sunnuntai 31. lokakuuta 2021

Synkkä Syysunelma 2021 T100 (kisa)raportti

JanneS kävi PasiF kanssa juoksemassa 105km varsin urbaanissa ympäristössä jo legendaariseksi muodostuneessa Synkässä Syysunelmassa (joka myös Mammuttimarssi nimellä aikoinaan tunnettiin). Tällä kertaa synkkyyttä ei kuitenkaan tarvinnut kokea kun sää pysyi mukavasti +8-9C paikkeilla, uintirasti oli helpohko ja viimeiselle rastille suunniteltu sadan metrin kahlaus jouduttiin perumaan liian vaarallisena. Vietimme mukavan pe-la yön ja olimme maalissa n 15h 45min taivalluksen jälkeen.



Taustoja

Oma ultra urani alkoi Mammuttimaratonilta (70km) Kytäjällä 2010, jonka jälkeen matka piteni seuraavana vuonna Mammuttimarssiksi (100km) Lappohjassa ja huipentui sitten Mammuttiruntuun (126km) vuonna 2012 Vihdin Ojakkalassa. Tuo pysyikin minulla tähän kesään asti pisimpänä yhtäjaksoisena jalan kuljettuna matkana, kunnes NUTS300 meni matkana ohitse. 

Vaikka Mammuttimarssi pysyi vahvasti mielessä, vuosina 2013-2018 tapahtuman ajankohta osui aina valitettavasti perheen syysloman kanssa päällekkäin, ja pääsin takaisin tositoimiin vasta 2019 Synkäksi Syysunelmaksi nimensä muuttaneeseen tapahtumaan, joten tämä kerta oli nyt kolmas peräkkäinen 100 km matka. Tosin sekä 2019 että 2020 todellinen kuljettu matka oli 117km enimmäkseen maastossa, kun nyt tuli 105km enimmäkseen teitä pitkin. 

Synkkä Syysunelma 2021

Tänä vuonna järjestäjät olivat muokanneet konseptia julkaisemalla vain loppureitin rastipisteiden koordinaatit, ja alun 7 rastin + uimarastin paikat joutui selvittämään järjestäjän startissa antamien vinkkien perusteella. Alunperin oli vain tiedossa, että matkaa kertyisi n. 26km tällä erikoiskokeella. Saimme omasta mielestä ihan kohtuullisessa ajassa selvitettyä vihjeet, mutta hahmotin huonosti missä järjestyksessä rastit kannattaisi hakea ja juoksimme ehkä sellaiset 3-4 km ylimääräistä tässä alussa. Vauhti oli alussa kuitenkin hyvä ja ensimmäinen maraton matka meni hieman päälle viiteen tuntiin (sisältäen uintirastin).

Karhupatsas - yksi alun rastipisteistä

Pääsimme varsinaiselle reitille vähän vajaan neljän tunnin Helsinki kiertelyn jälkeen suoraan kaupungin sykkeestä Viikinrantaan ruovikon sekaan juoksemaan. Yllätys oli todella suuri kun vähän tuon rasti 9:n jälkeen alkoi edestä kuulua kannustushuutoja tiiminimillä. Olimme vielä silloin pienellä polulla vasta tulossa ulkoilutielle. Kun sitten pääsimme isommalle tielle, siellä oli neljän hengen kannustusjoukko ja meininki kuin isommassakin polkujuoksutapahtumassa. Hieno ele heiltä, kiitos siitä!

Piilokoju Viikinrannassa

Meillä vauhti alkoi vähän hiipua 50 km jälkeen, kuten tavallista, mutta etenimme silti ihan hyvää vauhtia eikä saman sarjan edellä menijöitä tai takana tulijoita näkynyt, poislukien yksi ohitus, jonka teimme Tattarisuon kohdilla. Itse suunnistus oli tällä kertaa varsin helppoa. Olin tehnyt hyvät kartat eikä missään vaiheessa ollut mitään ongelmia. Jotkin reitinvalinnat olisivat saattaneet olla hiukan nopeampia, mutta en usko että reitinvalinnoilla tällä reitillä tuli mitään isoja aikaeroja ellei sitten tehnyt selkeitä virheitä. Meille ei tällä kertaa tainnut tulla yhtään virhettä suunnistuksessa, poislukien loppu, jossa melkein mokasimme uudella viimeisellä rastilla kunnolla - olimme jo ottamassa kuvaa "koirapuiston viereisestä tolpasta", kun Pasi tajusi että kyseessä oli leikkipuisto eikä koirapuisto. Ihan täysissä voimissa siis tuskin olimme enää tässä vaiheessa - tuon kun pystyi päättelemään sekä puistossa leikkivästä lapsesta tai koirakielto merkistä puiston portissa. Onneksi siitä oli helppo jatkaa Lauttasaaren rantaa hiukan eteenpäin sille varsinaiselle koirapuistolle. 

Maalissa olimme 15 tunnin 45 minuutin taivalluksen jälkeen 3. ja 4. sijoilla (8 osallistujaa sarjassa), noin puoli tuntia kärkiparin perässä. Hieno tapahtuma ja ensi vuonna uudestaan, kunhan vain tapahtuma on jossain muualla kuin asfalttiviidakossa. Kuvien otto rastilla toimi hyvin todentamaan rastilla käynnin, kunhan vaan kuvauskohde on tarpeeksi hyvin määritelty ohjeissa, kuten tällä kertaa oli.

Kartta ja GPS-seuranta

Valmistelut

Synkkään Syysunelmaan kuuluu olennaisena osana karttavalmistelut edellisellä viikolla, järjestäjä kun ei muuta ilmoita kuin rastikoordinaatit sekä lähdön paikan ja ajan. Tällä kertaa onnistuin tekemään kartat alusta asti itse ja olin lopputulokseen todella tyytyväinen. Muistan vielä hämärästi aikoinaan kun printtailin 2011 silloisen mammuttimarssin kartat suoraan kansalaisen karttapaikasta ja piirtelin rastipaikat käsin niihin ja lopputuloksena oli noin 15 erillistä karttalehteä. Tällä kertaa kartat mahtuivat 6 kpl A3:ia noin 1:24000 mittakaavassa.

Varusteista

Lähdin liikkeelle Salomonin Advanced Skin 12 litraisella juoksurepulla, jossa oli mukana kynä, kompassi, EA-pakkaus, vara-akku lamppuun, varalamppu, Salomon Bonatti sadetakki, merinovillainen pitkähihainen paita, retkipyyhe, vara-akku ja johdot puhelimen lataukseen sekä litra vettä lötköissä ja energiaa n. 15 tunnin suoritusta varten (6 kpl Nosht vauhtikarkkeja, 5 kpl suklaapatukoita ja 3 kpl ruiskerrosleipiä). Painoa repulla oli startissa 3.6kg (sisältäen 1 litran nestettä). Kaupunkiolosuhteissa olisi varmaan voinut jättää jotain poiskin, mutta lähdin sillä ajatuksella että kaikkeen on varauduttu ja usein noita lisävaatteita on tarvittu. Tällä kertaa kun sää pysyi tasaisen lämpimänä eikä matkalla kastunut muuta kuin uimarastilla, ei mitään varavaatteita tarvittu. Energioista jäljelle jäi yksi vauhtikarkki paketti ja yksi suklaapatukka. Matkalla kävimme kaksi kertaa kaupassa ja sieltä mukaan tuli vesitäydennyksen lisäksi yksi karjalanpiirakka ja puolen litran kokis, jonka lisäksi täytimme vedet kaksi kertaa vesipisteistä matkan varrella. Nestettä kului n 5-5.5 litraa per henkilö. 
Rasti 11 - "Rakkauden temppeli"

Päätössanat

Tämä oli kolmas yli 100km ultra tänä vuonna ja nyt päätin siirtyä ylimenokaudelle, jotta ensi kauden treenit saa sitten joulukuussa käyntiin. Parin viikon päästä on vielä NPU pikkujoulu-ultra, mutta taitaa siellä jäädä juoksut väliin kun vasemman jalan jalkapöytä näyttää ja tuntuu tulehtuneelta ja jotain pikku kiputiloja oikeassakin jalassa on. Taidanpa jatkossa pysyä metsän puolella ja jatkaa asfaltin välttelyä.

Varsinaisesti en vieläkään identifioi itseäni ultrajuoksijaksi, vaikka takana on nyt tasan 20 yli 100km/24h suoritusta jalan, 13 noista on rogaining 24h kisoja, 5 mammuttimarssia/synkkistä ja varsinaisia ultria vain Bodomin ultraintervalli 10 vuoden takaa ja tämän vuoden NUTS300.

Ensi vuoden kisakalenteri alkaa kyllä olla jo aika selkeä ja ensimmäisenä tapahtumana maaliskuun alussa TransGranCanaria (129k), sitten loppukausi meneekin rogainingin merkeissä kun toukokuussa on EM-roga Karjalan kannaksella ja elokuussa MM-kisat Tšekeissä.  
 

JanneS