lauantai 24. marraskuuta 2012

Urheiluvuosi 2012: JanneS

Vuoden aikana ehtii tapahtua yhtä ja toista, ja välillä on hyvä summata mennyttä. Marras-joulukuun aikana tiimiläiset kertovat vuoden 2012 kokemuksista, harjoittelusta ja siitä, miltä osin tavoitteisiin päästiin. Tällä kertaa vuorossa on JanneS.

Vuosi alkoi hyvin ja tammikuussa sain hyvän harjoittelurytmin käyntiin, kunnes sitten tammikuun lopussa mursin nilkkani lumikenkäillessä. Kesän suunnitelmat menivät samalla uusiksi ja kevään tavoitteeksi tuli vain ja ainoastaan saada jalka takaisin kuntoon. Jalka oli kipsissä yhteensä 6 viikkoa, joten varovaisen kävelemään uudelleen opettelun pystyi aloittamaan maaliskuun puolessa välissä. Maaliskuun lopun ja huhtikuun treenaus koostui kuntopyöräilystä, lyhyistä cross-trainer harjoituksista ja liikkuvuusharjoitteista. Toukokuussa pääsin jo maantiefillarilla tekemään pidempiä lenkkejä, mutta juoksu rajoittui 3x5 min (5 min kävelyä välissä) hölkkäilyyn. Toukokuun lopussa osallistuin hiukan riskillä 8h rogaining kilpailuun, ja kun kilpailu meni hyvin sain lisäuskoa tekemiseen.

Kesäkuussa jalan parantuminen alkoi vihdoin nopeutua ja juoksumääriä pystyi viikoittain lisäämään, ensin 3x10 min, sitten 3x15 min ja loppukuusta jo 30-45 min yhteen menoon. Jukolan viestiin osallistuminen oli jälkikäteen ajatellen virhe, jalka ei ollut silloin vielä siinä kunnossa ja tuosta tuli varmaan takapakkia viikon verran kuntoutumiseen. Heinäkuun puolessa välissä osallistuin Someron yö-rogainingiin (8h) ja kun siellä meni hyvin, niin uskalsin lähteä myös Retki-rogainingiin heinäkuun lopulla, joka sitten menikin erittäin hyvin ja lopputuloksena oli 115km etenemisen jälkeen SM-pronssi.

Kaiken kaikkiaan kuntoutumiseen meni n. 5-6 kk, joka on enemmän kuin mitä alunperin kuvittelin. Eniten treenitauko vaikutti juoksuvauhtiin, joka ei ole vieläkään täysin palautunut, joskin osin syynä on ollut se että VK-lenkkejä ei ole päässyt ns. kisakaudella tekemään niin paljon kuin olisi ollut syytä. Yllättävän vähän vaikutusta oli kestävyyskuntoon, vanhoilla pohjilla pystyi pitkänkin tauon jälkeen etenemään pitkiä matkoja kun vaan muisti pitää vauhdin itselle sopivana.

Syksyyn mahtui sitten mukavaa tekemistä, sekä SnowFlakes että X-kaato sopivan rennosti, ja vähän vähemmän rennosti mammuttiruntu lokakuun lopussa, jossa tuli oma edetyn matkan ennätys 126km. Loppusyksystä harjoittelu keskittyy mäkitreenaukseen ja pitkiin lenkkeihin, jotta pysyn Pekan matkassa mukana Barcelonan EM-rogainingissa tammikuun lopussa. Sen jälkeen sitten pieni harjoittelutauko ja 2013 kauden kimppuun. Ensi kesän kilpailut ovat vielä täysin auki omalta osalta, paljon olisi mukavia tapahtumia tarjolla vuorijuoksuista ja rogaining kisoista pitkiin seikkailukisoihin.

JanneS

tiistai 13. marraskuuta 2012

Urheiluvuosi 2012: JanneH

Vuoden aikana ehtii tapahtua yhtä ja toista, ja välillä on hyvä summata mennyttä. Marras-joulukuun aikana tiimiläiset kertovat vuoden 2012 kokemuksista, harjoittelusta ja siitä, miltä osin tavoitteisiin päästiin. Ensimmäisenä on vuorossa JanneH.

Kulunut vuosi oli onnistunut niin tulosten valossa kuin harjoittelutavoitteiden toteutumisenkin osalta. Treeneihin ja kisoihin käytetty aika kasvoi jälleen hiukan viime vuodesta ja kokonaisuudessaan tuntimäärä tulee pyörimään 600 paikkeilla. Tulevina vuosina määrää ei ole tarkoitus kasvattaa, vaan panostaa laatuun ja painottaa lajeja vähän erilailla.

Merkit onnistuneelle vuodelle olivat kuitenkin huonot noin vuosi sitten. Akillesjänteeseen tuli marraskuussa pieni repeämä ja juoksuharjoitteluun sen myötä kolmen kuukauden tauko. Kuntoa pystyi kuitenkin ylläpitämään pyöräilemällä ja hiihtämällä. Uskoa tekemiseen tuli helmikuun alussa 24h-hiihdossa, jonka oli tarkoitus olla lähinnä seikkailu-urheilussa tarvittavaa henkistä kestävyyttä kehittävä harjoitus. Keskimäärin 20 asteen pakkasessa kilometrejä kerty plakkariin hiukan alle 290 ja sillä irtosi voitto, jonka mahdollisti loistavasti toiminut huolto. Marko Takanen ja Harri Sivonen pitivät sukset liukkaina ja tarjoilivat energiaa ladun varressa sekä antoivat väliaikatietoja.

Kovasta pakkasesta aiheutui muutamia paleltumia ja tulehduksia ja olo oli seuraavan viikon sellainen, että voitosta huolimatta melkein kadutti osallistuminen kisaan. Ulospäin näytti lähinnä siltä, että snägärillä oli tullut turpaan ja lujaa. Elimistö kuitenkin palautuu yllättävän nopeasti ja sama tuli todettua myös touko-kesäkuussa. EXTAR 48h:ssa murtui kylkiluu ja akillesjänne tulehtui. Kahden viikon päästä siitä juostiin Tukholman maraton, joka keli huomioiden kulki ihan kohtalaisesti. Seuraavalla viikolla kisattiin No Limit, mutta sitten tuli taas pari viikkoa taukoa, kun polvi sai osumaa työmatkalla tapahtuneesta pyöräkolarista.

Kisan aikana on tärkeää ennaltaehkäistä hiertymiä rasvaamalla

Kesän päätavoite oli Endurance Quest, jossa olimme mukana ScandinavianOutdoorStore.comin joukkueella. Keskinäistä kisakokemusta ennen starttia oli ainoastaan multisport-kisoista ja sitäkin aika vähän. Siitä huolimatta tai sitten siitä johtuen joukkuehenki säilyi hyvänä tuloksena oli kolmas sija, joka oli myös omalta osaltani kesän tärkein saavutus. Vauhti ei vielä riittänyt voittotaisteluun ja unitaktiikka olisi voinut onnistua paremmin, mutta näitä asioita lähdetään parantamaan ensi vuoden kisaan, joka todennäköisesti houkuttelee vieläkin kovempia ulkomaalaisjuokkueita.

EQ:n jälkeen kalenterissa oli lähinnän pari pidempää polkujuoksua, Nuuksio Classic ja Vaarojen Maraton. Kisat olivatkin lopputuloksen kannalta toisensa ääripäät, mutta mieluummin näin päin. Nuuksiossa kostautui matkan aliarvionti, mutta samalla se oli hyvä oppitunti. Vaaroilla juoksu oli taktisesti viisasta, vaikka kyseessä oli vasta ensimmäinen ultrajuoksuni. En varmasti ollut absoluuttisesti paras juoksija, mutta vauhdinjako ja käveleminen oikeissa paikoissa sekä teknisten pätkien sopivuus omaan juoksutyyliin mahdollistivat voiton. Ykkössijan positiiviset vaikutukset oikeastaan kaikkeen ovat olleet hämmästyttävät ja isommat kuin olisin osannut kuvitella.

Vaarojen jälkeen loppukuu meni rauhassa ja viime aikoina ensi vuoteen valmistautumista on varjostanut sitkeä flunssa. Seuraavan kerran mennään jo tammikuun lopussa, kun rogainingin EM-kisat järjestetään Barcelonassa. Myös kesän kalenteri alkaa jo hahmottua, mutta siitä lisää keväällä.

JanneH

maanantai 5. marraskuuta 2012

Pyörärogaining Kurussa

Team Woodman järjesti pyörärogaining tapahtuman Kurussa 3.11. Tarjolla oli monipuoliset ja reitinvalinnoiltaan haasteelliset polkumaastot ja metsäautotiet. Reijo osallistui kisaan Heikin kanssa. Tulokset löytyy www.rogaining.fi.

Ratamestarina toiminut Pekka oli päättänyt, että tällä kertaa on rasteja sen verran paljon, että osallistujien ei tarvitse edes harkita kaikkien hakemista. Lisäksi jo yli viikon jatkuneet sateet olivat tehneet tehtävänsä ja pehmittäneet reitit huolella. Tämä ei kuitenkaan lannistanut parivaljakkoa reittisuunnitelmassa, jota jälkeenpäin voi ihan huolella luonnehtia yltiöoptimaaliseksi. Alla olevissa kuvissa näkyykin ensimmäinen suunnitelma, mutta luonollisesti ajatuksena oli oikaista tarvittaessa ja käytännössä näin kävikin.

Karttaosa 1.

Karttaosa 2.

Suunnitelmaa lähdettiin toteuttamaan sateisessa ja kuraisessa kelissä noin +4 asteen lämpötilassa. Me valittiin päälle kuorivaatteet ja talviajokengät. Mukaan otettiin 1,5 litran juomapussit reppuun ja evästä. Nesteen tankkauspaikkoja oli tiedossa reitin varrella ja kurakelissä juomarepusta on huomattavasti mukavampi juoda kuin kuraisesta pullonsuusta.

Heti lähdön jälkeen alettiin miettimään mitä me ei oltu huomattu kartalta, kun oltiin lähes ainoat, jotka aloittivat lähtemällä eteläpuolelle. Tarkoituksenamme oli aloittaa rastilta 51 ja jatkaa myötäpäivään kohti Seitsemistä. Toisaalta ajateltiin, että saadaan ajella rauhassa ja keskittyä vain omaan etenemiseen. Jo reitin alkuvaiheessa huomattiin sateiden tekemät vaikutukset maastoon. Metsäautotiet tuntuivat kuin olisi "hillossa" ajanut, kun teiden pinnat olivat pehmenneet ja rullaavuus ei todellakaan ollut parasta mahdollista. Seitsemisen läpiajo oli maisemiltaan parasta antia - kapeaa kangasharjannetta komeiden soiden ja suojärvien väleistä.

Rastille 55 ajettaessa alettiin ensimmäisen kerran miettimään mistä oikaistaan. Suunnitelma B oli ajaa nykyisen mukaisesti rastille 83 asti, mutta lähteä siitä sitten etelään ja noukkia matkalla olevat rastit 33 ja 63 ja siitä 76:n kautta maaliin. Rastilla 62 oli aikaa kulunut 3:55h ja matkaa maaliin oli vielä aika reilusti. Rastilta lähtiessä päätettiin kuitenkin lähteä ajamaan kohti 83:sta ja katsoa sitten siellä kuinka suoraan on ajettava maaliin, vai ehtiikö noukkia kaikki rastit väliltä. Esimerkiksi 33 oli viety Pirttivuorelle ja heti päätettiin jättää se väliin, koska se ei olisi sen nousun arvoista.

Kalliossa jouduttiin kuitenkin toteamaan, että nykyisellä vauhdilla ei tulla ehtimään 83:n kautta ajamalla maaliin ajoissa, ja todettiin, että on parempi lähteä laskemaan asfalttia etelään suoraan kohti Kurua ja rastia 57. Jonkin matkaa ajettuamme hyvin rullaavalla asfaltilla tultiinkin toisiin ajatuksiin ja päätettiin koittaa riskillä hakea 2 pistettä enemmän noukkimalla rasti 76 Iso Särkijärven rannasta. Päätettiin lähestyä rastia pohjoisesta Pyydysmäen kautta ja Honkajärven eteläpuolelta käännyttiin itään. Tämä osoittautui kuitenkin huonoksi valinnaksi. Pehmeät hiekkatiet ja huonot polut Pyydysmäestä etelään veivät liikaa aikaa ja joudutiin jättämään rasti 76 väliin, jotta olisi edes jotain mahdollisuuksia ehtiä ajoissa maaliin. Koivistosta runtattiinkin mahdollisimman suoraan kohti maalia, jonne saavuttiin ajassa 4:58:25. Eli otettu riski laukesi ja viimeinen tunti kisasta ajettiin ilman pisteen pistettä.


Lopullinen kuljettu reitti.

Lopulta saatiin kokoon 98 pistettä ja jäätiin voittajasta 5 pistettä ja 13 minuuttia. Jälkiviisaana olisi pitänyt ajaa asfalttia suoraan Kuruun asti ja noukkia 76:n etelän kautta. Tähän todennäköisesti aika olisi riittänyt. 83:n kautta vienyt reitti olisi vaatinut ainakin vartin lisäaikaa ja silloinkin se olisi ollut aika riskialtis reitinvalinta. Tosin se taitaa olla ihan normaalia, että näistä kisoista jää aina vähän jossiteltavaa. Kokonaismatkaa kertyi GPS:n mukaan 87,6 km, johon kyllä näissä olosuhteissa voi olla tyytyväinen.

Tapahtuma oli hyvin järjestetty ja oli mukavaa kun oli paljon rasteja ja reitinvalintaa. Näistä kartoista riittää vielä opittavaa, kun käyttää enemmän aikaa ja yrittää suunnitella optimaalista reittiä. Lopussa saatiin nauttia lämpöisestä puusaunasta ja erinomaisesta keitosta. Iso kiitos järjestäjille ja kanssakilpailijoille sekä onnittelut voittajille Jonille ja Matille. Ensi vuonna uudestaan!

-Reijo