Retki-Rogaining 2011 kisaraportti

JanneS ja Juha kävivät hakemassa Raaseporista kosolti hyvää kokemusta ja 10/80 sijan 24h sarjassa SM-rogainingissa. Kilpailu oli äärimmäisen hyvin ja ammattitaitoisesti järjestetty. Sääkin suosi kilpailijoita ja aiemmin viikolla luvatut sateet pysyivät koko kisan ajan poissa. 


Mallirastit
JanneS saapui kisapaikalle jo perjantaina päivällä koko perheen kera, joten kamojen järjestelyyn oli hyvää aikaa ennen kisaa. Perjantai iltapäivä menikin lasten kanssa Röllirataan tutustuessa ja illalla mummun saapuessa lastenhoitopuuhiin onnistui parilla mallirastilla käynti parhaassa mahdollisessa seurassa.

Mallirasteista ensimmäinen ei aluksi meinannut ottaa ollenkaan löytyäkseen, josta syystä suuntasimme suoraan toiselle rasteista ja kun sillä matkalla pääsi mittakaavaan kiinni, niin se ekakin rasti sieltä sitten löytyi. Todella hyvä idea järjestää mallirastit edellisenä iltana, siellä oli mukavampi pummailla kuin varsinaisessa kisassa.

Koko reissun kohokohdaksi kuitenkin muodostui parin-kolmen litran kanttarellisaalis, josta riitti iltapalaa koko porukalle. Itse kisassakin kanttarelleja tuli sitä tahtia vastaan, että joku kymmenen litraa olisi ollut helposti noukittavissa ihan siitä matkan varrelta ilman erityistä sienten etsimistä. Hyvää sienimetsää siis!


Reittisuunnitelma
Reittisuunnitelman teimme tarkoituksella aggressiiviseksi, näin jälkikäteen voi todeta liiankin aggressiiviseksi. Tavoitteena oli edetä vähintään 110 km, mielellään 120-130 km ilman pummeja. Päädyimme suunnitelmaan jossa ensin kartan lounaiskulmasta haetaan helpot rastit ja sitten putsataan rastit eteläosasta ja lopulta päädytään kartan koillisnurkkaan josta sitten meillä oli monta vaihtoehtoista paluureittiä takaisin sivistyksen pariin. Alunperin suunnittelimme alun kierron lounaaseen lyhyempänä, mutta kun sitten alkoi näyttämään että loppuun ei jäisi paljoa pelivaraa, päädyimme pidempään vaihtoehtoon. Haittapuolena tässä suunnitelmassa oli, että koillisnurkkaan ehtisimme vasta pimeälle, ja osa noista rasteista näytti kohtuullisen haastavilta. Tosin matkalla totesimme ettei ne kaikki rastit alkumatkastakaan mitään helppoja olisi pimeässä olleet, joten tuolla ei lopulta kovasti ollut merkitystä itse suoritukseen. Suunniteltu vauhtirytmitys meillä oli 8h sykleissä 50km (alku) + 35-40km (pimeä) + 35-40km (aamu).


Ensimmäiset 8 tuntia / 49.5km

Lähdimme yhden pienemmän letkan perässä kohti länttä rastia 23. Porukka pisteli menemään aika vauhdilla ala- ja ylämäet kun me otimme alun aika rauhallisesti vähän hölkkäillen alamäkiä ja tasaisia. 8 tunnin sarjalaisten selkiä alkoi tulla vastaan 55:lla ja 38:lla ja ohittelimme ehkä neljä tiimiä näillä väleillä. Kolme tiimiä paineli kuitenkin ohitse 33:n ja 71:n välisellä siirtymällä kun päädyimme kiertämään pihapiirin ja muut painelivat siitä suoraan läpi. 71:n jälkeiseltä vesipisteeltä pääsimme kuitenkin lähtemään jo ihan rauhassa muiden ollessa jossain takana. Alkumatkasta vauhti pysyi koko ajan tasaisen hyvänä ja rastit löytyivät todella hyvin. Vesirastit olivat mukavana bonuksena sopivilla väleillä alussa sään ollessa kuumimmillaan, on se kuitenkin mukavampaa tankata vesikanisterista kuin ojasta. Ensimmäiset haastavat rastit olivat 61:n ja 34:n, 61:lle meno oli todella hidasta ja itse rastipiste oli todella hyvin piilossa isolla kallioalueella josta ei oikein meinannut saada kiinni mistään. 34:n puolestaan oli mukavasti piilossa olevalla kukkulalla metsän keskellä, osuimme ensin viereiselle kukkulalle, josta toki oli helppo todeta että rastin täytyy olla sillä toisella kukkulalla parin sadan metrin päässä.

65:lla meillä oli ensimmäinen päätöspaikka ja koska olimme täysin aikataulussa, päädyimme tekemään kierron kaakkoiskulman kautta (49, 59, 89 ja 42). Vaihtoehtona oli siis oiko 31:n kautta 42:lle. Ideana oli, että vaikka kierto oli pitkä, se oli käytännössä koko matkan tietä, jolloin pystyisimme pitämään hyvää vauhtia yllä. Valitettavasti Pohjasta (89) siirtyminen Fiskarsin kautta 42:lle alkoi vähän puuduttamaan ja jalatkin alkoivat antaa ensimmäisiä merkkejä ongelmista, joten vauhti tippui jonkin verran toivotusta. Isona plussana matkalle sattui Fiskarsin Siwa josta kävimme hakemassa 4 pulloa cokista ja teimme koko reissun pisimmän huollon, joka kesti ruhtinaalliset 10 minuuttia. Cokis oli kyllä jo tuossa vaiheessa taivaallisen hyvän makuista. Saavuimme 42:lle hiukan 8 tunnin jälkeen täysin alkuperäisessä aikataulussa.

Yöosuus 8h-16h / 40km
Rastit kartan koillisosaan oli sijoiteltu niin nerokkaasti, että vaihtoehtoisia järkeviä kiertojärjestyksiä oli vaikka millä mitalla valittavana. Me päädyimme taktiikkaan, jossa tekisimme pienen lenkin järvien eteläpuolella hakien kaikki rastit sieltä ja sitten 24:lta jatkaisimme kohti luodetta hakien kaikki rastit matkalta kohti 101:stä. Jo suunnitelman toteutuksen alkumetreillä molempien jalkapohjiin alkoi sattumaan enemmän kuin juostut kilometrit olisivat antaneet aiheen olettaa, joten pientä jännitystä oli ilmassa reitin toteuttamiskelpoisuudesta. Etenemisvauhti oli kuitenkin ihan siedettävää ja rastit löytyivät hyvin, kunnes pääsimme siirtymälle 79:ltä 77:lle. Muistissa oli vielä elävästi kolmen vuoden takaa pyörien raahaaminen Endurance Questissä osittain samaa reittiä, ja maasto ei pettänyt odotuksia. Kolmessa vuodessa oli muuttunut ainoastaan se että maasto oli nyt vieläkin huonompikulkuista kuin silloin. Puunrunkoja oli rinteessä poikittain siellä täällä ja vauhti ei päätä huimannut, itse rasti kyllä löytyi sieltä mistä pitikin.

Ensimmäinen ja ainoa isompi pummi tuli sitten 92:lle. Päädyimme koittamaan rastille suoraan 67:lta (mikähän älynväläys sekin oli...) suunnalla kohti rastia. Lopputuloksena oli että seikkailimme jyrkänteiden labyrintissä ihmettelemässä missähän se rasti on. Jyrkänteitä löytyi noin seitsemän mutta rasteja ei yhtään. Harmillisesti muita kilpailijoitakaan ei sattunut samaan aikaan maisemiin joten apujakaan muiden valoista ei ollut. No, aina ei voi voittaa, ja pakko oli jatkaa että olisi edes joku mahdollisuus päästä loppukierros kunnialla läpi.

Seuraavat rastit löytyivät hyvin kunnes pääsimme 102:lle, joka olikin sitten varsin haastava. Rastin läheisyyteen johtava tie päättyi kartassa sopivasta kallion juurelle, mutta todellisuudessa se jatkui kallion pohjoispuolitse rastin ohitse. Sitten kun totesimme olevamme taatusti tulleet riittävän pitkälle, lähdimme kohti huippua. Käytännössä kartan perusteella kuviteltu "huippu" oli lopulta pikkuinen kumpare metsäisellä tasaisella alueella. Hyvällä tuurilla löysimme yhden kahdesta rastin lähellä olevasta karttaan merkitystä nyppäreestä, josta osasimme sitten lähteä hakemaan rastia oikeasta suunnasta. Löytämisen ilo oli korkeimmillaan, olisi ollut ikävä jättää 9:n missauksen jälkeen 10:n pisteen rasti väliin, varsinkin kun itse lähestyminen rastille vei kohtuullisen paljon aikaa.

Viimeiset 8 tuntia / 33 km
43:lle saavuttaessa oli jo selvää, että lopussa olisi pakko oikaista jossain vaiheessa, valitettavasti alkuperäinen reittisuunnitelma ei antanut kovin hyviä vaihtoehtoja kun joka tapauksessa oli päästävä Iso-Kisko järven toiselle puolelle. Päädyimme lopulta jättämään suunnitelmasta pois 68, 83 ja 86 rastit ja painella 66:lta 51:n ja 53:n kautta kahluupaikalle. Alkuperäinen suunnitelma oli kiertää järvi 63:n kautta, mutta se vaihtoehto menetti kannatusta sitä mukaa kun tievauhti hidastui. Kahlaus n. 160 cm syvässä vedessä muistutti enemmän uintia kuin kahlausta, mutta olihan se taas virkistävä kokemus.

Lopussa itse rastien löytäminen ei tuottanut ongelmia poislukien pientä kiertoa 58:lle. Mieleen jäi parhaiten 99:lle meno erikoista "niittyä" pitkin. Kiertelimme ensin puskia ja ryteikköjä pitkin rastin läheisyyteen kun näytti siltä että maasto olisi todella märkää, mutta lopulta tajusimme että jostain teollisuuden kuona-aineesta muodostunut kenttä olikin ihan kantavaa massaa. Ei nyt maisemallisesti mitenkään erityisen kaunis näky, mutta mieleenpainuva kokemus tämäkin. 58:lla päädyimme vielä tekemään viimeisen oion ja suuntasimme lähes suoraan kohti maalia. Matkalta olisi ollut kohtuuvaivalla haettavissa 8 pistettä enemmän, mutta molempien jalkapohjat olivat niin tulessa että henkinen kovuus ei tällä kertaa riittänyt piiskaamaan ruumiista enempää irti. Juoksimme lopussa lähinnä siksi että pääsisimme nopeammin pois ja koska juokseminen sattui vain yhtä paljon kuin käveleminen.

Lopputulos
Lopputuloksena oli tavoitteiden mukainen 122km eteneminen ja 10. sija kovassa seurassa. Edellä tuloksissa oli paljon tuttuja nimiä. Lopputulos olisi voinut olla pari sijaa parempikin, mutta olemme todella tyytyväisiä tähän suoritukseen. Täydellinen rogaining suoritus vaatii niin monen asian onnistumista, että niitä taitaa harvemmin tulla kohdalle. Energian saanti onnistui hyvin koko matkan ja kuntokin kesti, tällä kertaa jalkavaivat pistivät rajoitteen liikkumiselle. Seuraavalle kerralle pitää testailla jotain muita kenkiä. Nyt käytetyt toimivat hyvin 12h kisassa, mutta se ei näköjään tarkoita vielä mitään.

Vammat ja jatkosuunnitelmat
Tällä hetkellä on vielä epäselvää vammojen vakavuus, mutta jalkapohjat eivät ole ikinä ennen olleet näin huonossa kunnossa. Astuminen on hankalaa vielä pari päivää kisan jälkeen ja toinen jalka on sen verran turvoksissa että tavalliset kengät eivät mahdu jalkaan. Sekin kyllä kuuluu lajin luonteeseen, valitettavasti.

Loppukaudesta omassa kalenterissa ei ole kuin X-kaato ja Mammuttimarssi, mutta niitä täytyy katsoa sitten tarkemmin kun tästä on varmasti kokonaan palautunut. X-kaadon pari on vielä epäselvä ja oma osallistuminen on hyvän parin löytymisestä ja fiiliksistä kiinni. On kisaan toki vielä kuukausi joten eiköhän kisamotivaatio siihen mennessä palaudu. Mammuttimarssilla olisi sitten tarkoitus testailla vähän varusteita seuraavaan 24h rogainingiin, sillä onhan tätä herkkua saatava lisää. Vielä kun pystyis taas kävelemään.

JanneS