Edellisen päivän perinteinen oli selvästi ollut kova rasitus erityisesti jaloille, eikä edes sukkien pukeminen meinannut sunnuntaiaamuna onnistua. Lonkankoukistajat olivat niin kipeät, että pelkkä jalan nostaminen vaati käsien käyttöä. Tästä huolimatta viivalle oli mentävä, olihan sama tilanne ollut aiempanakin vuonna.
Lähtöpaikan sain onneksi nopean juoksun ansiosta melko läheltä kärkeä, joten ensimmäiseen nousuun ei tuhraantunut liikaa aikaa. Alku oli jälleen kerran reipas, vaikka pääasiassa tulikin mentyä letkan mukana. Lihaksisto lämpesi, eikä ensimmäisen 10 km aikana lihaksissa tuntunut juuri mitään kipua. Alkumatka mentiin lauantain tapaan: vauhti tuntui kovalta, mutta kello näytti muuta.
Ensimmäiset kivun tunteet jaloissa tulivat 10 km jälkeen mäkisemmällä osuudella. Jalkoihin alkoi tässä vaiheessa sattua, joten ajattelin lopusta tulevan täyttä tuskaa. Mitään syytä hiljentää vauhtia ei kuitenkaan ollut, sillä tasainen kova vauhti on paras taktiikka. Vaikka kuinka säästelisi voimia viimeiselle kympille, ei siellä pysty merkittävästi kovempaa enää hiihtämään.18 km:n kohdalla huoltopisteellä nappasin ensimmäisen geelin, joka tuntui vaikuttavan jaksamiseen. Laskuvoittoisella pätkällä tuli taas hiukan takkiin pulverisuksilta, mikä hiukan harmitti. 22-26 km paikkeilla olleille peltopätkille sattui eteen pienikokoinen nainen, joka oli huonoin mahdollinen peesi nimenomaan hiihtoa ajatellen. 26,5 km jälkeen pääsin kuitenkin huoltopisteeltä isokokoisen miehen perään, ja tuulinen suopätkä sujui loistavasti pidempiä liukuja tuulensuojassa hyväksi käyttäen.
Jo peltopätkillä tuli kuitenkin esille se, että kipeät lonkankoukistajat ja etureidet haittasivat selvästi liukumista. Jalassa ei yksinkertaisesti ollut riittävästi voimaa staattiseen pitoon, joten hiihto oli erittäin väkinäistä ja epävakaata. Kerran jopa vedin hidasvauhtisella suoralla nurin, kun jalka ei jaksanut korjata uraan lähtenyttä suksea.
Eteenpäin kuitenkin päästiin ja 37 km kohdalla saimme isomman letkan kiinni. Hiihtelin letkan perässä, ja ohitin vain, jos joku uhkasi jäädä letkasta. Noin 42 km kohdalla isoon mäkeen tuli kuitenkin eteen pari hidasta 20 km hiihtäjää, joiden taakse jäin. Letka meni karkuun, ja mäen päällä jouduin hiihtämään noin 100 m eron uudelleen kiinni. Letkan vauhti alkoi kuitenkin tuntua hitaalta, joten painoin viimeisen huoltopisteen ohi pysähtymättä. Letka jäi siihen ja edestä tuli pari selkää lisää.
Loppu tuntui sujuvan viime vuodesta poiketen helposti. Varsinaista hyytymistä ei tullut, eikä lihaskipu enää pahemmaksi muuttunut. Viimeisiin mäentömpäreihin pystyi jopa iskemään pienellä loikalla. Viime vuoden aika alittui 1,5 minuutilla, mikä johtui paremmin menneestä lopusta. Viimeinen 12 km tultiin lähes viisi minuuttia kovempaa.Latu oli lauantaista poiketen kova. Monet kehuivat keliä nopeaksi, mutta mielestäni viime vuonna oli vielä nopeampi. Saman päätelmän voi tehdä vertaamalla tuloksia. Happo Heikkisen sanoin keltainen merkki toimi hyvin, tosin ensi vuodeksi pitää laittaa harkintaan kilpatason voiteet.
Tässä vielä reissun väliajat 5 km välein järjestäjän mittauksen mukaisesti:(km - väliaika - kumulatiivinen)
5 20.29 20.29
10 15.10 35.39
15 16.46 50.25
20 17.38 1.10.03
25 15.36 1.25.39
30 17.30 1.43.08
35 14.59 1.58.07
40 16.50 2.14.57
45 16.44 2.31.41
50 14.40 2.46.21
Hiihdon "kilpailukausi" on tältä talvelta ohi, ellei mitään mullistavaa tapahdu. Viime viikolla tuli tosin katseltua lentolippuja Kajaaniin, mutta hintaa tulisi vähän liikaa 60 km hiihdon takia. Olisi Vuokatti-hiihdossakin toki mahdollista hiihtää sekä vapaan että perinteisen kilpailu, mutta jää tänä vuonna kokematta.
JanneH
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti