lauantai 25. helmikuuta 2012

Finlandia-hiihtely 2012

JanneH kävi hiihtämässä lauantaina Finlandia-hiihdon perinteisellä hiihtotavalla. Suksi liikkui vaisusta johtuen lähinnä liki olemattomasta perinteisen hiihdosta tänä talvena. Kalustosta ei ollut tänäkään vuonna apuja, joten tuloksena oli 225. sija ajalla 3.03.08.

Palautuminen Vierumäen 24h-hiihdosta oli edennyt siihen malliin, että Finlandia-hiihtoa ei malttanut jättää väliin. Olihan kyseiseen massahiihtoon osallistuttu perinteisellä hiihtotavalla jo 10 kertaa putkeen. Se olikin oikeastaan ainoa syy olla mukana, sillä perinteisellä hiihtotavalla harjoituskilometrejä oli kertynyt tänä talvena vasta 90 ja niistäkin 2/3 viime viikolla. Viivalla oltiin, vaikka työpaikkalääkäriltä oli todistus, jolla osallistumismaksusta olisi saanut puolet takaisin.

Lahteen ajeltiin hyvissä ajoin lauantaiaamuna ja numerolappujen noutamisen jälkeen oli plakkarissa eturivin paikat kilpailun ensimmäiseen osaan. Siis siihen, jossa juostaan lähtökarsinaan ja valitaan paikka itse hiihtoon. Tältäkin välttyisi, kun hiihtäisi sadan joukkoon ja saisi seuraavana vuonna numeroidun paikan. Nyt kuitenkin pääsin hyvistä asemista starttaamaan myös itse hiihtoon.

Alku sujui omien tuntemuksien mukaan rauhallisesti ja suksi tuntui pitävän ja luistavan kohtuullisesti muihin verrattuna. Yön aikana oli satanut muutama sentti lunta, eivätkä järjestäjät olleet turhaan enää viitsineet ajaa latukoneella reittiä. Pikkupakkasen irtolumi tarttui pitovoiteisiin ja alkoi hidastaa suksen luistoa oleellisesti jo ensimmäisen viiden kilometrin aikana.

15 kilometriä kulki kohtalaisesti, mutta sen jälkeen huono luisto alkoi tehdä tehtävänsä. Tasatyöntöön ei löytynyt voimaa ja porukkaa paineli ohi tasaiseen tahtiin. Yhdenkään letkan vauhtiin ei ollut asiaa ja jos jonkun perässä pysyi, niin viimeistään alamäessä tuli eroa. Ainoastaan kahdet huonommin luistavat sukset tulivat vastaan, ja ne olivat molemmat vähemmän yllättäen Atomiceja.

Ison osan kilpailusta sai hiihdellä yksin

Lopulta hiihto meni hiihtelyksi ja puristusta ei ollut, vaikka kuinka olisi yrittänyt. Väsymistä tai muutakaan ei tuntunut, mutta suksi ei vain kulkenut. Kilpahiihdon tuntu oli kaukana ja edes lukuisat ohitetuksi tulemiset eivät jaksaneet haitata. Loppua kohti suksi alkoi toimia jälleen paremmin ja luisti alamäessä edes johonkin. Viimeisen 15 km aikana Vierumäellä tulehtunut olkapää alkoi sattua, mutta ei käytännössä vaikuttanut vauhtiin.

Maaliin tultiin ajassa 3.03.08 ja sijoitus huononi viime vuodesta noin 70 pykälää. Jos jotain positiivista haetaan, niin olkapään ja rystysten kipuja lukuunottamatta hiihto ei rasittanut kroppaa juurikaan. Ensimmäistä kertaa Finlandian jälkeen on olo, että voisi käydä illalla vielä lenkillä.

Kilpailun taso oli tänä vuonna suhteellisen kova, sillä voiton otti tsekkiläinen maajoukkuehiihtäjä Martin Koukal. Paras suomalainen Antti Lampinen oli kuudes ja takavuosina monta voittoa ottanut Team Hevoskuurin Kari Varis 10. Mukana olleista tekijämiehistä mainittakoon mm. Toni Livers ja Cristian Zorzi.

Seuraavat kilpailut käydään näillä näkymin vasta aikaisintaan huhtikuun lopussa, joten maaliskuun alussa alkaa parin kuukauden treenijakso, johon on haettu vähän uusia ideoita ja aiempaa enemmän suunnitelmallisuutta. Siitä tullee juttua joskus myöhemmin.

Puristusta ei tänään ollut kuin korkeintaan trikoissa

JanneH

tiistai 7. helmikuuta 2012

Kultaa 24h-hiihdosta

JanneH kävi pokkaamassa kirkkaimman mitalin 24h-hiihdossa Vierumäellä 3.-4.2. Raikas talvisää kilpailun aikana pudotti tulostasoa ja voittoon riitti tällä kertaa 289 km. Lämpötila vaihteli kilpailun aikana 17-26 pakkasasteen välillä ja aiheutti omat haasteensa kaikille.

Vaikka kilpailun tarkoituksena oli toimia pitkänä treeninä kesän kisoja ajatellen, oli siihen kuitenkin panostettu melko paljon. Viime viikkojen sääennusteet pakottivat moneen kertaan vaateostoksille ja kaikkeen pyrittiin varautumaan. Edellisvuoden tuloksia oli luettu tarkkaan ja tiedossa oli, ketkä tulevat voitosta taistelemaan. Kilpailussa kierrettävää 4,7 km lenkkiä käytiin harjoittelemassa jo muutaman kerran alkuviikon aikana, jotta parhaat ajolinjat olivat selvillä.

Taktiikkana oli lähteä kolmella ruoka- ja vaatteidenvaihtotauolla siten, että välissä hiihdettäisiin aina noin kuusi tuntia. Geeliä, patukkaa, suklaata, proteiinijuomaa ja muuta kevyttä evästä oltiin varauduttu syömään jokaisen kierroksen jälkeen. Suksia oli kaksi paria, mikä mahdollisti niiden huoltamisen välissä.

Klo 18-24: kova aloitus
Ensimmäiselle kierrokselle lähdin rauhallisesti, mutta vauhti kiihtyi nopeasti. Kärkipaikka oli tarkoitus ottaa haltuun ja sen jälkeen hieman hidastaa tahtia. Suksi liikkui herkästi ja hiihto tuntui kevyeltä, mutta vauhti oli selvästi liian kovaa. Ero toisena hiihtäneeseen Olli Somerpuroon ei kuitenkaan kasvanut, joten liikaa ei voinut hiljentääkään.

18 kierroksen jälkeen olo oli todella väsynyt ja tuntui, että kilpailu ehti mennä heti alussa pilalle. Huollossa aikaa meni puoli tuntia, kun söin pastavuokaa pari lautasellista ja vaihdoin melkein kaikki vaatteet. Ladulle palattuani kroppa oli kuin uudesti syntynyt, joten tasaisia rauhallisia kierroksia pystyi nakuttamaan läpi yön.

Klo 24-06: taistelua unta vastaan
Yön kilometrit tuntuivat muodostuvan vaikeiksi lähinnä sen takia, että silmä meinasi painua jatkuvasti kiinni kylmästä säästä huolimatta. Alamäet olivat lyhyitä, mutta niidenkin aikana ehti nukahtaa laskuasentoon. Uneliaisuutta yritettiin hillitä Teholla ja kofeiinipitoisilla geeleillä, mutta silti välillä oli todella vaikeaa.

Sijoitus oli pudonnut huoltotauon aikana toiseksi, ja ero pysyi suurin piirtein muuttumattomana läpi yön. Toinen tauko alkoi heti klo 6. Aamupuuro oli järjestäjillä hiukan myöhässä, ja huolto venyi yli puolituntiseksi. Vaatteet vaihdettiin jälleen, ja luvassa olivatkin vielä kaikkein kylmimmät tunnit ennen auringonnousua.

Klo 06-14: kärkipaikka haltuun
Kilpailun kärjessä läpi yön hiihtänyt Olli Somerpuro oli tehnyt vain lyhyitä huoltotaukoja, joiden aikana tuskin ehti vaatteita vaihtamaan. Meno alkoi aamulla olla kankeaa, ja järjestäjät uhkasivat jo hylkäyksellä, jos jatkaa hiihtoa jäätyneenä käymättä välissä sisällä lämmittelemässä. Aloin saada eroa kiinni, vaikkei oma hiihtokaan enää kovinkaan kevyeltä tuntunut.

Tässä vaiheessa alkoi taistelu, joka vaati kovaa henkistä kanttia. Aikaa oli vielä lähes puolet jäljellä, paikkoihin alkoi sattua ja hiihtokaan ei enää oikein muistuttanut hiihtoa. Kävi selväksi, että palautuminen kisasta tulee kestämään varmasti kauan. Kärkipaikka kuitenkin antoi syyn taistella.

Klo 14-18: taistelu kipua vastaan
Viimeinen ruokailu ajoittui noin kahden aikaan ja se kesti viisi minuuttia. Vaatteidenvaihdolle ei ollut tarvetta ja keitto lapattiin naamaan niin nopeasti kuin mahdollista. Tarkoituksena oli päästä ladulle yli kierroksen keulalla, koska johtoa oli silloin helpompi kontrolloida.

Sitten alkoi kisan tuskaisin vaihe. Olkapäähän sattui ja enää pystyi hiihtämään vain kuokkaa vasemmalle puolelle. Jopa tasaiset osuudet oli mentävä kuokalla, ja joukkuesarjojen hiihtäjiä paineli ohi tasaiseen tahtiin. Mutta jos oli vaikeaa, niin sitä se oli muillakin soolosarjan hiihtäjillä. Aloin laskea tarvittavia kierroksia ja kuudenneksi viimeiselle kierrokselle lähdin ainakin kolme kertaa. Aika ei tuntunut millään kuluvan, mutta lopulta 50 minuuttia ennen kuutta tiesin, että hiihtämisen voi lopettaa ja voitto on varma.

Lopussa hiihto ei enää juuri hiihtoa muistuttanut

Kilpailun jälkeen
Heti maaliin tultuani otin kaksi 800 mg Buranaa. Keuhkoista lähti yskimällä veristä limaa ja olo oli muutenkin aika piesty. Palkintojen jaon jälkeen suunnattiin mökille saunomaan ja nukkumaan. Kun Buranan vaikutus yöllä loppui, ei sängyssä enää pysynyt makaamaan, kun olkapäätä koski. Seuraava vuorokausi menikin aika zombie-fiiliksellä, mutta onneksi maanantaina pääsi lääkäriin toteamaan vaivat: vasen olkapää tulehtunut, molempien etusormien rystyset tulehtuneet ja vasemmassa kädessä jännetuppitulehdus.

Tulehdskipulääke Arcoxia palasi jälleen ruokavalioon ja alkaa kuulua siihen jo olennaisena osana. Naamassa olleiden teippien mukana lähti niiden alla ollut paletunut iho. Keuhkoja on yskitty pari päivää pihalle, mutta mitään bakteeritulehdusta ei löytynyt. Palautuminen tulee kestämään varmasti yli kuukauden, joten tällaisten kilpailujen järkevyyttä kesää ajatellen voi helposti kyseenalaistaa. Tai sitten ne pitäisi malttaa mennä hiljaa ja lopettaa jos alkaa sattua liikaa.

Kovan suorituksen kilpailun aikana tekivät myös huoltajat Harri Sivonen ja Marko Takanen. Molemmilla unet jäivät vähille ja miltei joka kierroksen jälkeen ladun varressa oli vähintään toinen huoltajista, jolloin sai nopeasti syötävää tai vaihdettua märkiä huiveja, pipoja ja hanskoja. Suksia harjattiin ja voideltiin muutamaan otteeseen kilpailun aikana, ja pakkasesta huolimatta suksi luisti. Ilman hyviä huoltajia kilpailun voitosta olisi ollut mahdoton taistella.

Kommunikointia huollon kanssa kilpailun aikana

JanneH

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Lumikenkä-rogaining-harjoitus

Tiimi kävi nauttimassa Pohjois-Espoon lumisista maisemista JanneS:n tekemällä rogaining kartalla. Alunperin 4 tunnin suorituksi suunniteltu harjoitus päättyi valitettavasti n. 3 tunnin kohdalla JanneS:n nilkan murtumiseen, kun lumikenkä jäi rinnettä alastultaessa kiinni johonkin juurakkoon ja muu kroppa jatkoi liikettä alaspäin.

Rogaining harjoituskartta
Kartta on suunniteltu n. 4-6h rogaining harjoitusta varten, joten jos joku haluaa käydä treenailemassa samoissa maisemissa, kartta löytyy täältä. Arvostamme kovasti jos kuittaat jollekin tiimin jäsenelle tai blogin kommentteihin käytyäsi testaamassa radan, että tiedämme sitten kannattaako näitä karttapohjia julkaista täällä. Kartan pitäisi toimia yhtä hyvin talvella lumikengillä kuin kesällä ihan perusrogaining harjoituksen pohjana. Harjoituksen luonteeseen kuuluu, että Vihdintietä pitkin kulkeminen on kiellettyä, ja kartan suunnitteluun saa käyttää rajallisen ajan, meillä se oli 20 minuuttia. Rastit ovat virtuaalirasteja, eli siellä ei ole mitään merkkejä maastossa.

Saarijärven jäällä auringon noustessa.
Treenin kulku
Lähdimme kiertämään Saarijärveä myötäpäivään, 4 tunnin takaraja antoi mahdollisuuden jompaan kumpaan, joko kierrokseen lännessä tai koillisessa, ja koska lännessä oli enemmän pisteitä lähdimme sinne. Myös maisemallisesti Vihdintien eteläpuoli on ainakin omasta mielestä hienompaa, vaikka ei pohjoispuolessakaan mitään vikaa ole.

Itse suunnistus sujui kohtuullisen hyvin, mitä nyt muutamia pikku kiertoja tuli siellä täällä. Etenemimme sellaista reipasta kävelyvauhtia ja keskinopeus jäi hieman alle 4 km/h vauhdin. Lumikenkäily oli taas niin hienoa kuin aiemmin, aivan mielettömän upea laji. Lumikengillä pääsee talvisessa maisemassa paikkoihin, joihin ei muuten tulisi mentyä.
Suolikkaan jäällä.
Noin 3 tunnin kohdalla kävi vahinko kun tulimme kallion rinnettä alas ja JanneS:n lumikenkä jäi rinteessä kiinni johonkin. Rinne oli sen verran jyrkkä, että vauhti ei pysähtynyt siihen ja lumikenkä väänsi jalan siten, että oikea nilkka murtui. Pienen tuumaustauon jälkeen JanneH ja Reijo lähtivät hakemaan autoa ja Jussi ja JanneS "kävelivät" lähimmälle tielle. Onni onnettumuudessa oli, että tielle oli tapahtumapaikalta enää n. puoli kilometriä matkaa. Kävi myös mielessä, että se kännykkä kannattaa todella pitää näissä riennoissa mukana, ja muutkin ensiapuvälineet ovat ihan tarpeen.

Diacorin työterveyslääkäri passitti röntgenin jälkeen suoraan Jorviin, jossa pikaisen 4.5 tunnin jälkeen jalka oli kipsattu. Hyviä kuntoutus- ja treenivinkkejä mitä voi tehdä kipsin kanssa otetaan vastaan. Murtuma oli onneksi siisti, eikä jalkaa tarvinnut leikata, joten odotus on, että ensi kesänä pääsee taas juoksemaan. Hyviä treenejä kaikille!

Reitti ja kartta, tarkempi puhdas kartta löytyy täältä.
JanneS