No Limit Adventuren kisaraportti

Tiimi osallistui lauantaina laihoin tuloksin Tenholassa käytyyn No Limit Adventureen. Järjestelyiden osalta kilpailu täytti kaikki ennakko-odotukset, ja reitti kierteli upeissa maastoissa niin kuivalla maalla kuin vedessäkin. Kilpailun formaatti oli suoraviivainen, eikä sisältänyt turhaa nypläystä.

Kilpailun startti oli vasta klo 10, joten mielessä oli ajatus siitä, että tällä kertaa ei tarvitse herätä kovinkaan aikaisin. Matkaa kisapaikalle oli kuitenkin lähes pari tuntia, joten kello herätti 5.10.

Sää matkan aikana ja kisapaikalla oli sumuinen ja kolea. Ennen starttia oli hyvin aikaa laitella kamoja, suunnitella reittiä ja harkita vaatetusta useaan kertaan. Ennen kilpailua saatiin vain yksi kartta, muut kolme karttaa saatiin käteen matkan aikana. Lähtöpaikka sijaitsi noin 8 km päässä kilpailukeskuksesta, mutta onneksi siirtyminen onnistui joukkueen kuvaajan kyydillä, joten alkuverryttelyä ei tarvinnut tehdä fillareilla.

Alusta lähtien tarkkailuasemissa

Kilpailun startti tapahtui hiekkarannalta, josta lähdettiin jalan hakemaan viittä rastia vapaassa järjestyksessä. Ampaisin heti paukusta hyviin asemiin, sillä alun juoksupätkillä on tärkeää pysyä kärkiletkassa. 200 metrin juoksun jälkeen vilkaisin taakseni ja huomasin, että JanneS:n vauhti ei ollut parhaimmillaan. Hiljensin vauhtia ja kärkijoukkueet painelivat ohitse oikealta ja vasemmalta.

Letka paineli vastaan tulleesta tienristeyksestä vasemmalle metsässä olevalle rastille, mutta ajattelin, että haemme sen vasta lopussa, jotta pääsisimme porukan edelle pidemmällä olevalle rastille. Hetken kuluttua kuitenkin letka ohitti meidät taas. Rastin jälkeen tipuimme lopullisesti letkoista.

Valittu rastien kiertojärjestys osoittautui huonoksi ratkaisuksi, sillä väliin jätetyn rastin hakeminen lopussa vei enemmän aikaa. Varsinkin, kun sille ei osuttu kuin telkka pönttöön. Tahmeasta juoksuvauhdista ja lopun pienestä kierrosta johtuen lähdimme melontaosuudelle ristoulmalamaisesti tarkkailuasemista.

Melonnan kartta saatiin vaihdossa, ja tällä kertaa se oli mallia ilmakuva. Luonnollisesti en tutkinut karttaa tarkemmin, vaan laitoin sen nopeasti telineeseen. Ensimmäistä rastia kohden meloessa yritin tavata, missä mennään, mutta en päässyt kunnolla jyvälle. Vähän ennen rastia olin melkein varma, että muut menevät väärään suuntaan, mutta seurasimme silti perässä. Rastilla tajusin, että kartta oli väärin päin telineessä ja luin väliä väärään suuntaan. Syynä tähän oli se, että lähtöpaikkaa ei oltu merkattu karttaan, mikä aiheutti hämmennystä.

Pienen kantopätkän ja vastatuulen ryhdittämän järviosuuden jälkeen tarjolla oli coastaleeringia. Neljä rastia oli sijoiteltu vuorotellen eri niemiin, ja vaihtoehtona oli joko uida tai kiertää. Yhden välin päätimme uida, mutta seuraavat kiersimme rantaa pitkin. Vaihtoehdot olivat todennäköisesti aika lailla nopeimmat, kun vertasi muiden juokkueiden etenemiseen.

Tämän jälkeen taas melottiin ja välissä kannettiin kanootti yhden kannaksen yli. Nyt melontaa vauhditti onneksi myötätuuli. Jos juoksupätkällä tuntui eteneminen hitaalta, niin sitä se oli myös melonnassa. Vuokrakanootteja kyllä ohiteltiin, mutta ei läheskään niin nopeasti kuin Acronilla pitäisi. Lisäksi rantautumiset mentiin varovasti kanoottia säästellen, joten niissä otettiin takkiin muutamia sekunteja. Treeniä Spring Adventuren jälkeen oli ollut liian vähän ja se näkyi.

Pitkä pyöräily peesaillen

Melonnan jälkeen lähdettiin pyöräilyyn, joka jakautui kahteen erilaiseen osaan. Ensin ajettiin alle puoli tuntia kestävä teknisempi polkuosuus, ja sen jälkeen runtattiin metsäautoteitä ja hiekkateitä puolisentoista tuntia. Teknisen pyöräilyn alku mentiin varovasti, sillä sade oli tehnyt juurakkoisesta ja kivisestä polusta liukkaan. Alkupätkällä tuntui olevan vaikeuksia luottaa fillariin uuden karttatelineen kanssa, sillä teline peitti näkymää hieman enemmän kuin vanha.

Teknisen pyöräilyn loppupäässä vauhtia alkoi löytyä, mutta letkassa ohittaminen ei ollut helppoa saati edes kannattavaa. Kun selkeämpi tykitysbaana aukeni, ajoimme parin joukkueen letkassa. Kerran ehdin jo vaihtaa vaihdetta tarkoituksena kiihdyttää ohi, mutta takaa tuli komento, että pysytään letkassa. Kun rastilta 13 lähdettiin ajamaan tietä, tulivat takaa Omjakonin Heikki ja Outi. Heidän peesissään paineltiin pitkä tiepätkä vastatuuleen Heikin tehdessä lähes koko matkan ajan työt. Jossain vaiheessa Teres tuli takaa ohi ja keulille, minkä jälkeen vauhti vaihteli jatkuvasti. Heidän etenemisensä päättyi kuitenkin tiepätkällä pahannäköiseen kaatumiseen.

Rastilla 14 piti merkata karttaan kahden bunkkerin sijainti, ja näissä paikoissa sijaitsi rastit. Molempien rastien lähistöllä oli hämäykseksi myös toiset rastiliput, jotka piti käydä itsepintaisesti katsomassa, vaikka selvästi oli sanottu rastien olevan bunkkereissa. Sieltä matkaa jatkettiin kovassa myötätuulessa isompaa tietä. Pyöräilyn loppupuolella JanneS:n vauhti ylämäissä hidastui, joten peesit karkasivat. Pätkä oli kuitenkin onneksi sellaista, ettei siinä muiden apua tarvittu. Takaa tuli osuuden loppupuolella myös Karsun joukkue, jossa kilpailivat Laura ja Mikko.

Loppurypistys

Kisakeskuksessa odotti quest, jossa juostiin neljä 300 m kierrosta kenttää ympäri. Pari kierrosta mentiin käsi kädessä vetotaktiikalla, mutta syketasot nousivat nopeasti niin korkealle, ettei toisen vetäminen perässä tainnut vauhtia juuri lisätä. Questin jälkeen vaihdettiin jalkaan rullaluistimet, joilla luisteltiin lyhyt pätkä maailman huonointa asvalttia. Luistelutreenin puuttuminen tuntui ja näkyi etenemisessä, mutta ei muodostunut tällä kertaa joukkueen vauhtia hidastavaksi tekijäksi.

Viimeisenä osuutena oli vielä citysprintti Tenhola-cityssä. Lähdimme osuudelle hiukan Duron Tuomaksen ja Mikon perässä, mutta poikien vauhti oli tällä kertaa parempaa kuin meillä eikä heitä enää näkynyt parin ensimmäisen rastin jälkeen. Takana ei näkynyt ketään ja loppupätkä hölkkäiltiin maaliin vielä hiljempaa kuin kilpailun alussa, ja digitaalit pysähtyivät aikaan 5.04 ja rapiat päälle

Kommentit kilpailusta

Tiimin osalta suoritus oli alavireinen, mutta muuten kilpailu oli loistavasti järjestetty. Aika vaikea näitä yksittäisiä kilpailuja on pistää paremmuusjärjestykseen, mutta kärkipäähän tämän vuotinen No Limit Adventure ehdottomasti menee. Formaatti oli suoraviivainen, ja turha kikkailu oli jätetty pois. Reitinvalintavaihtoehtoja oli jonkin verran, mikä tuntuu olevan epätyypillistä tällaisille kilpailuille.

Sijoituksen parantaminen onnistuu jatkossa vain yhdellä tavalla, eli treenaamalla. Juoksupätkillä pitäisi pystyä vetämään lähes kärkipään vauhtia, ja melontaa treenata enemmän, jotta vauhti olisi edes välttävää. Pyöräilyosuuksien lopun hyytymisetkin saa pois ainoastaan ajamalla. Pieniä suunnistusvirheitä meinasi parissa paikassa tulla, mutta suunnistamiseen keskittyminenkin on helpompaa, jos vauhti on hyvää.

Hinausta ei päätetty ennakkokaavailuista huolimatta tehdä. Lopun selkeillä pyöräilyosuuksilla se olisi ollut ehkä mahdollista, mutta todennäköisesti toisen kilpailijan vetäminen perässä olisi ollut liian kova rasitus jalkalihaksille. Myös juostessa se olisi ollut hankalaa pätkien ollessa enemmän tai vähemmän metsän puolella.

Alla videokuvaa reissun varrelta. Saman videon löytää Youtubesta hiukan parempilaatuisena, tosin pitkällisen säätämisen jälkeen eri taustamusiikilla ja ihmeellisellä kuvasuhteella.



Kartta ja reitti


JanneS:llä on kilpailun jälkeen luvassa remonttia ja yskän parantelua, joten viivalla hänet nähdään vasta Hiiltomiehet Adventuressa. JanneH puolestaan osallistuu ensi viikonloppuna Jukolan viestiin OK Finnmapin joukkueessa.

JanneH