Palautuminen Vierumäen 24h-hiihdosta oli edennyt siihen malliin, että Finlandia-hiihtoa ei malttanut jättää väliin. Olihan kyseiseen massahiihtoon osallistuttu perinteisellä hiihtotavalla jo 10 kertaa putkeen. Se olikin oikeastaan ainoa syy olla mukana, sillä perinteisellä hiihtotavalla harjoituskilometrejä oli kertynyt tänä talvena vasta 90 ja niistäkin 2/3 viime viikolla. Viivalla oltiin, vaikka työpaikkalääkäriltä oli todistus, jolla osallistumismaksusta olisi saanut puolet takaisin.
Lahteen ajeltiin hyvissä ajoin lauantaiaamuna ja numerolappujen noutamisen jälkeen oli plakkarissa eturivin paikat kilpailun ensimmäiseen osaan. Siis siihen, jossa juostaan lähtökarsinaan ja valitaan paikka itse hiihtoon. Tältäkin välttyisi, kun hiihtäisi sadan joukkoon ja saisi seuraavana vuonna numeroidun paikan. Nyt kuitenkin pääsin hyvistä asemista starttaamaan myös itse hiihtoon.
Alku sujui omien tuntemuksien mukaan rauhallisesti ja suksi tuntui pitävän ja luistavan kohtuullisesti muihin verrattuna. Yön aikana oli satanut muutama sentti lunta, eivätkä järjestäjät olleet turhaan enää viitsineet ajaa latukoneella reittiä. Pikkupakkasen irtolumi tarttui pitovoiteisiin ja alkoi hidastaa suksen luistoa oleellisesti jo ensimmäisen viiden kilometrin aikana.
15 kilometriä kulki kohtalaisesti, mutta sen jälkeen huono luisto alkoi tehdä tehtävänsä. Tasatyöntöön ei löytynyt voimaa ja porukkaa paineli ohi tasaiseen tahtiin. Yhdenkään letkan vauhtiin ei ollut asiaa ja jos jonkun perässä pysyi, niin viimeistään alamäessä tuli eroa. Ainoastaan kahdet huonommin luistavat sukset tulivat vastaan, ja ne olivat molemmat vähemmän yllättäen Atomiceja.
Lopulta hiihto meni hiihtelyksi ja puristusta ei ollut, vaikka kuinka olisi yrittänyt. Väsymistä tai muutakaan ei tuntunut, mutta suksi ei vain kulkenut. Kilpahiihdon tuntu oli kaukana ja edes lukuisat ohitetuksi tulemiset eivät jaksaneet haitata. Loppua kohti suksi alkoi toimia jälleen paremmin ja luisti alamäessä edes johonkin. Viimeisen 15 km aikana Vierumäellä tulehtunut olkapää alkoi sattua, mutta ei käytännössä vaikuttanut vauhtiin.
Maaliin tultiin ajassa 3.03.08 ja sijoitus huononi viime vuodesta noin 70 pykälää. Jos jotain positiivista haetaan, niin olkapään ja rystysten kipuja lukuunottamatta hiihto ei rasittanut kroppaa juurikaan. Ensimmäistä kertaa Finlandian jälkeen on olo, että voisi käydä illalla vielä lenkillä.
Kilpailun taso oli tänä vuonna suhteellisen kova, sillä voiton otti tsekkiläinen maajoukkuehiihtäjä Martin Koukal. Paras suomalainen Antti Lampinen oli kuudes ja takavuosina monta voittoa ottanut Team Hevoskuurin Kari Varis 10. Mukana olleista tekijämiehistä mainittakoon mm. Toni Livers ja Cristian Zorzi.
Seuraavat kilpailut käydään näillä näkymin vasta aikaisintaan huhtikuun lopussa, joten maaliskuun alussa alkaa parin kuukauden treenijakso, johon on haettu vähän uusia ideoita ja aiempaa enemmän suunnitelmallisuutta. Siitä tullee juttua joskus myöhemmin.
JanneH
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti