Tiimi kokoontui sunnuntaiaamuna yhdeksältä Mäntsälän Nummisissa epävakaassa säässä. Yön aikana vettä oli tullut reippaasti, mutta sade näytti loppuneen. Uusi kanootti, uudet melat ja uudet liivit pääsivät lopulta testiin, kun lähdimme melomaan kevyesti virtaavaa Mustijokea vastavirtaan kohti Mäntsälän keskustaa. Teknisesti matka ei tosin ollut ihan kanootin ensimmäinen, sillä JanneH oli jo edellispäivänä kokeillut sen toimivuutta veljensä kanssa.
Treenin tarkoituksena oli olla huhtikuun pitkä treeni, mutta toteutus poikkesi hieman alkuperäisestä, sillä JanneS osallistuu viikon päästä KY City Challengeen, emmekä halunneet tehdä liian pitkää melontaa mahdollisten lihaskipujen takia. Kaavailuissa oli vetää reilu pari tuntia, ja sen jälkeen heittää pieni lenkki fillareilla.
Mustijoki oli valikoitunut paikaksi siitä syystä, että sinne oli lyhyt matka kanootin säilytyspaikasta JanneH:n vanhemmilta. Joki on riittävän leveä, eikä virtaus keväälläkään ole liian suuri. Toisaalta taas jokeen liittyvää Mäntsälänjokea pääsi melomaan hyvin, kun vesi oli ylhäällä.
Nummisista meloimme Mäntsälänjoen haaraan, ja siitä kohti keskustaa golf-kentän taakse, jossa vastaan tuli pato. Sen jälkeen melonta olisi muuttunut rikkonaisemmaksi erinäisten esteiden takia, joten käännyimme padolla takaisin ja palasimme lähtöpisteelle tehden Mustijoella vielä pienen koukun. Melomamme matka oli kaiken kaikkiaan noin 19 km ja aikaa kului 2,5 tunnin luokkaa. Vastavirtaan vauhti oli noin 2 km/h hitaampi verrattuna myötävirtaan. Tahti oli rauhallinen, ja tarkoituksena oli vain saada tuntumaa veteen talven jälkeen.
Harjoituksellisesti parasta antia oli Mäntsälänjoen pätkä, jossa vesi virtasi voimakkaammin ja joki mutkitteli. Erityisesti vastavirtaan käännöksissä oli vielä pieniä ongelmia, ja muutamaan otteeseen virta vei kanoottia enemmän kuin melojat. Jos mutkaan ei kääntänyt riittävästi ennakoiden, piti virta huolen siitä, että mutkan jälkeen mentiin suoraan, vaikka kuinka yritti kääntää.
Toinen opettavainen kohta oli hieman ennen patoa, jossa vesi virtasi niin voimakkaasti, että eteenpäin ei enää meinannut päästä. Käänsimme kanootin sujuvasti virtaavassa vedessä, ja palasimme vauhdikkaasti takaisin.
Päästyämme autoille heitimme vielä puolen tunnin mittaisen loppuverryttelyn fillareilla kovassa tuulessa. Kotiintuloajat eivät sallineet pidempää kurvailua, mutta saimme kuitenkin fillarit edes vähän kuraisiksi ennen kuin ne piti pakata takaisin autoihin.
Reissu osoitti sen, että vaikka melontataito on tiimissä vielä heikko, on sen parantamiselle hyvät lähtökohdat. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaisesti, pitäisi kipon liikkua loppukesästä jo hiukan eri tahtia. Tekniikan oppiminen ja nopeampitempoinen rytmi tulevat viemään kanoottia vauhdikkaammin eteenpäin, eikä näitä opi kuin harjoittelemalla.
JanneH
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti