Kausi 2011 kisa kisalta

Vuonna 2011 Lupus Extremen toiminta oli aktiivista ja kauteen mahtui monta hienoa seikkailu- tai multisport-kisaa sekä kotimaan pisimmät rogaining-kilpailut. Tässä jutussa on koosteena kauden kilpailukohokohdat ja mistä mikäkin kilpailu muistetaan.

Spring Adventure 7.5.

Kauden multisport-avauksessa Karjaalla Lupus Extreme oli mukana kahdella joukkueella. JanneH ja Jussi Kallioniemi osallistuivat miesten kilpasarjaan ensimmäistä kertaa yhdessä ja Reijo ja Anu kisasivat sekasarjassa. Kilpailun taso oli kovin moniin vuosiin ja mukana oli useampi joukkue myös Virosta. Kilpailun aikana melottiin pariin otteeseen, pyöräiltiin ja juostiin niin metsässä kuin kaupungissakin.

Talven jälkeen homma oli vielä hakusessa ja palkintopallisijat jäivät saavuttamatta. Reijon ja Anun vauhti oli sekasarjassa ylivoimaista, mutta unohtunut leimaus melonnan vaihtopaikalla pudotti sijoitusta. JanneH ja Jussi taas hakivat vielä tuntumaa ja joutuivat toteamaan seitsemän joukkueen olleen nopeampia.

Joukkueet lähtöviivalla (kuva: Tuomas Sovijärvi)
Salpaus-rogaining 7.5.

JanneS ja Juha Päivärinta kävivät Lahden suunnalla hakemassa tärkeää rogaining-kokemusta 12 tunnin Salpaus Rogainingista. Alun hyvästä vauhdista huolimatta lopputuloksissa tiimi jäi kahdeksanneksi isojen pummien johdosta. Hyvää kokemusta kilpailusta tuli kuitenkin kauden päätapahtumaa Retki-rogainingia varten.

No Limit Adventure 11.6.

Multisport cup jatkui kesäkuussa Solvallassa Espoossa. Lämpötila kipusi kilpailun aikana 30 asteen kieppeille ja teki tehtävänsä monelle joukkueelle. Reitti oli sen verran pitkä, että seitsemän tunnin aikarajassa kaikki rastit ehti hakea miesten kilpasarjassa vain yksi joukkue ja sekasarjassa pari. Lajeina perinteisten melonnan, juoksun ja pyöräilyn lisäksi oli myös coastaleering ja rullaluistelu.

Reijo ja Anu ottivat sekasarjassa toisen sijan Omjakonin Heikki Hihnalan ja Outi Sepän korjatessa potin. JanneH ja Jussi Kallioniemi taistelivat pitkään miesten kilpasarjan kolmannesta sijasta mutta joutuivat antautumaan muutamalla minuutilla. Kolmatta joukkuetta kipparoinut JanneS kiersi reittiä yksin täyden ajan parina olleen Matti Antilan keskeytettyä muutama tunti ennen maalia.

Joukkueet ennen starttia kuuntelemassa ohjeita
Rokua Geopark Challenge 22.-23.7.

Kesän ainoa kotimainen pitkä kisa käytiin Rokualla Rokua Geopark Challenge kisassa. Tiimiläisistä Anu ja Reijo ottivat osaa 24h Extreme sarjaan. Anu kiiti voittoon ScandinavianOutdoorStore.com:n joukkuueessa Riitta Siltasen ja Taija Huuskosen kanssa. Reijo kisasi Omjakonin joukkueessa Heikki Hihnalan ja Niko Sorvarin kanssa. Niko saatiin joukkueeseen viime metreillä vaihdoksen kautta. Joukkueen lopputulos oli kokonaiskilpailun 6. sija, viimeinen joukkue, joka pääsi koko radan läpi ilman cut-offeja.

Kisa käytiin hienoissa oululaismaisemissa ja varmasti kaikkein mieleenpainuvin osuus oli trekkaus kuuluisilla suo-osuuksilla. Näin jälkikäteen nekään suoosuudet eivät enää tunnu olleenkaan niin pahoilta kuin siellä rämpiessä. Mielenkiintoiseksi kisan alun teki Omjakonin myöhästyminen noin 20 minuuttia lähdöstä, kun Heikki käväsi aamutuimaan vielä asiakkaissa. Ensimmäisen pitkän osuuden coastaleering oli kaikkien mieleen. Hienot maisemat, vaihtelevuutta ja virkistävä vesi piti joukkueiden mielialan korkealla.

Normaalia vetisempi rullaluisteluosuus (kuva: Tuomas Sovijärvi)
Archipelago Adventure 20.8.

Multisport cupin kolmas osakilpailu käytiin meren äärellä. Kilpailusta jäi mieleen kova tuuli ja aallokko, jotka haastoivat seikkailijoita erityisesti melontaosuudella. Noin puolet joukkueista suoritti melonnan aikana omaehtoisen uinti-questin, näiden joukossa Reijo ja Anu. Kilpailussa oli peruslajien lisäksi erittäin hieno saaristossa tehty coastaleering.

JanneH ja Jussi Kallioniemi johtivat kilpailua parin ensimmäisen tunnin ajan, mutta putosivat melonnan aikana kolmannelle sijalle pitäen sen loppuun saakka. Reijo ja Anu ottivat niin ikään kolmannen sijan sekasarjassa.

Retki-rogaining 20.8.

JanneS:n ja Juha Päivärinnan kauden päätapahtuma Retki-rogaining kisattiin Raaseporissa. Reittisuunnitelma oli tehty hiukan liian toiveikkaaksi, joka tarkoitti isoja pistemenetyksiä, kun tiimi joutui oikaisemaan kisan loppupuolella. Kyseessä oli molempien ensimmäinen 24 tunnin jalan käyty kilpailu, joten lopputulokseen 10. sija 122km etenemisellä voi olla todella tyytyväinen.

Parhaiten kisasta jäi mieleen vajaan kahdeksan tunnin kohdalla tehty Siwa-visiitti, jolla mukaan tarttui pari litraa kokista, ja kokiksen säännöstely sen jälkeen, että sitä riittäisi mahdollisimman pitkälle. Toinen aika paljon tuskaisempi muistikuva on kisan loppupuolelta, kun jokainen kivi tuntui jalkapohjassa pistävänä kipuna. Oppina jäi mieleen, että ne 100km jälkeiset kilometrit ovat todellakin kovan työn takana. Tämä totuus oli toki kerrottu, mutta vasta oma kokemus sen konkretisoi. Seuraavalla viikolla tuli kuitenkin jo katseltua ensi kesän Rogaining-kalenteria.

Juha ja JanneS valmistatuivat Retki-rogainingiin heinäkuussa Bodominjärven ultraintervallissa
Gold Rush Mother Lode 8.-11.9.

Reijon ja Jannen kauden kohokohta oli ARWS-sarjaan kuulunut Gold Rush Mother Lode Kaliforniassa. Vaikka ensimmäisestä pitkästä kilpailusta jäikin paljon parannettavaa, oli suoritus kohtalainen ja tuloksena viides sija. Kokeneet seikkailijat Heikki Hihnala ja Outi Seppä täydensivät joukkuetta hyvin ja oppia tuli roppakaupalla.

Kilpailu kesti tiimin osalta 78 tuntia ja reitti kulki läpi upean Sierra Nevada -vuoriston ja Stanislaus National Forestin. Kokonaisnousua kilpailun aikana tuli yli 10 km. Vauhti oli välillä tiheissä puskissa hidasta, kun taas nopeimmissa alamäissä mentiin fillarilla liki 80 km/h.

Reijo ja Outi vuoristotrekillä liki 30 asteen paahteessa
X-kaato 25.9.

Multisport cupin päätös oli perinteiseen tapaan X-kaato, joka kilpailtiin tällä kertaa Vuosaaressa. Lupus Extreme oli saanut jälleen viivalle kolme joukkuetta, tosin näistä vain Reijon ja Anun muodostama parivaljakko lähti taistelemaan oman sarjansa kärkisijoista. JanneH oli saanut parikseen veljensä Jussin ja JanneS kilpaili Sakari Hollménin kanssa.

Meno kisassa oli hieman normaalista poikkeavaa. Melontaosuudella vain toinen joukkueesta meloi ja toinen juoksi, ja koko kisan ajan rastivälit olivat lyhyitä ja meno aggressiivista. Rastipisteinä oli muun muassa bunkkereita, kellareita ja juoksuhautoja.

Sekasarjassa Reijo ja Anu ottivat hopeaa hulppealla neljän sekunnin erolla voittajiin. Miestensarjan joukkueet löytyivät tulosluettelon puolivälin paikkeilta.

KK-rogainingin myötä kisakausi paketissa

Lupus Extremen kilpailut vuodelta 2011 saatiin vihdoin lopullisesti pakettiin, kun suomalaisranskalainen kokoonpano Janne Hietala - Paul Galode osallistuivat Tuusulassa järjestettyyn KK-rogainingiin lauantaina. Vauhti oli kohtalaista, mutta reagointi reittisuunnitelmaan kilpailun aikana tiputti sijoitusta isolla kädellä.

Jos rogainingissa puoli tuntia ennen määräaikaa on hakematta yksi rasti ja maaliin tulee lopussa kiire, ei reittisuunnittelua ja siihen reagointia voida pitää täysin onnistuneena. Niin kävi tiimille tänään, kun ensimmäistä kertaa rogaining-kilpailussa ehti helposti hakeakin kaikki rastit. Niinpä podium-paikoista taistelu muuttui kovavauhtiseksi parituntiseksi treeniksi.

Lehtosen Jussi oli järjestänyt Kalevan kierroksen päättäjäisten yhteyteen kahden tunnin mittaisen rogaining-kilpailun Tuomaalansuon alueelle. A3-kokoisella 1:10 000 mittakaavan kartalla oli 27 rastia, joita sai hakea kahden tunnin ajan vapaassa järjestyksessä mahdollisimman monta. Lähdimme reittisuunnittelussa liikkeelle siitä, että kaikkia ei ehtisi hakea ja lopussa oleva suo saattaa olla hidasta juosta. Päätimme jättää reitiltä rastin 29 pois, jotta lopussa ei tarvitsisi skipata 3-5 pisteen arvoisia rasteja.

Ensimmäisen tunnin aikana painettiin kaasu pohjassa isoa kovaa ja tossu liikkui kiitettävään tahtiin suunnistuksen sujuessa varmasti. Yhden vihreäksi piirretyn pihan läpi päätimme olla oikomatta ja jäimme sillä välillä vajaan minuutin niistä, jotka vetivät tylysti nurmikon poikki. Olimme aikataulusta edellä, mutta päätimme yhtä pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa, sillä lopun suo oli edelleen mysteeri.

Suolla pahalta näyttäneet rastit löytyivätkin helposti ja kelloon näytti jäävän aikaa selvästi. Tullessamme viimeiselle suunnitellulle rastimme vilkaisu kelloon osoitti, että aikaa oli vielä 32 minuuttia. Vaihtoehtoina oli mennä suoraan maaliin ja hävitä niille, jotka ovat hakeneet kaikki rastit. Toisaalta rastin hakuun menisi loppuaika, joten todennäköisesti sijoitus ei muuttuisi, teki miten teki. Tarkoituksena oli kuitenkin juosta kahden tunnin treeni puolentoista tunnin sijaan, joten lähdimme vielä hakemaan viimeisen puuttuvan rastin joutuen ravaamaan kuusi kilometriä ylimääräistä. Lopussa aikaa jäi ruhtinaalliset kaksi minuuttia.

Kilpailun voitti Pekka Teivaanmäen ja Niko Toimelan muodostama parivaljakko ja kakkoseksi noin minuutin marginaalilla ehti Tuomas Maisala. Tiimin vauhti olisi kaiken järjen mukaan riittänyt kolmanteen sijaan, jos matkan aikana olisi käytetty hieman enemmän järkeä. Rastin 29 kun olisi voinut hakea ainakin kahdessa kohtaa ihan järkevästi.

Tärkeintä oli kuitenkin kilpailun hyvä harjoitusvaikutus. Vuoden 2011 kisat on näillä näkymin takana päin ja pohjatyö ensi kauden kisoja varten on aloitettu. Tärkeä osa harjoittelussa tulee olemaan henkisellä puolella, jotta vastaavilta virheiltä jatkossa vältytään. Tällä kaudella lähes jokaiseen kisaan mahtui jotain pientä, joka sotki muuten onnistuneita kisoja.

JanneH

Mammuttia selättämässä

Tiimi osallistui viikonloppuna Hangon Lappohjassa järjestettyyn jo legendaariseen mammuttimarssiin peräti kolmen tiimin voimin. Sää suosi osallistujia ollen reilusti plussan puolella kokoajan ja muutamat pienet vesisateetkaan eivät matkantekoa haitanneet. Järjestelyt olivat taas huippuluokkaa, ensi vuonna uudestaan.


Matkan arvontaa
Alunperin tarkoituksena oli lähteä liikkeelle kahden tiimin voimin, Reijo ja Anu Lupus Extreme Mix tiimillä ja JanneS Lupus Extreme I tiiminä, kunnes Jussi keksi pari päivää ennen kisaa tarvitsevansa kolme UTMB pistettä, jos vaikka ensi kesänä kiinnostaisi lähteä matkailemaan Keski-Eurooppaan ja ilmoittautui Runtulle. Puolentoista tunnin ryhmässä juoksun jälkeen Jussi kuitenkin tuli järkiinsä ja totesi, että onkin mukavampaa mennä loppumatka isommalla porukalla kuin yksin juosta Runtun jäljellä olevat 120km. Päätöstä helpotti myös se, ettei muita runtulaisia näkynyt mailla halmeilla siinä vaiheessa.

Kisan kulku
Starttasimme kaikki Lupuksen tiimit yhdessä ekalle kierrokselle, alussa letkassa oli kymmenkunta henkilöä, mutta lopulta porukan koko oli kuusi henkeä Ulkoilun Maailman Tommin ja Eetun kanssa. Pidimme ekalla kierroksella (n. 35km pääosin hiekkateitä) vauhtina n. 6:30 min/km, joka oli jonkin verran kovempaa kuin mitä olen yleensä alussa mennyt näillä pidemmillä matkoilla.

Hieman alle 4 tunnin juoksemisen jälkeen saavuimme uintirastille, jossa yleisön painostuksesta vaihdoin lennosta uintiin sakkorastin sijasta. Uintirasti ei lopulta ollut ollenkaan niin paha kuin odotin. Ajallisesti siinä säästi jonkin verran, uinti + sen jälkeinen huolto vei 23 minuuttia kun Reijolla ja Anulla meni n. 20 minuuttia pelkkään sakkorastin hakemiseen. Uintia ei paljon nopeampaa olisi voinut suorittaa, mutta huoltoon sen jälkeen tuhraantui vähän turhan paljon aikaa.

Starttasin yksin toiselle kierrokselle sillä ajatuksella, että otan pari rastiväliä rennosti ja lopputiimi saa minut kiinni ennemmin tai myöhemmin. Heti rastin R30 jälkeen näimmekin toisemme, n. 3 minuuttia sen jälkeen kun olin tiputtanut karttani jonnekin metsään pyöritellessäni erillisinä printteinä olevia rastien lähestymiskarttoja. Ulkoilun Maailman pojat ottivat meidät sitten seuraavan rastin jälkeen kiinni, jonka jälkeen etenimmekin pitkän matkan kuuden hengen porukkana. Hangonniemen jälkeen Jussin, Tommin ja Eetun juoksujalkaa alkoi sen verran kolottaa, että pojat lähtivät omille teilleen, meidän seuraillessa vähän rauhallisempaa tahtia. Loppukirin saimme vielä aikaiseksi R46:lta maaliin, kun vastaan tuli hölkkäillen kolmen hengen porukka ja totesimme että meidänhän ohi ei kukaan mene.Viimeiseen n. 4-5 km meillä meni n. puoli tuntia välillä katsellen taaksepäin ettei siellä vain näy ketään. Loppukiri osoittautui turhaksi kavereiden tullessa n. 27 minuuttia meidän jälkeen maaliin, mutta hyvä fiilis siitä silti jäi.

Taktiikkana oli oikaista mahdollisimman paljon, joka onnistuikin todella hyvin Reijon toimiessa päänavigaattorina. Yhtään varsinaista suunnistusvirhettä ei matkalla tullut, pitkä oikaisu lentokentän päästä R44:lta R45:lle osui varsin hitaaseen maastoon, mutta sitä olisi kartasta ollut aika hankala arvioida etukäteen.

Varusteista
Yksi omista päätavoitteista oli testata varusteita 24h rogaining kisoja varten. Kenkävalintana oli ekalle lenkille Niken Vomerot ja toiselle kierrokselle Speed Cross 2:t. Yhdistelmä toimi hyvin, ainoa vaurio lopulta oli yhden jo ennen kisaa melkein lähteneen kynnen kulmakertoimen kasvaminen. Samalla selvisi, että vaikka Vomerot toimivat hyvin tievoittoisella alkupätkällä, en olisi niillä halunnut loppumatkaa mennä. Myös Speed Crossit tuntuvat toimivan hyvin tuon 60-70km, mutta sen jälkeen kaipaisin vähän enemmän iskunvaimennusta. Täydellisten tossujen etsintä siis jatkuu.

Reppuvalintana oli tällä kertaa Deuterin 10 litrainen speed lite, joka houkutti painollaan (n. 320 grammaa). Reppu toimi kyllä juostessa, oli kevyt ja sinne mahtui kaikki vähät tavarat mitä oli mukana, mutta kaipasin silti Osprey Talonin lukemattomia lisätaskuja. Loppupäätelmänä kannan ensi kerralla mielelläni sen 150 grammaa enemmän, jotta saan noita elämää helpottavia lisätaskuja jonne voi laittaa kaikkea mitä matkalla tarvitsee.

Energiat ja nesteet
Energiat riittivät hyvin koko matkan ja nestettä tuli nautittua enemmän kuin yleensä. Ruokapuolella yhteensä meni 3 suklaapatukkaa, 1.5 energiapatukkaa, n. 150g karkkia ja sipsejä, 1 Siripiri putkilo, 1 banaani, 2 juustosämpylää ja 5 nakkia. Huoltopaikalla otin pari mukillista lämmintä mustikkakeittoa. Juomapuolella nestettä kului yhteensä n. 5.5 litraa.

Jatkosuunnitelmat
Tästä alkaa omalta osalta ylimenokausi ja vannoinkin matkalla, että kisastartteja ei enää tälle vuodelle osu ja aion siitä pitää kiinni. Tiimistä saattaa olla lähtijöitä vielä Raatojuoksuun ja/tai KK-rogainingiin, joita voin molempia lämpimästi suositella. Joulukuun alkupuolella tiimillä on suunnitelmissa joko käydä Nuuksiossa juoksemassa Montrail tai vaihtoehtoisesti käydä hakemassa virtuaalirasteja allekirjoittaneen varastoista löytyviltä radoilta. Tammikuun alkupuolella ohjelmassa on jo perinteinen Loppiaisrogaining (8h).

Vuoden 2012 suunnitelmat ovat vielä piirustuspöydällä, niistä sitten enemmän kun jotain varmistuu, mutta se on varmaa että mammuttimarssi tulee olemaan mukana. Josko ensi vuonna sitten matkana Runtu, Luistelijoiden esimerkkiä seuraten.

JanneS

Kauden viimeiset kilpailut lähestyvät

Tiimin blogi-rintamalla on ollut viime aikoina hiljaista, mikä on suoraa seurausta vähäisestä harjoittelusta ja kilpailuista. Pääasiassa koko porukka on viettänyt ylimenokautta, mutta loppusyksyä sävyttävät vielä parit kilpailut tulevina viikonloppuina.

X-kaadon myötä tiimi aloitti ylimenokauden ja treenailu on ollut viime aikoina satunnaisella tasolla. Loppusyksylle osuu kuitenkin muutama kilpailu, joihin täytyy mahdollisuuksien mukaan päästä osallistumaan, vaikkei kaikkein paras kuntohuippu olisikaan juuri nyt päällä.

Jo kuudetta kertaa järjestettävä Mammuttimarssi kisaillaan tämän viikon perjantai-illasta alkaen Lappohjassa. Tarjolla on matkoja 30-170 km edestä ja Lupus Extremeä 100 km marssisarjassa edustavat JanneS, Reijo ja Anu. Aikaraja kaikissa sarjoissa on 24 h ja varsinkin pidemmissä sarjoissa sitä voidaan pitää jotakuinkin mahdottomana, onhan pisimmän sarjan nimikin Mahoton. Raporttia kisasta on luvassa ensi viikolla.

Marraskuun alussa Sipoossa suunnistetaan pitkän matkan suunnistuskilpailu Raatojuoksu, jossa mahdollisesti nähdään myös tiimiläisiä. Tästä viikon kuluttua Tuusulassa käydään kahden tunnin mittainen KK-rogaining, jonne lähdetään ainakin yhden joukkueen voimin.

Näiden jälkeen kauden pitäisi olla lopullisesti paketissa ja katseet käännetään analyysien jälkeen tulevaan vuoteen.

Linkkejä tapahtumiin:
Mammuttimarssi
Raatojuoksu
KK-rogaining

JanneH

X-kaato kruunasi Multisport cupin

Multisport cup saatiin päätökseen lauantaina perinteiseen tapaan X-kaadossa. Vuosaaren semiurbaaneihin maastoihin oli järjestetty kivaa tekemistä aamuyöksi ja -päiväksi ja viivalla olikin yli 50 tiimiä. Lupus Extreme osallistui karkeloihin kolmen joukkueen voimin.

Cupin neljäs osakilpailu X-kaato keräsi porukkaa Vuosaareen kuten aiemminkin niihin aikoihin, kun paikalliset asukkaat vaelsivat yökerhoista koteihinsa. Kartat jaettiin klo 3.30 ja starttipistooli kajahti klo 5.00. Lupus Extremen vahvuudessa mukana olivat kilpasarjassa JanneH ja Jussi Hietala sekä JanneS ja Sakari Hollmén, ja sekasarjassa Reijo ja Anu.

Kilpailu sai oman sävytteensä, kun yhtenä questinä ollut lyhyt melonta peruttiin ruuhkan takia ja tuloksissa hyvitettiin questillä käytetty aika. Matkan varrella tarkasta sijoituksesta tai aikaeroista ei siis ollut tietoa, joten tulosluettelossa nähtiin hyvin pieniä eroja. Karvaimman tappion kokivat Reijo ja Anu, jotka reilun neljän ja puolen tunnin kisaamisen jälkeen jäivät sekasarjassa hopealle neljän sekunnin erolla. Sarjan voitti ScandinavianOutdoorStore.com kokoonpanolla Eetu Ahlqvist ja Riitta Siltanen.

Myös kilpasarjan kärkikolmikossa oli pieniä eroja, kun toiseksi tulleen Ravitiimin ja pronssia ottaneen Vaarojen maratonin ero oli kuusi sekuntia. Paras paikalla olleista oli Omjakon, jota edustivat Heikki Hihnala ja Jaakko Mäkelä. Nopeinta vauhtia pitivät SOS:n miesjoukkueen Juha Prittinen ja Pekka Teivaanmäki unohtaen kuitenkin yhden vaihtoleiman ja saaden siitä miinuspisteitä.

Lupus Extremen kilpasarjan joukkueet olivat mukana lähinnä nautiskelemassa reitistä, sillä vauhti näillä kokoonpanoilla ei riittänyt kärkitaistoon. Kilpailun tiimellyksessä unohtuneet leimaukset kaiken lisäksi rasittivat rankasti tuloksissa molempien joukkueiden osalta. Harmittava tapa pilata muuten ehjästi sujunut kilpailu.

Lyhyet rastivälit ja useat questit olivat reitin erityispiirteitä

Kilpailu käynnistyi siten, että toinen joukkueen jäsenistä meloi kajakilla ja toinen juoksi, rastilla molempien piti olla yhtäaikaa. Järjestäjän tarjoamat melat tuntuivat Epicin Mid Wingin jälkeen kohloilta, mutta tilanne oli sama kaikille. Isoja eroja melonnassa ei tullut ja porukka pysyi kohtalaisen tiiviissä kasassa myös melontaa seuranneissa pyörä- ja juoksusuunnistuksissa.

Rastilla 19 oli jo mainittu lyhyt avokanoottimelontaquest, jonne porukka tuli sen verran tiiviissä rykelmässä, että homma meni jonottamiseksi tarjolla olleen kaluston pienen määrän takia. Noin 15 tiimiä ehti meloa, kunnes järjestäjä ilmoitti peruvansa melonnan ja ajat hyvitettiin. Ratkaisu oli tilanne huomioiden järkevä, sillä muuten hitaimmilla joukkueilla kilpailun maksimiaika kuusi tuntia olisi tullut loppureitillä vastaan.

Seuraava quest oli rastilla 23 ja siinä haettiin pari rastia, joiden etäisyys ja suunta mäen päältä oli ilmoitettu. Rastilla 25 laskettiin betonimuurissa olleita syvennyksiä ja rastilla 29 suunnistettiin Toisen maailmansodan aikaisissa juoksuhaudoissa, jotka olivat enemmän tai vähemmän kaatuneiden puiden peitossa.

Kaiken kaikkiaan reitti oli hieno ja tarjosi mahtavia rastipisteitä kaikenlaisissa bunkkereissa ja kellareissa. Pyöräsuunnistus oli lyhyiden rastivälien myötä hieman tavallista tarkempaa ja aiheutti yllättäviä ongelmia. Ilmeisesti porukassa ajo luo sen verran paineita, että helpoissakin paikoissa ajetaan risteyksissä väärin ja missataan polkujen lähtöjä.

Cupin kokonaistilanteessa palkinnoille

Reijo ja Anu nappasivat viime vuoden tapaan sekasarjan cup-voiton, vaikka yksittäisen osakilpailun voitto jäikin tänä vuonna saavuttamatta. Suorittaminen oli kuitenkin koko porukan tasaisinta ja kiertopalkinto matkasi Järvenpäähän.

Kilpasarjassa JanneH:n ja Jussi Kallioniemen suoritukset kolmessa ensimmäisessä kilpailussa toivat cupin kolmannen sijan. Voiton nappasi Multisport.fin nelikko Pete Forsman, Ville Niemelä, Janne Mononen ja Eero Jäppinen ja toisen sijan Markus Kettunen ja Tommi Putkuri. Sääntöjen mukaan neljän osakilpailun kolme parasta suoritusta lasketaan tuloksiin ja joukkuetta saa kauden aikana edustaa yhteensä neljä eri urheilijaa.

Lupus Extreme kiittää Multisport cupin järjestäjiä mahtavista kilpailuista tänäkin kesänä. Upeita maastoja oli jälleen löydetty Uudeltamaalta ja järjestelyt pelasivat.

JanneH

Lupus Extreme took the 5th place in team's ARWS-debut GRML

Lupus Extreme took the 5th place in Gold Rush Mother Lode 4 Day Expedition Race in California week ago. For Reijo and Janne this was the first international race and therefore the help of two experienced adventure racers Heikki and Outi was precious, for this race and all upcoming ones.

Arriving to Bridgeport

Team arrived to Bridgeport on Tuesday afternoon. Acclimation to thin air was done at South Lake Tahoe as well as all race food shopping in Carson City's Wal-Mart. The evening was used for gear checking and preparations for the upcoming race.

On Wednesday we did the skill and gear tests and met our volunteer crew Jack Styer. We were told that he's the man in his job. Indeed we did notice it many times during the race. We wanted the best, we got the best!

Prologue was held on Wednesday afternoon and our tactic was to put everything in it. It brought the third place and bad problems for breathing which we solved by making a homemade sauna to bathroom by keeping the hot water running. Temperature wasn't as in normal Finnish sauna but moisture was high enough to help the lungs to recover.

Maps were published during Wednesday night after many lotteries. Reijo and Janne started to copy checkpoints from master maps, Heikki plan the route and Outi read and cover the route book etc. Finally when all were sorted out we got asleep at 11.30 pm.

Team ready to rock!
Section 1: run, bike, packrafting, hike (9 hours)

Race started with a small run through the Bridgeport town and headed by bikes to Twin Lakes where we had packrafting across the lake before a long hike. Section began well and we took a place in a leading group with Nuun. To CP4 we had a totally different route but at the CP we were together again.

After CP4 Nuun had a little better speed while we had ran out of water in dry mountains. They were able to leave us and in addition we made a small navigation mistake when trying to avoid bushwhacking. That wasn't possible and after a jungle of spikes we got company from Technu and hiked towards ACP1 together.

Keeping up good speed with Technu
Section 2: bike (18 hours)

The beginning of the section showed what would be the name of the game: up and down all the time. Janne had some problems with food and had to throw up three times. For that reason bike wasn't moving like it should have been.

We were making our way all by ourselves and had no help from other teams in navigation. Before CP8 we missed one trail and ended up a bit too far where we thought to be. We started just pushing our bikes up to hill and after a long and sweaty couple of hours found us from a top of a peak, not from the ridge.

On the whole the CP8 was difficult and we spend a lot of time to find it. After that the route to ACP2 was though going up and down all the time. The price for that was a huge downhill from Sonora pass. Extremely steep (26 % at max) road gave a speed of approximately 80 km/h.

At ACP2 we were in the fifth position because of bad navigation before CP8. We decided to sleep for one hour and lost three more positions.

Driving at the sunrise
Section 3: hike and ropes (17 hours)

After a good sleep and Jack's wonderful meal we were back in game. Leading group was 2,5 hours ahead and we started to catch up. During first two hours we had passed four teams and were in fourth place. Eagle peak was a fantastic checkpoint and ropes started to come closer.

Just before the ropes we were 1,5 hours behind the leading three teams. Two airy rappels and two challenging jumaring's were one of the best parts of the race but somehow we couldn't do it as fast as in trainings. Outi was a little frightened because the rope she was rappelling was almost broken. She had to open the only carbine between the rope and harnesses to dismount the figure eight and jumar up to change a rope.

After the ropes we even managed to do a stupid mistake in navigation while not using the compass enough. We followed a wrong trail from CP13 to CP13A and lost almost one hour. Leaders had escaped decisively. At ACP3 we slept for two hours.

Route going up to Eagle Peak
Section 4: bike (17 hours)

Beforehand a long bike section four was determined to be the key for winning the race. Our plan was to collect all mandatory as well as the optional checkpoints and it started well. Janne had found his legs and the whole team was in good shape.

After first optional checkpoint CP16A Reijo's back tire ripped and caused extra problems. The rip was too big for Stan's No Flats liquid to fix. Therefore we had to put the inner tube (with liquid) on it but apparently the big rip on the outer tire caused rather quickly small hole also for the inner tube. The liquid though kept the air in for about hour of drive and then new refill by pump.

Some routes were a bit challenging and we couldn't avoid bushwhacking at this time either. In addition the further we drove the harder started the navigation to be. And when the dark time began we had problems even to follow the Italian Bar Road, the only proper road in the area. We decided not to take three optional CP's and headed to paddling. CP17 was rewarding while offering pizza and Pepsi, the best surprise in the race. At ACP4 we took a half an hour nap.

Slow and technical bike trail
Section 5: paddling (9 hours)

Paddling with sit-on-tops was quite challenging for Heikki and Janne who were falling asleep all the time. Luckily it didn't cause any swimming's and we tried to stay awake for example by singing Finnish songs.

We got two optional CP's and would probably have had time to pick up the third one but Heikki had a very tight flight schedule and we had to finish a little earlier. That might have cost us one position but on the other hand with better navigation we could have collected more CP's by bike to confirm the fourth place.

Happy faces after the finish line

After the race

We crossed the finish line 11.45 am and 2,5 hour later were already driving towards San Francisco everything packed to flights. Heikki flied to Finland at 6.55 pm and rest of us at 6.00 am. Unfortunately we missed the after race party and had no time to chat with other competitors and organizers but this was the only chance to us to participate.

We'd like to thank Adrian, Earring-Doug, Mark and every other who had made a hard work for this race. Route was amazing and really worth of traveling. Also we'd like to thank other racers who made this contest. It was nice to have good time with you on the route. Most of all we'd like to thank our very best crew Jack who made an unbelievable work to support us through the race.

"Hirvimettällä, hirvimettällä, me kuljemme pitkin soita,
hirvimettällä, hirvimettällä, Jack keittää jo perunoita"

Janne & Team

Gold Rush Mother Lode 4 Day Expedition Race takana

Kisat on kisattu ja tuloksia odotellaan vielä. Tiimi lähti Suomeen heti kisan jälkeen, joten loppumuodollisuuksia ei juuri ehditty jäädä kuuntelemaan. Kaikki tuli ainakin annettua, sillä kotimatkaa vaivasivat rakot jaloissa, naarmut ja mustelmat ympäri kroppaa, ripuli, kuumeilu, lihassäryt ja turvotus jaloissa.

Kilpailun reitti oli jonkin verran järjestäjän oletuksia pidempi ja kaikki joukkueet joutuivat jättämään useita rasteja hakematta. Pyöräsuunnistus paikallisilla kartoilla sujui varsinkin pimeässä sen verran epävarmasti, että jätimme pyörärasteja hakematta paikallisia joukkueita enemmän. Meloen rasteja sai sen verran hitaammin, että lopussa joukkueita saattoi tulla ohi muutama kappale.

Raporttia kisasta on luvassa jossain vaiheessa, kun pöly laskeutuu. Kisa oli kuitenkin hyvin järjestetty ja reitti oli todella hieno. Tärkeä tekijä suorituksellemme oli huoltajamme Jack, joka auttoi uskomattomalla tavalla siihen nähden, että tapasimme päivää ennen starttia.

Maalissa. Kuva: Gold Rush Adventure Races

JanneH