KY City Challenge kisaraportti

JanneS kävi viikonloppuna kipparoimassa Game Boys tiimin (#37) KY City Challengen kolmannelle sijalle. Kilpailu meni odotusten ja tavoitteiden mukaisesti.

Perjantain etappi

Kilpailu alkoi perjantaina iltapäivällä Narinkkatorilta hiukan erilaisissa tunnelmissa kuin mihin allekirjoittanut on tottunut multisport-cupin kisoissa. Järjestäjät antoivat n. parikymmentä minuuttia ennen lähtöä reittikirjan mutta kartan sai vasta startissa. Yleensä juuri ennen lähtöä on hirveä kiire kun täytyy suunnitella reitti ja huollot valmiiksi, nyt ei tarvinnut muuta kuin odottaa.

Lähtöjärjestys oli arvottu ja tiimit lähtivät kävelemään ensimmäiselle rastille 30 sekunnin intervalleilla, ensimmäinen tiimi lähti tasan klo 16.00 cheerleadereiden kannustaessa. Vasta ekalta rastilta sai lähteä juoksemaan kohti Töölönlahden ja Eläintarhanlahden rannoille merkittyjä kahta pistettä joissa piti olla yhteensä 6 valokuvaa. No, valokuvia ei ollut siellä missä piti mutta paljon täysin pihalla olevia kilpailijoita kyllä löytyi etsimässä edes jotain vihjettä mitä pitäisi tehdä. Hetki siinä mekin etsittiin kunnes joku järjestäjistä tuli kertomaan että oli sattunut inhimillinen erehdys eivätkä valokuvat olleet paikallaan. Käsky oli etsiä 6 järjestäjien edustajaa lahtien rannalta ja ottaa heiltä leimat karttaan. Viimeiseltä saimme sitten loppupäivän kartan ja VR:n aikataulun rantaradalle. Siitä piti sitten päätellä että kohti Kauniaisten asemaa pitäisi lähteä junalla. Meiltä sinänsä meni alun prologi ihan hyvin, valittu reitti oli optimi reitti lahtien kiertämiseen ja n. 7 km juoksun jälkeen pääsimme odottelemaan S-junaan 15 minuuttia junan lähtöä. Samaan junaan taisi ehtiä yli puolet joukkueista.

Kauniaisten asemalta lähdimme juoksemaan muiden tiimien kanssa jonomuodostelmassa rasteja Kauniaisten ympäristöstä. Rastit olivat helppoja eikä mitään isoja eroja tässä vaiheessa tainnut tulla. Olimme jossain 10.-20. sijojen paikkeilla juoksun lopussa. Yhteensä juoksua tuli n. 8 km. Juoksu päättyi Jorvin lähistöllä Questiin jossa piti kahlata tulvehtivan Espoonjoen toiselle rannalle vaijerista kiinni pitäen. Tämän mukavan virkistäytymisen jälkeen pienen siirtymän jälkeen saimme kanootit ja matka kohti Kauklahtea alkoi.

Alkupätkä melonnasta muistutti elävästi X-kaadon 2008 melontaa joka loppui suurin piirtein siihen mistä melonta nyt alkoi. Joessa oli paikoitellen tukkeja esteenä poikittain ja virtaustakin oli sen verran että kanootteja näkyi vähän väliä kaatuneena matkalla. Lauantaina aamullakin oli kuulemma kaksi kanoottia vielä hukassa tiimeiltä jotka olivat jättäneet melonnan kesken. Meillä melonta sujui hyvin, alun tiukissa paikoissa oli aika hankalaa ohitella mutta IKEAlle tultaessa olimme kuitenkin päässeet ohi ehkä 8 tiimistä. Siinä kohdalla sitten tulikin pikku ongelmapaikka kun tulvehtiva joki muistutti enemmän järveä kuin jokea ja piti kaivaa kartta esille jotta löysimme moottoritien alituksen. Tässä kohtaa muutama tiimi pääsi kuittaamaan meidän ohitse mutta loppumatkalla kiskoimme sen verran kovaa että pääsimme takaisin heidän ja vielä muutaman muunkin tiimin ohitse. Kun noin 8 kilometrin melonnan jälkeen vihdoin pääsimme huoltoon/pyörävaihtoon, saimme kuulla että olemme neljäntenä sillä hetkellä. Takaa tuli kyllä muutaman minuutin sisällä ainakin pari-kolme tiimiä vaihtoon.

Tässä kohtaa täytyy myöntää oma erehtyväisyytensä, oli kyllä ihan hyvä että järjestäjät olivat pakottaneet ja painottaneet kaikkia ottamaan kunnolla vaihtovaatteita huoltopisteelle. Melonnan jälkeen olo oli todella kylmä ja nopeaksi tarkoitettu huolto ei ihan niin nopeasti sujunut kun märkää takkia ei meinannut saada päältä pois kohmeisilla käsillä.

Paras apu kylmään oloon seikkailukisoissa on kuitenkin liike, joten ei auttanut muuta kuin hypätä pyörän päälle ja alkaa polkemaan. Pohkeet kramppailivat itse kullakin mutta silti saimme perusvauhdin ihan hyväksi. Ongelmaksi heti ensimmäisellä pyörärastilla muodostui liuotettu leimauslappumme. Joka rastilla lappu täytyi ottaa varovasti taskusta ettei se murenisi kokonaan, taitella se varovasti auki ja sitten kohmeisilla käsillä koittaa osua pihtileimasimella oikeaan ruutuun. Toki olisimme normaalikisassa suojanneet kyseisen lappusen vedeltä mutta kun sekin annettiin vasta startissa, ei moiseen liiennyt aikaa. Taistelimme ko. lappusen kanssa CP10:lle asti jonka jälkeen allekirjoittaneelta meni hermot ja päätin ottaa loput leimat kartan reunaan. Itse pyöräsuunnistus meni perjantaina todella hyvin, hiukan jouduimme etsimään polkua joka vei Questille 9B mutta muuten reittivalinnat onnistuivat ja rastit löytyivät juuri sieltä mistä pitikin. Maaliin Kauniaisten palloiluhallille n. 26 km poljennan jälkeen tulimme n. klo 21.30 toisena joukkueena oman kellon mukaan ajassa 5:14. TERES oli kahden hengen joukkueellaan tullut n. 20-30 minuuttia ennen meitä, pojat olivat ilmeisesti todella pitäneet vauhtia melonnassa ja lopun pyöräilyssä. Kuulopuheiden perusteella TERESillä oli n. 15 minuutin keula melonnan lopussa, jota he siis saivat kasvatettua vielä lopussa. Meidän jälkeen arviolta n. 15 min päästä tuli 3-4 tiimiä ja tiimejä valui palloiluhallille vielä pitkälti puolen yön jälkeenkin.

GPS trackerin jälki perjantaille:


Kommentteja perjantain etapista
Yöpymispaikassa saimme kuulla että alun kömmähdyksen johdosta kisan ajanlasku aloitettiin jokaiselle tiimille uudestaan Kauniaisten aseman jälkeiseltä ensimmäiseltä rastilta. Ihan hyvä päätös, olettaen että nuo ajat saatiin kaikilta talteen oikein.

Muilta osin perjantain osuus oli kyllä erittäin onnistunut. Prologin ideakin oli ihan hyvä, vaikka kompastuskiveksi olisi itse prologin toimiessakin tullut tuo siirtymä Kauniaisiin. Rantaradalla junien lähtöväli tuohon aikaan oli 20 minuuttia, joka on aika pitkä aika menettää jos sattuu myöhästymään junasta esim. minuutilla. Varsinkin kun kyseessä ei ollut yhteislähtö vaan intervallilähtö. Melonta oli erittäin hauskaa ja sopivan haastavaa ja pyöräreitille oli löydetty hyvää ajettavaa maastoa Espoosta ja Kauniaisista. Olipa metsässä vielä paikoitellen luntakin.

Lauantain etappi

Lauantaina lähtö oli maan uumenista Kauniaisten palloiluhallilta klo 7.00, TERES lähti ensimmäisenä, siitä 5 min päästä lähti joku puoliltaöin maaliin tullut tiimi ja 7 min kohdalla lähdettiin me. Meidän perään lähti vielä muutama tiimi porrastetusti ja sitten kai loput yhdessä erässä. Lauantain kartat löytyvät täältä 1 ja 2.

Alku lähti todella hyvin liikkeelle, ajoimme Kauniaisten laskettelurinteelle yläkautta ja ajoin mäen alas rastille, siitä matka jatkui Lippajärven kautta Laaksolahteen, jossa tapahtui kisan ainoa isompi suunnistusmoka. Olin ajatellut ilman sen tarkempaa suunnitelmaa että ajamme pikkuteitä etelään Lähderannantielle mutta tarkkaavaisuuden herpaantuminen rastilta lähdössä ja tarkemman suunnitelman puute aiheutti sen että lähdimme puistosta itään emmekä etelään. Kaiken huipuksi ehdimme ajaa reilun matkan väärään suuntaan ennen kuin tajusin ettei nyt ole kaikki kohdallaan eikä tarkempaa tietoa missä kohdassa olemme. Ei auttanut muutakuin tehdä U-käännös, lähteä ajamaan takaisin päin ja kompassin mukaan suunta etelään. Tiesin että jossain vaiheessa tulemme joko Lähderannantielle, Riihiniityntielle tai Karakallion läpi menevälle tielle. Tietysti osuimme sille huonoimmalle vaihtoehdolle, mutta siinä vaiheessa tärkeintä oli vain päästä kartalle nopeasti ja suurinpiirtein oikeaan suuntaan. Lopulta pummattua tuli tuollaiset 10 minuuttia, seuraavalta rastilta tuli jo tiimejä vastaan kun sinne menimme. Väliaikatietona olimme tässä vaiheessa järjestäjien mukaan n. 7 minuuttia kärkeä perässä, jossain 4-6. sijoituksella.

Otimme pari tiimiä seuraavalla rastivälillä kiinni ja ajoimme samaa tahtia heidän kanssaan pari seuraavaa rastiväliä, vaikkakin hiukan eri reittejä. Emme tulleet kisaan peesailemaan ketään ja todellakin teimme omat valinnat joka vaiheessa, sekä hyvässä että pahassa. Viimeisellä rastivälillä ennen Leppävaaraa tein hiukan huonon reittivalinnan ja kiersimme turhaan ylämäen kautta, tässä taisi muutama ylimääräinen minuutti mennä.

Leppävaaran Quest oli suunnistus jossa haettiin 5 helpohkoa rastia vapaassa järjestyksessä. Matkaa suunnistuksessa tuli n. 4 kilometriä. Suunnistuksen jälkeen matka jatkui parin rastin kautta Mäkkylään Questille. Questin löytäminen aiheutti hiukan hankaluuksia kun ajoimme oikean polun ohi ja lähdimme ajamaan parikymmentä metriä myöhemmin lähtevää polkua. Vajaa 5 minuuttia tuossa saattoi mennä hukkaan, itse Quest oli helppo "etsi kaksi rastia juoksuhaudoista" kun sinne asti päästiin.

Mäkkylästä ajoimme Vermon ja Pohjois-Tapiolan kautta Otaniemeen, jossa lauantain kohokohtana oli laskeutuminen sähkötalon katolta. Tässä vaiheessa eroa kärkeen oli kertynyt jo 15-20 min. Olimme tuossa vaiheessa viidentenä järjestäjien tietojen mukaan.

Laskeutumisen jälkeen matkasimme TERESin kanssa kissaa ja hiirtä leikkien, meillä onnistui reittivalinnat hiukan paremmin ja pääsimme ennen heitä Lauttasaaren eteläkärjen Questiin jossa piti etsiä 5 rastia jotka oli sijoitettu n. 2 metrin päähän rantaviivasta. Otimme tämän Questin ehkä vähän turhankin tarkasti, kaikki rastit olivat ihan loogisissa paikoissa eikä ihan joka kiven taakse olisi tarvinnut liukastella pyöräilykengät jalassa. Kolmen kilometrin liukastelun jälkeen jatkoimme matkaa muutaman rastin kautta maaliin. Lopussa ei mitään isompia säätöjä tullut ja onnistuneiden reittivalintojen johdosta olimme maalissa ilmeisesti neljäntenä tiiminä oman kellon mukaan ajassa 4:14, 18 minuuttia kärjen jälkeen. Tosin kyseinen tiimi oli lähtenyt ehkä 1-2 min meidän jälkeen liikkeelle, eli hävisimme nopeimmalle tiimille n. 20 minuuttia lauantain etapilla, eli suurin piirtein sen verran mitä matkalla tuli yhteensä pummailtua. Tarkkoja loppuaikoja ei ole vielä julkaistu tätä kirjoittaessa mutta järjestäjien soiton mukaan olimme yhteistuloksissa kolmansia.

Lauantain etapilla pyöräilyä tuli yhteensä melkein 60 km ja juoksua/suunnistusta 7 km. Kokonaismatkaa koko kisassa tuli n. 115 km, josta pyöräilyä 85km, juoksua/suunnistusta 22km ja melontaa 8km.

Lauantain reitti:


Kommentteja kisasta
Poislukien muutama pikku kömmähdys kilpailu oli hyvin järjestetty. Harri Hollo oli tehnyt hienon ja haastavan radan, varsinkin pyörällä ajaessa oli runsaasti reittivalintoja joista valita. Questejä oli paljon ja järjestäjiä oli runsaasti paikalla rasteilla. "Seikkailumelonta" on aina hauskaa, siinä on erilailla tunnetta mukana kuin jotain ison järven selkää ylittäessä.

Ehkä isoimpana parannusehdotuksena alun säätämisen lisäksi on että tämän tasoiseen kisaan tarvitaan ehdottomasti EMIT leimaus jatkossa. Pihtileimaus kuuluu jonnekin maakunnan pienien suunnistusseurojen omiin harjoituksiin, jos sinnekään. Ainakin itse olen valmis maksamaan ylimääräistä siitä ettei tarvitse sormet kohmeessa koittaa pihdeillä osua oikeaan ruutuun märässä leimauskortissa.

Muita pienempiä kauneusvirheitä oli järjestäjien halu antaa kartat vasta viime hetkellä (joka tarkoitti ettei karttoja ehtinyt suojata kastumiselta) ja yöpymiskassien hiukan pitkä kierto yöpymispaikkaan kun aika moni tiimi ehti sinne ennen kasseja joissa oli kaikki vaihto- ja huoltokamat. Näistä huolimatta kokonaisuus oli hyvä ja oli kiva olla mukana tapahtumassa. Suosittelen.

Loppusanat

Omalta osalta kisa meni hyvin, fyysisesti jaksoin hyvin, suunnistuksellisesti jäi vähän parannettavaa kesän muihin koitoksiin. Tiimi toimi hyvin yhdessä huolimatta siitä ettemme ehtineet kertaakaan treenata yhdessä ja Laurin edellinen seikkailukisa taisi olla Lapinkulta Challenge vuonna miekka ja kypärä ja Antti oli ensimmäistä kertaa seikkailukisassa. Toivottavasti sain heidät innostettua pysyvämmin tämän hienon ja haastavan lajin pariin. Laurin seuraava koitos on Pedasport Experience ja toivon mukaan Anttikin löytyy jostain joukkueesta kesän varrella.

Omalta osaltani seuraavana koitoksena on Janne H:n kanssa Spring Adventure muutaman viikon päästä, siihen heti perään 12h Kevät-rogaining ja toukokuun loppupuolella 12h Salpaus-rogaining. Treenien suhteen tavoitteena on panostaa melontaan ja tekniseen maastoajoon.

Janne S.