valmistautuminen
Omalta osalta valmistautuminen on sujunut hyvin, MIUT:n jälkeen olen pystynyt harjoittelemaan ilman katkoja ja saanut hyviä harjoituksia alle. Viimeisen kovan harjoitusblokin tein noin 4 viikkoa ennen kisaa. Sen jälkeen harjoitukset ovat enimmäkseen olleet hotellien juoksumatoilla. Kisapaikalle tulimme vasta perjantaina päivällä – näin jälkikäteen mietin, että olisi ehkä kannattanut tulla jo muutamaa päivää aiemmin totuttelemaan parin tonnin korkeuteen. Itse en vielä näissä korkeuksissa huomaa eroa, mutta Mikalla oli alussa vähän käynnistymisvaikeuksia. Koska kyseessä oli meidän 7. yhteinen 24h kv. rogaining, ovat tiimin roolit jo hyvin muotoutuneet.
 |
| Maisemat olivat upeat |
Reittisuunnitelma
Tutustuimme hyvin samalla alueella 2021 järjestetyn USA:n mestaruusrogainingin karttaan etukäteen ja aika hyvin onnistuimme arvaamaan millainen kisa-alue tulisi olemaan. Kisakeskuksen itäpuolella meni iso tie, jonka sai ylittää vain yhdestä kohdasta. Tien itäpuolella oli selvästi vähemmän rasteja kuin länsipuolen vuoristossa joten lähdimme suunnittelemaan sillä ajatuksella että haemme länsipuolelta lähes kaikki rastit ja jos lopussa olisi ylimääräistä aikaa, hakisimme itäpuolelta muutamat lähimmät rastit. Tällä kertaa lopetus oli todella auki kun lähdimme liikkeelle, mielessä oli ainakin 5 erilaista hyvää lopetusta, enkä ollut huolissani ettemme saisi hyvää lopetusta, kunhan vain ehtisimme hakea maalipaikan lähellä olevan rastikierroksen (53-79-98-63).
 |
| Niin totta |
Kilpailu
Starttasimme suoraan startista mäkeä ylös 35-89-106, yhteensä n. 500 metrin nousun. Heti startin jälkeen kaivoin ylämäkeen sauvat esiin ja huomasin, että ne olivat jämähtäneet paikoilleen enkä saanut sauvoja auki. Mika onnistui jotenkin napauttamaan sauvaa asfalttiin ylämäessä sen verran, että lukitus aukesi ja sain ne käyttöön. Hyvänä muistutuksena koittaa jokaisen krittisen välineen toiminta ennen starttia, varsinkin jos väline on ollut matkalaukkuun sullottuna edelliset 3 viikkoa.
106:lta olimme piirtäneet 77:lle reitin rinnettä pitkin. Se reitti tuskin oli nopein tapa tuolle välille, olisi kannattanut ottaa ne 50 metriä lisänousua ja mennä teiden kautta 77:lle. Rinne oli täynnä sellaista 50-100 cm tiheää pensaikkoa, joka kantoi jonkin verran kun niiden oksien päälle astui. Onnistuin kuitenkin pyörähtämään selän kautta ympäri ja laskeuduin suoraan toisen sauvan päälle ja onnistuin katkaisemaan sen reilun tunnin suorituksen jälkeen. Lisäksi koitimme vältellä rinteessä pensaikkoja ja koska niiden kohdalla oli mahdotonta mennä ylöspäin, valuimme rinnettä sen verran alas, että saimme tunkata sen 106:lta säästetyn 50 metrin verran ylöspäin ennen kuin pääsimme rastille.
Lähtö oli luistelukaukalosta
77:n jälkeen homma alkoi toimimaan heti kun sain teipattua rikki menneen sauvan n. 5 cm lyhyemmäksi kuin alunperin. Vaihtelin sauvoja aina niin että lyhyempi on ylämäen puolella ja yllättävän hyvin toimivat – vasta viimeisen tunnin aikana teippaus petti ja sauva lyheni vähän alle metriseksi.
Haimme isot rastit kartan keskialueen vuoristosta koittaen välttää ylimääräisiä nousuja/laskuja ja siinä aika hyvin onnistuimmekin. Rastit olivat yllättävän haastavia – tyypillinen rastipiste oli ”the spur” eli ”nenä” tai vaihtoehtoisesti ”the re-entrant” eli ”notko” jossain kohtaa rinnettä. Todella tarkasti sai nuo rastit ottaa – yllättävän hyvin ne kuitenkin löytyivät. Pidän itse näistä kisoista, joissa saa oikeasti suunnistaa eikä lopputulosta ratkaista pelkästään sillä kuka juoksee kovinta vauhtia rastilta toiselle.
 |
| Ensimmäisessä mäessä |
Pakollisena varusteena oli vähintään 2 litraa vettä, meillä oli molemmilla 2.5 littaa kapasiteettia ja silti päivän kuumuudessa nesteen riittävyys teki tiukkaa. Lämpöä oli varmaan n 25-26 astetta ja ensimmäisen ja toisen rastipisteen väli meillä oli n 30 kilometriä, eli n. 6 tuntia. Kaivoin jossain vaiheessa Salomonin filtterin esille ja uskaltauduin ottamaan paikallista raikasta purovettä lisäksi.
En ole kovin paljoa vielä analysoinut reittejä, mutta uskoisin meillä olleen kohtuu tehokas reitti. Olimme alun perin piirtäneet reitille 102:n (75-102-92), mutta päädyimme jättämään sen pois kun alun vuoristo-osuuteen meni kauemmin kuin oletimme ja 102-92 välin louhikko näytti kartalta todella hitaalta. Manu ystävällisesti totesi kisan jälkeen, että se 102 olisi ollut nopea haku ja hän on siinä aivan oikeassa. 102 oli suurinpiirtein samoilla korkeuksilla 92:n kanssa ja niiden väli olisi ollut mentävissä louhikon alapuolelta, lisäbonuksena 92:n olisi ollut helpompi löytää 102:lta tultaessa kuin miten meille nyt kävi.
 |
| Polku malliradalta, näitä oli vähemmän itse kisassa |
Ensimmäinen ja viimeinen isompi pummaus tuli juuri 92:lle vähän pimeän tulon jälkeen. Lähdimme tulemaan alas rastin pohjoispuolen jyrkännettä ekasta kohdasta mistä pääsi alas ja ajauduimme rinteessä liikaa länteen ja tulimme suoraan ihan tajuttomaan louhikkoon. Siellä oli sellaista pienen auton kokoisia lohkareita sikin sokin ja takana niin jyrkkä rinne ettei sitä olisi päässyt ylös. Hypimme kiviltä toisille ainoana päämääränä päästä louhikosta pois ja siinä meni vähän suunnat sekaisin. Kun pääsimme louhikosta vihdoin pois, emme ihan tarkkaan tienneet missä olemme ja alkoi mennä jo sekaisin mihin suuntaan kartan käyrien pitäisi olla. GPS-jäljestä näen nyt, että olimme täsmälleen siinä missä oletinkin louhikosta pois pääsyn jälkeen, mutta silti säntäilimme hetken ristiin rastiin mäkeä ylös ja alas. Lopulta otimme suunnan etelään, sillä idealla että jossain vaiheessa saamme joesta kiinni. Saimme onneksi sitä ennen jo kiinni vesiurasta, emme heti tienneet mikä vesiura oli kyseessä, mutta kun varmistui mikä ura oli kyseessä, oli rastin haku helppoa.
 |
| Viimeinen mäki maaliin |
Jatko menikin sitten paremmin. Päätimme jättää välistä 101:n ja 100:n. Vaikka kyseessä olikin 100 pisteen rastit, olisi niiden hakuun mennyt sen verran kauan, että päätimme jättää loppuun enemmän aikaa, jotta ehdimme loppulenkin suunnitellusti. 87 rastia ei jostain syystä ollut ollenkaan maastossa – ensimmäinen kerta MM/EM kisoissa, kun näin käy – mutta onneksi rastipiste oli niin selkeä, että tiesimme olevamme oikeassa paikassa ja jatkoimme matkaa. Pisteet tuosta saimme protestin kautta maalissa – GPS-jälki kertoi meidän olleen oikeassa paikassa.
