Lauantaina Suomessa järjestettiin ensimmäistä kertaa Saksassa kovan suosion saanut Extremerun. Kilpailunäyttämönä toimi helteinen Vantaan Hakunilan urheilupyhättö. Maastoon tehdyllä "esteradalla" käydyssä kilpailussa Lupus Extremeä edusti JanneH.
Jos formaatti on saanut Saksassa hurjan suosion, ei osallistujapulaa voida Suomessa ensimmäistä kertaa järjestetyssä kisassakaan valittaa, sillä kaikki kilpailun 2 000 paikkaa tulivat täyteen jo hyvissä ajoin ennen h-hetkeä. Tapahtumassa oli kaksi sarjaa, kilpasarja ja hupisarja, joista jälkimmäinen oli kerännyt asujen perusteella enemmän osanottajia.
Kupletin juoni poikkesi jonkin verran tavallisesta juoksukilpailusta. Kolmesti kierrettävän 5 km reitin varrelle oli tehty yhteensä 11 kpl erilaisia esteitä, kuten joen yli uintia, kahlaamista, rengaskasa, hämähäkkiverkkoa jne. Tiedossa oli, että näillä esteillä saattaa joutua jonottamaan, mikä kuulemma kuului lajin luonteeseen.
Taktiikkana juoksuun oli lähteä sellaista vauhtia liikkeelle, että ensimmäisistä esteistä selviää ilman sen kummempia ruuhkia. Tämä onnistuikin suhteellisen helposti lähes eturivin lähtöpaikan ansiosta, ja heti alusta asti oli riittävästi tilaa. Maksimisykkeet oli hyvä ottaa käyttöön heti ensimmäisen puolen kilometrin aikana.
Ensimmäisenä esteenä noin 400 m juoksun jälkeen olivat Goljatin portaat. Seitsemän hiukan yli metrin korkuista askelmaa oli tehty hakitelineestä, jota oli käytetty rakennustyömaalla ehkä joskus 80-luvulla. Jonkin verran jännitti hyppiä askelmia alas, mutta ajattelin, että jos kestää muita, kestää myös omaa hiukan päälle 60 kg elopainoa. Vieressä edennyt kaveri sai kuitenkin jalkansa läpi telinelaudasta, eikä ilmeisesti ollut ainoa, sillä este suljettiin ensimmäisen kierroksen aikana.
Toinen este sijaitsi ehkä kilometrin kohdalla ja oli tyypiltään hämähäkkiverkko. Radan ylittäneen sillan päälle kivuttiin ylös verkkoa pitkin ja tultiin toiselta puolelta alas. Esteellä oli pientä ruuhkaa jo ensimmäisellä kierroksella, kun taas toisella ja kolmannella rundilla hupisarjalaiset olivat muodostaneet esteen eteen noin sadan metrin jonon. Jonon ohi kuitenkin onneksi pääsi.
Esteen jälkeen matkaa jatkettiin ulkoilutietä pitkin, jonka jälkeen oli luvassa hieman epätasaista niittyä. Tiistaina rasteilla vääntynyt nilkka vääntyi uudelleen ja oli hetken aikaa melko kipeä. Niityn jälkeen palattiin taas ulkoilutielle, jota noustiin mäen päälle. Siellä oli vuorossa seuraava "este", kallio, jonka päälle piti kiivetä. Este ei poikennut mitenkään normaalista reitistä suunnistuskilpailussa saati sitten seikkailukilpailussa. Viimeisellä kierroksella paikassa oli jopa hyvin paljon Jukolan viestin jälkiä muistuttava ura.
Mäen päältä jatkettiin alas paikoin jyrkkääkin tieosuutta, ja palattiin pururadalle. Seuraavalla esteellä hypitiin vuoroin noin metrin korkuisen aidan yli ja vuoroin mentiin ali. Viimeinen eli kolmas alitus oli hiukan muita matalammalla, ja jätti ensimmäisellä kierroksella ikävän naarmun keskelle selkää. Seuraavalla esteellä puolestaan kontattiin kuvitteellisen konekiväritulen alla noin 10 metriä.
Sen jälkeen rata kierteli sopivan raskasta reittiä kilpahiihtolatupohjilla, ja matkaan mahtui muutama kiva ylämäki. Ennen stadionille paluuta vuorossa oli vielä suora, jossa ryömittiin ensin putkien läpi, sen jälkeen eteen tuli kolme autoa, joista juostiin takakautta yli, ja viimeisenä hypittiin yli noin 50 metriä pitkästä rengaskasasta. Näistä keskimmäinen este tosin poistettiin ensimmäisen kierroksen jälkeen käytöstä, sillä ilmeisesti lasia oli mennyt rikki vaarallisen paljon. Sinänsä hämmästyttävää, koska yli juostessa lasille ei pitäisi olla mitään tarvetta astua.
Urheilukentälle tullessa reitti kulki vielä sillan alitse jokea pitkin. Vettä ei ollut paljon, ja kohdasta pääsikin juoksemaan hyvin. Porukalla oli kuitenkin ilmeisesti pientä vesikauhua tai jotain, koska jo ensimmäisellä kierroksella tein esteellä ainakin kaksi ohitusta. Seuraavilla kierroksilla ohituksia tuli luonnollisesti todella paljon kierroksella ohitettavien takia.
Toinen ja kolmas kierros käynnistyi noin 10 m leveän ojan yli uinnilla. Erittäin mutainen vesi jätti mukavan tuoksun vaatteisiin, joka antoi hieman lisää fiilistä touhuun. Uinnin jälkeen juokseminen litimärillä kengillä oli hetken todella raskasta, juuri sellaista kuin kuuluu ollakin. Kahdella viimeisellä kierroksella myös stadionin juoksuradoille oli tuotu aitoja, jotka piti ylittää.
Kokonaisuutena kilpailu oli hyvin järjestetty erityisesti siihen nähden, että tapahtuma oli Suomessa vasta ensimmäistä kertaa. Tunnelma paikan päällä oli hieno, eikä missään juoksukilpailussa vastaavaa voisi kuvitellakaan olevan. Syynä oli tietysti se, että 2 000 osanottajasta ehkä 100 ensimmäistä oli mukana enemmän tai vähemmän tosissaan. Sen jälkeen porukalla oli mukana omiakin juomia, ja todistettavasti myös eräs jalkansa viikko sitten telonut seikkailu-urheilija nähtiin yrttisnapsipullon kanssa.
Monet kävelivät reitin läpi ja jättivät kierrokset yhteen. Esteille joukon loppupäässä saikin jonottaa ihan tosissaan, kun taas kilpasarja pääsi jonottamatta esteet pääosin läpi. Ehkä pahin pullonkaula oli hämähäkkiverkko, jossa edes kilpasarjan oli vaikea päästä hupisarjalaisten ohi. Jonottaa ei kuitenkaan tarvinnut ennen estettä, vaan pikemminkin suoritus oli vain vähän hitaampi.
Miinuspuolena oli luonnollisesti esteiden poistaminen käytöstä. Goljatin portaat oli tarkoitus käydä sekä kierroksen alku- että loppupuolella eli yhteensä kuusi kertaa, mutta nyt niiden ylitys jäi yhteen kertaan. Jo alussa oli nähtävissä, että telineen betoniset laudat eivät tule kestämään. Myös autonromujen ylityksen olisi mielellään tehnyt useampaan kertaan.
Kilpailu toimi hyvänä teholenkkinä seikkailukisoja ajatellen, ja olin alun perin miettinyt aikaa kuluvan noin 1.30. Loppuaika taisi olla muutaman sekunnin alle 1.15, joten esteiden vaikutus oli yllättävän pieni. Sijoitus oli tasoa ynnämuut, tarkempaa tietoa löytynee jossain vaiheessa järjestäjien sivuilta. Syke paukutti tasaisesti 170 tuntumassa, mutta jostain syystä kolmas kierros sujui kaikkein helpoiten. Kaikki kierrokset menivät noin 25 minuuttiin, eli vauhti oli itselleni epätyypillisesti hyvin tasainen. Parin esteen poisjäänti 2. ja 3. kierroksella saattoi tosin vaikuttaa. Mutta kun kerran maalissa oli näin hyvä fiilis, olisi pitänyt saada koneesta enemmänkin irti reitin varrella.
Ennalta oli spekuloitu, että kilpailu sopii hyvin suunnistajille ja seikkailu-urheilijoille, jotka ovat tottuneet muuhunkin kuin tasaiseen maantiehen. Voiton nappasikin huippusuunnistaja Jani Lakanen ja hyvänä kakkosena oli Multisport.fi:n Janne Mononen.
On helppo uskoa, että tapahtuma järjestetään myös ensi vuonna, sillä sen verran hyvin porukka näytti viihtyvän. Mikäli ajankohta sopii näin hyvin myös vuoden kuluttua, olen ehdottomasti mukana.
Kisan kautta onkin hyvä aloittaa kevyempi viikko, jonka huipennuksena on ensi lauantain Salpaus-rogaining (12 h) Lahden pohjoispuolella.
JanneH
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti