Yleistä
Odotukset kilpailun alla olivat kovat koska tiesimme lajien olevan tiimille suosiolliset. Yleisesti ottaen olemme olleet todella vahvoja packraftingissä ja pitkä melonta tarkoitti että muihin kuin kärkitiimeihin saisimme etua. Yhteistreenejä ja kisoja on jo sen verran takana että kaikenlaiset säätöpaikat (questit, uimapatjojen puhaltamiset ja -tyhjentämiset jne.) kisan aikana sopivat meille hyvin. Etenemisen suhteen taktiikkana oli kesän lukuisista kisoista tuttu roolijako jossa JanneH suunnistaa ja vetää tiimiä ja minä koitan roikkua parhaani mukaan vauhdissa mukana, ainoana poikkeuksena melonta jossa suunnistin ja ohjasin takapenkiltä.
Startti
Kilpailu alkoi poikkeuksellisesti yhteislähtönä pyörillä suuntana Porkkalanniemi reilun kahdenkymmenen kilometrin päässä. Alussa vauhti oli kohtuullisen kova mutta onneksi rauhoittui hieman pääjoukon päästyä Porkkalantielle. Ainakin yksi ojaanajo matkalla sattui heti ensimmäisen pakun tullessa vastaan kapealla Honksbyntiellä mutkassa, mutta kuin ihmeen kaupalla ilmeisesti mitään vakavampaa ei sattunut. Ajoimme pääjoukon mukana TA1:lle Porkkalanniemeen muiden n. 15 tiimin kanssa, jotka pysyivät vauhdissa mukana. Etu ryhmässä ajamisesta tuulisella säällä oli sen verran iso, ettei mitään irtiottoyrityksiä alun kiihdytyksen jälkeen ollut, vaan kärkitiimitkin ajelivat rauhassa pääjoukon kärjessä.
Coastaleering
Nopean vaihdon jälkeen lähdimme kymmenenneltä sijalta minuutin kärkeä jäljessä Coastaleeringiin. Allekirjoittaneen vauhti juoksussa kipeällä nilkalla oli jotain huvittavan ja säälittävän välimaastosta, joka toki tarkoitti JanneH:lle rauhallista suunnistusta ja rastit löytyivätkin ilman ongelmia. Kalliot olivat todella liukkaita ja ykden melkein tippumisenkin näimme. Nastat olisivat olleet hyvät maastolenkkareiden pohjassa, mutta yleisesti nastarit ja uimapatjat eivät oikein tule toimeen keskenään, josta syystä tällä kertaa menimme liukastellen suunnistuksen läpi. Pari tiimiä ohitti alkupätkällä meidät ja lopun saimmekin tehdä ihan omaa suoritusta tullen vaihtoon n. 5 minuuttia kärjen perässä sijalla 12.Quest ja Packrafting
Nopean vaihdon ja lyhyen pyöräilyn jälkeen saavuimme TA2:lle, jossa vuorossa oli quest ja heti perään packrafting-suunnistus. Questinä oli soutuveneellä rastin hakeminen läheisestä saaresta ja pienen säädön jälkeen pääsimme liikkeelle. Emme oikein löytäneet veneelle sopivaa tasapainoa ja meno oli sen mukaista, mutta onnistuimme puhaltamaan matkan aikana patjat valmiiksi ja tutustumaan jo packraftingin karttaan. Questin jälkeen otimme vielä ylimääräisen minuutin lenkin ja kävimme varmuuden vuoksi varmistamassa tarvitseeko vaihto leimata erikseen - ei tarvinnut.
Packraftingissa hyvin valitut ja testatut uimapatjat toimivat moitteettomasti ja nousimme useita sijoja hyvän suunnistuksen ja nopeiden patjojen ansiosta. Ilmeisesti kovin monikaan kärjessä menevistä tiimeistä ei ollut katsonut karttaa kovin tarkasti, sillä heti ensimmäiselle rastille mennessä saaressa sinkoili edestakaisin useampia tiimejä. Itsellä oli naurussa pitelemistä menoa katsellessa uimapatjalta, rasti näkyi yksinäisessä puskassa saaren rannassa lähestymissuunnastani tullessa selvästi jo kauempaa ja moni meni toiselta puolelta puskaa ohitse noin metrin päästä huomaamatta rastia. Luodot olivat todella liukkaita ja JanneH löi polvensa kiveen viimeisen packrafting-rastin jälkeen. Onneksi juoksua ei enää ollut ohjelmassa eikä rannasta ollut montaa kymmentä metriä pyörille.
Siirtymä pyörillä melonnan vaihtoon
Packraftingin jälkeen sulloimme patjat takaisin reppuun ja jatkoimme pyörillä ensin Porkkalantielle ja sieltä pikkuteiden sekä yhden rastin kautta Hirsalantielle ja melonnan vaihtoon. Oma vauhtini alkoi ylämäissä hiipua ja käytimme Lapissa hyväksi havaittua hinausta hyväksemme tasoittamaan tiimin jäsenten pyöräilyvauhtien epäsuhtaa. Pidimme hinausköyden pitkiäkin aikoja kiinni, mutta käytännössä itse hinaus keskittyi ylämäkiin, tasaisella ja alamäissä pelkkä peesietu auttaa riittävästi pitämään tiimin kasassa, ja ylämäissä hinausköysi varmistaa ettei innokkaampi edelläajaja pääse karkaamaan. Tuntemusten mukaan menimme tämän välin rauhallista vauhtia, ilmeisesti kuitenkin vauhti oli muillakin rauhallinen tässä vaiheessa kisaa, koska jäimme väliaikojen mukaan tällä suhteellisen pitkällä pyöräilyvälillä kärjelle vain 4 minuuttia ja olimme kärkeä perässä n. 8 minuuttia melonnan vaihdossa.
Melonta
Melonta oli päivän lajeista se, joka etukäteen hiukan huolestutti, jos tuuli olisi ollut kova. Tiimin melontaharjoitukset ovat enemmän keskittyneet jokiin kuin merellä melontaan ja Martressa on enemmän painotettu nopeutta kuin tasaista tukevaa menoa. Tästä syystä lähdimme taktiikalla, että melomme kaikki rastivälit mantereen puolella.
Heti alussa ohitimme yhden tiimin, joka oli lähtenyt matkaan vuokrakanootilla ja muutamia selkiä näkyi useamman sadan metrin päässä edessä niiden kuitenkaan lähestymättä matkan varrella. Lähestyessämme melonnan rastia 13 kärkitiimejä alkoi tulla vastaan ja näimme, että eroa on kertynyt jonkin verran lisää. Kaikki tiimit (Woodman, Omjakon, SOS I ja II) valitsivat mantereen puoleisen reitin rastille 14, kunnes muutaman minuutin meidän perässämme tullut Rahtiklinikka otti ensimmäisenä ulomman reitin. Väliaikojen perusteella sisempi reitti oli muutaman minuutin nopeampi. Tässä vaiheessa näimme, että olemme omassa sarjassa viidentenä ja takana uhkaajina oli käytännössä enää Rahtiklinikka ja n. 5 minuutin päässä rogaining.fi, muut olivat sen verran kaukana, että tiesimme, ettei sieltä ketään muita voi enää ohitse tulla.
Toisin kuin muut siihen asti otimme rastilta 14 mantereen puoleisen reitin. Tässä hävisimme väliaikojen perusteella ehkä noin minuutin ja lähestyimme rastia 15 noin 100 metriä ulompaa reittiä tullutta Rahtiklinikkaa edellä. Valitettavasti lähtömme rastilta hiukan epäonnistui ja sain yhden extrakierroksen uintia tässä vaiheessa melontaa. Lähdimme lopulta melomaan rastilta Rahtiklinikan kanssa samaan aikaan, kajakkikaksikko kulki kuitenkin sen verran lujempaa, että jäimme loppupätkällä puoli minuuttia. Rantautumisessa tein vielä toisen extrauintikierroksen kun hyppäsin veteen takapaikalta keulan osuessa maihin vain huomatakseni, että vettä siinä kohtaa oli vielä puolitoista metriä. Teimme tästä huolimatta nopean vaihdon, valitettavasti Rahtiklinikan pojat tekivät kokeneina kehäkettuina vähintään yhtä nopean vaihdon, emmekä päässeet heidän peesiin kiinni.
Loppupyöräily ja uinti
Poljimme väliaikojen mukaan kolmanneksi nopeimman ajan lopun lyhyessä pyöräilyssä häviten vain Woodmanille ja Rahtiklinikalle. Maalialueella oli jo kuitenkin selvää, ettemme saa Rahtiklinikkaa enää kiinni mutta ohittelimme ehkä kolme muissa sarjoissa kilpailevaa tiimiä ja rantauduimme ajassa 5:32.
Kartta:
Lopputuloksista
Lopputuloksissa nousimme yhden sijan viidenneksi Rahtiklinikalta puuttuvan vaihtoleiman takia. Sijoitus on tiimin paras multisport-cupin kilpailuissa ja juurikin sen tavoitteen mukainen, mikä tälle kaudelle asetettiin. Tästä paremman sijoituksen saaminen edellyttää joko hyvää tuuria tai allekirjoittaneen juoksu- ja pyöräilyvauhdin dramaattista nopeutumista tai molempia edellämainittuja. X-kaatoon voi olla epärealistista kovin paljoa tehdä nopeuden suhteen, varsinkaan kun kunnon juoksutehotreenit estävä nilkkakipu on vielä paikallaan, mutta ensi kauden juoksu- ja pyöräilyvauhtiin voi vaikuttaa vielä paljon.
Muita kommentteja
Alun yhteislähtö pyörillä aiheutti kohtuullisen paljon keskustelua kilpailijoiden keskuudessa. Kärkitiimit ymmärrettävästi kritisoivat ratkaisua koska käytännössä eron tekeminen pääjoukkoon alun pyöräilyssä oli lähes mahdotonta. Meidän kisan kannalta ratkaisu oli hyvä täysin päinvastaisesta syystä, pysyimme kärjen matkassa paljon pidempään kuin normaalisti, toki saman edun saivat myös kaikki pahimmat kilpakumppanimme eikä tällä lopputuloksiin ollut muuta merkitystä kuin että erot loppuajoissa olivat pienemmät kuin yleensä. Ehkä se tärkeämpi kritiikki kuitenkin sekä kärkitiimien että muiden osalta kohdistui siihen tosiasiaan, että kapeilla teillä isossa ryhmässä ajaminen oli todella vaarallista. Järjestäjät olivat kyllä hyvin ohjeistaneet, ettei vierekkäin saa ajaa, mutta käytäntö osoittautui toiseksi. Ilmeisesti ainoa toimiva käytännön ratkaisu on vaikka väkisin keksiä joku prologi kisan alkuun, niin paljon kuin oma diesel koneeni inhoaakin näitä "syke suoraan anaerobiselle alueelle startista"- lähtöjä.
Kisa oli hyvin järjestetty ja reitti oli hyvin suunniteltu. Mitään moitteen sanaa en oikein keksi edellä mainitun palautteen lisäksi. Pyöräily oli viime vuoden APA:n tapaan jouduttu "uhraamaan" muiden suorituspaikkojen siirtymätaipaleiksi, kylläkin erittäin hyvistä ja ymmärrettävistä syistä. Porkkalanniemen coastaleering oli hieno, paikka sinänsä oli tuttu jo entuudestaan monilta päiväretkiltä. Packraftingille oli löydetty hyvä merellinen suorituspaikka vaikka viime vuoden kaltaiseen maastoon ei tällä kertaa päästykään - tosin maastot olivat niin paljon erilaiset, että niitä on oikeastaan turha edes yrittää vertailla keskenään. Melonta oli pitkästä aikaa merellä ja se toi uuden kivan kokemuksen yleisen joki-järvimelonnan vastapainona, ja onneksi melontaa oli riittävästi. Kiitos järjestäjille jälleen hyvästä kisasta, X-kaadossa nähdään.
Nyt kevennellään muutama päivä ja sitten taas treenit kohti X-kaatoa jatkuvat, suunnitelmissa on osallistua aktiivisesti yöiltarasteille ja muuten mennään käytettävissä olevien aikataulujen ja fiiliksen mukaan. Pitkää pyörälenkkiä on vielä tiedossa kun säät sen vähän aikaa sallivat ja toivon mukaan fysioterapeutti saa jalan kuntoon, jotta ehdin vetämään muutamat kovat juoksutreenit ennen X-kaatoa. Oma kilpailukalenteri näyttää siltä, että jäljellä on enää X-kaato ja Mammuttimarssi. Mielenkiintoisia tapahtumia olisi vaikka kuinka paljon (Tour de Helsinki, Tour de Tampere, Nuuksio MTB, jne.) mutta jotain priorisointeja on pakko tehdä.
JanneS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti