Ennen kuin puolitoista viikkoa vaivannut polvikipu ehti pahentua, JanneH päätti suunnata fysioterapeutille työpaikkalääkärin sijaan. Ratkaisu näyttää osoittautuneen hyväksi, sillä ongelman syy selvisi ja kuntoutus voi alkaa.
Normaalisti lääkäriin hakeutuminen paikkojen kipeydyttyä on ollut työn takana, mutta tällä kertaa kaikki sujui ripeästi. JanneS suositteli sunnuntaina hyvää fysioterapeuttia, jolle sain huikealla tuurilla peruutusajan tälle päivälle. Muuten seuraava vapaa aika olisi ollut vasta maaliskuulla.
Pieni kivuntunne alkoi tarkkaan ottaen noin puolitoista viikkoa sitten, kun juoksin kahtena päivänä pöperökelissä 12 km. Tunteen paikallistaminen oli aluksi vaikeaa, mutta polven sisäsivulla vihloi aina välillä. Myrkkyä olivat erityisesti liikkeet, jossa polveen kohdistui sivuttaista rasitusta tai kiertoliikettä. Syyksi selvisi, että suoraksi ojentuessaan polvi ei tue riittävästi, vaan pääsee liikkumaan sivusuunnassa, mikä on aiheuttanut ärsytystä sisäsyrjällä.
Tällaiset vaivat johtuvat kuitenkin yleensä joko lonkan tai nilkan virheasennosta, ja tällä kertaa kyseessä oli nilkka. Vasen jalka toimi normaalisti, mutta oikea nilkka oli niin huonosti liikkuva, että polvi alkoi antaa periksi. Hoito alkaa ensi viikolla siten, että fysioterapeutti kuntouttaa jalkaa kerran viikossa kolmen viikon ajan. Lisäksi jumppaa on luvassa kotona iltaisin, ja kuukauden päästä nilkan pitäisi olla liikkuvampi.
Hoitoon oli hyvä hakeutua ennen kuin suurempia ongelmia alkaa tulla, sillä nilkka tuskin itsestään olisi tullut liikkuvammaksi. Parasta tilanteessa on kuitenkin se, ettei harjoittelua tarvitse lopettaa, kunhan vain välttää hiukan juoksua. Näin ollen fillari starttaa taas huomenna klo 5.50 kohti Sörnäisiä.
JanneH
tiistai 26. tammikuuta 2010
sunnuntai 24. tammikuuta 2010
Sairastelu ja pakkaset haitanneet harjoittelua
Kun harjoitteluun alkaa tulla syystä tai toisesta ongelmia, tuntuu kaikki kasaantuvan yhtä aikaa. Osasyynä tähän on myös se, että motivaation laskiessa monet muutkin tekosyyt alkavat pyöriä mielessä. JanneH on kohdannut tällaisen tilanteen tammikuun aikana.
Kuun alku sujui loistavasti harjoittelujen suhteen. Ensimmäinen kokonainen viikko ja seuraavat viisi päivää menivät ongelmitta, ja lauantaina oli tarkoitus lähteä parin tunnin lenkille heti aamusta. Viikonloppuna iski kuitenkin kiusallinen vatsatauti ja lenkit oli pakko jättää kokonaan väliin. Kun seuraavan viikon keskiviikkona vihdoin pystyi pyöräilemään töihin, alkoi oikea polvi vaivata.
Mystinen ajoittain vihlova kipu polven sisäsivulla on vienyt parhaan terän ja innon harjoittelusta, eikä tilannetta helpota ainakaan se, että ulkona on pakkasta 20 astetta. Polvea pitäisi nyt testata, eli kipeytyykö se lisää vai paraneeko. Lääkäriin on tarkoitus mennä helmikuun alussa, kun pahimmat työkiireet helpottavat. Googlella ei toistaiseksi ole edes löytynyt kipua, joka oireilisi tällä tavalla, eikä Voltaren ainakaan tunnu tepsivän.
Oudointa tilanteessa on se, ettei mitään yksittäistä lajia ole tullut tehtyä isoja määriä, vaan mukana on ollut vähän kaikkea. Yleensä ongelmia aiheuttanutta juoksua taas ohjelmassa on ollut todella vähän. Polvi ei varsinaisesti ole edes kunnolla kipeä, mutta koko ajan tuntuu, ettei jalka ole täysin terve. Samalla hyvin joulukuussa kulkenut hiihtoharjoittelu Finlandiaa varten on jäänyt lähes kokonaan tammikuussa, vaikka luntakin olisi tarjolla. Usko siihen, että hiihto kulkisi kuukauden päästä on tällä hetkellä aika matala.
JanneH
Kuun alku sujui loistavasti harjoittelujen suhteen. Ensimmäinen kokonainen viikko ja seuraavat viisi päivää menivät ongelmitta, ja lauantaina oli tarkoitus lähteä parin tunnin lenkille heti aamusta. Viikonloppuna iski kuitenkin kiusallinen vatsatauti ja lenkit oli pakko jättää kokonaan väliin. Kun seuraavan viikon keskiviikkona vihdoin pystyi pyöräilemään töihin, alkoi oikea polvi vaivata.
Mystinen ajoittain vihlova kipu polven sisäsivulla on vienyt parhaan terän ja innon harjoittelusta, eikä tilannetta helpota ainakaan se, että ulkona on pakkasta 20 astetta. Polvea pitäisi nyt testata, eli kipeytyykö se lisää vai paraneeko. Lääkäriin on tarkoitus mennä helmikuun alussa, kun pahimmat työkiireet helpottavat. Googlella ei toistaiseksi ole edes löytynyt kipua, joka oireilisi tällä tavalla, eikä Voltaren ainakaan tunnu tepsivän.
Oudointa tilanteessa on se, ettei mitään yksittäistä lajia ole tullut tehtyä isoja määriä, vaan mukana on ollut vähän kaikkea. Yleensä ongelmia aiheuttanutta juoksua taas ohjelmassa on ollut todella vähän. Polvi ei varsinaisesti ole edes kunnolla kipeä, mutta koko ajan tuntuu, ettei jalka ole täysin terve. Samalla hyvin joulukuussa kulkenut hiihtoharjoittelu Finlandiaa varten on jäänyt lähes kokonaan tammikuussa, vaikka luntakin olisi tarjolla. Usko siihen, että hiihto kulkisi kuukauden päästä on tällä hetkellä aika matala.
JanneH
lauantai 9. tammikuuta 2010
Varustautuminen kylmään
Kun kelit talvella viilenevät, pitää pukeutumista miettiä muutama minuutti enemmän kuin kesällä. Lämpötiloissa, joissa täysjousto muuttuu täysjäykäksi ja eväät jäätyvät, on huolehdittava siitä, että jotain pysyy lämpimänä, nimittäin elimistö.
Harva uskoi kun suuret johtajat Kööpenhaminassa päättivät, että ilmastonlämpeminen on lopetettava, että vaikutukset olisivat näin dramaattiset ja nopeat. Viimeisen vajaan kuukauden aikana Suomessa on ollut viime talviin verrattuna poikkeuksellisen kylmää ja paljon lunta. Urheiluahan tämä ei estä, mutta muuttaa jonkin verran.
Loppiais-rogaining oli omalta osaltani varustuksen suhteen opettavainen kokemus. Vaikka vaatetta oli päällä kaapillisen verran, oli ongelmia pitää koko kroppa lämpimänä. Kun ensimmäisten tuntien aikana elimistö tuottaa lämpöä, tuntuu jopa siltä, että on ylireagoinut pukeutumisen suhteen. Mutta nopeasti energioiden vähennyttyä tulee tilanne, jolloin kaikki päällä oleva vaate on tarpeen.
Olin itse varustautunut siten, että jalkaan oli heitetty windstopper-alushousujen lisäksi kerraston housut sekä lyhyet että pitkät trikoot päällekäin. Ylävartaloa suojasi kerraston paita, välipaita ja takki, sekä tietenkin eniten lämpöä tuova varuste, eli reppu. Kaulan suojana oli buff, jonka sai nostettua kasvoille, ja päässä pipo. Repussa oli lisää vaatetta samoin kuin huoltopaikalla.
Ensimmäisenä yleensä kuitenkin jäätyvät paikat, joihin verellä on pisin matka, ja joissa on pinta-alaa tilavuuteen nähden paljon. Kyseessä ovat siis sormet ja varpaat, joiden suojaamista ajattelee vasta hyytävien kokemusten jälkeen riittävästi. Vaikka pakkasiin oli ehtinyt jo tottua pyöräily- ja hiihtolenkeillä, ei silti sormien suojaamista tullut ajateltua riittävästi. Paksut pyöräilyhanskat, joilla pärjää -13 asteeseen asti fillarillakin, eivät sittenkään riittäneet.
Matkan aikana sain jäätyneiden sormien suojaksi hanskan sisään JanneS:llä ylimääräisenä olleet juoksuhanskat, jotka juuri ja juuri mahtuivat sisään. Senkin jälkeen sormia paleli niin paljon, ettei itse suoritukseen pystynyt keskittymään riittävän hyvin. Onneksi suunnistusvastuuta sai jaettua, joten pakkasin kompassin taskuun ja luin pelkkää karttaa.
Varpaat olivatkin sitten oma lukunsa. Attlojen sisään mahtui paksumpi vaellussukka, joka olisikin toiminut hyvin, ellei kenkä olisi imaissut vettä. Vaihtopaikalla mietin sukkien vaihtoa, mutta totesin sen sekä hitaaksi että hyödyttömäksi, koska kenkä oli märkä joka tapauksessa ja varpaat sopivan tunnottomat. Jälkeen päin voikin todeta, että ratkaisu oli oikea, sillä sukka irtosi kengästä vasta seuraavana aamuna, kun jää oli sulanut.
Samat ongelmat vaivaavat kuitenkin eniten. Vielä ei ole löytynyt riittävän paksuja hanskoja, joilla pyöräily tai hiihto sujuisi ilman palelua. Lyhyemmillä lenkeillä tilanne ei ole dramaattinen, mutta jos matkaa taivalletaan 8 tuntia, alkaa olla jo äitiä ikävä. Onneksi kuitenkin pakkasjakso voi Etelä-Suomessa jatkua enää vähän aikaa, joten samanlaista jäätymistä tuskin ehtii enää tapahtua.
JanneH
Harva uskoi kun suuret johtajat Kööpenhaminassa päättivät, että ilmastonlämpeminen on lopetettava, että vaikutukset olisivat näin dramaattiset ja nopeat. Viimeisen vajaan kuukauden aikana Suomessa on ollut viime talviin verrattuna poikkeuksellisen kylmää ja paljon lunta. Urheiluahan tämä ei estä, mutta muuttaa jonkin verran.
Loppiais-rogaining oli omalta osaltani varustuksen suhteen opettavainen kokemus. Vaikka vaatetta oli päällä kaapillisen verran, oli ongelmia pitää koko kroppa lämpimänä. Kun ensimmäisten tuntien aikana elimistö tuottaa lämpöä, tuntuu jopa siltä, että on ylireagoinut pukeutumisen suhteen. Mutta nopeasti energioiden vähennyttyä tulee tilanne, jolloin kaikki päällä oleva vaate on tarpeen.
Olin itse varustautunut siten, että jalkaan oli heitetty windstopper-alushousujen lisäksi kerraston housut sekä lyhyet että pitkät trikoot päällekäin. Ylävartaloa suojasi kerraston paita, välipaita ja takki, sekä tietenkin eniten lämpöä tuova varuste, eli reppu. Kaulan suojana oli buff, jonka sai nostettua kasvoille, ja päässä pipo. Repussa oli lisää vaatetta samoin kuin huoltopaikalla.
Ensimmäisenä yleensä kuitenkin jäätyvät paikat, joihin verellä on pisin matka, ja joissa on pinta-alaa tilavuuteen nähden paljon. Kyseessä ovat siis sormet ja varpaat, joiden suojaamista ajattelee vasta hyytävien kokemusten jälkeen riittävästi. Vaikka pakkasiin oli ehtinyt jo tottua pyöräily- ja hiihtolenkeillä, ei silti sormien suojaamista tullut ajateltua riittävästi. Paksut pyöräilyhanskat, joilla pärjää -13 asteeseen asti fillarillakin, eivät sittenkään riittäneet.
Matkan aikana sain jäätyneiden sormien suojaksi hanskan sisään JanneS:llä ylimääräisenä olleet juoksuhanskat, jotka juuri ja juuri mahtuivat sisään. Senkin jälkeen sormia paleli niin paljon, ettei itse suoritukseen pystynyt keskittymään riittävän hyvin. Onneksi suunnistusvastuuta sai jaettua, joten pakkasin kompassin taskuun ja luin pelkkää karttaa.
Varpaat olivatkin sitten oma lukunsa. Attlojen sisään mahtui paksumpi vaellussukka, joka olisikin toiminut hyvin, ellei kenkä olisi imaissut vettä. Vaihtopaikalla mietin sukkien vaihtoa, mutta totesin sen sekä hitaaksi että hyödyttömäksi, koska kenkä oli märkä joka tapauksessa ja varpaat sopivan tunnottomat. Jälkeen päin voikin todeta, että ratkaisu oli oikea, sillä sukka irtosi kengästä vasta seuraavana aamuna, kun jää oli sulanut.
Samat ongelmat vaivaavat kuitenkin eniten. Vielä ei ole löytynyt riittävän paksuja hanskoja, joilla pyöräily tai hiihto sujuisi ilman palelua. Lyhyemmillä lenkeillä tilanne ei ole dramaattinen, mutta jos matkaa taivalletaan 8 tuntia, alkaa olla jo äitiä ikävä. Onneksi kuitenkin pakkasjakso voi Etelä-Suomessa jatkua enää vähän aikaa, joten samanlaista jäätymistä tuskin ehtii enää tapahtua.
JanneH
keskiviikko 6. tammikuuta 2010
Loppiais-rogainingin raportti
Loppiaisrogaining käytiin keskiviikkona 6.1.2010 haastavissa olosuhteissa. Paikalla oli runsaasti osanottajia ja järjestelyt olivat ensiluokkaiset.
Tiimi lähti matkaan kolmihenkisenä kun Tero Jukola Ex-Men-seikkailutiimistä lähti viimehetken vahvistuksena mukaan. Tero myös hoiti koko tiimille lumikengät, jotka osoittautuivat hyväksi avuksi lumisessa metsässä. JanneS:n edellinen ja ainoa tutustuminen lumikenkiin olikin jo melkein kymmenen vuoden takaa Lapista parin tunnin vaellukselta. JanneH puolestaan sai kengät ensimmäistä kertaa jalkaansa.
Ennakko-odotukset haastavasta kilpailusäästä eivät pettäneet ja koko päivän oli enemmän tai vähemmän kylmää. Tarkoista pakkasasteista ei ole tietoa mutta jossain -15 asteen tietämillä pakkasta ilmeisesti oli. Tiimi oli varustautunut sään mukaisesti ja päällä oli vaatetta reilusti: parit sukat, kerrasto, kahdet juoksutrikoot päällekkäin, pari paitaa, juoksutakki, parit hanskat ja pipo. Mukana oli myös itsetehty säärystin viritys joka toimi 50%:sti, JanneS:n kengät säilyivät kuivina ja lämpiminä koko matkan mutta JanneH:lla pääsi kosteus jostain läpi parin-kolmen tunnin kohdalla, jonka seurauksena maaliin tullessa sukka oli jäätynyt kenkään kiinni. Kenkinä molemmilla oli Icebugin Attlat, joista nyt ei ollut oikeastaan mitään hyötyä kun 95% matkasta mentiin lumikengillä, parempi valinta olisi saattanut olla laittaa pitkävartiset vaelluskengät jalkaan.
Tavoitteena lähtiessä oli, että osa matkasta juostaisiin mutta lopulta juoksukilometrejä ei hangessa kovinkaan montaa tullut, johtuen myös siitä, ettei lumikengillä ollut kovinkaan mielekästä juosta, ja niiden poisottaminen ja takaisinlaitto veivät aina ylimääräistä aikaa, ja tuon operaation seurauksena myös sormet jäätyivät.
Nopean reittisuunnittelun tuloksena lähdimme liikkeelle sillä taktiitalla, että ensin teemme valoisalla ison lenkin länteen, josta haetaan neljä viiden pisteen rastia ja kaikki rastit matkalla sinne ja takaisin, jonka jälkeen tehdään tarvittaessa nopea huolto ja haetaan pimeällä majan läheisyydestä lähirasteja niin paljon kuin ehditään käytettävässä olevassa ajassa. Ottaen huomioon, että tämä oli tiimiläisten ensimmäinen rogainingharjoitus/-kisa, taktiikka onnistui hyvin. Pari rastia olisi ehkä kannattanut alussa jättää väliin, jotta loppuun olisi jäänyt enemmän aikaa, tai sitten olisi voinut lähteä liikkeelle yhden isomman lenkin taktiikalla ilman huoltoa, mutta hyvää kokemusta tuli reilusti.
Tarkemman reitin näkee alla olevasta kuvasta. Yksi rasti jäi löytymättä (46), vaikka kävimme oikealla jyrkänteeltä (tarkistettu järjestäjiltä). Olisiko koko rasti viety tai ehkä se oli jonkun lumikerroksen alla kuusessa, mutta joka tapauksessa jäi meiltä löytämättä. Osa muistakin rasteista oli välillä hiukan haastavasti näkösällä mutta kolme silmäparia auttoi löytämisessä huomattavasti.
Ensimmäiseen n. 25km lenkkiin meni aikaa 6 tuntia (keskinopeus 4.2km/h). Rastit olivat järjestyksessä 59, 39, 23, 35, 42, 34, (46), 27, 54, 55, 57, 56, 28, 29, 21, eli yhteensä 48 (52) pistettä. Pimeä tuli vasta rastilla 28, ja se oli myös ensimmäinen paikka kun muiden jäljistä oli meille jotain hyötyä, siihen asti avasimme uraa kolmistaan kärkimiestä välillä vaihtaen. Vauhti oli ensimmäisen kahden tunnin aikana hieman alle 4 km/h johtuen lähinnä siitä, että alkumatkaan osui aika vähän teitä ja eteneminen tapahtui umpihangessa. Lopussa teiden osuus hiukan lisääntyi.
Nopean huollon (8 min) jälkeinen loppulenkki oli n. 7.5km ja siihen meni aikaa 1h 35 min (keskinopeus 4.6km/h). Rastit olivat järjestyksessä 40, 30, 38, 44, 31 ja 20, eli yhteensä 19 pistettä. Vauhti pysyi lopussa hyvänä kun näillä lähirasteilla oli pääsääntöisesti paljon jälkiä joita pystyi seuraamaan, tosin jäljet ristesivät ja erkaantuivat toisistaan sen verran tiheään, että täytyi pysyä tarkkana reitin suhteen. Rastit kuitenkin löytyivät hyvin ja rasteilta lähtö sujui paljon nopeammin kuin alun isolla lenkillä, jolloin meillä oli paljon enemmän ylimääräistä säätöä. Ainoa pikku koukku tuli loppuun kun lähdimme 31:ltä länteen mutta ajauduimmekin turhan paljon pohjoiseen. Tässä tuhraantui sen verran aikaa, että päätimme jättää 24:en väliin ja suunnata kohti maalia jonka lähellä odotti vielä viimeinen rasti.
Matkan aikana ongelmia aiheutti eniten nesteen juominen. Vaikka neste oli lämmintä repussa, jäätyi juomaletku jos unohti juoda kymmenen minuutin välein. Välillä letku täytyi laittaa reppuun juomapussin viereen sulamaan, mutta sekään ei enää auttanut viiden tunnin kohdalla kun juomapussinkin lämpötila oli laskenut. JanneH:lla lopetti juomisen jo kolmen tunnin kohdalla. Huollosta mukaan tankattu lämmin mehu auttoi kovasti loppumatkalla.
Oma lämpö pysyi kohtuullisena koko matkan, missään vaiheessa ei ollut kuuma tai liian lämmin, välillä sormet olivat jäässä mutta kun laittoi kahdet hanskat päällekkäin siitäkin selvisi. Alussa oli ehkä enemmän kylmän tuntemuksia kun pysähdyimme rasteille pidemmäksi aika, lopussa vauhti pysyi tasaisempana eikä sitten ehtinyt tulla kylmäkään.
Kokonaisuutena olemme tyytyväisiä suoritukseen, pidimme hyvää vauhtia yllä koko ajan ja varusteet toimivat kohtuullisen hyvin. Taas saatiin uutta paljon oppia jatkon varalle. Suunnistaminen oli ensiluokkaista, kiitos tästä kuuluu myös Terolle, joka veti tiimiä monilla rastiväleillä. Kolmannesta jäsenestä oli muutenkin paljon hyötyä kun umpihanki väleillä pystyi useammin vaihtamaan "ladun" avaajaa. Tarkempaa analyysiä reitin valinnasta ja järkevyydestä teemme siinä vaiheessa, kun järjestäjiltä saadaan muiden joukkueiden reittejä ja väliaikoja tiedoksi.
JanneS
Tiimi lähti matkaan kolmihenkisenä kun Tero Jukola Ex-Men-seikkailutiimistä lähti viimehetken vahvistuksena mukaan. Tero myös hoiti koko tiimille lumikengät, jotka osoittautuivat hyväksi avuksi lumisessa metsässä. JanneS:n edellinen ja ainoa tutustuminen lumikenkiin olikin jo melkein kymmenen vuoden takaa Lapista parin tunnin vaellukselta. JanneH puolestaan sai kengät ensimmäistä kertaa jalkaansa.
Ennakko-odotukset haastavasta kilpailusäästä eivät pettäneet ja koko päivän oli enemmän tai vähemmän kylmää. Tarkoista pakkasasteista ei ole tietoa mutta jossain -15 asteen tietämillä pakkasta ilmeisesti oli. Tiimi oli varustautunut sään mukaisesti ja päällä oli vaatetta reilusti: parit sukat, kerrasto, kahdet juoksutrikoot päällekkäin, pari paitaa, juoksutakki, parit hanskat ja pipo. Mukana oli myös itsetehty säärystin viritys joka toimi 50%:sti, JanneS:n kengät säilyivät kuivina ja lämpiminä koko matkan mutta JanneH:lla pääsi kosteus jostain läpi parin-kolmen tunnin kohdalla, jonka seurauksena maaliin tullessa sukka oli jäätynyt kenkään kiinni. Kenkinä molemmilla oli Icebugin Attlat, joista nyt ei ollut oikeastaan mitään hyötyä kun 95% matkasta mentiin lumikengillä, parempi valinta olisi saattanut olla laittaa pitkävartiset vaelluskengät jalkaan.
Tavoitteena lähtiessä oli, että osa matkasta juostaisiin mutta lopulta juoksukilometrejä ei hangessa kovinkaan montaa tullut, johtuen myös siitä, ettei lumikengillä ollut kovinkaan mielekästä juosta, ja niiden poisottaminen ja takaisinlaitto veivät aina ylimääräistä aikaa, ja tuon operaation seurauksena myös sormet jäätyivät.
Nopean reittisuunnittelun tuloksena lähdimme liikkeelle sillä taktiitalla, että ensin teemme valoisalla ison lenkin länteen, josta haetaan neljä viiden pisteen rastia ja kaikki rastit matkalla sinne ja takaisin, jonka jälkeen tehdään tarvittaessa nopea huolto ja haetaan pimeällä majan läheisyydestä lähirasteja niin paljon kuin ehditään käytettävässä olevassa ajassa. Ottaen huomioon, että tämä oli tiimiläisten ensimmäinen rogainingharjoitus/-kisa, taktiikka onnistui hyvin. Pari rastia olisi ehkä kannattanut alussa jättää väliin, jotta loppuun olisi jäänyt enemmän aikaa, tai sitten olisi voinut lähteä liikkeelle yhden isomman lenkin taktiikalla ilman huoltoa, mutta hyvää kokemusta tuli reilusti.
Tarkemman reitin näkee alla olevasta kuvasta. Yksi rasti jäi löytymättä (46), vaikka kävimme oikealla jyrkänteeltä (tarkistettu järjestäjiltä). Olisiko koko rasti viety tai ehkä se oli jonkun lumikerroksen alla kuusessa, mutta joka tapauksessa jäi meiltä löytämättä. Osa muistakin rasteista oli välillä hiukan haastavasti näkösällä mutta kolme silmäparia auttoi löytämisessä huomattavasti.
Ensimmäiseen n. 25km lenkkiin meni aikaa 6 tuntia (keskinopeus 4.2km/h). Rastit olivat järjestyksessä 59, 39, 23, 35, 42, 34, (46), 27, 54, 55, 57, 56, 28, 29, 21, eli yhteensä 48 (52) pistettä. Pimeä tuli vasta rastilla 28, ja se oli myös ensimmäinen paikka kun muiden jäljistä oli meille jotain hyötyä, siihen asti avasimme uraa kolmistaan kärkimiestä välillä vaihtaen. Vauhti oli ensimmäisen kahden tunnin aikana hieman alle 4 km/h johtuen lähinnä siitä, että alkumatkaan osui aika vähän teitä ja eteneminen tapahtui umpihangessa. Lopussa teiden osuus hiukan lisääntyi.
Nopean huollon (8 min) jälkeinen loppulenkki oli n. 7.5km ja siihen meni aikaa 1h 35 min (keskinopeus 4.6km/h). Rastit olivat järjestyksessä 40, 30, 38, 44, 31 ja 20, eli yhteensä 19 pistettä. Vauhti pysyi lopussa hyvänä kun näillä lähirasteilla oli pääsääntöisesti paljon jälkiä joita pystyi seuraamaan, tosin jäljet ristesivät ja erkaantuivat toisistaan sen verran tiheään, että täytyi pysyä tarkkana reitin suhteen. Rastit kuitenkin löytyivät hyvin ja rasteilta lähtö sujui paljon nopeammin kuin alun isolla lenkillä, jolloin meillä oli paljon enemmän ylimääräistä säätöä. Ainoa pikku koukku tuli loppuun kun lähdimme 31:ltä länteen mutta ajauduimmekin turhan paljon pohjoiseen. Tässä tuhraantui sen verran aikaa, että päätimme jättää 24:en väliin ja suunnata kohti maalia jonka lähellä odotti vielä viimeinen rasti.
Matkan aikana ongelmia aiheutti eniten nesteen juominen. Vaikka neste oli lämmintä repussa, jäätyi juomaletku jos unohti juoda kymmenen minuutin välein. Välillä letku täytyi laittaa reppuun juomapussin viereen sulamaan, mutta sekään ei enää auttanut viiden tunnin kohdalla kun juomapussinkin lämpötila oli laskenut. JanneH:lla lopetti juomisen jo kolmen tunnin kohdalla. Huollosta mukaan tankattu lämmin mehu auttoi kovasti loppumatkalla.
Oma lämpö pysyi kohtuullisena koko matkan, missään vaiheessa ei ollut kuuma tai liian lämmin, välillä sormet olivat jäässä mutta kun laittoi kahdet hanskat päällekkäin siitäkin selvisi. Alussa oli ehkä enemmän kylmän tuntemuksia kun pysähdyimme rasteille pidemmäksi aika, lopussa vauhti pysyi tasaisempana eikä sitten ehtinyt tulla kylmäkään.
Kokonaisuutena olemme tyytyväisiä suoritukseen, pidimme hyvää vauhtia yllä koko ajan ja varusteet toimivat kohtuullisen hyvin. Taas saatiin uutta paljon oppia jatkon varalle. Suunnistaminen oli ensiluokkaista, kiitos tästä kuuluu myös Terolle, joka veti tiimiä monilla rastiväleillä. Kolmannesta jäsenestä oli muutenkin paljon hyötyä kun umpihanki väleillä pystyi useammin vaihtamaan "ladun" avaajaa. Tarkempaa analyysiä reitin valinnasta ja järkevyydestä teemme siinä vaiheessa, kun järjestäjiltä saadaan muiden joukkueiden reittejä ja väliaikoja tiedoksi.
JanneS
tiistai 5. tammikuuta 2010
Ennakkotunnelmia ennen Loppiais-rogainingia
Huomenna Loppiaisena Helsingin Jyry järjestää Nuuksion laitamilla 8h rogaining-tapahtuman, jota voisi luonnehtia termeillä harjoituskilpailu tai kilpailuharjoitus. Luvassa on kylmää keli ja reilusti lunta.
Lupus extreme starttaa huomenna Loppiais-rogainingiin hyvillä fiiliksillä. Joulukuussa harjoittelu sujui hyvin molempien ollessa terveenä, joten nyt on hyvä mahdollisuus käydä vilustuttamassa itsensä yli kymmenen asteen pakkassäässä.
Kilpailunomaisen harjoituksen keskuspaikkana toimii Vihdintien läheisyydessä sijaitseva Pikku Lehmälammen mökki, ja rastit mahtuvat sen ympärille noin A3-kokoisen kartan (1:25 000) alueelle. Samoilla suunnilla joukkue teki Itsenäisyyspäivänä viiden tunnin seikkailusuunnistusharjoituksen, mutta olosuhteet ovat alueella muuttuneet tradikaalisti. Kuukauden aikana maa on jäätynyt ja lunta on tullut noin puoli metriä. Paikka paikoin lumipeitteen kerros on jopa metrin luokkaa, mikä tekee etenemisestä todella hidasta ja raskasta.
Pakkasta on myös luvassa kiitettävästi, sillä pahimmat ennusteet lupaavat aamuksi jopa -20 asteen lämpötiloja. Vaikka etenemisessä tulee taatusti lämmin, on vaatetta varattava niin päälle kuin reppuunkin. Rastien kiertojärjestys pyritään rakentamaan siten, että matkan varrella on mahdollista tarvittaessa käydä huoltopaikalla, jottei kaikkia varusteita tarvitse kantaa mukana. Erityisesti juomien kanssa on ongelmana niiden nopea jäähtyminen.
Paksusta lumipeitteestä johtuen tarkoituksena on myös vuokrata lumikengät, joilla eteneminen saattaa olla paikoin nopeampaa. Muuten varustelista koostuu vaatteiden lisäksi pääasiassa ruoka- ja juomatarvikkeista sekä pakollisista ensiapuvarusteista. Energiaa reissun aikana tulee urheilujuomasta, geeleistä, suklaapatukoista ja lihapullista. Lisäksi reppuun on syytä pakata otsalamppu, jonka akku on mielellään muistettu ladata edellisyönä, sillä luvassa on pimeää muutaman tunnin ajan.
Maasto alueella on jylhää, eikä teitä ole juurikaan apuna. Kesäkelillä alueella sijaitsee vahva polkuverkosto, mutta nyt siitä tuskin on kovinkaan paljon hyötyä. Kaiken kaikkiaan harjoituksesta voidaan olettaa kehkeytyvän erittäin raskas, jos ei malta edetä riittävän maltillisesti ensimmäisten tuntien aikana.
Huhun mukaan tapahtumaan on osallistumassa muitakin seikkailu-urheilijoita sekä suunnistajia. Mikäli kaikki sujuu odotetulla tavalla, on blogiin odotettavissa raporttia tapahtumasta loppuviikon aikana.
JanneH
Lupus extreme starttaa huomenna Loppiais-rogainingiin hyvillä fiiliksillä. Joulukuussa harjoittelu sujui hyvin molempien ollessa terveenä, joten nyt on hyvä mahdollisuus käydä vilustuttamassa itsensä yli kymmenen asteen pakkassäässä.
Kilpailunomaisen harjoituksen keskuspaikkana toimii Vihdintien läheisyydessä sijaitseva Pikku Lehmälammen mökki, ja rastit mahtuvat sen ympärille noin A3-kokoisen kartan (1:25 000) alueelle. Samoilla suunnilla joukkue teki Itsenäisyyspäivänä viiden tunnin seikkailusuunnistusharjoituksen, mutta olosuhteet ovat alueella muuttuneet tradikaalisti. Kuukauden aikana maa on jäätynyt ja lunta on tullut noin puoli metriä. Paikka paikoin lumipeitteen kerros on jopa metrin luokkaa, mikä tekee etenemisestä todella hidasta ja raskasta.
Pakkasta on myös luvassa kiitettävästi, sillä pahimmat ennusteet lupaavat aamuksi jopa -20 asteen lämpötiloja. Vaikka etenemisessä tulee taatusti lämmin, on vaatetta varattava niin päälle kuin reppuunkin. Rastien kiertojärjestys pyritään rakentamaan siten, että matkan varrella on mahdollista tarvittaessa käydä huoltopaikalla, jottei kaikkia varusteita tarvitse kantaa mukana. Erityisesti juomien kanssa on ongelmana niiden nopea jäähtyminen.
Paksusta lumipeitteestä johtuen tarkoituksena on myös vuokrata lumikengät, joilla eteneminen saattaa olla paikoin nopeampaa. Muuten varustelista koostuu vaatteiden lisäksi pääasiassa ruoka- ja juomatarvikkeista sekä pakollisista ensiapuvarusteista. Energiaa reissun aikana tulee urheilujuomasta, geeleistä, suklaapatukoista ja lihapullista. Lisäksi reppuun on syytä pakata otsalamppu, jonka akku on mielellään muistettu ladata edellisyönä, sillä luvassa on pimeää muutaman tunnin ajan.
Maasto alueella on jylhää, eikä teitä ole juurikaan apuna. Kesäkelillä alueella sijaitsee vahva polkuverkosto, mutta nyt siitä tuskin on kovinkaan paljon hyötyä. Kaiken kaikkiaan harjoituksesta voidaan olettaa kehkeytyvän erittäin raskas, jos ei malta edetä riittävän maltillisesti ensimmäisten tuntien aikana.
Huhun mukaan tapahtumaan on osallistumassa muitakin seikkailu-urheilijoita sekä suunnistajia. Mikäli kaikki sujuu odotetulla tavalla, on blogiin odotettavissa raporttia tapahtumasta loppuviikon aikana.
JanneH
sunnuntai 3. tammikuuta 2010
Acron Martre saapui Suomeen!
Pitkään odotettu tapahtuma näki päivänvalon tänä aamuna, kun tiimin ensi kauden merkittävin varustehankinta Acron Martre saapui Suomeen. Hankintaprosessi oli pitkä, sillä kanootin tilaamisesta päätettiin Achipelago Adventuren melontaosuuden aikana elokuun lopulla.
Kanoottisäännön vapautuminen Multisport cupissa viime kesänä antoi mahdollisuuden joukkueille käyttää kilpailuissa omia kanoottejaan. Järjestäjiltä oli mahdollisuus vuokrata melontakalusto, mutta kanoottien suorituskykyarvot olivat melko kaukana parhaista kilpakanooteista. Kun viime kesän kisoissa turhauduimme vuokrakanoottien hitauteen ja painoon, päätimme tilata hiukan nopeamman pelin. Samalla harjoittelu helpottui huomattavasti.
Kanootti laitettiin tilaukseen marraskuun alkupuolella, mutta vasta tammikuun alusta löytyi aikaa sen verran, että saimme haettua kanootin Suomeen. Matkaan starttasi JanneH yhdessä veljensä Jussin kanssa perjantai-iltana. Uuden vuoden aattona oli nautittu hillitysti alkoholia (toisin kuin muutamat muut), jotta pääsi hyppäämään auton rattiin puolen päivän aikoihin.
Ruotsissa keli oli huono ja melkein todistimme matkalla kolarin. Saavuimme kolaripaikalle ehkä kaksi minuuttia tapahtumien jälkeen ja ainakin neljä autoa oli ottanut osumaa, pari niistä vähän pahemminkin. Ilmeisesti onnettomuudessa oli menehtynyt 70-vuotias mies. Selvisimme kuitenkin hyvin, vaikka lunta tuprutti ja aikaa ei ollut liikaa hukattavaksi.
Ajelimme noin kaksi tuntia Gävleen, lastasimme kanootin kyytiin, joimme kahvit Paten (kanootin valmistaja) kanssa ja ajoimme takaisin. Päivän aikana nautittu ravinto koostui lähinnä sipseistä ja karkista. Laivalla olimme noin puolitoista tuntia ennen laivan lähtöä. Aamulla veimme kanootin talvisäilöön Mäntsälään.
Nyt enää odotellaan kevättä, jotta kanoottia pääsee testaamaan. Ulkonäöstä ja painosta päätellen nopea peli, eri asia on, miten kestää kulutusta ja rasitusta. Nämä kaikki asiat selvinnevät varmasti tulevan kesän aikana.
JanneH
Kanoottisäännön vapautuminen Multisport cupissa viime kesänä antoi mahdollisuuden joukkueille käyttää kilpailuissa omia kanoottejaan. Järjestäjiltä oli mahdollisuus vuokrata melontakalusto, mutta kanoottien suorituskykyarvot olivat melko kaukana parhaista kilpakanooteista. Kun viime kesän kisoissa turhauduimme vuokrakanoottien hitauteen ja painoon, päätimme tilata hiukan nopeamman pelin. Samalla harjoittelu helpottui huomattavasti.
Kanootti laitettiin tilaukseen marraskuun alkupuolella, mutta vasta tammikuun alusta löytyi aikaa sen verran, että saimme haettua kanootin Suomeen. Matkaan starttasi JanneH yhdessä veljensä Jussin kanssa perjantai-iltana. Uuden vuoden aattona oli nautittu hillitysti alkoholia (toisin kuin muutamat muut), jotta pääsi hyppäämään auton rattiin puolen päivän aikoihin.
Ruotsissa keli oli huono ja melkein todistimme matkalla kolarin. Saavuimme kolaripaikalle ehkä kaksi minuuttia tapahtumien jälkeen ja ainakin neljä autoa oli ottanut osumaa, pari niistä vähän pahemminkin. Ilmeisesti onnettomuudessa oli menehtynyt 70-vuotias mies. Selvisimme kuitenkin hyvin, vaikka lunta tuprutti ja aikaa ei ollut liikaa hukattavaksi.Ajelimme noin kaksi tuntia Gävleen, lastasimme kanootin kyytiin, joimme kahvit Paten (kanootin valmistaja) kanssa ja ajoimme takaisin. Päivän aikana nautittu ravinto koostui lähinnä sipseistä ja karkista. Laivalla olimme noin puolitoista tuntia ennen laivan lähtöä. Aamulla veimme kanootin talvisäilöön Mäntsälään.
Nyt enää odotellaan kevättä, jotta kanoottia pääsee testaamaan. Ulkonäöstä ja painosta päätellen nopea peli, eri asia on, miten kestää kulutusta ja rasitusta. Nämä kaikki asiat selvinnevät varmasti tulevan kesän aikana.
JanneH
Joulukuun harjoituskatsaus
Joulukuun ja vuoden 2009 harjoitukset ovat takana päin. Etelään tuli mukavasti lunta joulukuun aikana, mikä mahdollisti myös hiihdon ottamisen mukaan harjoitteluun. Toisaalta juokseminen ja pyöräily pöperössä muuttui sekä raskaammaksi että turhauttavammaksi. Tässä katsaus tiimin harjoitteluun joulukuussa:
JanneH:
Joulukuu alkoi kevyesti marraskuun lopun Levin reissun jälkeen. Ensimmäinen viikko koostui työmatkapyöräilystä neljänä päivänä sekä loppuhuipennuksena sunnuntain seikkailusuunnistuksesta, joten tunteja kertyi yhteensä noin 9,5.
Toisen viikon tuntimäärä oli samaa luokkaa, mutta jakaantui tasaisemmin. Töihin tuli pyöräiltyä neljänä päivänä ja juostua yhtenä. Lisäksi viikkoon mahtui tunnin hiihtolenkki Ylläs-hallissa ja tunnin juoksulenkki sunnuntaina.
Seuraava viikko alkoi kevyesti kolmena päivänä työmatkapyöräilyllä. Viikonloppuna pääsi kuitenkin ladulle ja molemmille päiville tuli heitettyä parin tunnin mittainen hiihtolenkki, toinen vapaalla ja toinen perinteisellä. Tunteja kertyi koko viikolle vain 8,5.
Jouluviikko koostui pääosin hiihdosta. Viikon aikana tuli tehtyä viisi reilun parin tunnin mittaista hiihtolenkkiä ja yksi 40 minuutin juoksulenkki lumisessa kelissä. Tunteja tuli noin 11,5.
Viimeisen neljän päivän aikana ohjelmaan mahtui vielä yksi pyöräily töihin ja kotiin, puolentoista tunnin juoksulenkki ja pari hiihtolenkkiä.
Näin ollen kuukauden kokonaissaldo oli noin 45 tuntia. Hiihtokilometrejä ehti kertyä kuukauden aikana hiukan alle kolmesataa. Huonona puolena harjoittelussa taas oli pitkien pyöräilylenkkien puute ja juoksulenkkien vähyys. Harjoittelu oli pääosin peruskuntoa, jossa riittääkin kehitettävää. Mukaan mahtui vain yksi hiihto, jossa ainakin rasitustaso voidaan luokitella vauhtikestävyydeksi.
JanneS:
Joulukuun kokonaissaldoksi tuli työmatkapyöräilyjen kanssa n. 37 tuntia. Juoksua tuli lähes yhtä paljon kuin parhaina kesäkuukausina, yhteensä 103 kilometriä, josta 30 km tuli seikkailusuunnistuksesta. Pyöräilyn treenaus jäi yhteen kertaan trainerillä ja työmatkapyöräilyihin, tosin lumipenkassa ajaessa nuo hiukan reilut puolituntisetkin pyöräilyt olivat välillä aika raskaita (ja kehittäviä?). Mukaan mahtui myös uintia 3 kertaa, salilla ehdin käydä 7 kertaa mutta hiihtämässä vain kerran. Yhteensä treenikertoja tuli 20 + työmatkapyöräilyt.
Kokonaisuutena joulukuun treenimäärä oli kohtuullinen, hiukan liian tasapaksua, vaihtelua toi oikeastaan vain tuo seikkailusuunnistus. Muuten viikkojen tuntimäärät olivat aika samankaltaisia.
Kokonaisuutena vuoteen 2009 tuli harjoittelua 270.5h + työmatkapyöräilyä 109.5h, eli yhteensä 380h (7+ tuntia per viikko). Juoksua/suunnistusta hiukan reilut 900km/87h, pyöräilyä (maantie+mtb+työmatkat) n. 3500km/163h, uintia 50km/27krt/23h, sali+kuntopiiriä 57krt/40h ja muita harjoitteita tai kisoja 29krt/67h. Harjoitusmäärä lisääntyi vuodesta 2008 23%:lla, joten määrään voi olla tyytyväinen. Helmi- ja maaliskuun harjoitusmäärät olivat jalkavaivan johdosta hiukan pienemmät mutta muuten kroppa pysyi hyvin kasassa ja pystyin harjoittelemaan sen suhteen täysipainoisesti.
Mukaan mahtui 8 seikkailukisaa/harjoituskisaa (Multisport Cup kokonaisuudessaan, Hiiltomiehet Adventure ja Lohjanjärven Yöseikkailu + 2 "mini" yöseikkailua, jotka olivat kestoltaan Multisport Cupin kisojen luokkaa), puoli triathlon (Joroinen), perusmatkan triathlon (Kisko) ja puoli maraton (Tuusula).
Tästä on hyvä jatkaa valmistautumista kaudelle 2010.
JanneH:
Joulukuu alkoi kevyesti marraskuun lopun Levin reissun jälkeen. Ensimmäinen viikko koostui työmatkapyöräilystä neljänä päivänä sekä loppuhuipennuksena sunnuntain seikkailusuunnistuksesta, joten tunteja kertyi yhteensä noin 9,5.
Toisen viikon tuntimäärä oli samaa luokkaa, mutta jakaantui tasaisemmin. Töihin tuli pyöräiltyä neljänä päivänä ja juostua yhtenä. Lisäksi viikkoon mahtui tunnin hiihtolenkki Ylläs-hallissa ja tunnin juoksulenkki sunnuntaina.
Seuraava viikko alkoi kevyesti kolmena päivänä työmatkapyöräilyllä. Viikonloppuna pääsi kuitenkin ladulle ja molemmille päiville tuli heitettyä parin tunnin mittainen hiihtolenkki, toinen vapaalla ja toinen perinteisellä. Tunteja kertyi koko viikolle vain 8,5.
Jouluviikko koostui pääosin hiihdosta. Viikon aikana tuli tehtyä viisi reilun parin tunnin mittaista hiihtolenkkiä ja yksi 40 minuutin juoksulenkki lumisessa kelissä. Tunteja tuli noin 11,5.
Viimeisen neljän päivän aikana ohjelmaan mahtui vielä yksi pyöräily töihin ja kotiin, puolentoista tunnin juoksulenkki ja pari hiihtolenkkiä.
Näin ollen kuukauden kokonaissaldo oli noin 45 tuntia. Hiihtokilometrejä ehti kertyä kuukauden aikana hiukan alle kolmesataa. Huonona puolena harjoittelussa taas oli pitkien pyöräilylenkkien puute ja juoksulenkkien vähyys. Harjoittelu oli pääosin peruskuntoa, jossa riittääkin kehitettävää. Mukaan mahtui vain yksi hiihto, jossa ainakin rasitustaso voidaan luokitella vauhtikestävyydeksi.
JanneS:
Joulukuun kokonaissaldoksi tuli työmatkapyöräilyjen kanssa n. 37 tuntia. Juoksua tuli lähes yhtä paljon kuin parhaina kesäkuukausina, yhteensä 103 kilometriä, josta 30 km tuli seikkailusuunnistuksesta. Pyöräilyn treenaus jäi yhteen kertaan trainerillä ja työmatkapyöräilyihin, tosin lumipenkassa ajaessa nuo hiukan reilut puolituntisetkin pyöräilyt olivat välillä aika raskaita (ja kehittäviä?). Mukaan mahtui myös uintia 3 kertaa, salilla ehdin käydä 7 kertaa mutta hiihtämässä vain kerran. Yhteensä treenikertoja tuli 20 + työmatkapyöräilyt.
Kokonaisuutena joulukuun treenimäärä oli kohtuullinen, hiukan liian tasapaksua, vaihtelua toi oikeastaan vain tuo seikkailusuunnistus. Muuten viikkojen tuntimäärät olivat aika samankaltaisia.
Kokonaisuutena vuoteen 2009 tuli harjoittelua 270.5h + työmatkapyöräilyä 109.5h, eli yhteensä 380h (7+ tuntia per viikko). Juoksua/suunnistusta hiukan reilut 900km/87h, pyöräilyä (maantie+mtb+työmatkat) n. 3500km/163h, uintia 50km/27krt/23h, sali+kuntopiiriä 57krt/40h ja muita harjoitteita tai kisoja 29krt/67h. Harjoitusmäärä lisääntyi vuodesta 2008 23%:lla, joten määrään voi olla tyytyväinen. Helmi- ja maaliskuun harjoitusmäärät olivat jalkavaivan johdosta hiukan pienemmät mutta muuten kroppa pysyi hyvin kasassa ja pystyin harjoittelemaan sen suhteen täysipainoisesti.
Mukaan mahtui 8 seikkailukisaa/harjoituskisaa (Multisport Cup kokonaisuudessaan, Hiiltomiehet Adventure ja Lohjanjärven Yöseikkailu + 2 "mini" yöseikkailua, jotka olivat kestoltaan Multisport Cupin kisojen luokkaa), puoli triathlon (Joroinen), perusmatkan triathlon (Kisko) ja puoli maraton (Tuusula).
Tästä on hyvä jatkaa valmistautumista kaudelle 2010.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)