Hiiltomiehet olivat jälleen tapojensa mukaisesti järjestäneet hienon kilpailun, jonka päänäyttämönä toimi Valkeakosken Korkeakankaan hiihtokeskus. Sieltä reitti suuntasi Valkeakosken keskustaan ja sen pohjois-puolelle. Keli suosi niin katsojia kuin kilpailijoitakin elohopean kiivetessä yli 25 asteen.
Kilpailumateriaalin jako alkoi klo 7.00, ja sitä ennen piti käydä tiputtamassa kanootti melontapaikalle. Tämä tarkoitti heräämistä auringonnousun aikoihin ja varhaista ajelua kolmostietä pohjoiseen. Kilpailukeskuksessa riitti vilinää heti aamutuimaan, sillä viivalla oli 52 joukkuetta.
Alku sujui vahvasti
Kilpailu starttasi prologilla, jossa piti hakea juosten kilpailukeskuksen lähimaastosta neljä rastia siten, että kolme ensimmäistä sai hakea vapaassa järjestyksessä. Valitsimme oikean kautta kiertävän lenkin, joka saattoi olla hiukan hitaampi, sillä noustavaa oli muutama käyrä enemmän. Prologin jälkeen olimme totutuissa tarkkailuasemissa, kun lähdettiin jatkamaan matkaa fillareilla.
Ensimmäinen pyöräily oli lyhyt siirtymä Valkeakosken keskustaan. Vaihtopaikalla vaihdoimme juoksukengät jalkaan ja nappasimme uimapatjat kainaloon tyhjinä, kun moni joukkue pumppaili omaa patjaansa vaihtoalueella. Saimme kärkeä kiinni vaihdon ansiosta, ja lähdimme jatkamaan matkaa juosten kohti packrafingin alkua.
Puhalsimme patjat täyteen juoksun loppupuolella ja rannassa. Ensimmäinen uintirasti oli melko lähellä, ja siitä lähdettäessä huomasimme yllätykseksemme kärjen olevan muutaman kymmenen metrin päässä. Onnistuneella suorituksella ja hyvillä patjoilla siirryimme johtavan rinnalle ja pian ohi. Patjauinnin loppupuolella saimme hyvän kaulan takana tuleviin.
Patjat tyhjennettiin juostessa matkalla sprinttisuunnistuksen alkuun, ja kun lyhyt suunnistus vedettiin kohtalaisella tarkkuudella, pääsimme kärjessä vuorossa olleeseen melontaan. Yllätykseksemme pysyimme kärjessä koko melonnan ajan, ja väliajat paljastavat eroa tulleen jopa hiukan lisää. Aikaa oli tässä vaiheessa mennyt kaksi tuntia, eli suurin piirtein niin kauan kuin olimme ajatelleetkin.Melonnasta ajettiin pyörillä lyhyt siirtymä köysilaskeutumiseen. Rutiinia olisi saanut olla selvästi enemmän, sillä varusteiden pukemiseen ja köyteen kiinnittäytymiseen meni arvokkaita sekunteja. Jatkaessamme questilta matkaa Omjakon - Titanikin tuhon Heikki ja Jari tulivat juuri suorittamaan laskeutumistehtävää, eli eroa oli hiukan yli viisi minuuttia.
Isot virheet maksoivat aikaa
Matkaa jatkettiin pyörillä ja edessä oli muun muassa pienet pätkät asvalttia, hienoa polkua ja hyppyrimäen alastulorinne. Ero takanatuleviin kutistui hieman, mutta ketään ei vielä näkynyt. Päässä pyöri ajatus, että nyt on suunnistettava virheettä, ja kaikki urat löytyivätkin kuten piti. Hiukan ennen rastia 19 karttaa kääntäessäni kuitenkin tajusin, että olemme menossa väärälle rastille. Kartta oli taitettu siten, ettei rastien numeroita näkynyt, joten lähdimme ajamaan uraa, jonka olimme piirtäneet paluureitiksi.
Palasimme oikealle reitille seuraavasta polusta, mutta aikaa tuntui tuhraantuneen ikuisuuden verran, mikä väliaikojen perusteella tarkoitti noin neljää minuuttia. Kärki kuitenkin vaihtui alokasmaisen virheen takia, ja seuraavan kilometrin aikana pääsi ehkä muutama kirosanakin.Seuraavalla rastivälillä teimme kaiken lisäksi huonon reitinvalinnan ajamalla pari kilometria metsäpolkua, joka ei muutamassa paikassa ollut edes täysin ajettavissa. Polun olisi voinut kiertää tietä pitkin, mutta oletimme uran olevan hieman parempikuntoinen. Reittikirjassa tosin luki, että alueen pohjoisosan polut ovat selvästi hiihtolatu-uraa huonompia, ja JanneS ehdotti kiertämistä, mutta olin itsepintaisesti vastaan, koska reitti oli jonkin verran lyhyempi.
Seuraavaan vaihtoon tulimme yhtäaikaa Omjakonin Outin ja Jaakon kanssa, jotka olivat käyttäneet kiertävää tietä. Meidän reittivalintamme oli jälleen hiukan yli neljä minuuttia hitaampi, joten kahteen isoon virheeseen kului aikaa yhteensä noin kahdeksan minuuttia. Seuraavana vuorossa olleelle suunnistusosuudelle lähdettäessä oli selvää, ettei juoksuvauhtimme riitä Outin ja Jaakon vauhtiin. JanneS:n jalat alkoivat vielä kramppailla melko pahasti, joten kävelimme ainakin puolet matkasta. Tästä huolimatta ero Heikkiin ja Jariin vähentyi väliaikojen perusteella puolisen minuuttia.
Fillareilla maaliin
Suunnistuksen jälkeen oli vielä noin tunnin pyöräily maaliin. JanneS oli kuumuudesta johtuen lähellä menettää tajuntansa, ja kramppailevat jalat rajoittivat menoa. Ajoimme varsinkin ylämäet todella hiljaa, eikä kärkeä pystytty enää edes yrittämään tavoittaa. Pikemminkin sai pelätä, milloin takaa tulee muita ohi.
Vajaa kymmenen kilometriä ennen maalia oli hyppyrimäen alastulorinne, joka piti tällä kertaa mennä ylös. Tietä pitkin olisi päässyt kiertämään, mutta reitti tuntui liian pitkältä. Mäen päältä lähdettäessä Omjakon B52:n Tume ja Matti tulivat vastaan, joten eroa ei ollut heihin kuin pari minuuttia. Tsemppasimme itseämme kuitenkin sen verran loppupätkällä, etteivät he tavoittaneet meitä ja ero säilyi maaliin asti muutamana minuuttina. Mielessä oli vain, ettei Omjakonille voida missään tapauksessa kolmoisvoittoa antaa.
Jälkitunnelmia
Kokonaisuutena kilpailu sujui kahta junnumokaa lukuun ottamatta hyvin. Vaikka eroa kärkeen tuli vain seitsemän minuuttia, ei ilman virheitäkään vauhti olisi ihan riittänyt voittotaisteluun, sillä Heikillä ja Jarilla oli vielä selvästi reservejä jäljellä, ja he olisivat pystyneet ajamaan lopun pyöräpätkällä kovempaa, jos olisi ollut pakko.
Juoksuvauhdissa on vielä tekemistä, sillä etenimme jalalla jälleen kerran turhan hiljaa. Myös lopun hyytymistä pitää saada lievennettyä, sillä vauhti putoaa liikaa pyörällä varsinkin ylämäissä. Positiivista on kuitenkin se, että melonnassa vauhti riitti niin hyvin, vaikka matkan aikana syötiin eväitä ja hidasteltiin kivien takia jonkin verran. Packrafting kulki myös yllättävän hyvin.
Kilpailu oli, kuten jo todettua, erinomaisesti järjestetty. Suunnistuksellisuutta oli korostettu hieman Multisport cupin kilpailuja enemmän, mikä oli pelkästään hyvä asia. Pienenä miinuksena oli kaupungin läpi kulkenut pyöräily, sillä karttaan keskittyessä ei aina tule huomioitua autoja riittävästi. Sauna ja ruokailu kisan jälkeen puolestaan kruunasivat koko homman.
Hiiltomiesten ottamia kuvia kilpailusta löytyy täältä. Samaisesta lähteestä on poimittu myös tämän jutun kuvat.
Tulokset väliaikoineen voi käydä bongaamassa Hiiltomiesten sivuilta.
Tiimi jatkaa kilpailuaan ensi perjantaina ArcticCircle24:ssä, joten kannattaa pysyä kuulolla.
JanneH
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti