Kilpailu käytiin Latviassa, noin tunnin ajon päässä Riikasta länteen, Milzkalnsin luonnonpuistossa ja Kemerin kansallispuistossa. Kesäkuun alun päivämäärät siirtyivät nyt elokuun lopulle koronan takia, mikä sopi meille hyvin, koska Mikan alkuvuonna ilmennyt jalan rasitusmurtuma ei olisi mahdollistanut osallistumista kesäkuussa. Lopputulos oli alkuvuoden vaivoihin nähden loistava, matkalla ei tullut isompia haasteita jalkojen kanssa ja pystyimme pitämään hyvää vauhtia yllä alusta loppuun asti. Lopputuloksena oman sarjan 8. sija ja kokonaiskilpailun 24. sija noin 116km matkan jälkeen.
Tasaista etenemistä n 20 tunnin kohdalla (Kuva: Mareks Galinovskis / FotoManLV)
Valmistautuminen
Oma treenaus on sujunut alkuvuoden ja kevään ajan hyvin – olen pystynyt tekemään pitkiä treenejä tasaisemmin kuin aiempina vuosina pitkien työmatkojen jäätyä matkustusrajoitusten takia kokonaan pois. Kesällä löysin pitkän tauon jälkeen itselle sopivan tavan vaeltaa kun sain käsiini Ossi Määtän aivan loistavan Kevytretkeilijän Oppaan (https://kevyestikairassa.com/blog/) ja JuhaP:n kanssa teimme kolme pidempää reipasta juoksuvaellusta, joista lisää juttua blogissa: Nuuksio 118km / 2 yötä, Teijo 64km / 1 yö ja vähän rennommin Repoveden ja Mäntyharjun maastoissa 125km / 3 yötä.
Kävimme perjantaina tutustumassa maastoon mallikartalla
Mikan pääsy mukaan oli vaakalaudalla vielä alkukesästä ja hän sai aloitettua juoksutreenit vasta juhannuksesta, mutta kaksi kuukautta riitti hyvin kuntoon pääsemiseen. Keväällä tuli kuitenkin hyvin maasto- ja maantiepyöräilyä, joilla kestävyyspohjat pysyivät hyvänä.
Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty
Reitti
Linkki GPS-jälkeen täältä.
Lähdimme suunnittelemaan n. 80km linnuntiereittiä, joka kartalta mitattuna oli arviolta 109km. Alkuun haimme pari rastia länsipuolelta ja sitten suunnaksi muotoutui kartan luoteisosat, jossa oli paljon rasteja aika lähekkäin. Oletimme, että koilliskulman valkoisella piirretyt metsät olisivat helpompia yöllä hakea. Alku sujui todella hyvin, rastit löytyivät ja saimme pidettyä vauhtia yllä. Pimeän tullessa tiputimme hiukan vauhtia ja otimme varman päälle isot pisteet luoteiskulmasta. Vähän haparointia meillä oli 81:ltä poistuessa, kun suunnitelmana oli kahlata purosta yli rastin itäpuolelle, mutta jouduimme puolessa välissä kääntymään takaisin, kun jalka upposi niin syvään mutapohjaan, että kenkä melkein jäi sinne. Tuosta tuli ehkä 10 min ylimääräistä kiertoa.
Ensimmäiset 11.5 tuntia, n 59km Rasti 76 (Hilltop, platform)
Ensimmäinen ja ainoa isompi virhe sattui 102:lla, jossa luulimme olevamme suon jälkeisellä eteläisemmällä aukiolla, kun todellisuudessa olimme vielä pohjoisemmalla aukiolla. Menimme komeasti rastista ohi ja haahuilimme jonkin aikaa maastossa, jossa kaikki näytti ihan samalta, joka puolella märkää metsää, josta ei oikein tiennyt ollaanko suolla vai ei. Lopulta onneksi päädyimme samalle polulle, josta olimme rastille lähteneet. Ihan varmaa tietoa siitäkään ei tosin aluksi ollut, joten jouduimme hakemaan varman paikan polkujen risteyksestä.
102:n koukerot ja reitti n klo 15.5 tunnin kohdalle (77km)
Muilta osin isoja virheitä ei sitten tullutkaan vaan saimme pidettyä suorituksen hyvin kasassa. 79:ltä poistuessa koitimme oikaista puron yli, mutta emme löytäneet selkeää kohtaa josta mennä, joten kiersimme teitä pitkin ja lopussa 86:lla saimme vielä vähän jännittää rastin löytymistä, kun olimme seuranneet väärää ojaa aukion laitaan, mutta onneksi Mika paikallisti meidät nopeasti kartalle.
Loppureitti, maalissa ajassa 23:36 (116km)
Menimme lopulta alkuperäisen suunnitelman yhdellä oiolla, jätimme 96:n välistä, jotta ehtisimme ajoissa maaliin. Otimme lopussa vielä oman haasteen ja laskimme montako joukkuetta ehdimme ohittaa rastin 20 ja maalin välillä. Omien laskujen mukaan lopputulos oli 21 joukkuetta.
Tulokset: https://www.erc2020.lv/results/ERC2020/scroller/results.htm
Tältä se pusikko näytti ylämäkeen polkua raivatessa |
Takapenkkiläisellä oli sitten vähän helpompaa valmiilla polulla |
Varusteet ja eväät
Menimme pitkälti vanhoilla hyviksi todetuilla varusteilla pitkillä trikoilla ja pitkähihaisilla teknisillä paidoilla. Varavaatteisiin (ohut tuulitakki, juoksusadetakki ja hanskat) ei tarvinnut koskea ollenkaan, yö oli niin lämmin, vaikka illan ja yön mittaan jonkin verran satelikin.
Hiukan oli päässyt hiekkaa kengän sisään
Evästaktiikkana oli syödä leipää joka 4. tunti ja muutoin aina tunnin välein vaihtelevasti suklaata, pähkinää, geeliä tai proteiinipatukkaa. Energiatasot pysyivät hyvinä pois lukien pieni notkahdus aamuyön tunteina, kun joku eväs jäi intensiivisemmän suunnistusrupeaman vuoksi välistä. Onneksi Mika otti siinä vetovastuun ja energiat palautuivat pienellä lisätankkauksella.
Yleistä
Kisa oli hyvin järjestetty ja koronatilanne oli otettu hienosti huomioon järjestäjien puolesta. Suunnistus oli paikoitellen vaikeaa, metsien kulkukelpoisuutta ei pystynyt etukäteen kartalta arvioimaan. Monissa paikoissa metsä oli hidaskulkuista, mutta onneksi olimme Latvian MM-kisoissa 2017, joten tämä ei tullut yllätyksenä. Kaiken kaikkiaan hieno kisa.
JanneS
Aika paljon suklaata kyytissä. Meillä on ollu rogainingin ykkössääntönä että suklaata ei voi ottaa ku startissa - muuten ne sulaa ja räjähtää reppuun :-D Jos tarkemmin miettii 102:sta niin se kantsis pimeällä ottaa juoksemalla tietä pitempään rastin kohdalle olevalle linjalle. Tällöin vasen laita ois lähestyessä varmasti kiinni ja vois keskittyä rastin haravointiin oikealla kädellä. Nyt ei muuta ku verttiä keräileen seuraavat 12 kk, niin kulkee Kalifornian laskettelurinteissä WRC2021:ssä.
VastaaPoistaMeillä suklaa on toiminut ihan hyvin myöhemminkin. Joskus ne vähän sulaa mutta on tuosta aina selvitty. Vähemmän ne ainakin itsellä sotkee kuin energiageelit joiden jäljiltä sormet on aina ihan tahmeat. Tuosta 102:n lähestymisestä täytyy todeta että linjat oli vähän sinne päin välillä, jotkut oli tosi selkeitä, osa ei niinkään, joten niihin ei voinut kovin paljoa luottaa. Vielä vähän lepoa ja sit alkaa ylämäki sauvakävelyt - kohti Kaliforniaa.
VastaaPoista