tiistai 28. elokuuta 2012

Nuuksio Classic Trail Marathon - klassikko jo syntyessään

Tulevana lauantaina juostaa Nuuksion kansallispuiston upealla järviylängöllä maraton, joka kantaa nimeä Nuuksio Classic Trail Marathon. Ensimmäistä kertaa järjestettävä kilpailu on klassikko jo syntyessään, sillä viivalla on yli 200 juoksijaa. Se osoittaa, että tällaiselle juoksutapahtumalle on todella tilausta, ja kertoo osaltaan myös polkujuoksun suosion kasvusta. Lupus Extremeä edustavat kisassa JanneH, Reijo, Anu ja Jenni Vapaaoksa.

Maratonin kilpailukeskuksena toimii hotelli Siikaranta, jonka pihapiirissä ovat myös lähtö ja maali. Kilpailureitti kiertelee alueen parhaita polkuja pitkin reilun 42 kilometrin verran tarjoten kilpailijoille upeita maisemia muun muassa Saarijärven ja Suolikkaan rannoilla ja kansallispuiston erämaisilla kallioalueilla. Reitistä pääosa juostaan kapeaa ja paikoin juurakkoista polkua, joten kokenutkin polkujuoksija saa kertoa asvalttimaratonin ennätyksen 1,3-1,5:llä tavoiteaikaa miettiessään. Korkeuseroa muodostuu jatkuvista pienistä kallioista ja töppyröistä 1000 metrin luokkaa suurimman yksittäisen nousun ollessa Solvallan laskettelurinne, jossa kavutaan kerralla noin 75 metriä. Mäen jyrkkyys on sitä luokkaa, että lähes kaikki kilpailijat joutuvat kävelemään sen ylös.

Tapahtuman järjestäjät tunnetaan aktiivisina luontoihmisinä, minkä ansiosta 10 % kisan tuotosta lahjoitetaan luonnonsuojeluun. Osallistujat saavat äänestää tarkempaa kohdetta, joka julkaistaan kisan jälkeen pidettävässä banketissa. Kaiken kaikkiaan järjestelyt on tehty hyvässä yhteistyössä Metsähallituksen kanssa ja kilpailusta on varmasti hyötyä alueen ulkoilureiteille kokonaisuudessaan. Kilpailuorganisaatio on Metsähallituksen luvalla raivannut umpeenkasvaneita polkuja ja viimeisellä järjestetyllä yhteislenkillä rakennettiin keskeneräisiä pitkospuuosuuksia talkoovoimin.

Sääennusteet kilpailun ajalle heittelevät vielä laidasta laitaan, joten mitä tahansa auringonpaisteen ja vesisateen väliltä voi olla luvassa. Erityisesti se vaikuttaa kenkävalintaan, sillä märässä juurakossa ja pitkospuilla on vaikeaa saada luotettavaa pitoa ilman nastakenkää. Kuivalla kelillä nastaton maastojuoksukenkä saattaa jopa olla parempi valinta. Lämpötilan puolesta pitäisi kuitenkin olla t-paitakeli.

Pituutensa puolesta kilpailu sopinee parhaiten suunnistajille, jotka ovat tottuneet juoksemaan huonommillakin poluilla kovaa. Vaikka ajallisesti mennäänkin jonkin verran tavallista maratonia kauemmin, ei ultrajuoksijoilla tai seikkailu-urheilijoilla todennäköisesti ole tällä kertaa asiaa voittotaisteluun. Niin tai näin, menestyminen vaatii hyvää vauhtikestävyyspohjaa, hyvää jalkojen lihaskuntoa ja koordinaatiota sekä juoksukilometrejä teknisillä poluilla. Näitä ominaisuuksia suunnistajilta löytyy.

Lisää tietoa kilpailusta järjestäjän nettisivuilla ja Facebookissa.

JanneH

sunnuntai 12. elokuuta 2012

SM-pronssia Retki Rogainingista


JanneS ja Juha saivat SM pronssia helteisessä säässä järjestetystä Retki Rogainingista (24h). Kilpailu oli molemmille kauden päätapahtuma. Matkan varrella ensimmäistä kertaa harkittiin keskeyttämistäkin, mutta sisulla kilpailu kuitenkin mentiin lävitse.

Kilpailu järjestettiin Viitapohjassa, sää oli lähdössä varsin lämmin ja tiedossa oli jo silloin että yöksi olisi tulossa ukkosta ja salamointia, mutta että lämpötilan pitäisi pysyä päälle 15 asteessa koko ajan. Lähtövalmisteluihin meillä oli käyttää koko kolme tuntia, mutta koska kisakeskus oli onnistuttu laittamaan keskelle kilpailualuetta ja rastit varsin tasaisesti joka puolelle karttaa, meni reitinsuunnitteluun valtaosa valmisteluajasta. Aika nopeasti selvisi ettei kukaan hakisi lähellekään kaikkia rasteja.

Päädyimme suunnitelmaan jossa ensin kartan pohjoispuolelta haettaisiin isot pisteet pois ja sitten suuntaisimme kartan itäpuolta etelään niin pitkälle kuin käytettävissä oleva aika antaisi myöten ja sieltä sitten takaisin maaliin. Huolto taktiikkana oli, kuten aina, ottaa kaikki tarvittava mukaan, mikä tällä kertaa tuotti allekirjoittaneelle hiukan haasteita kun olin päättänyt testata Salomonin 5 litraista reppua itse viritellyn etulaukun kanssa. Sain just ja just sullottua kaikki pakolliset tarvikkeet ja syötävät nyssäköihin. En tietenkään ollut koskaan testannut kyseistä yhdistelmää, ja alkumatkasta selvisi että täyteen sullottu etulaukku pomppii aika inhottavasti juostessa, mutta tilannetta sai hiukan helpotettua kun veti hihnat niin kireälle kuin pystyi - loppumatkasta ongelmaa ei ollut kun etulaukussa oli vähemmän painoa. Säädöt siis seuraaviin kisoihin jatkuvat.

Starttasimme monen muun mukana kohti 70:stä, ja kerrankin maltoimme alussa pitää vauhdin maltillisena, ja niinpä selät katosivatkin nopeasti horisonttiin ja saimme edetä omissa oloissa tehden omaa suoritusta. 70:seltä jatkoimme ilman ongelmia 85, 95, 96 ja 58. Kuumuus alkoi kuitenkin jo tehdä tehtävänsä vaikka takana oli vasta pari-kolme tuntia ja nesteet olivat loppu jo 58:lla. Otimme nopean täydennyksen Purnulammista ja jatkoimme matkaa kohti 65:sta. Tässä vaiheessa olisi pitänyt tankata vettä tosissaan ja täydentää varastot uudestaan, sillä vähän 46:n jälkeen nesteet olivat taas lopussa ja Juhalla lämpö alkoi tosissaan tökkimään, itselläkään olo ei ollut mitenkään kovin tuore. Ensimmäinen pummi tulikin sitten 56:lle kun pellonlaitaan piirretty "tie" katosi samantien kun pääsimme pellon laitaan. Painelimme metsään tavoitteena löytää pohjoispuolinen tie, mutta ajauduimme sen ohitse etelän puolelta ja oli pakko hakea vauhtia rastin idän puolella olevalta tieltä. Sieltä kun lähdimme suunnalla houruissamme niin päädyimme ei niin harmittavasti pari sataa metriä pohjoisen puolella olevalle lammelle, jossa päätimmekin sitten ottaa pikku tauon ja kunnon vesitäydennyksen. Lammelta rastille oli onneksi helppo löytää, ja pummi oli lopulta koko reissun isoin, melkein parikymmentä minuuttia. 

Löin oikean jalkani jossain suon ylityksessä ennen 46:sta, ja jalka alkoi tosissaan vaivaamaan aina kun jalka osui vähänkin väärässä kulmassa maastoon. Vasemmassa kantapäässä alkoi myös tuntumaan siltä, että kunnon rakko tekee tuloaan ja olo oli todella pohjalla. 67:n ja 71:n tiesiirtymällä keskustelimme vakavasti leikin jättämisestä kesken, kaivoin jopa puhelimen repusta etulaukkuun valmiiksi. Silloin olisi vielä voinut päästä kilpailukeskuksesta pois illalla jollain kyydillä, kummallakaan kun ei ollut mitään yöpymisvälineitä mukana, ei autoa käytössä jolla olisi päässyt omia aikoja lähtemään pois, eikä aika pahanhajuisessa maneesissa nukkuminenkaan kovin paljoa houkuttanut. Jatkoimme kuitenkin sinnikkäästi eteenpäin. Pelastukseksi koitui 41:n jälkeen rannassa tehty kunnon jalkahuolto ilman mitään kiirettä, Compeedit eivät ryppyisissä ja rakkoisissa jaloissa enää pysyneet, mutta huljuttelimme jalkoja vedessä ja teippasimme pahimmat paikat ja sitten taas menoksi. Oma olo parani huomattavasti, ja oikean jalan vammakin helpotti, tai ehkä se vain jäi muiden kipujen alle. 
Juhalla olo alkoi huonontua jossain 68:n jälkeen, kuumuus oli tehnyt tehtävänsä ja jalkojen rakot alkoivat sattumaan ihan tosissaan, sinnikkäästi välillä kiroten etenimme kuitenkin tasaisesti eteenpäin. 82:n kahlausta odotimme kuin kuuta nousevaa, kropan lämpötila oli ollut liian korkealla jo pitkään eikä vesi ja kuralätököissä kasteltu lippis riittänyt asiaa korjaamaan. Virkistävä kahlaus tuntui hyvältä ja sen jälkeen jalkaan laitetut puhtaat sukat taivaalliselta ylellisyydeltä. Vähän 82:n jälkeen alkoi ukkostaa ja salamat valaisivat taivaanrantaa, pahaksi onneksemme suuntana meillä oli juuri se paikka missä eniten ukkosti. Lähimmäksi salama iski n. 500 metrin päähän joskus 91:n jälkeen kaatosateessa taivaltaessamme. Silti oli sen verran lämmin että takit saivat pysyä repussa. Päädyimme jättämään 52:n välistä, jotta ehtisimme hakea etelästä isompia pisteitä, eikä pitkä tiepisto juuri sillä hetkellä houkutellut liiemmälti. 

48:n haku huolestutti pitkästä aikaa kohtuu helppojen rastipisteiden jälkeen, melkein kilometrin metsäpätkä meni kuitenkin hyvin kun tiputimme vauhtia ja otimme suunnistuksen varman päälle. 86:n lähestymissä eteentullut iso työmaaalue yllätti, ja päädyimme ryynäämään työmaa-alueen ja Ala-jalkajärven välistä. Kartassa helpon näköinen maasto oli aika hidaskulkuista, mutta itse rasti löytyi kyllä lopulta hyvin. Tässä vaiheessa laskeskelimme loppureittiä, ja totesimme että todennäköisesti suunniteltu kierto 51-83-12-33-57 jouduttaisiin jättämään väliin. Juhan olo ei ollut parantunut, joten jatkoimme rauhallisen tasaista etenemistä. 

Olimme kyllä jo oppineet, että katkoviivapolku kartassa tarkoitti mitä tahansa leveästä metsätiestä siihen että joskus 40 vuotta sitten kyseisellä paikalla oli ehkä ollut joku hevosen mentävä ura, siitä huolimatta oli pettymys kun Kiikkisjärven pohjoispuolella olevat polut eivät siellä olleet (tai ainakaan me emme niitä löytäneet). Tielle kuitenkin päästiin, mutta seurauksena oli että 61:n jälkeen ei usko riittänyt mennä katkoviivapolulle asti vaan taapersimme vähän polun eteläpuolella metsässä vaikka se kuljettava polkukin siellä olisi ollut. 43:lta lähestyttäessä Juha kysyi, ehtisimmekö hakea sen, toiveikkaana kuulemaan vastauksen että "ei". Vakuutin, että hyvin kerkiäisimme sinne ja takaisin ja vielä maaliinkin ajoissa, vaikka vauhti olisikin hiljainen, ja lopulta päätimme hakea rastin, vaikka Juhan jalkojen kunto oli jo heikko. Onneksi kävely sattui yhtä paljon kuin juoksu, joten juoksimme alamäet ja etenimme lopulta ihan ok vauhtia vaikka henkisesti tiukkaa olikin. 94:n koitimme ottaa varman päälle ja pienellä kierrolla sekin löytyi, mutta samalla kello ja fiilis näytti että 40:lle ei olisi enää asiaa. Jatkoimme siis maaliin hyvissä ajoin 26 min ennen takarajaa. 

Lopputuloksissa edellä olivat nappisuorituksen tehnyt IhanHukassa ja mielettömän matkan juosseet RC Eemelin pojat, Raivojuoksijat ohitimme 3 pisteellä (kannatti hakea se 4 pisteen rasti). Jossiteltavaa ei juurikaan jäänyt, sen verran iso ero edellä oleviin juokkueisiin oli. Kaiken kaikkiaan suoritus oli aika keskitasoa, pummeja tuli normaali määrä, joskaan ei yhtään megapummia. Pidimme tasaista vauhtia yllä koko ajan vaikeuksista huolimatta. Reittisuunnitelma onnistui taas erittäin hyvin, eikä yhtään harmita että siihen tuli käytettyä valtaosa valmistautumisajasta. Lämpö ei meille sopinut, mutta olosuhteet olivat kaikille samat, joten siitäkään ei voi valittaa. 

