maanantai 19. joulukuuta 2011

Tavoitteet uusiksi

Takana onnistunut kausi täynnä tavoitteiden mukaan sujuneita kilpailuja ja nousujohteista harjoittelua sekä hyvään aikaan osunut ylimenokausi. Peruskuntojakso ja pohjan luonti ensi vuotta varten alkoivat jo lokakuussa ja edellykset laadukkaaseen harjoitteluun olivat loistavat. Sitten tulee se mutta, ja kaikki menee uusiksi.

Syyskuussa tiimin ensimmäinen pitkä seikkailukilpailu osoitti, että paljon asioita oli tehty edellistalven ja kevään aikana oikein. Kilpailusta jäi sopivasti hampaankoloon ja motivaatio harjoitteluun oli kova. Matkan lopulla tullut vatsatauti viivästytti palautumista tarjoten samalla sopivan hetken ylimenokaudelle. Lokakuun puolivälissä alkoi taas suunnitelmallisempi harjoittelu ja kaikki sujui hyvin, ainakin kuukauden verran.

Marraskuussa akillesjänne alkoi yllättäen oireilla muuten onnistuneen treeniviikon päätteeksi. Piti lopettaa harjoittelu hetkeksi ja aloittaa tulehduskipulääkkeiden syönti. Lääkärin mukaan pyöräily olisi hyväksi jalalle, mutta muutamat kokeilut osoittivat päin vastaista. Kun noin neljän viikon aikana merkkiä parantumisesta ei näkynyt, käytettiin jalkaa ultraäänessä ja tulos oli arvattava: akillesjänteessä on repeämä ja kaikki urheilu on lopetettava (pois lukien uinti, joka ensimmäisen käynnin myötä aiheutti korvatulehduksen).

Akillesjännevaivat ovat siitä ikäviä, että ne ovat äärimmäisen hitaita paranemaan, eivätkä välttämättä ikinä edes parane kunnolla. Tammikuulle suunniteltujen tapahtumien ilmoittautumiset on peruttu, mutta helmikuussa olevat 24h- ja Finlandia-hiihto ovat edelleen optimistisesti kalenterissa. Jos jalka kestää, niin silloin mennään, mutta vain fiilistelemään ilman tavoitteita.

Turhaan ei matkustettu viikoksi Tahkolle, kun edes joku hiihtää

Ensi kesälle suunniteltu maratonajan parannus Tukholmassa jää näiltä osin tekemättä ja ainakin toukokuisen EM-rogainingin voi unohtaa. Mutta jotain hyvää asiassakin on: melontaa ehtii tulevana keväänä ja kesänä harjoitella enemmän. Endurance Quest heinäkuussa on vielä suunnitelmissa ja siellähän melonnan on syytä kulkea, jos meinaa kilpailussa maaliin saakka selvitä.

Vieroitusoireet urheiluun ovat kovat. Ahdistumista, kiukuttelua, ärtyisyyttä ynnä muuta on saattanut olla havaittavissa, ja mitä enemmän asioita ajattelee, sen raskaampaa on. Ensi vuodesta on ainakin kehityksen suhteen tulossa välivuosi. Onneksi sentään kelit ovat olleet harjoittelun kannalta huonoja tänä talvena.

JanneH

tiistai 6. joulukuuta 2011

Itsenäisyyspäivän Montrail

Mitähän sitä tekisi itsenäisyyspäivänä? Kaikilla on omat mielenkiintonsa ja meille se tarkoitti pitkää maastojuoksulenkkiä. Multisport palstalle laitettiin kutsu jakoon ja toivotettiin muutkin samanhenkiset lenkille mukaan. Valitettavasti JanneH:lle oli iskenyt akillesjänteen tulehdus ja JanneS:llä oli pitkittynyt flunssa ja kumpainenkin joutui jäämään huoltojoukkoihin. Näinollen mekin jo meinattiin perua, kun puolet joukkueesta oli sairastuvalla. Laitettiin kuitenkin vielä kyselyä olisiko muita kuitenkin tulossa ja lopulta meitä oli palstan perusteella 6 henkeä lähdössä. Ei muuta kuin juoksuvarusteet valmiiksi ja herätyskello soimaan itsenäisyyspäivänä klo 6.15.

Saavuttiin ajoissa Pirttimäen ulkoilualueen parkkipaikalle ja yllätykseksi sinne alkoi vyörymään väkeä oikein mukavasti. Lopulta klo 8 matkaan lähti peräti 16:n hengen ryhmä. Porukka koostui seikkailu-urheilijoista ja rogaininghenkisistä urheilijoista. On meitä sitten muitakin "hulluja" viettämään itsenäisyyspäivää Nuuksion metsiin. Edellisenä iltana oli satanut paikoin jopa 10cm uutta nuoskalunta. Se ei onneksi liiemmin haitannut menoa ja itseasiassa antoi hyvän pidon ja vaimennuksen koko matkalle.

Matka suuntautui Montrailia vastapäivään kohti Luukkia. Porukka pysyi hyvin kasassa ja pian Luukin jälkeen 4-henkeä irtaantui aikomuksenaan tehdä lyhyempi noin 30km lenkki pitkän Montrail reitin sijasta. 12 henkeä jatkoi matkaa ilman suurempia pysähdyksiä Reitti2000 myötäillen Salmeen. Salmessa JanneS järjesti meille hienon puolivälin huollon. Tarjolla oli Cokista, vettä, banaaneja, suklaata ja karkkia. Joku jo ehti tokaistakin, että kuinka se Janne tietääkin niin hyvin urheilijoiden välipala tarpeet? Iso kiitos kaikilta JanneS:n baarille!

Iloista urheilijajoukkoa lyhyellä puolimatkan tauolla. Kuva JanneS.

Salmesta porukka erkaantui ainakin kolmeen ryhmään. Me jatkettiin Lupuksen kokoonpanolla Anu, Reijo ja Jussi. Matka taittui Jussin hyvällä paikallistuntemuksella Kattilan ja Haukkalammen hienoja polkuja pitkin Solvallaan. Sieltä vielä loppurutistus takaisin Pirttimäkeen. Matkaa lopulta mittarissa 52km ja juoksuaikaa kului reilu 6,5 tuntia. Muut taisivat seurata Reitti2000:n merkkejä, kun meidän kulkemilla poluilla ei ollut näkyvissä edellä olevien kenkien jälkiä.

Kiitokset kaikille mukana olleille hienosta polkujuoksutreenistä. Nähdään Loppiais-rogainingissa.

-Reijo & Anu

perjantai 2. joulukuuta 2011

Marraskuu

Siinä missä kaverit treenaavat jo täyttä häkää tulevaa vuotta varten, on Lupus Extreme kärsinyt synkästä marraskuusta. Harmaus ja pimeys ovat tuntuneet entistä vaikeammilta, kun harjoittelussa on joutunut pitämään erinäisten syiden vuoksi taukoa.

Reijolle, Anulle ja JanneS:lle marraskuu oli suunnitellusti ylimenokuukausi Mammuttimarssiin saakka jatkuneen syksyn myötä. Minä puolestaan keventelin jo syyskuussa Gold Rushin jälkeisen palautumista olennaisesti hidastaneen vatsataudin jälkeen. Lokakuun alku meni vielä kevyesti, mutta loppukuusta treeni alkoi kulkea suunnittellusti. Parituntisia polkujuoksulenkkejä tuli kuutena viikonloppuna putkeen ja fillarilla kilsoja mukavasti pääosin asvaltilla. Kajakillakin pääsi pariin otteeseen joelle ja kaksi kertaa merelle, joista molemmat kerrat olivat omalla tavallaan hienoja. Ensin meloimme Sovijärven Tuomaksen kanssa Vuosaaressa myöhään illalla pilkkopimeässä täysin tyynellä ja seuraavana viikonloppuna kävin Kolehmaisen Mikon kanssa kiertämässä Lauttasaaren tuulisessa kelissä kaksikolla.

Sulia melontavesiä riittää vielä

Hyvin käynnistynyt peruskuntokausi meni säpäleiksi pari viikkoa sitten ja pohja huuhtoitui pois kuin syksyn sateet Vantaanjokeen. Pyöräilyssä todennäköisesti vähän kylmää saanut akillesjänne tuntui jäykältä, ja lopullisesti jalka kipeytyi kun kävimme JanneS:n kanssa pyöräilemässä 3,5 tuntia maastossa ja heti seuraavana päivänä juoksin Kallioniemen Jussin kanssa 28 km pääosin teknisiä maastopolkuja.

Kun sunnuntai-iltana ei enää pystynyt kävelemäänkään, tein oman diagnoosin tulehduksesta ja aloitin lääkekaapissa olleen tulehduskipulääkekuurin, venyttelyn ja kylmähoidon. Ihan kokonaan on vaikeaa olla paikallaan ja yritin epätoivoisesti viime viikolla tehdä kevyitä treenejä kuntopyörällä, mutta niistä ei seurannut varsinaisesti mitään positiivista. Töihin oli mentävä autolla, vaikka tosin kytkimen painaminen vihloi ikävästi jalassa.

Tänään käydessäni lääkärillä tuli juoksukieltoa pari viikkoa ja resepti tulehduskipulääkekuurin jatkamiselle. Suunta on kuitenkin parempaan päin ja kevyen pyöräilyn voi todennäköisesti jo kohta aloittaa. Mutta hyvin ei mene JanneS:lläkään, päinvastoin: yskää ja flussaa on jatkunut kuukauden ja tänään lääkäri määräsi antibiootteja epäillen vahvasti mykoplasmaa. Tautina se on urheilijan painajainen ja saattaa olla äärimmäisen sitkeä. Ei ihan sitä, mitä ylimenokaudelta odottaa.

Henkisen lamaantumisen lisäksi harjoittelutauossa hankalaa on syöminen. Kun on tottunut liikkumaan toistakymmentä tuntia viikossa, on energiankulutus eri luokkaa kuin ilman urheilua. Elimistö on tottunut saamaan ruokaa, joten on jatkuvasti kova nälkä. Silti olo on turvonnut kuin Timo Jutilalla jääkiekkouran jälkeen. Ehkä pieni ruokaremontti voisi olla paikallaan pidemmänkin päälle.

Aurinko voi paistaa joskus marraskuussakin

Treenaaminen märkässä pimeässä marraskuussa ei ole useinkaan kivaa ja vaatii lujaa henkistä kestävyyttä. Sitähän seikkailu-urheilu kaiken kaikkiaan onkin, epämukavuusalueella liikkumista erityisesti henkisesti. Mutta vielä raskaampaa on olla tekemättä mitään, sillä siinä vasta liikkumaan luotu ihminen ahdistuu. Joten te jotka pystytte treenaamaan, kääntäkää marraskuun synkkyys positiivisuudeksi ja ottakaa kaikki irti syksyn viimeisistä lämpimistä keleistä.

Viime talven kelejä on välillä ikävä

JanneH

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Kausi 2011 kisa kisalta

Vuonna 2011 Lupus Extremen toiminta oli aktiivista ja kauteen mahtui monta hienoa seikkailu- tai multisport-kisaa sekä kotimaan pisimmät rogaining-kilpailut. Tässä jutussa on koosteena kauden kilpailukohokohdat ja mistä mikäkin kilpailu muistetaan.

Spring Adventure 7.5.

Kauden multisport-avauksessa Karjaalla Lupus Extreme oli mukana kahdella joukkueella. JanneH ja Jussi Kallioniemi osallistuivat miesten kilpasarjaan ensimmäistä kertaa yhdessä ja Reijo ja Anu kisasivat sekasarjassa. Kilpailun taso oli kovin moniin vuosiin ja mukana oli useampi joukkue myös Virosta. Kilpailun aikana melottiin pariin otteeseen, pyöräiltiin ja juostiin niin metsässä kuin kaupungissakin.

Talven jälkeen homma oli vielä hakusessa ja palkintopallisijat jäivät saavuttamatta. Reijon ja Anun vauhti oli sekasarjassa ylivoimaista, mutta unohtunut leimaus melonnan vaihtopaikalla pudotti sijoitusta. JanneH ja Jussi taas hakivat vielä tuntumaa ja joutuivat toteamaan seitsemän joukkueen olleen nopeampia.

Joukkueet lähtöviivalla (kuva: Tuomas Sovijärvi)

Salpaus-rogaining 7.5.

JanneS ja Juha Päivärinta kävivät Lahden suunnalla hakemassa tärkeää rogaining-kokemusta 12 tunnin Salpaus Rogainingista. Alun hyvästä vauhdista huolimatta lopputuloksissa tiimi jäi kahdeksanneksi isojen pummien johdosta. Hyvää kokemusta kilpailusta tuli kuitenkin kauden päätapahtumaa Retki-rogainingia varten.

No Limit Adventure 11.6.

Multisport cup jatkui kesäkuussa Solvallassa Espoossa. Lämpötila kipusi kilpailun aikana 30 asteen kieppeille ja teki tehtävänsä monelle joukkueelle. Reitti oli sen verran pitkä, että seitsemän tunnin aikarajassa kaikki rastit ehti hakea miesten kilpasarjassa vain yksi joukkue ja sekasarjassa pari. Lajeina perinteisten melonnan, juoksun ja pyöräilyn lisäksi oli myös coastaleering ja rullaluistelu.

Reijo ja Anu ottivat sekasarjassa toisen sijan Omjakonin Heikki Hihnalan ja Outi Sepän korjatessa potin. JanneH ja Jussi Kallioniemi taistelivat pitkään miesten kilpasarjan kolmannesta sijasta mutta joutuivat antautumaan muutamalla minuutilla. Kolmatta joukkuetta kipparoinut JanneS kiersi reittiä yksin täyden ajan parina olleen Matti Antilan keskeytettyä muutama tunti ennen maalia.

Joukkueet ennen starttia kuuntelemassa ohjeita

Rokua Geopark Challenge 22.-23.7.

Kesän ainoa kotimainen pitkä kisa käytiin Rokualla Rokua Geopark Challenge kisassa. Tiimiläisistä Anu ja Reijo ottivat osaa 24h Extreme sarjaan. Anu kiiti voittoon ScandinavianOutdoorStore.com:n joukkuueessa Riitta Siltasen ja Taija Huuskosen kanssa. Reijo kisasi Omjakonin joukkueessa Heikki Hihnalan ja Niko Sorvarin kanssa. Niko saatiin joukkueeseen viime metreillä vaihdoksen kautta. Joukkueen lopputulos oli kokonaiskilpailun 6. sija, viimeinen joukkue, joka pääsi koko radan läpi ilman cut-offeja.

Kisa käytiin hienoissa oululaismaisemissa ja varmasti kaikkein mieleenpainuvin osuus oli trekkaus kuuluisilla suo-osuuksilla. Näin jälkikäteen nekään suoosuudet eivät enää tunnu olleenkaan niin pahoilta kuin siellä rämpiessä. Mielenkiintoiseksi kisan alun teki Omjakonin myöhästyminen noin 20 minuuttia lähdöstä, kun Heikki käväsi aamutuimaan vielä asiakkaissa. Ensimmäisen pitkän osuuden coastaleering oli kaikkien mieleen. Hienot maisemat, vaihtelevuutta ja virkistävä vesi piti joukkueiden mielialan korkealla.

Normaalia vetisempi rullaluisteluosuus (kuva: Tuomas Sovijärvi)

Archipelago Adventure 20.8.

Multisport cupin kolmas osakilpailu käytiin meren äärellä. Kilpailusta jäi mieleen kova tuuli ja aallokko, jotka haastoivat seikkailijoita erityisesti melontaosuudella. Noin puolet joukkueista suoritti melonnan aikana omaehtoisen uinti-questin, näiden joukossa Reijo ja Anu. Kilpailussa oli peruslajien lisäksi erittäin hieno saaristossa tehty coastaleering.

JanneH ja Jussi Kallioniemi johtivat kilpailua parin ensimmäisen tunnin ajan, mutta putosivat melonnan aikana kolmannelle sijalle pitäen sen loppuun saakka. Reijo ja Anu ottivat niin ikään kolmannen sijan sekasarjassa.

Retki-rogaining 20.8.

JanneS:n ja Juha Päivärinnan kauden päätapahtuma Retki-rogaining kisattiin Raaseporissa. Reittisuunnitelma oli tehty hiukan liian toiveikkaaksi, joka tarkoitti isoja pistemenetyksiä, kun tiimi joutui oikaisemaan kisan loppupuolella. Kyseessä oli molempien ensimmäinen 24 tunnin jalan käyty kilpailu, joten lopputulokseen 10. sija 122km etenemisellä voi olla todella tyytyväinen.

Parhaiten kisasta jäi mieleen vajaan kahdeksan tunnin kohdalla tehty Siwa-visiitti, jolla mukaan tarttui pari litraa kokista, ja kokiksen säännöstely sen jälkeen, että sitä riittäisi mahdollisimman pitkälle. Toinen aika paljon tuskaisempi muistikuva on kisan loppupuolelta, kun jokainen kivi tuntui jalkapohjassa pistävänä kipuna. Oppina jäi mieleen, että ne 100km jälkeiset kilometrit ovat todellakin kovan työn takana. Tämä totuus oli toki kerrottu, mutta vasta oma kokemus sen konkretisoi. Seuraavalla viikolla tuli kuitenkin jo katseltua ensi kesän Rogaining-kalenteria.

Juha ja JanneS valmistatuivat Retki-rogainingiin heinäkuussa Bodominjärven ultraintervallissa

Gold Rush Mother Lode 8.-11.9.

Reijon ja Jannen kauden kohokohta oli ARWS-sarjaan kuulunut Gold Rush Mother Lode Kaliforniassa. Vaikka ensimmäisestä pitkästä kilpailusta jäikin paljon parannettavaa, oli suoritus kohtalainen ja tuloksena viides sija. Kokeneet seikkailijat Heikki Hihnala ja Outi Seppä täydensivät joukkuetta hyvin ja oppia tuli roppakaupalla.

Kilpailu kesti tiimin osalta 78 tuntia ja reitti kulki läpi upean Sierra Nevada -vuoriston ja Stanislaus National Forestin. Kokonaisnousua kilpailun aikana tuli yli 10 km. Vauhti oli välillä tiheissä puskissa hidasta, kun taas nopeimmissa alamäissä mentiin fillarilla liki 80 km/h.

Reijo ja Outi vuoristotrekillä liki 30 asteen paahteessa

X-kaato 25.9.

Multisport cupin päätös oli perinteiseen tapaan X-kaato, joka kilpailtiin tällä kertaa Vuosaaressa. Lupus Extreme oli saanut jälleen viivalle kolme joukkuetta, tosin näistä vain Reijon ja Anun muodostama parivaljakko lähti taistelemaan oman sarjansa kärkisijoista. JanneH oli saanut parikseen veljensä Jussin ja JanneS kilpaili Sakari Hollménin kanssa.

Meno kisassa oli hieman normaalista poikkeavaa. Melontaosuudella vain toinen joukkueesta meloi ja toinen juoksi, ja koko kisan ajan rastivälit olivat lyhyitä ja meno aggressiivista. Rastipisteinä oli muun muassa bunkkereita, kellareita ja juoksuhautoja.