Etelän rasteilla ei ollut ongelmia. Pidimme tasaista rauhallista vauhtia yllä ja otimme rastit varmasti. Aamun kohokohta sattui Tahoe Cityn lähellä, kun näimme kaksi karhua – toinen juoksi pakoon ja toinen jäi metsästä katselemaan meitä. Tiesin tuolla olevan karhuja, mutta en todellakaan uskonut, että niihin törmäisimme.
 |
| Palkintojenjako |
Lopussa viilasimme vielä reittiä siten, että jätimme 45:n pois alkuperäisestä suunnitelmasta. 53-79 tummanvihreä rinneväli ja siihen menevä aika oli aika epävarma, joten oli varmempi jättää tuo pois, tiesin että lopussa oli joustovaraa hakea pari rastia kunhan vaan ehdimme hakea 98-63:n hyvissä ajoin. 63:n jälkeen polku sitten katosikin hetkeksi kokonaan, mutta onneksi löysimme sille takaisin, muuten olisi saattanut tulla todella kiire. Haimme lopussa vielä 31-21-27-38 ja olimme maalissa n. 4 minuuttia ennen 24 tunnin aikarajaa. Jonkin verran lopussa olisi voinut kiristää, jos olisi ollut pakko – tiesin koko ajan että ehdimme, mutta oli tuossa lopussa mäkeä vähän enemmän kuin kuvittelin ja meni vähän tiukemmalle kuin oletin. Aurinko ja lämpö alkoivat tehdä temppujaan ja vedetkin loppuivat jo hyvissä ajoin ennen maalia – vähän jouduin keräilemään itseäni maalissa makailemalla varjossa huoltojoukkojen hellässä hoidossa.
Reitit löytyvät täältä
Tulokset löytyvät täältä
Analyysiä
Lopputuloksena loistava toinen sija, muutama joukkue aika lähellä takana. Aina kannattaa hakea viimeisetkin rastit, vaikka kuinka haluaisi jo päästä maaliin. Voittajajoukkueeseen oli niin pitkä matka, että siinäkään ei jäänyt mitään jossiteltavaa.
Kokonaisuutena suoritus oli hyvä. Meidän vahvuutena on tasainen ja varma suorittaminen. Alussa monet joukkueet juoksevat ohi oikealta ja vasemmalta, mutta lopussa ohitamme samat joukkueet ihan perusvauhtiakin menemällä. Kokemus alkaa näkyä reittisuunnittelussa, tämä oli nyt itselle kuudestoista 24h rogaining kisa, joista viisi on ollut MM-kisoja ja viisi EM-kisoja, loput SM-kisoja. Tuohon päälle sitten kolmisenkymmentä 8-12h rogainingia, synkkistä tai vastaavaa pidempää suoritusta kartan kanssa maastossa.
Jatkosuunnitelmat
Kausi jatkuu tästä reilun kuukauden päästä Pöytyällä Rogaining EM-kisoissa, eli nyt pari viikkoa lepoa, sit pari viikkoa kunnon treeniä ja loppuun keventelyt. EM-kisojen jälkeen kalenterissa on ensimmäinen satamailinen UTMB Kullamannen marraskuun alussa. Sinne ei ole muita tavoitteita kuin saada onnistunut suoritus ja kerättyä UTMB kiviä, jos vaikka ensi vuonna pääsisi UTMB:lle. Ehkä jotain lyhyempiä kisoja voi vielä kalenteriin mahtua ennen Kullamanennia. Rogaining kisojen osalta 2024 on vielä auki, huhu kertoo että SM-kisa saattaisi olla tulossa ja mahdollisesti EM-kisa, vahva veikkaus että EM-kisa päätyy Viro/Latvia akselille tässä maailman tilanteessa kun kaksi isoa Rogaining maata ovat poissa laskuista ja 2023 kisa järjestetään Suomessa. MM-rogaining järjestetään seuraavan kerran heinäkuussa 2025 Espanjassa. Se kannattaa laittaa jo nyt kalentereihin, Espanjassa on kokenut porukka järjestämässä ja varmasti hyvä kisa tulossa.
JanneS