Ehkä se isoin positiivinen asia itselle oli, että pystyin 4.5 kk kipsin poiston jälkeen juoksemaan 115 km näissä olosuhteissa, kesäkuun lopussa kun oli vielä epäselvää voisinko startata ollenkaan. Iso kiitos tästä kuuluu huippufyssarilleni, jonka kuntoutusohjelma toimi paremmin kuin hyvin. Iso kiitos!

Varusteet toimivat kohtuullisen hyvin, molempiin jalkoihin tuli kunnon rakot, mutta siitäkin huolimatta jalat olivat huomattavasti paremmassa kunnossa kuin viime vuonna. Energiat olivat ihan kohdallaan, lähestulkoon kaikki meni mitä otin mukaan ja viimeiset pitsanpalat upposivat hyvin vielä siinä 21 tunnin kohdalla. Pikkuhiljaa alkaa löytymään kokeilujen kautta mikä toimii ja mikä ei.

Jatkosuunnitelmat loppukesälle ovat itsellä täysin auki, paitsi että Mammuttimarssille on pakko päästä. Ehkä tuohon joku seikkailukisa voisi vielä kalenteriin mahtua. Treenimotivaatio on kuitenkin harvinaisen korkealla, koko kevät kun on mennyt pk-jurrutuksessa kuntoutuksen takia. Nyt voi kaivaa rullikset, maastopyörä ja kick-bike esille ja tehdä kivoja juttuja ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Ja tietty niitä aina niin mukavia vk-treenejä juosten. Vuoden 2013 rogaining kisat ovat jo kiikarissa, ja vauhtia pitäisi saada lisää, että pääsisi tuonne 120-130 km edettyä matkaa luokkaan.

JanneS

maanantai 6. elokuuta 2012

Endurance Quest 2012


Lupus Extremen kauden pisin kisa tälle kaudelle oli Uudellamaalla järjestettävä Endurance Quest.  Tiimin oli tarkoitus lähteä kisaan kokoonpanolla Reijo, Jussi, Anu ja Tommi Laitervo. Tiimin tavoitteena oli päästä kunnialla kisa läpi ja kerätä kokemusta pitkästä kisasta. Tavoitetta ei ihan saavutettu, mutta kokemusta kyllä päästiin keräämään.

Kaikki olikin kunnossa ja valmistautuminen hyvin käynnissä kunnes lauantaina iltana, kaksi päivää ennen starttia, Tommilta tuli ikävä viesti - kuumetta ja kurkku kipeä. Tommin oli lääkärin suosituksesta jätettävä kisa väliin.

Sunnuntaiaamuna jouduimme siten tilanteeseen, jossa meillä ei ollut joukkuetta kasassa kisaa varten. Siitä alkoi koko päivän kestänyt varajäsenen metsästys käyttäen kaikkia kanavia mitä mieleen tuli. Apuakin saatiin FB:ssä ja lukuisten puhelinkeskusteluiden ja viestien jälkeen sunnuntai-iltana saatiin Riitta Siltanen suostuteltua lähtemään Tommin sijaiseksi. Riitta tuli suoraan Rokualta kisattuaan pohjille 24h kisan voitokkaasti. No onneksi välissä oli melkein kolme päivää aikaa palautua.

Kisapaikalle tultiin maanantaiaamuna ja aloitettiin kamojen laittaminen. Riitta pääsi paikalle vasta myöhemmin iltapäivällä, kun omat kamat oli kerättynä mukaan Rokuan jälkeen. Päivän aikana tehtiin pakolliset taitotestit ja iltapäivällä saatiinkiin jo kartat ja vaihtolaatikkosuunnitelmat käsiimme. Siitä alkoi koko loppupäivän kama- ja reittivälppäys, joka lopulta kesti aivan liian pitkään. Vaihtolaatikkojen pakkaaminen ja järjestely osoittautui haastavaksi, mutta tässäkin opittiin todella paljon tulevaisuutta varten. Nukkumaan pääsimme vasta puolen yön jälkeen ja kisaan herätys oli tiedossa jo aamu kolmelta. Näin ollen kisaan lähtiessä alla oli vain parin tunnin yöunet.

 Kamojen välppäystä KN-keskuksella. Kuva JanneH.