Sekasarjassa Reijo ja Anu ottivat hopeaa hulppealla neljän sekunnin erolla voittajiin. Miestensarjan joukkueet löytyivät tulosluettelon puolivälin paikkeilta.

lauantai 12. marraskuuta 2011

KK-rogainingin myötä kisakausi paketissa

Lupus Extremen kilpailut vuodelta 2011 saatiin vihdoin lopullisesti pakettiin, kun suomalaisranskalainen kokoonpano Janne Hietala - Paul Galode osallistuivat Tuusulassa järjestettyyn KK-rogainingiin lauantaina. Vauhti oli kohtalaista, mutta reagointi reittisuunnitelmaan kilpailun aikana tiputti sijoitusta isolla kädellä.

Jos rogainingissa puoli tuntia ennen määräaikaa on hakematta yksi rasti ja maaliin tulee lopussa kiire, ei reittisuunnittelua ja siihen reagointia voida pitää täysin onnistuneena. Niin kävi tiimille tänään, kun ensimmäistä kertaa rogaining-kilpailussa ehti helposti hakeakin kaikki rastit. Niinpä podium-paikoista taistelu muuttui kovavauhtiseksi parituntiseksi treeniksi.

Lehtosen Jussi oli järjestänyt Kalevan kierroksen päättäjäisten yhteyteen kahden tunnin mittaisen rogaining-kilpailun Tuomaalansuon alueelle. A3-kokoisella 1:10 000 mittakaavan kartalla oli 27 rastia, joita sai hakea kahden tunnin ajan vapaassa järjestyksessä mahdollisimman monta. Lähdimme reittisuunnittelussa liikkeelle siitä, että kaikkia ei ehtisi hakea ja lopussa oleva suo saattaa olla hidasta juosta. Päätimme jättää reitiltä rastin 29 pois, jotta lopussa ei tarvitsisi skipata 3-5 pisteen arvoisia rasteja.

Ensimmäisen tunnin aikana painettiin kaasu pohjassa isoa kovaa ja tossu liikkui kiitettävään tahtiin suunnistuksen sujuessa varmasti. Yhden vihreäksi piirretyn pihan läpi päätimme olla oikomatta ja jäimme sillä välillä vajaan minuutin niistä, jotka vetivät tylysti nurmikon poikki. Olimme aikataulusta edellä, mutta päätimme yhtä pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa, sillä lopun suo oli edelleen mysteeri.

Suolla pahalta näyttäneet rastit löytyivätkin helposti ja kelloon näytti jäävän aikaa selvästi. Tullessamme viimeiselle suunnitellulle rastimme vilkaisu kelloon osoitti, että aikaa oli vielä 32 minuuttia. Vaihtoehtoina oli mennä suoraan maaliin ja hävitä niille, jotka ovat hakeneet kaikki rastit. Toisaalta rastin hakuun menisi loppuaika, joten todennäköisesti sijoitus ei muuttuisi, teki miten teki. Tarkoituksena oli kuitenkin juosta kahden tunnin treeni puolentoista tunnin sijaan, joten lähdimme vielä hakemaan viimeisen puuttuvan rastin joutuen ravaamaan kuusi kilometriä ylimääräistä. Lopussa aikaa jäi ruhtinaalliset kaksi minuuttia.


Kilpailun voitti Pekka Teivaanmäen ja Niko Toimelan muodostama parivaljakko ja kakkoseksi noin minuutin marginaalilla ehti Tuomas Maisala. Tiimin vauhti olisi kaiken järjen mukaan riittänyt kolmanteen sijaan, jos matkan aikana olisi käytetty hieman enemmän järkeä. Rastin 29 kun olisi voinut hakea ainakin kahdessa kohtaa ihan järkevästi.

Tärkeintä oli kuitenkin kilpailun hyvä harjoitusvaikutus. Vuoden 2011 kisat on näillä näkymin takana päin ja pohjatyö ensi kauden kisoja varten on aloitettu. Tärkeä osa harjoittelussa tulee olemaan henkisellä puolella, jotta vastaavilta virheiltä jatkossa vältytään. Tällä kaudella lähes jokaiseen kisaan mahtui jotain pientä, joka sotki muuten onnistuneita kisoja.

JanneH

tiistai 1. marraskuuta 2011

Mammuttia selättämässä

Tiimi osallistui viikonloppuna Hangon Lappohjassa järjestettyyn jo legendaariseen mammuttimarssiin peräti kolmen tiimin voimin. Sää suosi osallistujia ollen reilusti plussan puolella kokoajan ja muutamat pienet vesisateetkaan eivät matkantekoa haitanneet. Järjestelyt olivat taas huippuluokkaa, ensi vuonna uudestaan.


Matkan arvontaa
Alunperin tarkoituksena oli lähteä liikkeelle kahden tiimin voimin, Reijo ja Anu Lupus Extreme Mix tiimillä ja JanneS Lupus Extreme I tiiminä, kunnes Jussi keksi pari päivää ennen kisaa tarvitsevansa kolme UTMB pistettä, jos vaikka ensi kesänä kiinnostaisi lähteä matkailemaan Keski-Eurooppaan ja ilmoittautui Runtulle. Puolentoista tunnin ryhmässä juoksun jälkeen Jussi kuitenkin tuli järkiinsä ja totesi, että onkin mukavampaa mennä loppumatka isommalla porukalla kuin yksin juosta Runtun jäljellä olevat 120km. Päätöstä helpotti myös se, ettei muita runtulaisia näkynyt mailla halmeilla siinä vaiheessa.

Kisan kulku
Starttasimme kaikki Lupuksen tiimit yhdessä ekalle kierrokselle, alussa letkassa oli kymmenkunta henkilöä, mutta lopulta porukan koko oli kuusi henkeä Ulkoilun Maailman Tommin ja Eetun kanssa. Pidimme ekalla kierroksella (n. 35km pääosin hiekkateitä) vauhtina n. 6:30 min/km, joka oli jonkin verran kovempaa kuin mitä olen yleensä alussa mennyt näillä pidemmillä matkoilla.

Hieman alle 4 tunnin juoksemisen jälkeen saavuimme uintirastille, jossa yleisön painostuksesta vaihdoin lennosta uintiin sakkorastin sijasta. Uintirasti ei lopulta ollut ollenkaan niin paha kuin odotin. Ajallisesti siinä säästi jonkin verran, uinti + sen jälkeinen huolto vei 23 minuuttia kun Reijolla ja Anulla meni n. 20 minuuttia pelkkään sakkorastin hakemiseen. Uintia ei paljon nopeampaa olisi voinut suorittaa, mutta huoltoon sen jälkeen tuhraantui vähän turhan paljon aikaa.

Starttasin yksin toiselle kierrokselle sillä ajatuksella, että otan pari rastiväliä rennosti ja lopputiimi saa minut kiinni ennemmin tai myöhemmin. Heti rastin R30 jälkeen näimmekin toisemme, n. 3 minuuttia sen jälkeen kun olin tiputtanut karttani jonnekin metsään pyöritellessäni erillisinä printteinä olevia rastien lähestymiskarttoja. Ulkoilun Maailman pojat ottivat meidät sitten seuraavan rastin jälkeen kiinni, jonka jälkeen etenimmekin pitkän matkan kuuden hengen porukkana. Hangonniemen jälkeen Jussin, Tommin ja Eetun juoksujalkaa alkoi sen verran kolottaa, että pojat lähtivät omille teilleen, meidän seuraillessa vähän rauhallisempaa tahtia. Loppukirin saimme vielä aikaiseksi R46:lta maaliin, kun vastaan tuli hölkkäillen kolmen hengen porukka ja totesimme että meidänhän ohi ei kukaan mene.Viimeiseen n. 4-5 km meillä meni n. puoli tuntia välillä katsellen taaksepäin ettei siellä vain näy ketään. Loppukiri osoittautui turhaksi kavereiden tullessa n. 27 minuuttia meidän jälkeen maaliin, mutta hyvä fiilis siitä silti jäi.

Taktiikkana oli oikaista mahdollisimman paljon, joka onnistuikin todella hyvin Reijon toimiessa päänavigaattorina. Yhtään varsinaista suunnistusvirhettä ei matkalla tullut, pitkä oikaisu lentokentän päästä R44:lta R45:lle osui varsin hitaaseen maastoon, mutta sitä olisi kartasta ollut aika hankala arvioida etukäteen.


Varusteista
Yksi omista päätavoitteista oli testata varusteita 24h rogaining kisoja varten. Kenkävalintana oli ekalle lenkille Niken Vomerot ja toiselle kierrokselle Speed Cross 2:t. Yhdistelmä toimi hyvin, ainoa vaurio lopulta oli yhden jo ennen kisaa melkein lähteneen kynnen kulmakertoimen kasvaminen. Samalla selvisi, että vaikka Vomerot toimivat hyvin tievoittoisella alkupätkällä, en olisi niillä halunnut loppumatkaa mennä. Myös Speed Crossit tuntuvat toimivan hyvin tuon 60-70km, mutta sen jälkeen kaipaisin vähän enemmän iskunvaimennusta. Täydellisten tossujen etsintä siis jatkuu.

Reppuvalintana oli tällä kertaa Deuterin 10 litrainen speed lite, joka houkutti painollaan (n. 320 grammaa). Reppu toimi kyllä juostessa, oli kevyt ja sinne mahtui kaikki vähät tavarat mitä oli mukana, mutta kaipasin silti Osprey Talonin lukemattomia lisätaskuja. Loppupäätelmänä kannan ensi kerralla mielelläni sen 150 grammaa enemmän, jotta saan noita elämää helpottavia lisätaskuja jonne voi laittaa kaikkea mitä matkalla tarvitsee.

Energiat ja nesteet
Energiat riittivät hyvin koko matkan ja nestettä tuli nautittua enemmän kuin yleensä. Ruokapuolella yhteensä meni 3 suklaapatukkaa, 1.5 energiapatukkaa, n. 150g karkkia ja sipsejä, 1 Siripiri putkilo, 1 banaani, 2 juustosämpylää ja 5 nakkia. Huoltopaikalla otin pari mukillista lämmintä mustikkakeittoa. Juomapuolella nestettä kului yhteensä n. 5.5 litraa.

Jatkosuunnitelmat
Tästä alkaa omalta osalta ylimenokausi ja vannoinkin matkalla, että kisastartteja ei enää tälle vuodelle osu ja aion siitä pitää kiinni. Tiimistä saattaa olla lähtijöitä vielä Raatojuoksuun ja/tai KK-rogainingiin, joita voin molempia lämpimästi suositella. Joulukuun alkupuolella tiimillä on suunnitelmissa joko käydä Nuuksiossa juoksemassa Montrail tai vaihtoehtoisesti käydä hakemassa virtuaalirasteja allekirjoittaneen varastoista löytyviltä radoilta. Tammikuun alkupuolella ohjelmassa on jo perinteinen Loppiaisrogaining (8h).

Vuoden 2012 suunnitelmat ovat vielä piirustuspöydällä, niistä sitten enemmän kun jotain varmistuu, mutta se on varmaa että mammuttimarssi tulee olemaan mukana. Josko ensi vuonna sitten matkana Runtu, Luistelijoiden esimerkkiä seuraten.

JanneS

maanantai 24. lokakuuta 2011

Kauden viimeiset kilpailut lähestyvät

Tiimin blogi-rintamalla on ollut viime aikoina hiljaista, mikä on suoraa seurausta vähäisestä harjoittelusta ja kilpailuista. Pääasiassa koko porukka on viettänyt ylimenokautta, mutta loppusyksyä sävyttävät vielä parit kilpailut tulevina viikonloppuina.

X-kaadon myötä tiimi aloitti ylimenokauden ja treenailu on ollut viime aikoina satunnaisella tasolla. Loppusyksylle osuu kuitenkin muutama kilpailu, joihin täytyy mahdollisuuksien mukaan päästä osallistumaan, vaikkei kaikkein paras kuntohuippu olisikaan juuri nyt päällä.

Jo kuudetta kertaa järjestettävä Mammuttimarssi kisaillaan tämän viikon perjantai-illasta alkaen Lappohjassa. Tarjolla on matkoja 30-170 km edestä ja Lupus Extremeä 100 km marssisarjassa edustavat JanneS, Reijo ja Anu. Aikaraja kaikissa sarjoissa on 24 h ja varsinkin pidemmissä sarjoissa sitä voidaan pitää jotakuinkin mahdottomana, onhan pisimmän sarjan nimikin Mahoton. Raporttia kisasta on luvassa ensi viikolla.

Marraskuun alussa Sipoossa suunnistetaan pitkän matkan suunnistuskilpailu Raatojuoksu, jossa mahdollisesti nähdään myös tiimiläisiä. Tästä viikon kuluttua Tuusulassa käydään kahden tunnin mittainen KK-rogaining, jonne lähdetään ainakin yhden joukkueen voimin.

Näiden jälkeen kauden pitäisi olla lopullisesti paketissa ja katseet käännetään analyysien jälkeen tulevaan vuoteen.

Linkkejä tapahtumiin:
Mammuttimarssi
Raatojuoksu
KK-rogaining

JanneH

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

X-kaato kruunasi Multisport cupin

Multisport cup saatiin päätökseen lauantaina perinteiseen tapaan X-kaadossa. Vuosaaren semiurbaaneihin maastoihin oli järjestetty kivaa tekemistä aamuyöksi ja -päiväksi ja viivalla olikin yli 50 tiimiä. Lupus Extreme osallistui karkeloihin kolmen joukkueen voimin.

Cupin neljäs osakilpailu X-kaato keräsi porukkaa Vuosaareen kuten aiemminkin niihin aikoihin, kun paikalliset asukkaat vaelsivat yökerhoista koteihinsa. Kartat jaettiin klo 3.30 ja starttipistooli kajahti klo 5.00. Lupus Extremen vahvuudessa mukana olivat kilpasarjassa JanneH ja Jussi Hietala sekä JanneS ja Sakari Hollmén, ja sekasarjassa Reijo ja Anu.

Kilpailu sai oman sävytteensä, kun yhtenä questinä ollut lyhyt melonta peruttiin ruuhkan takia ja tuloksissa hyvitettiin questillä käytetty aika. Matkan varrella tarkasta sijoituksesta tai aikaeroista ei siis ollut tietoa, joten tulosluettelossa nähtiin hyvin pieniä eroja. Karvaimman tappion kokivat Reijo ja Anu, jotka reilun neljän ja puolen tunnin kisaamisen jälkeen jäivät sekasarjassa hopealle neljän sekunnin erolla. Sarjan voitti ScandinavianOutdoorStore.com kokoonpanolla Eetu Ahlqvist ja Riitta Siltanen.

Myös kilpasarjan kärkikolmikossa oli pieniä eroja, kun toiseksi tulleen Ravitiimin ja pronssia ottaneen Vaarojen maratonin ero oli kuusi sekuntia. Paras paikalla olleista oli Omjakon, jota edustivat Heikki Hihnala ja Jaakko Mäkelä. Nopeinta vauhtia pitivät SOS:n miesjoukkueen Juha Prittinen ja Pekka Teivaanmäki unohtaen kuitenkin yhden vaihtoleiman ja saaden siitä miinuspisteitä.

Lupus Extremen kilpasarjan joukkueet olivat mukana lähinnä nautiskelemassa reitistä, sillä vauhti näillä kokoonpanoilla ei riittänyt kärkitaistoon. Kilpailun tiimellyksessä unohtuneet leimaukset kaiken lisäksi rasittivat rankasti tuloksissa molempien joukkueiden osalta. Harmittava tapa pilata muuten ehjästi sujunut kilpailu.

Lyhyet rastivälit ja useat questit olivat reitin erityispiirteitä

Kilpailu käynnistyi siten, että toinen joukkueen jäsenistä meloi kajakilla ja toinen juoksi, rastilla molempien piti olla yhtäaikaa. Järjestäjän tarjoamat melat tuntuivat Epicin Mid Wingin jälkeen kohloilta, mutta tilanne oli sama kaikille. Isoja eroja melonnassa ei tullut ja porukka pysyi kohtalaisen tiiviissä kasassa myös melontaa seuranneissa pyörä- ja juoksusuunnistuksissa.



Rastilla 19 oli jo mainittu lyhyt avokanoottimelontaquest, jonne porukka tuli sen verran tiiviissä rykelmässä, että homma meni jonottamiseksi tarjolla olleen kaluston pienen määrän takia. Noin 15 tiimiä ehti meloa, kunnes järjestäjä ilmoitti peruvansa melonnan ja ajat hyvitettiin. Ratkaisu oli tilanne huomioiden järkevä, sillä muuten hitaimmilla joukkueilla kilpailun maksimiaika kuusi tuntia olisi tullut loppureitillä vastaan.

Seuraava quest oli rastilla 23 ja siinä haettiin pari rastia, joiden etäisyys ja suunta mäen päältä oli ilmoitettu. Rastilla 25 laskettiin betonimuurissa olleita syvennyksiä ja rastilla 29 suunnistettiin Toisen maailmansodan aikaisissa juoksuhaudoissa, jotka olivat enemmän tai vähemmän kaatuneiden puiden peitossa.



Kaiken kaikkiaan reitti oli hieno ja tarjosi mahtavia rastipisteitä kaikenlaisissa bunkkereissa ja kellareissa. Pyöräsuunnistus oli lyhyiden rastivälien myötä hieman tavallista tarkempaa ja aiheutti yllättäviä ongelmia. Ilmeisesti porukassa ajo luo sen verran paineita, että helpoissakin paikoissa ajetaan risteyksissä väärin ja missataan polkujen lähtöjä.

Cupin kokonaistilanteessa palkinnoille

Reijo ja Anu nappasivat viime vuoden tapaan sekasarjan cup-voiton, vaikka yksittäisen osakilpailun voitto jäikin tänä vuonna saavuttamatta. Suorittaminen oli kuitenkin koko porukan tasaisinta ja kiertopalkinto matkasi Järvenpäähän.

Kilpasarjassa JanneH:n ja Jussi Kallioniemen suoritukset kolmessa ensimmäisessä kilpailussa toivat cupin kolmannen sijan. Voiton nappasi Multisport.fin nelikko Pete Forsman, Ville Niemelä, Janne Mononen ja Eero Jäppinen ja toisen sijan Markus Kettunen ja Tommi Putkuri. Sääntöjen mukaan neljän osakilpailun kolme parasta suoritusta lasketaan tuloksiin ja joukkuetta saa kauden aikana edustaa yhteensä neljä eri urheilijaa.

Lupus Extreme kiittää Multisport cupin järjestäjiä mahtavista kilpailuista tänäkin kesänä. Upeita maastoja oli jälleen löydetty Uudeltamaalta ja järjestelyt pelasivat.

JanneH

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Lupus Extreme took the 5th place in team's ARWS-debut GRML

Lupus Extreme took the 5th place in Gold Rush Mother Lode 4 Day Expedition Race in California week ago. For Reijo and Janne this was the first international race and therefore the help of two experienced adventure racers Heikki and Outi was precious, for this race and all upcoming ones.

Arriving to Bridgeport

Team arrived to Bridgeport on Tuesday afternoon. Acclimation to thin air was done at South Lake Tahoe as well as all race food shopping in Carson City's Wal-Mart. The evening was used for gear checking and preparations for the upcoming race.

On Wednesday we did the skill and gear tests and met our volunteer crew Jack Styer. We were told that he's the man in his job. Indeed we did notice it many times during the race. We wanted the best, we got the best!

Prologue was held on Wednesday afternoon and our tactic was to put everything in it. It brought the third place and bad problems for breathing which we solved by making a homemade sauna to bathroom by keeping the hot water running. Temperature wasn't as in normal Finnish sauna but moisture was high enough to help the lungs to recover.

Maps were published during Wednesday night after many lotteries. Reijo and Janne started to copy checkpoints from master maps, Heikki plan the route and Outi read and cover the route book etc. Finally when all were sorted out we got asleep at 11.30 pm.

Team ready to rock!

Section 1: run, bike, packrafting, hike (9 hours)

Race started with a small run through the Bridgeport town and headed by bikes to Twin Lakes where we had packrafting across the lake before a long hike. Section began well and we took a place in a leading group with Nuun. To CP4 we had a totally different route but at the CP we were together again.

After CP4 Nuun had a little better speed while we had ran out of water in dry mountains. They were able to leave us and in addition we made a small navigation mistake when trying to avoid bushwhacking. That wasn't possible and after a jungle of spikes we got company from Technu and hiked towards ACP1 together.

Keeping up good speed with Technu

Section 2: bike (18 hours)

The beginning of the section showed what would be the name of the game: up and down all the time. Janne had some problems with food and had to throw up three times. For that reason bike wasn't moving like it should have been.

We were making our way all by ourselves and had no help from other teams in navigation. Before CP8 we missed one trail and ended up a bit too far where we thought to be. We started just pushing our bikes up to hill and after a long and sweaty couple of hours found us from a top of a peak, not from the ridge.

On the whole the CP8 was difficult and we spend a lot of time to find it. After that the route to ACP2 was though going up and down all the time. The price for that was a huge downhill from Sonora pass. Extremely steep (26 % at max) road gave a speed of approximately 80 km/h.

At ACP2 we were in the fifth position because of bad navigation before CP8. We decided to sleep for one hour and lost three more positions.

Driving at the sunrise

Section 3: hike and ropes (17 hours)

After a good sleep and Jack's wonderful meal we were back in game. Leading group was 2,5 hours ahead and we started to catch up. During first two hours we had passed four teams and were in fourth place. Eagle peak was a fantastic checkpoint and ropes started to come closer.

Just before the ropes we were 1,5 hours behind the leading three teams. Two airy rappels and two challenging jumaring's were one of the best parts of the race but somehow we couldn't do it as fast as in trainings. Outi was a little frightened because the rope she was rappelling was almost broken. She had to open the only carbine between the rope and harnesses to dismount the figure eight and jumar up to change a rope.

After the ropes we even managed to do a stupid mistake in navigation while not using the compass enough. We followed a wrong trail from CP13 to CP13A and lost almost one hour. Leaders had escaped decisively. At ACP3 we slept for two hours.

Route going up to Eagle Peak

Section 4: bike (17 hours)

Beforehand a long bike section four was determined to be the key for winning the race. Our plan was to collect all mandatory as well as the optional checkpoints and it started well. Janne had found his legs and the whole team was in good shape.

After first optional checkpoint CP16A Reijo's back tire ripped and caused extra problems. The rip was too big for Stan's No Flats liquid to fix. Therefore we had to put the inner tube (with liquid) on it but apparently the big rip on the outer tire caused rather quickly small hole also for the inner tube. The liquid though kept the air in for about hour of drive and then new refill by pump.

Some routes were a bit challenging and we couldn't avoid bushwhacking at this time either. In addition the further we drove the harder started the navigation to be. And when the dark time began we had problems even to follow the Italian Bar Road, the only proper road in the area. We decided not to take three optional CP's and headed to paddling. CP17 was rewarding while offering pizza and Pepsi, the best surprise in the race. At ACP4 we took a half an hour nap.

Slow and technical bike trail

Section 5: paddling (9 hours)

Paddling with sit-on-tops was quite challenging for Heikki and Janne who were falling asleep all the time. Luckily it didn't cause any swimming's and we tried to stay awake for example by singing Finnish songs.

We got two optional CP's and would probably have had time to pick up the third one but Heikki had a very tight flight schedule and we had to finish a little earlier. That might have cost us one position but on the other hand with better navigation we could have collected more CP's by bike to confirm the fourth place.

Happy faces after the finish line


After the race

We crossed the finish line 11.45 am and 2,5 hour later were already driving towards San Francisco everything packed to flights. Heikki flied to Finland at 6.55 pm and rest of us at 6.00 am. Unfortunately we missed the after race party and had no time to chat with other competitors and organizers but this was the only chance to us to participate.

We'd like to thank Adrian, Earring-Doug, Mark and every other who had made a hard work for this race. Route was amazing and really worth of traveling. Also we'd like to thank other racers who made this contest. It was nice to have good time with you on the route. Most of all we'd like to thank our very best crew Jack who made an unbelievable work to support us through the race.

"Hirvimettällä, hirvimettällä, me kuljemme pitkin soita,
hirvimettällä, hirvimettällä, Jack keittää jo perunoita"


Janne & Team

tiistai 13. syyskuuta 2011

Gold Rush Mother Lode 4 Day Expedition Race takana

Kisat on kisattu ja tuloksia odotellaan vielä. Tiimi lähti Suomeen heti kisan jälkeen, joten loppumuodollisuuksia ei juuri ehditty jäädä kuuntelemaan. Kaikki tuli ainakin annettua, sillä kotimatkaa vaivasivat rakot jaloissa, naarmut ja mustelmat ympäri kroppaa, ripuli, kuumeilu, lihassäryt ja turvotus jaloissa.

Kilpailun reitti oli jonkin verran järjestäjän oletuksia pidempi ja kaikki joukkueet joutuivat jättämään useita rasteja hakematta. Pyöräsuunnistus paikallisilla kartoilla sujui varsinkin pimeässä sen verran epävarmasti, että jätimme pyörärasteja hakematta paikallisia joukkueita enemmän. Meloen rasteja sai sen verran hitaammin, että lopussa joukkueita saattoi tulla ohi muutama kappale.

Raporttia kisasta on luvassa jossain vaiheessa, kun pöly laskeutuu. Kisa oli kuitenkin hyvin järjestetty ja reitti oli todella hieno. Tärkeä tekijä suorituksellemme oli huoltajamme Jack, joka auttoi uskomattomalla tavalla siihen nähden, että tapasimme päivää ennen starttia.

Maalissa. Kuva: Gold Rush Adventure Races

JanneH

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Gold Rush - day 3

GPS seuranta jämähti paikalleen ja järjestäjien sivuilla seuranta on aika hiljaista, joten tällä hetkellä ainoa tietolähde on paikallinen huoltaja Jack. Tiimi on tällä hetkellä rantautunut ja pyöräilee kohti maalia.


Tiimi saapui ACP4:lle paikallista aikaa klo 00:30, hieman oletettua myöhemmin rengasongelmien vuoksi. Nopean jalkojen hoidon ja pikkusyömisen jälkeen he ehtivät ottaa 30 minuutin pikatorkut. Heräämisen jälkeen vielä kunnon pasta-ateria, jonka jälkeen tiimi lähti kajaakeilla klo 02:20.

Tiimi rantaantui "All smiles as they climbed out of the boats" klo 11:00 ja lähti polkemaan kohti maalia. Sijoituksesta ei ole tietoa. Lisää tietoja kun tiimi on maalissa.

JanneS

lauantai 10. syyskuuta 2011

Gold Rush - day 2

Tiimi jatkaa hyvää suoritusta ollen kahden päivän kisaamisen jälkeen neljännellä sijalla. Kärjessä tällä hetkellä lähes tasoissa Tecnu Extreme, Yogaslackers ja Dart/Nuun. 


Tiimi nukkui muutaman tunnin ACP3/CP14:lla ja lähti kärjen perään kuromaan n. 3.5 tunnin keulaa kiinni. Ennakkosuosikkeina kisassa ovat juurikin kolme kärjessä olevaa tiimiä, jotka kaikki kisasivat heinäkuussa 6 päivän / 500 km Raid the North Extremen, parhaiten siellä menestyi Dart/Nuun ollen kolmas, Yogaslackers oli viides ja Tecnu Extreme kuudes.

Kuva: Gold Rush Adventure Races
Kuva: Gold Rush Adventure Races
Maisemia ei voi ainakaan valittaa.
Kuva: Karin S. Weller
Pinecrest Peakilla kiipeilyosuudella tiimit laskeutuivat yhteensä 150 metriä ja jumaroivat 100 metriä, ja ilmeisesti siellä on ollut muutakin mukavaa ohjelmaa. Voin vain yrittää kuvitella miltä tuntuu jumaroida 100 metriä puolentoista päivän kisaamisen jälken, se on kohtuullisen rankkaa puuhaa muutenkin. Tiimin kommentit järjestäjille "They say the ropes were a bit scary but are otherwise doing well."
Pinecrest Peak, Kuva: Gold Rush Adventure Races
Tiimillä kaikki hyvin, ovat saaneet lepoa matkan varrella ja GPS piste liikkuu hyvää vauhtia eteenpäin. Tästä on hyvä jatkaa.

JanneS

perjantai 9. syyskuuta 2011

Gold Rush - day 1

Tiimi on saapunut ACP2:lle viidennellä sijalla. Dart/Nuun on selkeässä johdossa, mutta sen jälkeen ACP 2:lle tuli kuusi tiimiä parin tunnin sisällä. Dart/Nuun ehti lepäillä pari tuntia huollossa ja lähteä matkaan ennen Tecnun saapumista huoltoon.

Sijoitukset tässä vaiheessa kisaa vielä hakevat paikkaansa ja kunkin hetkinen sijoitus saattaa vaihdella paljonkin sen mukaan onko matkalla nukuttu vai ei. GPS seurantalaitteetkin löysivät vihdoin reitille, joten etenemisen seuranta onnistuu sitäkin kautta.

Ilmeet ovat vielä iloisia. ACP 2:lta matka jatkuu trekillä Eagle Creekin kautta Eagle Peakille ja sieltä kiipeilyosuudelle. Kisa on vielä alussa, toivon mukaan seuraavaan blogipäivitykseen saadaan hyviä kiipeilykuvia!

Kuva: Gold Rush Adventure Races

Kuva: Gold Rush Adventure Races
Kuva: Gold Rush Adventure Races

torstai 8. syyskuuta 2011

Gold Rush has begun!

Lupus Extreme kävi pokkaamassa kolmannen sijan prologissa ja varsinainen kisa starttasi matkaan n. 4 tuntia sitten. Kisa koostuu kuudesta etapista, joista ensimmäinen on pyörä + patja, toinen trek, sitten pyörä, trek, pyörä ja lopuksi vielä melonta. Koko kisan aikana on neljä huoltoa, eli kamaa on repuissa vähintäänkin riittävästi.


Kuva: Gold Rush Adventure Races
Prologi
JanneH starttasi prologin juoksuosuuden (300m), jonka jälkeen Reijo ajoi saman lenkin fillarilla ja lopuksi kierros kierrettiin koko porukalla siten, että Heikki kantoi Outia selässä. Kärkipaikan vei Outdoorminds.org, toisena maaliin tuli Racing with Giants ja kolmantena Lupus Extreme.


Kuva: Gold Rush Adventure Races
Tiimin paikallinen huoltaja, Jack, viestitteli prologin jälkeen: 
"Team Lupus Extreme stormed through the prologue in extreme style- finishing third with Outi upside down. Pasta, meat, salad, and cobbler for dinner. Serving portions were ok for 10K runners, a bit short for Extreme adventure racers. Received the maps (after winning two big bottles of Tech Nu) and set to plotting CPs and planning routes. Food ready, interviews done, now off to bed. (A little rain going on outside.)"


Kisastartti
Kisa starttasi hetki sitten, web tracking toimii vähän niin ja näin näyttäen noin joka toisen tiimin olevan vielä Modestossa.




Ensimmäisen pyöräetapin tiimi polki muiden kärkiporukoiden (Dart/Nuun, Tecnu Extreme, TMP) kanssa. Maisemista päätellen jonkin verran nousumetrejäkin on vielä tulossa kisan aikana. 


Kuva: Gold Rush Adventure Races


Nopean vaihdon ansiosta tiimi pääsi ensimmäisenä Twin Lakesin ylitykseen, mutta Tecnu Extremen kumivene oli sen verran nopeampi, että toisella puolella järveä tiimi oli 6 minuuttia perässä toisella sijalla. 


Kuva: Gold Rush Adventure Races
Kisaseuranta Gold Rush Adventure Races Facebook sivuilla.


JanneS

tiistai 6. syyskuuta 2011

Rock Hard Wet Woody's

Tiimin matka Kaliforniassa on sujunut toistaiseksi suunnitelmien mukaisesti. Matkatavarat saapuivat perille kerralla ja ehjinä, ja tällä hetkellä kilpailuun valmistaudutaan South Lake Tahoen kaupungissa Kalifornian ja Nevadan rajalla.

Outi, Reijo ja Janne saapuivat lauantai-iltana San Franciscoon, jossa Heikki jo odotteli Bud Light -salkku kainalossa. Fillarit, melat ja muut kamat saapuivat paikalle pääosin ilman vaurioita ja sunnuntaina haettiin vuokralle Toyota Sienna, joka nipin napin riitti kaikille mukana oleville rojuille.

San Franciscon kaupunki jäi tällä kertaa näkemättä matkan jatkuessa tiukalla aikataululla takavasemmalle. Zombie Runnerin ja REI:n kautta kulkenut reitti päättyi sunnuntai-iltana South Lake Tahoelle vuoristoon. Rahaa kaupoissa paloi arviolta 1000 taalaa, ja jotain uuttakin kamaa lähtee heti testiin itse kilpailuun, mikä on tietenkin kaikkien oppikirjojen mukaista.

Kisapiiskat kasvattanut Heikki tutustuu REI:n valikoimaan

Olosuhteet kilpailussa tulevat olemaan haasteelliset: aikaero, korkea ilmanala, lämpötila ja amerikkalainen ruoka ovat elementtejä, joihin ei ole täysin pystynyt valmistautumaan Suomessa. Kaikki päivät ennen kilpailua on kuitenkin pyritty hyödyntämään edellä mainittuihin totutellessa. Viime yö tosin osoitti sen, että ainakaan aikaeroon ei ole täysin totuttu, sillä nukkuminen on ollut vaikeaa. Toisaalta kisassakaan ei nukuta, joten valvominen on hyvää treeniä sitä ajatellen.

Sunnuntaina totuteltiin paikalliseen ruokaan Wet Woody'sit kyytipoikana

Maanantaina pääsimme ajamaan yhden maailman hienoimmista maastopyöräreiteistä, Flume Trailin Lake Tahoen maisemissa. Vuoristossa kulkenutta etappia ei pysty sanoin kuvailemaan, eivätkä edes digipokkarilla otetut kuvat kerro koko totuutta. Koko 37 km matka meni ihastellessa maisemia ääneen ja räpsiessä kuvia. Nousumetrejä tuli tonnin luokkaa, ja ohuen ilman hengittäminen kävi välillä keuhkoille työlääksi. Reitiltä löytyi sekä pitkiä ja raskaita nousuja nousuja, ilmavia polkuja vuorenrinteellä että vauhdikkaita laskuja.

Reitti kulki Marlette Laken kautta

Tiimipotretti mäellä, takana Lake Tahoe.

Näillä poluille jokaisen maastopyöräilijän on joskus päästävä

Huomenna matka jatkuu kilpailukeskukseen Bridgeportiin ruokakaupan kautta. Perillä pyritään laittamaan kaikki mahdolliset kamat kisakuntoon ja valmistaudutaan keskiviikon kamatsekkeihin ja muihin muodollisuuksiin kuten prologiin ja pre race -dinneriin. Tositoimet alkavat keskiviikkoiltana, kun kartat saadaan ja itse kilpailu startaa torstaiaamuna.

JanneH

tiistai 30. elokuuta 2011

Go West, Young Man!

Vuonna 1848-1855 sadattuhannet ihmiset ympäri maailmaa ryntäsivät kullan perässä Kaliforniaan saatuaan tiedon alueella tehdystä kultalöydöstä. The California Gold Rush -nimellä tunnetun historiallisen tapahtuman myötä mm. Kaliforniasta tuli osavaltio ja San Franciscon väkiluku kasvoi kuudessa vuodessa 200:sta aina 36 000:een. Noin 160 vuotta myöhemmin on vuorossa Gold Rush II.

8.-11.2011 käytävä Gold Rush Mother Lode 4 Day Expedition Race kerää jälleen kansaa Kaliforniaan, tarkemmin sanottuna Sierra Nevada -vuoristoon. Ihmismäärä lienee aavistuksen pienempi kuin edellisessä kultaryntäyksessä ja historiallinen vaikutuskin jäänee pienemmäksi, mutta jokaisella osallisella odotukset ovat vähintään yhtä korkealla. Viivalla nähdään noin parikymmentä joukkuetta, joiden mukana alustavien tietojen perusteella ainoana eurooppalaisena joukkueena Lupus Extreme.

Joukkueen valmistautuminen kisaan on luonnollisesti jo kovassa vauhdissa. Viime viikolla Ranskassa 112 km vuorijuoksulla kuntoaan viimeistellyt Heikki on jo matkustanut uudelle mantereelle. JanneH, Reijo ja Outi pakkaavat tällä hetkellä kamojaan ja lentävät San Franciscoon lauantain aikana, ja heti sunnuntaina suunnataan vuoristoon South Lake Tahoen kaupunkiin. Oletettavaa on, että juuri niissä maisemissa pyöritään myös kisan aikana, sillä varsinkaan potentiaalisia melontapaikkoja alueelta ei liikaa löydy.

Kilpailun lähtöpaikalle Bridgeportiin ajetaan tiistaina, ja keskiviikko kuluu kamatsekeissä, kiipeilytesteissä, avausseremoniassa ja prologissa. Kartat saadaan illalla 7.30 pm ja niitä on aikaa ihmetellä torstaiaamuun, jolloin kilpailu starttaa. Reitin suunnittelu sekä energioiden ja varusteiden pakkaaminen toimivat hyvänä aktiviteettina kisaa edeltävälle yölle.

Seuraavan reilun kolmen vuorokauden ajan painellaan ympäri vuoristoa maastopyöräillen, trekaten ja meloen. Kilpailu tulee sisältämään myös muutamia köysiosuuksia, joiden aikana ilmeisesti laskeudutaan ja jumaroidaan noin 200 metriä. Ennustettu voittajan aika tulee olemaan 72 tuntia maksimiajan ollessa 78 tuntia. Järjestäjien aikomuksena on siis saada joukkueet samoihin aikoihin maaliin, mitä voidaan pitää vähintäänkin kunnianhimoisena tavoitteena. Mahdollista siis on, että jopa kärkijoukkueet joutuvat oikomaan, jos vauhti on oletettua hitaampaa.

Tiimin suunniteltu matka Kaliforniassa

Joukkueen huoltajana kilpailun ajan toimii kalifornialainen Jack Styer. Hänen tehtävänään on siirtää tavaraa huoltopaikalta toiselle, valmistella huoltopaikat nopeaa visiittiä varten, laittaa ruokaa jne. Jack on toiminut aiemminkin huoltotehtävissä ja on ollut aktiivinen tämänkertaisessa tehtävässään jo nyt, vaikka kilpailu ei ole edes alkanut. Tähän mennessä on jo hankittuna erilaisia vaikeasti saatavia tai isoja tavaroita, kuten pippurisumutetta (pakollinen varuste kisassa), pressuja ja pyöräteline autoon.

Ennakkotietojen perusteella tiimin pitäisi olla kohtuullisessa tikissä. Pitkässä kisassa tuskin kuitenkaan ilman ongelmia selviää, ja nähtäväksi jää, pystytäänkö odotuksien mukaiseen suoritukseen. Kisan aikana etenemistä voi yrittää seurailla ainakin kilpailun nettisivujen kautta tai Facebookin kautta.

Mäkitreeniä on tehty niin Tampereella...


...kuin Malminkartanossakin
 
JanneH

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Retki-Rogaining 2011 kisaraportti

JanneS ja Juha kävivät hakemassa Raaseporista kosolti hyvää kokemusta ja 10/80 sijan 24h sarjassa SM-rogainingissa. Kilpailu oli äärimmäisen hyvin ja ammattitaitoisesti järjestetty. Sääkin suosi kilpailijoita ja aiemmin viikolla luvatut sateet pysyivät koko kisan ajan poissa. 


Mallirastit
JanneS saapui kisapaikalle jo perjantaina päivällä koko perheen kera, joten kamojen järjestelyyn oli hyvää aikaa ennen kisaa. Perjantai iltapäivä menikin lasten kanssa Röllirataan tutustuessa ja illalla mummun saapuessa lastenhoitopuuhiin onnistui parilla mallirastilla käynti parhaassa mahdollisessa seurassa.

Mallirasteista ensimmäinen ei aluksi meinannut ottaa ollenkaan löytyäkseen, josta syystä suuntasimme suoraan toiselle rasteista ja kun sillä matkalla pääsi mittakaavaan kiinni, niin se ekakin rasti sieltä sitten löytyi. Todella hyvä idea järjestää mallirastit edellisenä iltana, siellä oli mukavampi pummailla kuin varsinaisessa kisassa.

Koko reissun kohokohdaksi kuitenkin muodostui parin-kolmen litran kanttarellisaalis, josta riitti iltapalaa koko porukalle. Itse kisassakin kanttarelleja tuli sitä tahtia vastaan, että joku kymmenen litraa olisi ollut helposti noukittavissa ihan siitä matkan varrelta ilman erityistä sienten etsimistä. Hyvää sienimetsää siis!


Reittisuunnitelma
Reittisuunnitelman teimme tarkoituksella aggressiiviseksi, näin jälkikäteen voi todeta liiankin aggressiiviseksi. Tavoitteena oli edetä vähintään 110 km, mielellään 120-130 km ilman pummeja. Päädyimme suunnitelmaan jossa ensin kartan lounaiskulmasta haetaan helpot rastit ja sitten putsataan rastit eteläosasta ja lopulta päädytään kartan koillisnurkkaan josta sitten meillä oli monta vaihtoehtoista paluureittiä takaisin sivistyksen pariin. Alunperin suunnittelimme alun kierron lounaaseen lyhyempänä, mutta kun sitten alkoi näyttämään että loppuun ei jäisi paljoa pelivaraa, päädyimme pidempään vaihtoehtoon. Haittapuolena tässä suunnitelmassa oli, että koillisnurkkaan ehtisimme vasta pimeälle, ja osa noista rasteista näytti kohtuullisen haastavilta. Tosin matkalla totesimme ettei ne kaikki rastit alkumatkastakaan mitään helppoja olisi pimeässä olleet, joten tuolla ei lopulta kovasti ollut merkitystä itse suoritukseen. Suunniteltu vauhtirytmitys meillä oli 8h sykleissä 50km (alku) + 35-40km (pimeä) + 35-40km (aamu).


Ensimmäiset 8 tuntia / 49.5km
Lähdimme yhden pienemmän letkan perässä kohti länttä rastia 23. Porukka pisteli menemään aika vauhdilla ala- ja ylämäet kun me otimme alun aika rauhallisesti vähän hölkkäillen alamäkiä ja tasaisia. 8 tunnin sarjalaisten selkiä alkoi tulla vastaan 55:lla ja 38:lla ja ohittelimme ehkä neljä tiimiä näillä väleillä. Kolme tiimiä paineli kuitenkin ohitse 33:n ja 71:n välisellä siirtymällä kun päädyimme kiertämään pihapiirin ja muut painelivat siitä suoraan läpi. 71:n jälkeiseltä vesipisteeltä pääsimme kuitenkin lähtemään jo ihan rauhassa muiden ollessa jossain takana. Alkumatkasta vauhti pysyi koko ajan tasaisen hyvänä ja rastit löytyivät todella hyvin. Vesirastit olivat mukavana bonuksena sopivilla väleillä alussa sään ollessa kuumimmillaan, on se kuitenkin mukavampaa tankata vesikanisterista kuin ojasta. Ensimmäiset haastavat rastit olivat 61:n ja 34:n, 61:lle meno oli todella hidasta ja itse rastipiste oli todella hyvin piilossa isolla kallioalueella josta ei oikein meinannut saada kiinni mistään. 34:n puolestaan oli mukavasti piilossa olevalla kukkulalla metsän keskellä, osuimme ensin viereiselle kukkulalle, josta toki oli helppo todeta että rastin täytyy olla sillä toisella kukkulalla parin sadan metrin päässä.

65:lla meillä oli ensimmäinen päätöspaikka ja koska olimme täysin aikataulussa, päädyimme tekemään kierron kaakkoiskulman kautta (49, 59, 89 ja 42). Vaihtoehtona oli siis oiko 31:n kautta 42:lle. Ideana oli, että vaikka kierto oli pitkä, se oli käytännössä koko matkan tietä, jolloin pystyisimme pitämään hyvää vauhtia yllä. Valitettavasti Pohjasta (89) siirtyminen Fiskarsin kautta 42:lle alkoi vähän puuduttamaan ja jalatkin alkoivat antaa ensimmäisiä merkkejä ongelmista, joten vauhti tippui jonkin verran toivotusta. Isona plussana matkalle sattui Fiskarsin Siwa josta kävimme hakemassa 4 pulloa cokista ja teimme koko reissun pisimmän huollon, joka kesti ruhtinaalliset 10 minuuttia. Cokis oli kyllä jo tuossa vaiheessa taivaallisen hyvän makuista. Saavuimme 42:lle hiukan 8 tunnin jälkeen täysin alkuperäisessä aikataulussa.

Yöosuus 8h-16h / 40km
Rastit kartan koillisosaan oli sijoiteltu niin nerokkaasti, että vaihtoehtoisia järkeviä kiertojärjestyksiä oli vaikka millä mitalla valittavana. Me päädyimme taktiikkaan, jossa tekisimme pienen lenkin järvien eteläpuolella hakien kaikki rastit sieltä ja sitten 24:lta jatkaisimme kohti luodetta hakien kaikki rastit matkalta kohti 101:stä. Jo suunnitelman toteutuksen alkumetreillä molempien jalkapohjiin alkoi sattumaan enemmän kuin juostut kilometrit olisivat antaneet aiheen olettaa, joten pientä jännitystä oli ilmassa reitin toteuttamiskelpoisuudesta. Etenemisvauhti oli kuitenkin ihan siedettävää ja rastit löytyivät hyvin, kunnes pääsimme siirtymälle 79:ltä 77:lle. Muistissa oli vielä elävästi kolmen vuoden takaa pyörien raahaaminen Endurance Questissä osittain samaa reittiä, ja maasto ei pettänyt odotuksia. Kolmessa vuodessa oli muuttunut ainoastaan se että maasto oli nyt vieläkin huonompikulkuista kuin silloin. Puunrunkoja oli rinteessä poikittain siellä täällä ja vauhti ei päätä huimannut, itse rasti kyllä löytyi sieltä mistä pitikin.

Ensimmäinen ja ainoa isompi pummi tuli sitten 92:lle. Päädyimme koittamaan rastille suoraan 67:lta (mikähän älynväläys sekin oli...) suunnalla kohti rastia. Lopputuloksena oli että seikkailimme jyrkänteiden labyrintissä ihmettelemässä missähän se rasti on. Jyrkänteitä löytyi noin seitsemän mutta rasteja ei yhtään. Harmillisesti muita kilpailijoitakaan ei sattunut samaan aikaan maisemiin joten apujakaan muiden valoista ei ollut. No, aina ei voi voittaa, ja pakko oli jatkaa että olisi edes joku mahdollisuus päästä loppukierros kunnialla läpi.

Seuraavat rastit löytyivät hyvin kunnes pääsimme 102:lle, joka olikin sitten varsin haastava. Rastin läheisyyteen johtava tie päättyi kartassa sopivasta kallion juurelle, mutta todellisuudessa se jatkui kallion pohjoispuolitse rastin ohitse. Sitten kun totesimme olevamme taatusti tulleet riittävän pitkälle, lähdimme kohti huippua. Käytännössä kartan perusteella kuviteltu "huippu" oli lopulta pikkuinen kumpare metsäisellä tasaisella alueella. Hyvällä tuurilla löysimme yhden kahdesta rastin lähellä olevasta karttaan merkitystä nyppäreestä, josta osasimme sitten lähteä hakemaan rastia oikeasta suunnasta. Löytämisen ilo oli korkeimmillaan, olisi ollut ikävä jättää 9:n missauksen jälkeen 10:n pisteen rasti väliin, varsinkin kun itse lähestyminen rastille vei kohtuullisen paljon aikaa.

Viimeiset 8 tuntia / 33 km
43:lle saavuttaessa oli jo selvää, että lopussa olisi pakko oikaista jossain vaiheessa, valitettavasti alkuperäinen reittisuunnitelma ei antanut kovin hyviä vaihtoehtoja kun joka tapauksessa oli päästävä Iso-Kisko järven toiselle puolelle. Päädyimme lopulta jättämään suunnitelmasta pois 68, 83 ja 86 rastit ja painella 66:lta 51:n ja 53:n kautta kahluupaikalle. Alkuperäinen suunnitelma oli kiertää järvi 63:n kautta, mutta se vaihtoehto menetti kannatusta sitä mukaa kun tievauhti hidastui. Kahlaus n. 160 cm syvässä vedessä muistutti enemmän uintia kuin kahlausta, mutta olihan se taas virkistävä kokemus.

Lopussa itse rastien löytäminen ei tuottanut ongelmia poislukien pientä kiertoa 58:lle. Mieleen jäi parhaiten 99:lle meno erikoista "niittyä" pitkin. Kiertelimme ensin puskia ja ryteikköjä pitkin rastin läheisyyteen kun näytti siltä että maasto olisi todella märkää, mutta lopulta tajusimme että jostain teollisuuden kuona-aineesta muodostunut kenttä olikin ihan kantavaa massaa. Ei nyt maisemallisesti mitenkään erityisen kaunis näky, mutta mieleenpainuva kokemus tämäkin. 58:lla päädyimme vielä tekemään viimeisen oion ja suuntasimme lähes suoraan kohti maalia. Matkalta olisi ollut kohtuuvaivalla haettavissa 8 pistettä enemmän, mutta molempien jalkapohjat olivat niin tulessa että henkinen kovuus ei tällä kertaa riittänyt piiskaamaan ruumiista enempää irti. Juoksimme lopussa lähinnä siksi että pääsisimme nopeammin pois ja koska juokseminen sattui vain yhtä paljon kuin käveleminen.



Lopputulos
Lopputuloksena oli tavoitteiden mukainen 122km eteneminen ja 10. sija kovassa seurassa. Edellä tuloksissa oli paljon tuttuja nimiä. Lopputulos olisi voinut olla pari sijaa parempikin, mutta olemme todella tyytyväisiä tähän suoritukseen. Täydellinen rogaining suoritus vaatii niin monen asian onnistumista, että niitä taitaa harvemmin tulla kohdalle. Energian saanti onnistui hyvin koko matkan ja kuntokin kesti, tällä kertaa jalkavaivat pistivät rajoitteen liikkumiselle. Seuraavalle kerralle pitää testailla jotain muita kenkiä. Nyt käytetyt toimivat hyvin 12h kisassa, mutta se ei näköjään tarkoita vielä mitään.

Vammat ja jatkosuunnitelmat
Tällä hetkellä on vielä epäselvää vammojen vakavuus, mutta jalkapohjat eivät ole ikinä ennen olleet näin huonossa kunnossa. Astuminen on hankalaa vielä pari päivää kisan jälkeen ja toinen jalka on sen verran turvoksissa että tavalliset kengät eivät mahdu jalkaan. Sekin kyllä kuuluu lajin luonteeseen, valitettavasti.

Loppukaudesta omassa kalenterissa ei ole kuin X-kaato ja Mammuttimarssi, mutta niitä täytyy katsoa sitten tarkemmin kun tästä on varmasti kokonaan palautunut. X-kaadon pari on vielä epäselvä ja oma osallistuminen on hyvän parin löytymisestä ja fiiliksistä kiinni. On kisaan toki vielä kuukausi joten eiköhän kisamotivaatio siihen mennessä palaudu. Mammuttimarssilla olisi sitten tarkoitus testailla vähän varusteita seuraavaan 24h rogainingiin, sillä onhan tätä herkkua saatava lisää. Vielä kun pystyis taas kävelemään.

JanneS

lauantai 20. elokuuta 2011

Lupus Extreme nappasi kolmannet sijat Archipelago Adventuren miesten ja sekasarjoissa

Elokuun multisport-kohokohta Archipelago Adventure käytiin lauantaina Siuntion ja Inkoon maisemissa. Kilpailukeskus sijaitsi meren rannalla Kopparnäsissa ja aktiviteetit pyörivätkin pääasiassa sen lähialueilla. Oman mausteensa kilpailuun toi parhaillaan 15 m/s nopeudella käynyt tuulenvire, joka nostatti haastavaa aallokkoa.

Tiimi lähti viivalle kolmella joukkueella: miesten sarjassa kisasivat JanneH ja Jussi Kallioniemi ja sekasarjassa Reijo ja Anu sekä multisport-debyytin tehneet Jussi Hietala ja Milla Mattila. Kahden ensinmainitun joukkueen tavoitteena oli tapella mitalisijoista, kun taas Jussi ja Milla lähtivät hakemaan kokemusta ja tekemään tasaista suoritusta.

Kilpailu starttasi lyhyellä suunnistuksella, jossa kovinta vauhtia lähtivät odotetusti pitämään Anders Åkerman ja Jaani Lantela. Janne ja Jussi hyppäsivät peesiin lukien karttaa osuuden aikana kaksi kertaa muiden tiimin joukkueiden tullessa jonossa hieman taaenpana. Kärjessä mentiinkin suhteellisen hyvää suunnistusvauhtia, ja sykemittari ilmoitteli anaerobisen kynnyksen pinnassa olevia lukemia.

Suunnistuksen jälkeen napattiin vaihdosta uimapatjat ja suunnattiin saaristoon coastaleering-osuudelle (kartassa C:llä alkavat rastit). Tarjolla oli muutama erimittainen uintipätkä ja juoksua rantakalliolla. Nastakengät olivat hyvä valinta, vaikka nappulallakin pärjäsi. JYSK oli jälleen tehnyt hyvän tilin patjamyynnillä, eikä kellekään taida enää olla yllätys, mistä nopean packrafting-patjan saa hankittua. Osuus sujui kaikilta tiimin pareilta vähintääkin kohtalaisesti ja JanneH ja Jussi onnistuivat jopa nappaamaan usean minuutin mittaisen keulan osuuden aikana.


Coastaleeringista siirryttiin melontaan selvästi ratamestarin ennakkoarvioita nopeammin. Melonnassa (kartassa M:llä alkavat rastit) vauhti olikin sitten vähän verkkaisempaa, ja pahimmilla vastatuuliosuuksilla tuntui, ettei eteenpäin pääse ollenkaan. Kanoottisääntöä oli jälleen muutettu, ja tällä kertaa kisassa sai meloa lähes millä vain. Kajakkikaksikoita käytettäessä piti tosin käyttää yksipäistä melaa. Janne ja Jussi päätyivät viime hetkillä vuokraamaan kaksikon Welhonpesästä, Reijo ja Anu meloivat omalla avokanootillaan ja Jussi ja Milla tyytyivät järjestäjän tarjoamaan avokanoottiin.

Kova tuuli ja sen nostattama aallokko aiheuttivat ongelmia monille joukkueille, kuten myös Reijolle ja Anulle. Pari ehti napata sekasarjan kärkipaikan haltuunsa, kun seuraavalla välillä tuuli käänsi kanootin väkisin poikittain aaltoihin nähden, ja sen jälkeen aallokko tuuppasi kanootin nurin. Vaihtoehtoja rantautumiselle ei juuri ollut, sillä aallot veivät tehokkaasti vain yhteen suuntaan. Enää ei löytynyt intoa yrittää uudelleen kovaan aallokkoon, vaan pari jätti yhden rastin varaan.

Janne ja Jussi olivat pitäneet miesten kilpasarjan kärkipaikkaa toista tuntia, mutta joutuivat luopumaan siitä Multisport.fin ja Kettunen/Putkuri-parivaljakon tultua yksiköillä heittämällä ohi. Takana taas ei näkynyt uhkaajia ainakaan kovin lähellä, joten loppuosa melontaa otettiin varman päälle.

Melonnan päätyttyä napattiin fillarit, joilla tuupattiin rastille kolme. Sieltä matka jatkui yllättäen viitoituksena, joka vei kallioa pitkin johtavaa polkua noin kilometrin verran. Sieltä jatkettiin omavalintaista reittiä eteenpäin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Sekasarja oikaisi vaihdosta suoraan rastille neljä.


Tästä eteenpäin pyöriteltiin pääasiassa isoja teitä rasteja numerojärjestyksessä hakien. Rastilla kahdeksan oli kaksi quest-tehtävää, joista ensimmäisessä piti uida kolme rastia lammesta. Rastien paikka oli aavistuksen muuttunut tuulen ansiosta ja pari rastia sijaitsivatkin lähes rannassa. Toisessa questissa ajettiin jälleen viitoitettua polkua kalliolla. Paikallinen vandaali oli kuitenkin käynyt repimässä viitoitukset pois ja polkukin kuului osin sarjaan "user defined trail", mikä ei ainakaan helpottanut tehtävää.


Pyörällä ajettiin ennen vaihtoa vielä rastit 9, 10 ja 11, joille jokaiselle meni kartassa näkymätön ajettava polku. Lopuksi vuorossa oli enää lyhyt suunnistus, jossa oli neljä rastia.

Miesten sarjan voiton ottivat Markus Kettunen ja Tommi Putkuri Multisport.fin Pete Forsmanin ja Ville Niemelän ollessa toisia. Janne ja Jussi pitivät kolmannen sijansa loppuun saakka muutamista sisälukutaidon puutteesta johtuneista reitinvalintavirheistä huolimatta. Eroa kärkeen jäi vajaa 20 minuuttia loppuajan ollessa 5.24.

Reijo ja Anu nappasivat puuttuneen rastin myötä niin ikään kolmannen sijan sekasarjassa, jossa vaikea melonta, aikarajan vastaantulo yms. aiheuttivat myllerrystä tuloksiin kärkipäästä lähtien.

Jussi ja Milla päätyivät sijoille ynnä muut tehden kuitenkin ennakko-odotukset selvästi täyttäneen suorituksen. Kuuden tunnin aikarajan takia väliin jäivät ainoastaan neljä viimeistä suunnistusrastia.

Archipelago Adventure oli Jannelle ja Reijolle viimeinen pidempi treeni ennen kauden päätapahtumaa Gold Rush Mother Lodea, jonne joukkue matkustaa parin viikon kuluttua. Multisport cup puolestaan päättyy X-Kaatoon syyskuun lopussa.

JanneH