sunnuntai 13. syyskuuta 2015

MM-rogaining kisaraportti


Tässä hiukan viivästynyt jälkimmäinen kisaraportti kauden päätapahtumasta Saariselän MM-rogainingista. Lopputuloksena oman sarjan MV 20., MO 41. ja kaikista osallistujista 57. sija (yhteensä 365 joukkuetta), jota voi pitää päivän kunnolla hyvänä suorituksena. 

Valmistautuminen

MM-rogaining asetettiin kesän 2015 päätavoitteeksi jo alkuvuodesta 2014, kun tieto kilpailusta kantautui korviimme. Koko osallistuminen oli kuitenkin pitkään epävarmaa Juhan keväällä 2014 alkaneiden jalkaongelmien takia. Juoksua Juha pääsi harjoittelemaan uudestaan vasta alkuvuodesta 2015 ja osallistuminen vahvistui vasta Someron Yörogaining jälkeen pari viikkoa ennen kisaa.

Oma harjoittelu on sujunut kohtuullisesti, mitä nyt työ- ja muut matkat ovat sotkeneet jonkin verran rytmiä ja pitäneet kokonaistuntimäärät aika maltillisina. Viikon pääharjoitukset (intervalli ja pitkä) olen pääsääntöisesti onnistunut tekemään, mutta saliharjoituksiin ei ole riittänyt aikaa/motivaatiota ja perus pk-lenkkejä olisi voinut enemmänkin voinut tehdä.

Karttojen jako
Reittisuunnittelu

Koitimme hahmotella millaisia kilometrimääriä voisi realistisesti lähteä hakemaan tunturissa, ja päädyimme tekemään reitin konservatiivisesti n. 100 kilometrin mittaiseksi, kun hyvänä päivänä tievoittoisemmassa maastossa pääsemme n. 120-125 km. Someron Yö-rogaining muutama viikko aikaisemmin opetti taas nöyryyttä, kun jouduimme oikaisemaan lopussa isot pistekeskittymät ja nyt päätimme koittaa tehdä sellaisen reitin, jonka varmasti pääsisi eikä oikoja tarvitsisi tehdä.

Aika nopeasti päädyimme siihen että idänpuolen jokilaakson isot pisteet pitää käydä hakemassa, ja mittailimme että ehdimme tehdä 30km kierroksen lännessä ja hakea ennen tuntureille ja jokilaaksoon menoa isoja pisteitä sieltä. Kun perussuunnitelma oli valmis, pitikin enää vaan miettiä mitä kautta kaakkoiskulmasta tullaan maaliin ja mitä lisä/oikolenkkejä siellä on.

Lähtö

Lähdössä oli suuren urheilujuhlan tuntua kun monta sataa henkilöä pakkautui lähtöalueelle. Lähdimme monen muun kanssa startista länteen kohti rastia 78. Monen muun kanssa heti ekalle rastille tuli pientä haparointia, olimme hiukan liian alhaalla rinteessä ja 1:40000 kartalla selkeältä näyttävä avokalliorinne ei luonnossa ollutkaan enää ihan niin selkeä, mutta rasti kuitenkin löytyi. Sen jälkeen pääsimmekin sitten tekemään omaa suoritusta kun joukkueet levittäytyivät rastilta joka suuntaan. Meillä oli vielä tässä kohtaa käsityksenä että kannattaa käyttää polkuja hyväkseen, ja menimme 74:lle polkujen kautta. Aika nopeasti tajusimme että länsipuolen maastoissa eteneminen metsässä on lähes yhtä nopeaa kuin poluilla, jonka jälkeen sitten menimmekin pääsääntöisesti suunnalla rastilta toiselle. Ainoa hiukan haastetta aiheuttanut tekijä oli peukalokompassin ja kartassa erittäin harvassa olevien poikkeuksellisen vinossa olevien pohjois-eteläsuuntaviivojen yhdistäminen. Muutama rastiväli meni totutellessa siihen, mutta länsipuolen rastivälit olivat nopeita ja rasteja tuli vastaan sitä tahtia että ehdin jo epäillä reitin jäävän pahasti lyhyeksi.
Startista länteen
Rastia 22 lähestyttäessä ajauduimme polku-uran eteläpuolelle ja huomasimme olevamme väärällä puolella puroa rastin kohdalla. Itse kärsimättömänä kahlasin suoraan yli, kun Juha fiksumpana kiersi 15 metriä polun kohdalla menevän sillan kautta. Ainoa puolustukseni on että siltaa ei näkynyt rastin kohdalta, enkä yleensäkään kierrä. Sama trendi jatkui kun edellä kulkevana onnistuin löytämään kaikki suonsilmäkkeet ja Juha kierteli samat lätäköt niin että kasteli ekan kerran kenkänsä jossain 50 km kohdalla. Aina ei mene tasan.

Lännen kierrokselta parhaiten mieleen jäi jokilaakso 94:n ja 83:n välissä. Tiimejä tuli jonkin verran vastaan 83:lla ja sen jälkeen, mutta sitten olimmekin erittäin yksin liikkeellä kun pääsimme tuntureille, eikä muita näkynyt kuin hyvin harvoin.  

Tuntureilla
Tuntureilla
Mietimme jonkin aikaa mennäkö Rumakurun rasti (62) hakemaan pohjoisen kautta polkujen kautta vai riskillä kurun läpi. Koska nyt emme kuitenkaan ihan maailmankärki sijoituksista olleet kisaamassa, päätimme mennä kurun läpi, ainakin olisimme yhtä kokemusta rikkaampia sen jälkeen. Kuru oli aika kivinen, ja vaikka siellä oli joku poluntapainen toisella rinteellä, ei se nyt kovin nopeaa etenemistä ollut. Tuskin tuo nyt kovin montaa minuuttia kuitenkaan pidempi reitti oli kuin polkuja pitkin rastin haku.

Jälkiviisaana voi nyt sanoa että 91:ltä olisi hyvin voinut hakea 30:n ja sieltä 51:lle. Tunturit olivat selkeitä suunnistaa ja suunnat sai kerralla otettua noin 500 metrin päähän, eli eteneminen oli aika rentoa. Reittiä tehdessä ajatus 30:n ohittamisesta oli, että polkuja pitkin pääsisi nopeammin ja kartalta katsoen säästäisi paljon käyriä jättämällä rastin välistä, eikä sitten matkalla tullut ajateltua asiaa sen enempää ja muutettua reittiä vaikka tiesimme jo että tunturissa eteneminen on nopeaa.

Ensimmäinen vähän isompi pummi (n. 10min) tuli 55:lle. Pientä keskittymisen herpaantumista lähestymisessä ja sitten lähdin paljon liian aikaisin seuraamaan pientä notkelmaa pohjoiseen, vaikka pitäisi olla melko selkeää että kilometrin mittaisen mustalla paksulla viivalla merkityn rotkon kyllä huomaa kun sen kohdalla on, ja kyllähän sen huomasi :-). 24 tunnin kilpailussa pitää vaan pystyä pitämään pää kasassa koko ajan ja keskittyä suoritukseen, pienikin herpaantuminen helposti kostautuu. 

Vähän myöhemmin pientä lisähakua tuli 57:lla. Lähestyimme suunnalla kellosta etenemistä arvioiden. Kun edetyn ajan perusteella ajattelin että ollaan kohdalla, emme vielä olleet menneet puron yli ja pääsin kartalle kun rinteessä oli tasaisempi alue. Itse rasti löytyi sitten 200 metriä etelästä. Tällä taitotasolla en tuota laske pummiksi, rinteessä olevat pienet kumparerastit ovat hankalia jos rastin lähellä ei ole mitään kiintopistettä josta saa paikasta kiinni. Oikeastaan olen aika ylpeä että sain kiinni kartasta eikä tullut isoa pummia, sekin tuossa paikassa olisi ollut hyvin mahdollista.

Jokilaakso

Kaivelimme lamput päähän rasti 69:n jälkeisen joen ylityksen jälkeen (ja Juhan kengät märiksi vihdoinkin), ja jatkoimme kohti etelää rasteja napsien matkalla. 93:lla lähdimme seuraamaan viereistä notkoa, mutta kun tuli liian iso tasainen alue rinteen keskellä, niin tajusin paikan ja rasti löytyi sieltä mistä pitikin (pummia n. 10 min). Seuraavilla rasteilla ei mitään merkittäviä ongelmia ollut, vauhti oli yöstä ja maastosta johtuen rauhallinen.

Meille jokilaakso sopi hyvin yön tunneille, kun emme olisi päivälläkään siellä juosseet ja kävellen vauhti oli lähes sama kuin päiväaikaan. Toki yö aina jonkin verran hidastaa. Ilma tuntui alkuyön tunteina vielä aika lämpimältä ja aika pitkään päällä oli pelkästään tekninen t-paita.
 
Pukeutumistilanteeseen tuli nopea käänne neljännessä joen ylityksessa 86:lta 67:lle. Tulimme just sopivasti joen varrelle kohdassa jossa oli paksu tukki joen yli. Oma ilo oli kuitenkin lyhyt. Hyppäsin tukille hiukan sivusta (ihan turhaan hötkyillen), horjahdin, otin oksasta kiinni, joka tietenkin napsahti poikki ja seuraavaksi huomasin olevani selälläni joessa. Tilanteessa ei voinut oikein tehdä muuta kuin kahlata joen yli (Juha naurua pidätellen tukkia pitkin), suon yli kalliolle ja siellä paidan vaihto ja takki vielä päälle ja vauhdilla eteenpäin. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun järjestäjien pakolliseksi määräämä takki tuli todelliseen tarpeeseen. Olisimme kyllä ne ottaneet mukaan ilman pakollisuuttakin, mutta hyvä muistutus että kannattaa varautua yllätyksiin.

Sen verran viilasin kuitenkin grammoja, että poikkeuksellisesti jätin hanskat kokonaan pois. Niitä tuli aamuyön kylminä tunteina jonkin verran ikävä, sen verran kylmän tuntuiseksi keli meni.

Itse eteneminen sujui kuitenkin hyvin, mitä nyt 67:lta tulimme turhan aikaisin joen varteen, vaikka olisimme suoremmin tullessa säästäneet jonkin verran matkaa ja voineet mennä myöhemmin joen yli. 

Etelän suoalue

Hyvin sujuneen jokilaakson jälkeen haparointi alkoi 27:lta poistuessa. Jotenkin onnistuin valitsemaan ristiin rastiin suota menevän reitin sen sijaan että olisimme kiltisti menneet lammen rannan kautta. Yllä oleva kiemura kertoo kaiken. 70:lle pääsimme kuitenkin, vieläkin vähän mietityttää olisiko tuo kaakkoiskulma kannattanut jättää väliin ja käyttää aika jossain muualla. 70:lle sekä lähestyminen että poistuminen olivat tuhottoman hitaita (ja ikäviä). Lähestymisessä ylitimme suon varmaan kaikkein märimmältä kohdalta, sinänsä nopea, mutta ei niin miellyttävä tapa. Poistumisessa rastilta puron yli kävimme pitkälliset "neuvottelut" mennäänkö suoraan yli vai etsitäänkö ylityspaikka. Lopulta kun ylityspaikkaa ei tuntunut tulevan vastaan meistä kärsimättömämpi, eli allekirjoittanut, meni yli eikä Juhallekaan muita vaihtoehtoja jäänyt.

50:lle teimme pienen koukun, mutta tämän kerran isot kierrot saatiin aikaiseksi vasta 72:lla, joka oli ns helppo rasti. Etenimme 40:ltä 72:sta kohti kartasta puuttuvan poroaidan laitaa pitkin. Arvioin aikaa mikä menisi viimeiseltä purolta rastille, ja tällä kertaa arvio meni pieleen liian konservatiivisena, tai siis etenimme lujempaa kuin oletin. Kun vihdoin menimme suon laitaan, olimme jo turvallisesti ohitse rastista ja kävimme epävarmana varmistelemassa vielä pitkällä että onko rastia vai ei. Pummia kevyesti sellainen kilometri ja puoli tuntia. Näistä oppii, tai sitten ei.

Maaliintulo
Vaikka lopussa tulikin vähän kiertoja, en tiedä olisimmeko yhtään enempää rasteja hakeneet. Otimme lopetuksen aika rennosti, 71:llä oli vähän vaikeuksia saada kiinni missä kohtaa rinnettä menemme ja mistä kohtaa pitäisi polulta lähteä, joten kun rasti ei tullut vastaan arvioidusta kohdasta lähdettäessä, kävimme hakemassa paikan rinteen ylälaidasta ja siitä sitten tiputus suoraan rastille. 

Lopussa haimme vielä alkuperäisestä reittisuunnitelmasta puuttuneen 20:n. Maalissa hyvissä voimin n. 10 minuuttia ennen ajan loppumista. Lopussa olisi voinut vielä reilustikin laittaa lisää vauhtia, mutta mukava välistä lopettaa rennommin. 

Johtopäätökset
Lopputulokseen olimme hyvin tyytyväisiä. Reittisuunnitelma oli erittäin tehokas, ja pisteet hyvät kuljettuun matkaan nähden. Pummeja tuli liikaa, 72:n iso pummi olisi pitänyt pystyä välttämään kokonaan. Kokonaan niitä on mahdotonta välttää, kun rastipisteet ovat haastavia, kuten arvokisoissa kuuluukin olla. Päivän kunto oli hyvä harjoitusmääriin nähden. Lopulta menimme polkuja ja teitä pitkin todella vähän, lähes koko ajan maastossa. Kuljettua matkaa Suunnon mukaan 104 km / linnuntie 89 km.

Kiitokset järjestäjille

En oikein tiennyt mitä odottaa Saariselältä, kun en ole paljoa tunturissa liikkunut saati suunnistanut, mutta olosuhteet kyllä ylittivät kaikki kuvitelmat moninkertaisesti. Rastit olivat sopivan haastavia. Ehdottomasti parhaissa maastoissa järjestetty kilpailu missä olen koskaan ollut, jonka lisäksi järjestelyt olivat ensiluokkaiset kaikilta osiltaan. Isot kiitokset järjestäjille!

JanneS

sunnuntai 30. elokuuta 2015

MM-pronssia 24h Rogainingista

Rogainingin maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Saariselällä 22-23.08.2015. Lupus Extremestä kisaan osallistui kaksi joukkuetta: Anu ja Reijo sekä JanneS ja Juha. Loistavasti järjestetyt kilpailut saivat kaikilta kiitosta ja kilpailijat pääsivät nauttimaan Suomen lapin maisemista mahtavassa kelissä. Menestystäkin tuli, kun Anu ja Reijo nappasivat MM-pronssia omassa sarjassaan. Tässä on tarinaa Anun ja Reijon kisasta. JanneS:n ja Juhan tarinaa sitten myöhemmin.

Valmistautuminen

Jo talvella MM-rogaining asetettiin kauden päätavoitteeksi. Kesä ei kuitenkaan sujunut ihan suunnitelmien mukaan. Kesäkuussa 24h Ursak sekä Venlat ja Jukola vetivät Anun ihan piippuun. Samaan soppaan Reijon akillesjänne kipeytyi, joten maltillisempaa harjoittelua oli kesällä tiedossa kummallakin. 

Itse kilpailu on toinen 24h rogainingimme, joten uskoimme, että pahimmat virheet oli vältettävissä. Anu pähkäili loppuun asti kisakenkien suhteen. Viime vuonna Speedcrossit olivat löysät päkiän kohdalta ja seurauksena mahtavat rakot päkiään. Geelejä tilatessa huomasimme, että tarjouksessa oli Reijon kisakenkä Salomon S-Lab XT6 softground. Uudet kengät saapuivat 5 päivää ennen kisaa ja kilometrejä niillä tuli kasaan alle 15. Kengät siis kaikkea muuta kuin sisäänajetut. Itse kisaan ei ollut ennakkopaineita, sillä Reijon pitkään vaivannut akilleskipu aiheutti epävarmuutta jo siitä, että kyetäänkö koko 24h liikkumaan. 

Suunnittelu 

Viime vuoden 24h kilpailusta viisastuneina suunnittelukalusto oli uudistettu. Käytössä oli styroksialusta, neulat ja narua, jossa 10cm:n välein merkit. Suunnitelmaa alettiin tekemään 100km:n pohjalta, tarkoituksena saada reitin loppuun sekä oiko- että pidennysmahdollisuudet. Pikaisella vilkaisulla todettiin, että idän jokilaaksossa on paljon pisteitä ja siellä on käytävä. Sieltä ei kuitenkaan ollut hyviä oikomahdollisuuksia, joten sinne siis suunnattiin aluksi avotuntureiden kautta. Kartan alareunan suo mietitytti, mutta päätimme ottaa sen kuitenkin mukaan 6 lisäpisteen takia, tässä vaiheessa tietysti toiveena, että suo olisi kuiva ja nopeasti edettävä. Yö siis osuisi suolle ja kartan alareunaan. Loppuun jäisi kevyempää maastoa väsyneille jaloille. Sinne saatiin hienosti oikomahdollisuuksia ja myös mahdollinen lisälenkki. Suunnitelmat piirrettiin kartalle ja reitille laitettiin myös merkit 10cm:n eli 4km:n välein. Muistimme myös vahvistaa pohjoisviivat ja jopa lisäsimme niitä. Karttapussi teipattiin myös hyvin kiinni, sillä joen ylityksiä oli tiedossa monta.


Punaisella alkuperäinen reittisuunnitelma ja keltaisella mahdollsisia oikoja.

Kisa

Kisan ensimmäiset tunnit edettiin auringonpaisteessa avotuntureilla, rastit löytyivät hyvin, ylämäet käveltiin, paitsi ykköselle, ja muuten juostiin. Mieli lepäsi upeissa maisemissa. Ensimmäinen 20km linnuntietä vei 3h20min. Heti seuraavalla rastilla 57 tuli suurin pummi. Tulimme vähän rastin yläpuolelle, mutta korjasimme väärään suuntaan. Aikaa kierrokseen tuhlaantui 10min. Tässä vaiheessa oli mukava saapua jokilaakson, sillä joen ylitykset virkistivät mukavasti paahtavassa kelissä. Onneksi ylitykset onnistuivat kahlaamalla eikä vettä ollut kuin puoleen sääreen. 



Jokinotkosta poimimme kaikki rastit, 40km kohdalle (rasti 47) oli mennyt 8h, eli ei syytä reitin muutoksiin. Taktiikkana oli edelleen suoraan eteneminen ja jatkuva liike. Taukoja ei pidetty ja eväitä syötiin liikkeellä. Kerran sentään täytimme juomareput. Tähän asti myös käytimme vetonarua ylämäissä, eipähän tarvinnut Reijon vahtia pysyikö Anu perässä. Loppumatkasta ei sitten narua enää käytettykkään.



Rastin 85 jälkeen maasto muuttui tasaisemmaksi ja soistuvaksi. Ensimmäinen suo rastin 27 jälkeen oli kuivahko, mutta ennen rastia 70 päästiinkin jo kosteammalle suolle. Täällä myös joen ylitykset olivat haastavampia pehmeän pohjan takia. Lamput laitoimme rastin 70 jälkeen, jotta näimme lukea karttaa. Rasti 50 löytyi pimeässä hyvin, mutta rastille 81 tuli 5min mutka rastiympyrässä, olisi pitänyt lähteä ojaa toiseen suuntaan. Rastille 60 suo oli märkää ja paikoitellen aika hyllyvää. Juuri ennen rastia Reijo otti myös kunnon mutakylvyn.  Rastin jälkeen märkyys jatkui ja avosuo oli raskasta tarpoa. Laitoimme takit päälle heti kun päästiin suolta pois. Tässä vaiheessa aikaa oli kulunut reilu 13h ja matkaa oli taitettu 60km linnuntietä.  

Juomareput täytimme toista kertaa purosta ennen rastia 31, 82:lle reitin ainoa tiepätkä ja sitten alkoikin jo olemaan valoisaa. Laskeskelimme, että reittiin ei tarvitse tehdä muutoksia ennen suunniteltuja oikoja. Reijon akilles alkoi tosin vihoitella yhä enemmän.



Rastin 37 jälkeen ei olisi yhtään huvittanut kahlata jokea ja kahlaamisen jälkeen jouduimmekin laittamaan lämpimämmät paidat tuulitakin alle. Hanskoja oli ikävä. Edelleen etenimme suoraan rastilta rastille eikä taukoja pidelty. Ensimmäinen oikotie rastilta 64 jätettiin käyttämättä ja jatkettiin matkaa suunnitelman mukaan. Väsymys alkoi painaa ja rastille 84 tuli pieni mittavirhe, kuviteltiin että rastiväli oli 2km, mutta se olikin 2.7km. Niinpä sitten haahuilimme jo edeltävällä nenällä noin 5min ennen kuin uskalsimme jatkaa matkaa ylöspäin, yhtään ei nähnyt että mäki vielä nousi.  Rastilta 84 otimme sitten ennalta suunnitellun oikotien rastille 94. Heti rastin jälkeen vaihdoimme vaatetusta, tuulitakit ja kerrasto vaihdettiin alkuperäiseen urheilupaitaan.



Kelin lämmetessä alkoi myös voimat huveta. Liekö ollut vielä edellispäivän helteestä hieman nestehukkaa, eväitä ei muistettu syödä ja vauhti hiipui. Tässä vaiheessa tavoitteena oli vaan päästä pois metsästä matkalle osuvien rastien kautta. Ennalta suunniteltua oikoa kuitenkin hieman pidennettiin, rastien 22-63-78 sijaan päätettiin poimia rastit 22-58-74-78. Rastille 78 mennessä Anu huomasi, että 63 olisi kannattanut myös hakea 58-74 välillä, lisämatkaa ei olisi juurikaan tullut ja aikaa oli vaikka kuinka. No eipä enää siinä vaiheessa kannattanut palata. 



Maalissa olimme (muka) uupuneina ja parhaansa antaneina, olo oli kyllä aavistuksen liian mukava. Mitattu matka linnuntietä 95km ja GPS:n mukaan 109km, aikaa kului 23:09,  pisteitä 2390. Sijoitus XV sarjassa 3., XO 6. ja kaikista joukkueista 40. Onneksi tuo väliin jäänyt 60 pistettä ei vaikuuttanut sijoitukseen omassa sarjassa.



Pohdintaa

Reittisuunnitelmaan oltiin tyytyväisiä. Pummeja tuli yhteensä 20min. Tosin jossiteltavaksi jäi suovierailu, jos se olisi jätetty väliin, olisiko lopussa ollut paremmin energiaa. Polkuja käytettiin matkan aikana vain noin 17km, eli maastossa kuljettiin yli 90km. Suurin ongelma oli viimeisen 8 tunnin energiansaanti. Ei vaan muistettu juoda ja syödä, kun ei oikein maistunut. Varusteet toimivat riittävän hyvin. Anulla rakot kantapäiden ulkosyrjällä ja neljässä varpaassa, Reijolla kantapäässä ja päkiässä, mutta näiden ei annettu hidastaa vauhtia. 

Palautuminen on ollut yllättävän nopeaa. Rakot painuivat pois parissa päivässä, lihaskipu reisissä kesti vain maanantain, mutta voimien palaaminen lihaksiin vie kyllä aikansa. 'Ei enää ikinä 24h kisaan' -lupauskin piti tällä erää vain 3 h kilpailun jälkeen…

- Anu ja Reijo

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

URSAK 2015 Kisaraportti

Reijo ja Anu kävivät kisaamassa URSAK:n Joensuussa. URSAK on  kesän ainoa pidempi seikkailu-urheilukilpailun Suomessa. Kisassa oli kolme sarjaa: Kunto (28km/3h), Challenge (120km/11h) ja Extreme (215km/20-30h). Me osallistuimme pitkään Extreme sarjaan.

Teksti: Reijo ja Anu
Kuvat: Teemu Saramäki / Saramäki Photoworks


Ennakkotunnelmissa huomasimme olevamme ainoa sekajoukkue miesten sarjalaisten kanssa. Koska rata oli sama kaikille, niin todennäköisesti joutuisimme jossain vaiheessa cut-off:n, mutta tavoitteena oli päästä rataa mahdollisimman pitkälle ilman niitä.

Perjantai-iltana saavuttiin Joensuuhun ja käytiin viemässä maastopyörät Kontiolahden ampumahiihtostadionille. Siitä sitten mentiin Linnunlahden leirintäalueelle huoneistoon yöksi, rytmiä kisaan haettiin seuraamalla Nightwish-konsertin soundcheckiä. Kisapaikalle noustiin aamuvarhaisella ja paikalla oltiin heti klo 6, kun kisakeskus avattiin. Materiaalin saikin samantein ja alkoi nopea reitin suunnittelu ja kamojen välppääminen. Reitti piirrettiin karttoihin, kaikki 13 karttaa muovitettiin ja tarvittavat varusteet jaettiin 4 muuttolaatikkoon. Jonnekin se aika hukkui nopeasti ja huomasimmekin, että ihan kohta pitää lähteä noin 1km:n päähän lähtöpaikalle. Enää voi vain toivoa, että kaikki tarvittavat varusteet oli oikeassa paikassa. Matkalla vielä puhallettiin uimapatjat täyteen.

Prologi 14,5 km
Prologissa oli lajeina juoksu+uinti/patjailu ja loppuun sprinttisuunnistus Joensuun keskustan tuntumassa. Prologi oli sama kaikille sarjoille, joten rasteilla oli ruuhkaa alussa, mutta aika nopeasti porukka venyi jonoksi. Heti toisella rastilla oli pienoista hämminkiä, kun siellä ei ollutkaan leimasinta. Jonkin aikaa sitä haravoitiin ja sitten epävarmuudessa päätettiin vaan lähteä jatkamaan. Olettettiin, että näitä voi olla lisääkin matkan aikana ja näin olikin. Patjailu Pielisjoen yli virkisti, mutta ilman patjaa kylmässä vedessä ei olisi pitkälle päässyt. Sprinttisuunnistukseen lähtiessä meidän sarja erkani muista sarjoista.


Lähdöstä rauhallisesti liikkeelle.

Melonta 17km
Melontaan lähdettiin Pielisjoen rannalta avokanooteilla. Ensimmäisessä melonnassa oli sallittu käyttää myös kajakkimeloja, mutta me olimme ennakkoon päättäneet käyttää melonnassa perinteisiä yksipäisiä kanoottimeloja. Isolla selällä oli hieman isompaa aallokkoa, muutaman kerran aalto loiskahti sisään, mutta ei kuitenkaan erityisen paha keli. Ennen Höytiäisen kanavaan menoa melottiin yhden isomman kaislikon läpi ja seurannan perusteella suurin osa joukkuista valitsi saman ”puskamelonnan”.

Melonnan kolmosrastilla oli yllätystehtävä, jossa kummankin joukkueen jäsenen tuli hypätä kalliolta noin 5m korkeudesta kanavaan. Vesi oli odotetun kylmää, mutta onneksi leimauspaikka oli sen verran kaukana, jotta ehti vähän lämpenemään ennen uudelleen kanoottiin nousua. Tästä sitten läpsyteltiin Rajavillien perässä voimalaitokselle ja loppuun vielä muutaman sadan metrin kanootin kantaminen vaihtopaikalle.

Rullaluistelu + 2x quest 21,5km
Vaihtopaikalla vaihdettiin kulkuvälineet rullaluistimiin ja lähdettiin kohti vanhaa viljasiiloa, jossa oli seuraava yllätystehtävä. Yllätystehtävänä oli nousta ylös viljasiilon katolle, josta toinen tulisi köysilaskeutuen alas ja toinen juoksee raput alas. Tehtävä meni suht ripeästi ja luistelua jatkettiin Kontiolahden ampumahiihtostadionille. AH stadionilla oli ennakkoon arvailtu ampumahiihtoviesti. Kummatkin luistelivat noin 1km reitin ja kävivät ampumassa. Perään sitten mahdolliset sakkokierrokset. Kummallekin tämä oli ensimmäinen kosketus ampumahiihtoon ja siihen nähden meillä meni tämä tehtävä oikein hyvin. Reijo ampui yhden sakon ja Anu kaksi, kuulemma keskimääräistä paremmin.

Tehtävän jälkeen tehtiin hieman pidempi huolto (ruokaa ja juomareppujen täytöt) ennen pitkälle maastopyöräosuudelle siirtymistä. Tässä vaiheessa näimme vielä edellä menneen Rajavillit, mutta tämä jäikin sitten viimeiseksi näköhavainnoksi heistä.

MTB viivasuunnistus 11,5km
AH stadionilta lähdettiin maastopyörillä suorittamaan viivasuunnistusta vanhalle varuskunta-alueelle. Tehtävänä oli löytää kuvien perusteella neljä rakennusta ja käydä leimaamassa niillä. Lisäksi matkalla olisi mahdollisia lisärasteja, joiden lukumäärää ei ollut etukäteen ilmoitettu. Lähdimme rauhallisesti liikkeelle, tähyilimme rakennuksia välillä liiankin kaukaa, kaikki oli kuitenkin ihan viivan tuntumassa. Pieniä risteyksien ohiajoja tuli, mutta muuten tehtävä meni hyvin ja kaikki leimat löytyi matkalta.

MTB 27km + Quest 4,5km
MTB osuus alkoi maantiesiirtymällä Pyytivaaralle, jossa saimme ensimmäiset tuntumat paikallisiin nousuihin. Näitä sitten tulikin matkan varrella reilusti lisää. Pyytivaaralta eteenpäin maastopyöräiltiin pääsääntöisesti Kolinpolkua pitkin. Osuus oli paljolti teknistä polkuajelua merkityillä poluilla, eli suunnistus oli tehty helpoksi. Tosin tekninen polkuajelu mäkisessä maastossa tekikin sitten osuudesta vaativamman ja hitaamman kuin oletimme.

Samaan aikaan oli käynnissä puolustusvoimien WIHURI15 harjoitus samoissa maastoissa. Reijo pääsi tämänkin tuntemaan oikein konkreettisesti ajamalla maamiinaan. Yhdessä risteyksessä pojat olivat miinoittaneet alueen kaivaen miinapoterot valmiiksi ja laittaneet miinat viereen odottamaan. Reijon kääntyessä risteyksestä katse oli pitkälle eteenpäin ja ajoi suoraan yhteen miinapoteroon. Siitä komeat OTB:t ja keräilyt hiekkatiellä ihmetellen mitä ihmettä oli tapahtunut. No onneksi selvittiin pienillä pintanaarmuilla ja pyöräkin kesti rikkoontumatta. Pikkasen pärräten ja nauraen jatkettiin matkaa eteenpäin.

Ensimmäinen cut-off oli laitettu tämän osuuden questin alkuun klo 19. Aika pian Pyytivaaralta lähdön jälkeen aloimme aavistelemaan, jotta emme tule ehtimään tähän. Lopulta myöhästyimme tästä pikkasen alle tunnilla. Quest olisi ollut 4,5 km:n viivasuunnistus luontopolulla Kolvananuurolla. Tämä hieno nähtävyys jäi sitten meiltä näkemättä ja matkaa jatkettiin maastopyörillä.

MTB 15,5km
Kolvananuurolta jatkettiin maastopyöräilyä Patvinpolkua pitkin kohti seuraavaa vaihtoa. Rasti 12 oli viety Iso Suppuravaaran päälle, jonne joutui tunkkaamaan pyörän kanssa ylös ja alas. Tosin maisemat olivat todella hienot vaaran päältä.


Reitti Iso Suppuravaaralle.

Täältä sitten ajeltiin kohti Ahvenisen vaihtoa ja oli aika miettiä strategiaa seuraavalle pitkälle suunnistusosuudelle. Tässä kohtaa oli seuraavat cut-off rajat, klo 22 joutuisi lyhennetylle suunnistusreitille ja klo 24 joutuisi jättämään koko suunnistuksen väliin. Me saavuimme vaihtopaikalle noin klo 21.30.

Suunnistus 8km (22km)
Huolto hoidettiin rauhassa ja liikkeelle lähdettiin tasan klo 22, eli pääsimme lyhyemmälle reitille. Jo ykköselle mennessä havaittiin että maastopohja oli hidasta. Kaksi seuraavaa rastia olikin haastavia, tiheää korpimaastoa ja kunnon korkeuserot. Metsän tiheys pakotti myös laittamaan lamput päälle. Onneksi suurempia pummeja ei tullut, vain rastille CP16 arastelimme mennä tarpeeksi pitkälle.


Reitinvalintaa välillä CP14 – CP16.

Suunnistuksen loppupuolella Reijolla alkoi vanha penikkavaiva vaivaamaan ja Anulla alkoi energiat olemaan vähissä. Vaikka mukana oli evästä niin se ei oikein maistunut. Vaihdossa piti ottaa kunnon suolakurkkutankkaus ja olotila parani nopeasti. Huolto venyi, kun olosuhteet olivat mukavat, suojassa sateelta muuttoautossa.


Huolto mukavasti sateelta suojassa muuttoautossa.

MTB2 53km
MTB osuuden alussa oli pari kunnon tunkkaus pätkää. Muuten reitti kulki pieniä metsäteitä pitkin eikä ollut läheskään niin teknistä kuin ensimmäinen MTB osuus. Kartturilla alkoi myös matka painaa ja CP25:n jälkeen tuli suurin pummi, kun poljettiin toista kilometriä väärää tietä pitkin. Pari seuraavaa rastia käytiin noukkimassa jälleen tunkkaamalla vaarojen päältä. Loppumatka olikin tasaisempaa. Tässä vaiheessa Anu lisäsi vaatetta, kun lämmöt eivät meinanneet pysyä yllä. Vesisade oli kastellut jo osuuden alussa ja pyöräillessä eivät varpaat meinanneet pysyä lämpöisinä. Lisäksi Anu alkoi nukahdella pyörän selässä. Onneksi yksi rasti piti kävellä upottavalta suolta ja tässä varpaat sai lämpenemään. Osuuden loppupuolella todettiin myös tuulen yltyneen ja melonta alkoi mietityttämään, lähinnä Anun palelun takia. 

TA:lle saavuimme hieman ennen klo 7 ja melonnan cut-offiin oli aikaa vielä reilu tunti. Anu otti pikaiset  torkut nurmikolla ja samalla Reijo selvitti vaihtoehtoja, melontaa 26km oletettavasti noin 4h tai cutoff eli MTB noin 23km eli reilu tunti. Mielessä siinsi jo tulevan viikonlopun Jukola ja huokuttelevammaksi vaihtoehdoksi valikoitui pyöräily. Tankkaus ja pienet torkut piristivät nopeasti ja muutaman kilometrin pyöräilyn jälkeen mieleen hiipi ajatus, että olisiko sittenkin pitänyt lähteä melomaan. Maalissa olimme noin 24h ja 194km kisaamisen jälkeen.


Maalissa hymyilytti.

Myöhemmin kuulimme, että miesjoukkueetkin olivat joutuneet tekemään hartiavoimin töitä tuulta vastaan viimeisessä melonnassa ja aikaa kului useimmilla lähes 5h. Siinä vaiheessa pyöräilyn valinta ei harmittanut enää ollenkaan. Reitin vaativuudesta kertoo myös se, että vain 4 joukkuetta kiersi koko radan, 3 joukkuetta kiersi lyhennetyn radan ja jopa 4 joukkuetta keskeytti.

KARSU:lle iso kiitos hienoista ja hyvin organisoiduista kisoista. 

Jälkipelit GPS-seuranta sivulla: http://www.tulospalvelu.fi/gps/20150606ursakkarsuE/


maanantai 27. huhtikuuta 2015

Kisakausi käyntiin 2nd Muddy-XSouth:ssa

Reijon ja Anun kisakausi käynnistettiin Mäntsälän Hirvihaarasta käydyllä 2nd Muddy-XSouth 4 tunnin pyörärogainingilla. Free Adventuren Seppo on tuonut Muddy-X tapahtuman myös eteläsuomeen ja nyt kisattiin toista kertaa Muddy-XSouth kisan merkeissä. Keli oli mahtava ja maasto oli aikaisin alkaneen kevään takia yllättävän kuiva. Tosin ratamestari oli silti löytänyt pikkasen kuraakin matkalle kisan nimen mukaisesti. Kisaajilla oli kaikilla mukana GPS-lähetin, joten kisaa pystyi seuraamaan reaaliajassa ja jälkipeliä pystyy tekemään kisan jälkeen. 

Kisakartta ja kaikkien jäljet löytyvät täältä: Linkki GPS seurantaan

Reijo teki edellisen Muddy-XS:n perusteella tavoitteellisen suunnitelman kiertää kaikki rastit 4 tunnin aikarajassa. Suunniteltu reitti näkyy alla olevassa kartassa.


Reijon suunnitelma.

Suunnitelmaa lähdettiin toteuttamaan etelän kautta myötäpäivään tarkoituksena jättää loppuun kisakeskuksen lähellä olevat pisteet, jotka sitten noudetaan jos aika antaa myöden. GPS seurannassa monet käyvät jossain vaiheessa bonustehtävän parissa Sepänmäen museolla Hirvihaarassa, jota ei ole merkattu karttaan (aika moni kisaaja valitsi sen ekaksi rastiksi). Ensimmäisen varsinaisen rastin (92) jälkeen Reijo saikin ajella loppumatkan ihan itsekseen, kun muut lähtivät toteuttamaan suunnitelmaansa pääasiassa vastapäivään kiertäen. Reijon suunnitelma toimi hyvin, koska pari rastia (71 ja 91) oli helpompi ottaa myötäpäivään kuin vastapäivään. Tosin suunnitelmassa tuli paljon pistoja rasteille, eli edestakaista ajamista tuli yllättävän paljon. Reitille tuli vain yksi noin 3 minuutin harhaanajo ja yksi noin 4 minuutin keskustelutauko yksityistien omistajan kanssa saako siinä ajaa polkupyörällä vai ei. Nämä kun olisi saanut pois, niin lopussa olisi ehtinyt vielä noukkimaan ainoan väliin jääneen 2 pisteen rastin (21). Kalusto ja kuski toimi hyvin kokomatkan ja lopussa aikaa oli kulunut 3:51h ja kilometrejä kertyi noin 71. Joka tapauksessa suunnitelman toteutus riitti voittoon miesten sarjassa.

Anu piirteli kartalle lähes saman suunnitelman, tarkoituksena oli jättää pois rastit (34) ja (82) kartan kaakkoiskulmasta. Muuten suunnitelman toteutus menikin hyvin, mutta rastilla (91) tuli 10 minuutin pummi väärän polun takia. Rastin (72) jälkeen vielä riskillä hakemaan rastia (37) Mäntsälän keskustasta, mutta pienen pyörätien tulkitseminen pihatieksi realisoi riskin ja kierrokselta oli palattava ilman pisteitä. Jos pummiin hukattu 10min olisi ollut vielä käytettävissä, olisi sekä (36) että (37) eli 13 pistettä ollut poimittavissa. Matkaa kertyi noin 59km ja aikaa kului 3:55h.


Kevätkauden suunnitelmat


Kevätkauden kisakalenteri on täyttynyt mukavasti. Reijon ja Anun kalenteri on lähes täyteen buukattu Jukolaan asti ja JanneS:n ja Juhan rogaining-kalenteri keväälle on myös lyöty lukkoon.

Seuraavana vuorossa on Salpausrogaining 2.5. Kalkkisissa, jossa on  tarjolla 12 tunnin juoksurogaining. Tämän on tarkoitus toimia treeninä elokuun 24-tunnin rogaining maailmanmesturuuskisoihin Saariselällä. Saariselälle onkin sitten lähdössä kaksi Lupus Extremen joukkuetta: Reijo ja Anu sekä JanneS ja Juha.

Salpausrogainingin jälkeen Reijo ja Anu kisaavat Lohjalla 9.5. multisportin parissa Spring Adventuressa. Täällä saadaan meloa, juosta ja pyöräillä tehden yllätystehtäviä lajien välissä.

Toukokuun puolessa välissä (16.5.) onkin sitten vuorossa rogainingin SM-kilpailut Jyväskylässä. Retkirogaining järjestetään tänä vuonna jo toukokuussa tulevien elokuun MM-kisojen takia. Tänne lähtee JanneS ja Juha hakemaan tuntumaa MM-kisoja varten. Reijo on mukana 8 tunnin MTB-sarjassa Jari Kaajan kanssa.

Toukokuun lopussa koitetaan pikkasen keventää kisasuorituksia kesäkuun alun pidempään seikkailu-urheilukisaan. Reijo ja Anu ovat lähdössä mukaan 6.6. Joensuussa järjestettävän URSAK:n Extreme-sarjaan, jonka kesto on arvioitu 22-30 tunnin mittaiseksi. Kisa on non-stop periaatteella käytävä parikisa, jossa suunnistetaan reittikirjan mukaisesti. Lajeina on kanoottimelontaa, juoksua, rullaluistelua ja maastopyöräilyä Joensuun lähiympäristön hienoissa maastoissa.

URSAK:n jälkeen onkin sitten vuorossa perinteinen Jukola, jossa varmasti tavataan monia tuttuja.

-Reijo ja Anu