Kisan aloitus - Prologi

Kisan aloitusta varten siirryttiin Porkkalanniemeen ensimmäiseen osuuteen, joka oli Coastaleering:a ja melontaa. Tosin aamutuimaan, juuri ennen lähtöä, kartat meni vielä uusiksi, koska merellä oli liian kova keli ja ratamestari Pete joutui reitittämään meidät uudestaan.

Kisa aloitettiin viileässä kelissä Porkkalanniemen coastaleeringillä, jossa kengät (ja muut kamat) kasteltiin heti lähdön jälkeen, niin kuin perinteisesti seikkailukilpailussa tuntuu olevan tapana. Milloinkohan sitä pääsisi kisaamaan edes jonkin aikaa kuivilla kamoilla?

Coastaleering meni pitkässä jonossa melonnan alkuun. Lyhyt melonta uudelle coastaleering pätkälle, jossa kannatti jo käyttää ilmapatjojakin. Perään lyhyt soututehtävä ja sitten jatkettiin uudestaan melonnalla parin rastin kautta kohti Ramsön saaria ja uutta coastaleering osuutta. Tässä vaiheessa tiimimme kulki sijoilla 9 ja 10 kokonaiskisassa. Ramsön coastaleering oli hienoissa maisemissa ja ilmapatjoille oli käyttöä. Sieltä melottiin Linlön suunnistukseen ja ekan kerran vaihtolaatikoiden luokse.

Luistelua, juoksua, uintia ja flying fox

Linlöstä lähdettiin vaihdon jälkeen luistelemaan Kirkkonummen kautta suunnistuksen alkuun. Tämä osuus koituikin joukkueen kohtaloksi. Vähän ennen luistelun loppua Riitta kaatui pahan näköisesti luistimilla. Isku tuli selkään ja takapuoleen ja aluksi näyttikin aika pahalta. Tästä kuitenkin päästiin jatkamaan, mutta vauhtia jouduttiin hidastamaan, kun kaatuminen vaikutti etenemiseen. Patikkaosuudella uitiin yksi rasti saaresta ja sen jälkeen suunnistettiin kohti flying fox tehtävää. Positiivinen yllätys oli, että sen pystyi suorittamaan kastumatta. Täältä sitten juostiin ja luisteltiin vaihtoon KN-keskukselle.


Luistelua Linlöstä. Kuva Poppis Suomela.

Luistelu, Nuuksio Classic Trail running, Quest, kiipeily ja luistelu

Pitkähkön vaihdon jälkeen luisteltiin Siikajärvelle tulevan Nuuksio Classic Trail Maratonin alkuun. Kisassa päästiin kiertämään ennakkoon maraton reitti, joka kisataan syyskuun alussa ensimmäistä kertaa. Reitille lähdettiin pimeään, jolloin osuudesta tuli yösuunnistusharjoitus. Valitettavasti emme siis päässeet näkemään mahtavia maisemia ihan niin paljoa. Matka taittui pääasiassa reippaasti kävelen, osittain johtuen aikaisemmasta onnettomuudesta. Tällä osuudella otettiin ensimmäiset 20 minuutin unet reitin varrella. Löysimme suojaisan paikan Solvallan laskettelurinteen kahvion terassilta. Suuremmilta pummeilta vältyttiin ja vaihtoon tultiin aamusta.

Välissä luisteltiin pätkä Veikkolan läpi ennen hyppy questia ja kiipeilyä. Hyppy-questissa kolme hyppäsi kalliolta noin 6 metrin korkeudesta ja uivat noin 100 metriä vastarannalle. Yksi jäsenistä vei reput Finnfoamilla vastarannalle. Tästä jatkettiin välirastien kautta kiipeilyyn Falkbergetille. Kiipeily oli todella hienossa paikassa. Pareittain laskeuduttiin ja jumaroitiin noin 40 metrin jyrkänne. Kiipeilypaikalta tehtiin lyhyt siirtymä trekaten ja luistellen KN-keskukselle vaihtoon. Tässä vaiheessa osalla oli jalat jo niin turvoksissa, että luistelu oli aika kivuliasta, mutta siitäkin selvittiin, kun tiedettiin että enää ei luistelua ole tiedossa.

Pitkä MTB, MTBO, Ultimate Finnfoam uinti, kiipeily, juoksu, caving

KN-keskuksessa otettiin tunnin unet huoneessa kunnon sängyissä. Tämä osoittautui hyväksi valinnaksi, vaikkakin jäätiin tässä vaiheessa kisan hännille. Keskiviikkoiltana otettiin maastopyörät ja suunnattiin pitkälle pyöräilyosuudelle tummenevaan ja sateiseen kesäyöhön. Alussa pyörät kulkivatkin erittäin hienosti pitkin sora- ja asfalttitietä kohti Lohjaa. Lohjalla oli välissä pyöräsuunnistusta erillisellä kartalla. Tämä metsärymistely olikin sitten viimeinen pisara Riitan selälle ja hän joutui jättämään kisan kesken TA9:lle. Tästä jouduimme jatkamaan kisan ulkopuolella kolmistaan. Tässä vaiheessa kisaan lähteneistä 22 joukkueesta oli keskeyttänyt jo 4.

MTBO-osuuden jälkeen jatkettiin pitkällä pyöräosuudella Finnfoam-siirtymään Orijärvelle. Tällä osuudella otettiin myös viimeiset unet, kun pysähdyttiin aamusta nukkumaan noin 30 minuuttia pellon reunassa. Osuudella saatiin ensimakua pyörän kuljettamisesta Finnfoamilla järven yli ennen Ultimate Finnfoam uintia. Tämä olikin tarpeen, koska tällä osuudella keksittiin uusia ideoita kuinka helpottaa lautan pakkausta pitkälle osuudelle. Täältä jatkettiin pyörillä kohti Ultimate Finnfoam uintia. Tänne tultaessa aurinko jo helli meitä ja oli erittäin kesäinen ilma. Finnfoam-uinti (5km) suoritettiin vaikka erittäin pitkältä se tuntuikin. Vaikka Finnfoam on suhteellisen iso niin ahdasta siinä tuntui olevan pyörän ja muiden kamojen kanssa.

Finnfoam uinnista pyöräiltiin Tammisaareen kiipeilemään vesitornille. Tosin kiipeily oli peruttu turvallisuuteen vedoten ja se korvattiin kapuamisella vesitorniin rappusia pitkin. Kiipeilyn perään tehtiin muistisuunnistus Tammisaaressa. Tammisaaresta jatkettiin pyörillä muutaman rastin kautta ja osittain viime vuoden mammuttimarrsin reittiä caving tehtävään Storholmen saaren vanhoihin bunkkereihin. Saareen tuli uida, mutta onneksi pyörät sai tällä kertaa jättää rannalle odottamaan. Tehtävän jälkeen tehtiin viimeinen pyöräosuus vaihtoon Syndaleniin.

Tavoitteenamme oli ainakin suorittaa vielä Kickbike pakollisen 2 tunnin tauon jälkeen. Reittiä oli jälleen muutettu ja tauon jälkeen olisi pitänyt mennä kickbikeilla suoraan melomaan. Järjestäjät eivät suositelleet meille kolmistaan kahden kaksikon melontaa ja ehdottivat meille noin 100 km:n pyöräilyä KN-keskukseen. Juurikin 220 km:n pyöräilyn ja 64 tunnin kisaamisen jälkeen tämä ei enää tuntunut houkuttelevalta, joten meidän oli aika jättää kisa kesken. Tosin jälkeenpäin tuli mieleen, että olisimme voineet pyöräillä melontojen ohi TA15:lle ja jatkaa siitä kisan loppuun MTB, kanoottimelonta, MTB osuudella maaliin. No väsyneenä ei aina kaikki ideat tule mieleen, mutta ei tullut järjestäjienkään mieleen tämä vaihtoehto.

Summa summarum

Kaiken kaikkiaan päästiin keräämään paljon kokemusta hienosti järjestetystä kisasta. Valitettavasti ei päästy melomaan loppumelontaa, joka oli kuulemma erittäin mahtavissa maisemissa. No onneksi meillä on reitti ja kartta, niin voidaan käydä nauttimassa osuudesta jälkikäteenkin.

Vaikka ensin ei meinattu edes päästä kisaamaan, niin suuri kiitos Riitalle, kun lähdit meidän mukaan kisaamaan ja pikaista paranemista. Onnettomuuksille ja sairastumisille ei vain voi mitään ja ne tulevat aina olemaan riskinä näissä kisoissa. Kokonaisuudessaan päästiin etenemään noin 65 tuntia ja noin 350 km. Onnittelut Omjakonille voitosta, Multisport.fi:lle 2.sijasta ja JanneH:lle kolmannesta sijasta SOS:n joukkueessa. Kiitokset kaikille järjestäjille ja vapaaehtoisille, jotka mahdollistitte hienon kisan. Ensi vuonna uudestaan paremmalla onnella!

-Reijo & Anu