maanantai 19. heinäkuuta 2010

Lupus Extreme selvitti ArcticCircle24:n

Tiimi kävi selättämässä kauden päätavoitteensa ArcticCircle24:n viikonloppuna Jeriksellä. Fyysisesti raskaan lähes 300 km mittaisen reitin kiertämiseen kului aikaa liki 31 tuntia, ja sillä irtosi viides sija avoimessa kilpasarjassa. Kilpailun voitti Free Adventure noin seitsemän minuutin erolla Hiiltomiehiin.

Pallaksen ympäristössä kilpailtu ArcticCircle24 oli Suomen mittapuulla ainutlaatuinen kilpailu. Reitti koostui pitkistä osuuksista ja korkeuskäyriäkin tahkottiin molempiin suuntiin tiheästi. 15:stä avoimeen kilpasarjaan startanneesta joukkueesta vain viisi ehti kiertää reitin kokonaisuudessaan läpi. Muut joukkueet joko joutuivat heittämään pyyhkeen kehään tai jättivät viimeisen etapin massiivisen pyöräilyn rasteja väliin

Kilpailussa edettiin kuusi etappia Suomen parhaissa maisemissa ja sellaisissa paikoissa, joissa seikkailukilpailun järjestäminen on selvästi vaatinut asialleen vahvasti omistautuneen järjestelykoneiston. Etappien yhteenlaskettu pituus oli ratamestarin optimireitinvalintojen mukaan melkein 300 km. Fyysisyydestä kertoi myös se, että kärkipään urheilijat pitivät kisaa yhtenä kovimmista 24 tunnin kisoista, joihin ovat osallistuneet.

Reijo Roinisella vahvistettu Lupus Extreme suoriutui kilpailusta tavoitteiden mukaisesti, eli koko reitti ehdittiin kiertää ja maaliin päästiin. Tulokseen voi olla pääosin tyytyväinen, sillä tiimin kokemus näin pitkiin kilpailuihin on suhteellisen rajallinen. Parannettavaakin jäi ja oppia saatiin taas monesta asiasta, mikä toivottavasti tulevaisuudessa auttaa pidempiin kisoihin valmistautuessa.

Prologi: Rastijahti
Kilpailu starttasi lyhyellä prologilla, johon saatiin kolme karttaa lähtöhetkellä. Maastossa oli kuusi rastia, joista jokaiselta riitti yksi leima. Jaoimme kartat nopeasti ja säntäsimme metsään heti kärkijoukkeiden kantaan. Karttojen katseluun olisi kannattanut ehkä käyttää aikaa muutama sekunti enemmän, sillä menimme molempiin prologin ansoihin. Mittakaavat kartoissa poikkesivat rajusti toisistaan, ja pisimmältä näyttänyt rata ei ollut pisin. Lisäksi eri kartoissa oli piirrettynä samoja rasteja. Niinpä päädyimme leimaamaan yhdeksen eri kertaa kuuden pakollisen sijasta. Aikaa kului vähän päälle 20 minuuttia kovavauhtisten ja karttoja tarkemmin tarkastelleiden kärkijoukkueiden painellessa 15 minuutin pintaan.

1. etappi: Koskenlaskija
Melonta 25,6 km
Kanootit työnnettiin vesille Hotelli Jeriksen rannasta suuntana Muonio. Etappi kulki Acerbin keinona tunnettua melontareittiä Jerisjokea alas muutaman järven kautta. Matkalle osui useampi ykkösluokan koski, joissa tässä vaiheessa vuotta vettä virtasi niukasti. Ohitimme selvillä melontaosuuksilla muutaman joukkueen, joista osa tosin kisasi kunto- tai naistensarjassa. Kanootti liikkui vuokrakanootiksi kohtalaiseksi, ja JanneS ohjaili koskissa taitavasti. Pari kertaa laskulinjamme ei ollut täysin optimaalinen, jolloin kanootti jäi kiviin kiinni. Irroitustaktiikkana oli tilanteen mukaan nytkyttäminen tai nopea jalkautuminen, joten turhaa aikaa ei kulunut liikaa.

Reitin alkuvaiheessa silmäys Oloksen suuntaan paljasti tunturin olevan hyvinkin kaukana. Parin tunnin melonnan jälkeen tunturikin alkoi lähestyä Pallastunturien jäädessä kauas taakse. Jokea voisi suositella melottavaksi rauhallisempaankin tahtiin ja maisemia katsellen. Vaihtoon saavuttiin reilun kolmen tunnin läpsyttelyn jälkeen, eli kokonaisaikaa oli kulunut noin 3,5 tuntia.

2. etappi: Pallas kutsuu
MTB 65,3 km
Quest

Vaihdossa fillarikengät iskettiin jalkaan ja märät Salomonit/La Sportivat reppuun. Reitti suuntasi ensin asvalttitietä pohjoiseen ja sieltä hiekkatien ja polun kautta neljännelle rastille, jossa oli quest. Aavistuksen epäselvän ohjeistuksen jälkeen JanneS kokeneena trapetsitaiteilijana kiipesi köysitikkaista pitkin puuhun ja siitä köyttä pitkin toiseen puuhun leimaamaan. Rastimies kertoi meidän olevan viides joukkue, mikä aiheutti suuren hämmästyksen, sillä kuvittelimme olevamme suurin piirtein sijalla 8.-10.

Pyöräilyosuus jatkui muutaman rastin kautta Olostunturin huipulle ja sieltä pienen mäennyppylän ylityksen jälkeen Pallastunturin ”juurelle”. Lapissa pieni nyppylä tarkoittaa noin 130 metrin nousua ja joutuihan Pallastunturillekin kiipeämään yli 100 metriä. Osuus oli suunnistuksellisesti selkeää, mutta korkeuserot tekivät tehtävänsä. Ylämäkiin ajettiin suhteellisen hiljaa ja jyrkimpiä mäki tunkattiin, joten eroa kärkipään joukkueisiin tuli runsaasti.

3. etappi: Maaiman katolla
Trekking 42,8 km
Coastaleering 1,7 km

Vaihtoon saavuttiin 8.25 kohdalla, mikä oli noin 10 minuuttia laskemaamme myöhemmin. Pyörät jätettiin Hotelli Pallaksen takapihalle ja pakollisten varusteiden tarkastuksen jälkeen edessä oli maratonin mittainen trekkauspätkä yhdellä Suomen parhaista vaellusreiteistä. Osuudelle lähdettäessä repusta kaivettiin lihapiirakkaa, jota mutusteltiin hiukan erilaisilla ruokahaluilla alkukilometrien ajan. Samalla taivaalta alkoi tulla kevyesti vettä, mutta onneksi sadetta ei kestänyt kauan.

Ensimmäisen mäen huipulta alaspäin lähdessä otettiin muutamia juoksuaskelia, mutta huono alusta kehotti ottamaan askeleet tarkasti, jotta vältytään loukkaantumisilta. Muutaman kilometrin jälkeen JanneS:llä alkoi tulla pientä monttua, joten JanneH:n reppuun kiinnitettiin hinausköysi. Matkan aikana oli hyvä mättää evästä naamaan, ja olo parantui tunnin kuluessa.

Kun JanneS pääsi jälleen pinnalle, alkoi Reijon osallistuminen keskusteluun olla lähinnä kuuntelua, jos sitäkään. Köyden pää siirtyi JanneS:n lantiolta Reijolle, kun vuorossa oli muun muassa tiukka nousu Lumikeron huipulle. Saavuttaessa Hannukuruun oli vaihtoehtoina kaksi polkua, joista valitsimme lyhyemmän. Yläreitin valinnut ja vauhdikkaasti edennyt Kairojen HC:n suunnistajaporukka paineli ohitsemme, vaikka olivat lähteneet peräti tunnin peräämme trekkauspätkälle. Haluja lähteä samaan kyytiin olisi löytynyt osalta porukasta, mutta koska yksimielistä päätöstä ei saatu, jatkoimme omaa vauhtiamme.

Reitti heitti noin 15 km mittaisen koukun pohjoisessa ennen laskeutumista Hietajärvellä olleelle coastaleering-osuudelle. JanneH alkoi olla myös suhteellisen hiljainen ja omissa maailmoissaan, mutta onneksi kartta oli jollain muulla, ja oikea reitti löytyi sujuvasti. Coastaleeringissa saatiin uusi kartta, ja tehtävänä oli hakea neljä rastia, joista yksi sijaitsi saaressa ja loput kuivalla maalla. Parinkymmenen metrin uinti pariin otteeseen virkisti sopivasti, eikä huoltopaikallekaan ollut matkaa enää kuin muutama kilometri.

Trekkausosuuden lopussa aikaa oli kulunut 17 tuntia ja kello näytti 3.00 yöllä. Vaikka keli oli pilvinen, ei otsalampulle ollut juurikaan käyttöä, sillä valoa riitti hyvin taivaaltakin. Huollossa roskat heitettiin laatikkoon ja tilalle otettiin lisää energiaa muun muassa geelien, lihapiirakoiden ja karkkien muodossa.

4. etappi: Kohti syvää etelää
Melonta 16,2 km
Kilpailun toinen melonta kulki Ounasjokea etelään. Matkalla oli jälleen muutamia koskia, jotka sujuivat vielä perjantaiaamupäivän melontaa paremmin. Kanootti kulki nätisti päävirran mukana ja isot kivet onnistuttiin kiertämään siististi. Muuten tuntemukset olivat hiukan erilaiset kuin aamun melonnasta, eikä kovinkaan kummoista iskua tekemiseen saatu. Tiedossa kuitenkin oli, että trekkauksen aikana ohi mennyt Kairojen HC matkasi noin 25 minuutin päässä, ja uskoimme saavuttavamme heitä melonnan aikana.

Osuuden kartta oli pakattu repun sivutaskuun, ja sovimme, että kaivamme sen esille, kun iso saari on ohitettu. Sen jälkeen osuutta piti olla jäljellä enää noin viisi kilometriä, joka kuitenkin tuntui ikuisuudelta. Erityisesti viimeisen kahden kilometrin lappaminen tuntui raskaalta ja melonta maistua puulta. Kairojen HC oli noin viiden minuutin päässä melonnan jälkeen, ja leimasivat rastin vasta, kun huomasivat meidänkin tekevän niin. Muuten vaihtoleima olisi heiltä tainnut unohtua.

5. etappi: Maisemat luistaa
Rullaluistelu 25,9 km
Rullaluistelun alku kulki suhteellisen hyvää asvalttia, joka muuttui erittäin huonoksi noin kilometri sen jälkeen, kun JanneH oli todennut alustan olevan oletettua parempaa. Hyvän pätkän lopussa ajoimme Kairojen HC:n kiinni ja kiskoimme ohituksen jälkeen pari minuuttia tiukempaa. Matkalla oli muutamia kohtalaisen pitkiä mäkiä, ja Reijon meno alkoi hiukan hyytyä. Onneksi nopea syöminen auttoi ja viimeiseen noin 5 km pitkään nousupätkään luistin liikkui taas paremmin. Koko luistelu vei aikaa kaksi tuntia, eli pitkät nousut söivät keskinopeutta aika merkittävästi.

6. etappi: Viimeiset kiusaukset
MTB 111,5 km
Luistelun jälkeen luvassa oli enää loppurypistys flllareilla, jota sotkettiin lähes 10 tuntia. Tällä kertaa reitille ei sentään onneksi ollut osunut kaikkia seudun mäkiä, vaikka toki ihan tasaistakaan ei ollut. Rastivälit näyttivät kartalla pitkiltä, mutta olivat todellisuudessa vielä pidempiä. Alku sujui vauhdikkaasti, sillä ensimmäisen kolmen kilometrin aikana pääsi kahdella polkaisulla 40 km/h keskinopeuteen syöden koko matkan lihapiirakkaa. Muitakin mukavia alamäkiä osuudella oli, ja välillä olisi kaivannut hiukan isompaa eturatasta. Toisaalta myös pieniä vaihteita tarvittiin, varsinkaan kun eteneminen ei ollut enää kovinkaan reipasta.

Eroa edellä meneviin joukkueisiin oli ehtinyt kertyä jo useita tunteja, eikä takaakaan ollut odotettavissa suurta uhkaa. Kairojen HC starttasi peräämme noin vaihtopaikalla käytetyn ajan verran, mutta uskoimme vauhtimme olevan heitä nopeampaa. Niinpä pystyimme starttaamaan osuudelle suhteellisen levollisin mielin. Muistuttelimme toisiamme syömisen ja juomisen tarpeellisuudesta, jotta maaliin päästään varmasti.

Ensimmäisille rasteille pääsi ajelemaan hiekkateitä, minkä jälkeen tarjolla oli mukavan suoraa mönkijänuraa. Ylösalas-liikettä kuitenkin riitti koko ajan, vaikka kartan mukaan polku etenee käyrien välissä. Polkuosuus ajeltiin väsyneinä hyvinkin rauhallisesti ja pahimpia mäkiä tunkattiin ylös.

Jossain vaiheessa JanneS kävi tajunnan rajamailla, kun yllättäen kesken tiepätkän olo alkoi muuttua huonoksi. Pidimme parin minuutin breikin, jonka aikana täytimme juomapullot huonosti virtaavasta vedestä ja JanneS tunki sipsejä ja suklaata naamaan niin paljon kuin pystyi ja vähän enemmän. Väkisin syöminen kuitenkin tehosi ja meno oli entisen kaltaista nopeasti. Myös muilla oli omat heikot hetkensä, jotka ilmenivät lähinnä hiljaisuudella tai ärtyneisyydellä.

Selkeillä tiepätkillä pyrimme hinaamaan tarpeen mukaan, mutta vielä tuotekehitysvaiheessa oleva hinauslaitteisto nyki suhteellisen paljon, eikä hinaamisesta saatu parasta mahdollista hyötyä.

Ratamestari oli onnistunut laatimaan viimeiselle 40 kilometrille hieman hankalampaa suunnistuspätkää, vaikka kartan mukaan sen piti olla selkeää. Osa kartalla olleista urista puuttui maastosta ja polkujen käyttökelpoisuutta oli vaikea ennustaa. Valitsimme pääosin hyviä reitinvalintoja, vaikka kaikkien urien löytäminen ei onnistunutkaan kivutta. Kärkipään ratkaisukin tapahtui näillä osuuksilla, joten ihan huonosti meillä ei ilmeisesti mennyt, vaikka välillä siltä tuntuikin.

Viimeiselle rastille päätimme vielä ottaa tunkkausreitin, vaikka tarjolla olisi ollut tiekiertoa. Laskimme, että tietä pitkin kiertäminen kestää kauemmin, ja matkalla on vielä pari ikävää mäkeä. Vaikka oikeaa kohtaa metsästä haettiin hetken, pääsimme poroaidan vartta hyvin mäen päälle ja siitä alas kohti rastia. Reitinvalinta tuntui metsässä huonolta, mutta GPS-jälki paljastaa sen olleen itse asiassa aika hyvä.

Maaliin saavuttiin kellon näyttäessä 16.43, eli kilpailussa viettiin aikaa 30.42.58. Ennen bankettia olikin sopivasti yli kolme tuntia aikaa pestä fillarit, käydä saunassa ja nukkua.

Reitinvalinnat käytiin heti läpi ratamestarin kanssa

Reissusta jäi hyvä fiilis
Koko joukkue oli tyytyväinen suorituksen, vaikka perusvauhdissa olisikin ollut parannettavaa. Parempanakaan päivänä tuskin oltaisiin menty kovempaa, ja erot sekä eteen että taakse olivat selkeitä. Erityisen hyvin sujui melonta, jossa odotimme ottavamme enemmän takkiin koskimelontakokemuksen puutteen takia.

Kilpailun järjestelyt oli tehty erinomaisesti ja rata oli varmasti parasta, mitä kotimaasta saa irti. Suuret erot joukkueiden välillä kärkeä lukuun ottamatta osoittavat, että reitti oli hyvin vaativa. Kaikin puolin siis erinomainen kilpailu, josta järjestäjä voi olla ylpeä. Myös katsojia oli mukavasti reitin varrella, ja kilpailu sai julkisuutta Lapin lehdissä.

Kilpailusta luvassa kuvamateriaalia myöhemmin, sitä ennen kannattaa vierailla järjestäjien sivuilla.

Suuret kiitokset järjestäjille, tukijoukoille, kilpakumppaneille ja erityisesti huoltajalle/kuvaajalle Anulle.

JanneH

1 kommentti:

  1. Iso kiitos, kun muistutitte toiminnallanne leimaamaan sen rastin :)Taidan valita itsekin seuraavalla kerralla lihapiirakkaa reppuun. Onnea tuleviin setteihin.

    VastaaPoista