sunnuntai 25. syyskuuta 2011

X-kaato kruunasi Multisport cupin

Multisport cup saatiin päätökseen lauantaina perinteiseen tapaan X-kaadossa. Vuosaaren semiurbaaneihin maastoihin oli järjestetty kivaa tekemistä aamuyöksi ja -päiväksi ja viivalla olikin yli 50 tiimiä. Lupus Extreme osallistui karkeloihin kolmen joukkueen voimin.

Cupin neljäs osakilpailu X-kaato keräsi porukkaa Vuosaareen kuten aiemminkin niihin aikoihin, kun paikalliset asukkaat vaelsivat yökerhoista koteihinsa. Kartat jaettiin klo 3.30 ja starttipistooli kajahti klo 5.00. Lupus Extremen vahvuudessa mukana olivat kilpasarjassa JanneH ja Jussi Hietala sekä JanneS ja Sakari Hollmén, ja sekasarjassa Reijo ja Anu.

Kilpailu sai oman sävytteensä, kun yhtenä questinä ollut lyhyt melonta peruttiin ruuhkan takia ja tuloksissa hyvitettiin questillä käytetty aika. Matkan varrella tarkasta sijoituksesta tai aikaeroista ei siis ollut tietoa, joten tulosluettelossa nähtiin hyvin pieniä eroja. Karvaimman tappion kokivat Reijo ja Anu, jotka reilun neljän ja puolen tunnin kisaamisen jälkeen jäivät sekasarjassa hopealle neljän sekunnin erolla. Sarjan voitti ScandinavianOutdoorStore.com kokoonpanolla Eetu Ahlqvist ja Riitta Siltanen.

Myös kilpasarjan kärkikolmikossa oli pieniä eroja, kun toiseksi tulleen Ravitiimin ja pronssia ottaneen Vaarojen maratonin ero oli kuusi sekuntia. Paras paikalla olleista oli Omjakon, jota edustivat Heikki Hihnala ja Jaakko Mäkelä. Nopeinta vauhtia pitivät SOS:n miesjoukkueen Juha Prittinen ja Pekka Teivaanmäki unohtaen kuitenkin yhden vaihtoleiman ja saaden siitä miinuspisteitä.

Lupus Extremen kilpasarjan joukkueet olivat mukana lähinnä nautiskelemassa reitistä, sillä vauhti näillä kokoonpanoilla ei riittänyt kärkitaistoon. Kilpailun tiimellyksessä unohtuneet leimaukset kaiken lisäksi rasittivat rankasti tuloksissa molempien joukkueiden osalta. Harmittava tapa pilata muuten ehjästi sujunut kilpailu.

Lyhyet rastivälit ja useat questit olivat reitin erityispiirteitä

Kilpailu käynnistyi siten, että toinen joukkueen jäsenistä meloi kajakilla ja toinen juoksi, rastilla molempien piti olla yhtäaikaa. Järjestäjän tarjoamat melat tuntuivat Epicin Mid Wingin jälkeen kohloilta, mutta tilanne oli sama kaikille. Isoja eroja melonnassa ei tullut ja porukka pysyi kohtalaisen tiiviissä kasassa myös melontaa seuranneissa pyörä- ja juoksusuunnistuksissa.



Rastilla 19 oli jo mainittu lyhyt avokanoottimelontaquest, jonne porukka tuli sen verran tiiviissä rykelmässä, että homma meni jonottamiseksi tarjolla olleen kaluston pienen määrän takia. Noin 15 tiimiä ehti meloa, kunnes järjestäjä ilmoitti peruvansa melonnan ja ajat hyvitettiin. Ratkaisu oli tilanne huomioiden järkevä, sillä muuten hitaimmilla joukkueilla kilpailun maksimiaika kuusi tuntia olisi tullut loppureitillä vastaan.

Seuraava quest oli rastilla 23 ja siinä haettiin pari rastia, joiden etäisyys ja suunta mäen päältä oli ilmoitettu. Rastilla 25 laskettiin betonimuurissa olleita syvennyksiä ja rastilla 29 suunnistettiin Toisen maailmansodan aikaisissa juoksuhaudoissa, jotka olivat enemmän tai vähemmän kaatuneiden puiden peitossa.



Kaiken kaikkiaan reitti oli hieno ja tarjosi mahtavia rastipisteitä kaikenlaisissa bunkkereissa ja kellareissa. Pyöräsuunnistus oli lyhyiden rastivälien myötä hieman tavallista tarkempaa ja aiheutti yllättäviä ongelmia. Ilmeisesti porukassa ajo luo sen verran paineita, että helpoissakin paikoissa ajetaan risteyksissä väärin ja missataan polkujen lähtöjä.

Cupin kokonaistilanteessa palkinnoille

Reijo ja Anu nappasivat viime vuoden tapaan sekasarjan cup-voiton, vaikka yksittäisen osakilpailun voitto jäikin tänä vuonna saavuttamatta. Suorittaminen oli kuitenkin koko porukan tasaisinta ja kiertopalkinto matkasi Järvenpäähän.

Kilpasarjassa JanneH:n ja Jussi Kallioniemen suoritukset kolmessa ensimmäisessä kilpailussa toivat cupin kolmannen sijan. Voiton nappasi Multisport.fin nelikko Pete Forsman, Ville Niemelä, Janne Mononen ja Eero Jäppinen ja toisen sijan Markus Kettunen ja Tommi Putkuri. Sääntöjen mukaan neljän osakilpailun kolme parasta suoritusta lasketaan tuloksiin ja joukkuetta saa kauden aikana edustaa yhteensä neljä eri urheilijaa.

Lupus Extreme kiittää Multisport cupin järjestäjiä mahtavista kilpailuista tänäkin kesänä. Upeita maastoja oli jälleen löydetty Uudeltamaalta ja järjestelyt pelasivat.

JanneH

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Lupus Extreme took the 5th place in team's ARWS-debut GRML

Lupus Extreme took the 5th place in Gold Rush Mother Lode 4 Day Expedition Race in California week ago. For Reijo and Janne this was the first international race and therefore the help of two experienced adventure racers Heikki and Outi was precious, for this race and all upcoming ones.

Arriving to Bridgeport

Team arrived to Bridgeport on Tuesday afternoon. Acclimation to thin air was done at South Lake Tahoe as well as all race food shopping in Carson City's Wal-Mart. The evening was used for gear checking and preparations for the upcoming race.

On Wednesday we did the skill and gear tests and met our volunteer crew Jack Styer. We were told that he's the man in his job. Indeed we did notice it many times during the race. We wanted the best, we got the best!

Prologue was held on Wednesday afternoon and our tactic was to put everything in it. It brought the third place and bad problems for breathing which we solved by making a homemade sauna to bathroom by keeping the hot water running. Temperature wasn't as in normal Finnish sauna but moisture was high enough to help the lungs to recover.

Maps were published during Wednesday night after many lotteries. Reijo and Janne started to copy checkpoints from master maps, Heikki plan the route and Outi read and cover the route book etc. Finally when all were sorted out we got asleep at 11.30 pm.

Team ready to rock!

Section 1: run, bike, packrafting, hike (9 hours)

Race started with a small run through the Bridgeport town and headed by bikes to Twin Lakes where we had packrafting across the lake before a long hike. Section began well and we took a place in a leading group with Nuun. To CP4 we had a totally different route but at the CP we were together again.

After CP4 Nuun had a little better speed while we had ran out of water in dry mountains. They were able to leave us and in addition we made a small navigation mistake when trying to avoid bushwhacking. That wasn't possible and after a jungle of spikes we got company from Technu and hiked towards ACP1 together.

Keeping up good speed with Technu

Section 2: bike (18 hours)

The beginning of the section showed what would be the name of the game: up and down all the time. Janne had some problems with food and had to throw up three times. For that reason bike wasn't moving like it should have been.

We were making our way all by ourselves and had no help from other teams in navigation. Before CP8 we missed one trail and ended up a bit too far where we thought to be. We started just pushing our bikes up to hill and after a long and sweaty couple of hours found us from a top of a peak, not from the ridge.

On the whole the CP8 was difficult and we spend a lot of time to find it. After that the route to ACP2 was though going up and down all the time. The price for that was a huge downhill from Sonora pass. Extremely steep (26 % at max) road gave a speed of approximately 80 km/h.

At ACP2 we were in the fifth position because of bad navigation before CP8. We decided to sleep for one hour and lost three more positions.

Driving at the sunrise

Section 3: hike and ropes (17 hours)

After a good sleep and Jack's wonderful meal we were back in game. Leading group was 2,5 hours ahead and we started to catch up. During first two hours we had passed four teams and were in fourth place. Eagle peak was a fantastic checkpoint and ropes started to come closer.

Just before the ropes we were 1,5 hours behind the leading three teams. Two airy rappels and two challenging jumaring's were one of the best parts of the race but somehow we couldn't do it as fast as in trainings. Outi was a little frightened because the rope she was rappelling was almost broken. She had to open the only carbine between the rope and harnesses to dismount the figure eight and jumar up to change a rope.

After the ropes we even managed to do a stupid mistake in navigation while not using the compass enough. We followed a wrong trail from CP13 to CP13A and lost almost one hour. Leaders had escaped decisively. At ACP3 we slept for two hours.

Route going up to Eagle Peak

Section 4: bike (17 hours)

Beforehand a long bike section four was determined to be the key for winning the race. Our plan was to collect all mandatory as well as the optional checkpoints and it started well. Janne had found his legs and the whole team was in good shape.

After first optional checkpoint CP16A Reijo's back tire ripped and caused extra problems. The rip was too big for Stan's No Flats liquid to fix. Therefore we had to put the inner tube (with liquid) on it but apparently the big rip on the outer tire caused rather quickly small hole also for the inner tube. The liquid though kept the air in for about hour of drive and then new refill by pump.

Some routes were a bit challenging and we couldn't avoid bushwhacking at this time either. In addition the further we drove the harder started the navigation to be. And when the dark time began we had problems even to follow the Italian Bar Road, the only proper road in the area. We decided not to take three optional CP's and headed to paddling. CP17 was rewarding while offering pizza and Pepsi, the best surprise in the race. At ACP4 we took a half an hour nap.

Slow and technical bike trail

Section 5: paddling (9 hours)

Paddling with sit-on-tops was quite challenging for Heikki and Janne who were falling asleep all the time. Luckily it didn't cause any swimming's and we tried to stay awake for example by singing Finnish songs.

We got two optional CP's and would probably have had time to pick up the third one but Heikki had a very tight flight schedule and we had to finish a little earlier. That might have cost us one position but on the other hand with better navigation we could have collected more CP's by bike to confirm the fourth place.

Happy faces after the finish line


After the race

We crossed the finish line 11.45 am and 2,5 hour later were already driving towards San Francisco everything packed to flights. Heikki flied to Finland at 6.55 pm and rest of us at 6.00 am. Unfortunately we missed the after race party and had no time to chat with other competitors and organizers but this was the only chance to us to participate.

We'd like to thank Adrian, Earring-Doug, Mark and every other who had made a hard work for this race. Route was amazing and really worth of traveling. Also we'd like to thank other racers who made this contest. It was nice to have good time with you on the route. Most of all we'd like to thank our very best crew Jack who made an unbelievable work to support us through the race.

"Hirvimettällä, hirvimettällä, me kuljemme pitkin soita,
hirvimettällä, hirvimettällä, Jack keittää jo perunoita"


Janne & Team

tiistai 13. syyskuuta 2011

Gold Rush Mother Lode 4 Day Expedition Race takana

Kisat on kisattu ja tuloksia odotellaan vielä. Tiimi lähti Suomeen heti kisan jälkeen, joten loppumuodollisuuksia ei juuri ehditty jäädä kuuntelemaan. Kaikki tuli ainakin annettua, sillä kotimatkaa vaivasivat rakot jaloissa, naarmut ja mustelmat ympäri kroppaa, ripuli, kuumeilu, lihassäryt ja turvotus jaloissa.

Kilpailun reitti oli jonkin verran järjestäjän oletuksia pidempi ja kaikki joukkueet joutuivat jättämään useita rasteja hakematta. Pyöräsuunnistus paikallisilla kartoilla sujui varsinkin pimeässä sen verran epävarmasti, että jätimme pyörärasteja hakematta paikallisia joukkueita enemmän. Meloen rasteja sai sen verran hitaammin, että lopussa joukkueita saattoi tulla ohi muutama kappale.

Raporttia kisasta on luvassa jossain vaiheessa, kun pöly laskeutuu. Kisa oli kuitenkin hyvin järjestetty ja reitti oli todella hieno. Tärkeä tekijä suorituksellemme oli huoltajamme Jack, joka auttoi uskomattomalla tavalla siihen nähden, että tapasimme päivää ennen starttia.

Maalissa. Kuva: Gold Rush Adventure Races

JanneH

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Gold Rush - day 3

GPS seuranta jämähti paikalleen ja järjestäjien sivuilla seuranta on aika hiljaista, joten tällä hetkellä ainoa tietolähde on paikallinen huoltaja Jack. Tiimi on tällä hetkellä rantautunut ja pyöräilee kohti maalia.


Tiimi saapui ACP4:lle paikallista aikaa klo 00:30, hieman oletettua myöhemmin rengasongelmien vuoksi. Nopean jalkojen hoidon ja pikkusyömisen jälkeen he ehtivät ottaa 30 minuutin pikatorkut. Heräämisen jälkeen vielä kunnon pasta-ateria, jonka jälkeen tiimi lähti kajaakeilla klo 02:20.

Tiimi rantaantui "All smiles as they climbed out of the boats" klo 11:00 ja lähti polkemaan kohti maalia. Sijoituksesta ei ole tietoa. Lisää tietoja kun tiimi on maalissa.

JanneS

lauantai 10. syyskuuta 2011

Gold Rush - day 2

Tiimi jatkaa hyvää suoritusta ollen kahden päivän kisaamisen jälkeen neljännellä sijalla. Kärjessä tällä hetkellä lähes tasoissa Tecnu Extreme, Yogaslackers ja Dart/Nuun. 


Tiimi nukkui muutaman tunnin ACP3/CP14:lla ja lähti kärjen perään kuromaan n. 3.5 tunnin keulaa kiinni. Ennakkosuosikkeina kisassa ovat juurikin kolme kärjessä olevaa tiimiä, jotka kaikki kisasivat heinäkuussa 6 päivän / 500 km Raid the North Extremen, parhaiten siellä menestyi Dart/Nuun ollen kolmas, Yogaslackers oli viides ja Tecnu Extreme kuudes.

Kuva: Gold Rush Adventure Races
Kuva: Gold Rush Adventure Races
Maisemia ei voi ainakaan valittaa.
Kuva: Karin S. Weller
Pinecrest Peakilla kiipeilyosuudella tiimit laskeutuivat yhteensä 150 metriä ja jumaroivat 100 metriä, ja ilmeisesti siellä on ollut muutakin mukavaa ohjelmaa. Voin vain yrittää kuvitella miltä tuntuu jumaroida 100 metriä puolentoista päivän kisaamisen jälken, se on kohtuullisen rankkaa puuhaa muutenkin. Tiimin kommentit järjestäjille "They say the ropes were a bit scary but are otherwise doing well."
Pinecrest Peak, Kuva: Gold Rush Adventure Races
Tiimillä kaikki hyvin, ovat saaneet lepoa matkan varrella ja GPS piste liikkuu hyvää vauhtia eteenpäin. Tästä on hyvä jatkaa.

JanneS

perjantai 9. syyskuuta 2011

Gold Rush - day 1

Tiimi on saapunut ACP2:lle viidennellä sijalla. Dart/Nuun on selkeässä johdossa, mutta sen jälkeen ACP 2:lle tuli kuusi tiimiä parin tunnin sisällä. Dart/Nuun ehti lepäillä pari tuntia huollossa ja lähteä matkaan ennen Tecnun saapumista huoltoon.

Sijoitukset tässä vaiheessa kisaa vielä hakevat paikkaansa ja kunkin hetkinen sijoitus saattaa vaihdella paljonkin sen mukaan onko matkalla nukuttu vai ei. GPS seurantalaitteetkin löysivät vihdoin reitille, joten etenemisen seuranta onnistuu sitäkin kautta.

Ilmeet ovat vielä iloisia. ACP 2:lta matka jatkuu trekillä Eagle Creekin kautta Eagle Peakille ja sieltä kiipeilyosuudelle. Kisa on vielä alussa, toivon mukaan seuraavaan blogipäivitykseen saadaan hyviä kiipeilykuvia!

Kuva: Gold Rush Adventure Races

Kuva: Gold Rush Adventure Races
Kuva: Gold Rush Adventure Races

torstai 8. syyskuuta 2011

Gold Rush has begun!

Lupus Extreme kävi pokkaamassa kolmannen sijan prologissa ja varsinainen kisa starttasi matkaan n. 4 tuntia sitten. Kisa koostuu kuudesta etapista, joista ensimmäinen on pyörä + patja, toinen trek, sitten pyörä, trek, pyörä ja lopuksi vielä melonta. Koko kisan aikana on neljä huoltoa, eli kamaa on repuissa vähintäänkin riittävästi.


Kuva: Gold Rush Adventure Races
Prologi
JanneH starttasi prologin juoksuosuuden (300m), jonka jälkeen Reijo ajoi saman lenkin fillarilla ja lopuksi kierros kierrettiin koko porukalla siten, että Heikki kantoi Outia selässä. Kärkipaikan vei Outdoorminds.org, toisena maaliin tuli Racing with Giants ja kolmantena Lupus Extreme.


Kuva: Gold Rush Adventure Races
Tiimin paikallinen huoltaja, Jack, viestitteli prologin jälkeen: 
"Team Lupus Extreme stormed through the prologue in extreme style- finishing third with Outi upside down. Pasta, meat, salad, and cobbler for dinner. Serving portions were ok for 10K runners, a bit short for Extreme adventure racers. Received the maps (after winning two big bottles of Tech Nu) and set to plotting CPs and planning routes. Food ready, interviews done, now off to bed. (A little rain going on outside.)"


Kisastartti
Kisa starttasi hetki sitten, web tracking toimii vähän niin ja näin näyttäen noin joka toisen tiimin olevan vielä Modestossa.




Ensimmäisen pyöräetapin tiimi polki muiden kärkiporukoiden (Dart/Nuun, Tecnu Extreme, TMP) kanssa. Maisemista päätellen jonkin verran nousumetrejäkin on vielä tulossa kisan aikana. 


Kuva: Gold Rush Adventure Races


Nopean vaihdon ansiosta tiimi pääsi ensimmäisenä Twin Lakesin ylitykseen, mutta Tecnu Extremen kumivene oli sen verran nopeampi, että toisella puolella järveä tiimi oli 6 minuuttia perässä toisella sijalla. 


Kuva: Gold Rush Adventure Races
Kisaseuranta Gold Rush Adventure Races Facebook sivuilla.


JanneS

tiistai 6. syyskuuta 2011

Rock Hard Wet Woody's

Tiimin matka Kaliforniassa on sujunut toistaiseksi suunnitelmien mukaisesti. Matkatavarat saapuivat perille kerralla ja ehjinä, ja tällä hetkellä kilpailuun valmistaudutaan South Lake Tahoen kaupungissa Kalifornian ja Nevadan rajalla.

Outi, Reijo ja Janne saapuivat lauantai-iltana San Franciscoon, jossa Heikki jo odotteli Bud Light -salkku kainalossa. Fillarit, melat ja muut kamat saapuivat paikalle pääosin ilman vaurioita ja sunnuntaina haettiin vuokralle Toyota Sienna, joka nipin napin riitti kaikille mukana oleville rojuille.

San Franciscon kaupunki jäi tällä kertaa näkemättä matkan jatkuessa tiukalla aikataululla takavasemmalle. Zombie Runnerin ja REI:n kautta kulkenut reitti päättyi sunnuntai-iltana South Lake Tahoelle vuoristoon. Rahaa kaupoissa paloi arviolta 1000 taalaa, ja jotain uuttakin kamaa lähtee heti testiin itse kilpailuun, mikä on tietenkin kaikkien oppikirjojen mukaista.

Kisapiiskat kasvattanut Heikki tutustuu REI:n valikoimaan

Olosuhteet kilpailussa tulevat olemaan haasteelliset: aikaero, korkea ilmanala, lämpötila ja amerikkalainen ruoka ovat elementtejä, joihin ei ole täysin pystynyt valmistautumaan Suomessa. Kaikki päivät ennen kilpailua on kuitenkin pyritty hyödyntämään edellä mainittuihin totutellessa. Viime yö tosin osoitti sen, että ainakaan aikaeroon ei ole täysin totuttu, sillä nukkuminen on ollut vaikeaa. Toisaalta kisassakaan ei nukuta, joten valvominen on hyvää treeniä sitä ajatellen.

Sunnuntaina totuteltiin paikalliseen ruokaan Wet Woody'sit kyytipoikana

Maanantaina pääsimme ajamaan yhden maailman hienoimmista maastopyöräreiteistä, Flume Trailin Lake Tahoen maisemissa. Vuoristossa kulkenutta etappia ei pysty sanoin kuvailemaan, eivätkä edes digipokkarilla otetut kuvat kerro koko totuutta. Koko 37 km matka meni ihastellessa maisemia ääneen ja räpsiessä kuvia. Nousumetrejä tuli tonnin luokkaa, ja ohuen ilman hengittäminen kävi välillä keuhkoille työlääksi. Reitiltä löytyi sekä pitkiä ja raskaita nousuja nousuja, ilmavia polkuja vuorenrinteellä että vauhdikkaita laskuja.

Reitti kulki Marlette Laken kautta

Tiimipotretti mäellä, takana Lake Tahoe.

Näillä poluille jokaisen maastopyöräilijän on joskus päästävä

Huomenna matka jatkuu kilpailukeskukseen Bridgeportiin ruokakaupan kautta. Perillä pyritään laittamaan kaikki mahdolliset kamat kisakuntoon ja valmistaudutaan keskiviikon kamatsekkeihin ja muihin muodollisuuksiin kuten prologiin ja pre race -dinneriin. Tositoimet alkavat keskiviikkoiltana, kun kartat saadaan ja itse kilpailu startaa torstaiaamuna.

JanneH