Uuden maastopyörän metsästystä vol. 2

JanneS:n aiemmin kirjoittaman jutun teemaan liittyen tässä tarinaa toisenlaisesta polkupöyrän hankintaprosessista.

Olen läpi talven käyttänyt päivittäisien työmatkojen ajoon täysjoustofillaria keleistä huolimatta. Pakkasella monelta pyöräilijältä hajosi takaiskari, mutta onneksi oma pyöräni säilyi ilman suurempia vahinkoja. Sen sijaan kevään märät kelit ja hiekotushiekan yletön määrä sai miettimään toisenlaisen kulkupelin hankintaa.

Lähtökohtana oli siis ostaa fillari, joka pelittäisi hyvin asvaltti- ja hiekkateillä ajossa mutta kestäisi myös satunnaista maastoajoa. Varsinkin, kun valtion päivärahoilla elelevä pikkuveli voisi joskus haluta maastolenkeille mukaan. Cyclocrossari putosi spekulaatioista pois jo alkumetreillä, sillä enhän kotiinikaan osta vuodesohvaa, kun tarvitsen sohvaa ja sänkyä. Nämä saavat olla eri paketeissa, sillä kompromissi on aina kompromissi.

Teemaksi muodostui tilin saldoon vilkaisun jälkeen "jäykkäperäinen mahdollisimman halvalla". Mitä tahansa kuraa en kuitenkaan viitsinyt hankkia, joten osasarjojen taso sai mielellään olla luokkaa Deore XT/SLX, mielummin ensin mainittua. Silloin ainoa vaihtoehto ostaa edullinen pyörä oli lähteä tilaamaan Saksasta ns. tarrafillaria, eli Cubea, Radonia, Focusta jne. Keulan tavoitetaso kulki luokassa Reba, mutta Recon tai Tora voisi mennä hätätapauksessa.

Muutaman päivän nettisurffailun jälkeen kiikariin päätyi Cube LTD Race, jota viime vuotisena mallina sai hintaan 954,- postikuluineen Suomeen. Listalla oli vielä hetkeä aiemmin noin 50 euroa halvempi Radon, mutta huonompi keula ratkaisi asian. Fillari laitettiin tilaukseen 22.3., mutta seuraavana päivänä tuli viesti, että kyseinen kapistus oli myyty. Tilalle tarjottiin tämän vuoden mallia samaan hintaan, ja tämä tietysti passasi. Ei muuta kuin lasku maksuun, ja 8 päivää myöhemmin kotona odotti paketti.

Fillarin kasaukseen osallistui kahden hengen työryhmä, jonka nuorempi jäsen oli tosin vasta vuoden ikäinen. Intoa kuitenkin oli sen verran, että kasauksen jälkeen mies näytti ihan mekaanikolta rasvaisten käsien ja naaman takia.

Pääsiäisenä fillarilla tuli tehtyä pari testilenkkiä maantiellä, sillä metsissä oli vielä lunta ja jäätä melko paljon. Ensimmäisen lenkin jälkeen stemmi vaihtui 110 mm:stä 90 mm pitkään, ja hyvä ajoasento alkoi löytyä. Ei olisi mitenkään mahdoton ajatus lähteä johonkin lyhyempään seikkailukilpailuun jäykkäperäisellä.

Fillarin suurimmiksi plussiksi voidaan lukea vaihtajat ja keula, kun taas huonoina puolina ovat kiekot ja kammet. Painoa on luokkaa 11,5 kg, mikä johtuu pitkälti ylipainavista kiekoista. Kaiken lisäksi rihtaus on tehty vähän sinne päin, joten todennäköisesti pitää sekin taito opetella.

Uuden lelun myötä täpäri siirtyi pääsiäisen ajaksi vuosihuoltoon. Tekemistä riittää edelleen, sillä vuoden aikana likaa ehtii kertyä sellaisiin paikkoihin, joita ei ihan jokaisen lenkin jälkeen tule putsattua. Varsinkin, kun putsaus vaatii melko pitkälle vietyä purkamista.

Tässä kuvaa uudesta kulkupelistä:


JanneH