Salpaus-rogaining 2010 kisaraportti

Rogainingin osalta tiimin kauden päätavoite Salpaus-rogaining sujui loistavasti, ja sijoitus 12 h sarjassa oli toinen. Asikkalan Urajärvellä vaihtelevissa maastoissa käydyn kilpailun voiton otti virolainen OK Kape, joka keräsi yhteensä 1730 pistettä tiimin saldon ollessa 1690.

Ensimmäistä kertaa järjestetty Salpaus-rogaining oli kokonaisuudessaan loistava paketti. 1:40 000 mittakaavassa ollut kartta piti hyvin kutinsa, ja rastit oli sijoitettu selviin paikkoihin eikä lippuja oltu turhaa piiloteltu. Järjestelyt pelasivat myös muilta osin kuin rasvattu, joten kilpailijoiden oli helppo keskittyä itse suoritukseen. Kilpailuaika oli klo 12.00-0.00, joten hämärää ei ollut vaihtelevasta ja paikoin harmaasta säästä huolimatta kuin pari tuntia. Varsinaista pimeää ei ehtinyt vielä kilpailun aikana tulla, ainakaan niin, että se olisi häirinnyt suunnistusta.

Reittisuunnitelma
Taktiikaksi otimme rohkeasti erittäin aggressiivisen rastienotannan, eikä suunniteltu reitti jättänyt väliin kuin neljä rastia, joiden arvo oli 210 pistettä 2180 mahdollisesta. Suurena riskinä tällaisessa on se, että oletettua hitaammasta vauhdista johtuen tehtävät oikaisut voivat viedä paljon pisteitä ja aiheuttaa kohtuuttomia matkoja ilman rasteja. Suunnittelimme reitille myös pari oikaisupaikkaa, joille laskimme tavoiteajat.

Reitin kulminaatiopiste oli uimalla tehtävä järven ylitys, joka kartan perusteella näytti parin sadan metrin mittaiselta. Helatorstain harjoitus oli todistanut sen, että itselleni kylmässä vedessä käynti voi olla kohtalokasta etenemisen kannalta, kun taas JanneS selvisi paremmin. Ilman uintia reittimme olisi kuitenkin ollut todella huono, joten lähdimme liikkeelle sillä asenteella, että uinti on tehtävä.

Alkulenkki etelään
Starttasimme etelän suuntaan poimien aluksi rastit 51 ja 41 (kts. kartta ja kuljettu reitti alhaalta). Samaan suuntaan lähti meidän vauhtiamme vain kaksi muuta joukkuetta, jotka molemmat lähtivät rastin 41 jälkeen eri suuntiin kuin me. Alkumatkasta napsimme rastit 75, 63 ja juomarastin 21. Välit olivat lyhyitä ja pisteitä kertyi heti nopeasti. Juomarastilla en kokenut itse tarpeelliseksi vielä täydentää 1,5 litran juomapussiani, mutta JanneS täytti omaansa. Seuraava juomarasti odotti noin neljän tunnin päässä.

Seuraavana vuorossa oli 100 pisteen arvoinen rasti suon keskellä ja sitä seurasi noin viiden metrin ojan ylitys. Onneksi ei vielä tarvinnut kahlata, vaan ojan yli pääsi kaatuneita puita pitkin. Siitä eteenpäin poimittiin rastit 43 ja 74, mutta seuraavaksi suunniteltu 61 päätettiin jättää väliin, jotta lopussa ei tarvitsisi tehdä liian monen pisteen oikaisua.

Tässä vaiheessa aikaa oli kulunut hiukan yli kolme tuntia, ja edessä oli tiepätkää seuraavalle rastille. Askel nousi hyvin, vaikka jaloissa alkoihin tuntua pieniä kiputiloja. Lihakset olivat jo jumiutuneet, ja tärkeintä oli muistaa syödä koko ajan. Rastin 81 jälkeen meitä tuli vastaan Vaarojen maraton 2010 joukkueella O-P Holttinen ja Juha Säämänen. Poikien vauhti oli selvästi meitä reippaampaa, tosin he pääsivät juuri juoksemaan alamäkeen.

Rastille 83 tultuamme olimme hetken hieman ihmeissään, kun lippua ei löytynytkään oikeasta paikasta. Ison kiven vieressä oli kuitenkin noin postimerkin kokoinen lappu, jossa luki Salpaus-rogaining 29.5.2010. Ajattelimme, että lippu ja leimasin on viety, mikä kuulosti kieltämättä järjettömältä, kun rasti sijaitsi keskellä ryteikköistä metsää. Onneksi näimme, että noin 100 metrin päässä kulki pari järjestäjää liivit päällään, ja juoksimme heidän luokseen. He olivat siirtämässä rastia oikeaan paikkaan toiselta kiveltä. Aikaa ei onneksi tuhraantunut etsiskelyyn kuin ehkä minuutti.

Ensimmäinen monttu
Seuraavat rastit löytyivät jälleen helposti ja rastilla 101 meitä vastaan tulivat Sipoonkorven pummaajat Tomi Mäkelä ja Tommi Nietosjärvi. Huippujuoksijoina tunnetut kaverit tulivatkin vastaan selvästi meitä kovempaa. Rastilta lähdettäessä JanneS totesi, että ensimmäinen kuoppa alkaa tulla, ja askel painaa. Asvalttipätkällä käveltiin loivimmatkin ylämäet, ja seuraavalla metsäpätkällä ei paljon keskustelua kuulunut. Matka kuitenkin eteni tasaisesti.

Noin tunnin kuluttua homma pelitti taas entiseen malliin, ja teimme peliliikkeen jättämällä rastin 32 väliin kellon käydessä armotta meitä vastaan. Ainoa ongelma oli siinä, että 32 oli kauan odotettu juomarasti, ja pussi alkoi olla tyhjä. Haimme ensin 100 pistettä rastilta 104, jonka jälkeen täytimme pusseja virtaavassa purossa. Humuspitoista vettä meni pussiin ehkä puoli litraa, ja sillä oli pärjättävä kilpailun jälkimmäinen puolisko.

Seuraavaksi nappasimme rastin 62 matkalla 65:lle ja kauan odotetulle uimapätkälle. Riisuimme takit ja paidat, jotka pakattiin vesitiiviisti reppuihin. Uimapätkä jakautui kahteen noin 100 metrin osaan, sillä välissä oli saari, missä tasasimme hengitystä hetken aikaa. Kaiken kaikkiaan uintiin kului aikaa parisenkymmentä minuuttia. Uinnin aikana mietin, että onko touhussa mitään järkeä. Aika nopeasti tulin siihen tulokseen, että ei ole, mutta pisteiden takia on tehtävä mitä vain.

Uimisen jälkeinen kohme vol 2
Kuten Helarogainingissa, myös tällä kertaa kylmä vesi aiheutti itselleni erittäin kylmän olotilan. Uinnin jälkeen juoksimme ensin noin 200 metriä tien laitaan, jossa puimme päällemme. Tällä kertaa takin alle laitettiin kuiva pitkähihainen paita ja hanskat käteen. Koko kroppa tärisi siihen malliin, että kartanluvusta ei tullut mitään, joten JanneS otti suunnistusvuoron. Heitin huiviini Teho Energiashotin, jonka rajun kofeiinimäärän toivoin auttavan.

Puolen tunnin kuluttua olimme seuraavalla rastilla, jonka jälkeen Teho alkoi potkia. Olo oli kuin uudelleen syntynyt, ja jalka nousi paremmin kuin missään vaiheessa kisaa. Otin jälleen vetovastuun ja painelimme soita pitkin kuin se hirvenvasa, jonka olimme nähneet rastin 91 jälkeen. Väliin jäivät kuitenkin rastit 102 ja 72, jotka olivat liian pohjoisessa käytettyyn aikaan suhteutettuna.

Kello käy
Tässä vaiheessa alkoi näyttää siltä, että maaliin voi tulla kiire, mikäli tekisimme yhtään virhettä tai vauhti hyytyisi. Haimme kuitenkin rastit 91 ja 73, joiden väliin jättäminen olisi tarkoittanut yhteensä 160 pisteen menetystä. Rastilta 73 oli aikaa maaliin hiukan päälle kaksi tuntia, ja loput rastit sijaitsivat lähes viivasuoralla reitillä matkalla maaliin.

Merkittäviä oikaisupaikkoja ei siis ollut, ja pientä epäilystä aiheutti pari seuraavaa rastiväliä, joilla oli hidaskulkuista metsää. Näillä pätkillä myös suunnistamisessa oli koko ajan skarpattava. Ilman suurempia koukkuja selvisimme isolle tielle, josta painelimme maaliin hakemalla matkalla rastit 71 ja 44. Rasti 22 oli sen verran sivussa reitiltä, ettemme lähteneet ottamaan sen suhteen riskiä pienen pistemääränkin takia.

Ehdimme maaliin 11 minuuttia ennen määräaikaa. Mitään käymättä jäänyttä rastia ei olisi ehtinyt etenemällämme vauhdilla hakea, joten tulokseen voi olla varsin tyytyväinen. GPS näytti kuljetuksi matkaksi 75 km, joten etenimme aivan kuntotasomme ylärajoissa. Vain virolainen OK Kape oli onnistunut keräämään enemmän pisteitä, ja taakse jääneissä joukkueissa kilpaili monia kokeneita ja kovakuntoisia urhoja.

Nopein tunti oli ensimmäinen jolloin etenimme hieman yli 8km ja hitain (poislukien uinti) tunti oli toiseksi viimeinen hämärtyvässä illassa lähes kokonaan metsässä ilman polkuja kuljettu tunti, jolloin mittariin kertyi hieman yli 5 km. Muuten vauhti oli koko matkan kohtuullisen tasainen 6-7 km/h.

Lopullinen analyysi kuljetusta reitistä ja nopeuksista eri maastoissa on vielä tekemättä. Mitään isoja kiertoja teitä pitkin emme tehneet vaan ennemminkin painelimme suoraan metsän läpi, jos uskoimme sen olevan nopeampi tapa edetä kuin mitä varmempaan (ja joskus vähemmän rasittavampaan) tiekiertoon olisi aikaa kulunut. Jälkikäteen mietinnässä on vielä olisiko alussa 43 kannattanut jättää väliin, siitä saadulla lisäajalla olisi saattanut lopussa ehtiä hakea 72:n. Sekään ei tosin olisi muuttanut lopputulosta, paitsi lisäten hermostuneisuutta lopuss,a kun aika alkoi käydä vähiin.

Suunnistus kulki koko matkan ajan vähintäänkin kohtuullisesti ottaen huomioon kartan mittakaavan, mitään isoja pummeja ei tullut, jotain ehkä viiden minuutin kiertoja muutama. JanneS:llä tosin tuntui olevan jälleen kerran epäonnea peukkukompassinsa kanssa. Tällä kertaa kompassi ei jäänyt matkan varrelle, mutta neularasia irtosi, joten tällä "grammanviilaajan kompassilla" suunnassa pysyminen oli aavistuksen työläämpää. Oma peukkukompassini taas tuntuu heiluvan miten sattuu, mutta tällä kertaa toleranssi oli riittävä.

Varusteista ja eväistä
Edellisestä kerrasta viisastuneina olimme onnistuneet hankkimaan Inov-8:n gaiterit, jotka pitivät roskat tehokkaasti pois kengistä. Rakoilta vältyttiin osin sen takia, vaikka kengät litisivätkin luttamärkinä koko reissun ajan. Myös hanskojen ja pitkähihaisen paidan mukaan ottaminen osoittautui järkeväksi ratkaisuksi. Lupinen Tesla X puolestaan oli hiukan ylimitoitettu lamppu lopun hämärään, mutta ei sen tehosta haittaakaan ollut.

Ruokahuolto pelasi myös hyvin, kun eväinä oli sämpylää, energiashotteja, geelejä, lakua, suklaapatukoita ja suolapähkinärusinasekoitusta. Ihan kaikkea ei tullut matkan aikana syötyä, mutta parempi niin päin. Kaiken tietysti kruunasi maalissa odottanut saunaolut.

Seuraavat koitokset
Tiimin seuraava kilpailu on kahden viikon kuluttua käytävä No Limit Adventure. Ennen kesän pääkilpailua Arctic Circle 24h:ta ehtii vetää vielä yhden kovemman treenijakson, johon NLA sekä mahdollisesti Jukolan viesti sijoittuvat.

Kartta ja reitti:



JanneH