Transgrancanaria (Classic126) kisaraportti

JanneS kävi juoksemassa TGC:n perusmatkan 126km ajassa 23:35. Juoksu onnistui hyvin ja nousujohteisesti ilman ongelmia. Transgrancanariaa voi ilman muuta suositella kauden avaus kisaksi, hieno ja hyvin järjestetty tapahtuma, joka ei mene päällekkäin kaikkien kesän ja alkusyksyn kisojen kanssa. 

Transgrancanaria

Tapahtumasta löytyy matkoja lyhyistä perusmatkaan, jossa lähdetään Las Palmasista, noustaan saaren keskiosan vuorille ja lopuksi tullaan alas saaren toiselle puolelle. Tällä kertaa oli jo 20v vuotisjuhlakilpailu, joten tapahtumalla on pitkät perinteet ja aika paljon muitakin suomalaisia oli viivalla eri matkoilla. Oma polkujuoksu ura rajoittuu NUTS300:een, joten kirjoittelen tätä tällaisen polkujuoksunoobin näkökulmasta - miten meni ja mitä olisin voinut tehdä toisin.

Reittikartta

Perusmatkan startti oli illalla klo 23:00, josta sitten reitti lähti pikku hiljaa nousemaan saaren keskiosia kohti. Otin ekan etapin (18.9km/641m+) Arucasiin rauhallisesti, lähdin porukan periltä ja silti tasaisella porukka juoksenteli ohi oikealta ja vasemmalta, ylämäissä ohittelin jonkin verran, mutta seuraavassa alamäessä samat meni sitten ohi. En siitä sen enempää välittänyt, jatkoin omaa mukavaa vauhtia mitä ajattelin jaksavani loppuun asti. Ensimmäisessä huollossa olin ajassa 2:40 sijalla 644, eli jossain siellä koko porukan hännillä reilusta 700 startanneesta. 

Ensimmäinen mäki n 30 min lähdöstä, porukkaa riitti

Tokalla etapilla Teroriin (11.9km/822m+) omat vahvuudet sitten löytyivät kuramäestä. Alkuyön oli vähän sadellut ja nousut olivat hyvin kuraiset. Suurimmalla osalla oli sauvat mukana, mutta ilmeisesti sauvatekniikka oli vähän hakusessa, kun harva näytti laittavan painoa sauvojen varaan. Nyt ne Malminkartanon fasaanissa kuraisilla ja jäisillä keleillä vietetyt tunnit hyödyttivät todella paljon. En laskenut montako ohitin Terorin mäessä, mutta aika monta noita oli ja Terorin huollossa olin 5 tunnin kohdalla sijalla 555. 

Fontanalesin huolto

Huoltoihin tuli hyvin nopeasti rutiini ja luulen, että aika monta ohitin huoltojen aikana. Otin väliajat kellolla huolloista ja pisin oli 13 min El Garañonissa ja nopein lopussa vähän reilu minuutti. Käytännössä otin molemmat lötköt vettä täyteen, nappasin 1-2 banaanin palaa ja 2-4 snäckiä ja 1-2 mukillista Pepsiä, jota sitten join, kun lähdin kävelemään huollosta. 

Yölläkin löytyi kauneutta jos nosti katseen ylös mudasta

Kolmannesta etapista Fontanalesiin (11.4km/1008m+) ei jäänyt isoja muistikuvia, oli vielä pimeää, satoi, paljon mäkeä ja paljon porukkaa ohitettavaksi. Alamäet oli myös kuraisia ja niissäkin pääsin ohittelemaan, kun otin sauvoilla tukea ja annoin mennä. Tilastojen mukaan ohitin tällä välillä n. 120. 

4:llä etapilla pimeys väistyi ja sumu alkoi

Neljännellä etapilla El Hornilloon (9.7km/628m+) tuntuikin sitten että väki väheni ja sai alkaa tehdä omaa suoritustaan ilman jonoja. Jätin Fontanalesin huollossa ohuen tuulitakin päälle, kun just silloin ei satanut ja sitä kaduin sitten myöhemmin, kun jouduin vaihtamaan Salomonin Bonatti sadetakin, pipon, hanskat ja buffin vesisateessa ja ihan tajuttomassa tuulessa harjanteella. Ei siinä ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa matkaa ja pitää vauhtia päällä kohti seuraavaa huoltoa. Ensimmäiset maisemat avautuivat sitten hieman ennen El Hornilloa ja sadekin loppui vähäksi aikaa. 

Tekninen alamäki ennen El Hornilloa

Koko reissun pisin nousu alkoi jo vähän ennen El Hornilloa ja jatkui siitä viidennelle etapille Artenaraan (13.4km/1067m+). Nousu ei tuntunut mitenkään hankalalta, mutta oli todella pitkä. Artenaran (65km) laskin noin puoleksi väliksi ja olin siellä noin ajassa 12h 30min, joten ajattelin tässä vaiheessa loppuajan asettuvan jonnekin 25-26 tunnin väliin, mikäli pystyn pysymään liikkeessä ilman isoja ongelmia. 

Ylämäessä ennen El Hornilloa

Kokeneemmat olivat sanoneet, että Tejedassa paistaa aina aurinko ja siellä on kuuma. En uskonut, mutta totta se oli. Kuudes etappi päättyi Tejedaan (11.3km/657m+). Mietin jo pitäiskö vaatetusta keventää, mutta vaihdoin vain takaisin lippikseen, laitoin hanskat pois ja pidin Salomonin päällä. Se oli ihan hyvä päätös sillä ylempänä tuuli aika kovaa vielä Rogue Nublon jälkeenkin. 

Tejeda

Tejedasta jäljellä oli vielä kaksi isoa nousua, ensin El Garañoniin seitsemäs etappi (6.5km/741m+) ja sieltä lenkkinä Rogue Nublo kiertäen kahdeksas etappi Parking Rogue Nubloon (7.3km/516m+). Otin taktiikaksi mennä nämä mäet perus rauhallista vauhtia ylös ja sitten katsoa kuinka voimat ja etureidet riittävät lopun alamäkiin. El Garañonin ylämäessä oli mukava tavata suomalaiskolmikko Mikko, Jouni ja Tony. En ollut muita suomalaisia nähnytkään kisassa ja omat espanjan taidot eivät riitä keskusteluun paikallisten kanssa, joten oli todella piristävää jutella hetki ja vaihtaa kuulumiset.  

Mukavaa polkua El Garañonin jälkeen

El Garañonissa oli iso huolto ja drop bag, jonne sitten laitoin ylimääräiset kamat, vaihdoin Lupinen akun ja lisäsin vähän syötävää mukaan. Vaihdoin samalla kuivan paidan, mutta olin päättänyt että en syö mitään isompaa ruokaa vaan nappasin huollosta perussnäckit ja jatkoin matkaa. Muut suomalaiset jäivät vielä huoltoon, joten matkamme erkani siinä kohtaa.

Rogue Nublo oli hieno näky ja yksi pelkoni alkumatkasta oli, että jos Rogue Nublo on sumussa niin olisin missannut reitin kohokohdan, mutta onneksi aurinko paistoi siinä kohtaa - tuuli oli kyllä sitäkin kovempi ja järjestäjät lyhensivät reittiä osalle osallistujista, onneksi itse pääsin vielä tämän etapin suunnitellusti.

Matkalla oli kaikenlaisia polkuja

Laskin Rogue Nublolle noustessa, että jos pystyisin lopun alamäissä pitämään 6 km/h tahtia, niin ehtisin maaliin alle 24 tunnin ajassa, jota olin pitänyt jonkinlaisena haamuaikana itselle. Täytyy myöntää, että oli todella hankala arvioida loppuaikaa etukäteen, kun olen aktiivisesti välttänyt tapahtumia, joissa juostaan aikaa vastaan, enkä oikein tiennyt kenen aiempiin aikoihin pitäisi verrata. Olin kuitenkin niin hyvävoimaisena, että päätin lähteä tavoittelemaan 24 tunnin alitusta. Käytännössä tuo tarkoitti sitä, että koitin lisätä vähän vauhtia ylämäkiin ja juosta kaikki alamäet. Yhdeksäs etappi Tunteen (9.6km/227m+/917m-) alkoi heti sitten kohtuu lyhyellä, mutta sitäkin teknisemmällä mäellä. Alamäet Tunteen olivat myös aika kivikkoiset ja jyrkät ja niissä oli vähän hankaluuksia pitää vauhtia yllä. 

Aurinko alkoi laskea Tunten jälkeisessä ylämäessä

Kymmenes etappi Ayagauresiin (11.6km/325m+/958m-) olikin sitten jo vähän nopeampi, ylämäki oli hyvin kuljettava ja loiva, mutta alamäki oli pientä kohtuu teknistä polkua. Sain kuitenkin pidettyä ja vähän otettua marginaalia tavoitteeseen. Viimeisestä etapista Parque Suriin (14.4km/237m+/511m-) tiesin vain sen että se alkaa ylämäellä ja lopussa on jotain kivikkoista joen pohjaa. Ylämäki yllätti iloisesti olemalla tietä ja sen verran loivaa, että sain pidettyä sauvojen kanssa kävellessä yli 6 km/h vauhtia yllä. Joen pohja alkoi sitten jossain noin 10 km ennen maalia, välillä siinä oli pieniä pätkiä kivikkoa ja välillä taas oli ihan juostavaa hiekkatietä. Loikin kivikot ja juoksin hiekkatiet ja olin varma tavoitteen alituksesta kun jäljellä oli ehkä 7 kilometriä. Jatkoin kuitenkin samaan tahtiin maaliin asti ja siellä ajassa 23:35 sijalla 175. Voimia oli vielä maalisuoralla loppukiriinkin. 

Varusteista

Varusteet osuivat hyvin kohdalleen, jalassa Hokan Speedgoatit, reppuna Salomonin Adv Skin 12 litrainen, johon mahtui koko vaatevarastoni (myöhemmin siitä lisää) ja muut tarvittavat hyvin. Sauvoina käytin Black Diamondin Z-polesia, joita pidin enimmäkseen käsissä, mutta huolloissa laitoin ne tarvikevyöhön, joka oli myös mukana. 

Varusteet

Valojen suhteen panostin valotehoon, koska tiesin että alun 8 tunnin pimeän lisäksi pääsisin myös lopun tekniset alamäet pimeässä, joten mukaan lähti tuttu ja turvallinen Lupinen Piko. Koska en ottanut kahta akkua kantoon, otin Petzlin Bindin varalampuksi repun pohjalle. Lupinen valotehosta oli lopussa paljon apua - toki tuo painaa sen parisataa grammaa, mutta alamäissä näki hyvin mihin astuu ja pystyi pitämään vauhtia yllä miettimättä asiaa sen kummemmin. 

Ainoa hiukan huolta aiheuttanut asia oli ruokahalun puute kisan loppupuolella. Omat eväät jäivät loppupuolella pitkälti syömättä, mutta onneksi järjestäjien pöydistä sai riittävästi suolaista naposteltavaa. Energiat eivät kuitenkaan loppuneet missään vaiheessa, joten mitään ongelmaa tästäkään ei aiheutunut. Jälkiviisaana olisin voinut noista eväistä jättää puolet pois ja silti olisin pärjännyt ihan hyvin. 

Vaatetuksesta

Pelästyin järjestäjien kisapäivän viestiä "strong decrease of temperaturs, probable rain, mud and, specially, heavy wind conditions. Therefore, we strongly recommend you to maximize your clothes for cold weather, specially a long windbreaker trouser". Otin lopulta mukaan startissa olleen t-paidan lisäksi merinovillaisen aluspaidan, tuulitakin ja sadetakin - jalassa lyhyet shortsit ja repussa sekä ohuet pitkät trikoot että Salomonin Bonatti sadehousut. Näiden lisäksi vielä mukana pipo, hanskat ja buff. 

Arvoin ihan loppuun asti uskallanko lähteä shortseilla liikkeelle. En ole koskaan kisannut shortsit jalassa, joten kynnys oli kova, mutta onneksi uskalsin luottaa kokeneempien sanaan, että kyllä ne jalat pysyy lämpimänä kun vaan liikkuu. Lopulta menin sitten shortseilla startista maaliin, enkä kyllä kaivannut jalkoihin lisää lämpöä. Nilkkojen suojana oli kompressiosäärystimet. Nyt jos lähtisin, jättäisin noi trikoot pois repusta ja turvautuisin pelkkiin sadehousuihin. 

Kaksi takkia oli turha - kuten joku etukäteen sanoi Malminkartanolla kun varusteista juteltiin. Tolla Bonattilla olis pärjännyt ihan hyvin ja jos olisin tajunnut laittaa sen aiemmin, ei olisi tarvinnut matkalla vaihtaa läpimärkää t-paitaa merinovillaan. Toki nyt kun se oli mukana, niin oli kyllä aika luksusta laittaa kuiva paita päälle ja sitten vielä uudestaan vaihtaa puhdas paita drop bagistä. Jättäisin ainakin tuon tuulitakin pois, vaikkei se paljoa painakaan. 

Merinovillainen aluspaita on hyvä turvavaruste jos kokee sellaista tarvitsevansa, pienellä riskillä senkin voisi ehkä jättää pois. Reitillä on kuitenkin huoltoja sen verran tiheästi, että todennäköisesti pääsee sinne avaruuslakanaan käpertymään - mitä näkikin aika paljon (ensimmäinen oli avaruuslakanassa vähän parinkympin jälkeen). Se etu minkä "ylimääräisestä" aluspaidasta saa on, että jos sen tajuaa laittaa ajoissa päälle kun on tulossa kylmä, ei välttämättä ollenkaan päädy sinne avaruuslakanaan. Rogainingissa ei huoltoja ole ja etäisyys kisakeskukseen voi olla parhaimmillaan 15-20km linnuntietä, siellä pitää ottaa vähän enemmän varman päälle.

Loppumietteet

Järjestelyt oli hyvin hoidettu enkä kertaakaan joutunut katsomaan kellosta tai puhelimesta reittiä. Tiedotuskin toimi sekä englanniksi että espanjaksi, joten senkään puolesta ei ollut ongelmia. Voin lämpimästi suositella TGC:tä vaikka ensimmäiseksi ulkomaan polku-ultraksi, matkoja kun löytyy kaikkiin tarpeisiin ja tähän olisi helppo yhdistää perheen lomamatkakin, jos lomat antaa myöden ja maaliskuun alussa kaipaa lämpöä.

Omana tavoitteena oli elämysmatka - nauttia liikkumisesta ja luonnosta - mutta toteutus meni vähän suorittamisen puolelle. Ehkä seuraava pitkä polku-ultra sitten enemmän elämysreissuna. Täytyy katsella mitä muita vastaavia olisi tarjolla - MIUT jo ainakin listoilla. Enemmän kiinnostaa nämä alkukevään tai loppusyksyn tapahtumat, kun kesä on yleensä niin täynnä ja palautuminen tällaisesta 24h suorituksesta vie aina sen kuukauden. Ehkä yhden vastaavan saisin mahtumaan vuosittain kalenteriin.

Kausi jatkuu seuraavaksi Markkasen Maratonilla, jonka jälkeen olisi parikin kertaa siirretyt ilmoittautumiset ensin Salpaus Rogaining (12h) ja sitten KK83, joka tuli takaisin mahdollisuuksiin kun Venäjän EM-rogaan ei tarvitse lähteä. Päätapahtumana kesällä Rogaining MM-kisat, nuo sitä ennen olevat enemmän fiilistelynä ja pitkinä treeneinä. KK osalta vielä harkinnassa keskittyisikö silloin treenaamiseen vai lähtisikö viivalle. Onneksi tuon voi päättää sitten lähempänä.

JanneS 

Loppiaisrogaining 2022 (kisa)raportti

JanneS ja Mika kävivät avaamassa rogaining kauden perinteikkäässä Loppiaisrogainingissa Keimolassa. Tällä kertaa Loppiaisrogaining järjestettiin korona-ajan poikkeusjärjestelyin liukuvalla lähdöllä ja kartat sai jo edellisenä iltana suunnitteluun. Lopputuloksena 47km ja 142 pistettä, joilla tämän hetken tietojen mukaan sijoitus olisi 6. noin 45 joukkueen joukosta. 

Reitti

Lähdimme liikkeelle sillä ajatuksella, että lähdemme tekemään hyvän suorituksen ja katsotaan sitten maalissa miten meni. Itse tulin reissusta edellisenä iltana siten, että lentokentällä aloin kännykästä katsella lennon aikana julkaistuja karttoja, joten edellinen ilta menikin sitten kamoja kasaan laittaessa ja reittiä piirrellessä. Onneksi tähän alkaa olla jo rutiinia eikä reitin suunnitteluun kovin paljoa aikaa mennyt. Lumitilanne oli vähän epäselvä ja siitä syystä oli hiukan haastava päätellä paljonko ehtisimme edetä, mutta päädyin siihen että ehtisimme käydä koillisnurkasta hakemassa kartan houkuttelevimmat pisteet ja sitten kysymyksenä olikin vain kumpaan suuntaan kiertäisimme ja koittaisimmeko hakea kaikki rastit matkalta vai täytyisikö matkalta jättää pienempiä pisteitä välistä. Lopulta reittisuunnitelma oli n. 48km, sisältäen useita oikoja lopussa.

Lähdimme startista 23-31-61 rastien kautta pohjoiseen. Alunperin ajattelin hakea 61-44 välin suoraan, mutta päädyin siihen että kierto idän kautta ja 25:n haku on niin pieni lisämatka että se kannattaa, lännenkin kautta olisi joutunut menemään sillan kautta ja itäisellä reitillä oli enemmän tiesiirtymää. Rastit löytyivät varsin hyvin.

28 oli sen verran sivussa, että sen jätimme suosiolla pois suunnitelmasta. 49-66 välin menimme suoraan ja saimme raivata ihan uutta uraa koska todennäköisesti suurin osa muista meni välin tiekiertona. 46:n laitoin ihan ekassa suunnitelmassa haettavaksi vasta paluumatkalla, mutta päädyin siirtämään sen jo menomatkalle, koska tämä mahdollisti paremmin luoteiskolkan rastien haun paluumatkalla. 

Kartan paras pistekertymä oli ehdottomasti koillisnurkassa, joten sinnehän piti päästä, vaikka kartasta katsottuna tiedossa olisikin vähän haastavampaa suunnistusta. Oikeastaan vasta vähän ennen 90:stä alkoi maastossa näkymään enemmän polkuja, sinne asti jälkiä näkyi vain muutamia. Osa joukkueista jotka kiersivät karttaa myötäpäivään olivat päässeet 90:lle asti ja siitä eteenpäin meno olikin vähän enemmän polkujuoksua kuin suunnistusta, kunhan vain osui oikealle uralle. 45-26 väliltä onnistuimme löytämään vielä neitseellistä maastoa ja saimme ihan itse raivata uraa metsässä.

Ensimmäinen rasti jonka jätimme pois suunnitelluista oli 48, kun arvioin että lopussa voi tulla tiukkaa ajan kanssa ja maalin lähellä oli vielä hyvin pisteitä haettavissa. Olen hieman epävarma kannattiko 29 hakea 59-67 välillä vai olisiko pitänyt mennä tuo väli suoraan ja koittaa sitten lopussa hakea esim 40. 59-29 väli oli aika nopea, mutta 67:n pisto aika pitkä, mutta enimmäkseen tietä. 

Loppuun olin suunnitellut n 5 erilaista maaliintuloa, tämä toteutunut oli kohtuu hyvä kun ehdimme hakea myös rastit 38 ja 62. Nopein olisi ollut 53-40-22, jos olisi tullut todella kiire, ja jos olisi ollut enemmän aikaa, olisimme hakeneet 35-40-34-24-22, nyt sitä ylellisyyttä ei kuitenkaan ollut. Maalissa olimme reilut 10 min etuajassa. Arvoimme vielä matkalla lähtisimmekö hakemaan 21:stä, mutta jätimme sen sitten hakematta kun kartassa ei ollut selkeää reittiä tai tietä/polkua sinne. Loppumatka 47km, joka oli selvästi vähemmän kuin muut top 10 sijoituksilla maaliin tulleiden kuljetut kilometrit mitä kuulin (51-55km). Toisaalta nuo kilometrit eivät paljoa kerro eikä niillä ole oikeastaan väliäkään kun lopputuloksissa lasketaan pisteitä eikä matkaa.

Kartat ja järjestelyt

Kartat olivat ensiluokkaiset ja rasteja oli riittävästi ja valinnanvaraa riitti eikä kukaan ehtinyt lähellekään hakea kaikkia rasteja. Pidän todella näistä suunnistuskartta tasoisista 1:20000 rogaining kartoista. Muistan vielä kun aloittelin rogainingin parissa ja kartat olivat jotain 1:30000-1:40000 väliltä ja peruskarttapohjalla. Kaikki rastit löytyivät ilman suurempaa etsimistä, vaikka osa rastilipuista oli vähän turhan “piilotettuja” omaan makuun. Kannatan enemmän sitä että rasti näkyy kun olet muutaman kymmenen metrin päässä eikä tarvitse katsoa jokaisen kiven taakse, mutta toki rastit olivat kaikille samat. 

Muutenkin järjestelyt olivat ensiluokkaiset. Korona-ajan erityistarpeet oli otettu hyvin huomioon.

Eväät

Isoimmat haasteet itselle tulivat nesteen kanssa. Ei tämä nyt ensimmäinen kerta ollut kun pakkasella olin kisaamassa, mutta niinpä vain laitoin 1.5 litraa lämmintä mehua etupulloihin ajattelematta asiaa sen kummemmin. Jotenkin mietin, että vaikka pillit jäätyvätkin niin saan kyllä kannen pois ja juotua pullosta suoraan. Hyvää tuo mehu oli ehkä ensimmäiset 1.5 tuntia, sen jälkeen se oli sellaista jäähilettä, jota pystyi juomaan hyvin pienen suullisen ettei koko kroppa jäätynyt sisältä. Lopputulos tästä kaikesta oli, että nestettä meni kaiken kaikkiaan aika tasan 0.5 litraa, toinen pullo oli vielä täynnä ja täysin umpeen jäätynyt maalissa ja toisessa oli se kolmasosa jäässä pohjalla ja päällä. Yllättävää kyllä ei tuo mitenkään menoon vaikuttanut, jano alkoi vähän lopussa olla, mutta energiat riittivät ihan hyvin etenemiseen. 

Juomapullot tunti maaliintulon jälkeen

Muina eväinä meni suunnitellun mukaisesti 3 Noshtin vauhtikarkkipakkausta, 2 suklaapatukkaa ja 1 kerrosruisleipä. Yksi vauhtikarkkipaketti jäi vielä varalle, joten aika optimisti oli eväitä mukana. Muuten repussa oli vähän turhaa painoa kun varalla oli mukana toinen takki, ohuet lisähanskat ja kypärämyssy - mutta talvella pidän mieluummin liikaa vaatetta mukana kuin liian vähän. Jos jotain käy matkalla ja vauhti hidastuu, lämmöt häviävät todella nopeasti kropasta.

Kausi jatkuu nyt ihan normaalisti peruskuntokaudella. Toivottavasti saadaan etelään hyvät ladut, että saisi vähän vaihtelua juoksuun. Malminkartanolla tulee varmasti myös vietettyä aikaa seuraavan parin kuukauden aikana, jotta Gran Canarian mäet saa sitten maaliskuussa selätettyä.

Tulokset löytyvät täältä.

JanneS

Synkkä Syysunelma 2021 T100 (kisa)raportti

JanneS kävi PasiF kanssa juoksemassa 105km varsin urbaanissa ympäristössä jo legendaariseksi muodostuneessa Synkässä Syysunelmassa (joka myös Mammuttimarssi nimellä aikoinaan tunnettiin). Tällä kertaa synkkyyttä ei kuitenkaan tarvinnut kokea kun sää pysyi mukavasti +8-9C paikkeilla, uintirasti oli helpohko ja viimeiselle rastille suunniteltu sadan metrin kahlaus jouduttiin perumaan liian vaarallisena. Vietimme mukavan pe-la yön ja olimme maalissa n 15h 45min taivalluksen jälkeen.

Taustoja

Oma ultra urani alkoi Mammuttimaratonilta (70km) Kytäjällä 2010, jonka jälkeen matka piteni seuraavana vuonna Mammuttimarssiksi (100km) Lappohjassa ja huipentui sitten Mammuttiruntuun (126km) vuonna 2012 Vihdin Ojakkalassa. Tuo pysyikin minulla tähän kesään asti pisimpänä yhtäjaksoisena jalan kuljettuna matkana, kunnes NUTS300 meni matkana ohitse. 

Vaikka Mammuttimarssi pysyi vahvasti mielessä, vuosina 2013-2018 tapahtuman ajankohta osui aina valitettavasti perheen syysloman kanssa päällekkäin, ja pääsin takaisin tositoimiin vasta 2019 Synkäksi Syysunelmaksi nimensä muuttaneeseen tapahtumaan, joten tämä kerta oli nyt kolmas peräkkäinen 100 km matka. Tosin sekä 2019 että 2020 todellinen kuljettu matka oli 117km enimmäkseen maastossa, kun nyt tuli 105km enimmäkseen teitä pitkin. 

Synkkä Syysunelma 2021

Tänä vuonna järjestäjät olivat muokanneet konseptia julkaisemalla vain loppureitin rastipisteiden koordinaatit, ja alun 7 rastin + uimarastin paikat joutui selvittämään järjestäjän startissa antamien vinkkien perusteella. Alunperin oli vain tiedossa, että matkaa kertyisi n. 26km tällä erikoiskokeella. Saimme omasta mielestä ihan kohtuullisessa ajassa selvitettyä vihjeet, mutta hahmotin huonosti missä järjestyksessä rastit kannattaisi hakea ja juoksimme ehkä sellaiset 3-4 km ylimääräistä tässä alussa. Vauhti oli alussa kuitenkin hyvä ja ensimmäinen maraton matka meni hieman päälle viiteen tuntiin (sisältäen uintirastin).

Karhupatsas - yksi alun rastipisteistä

Pääsimme varsinaiselle reitille vähän vajaan neljän tunnin Helsinki kiertelyn jälkeen suoraan kaupungin sykkeestä Viikinrantaan ruovikon sekaan juoksemaan. Yllätys oli todella suuri kun vähän tuon rasti 9:n jälkeen alkoi edestä kuulua kannustushuutoja tiiminimillä. Olimme vielä silloin pienellä polulla vasta tulossa ulkoilutielle. Kun sitten pääsimme isommalle tielle, siellä oli neljän hengen kannustusjoukko ja meininki kuin isommassakin polkujuoksutapahtumassa. Hieno ele heiltä, kiitos siitä!

Piilokoju Viikinrannassa

Meillä vauhti alkoi vähän hiipua 50 km jälkeen, kuten tavallista, mutta etenimme silti ihan hyvää vauhtia eikä saman sarjan edellä menijöitä tai takana tulijoita näkynyt, poislukien yksi ohitus, jonka teimme Tattarisuon kohdilla. Itse suunnistus oli tällä kertaa varsin helppoa. Olin tehnyt hyvät kartat eikä missään vaiheessa ollut mitään ongelmia. Jotkin reitinvalinnat olisivat saattaneet olla hiukan nopeampia, mutta en usko että reitinvalinnoilla tällä reitillä tuli mitään isoja aikaeroja ellei sitten tehnyt selkeitä virheitä. Meille ei tällä kertaa tainnut tulla yhtään virhettä suunnistuksessa, poislukien loppu, jossa melkein mokasimme uudella viimeisellä rastilla kunnolla - olimme jo ottamassa kuvaa "koirapuiston viereisestä tolpasta", kun Pasi tajusi että kyseessä oli leikkipuisto eikä koirapuisto. Ihan täysissä voimissa siis tuskin olimme enää tässä vaiheessa - tuon kun pystyi päättelemään sekä puistossa leikkivästä lapsesta tai koirakielto merkistä puiston portissa. Onneksi siitä oli helppo jatkaa Lauttasaaren rantaa hiukan eteenpäin sille varsinaiselle koirapuistolle. 

Maalissa olimme 15 tunnin 45 minuutin taivalluksen jälkeen 3. ja 4. sijoilla (8 osallistujaa sarjassa), noin puoli tuntia kärkiparin perässä. Hieno tapahtuma ja ensi vuonna uudestaan, kunhan vain tapahtuma on jossain muualla kuin asfalttiviidakossa. Kuvien otto rastilla toimi hyvin todentamaan rastilla käynnin, kunhan vaan kuvauskohde on tarpeeksi hyvin määritelty ohjeissa, kuten tällä kertaa oli.

Kartta ja GPS-seuranta

Valmistelut

Synkkään Syysunelmaan kuuluu olennaisena osana karttavalmistelut edellisellä viikolla, järjestäjä kun ei muuta ilmoita kuin rastikoordinaatit sekä lähdön paikan ja ajan. Tällä kertaa onnistuin tekemään kartat alusta asti itse ja olin lopputulokseen todella tyytyväinen. Muistan vielä hämärästi aikoinaan kun printtailin 2011 silloisen mammuttimarssin kartat suoraan kansalaisen karttapaikasta ja piirtelin rastipaikat käsin niihin ja lopputuloksena oli noin 15 erillistä karttalehteä. Tällä kertaa kartat mahtuivat 6 kpl A3:ia noin 1:24000 mittakaavassa.

Varusteista

Lähdin liikkeelle Salomonin Advanced Skin 12 litraisella juoksurepulla, jossa oli mukana kynä, kompassi, EA-pakkaus, vara-akku lamppuun, varalamppu, Salomon Bonatti sadetakki, merinovillainen pitkähihainen paita, retkipyyhe, vara-akku ja johdot puhelimen lataukseen sekä litra vettä lötköissä ja energiaa n. 15 tunnin suoritusta varten (6 kpl Nosht vauhtikarkkeja, 5 kpl suklaapatukoita ja 3 kpl ruiskerrosleipiä). Painoa repulla oli startissa 3.6kg (sisältäen 1 litran nestettä). Kaupunkiolosuhteissa olisi varmaan voinut jättää jotain poiskin, mutta lähdin sillä ajatuksella että kaikkeen on varauduttu ja usein noita lisävaatteita on tarvittu. Tällä kertaa kun sää pysyi tasaisen lämpimänä eikä matkalla kastunut muuta kuin uimarastilla, ei mitään varavaatteita tarvittu. Energioista jäljelle jäi yksi vauhtikarkki paketti ja yksi suklaapatukka. Matkalla kävimme kaksi kertaa kaupassa ja sieltä mukaan tuli vesitäydennyksen lisäksi yksi karjalanpiirakka ja puolen litran kokis, jonka lisäksi täytimme vedet kaksi kertaa vesipisteistä matkan varrella. Nestettä kului n 5-5.5 litraa per henkilö. 

Rasti 11 - "Rakkauden temppeli"

Päätössanat

Tämä oli kolmas yli 100km ultra tänä vuonna ja nyt päätin siirtyä ylimenokaudelle, jotta ensi kauden treenit saa sitten joulukuussa käyntiin. Parin viikon päästä on vielä NPU pikkujoulu-ultra, mutta taitaa siellä jäädä juoksut väliin kun vasemman jalan jalkapöytä näyttää ja tuntuu tulehtuneelta ja jotain pikku kiputiloja oikeassakin jalassa on. Taidanpa jatkossa pysyä metsän puolella ja jatkaa asfaltin välttelyä.

Varsinaisesti en vieläkään identifioi itseäni ultrajuoksijaksi, vaikka takana on nyt tasan 20 yli 100km/24h suoritusta jalan, 13 noista on rogaining 24h kisoja, 5 mammuttimarssia/synkkistä ja varsinaisia ultria vain Bodomin ultraintervalli 10 vuoden takaa ja tämän vuoden NUTS300.

Ensi vuoden kisakalenteri alkaa kyllä olla jo aika selkeä ja ensimmäisenä tapahtumana maaliskuun alussa TransGranCanaria (129k), sitten loppukausi meneekin rogainingin merkeissä kun toukokuussa on EM-roga Karjalan kannaksella ja elokuussa MM-kisat Tšekeissä.  

 

JanneS

EM-rogaining (Viro 2021) kisaraportti

JanneS ja Mika kävivät 17. Rogainingin Euroopan mestaruuskilpailuissa Otepäässä, Virossa, syyskuun alkupuolella, lopputuloksena oman sarjan 10. sija ja kokonaiskilpailun 25. sija (224 joukkuetta) n. 118 km etenemisen jälkeen. Kilpailu sujui hyvin ja teimme tasaisen varman suorituksen. Viron ja Latvian joukkueet dominoivat kokonaiskilpailua, mutta Turun Metsänkävijät (Juha Karppinen ja Timo Lainema) toivat Suomeen hienosti Super Veteraanien sarjan pronssimitalin.

Kohta lähdössä - kuva: Aldis Toome

Valmistautuminen

Alkukausi meni molemmilta NUTS300:lle valmistautumiseen ja koska kisojen väliin jäi vähän yli 6 viikkoa, ei tuossa välissä kovin erityistä rogaining herkistelyä ehtinyt tehdä. Kun jalat alkoivat vihdoin palautua NUTS:lta, melkein täytyikin jo alkaa himmailemaan tähän kisaan. NUTSin jälkeen tuli jalkoihin vielä 2-3 viikon päästä kevyitä hermosärkyjä vähän tiukempien harjoitusten jälkeen, joten jonkin verran jouduin varomaan kovempia treenejä. Sain kuitenkin useampia hyviä suunnistusharjoituksia tehtyä ja kuntopohja oli hyvä alkukaudesta, joten kisastartissa oli luottavainen olo. 

Saavuimme kisakeskukseen (Otepää, Viro) hyvissä ajoin perjantaina ja ehdimme käydä illalla mallikartalta hakemassa muutaman rastin. Kuten olimme vähän epäilleetkin, kartalla oleva valkoinen saattoi maastossa olla mitä tahansa hyväkulkuisesta metsästä tumman vihreään lähes läpipääsemättömään ryteikköön, joten päättelimme oikojen olevan kisassa aika riskialttiita. Vauhti hidastuu todella paljon noissa ryteiköissä.

Mallikartalla - samanlaista maastoa löytyi myös kisassa

Lähtötunnelmia - kuva: Aldis Toome

Kilpailu

Lähdimme suunnittelemaan reittiä varman päälle sillä idealla, että haemme sitten lisärasteja jos matka alkaa vaikuttaa liian lyhyeltä. Näin jälkikäteen ajateltuna taktiikka saattoi olla liiankin konservatiivinen - olisimme saattaneet saada hiukan tehokkaamman reitin jos olisimme suunnitelleet jonkin verran pidemmän perusreitin ja ottaneet riskiä enemmän. Nyt ehdimme hakea koko suunnitellun reitin, lisälenkillä 62-41 matkalta ja lopussa vielä 21-65-35.

Ensimmäinen 6 tuntia (33km)

Ensimmäinen 6 tuntia (33km) sujui ilman ongelmia ja saimme pidettyä ihan hyvää vauhtia yllä. Päätimme jo tässä vaiheessa hakea alkuperäisen lenkin päälle kuvassa vasemmalla näkyvät 62 ja 41. Saimme pidettyä jalat kuivina ensimmäiset 4 tuntia, joka saattoi auttaa lopussa jonkin verran ainakin minulla. Tämä oli sinänsä yllättävää, koska yleensä jalat ovat läpimärät ensimmäisen 30 min jälkeen. 

6-12 tuntia (27km)

Ensimmäinen virhe (n. 10 min) tuli kun lähdimme hakemaan 92:sta hieman liian aikaisin ja jouduimme hakemaan itsemme kartalle uudestaan rinteen kautta. Pimeä tuli jossain 83-89 välillä, josta matka jatkui haastavinta suunnistusta tarjonneeseen lounaiskulmaan - siellä riitti mäkiä ja suppia - eikä kartta ollut kovin tarkka. Teimme heti alkuun virheen 85:lla, jälkeenpäin katsottaessa menimme GPS-jäljen mukaan todella läheltä rastia sen ohitse ja kun olimme selvästi ohi eikä ollut enää tietoa missä olemme, päätimme jatkaa eteenpäin 81:lle ja tulla takaisin 85:n kautta. Etelän kautta tuo 85:n olikin helpompi löytää. Suurin osa joukkueiden isoista virheistä taisi tulla tässä kulmassa ja osa tiimeistä ei lopulta löytänyt tunninkaan haun jälkeen joitain näistä rasteista. Vauhti meillä vähän hidastui pimeällä, osittain kylläkin sen takia että piti suunnistaa vähän tarkemmin - ja osittain koska tällä välillä oli enemmän hitaampaa metsäpätkää.

12-18 tuntia (29km)

Yöllä alkoi tulla todella kylmä ja lopulta meillä oli kaikki mukana olleet vaatteet päällä, joka minulla tarkoitti merinovillaista pitkähihaista aluspaitaa, pitkähihaista urheilupaitaa, kevyttä tuulitakkia ja sadetakkia + pipo ja hanskat. Kylmyys vaikutti siihen että päätimme mennä 104:lle tien kautta ilman riskeeraamista joen ylityksestä ja siitä mahdollisesti seuraavasta kylmettymisestä. Otimme rastit varman päälle ja ainoastaan 97:lle oli pientä haparointia ja 104:lta poistuessa käännyimme yhdestä risteyksestä väärin, muuten loppuyö meni hyvin ja matkaakin kertyi pitkien tiesiirtymien johdosta.

Viimeinen 6 tuntia (30km)

Lopun suunnistus sujui hyvin ilman virheitä. Ihan lopussa päätimme hakea lisärastit 65 ja 35, mutta päätin viime hetkellä lisätä mukaan vielä 21:n, vaikka se lisäsi matkaa aika paljon. Kun pääsimme 21:n jälkeen 65:lle ehdin jo katua tuota lisähakua, mutta päätimme että juoksemme maalia kohti ja jos 35:lle lähtevän polun kohdalla meillä on riittävästi aikaa, lähdemme yrittämään sitä. Ehdimme sen sitten lopulta ihan hyvin hakea ja olimme maalissa n. 8 minuuttia ennen 24 tunnin täyttymistä ihan hyvävoimaisina. 

Ensimmäiselle rastille menossa - kuva: Aldis Toome

Saimme koko matkan pidettyä hyvää omaa vauhtia yllä, poislukien Mikan pieni notkahdus yöaikaan, mutta siitäkin pääsimme ylitse ja yön aikana kerätyistä kilsoista päätellen vauhti ei kovin paljoa kuitenkaan hidastunut. Lopputulokseen voi olla ihan tyytyväinen, vaikka parannettavaakin jäi, kuten yleensäkin rogainingissa.  

Linkki GPS-jälkeen löytyy täältä ja lopulliset tulokset löytyvät täältä.

Varusteet ja eväät

Varustepuolella menin hyviksi todetuilla varusteilla, ainoastaan luuppi peukkukompassissa taisi olla uusi varuste. Eväspuolella lähdinkin sitten testaamaan vähän uusia tuulia, tavoitteena vähentää suklaan määrää ja löytää vähän enemmän vaihtelua energiansaantiin. Tällä kertaa mukana vanhojen tuttujen (5 kpl ruisleipiä, 6 suklaapatukkaa, 2 karkkipussia ja 2 pähkinäpussia) lisänä 5 kpl Tailwindiä ja 4 kpl Nosht:in vauhtikarkkeja. Hyvin nämäkin toimivat, ehkä vähennän Tailwindin määrää jatkossa, lisään vauhtikarkkeja jonkin verran ja heivaan pähkinät kokonaan pois. Pähkinät toimivat itsellä todella hyvin NUTS300:lla, mutta selvästi huonommin nyt kun vauhti oli kovempi. 

Jatkosuunnitelmat

Syksyn suunnitelmat olivat vielä täysin auki ennen kisaa, mutta nyt pari viikkoa kisan jälkeen fiilis on korkealla ja palautuminen niin hyvässä vauhdissa, että päätin siirtää ylimenokautta vasta Synkän Syysunelman jälkeiseen aikaan. Tähän väliin mahtuu vielä Louna-roga 6h. Olin vähän myös haaveillut Vaaroista, mutta en jaksa yrittää säätää sinne viime hetken lippua ja matkoja. Täytyy ens vuonna ilmoittautua ajoissa. 

2022 kalenterissa onkin sitten allekirjoittaneen toinen polkujuoksu, suuntana Transgrancanaria 129km maaliskuun alussa. Sinne ei ole mitään aikataulutavoitteita. Pääkisoina sitten EM-rogaining Karjalan kannaksella ja MM-rogaining Tsekeissä. Kummastakaan ei taida vielä mitään virallista kilpailukutsua olla olemassa. Jos tuonne väliin jotain kivoja polkujuoksuja tai seikkailukisoja saa mahtumaan niin sinne sitten myös. 

JanneS

NUTS300 Distance by Black Diamond (2021) kisaraportti

JanneS ja Mika suorittivat Suomen ensimmäisen 200-mailisen polkujuoksun Lemmenjoelta Äkäslompoloon hieman alle 100 tunnissa. Matkalla tuli paljon uutta oppia eikä rakoiltakaan vältytty. Kokemus oli ainutlaatuinen eikä taatusti ihan helpolla unohdu. 

Kisastrategia

Koska tiesimme, että emme taistele kärkisijoista eikä kummallakaan ollut takana lähellekään näin pitkiä koitoksia, päätimme maksimoida maaliinpääsyn mahdollisuuden ja mennä varman päälle koko matkan. Käytännössä tämä tarkoitti, että suunnitelma oli yksinkertaisesti kävellä koko matka ja levätä hyvin huolloissa. Alkuperäisessä suunnitelmassa varauduimme myös majoittumaan reissun pisimmällä toisella etapilla, mutta tarkoituksena oli edetä muut etapit ilman lepoja. 

Toisin kuin monilla muilla osallistujilla lähdimme lepojen suhteen siitä ajatuksesta, että jos pysähdymme, niin sitten varmistamme kunnon unet, joka taas tarkoitti sitä, että minulla oli mukana majoitteita n. 1.5 kg Kalmankaltiosta eteenpäin (Z-packs duplex teltta, Therm-a-Restin Vesper Quilt 7C ja Therm-a-Restin NeoAir UberLite makuualusta). Mikalla mukana oli UD:n bivy ja tarppi.

Z-packs duplex Hietajärvellä

Toisena isona päätöksenä ennen kisaa oli repun valinta - päädyimme molemmat ratkaisuun, jossa reppuna oli Salomon XA 35 ja sen lisäksi oli etupussukka, jossa eväät olivat käden ulottuvilla. Salomon XA on erinomainen reppu, mutta ei olisi yksistään mitenkään toiminut meidän taktiikan kanssa, jossa syödään tunnin välein. 

 

Näin jälkikäteen voi sanoa, että valittu strategia oli meille oikea. Saimme hyvin levättyä sekä huolloissa, että kaksi kertaa matkan varrella. Vieläkin ihmettelen (ja nostan hattua) kanssakulkijoillemme, jotka nukkuivat mukana olleessa hätä-bivyssä. Tuo vaikutti ihan toimivalta ratkaisulta nyt kun sää oli lähes koko ajan hyvä, mutta pitkäaikainen sade olisi saattanut heittää isosti kapuloita rattaisiin. 

Ensimmäisellä etapilla (photo: Rami Valonen)

Huonoin puoli valitsemassamme strategiassa oli, että repun painon ja tuon etupussukan kanssa juokseminen oli haastavaa, joten vauhdin maksimi tuli vähän niin kuin annettuna edellä mainittujen päätösten pohjalta. 

 

Haluan vielä sanoa, että hyvä kisastrategia vaihtelee erittäin paljon riippuen odotetusta loppuajasta – kisan luonne on hyvin erilainen jos tavoite on 60-70 tuntia verrattuna meidän vähän alle 100 tunnin aikaan. Nopeimmat voivat edetä kevyen repun kanssa huoltojen välit ja sitten panostaa huolloissa lepäämiseen sen mitä tarvitsee. Me varauduimme siihen, että mikäli matkan varrella tulee ongelmia, voimme ne hoitaa pitkällä levolla tarvittaessa, vaikka maastossakin.

Njurkulahti-Kalmankaltio (88km; 17h 19 min) + tauko 3h 35min

Lähdimme startista rauhassa liikkeelle, jossain siellä 2/3 kohdalla porukasta. Lemmenjoen maisemat olivat todella hienot ja pidimme yllä hyvää reipasta kävelyvauhtia. Ensimmäinen taktinen valinta meiltä oli valita annetuista kahdesta joen ylityspaikoista jälkimmäinen. Olimme jo ennen starttia katsoneet tuon jälkimmäisen reitin olevan vähän lyhyemmän ja kun juuri meidän edeltä lähti 4-5 hengen ryhmä ensimmäiseen ylitykseen, oli valinta selkeä. Se olikin oikea, sillä samat henkilöt saivat meidät kiinni vasta muutamien tuntien päästä ylityksistä. 

Poluttomalta pätkältä maisemaa

Olimme varautuneet poluttomalle osuudelle käsi-GPS:llä, kelloilla ja printatulla kartalla. Käsi-GPS osoittautui hyväksi heti kun sain siitä virransäästö ominaisuudet pois, sen jälkeen näyttö pysyi päällä vähän kauemmin kuin pari sekuntia kerrallaan. Mitään ongelmia matkalla ei ollut ja maasto oli ihan kulkukelpoista – vauhti oli jopa vähän kovempaa kuin mitä olimme pelänneet. Matkan varrella neljän hengen Samban porukkamme (minä, Mika, Pasi F ja Mikko A) yhdistyi toisen porukan kanssa ja taisi siinä välillä olla kymmenkunta henkilöä vilkuilemassa jälkiä laitteistaan. 

Letkassa poluttomalla osuudella (Photo: MikaT)

Poluttoman osuuden jälkeen pääsimme mönkijäuralle - letka alkoi taas pidentyä ja kaikki jatkoivat etenemistä omassa tahdissaan.  Tulimme Kalmankaltiolle hieman aamu viiden jälkeen, n. 17 tunnin etenemisen jälkeen. Kun pääsimme huoltoteltalle, alkoivat toimitsijat ajaa edellisiä nukkujia sieltä pois, jonka jälkeen oli helppo päättää laittaa oma teltta pystyyn pienen matkan päähän ja ottaa parin tunnin unet siellä. 

Kalmankaltio-Hetta (108km; 12h 44min + 12h 35 min) + tauot 4h 06min + 5h 17 min

Kun lähdimme Kalmankaltiosta yhdeksän aikoihin aamulla, tulivat viimeiset ensimmäiseltä etapilta huoltoon. Pasi ja Mikko olivat lähteneet n. tunnin meitä ennen matkaan. Mikolla jalka oli alkanut vaivata niin paljon, että hän tuli vastaan matkalla takaisin huoltoon keskeyttämään. 

Mönkijäuraa

Päivä alkoi kuumana ja teimme heti kärkeen virheen, kun otimme vain litran nestettä huollosta. Yllättäen reitin läheltä ei vettä saanut, joten ensimmäinen kahlaus joen yli tuli kuin tilauksesta. Jonkin matkaa sen jälkeen saimme kiinni jo hieman sekavan Pasin, joka ei ollut myöskään saanut riittävästi nestettä. Päätimme pitää kunnon jalkojen hoito tauon heti lähellä olevan toisen kahlauspaikan jälkeen. Tauon jälkeen Pasi olikin kuin uudestisyntynyt ja jatkoimme matkaa kolmistaan. 

Suunnitelmaksi muodostui tässä vaiheessa nukkumatauon pitäminen vähän Valkamapään jälkeen, noin etapin puolessa välissä. Hieman ennen Valkamapäätä alkoi sade ja ukkonen jyrisi juurikin siellä suunnassa minne olimme menossa. Mietin jo että kuinkas hyvä idea avotunturiin meno salamoidessa onkaan, kun taivas valkeni nousussa ja pääsimme huiputtamaan Valkamapään auringon paistaessa mahtava sateenkaari taustalla. 

Pidimme suunnitellun nukkumatauon, unta saimme ehkä n. pari tuntia ja tauon kokonaiskesto oli hieman yli 4 tuntia. Sadekin loppui juuri sopivasti, kun lähdimme liikkeelle. Saimme muutamat tiimit kiinni, jotka olivat tauottaneet omaa menoaan hieman erilailla ja etenimme hieman vaihtelevissa kokoonpanoissa kohti Hettaa. Nämä kohtaamiset reitillä olivat ihan parasta, sai tutustua uusiin ihmisiin. 

Matka jatkuu kohti sateenkaaren päätä (kellonaika 1:45)

Matkan raskain vaihe itselle oli n. 18 km asfalttitie siirtymä Hettaan. Mikan ja Pasin vauhdit asfaltilla oli selvästi omaa raahustamista nopeampaa ja heidän selkänsä loittonivat tasaisesti. Kuljin aluksi yksin ja soittelin kotiin sekä kaikki kaverit läpi, jotka jaksoivat kuunnella sekavaa selvitystä reitin varrelta, sitten jatkoin äänikirjan kuuntelulla, mutta lopulta sekin alkoi väsyttämään. Onneksi Pasi piti pienen huoltotauon ja sain hänet kiinni - tulimme sitten viimeiset 5km jutellen maailmanpolitiikasta ja mitä tahansa keksimme aiheeksi. Pääasia, että sai huomion jonnekin muualle siltä asfalttitiellä kävelystä. Lopulta saavuimme huoltoon iltapäivästä.

Maisemia toiselta etapilta

Päätimme ettemme pidä mitään kiirettä Hetan huollossa ja suihkun jälkeen sovimme, että kello laitetaan herättämään kolmen tunnin jälkeen. Huollossa vierähtikin sitten lopulta reilut viisi tuntia, kun rauhassa söimme, välppäsimme kamoja, hoidimme jalkoja ja taas vähän söimme lisää. Osa porukasta oli lähdössä vielä myöhempään auringon laskiessa, alkuillasta kun oli vielä aika kuuma, mutta päädyimme siihen, että parempi vaan lähteä niin matka etenee. Valitettavasti Pasi joutui jättämään reissun kesken Hettaan, kun hän ei voinut enää laittaa toiselle jalalle ollenkaan painoa, joten kahdestaan jatkoimme matkaa.

Hetta-Pallas (67km; 8h 56min + 8h 36 min) + tauot 2h 46 min ja 4h 41 min

Alun reitti oli tuttu kesäkuun vaellukselta, kunnes lähdimme plan B reittiä kohti Tappurin autiotupaa ja siitä Ketomellaan. Emme olleet tutustuneet kyseiseen reittiin ollenkaan etukäteen, tiedossa oli vain, että menemme jonnekin parkkipaikalle ja sieltä sitten takaisin Hetta-Pallas vaellusreitille. Pieni mutkitteleva polku suon laidalla miljoonine hyttysineen oli todella puuduttava ja pitkän tuntuinen – tuntui että matka ei edennyt ollenkaan, kun polku vain jatkui ja jatkui. Ainoa mitä tuossa tilanteessa voi tehdä on laittaa jalkaa toisen eteen ja lopulta ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen pääsimme tielle ja sieltä sitten kääntymään takaisin kohti kansallispuistoa. 

Suollakin on upeita maisemia oikeaan aikaan päivästä

Olimme jo etukäteen ajatelleet nukkuvamme tällä etapilla, jotta varmasti olisimme täysissä voimissa viimeisellä etapilla. Olin katsonut sopivaksi paikaksi noin puolen välin paikkeilla olevan Hietajärven ja kun sinne pääsimme puuduttavan suopolun jälkeen, oli päätös helppo pitää ja sovimme 1h 30 min unista. Nyt kun katsoo tauon kokonaispituutta, niin sen verran noissa pysähdyksissä aina on säätöä ruokailujen, jalkahoitojen, leirin pystyttämisten ja purkamisten kanssa, että vaikka kohtuu ripeästi koittaisi toimia niin reilu tunti tuohon aina ylimääräistä näyttäisi kuluvan. 

Tunkkausta Pallakselle (Photo: Manu Humppi)

Loppumatka Pallakselle kului nopeasti maisemia ihaillen. Hieman ennen viimeisiä nousuja juoksija tuli takaa kevyellä askeleella ja kun aloimme jutella kävi ilmi, että hänen piti startata Rogaining SM:ssä, mutta oli tullut viime hetken peruutus joten hän päättikin lähteä koko päivän lenkille ja juosta Vuontisjärveltä Äkäslompoloon kämpille. Jonkin aikaa sen jälkeen näimme jonkun kyykkivän edessä rinteellä ja mietimme jo, että näemmekö näkyjä, kuka täällä nyt paikallaan tässä kohtaa kyykkisi, Pallakselle kun oli kuitenkin vielä se 5 kilometriä matkaa, eikä järjestäjän kuvaajiakaan ollut näkynyt enää moneen päivään. Kun pääsimme kohdalle, yllätys oli suuri, kun möykky identifioitui vanhaksi kisakaveriksi Manuksi. Luulimme Manun olevan samaan aikaan starttaavassa Rogaining kisassa, mutta hän olikin joutunut jättämään kisan välistä flunssan takia ja lähtenyt tsekkaamaan Pallaksen maisemia, ja huomannut että olemme siinä ihan vieressä ja tuli nyt vaihtamaan kuulumiset ja kuvaamaan meitä. Siitä sai voimaa todella paljon ja loppumatka Pallakselle meni hujauksessa. 

Photo: Manu Humppi

Kun tulimme Pallaksen huoltoon, oli huonemajoituksissa juuri sopivasti kaksi sänkyä vapaana. Nukuimme taas kunnon unet, 3 tuntia, söimme hyvin ja hoidimme jalat, jonka jälkeen oli sopiva hetki lähteä illalla päivän viilennettyä kohti Äkäslompoloa. Emme olleet varmoja jaksamisesta ilman taukoja maaliin asti, joten otimme varmuuden vuoksi majoitteet mukaan myös viimeiselle etapille. 

Pallas-Äkäslompolo (66km; 17h 10 min)

Emme miettineet mitään loppuaikoja tai sijoituksia tässäkään vaiheessa. Tiesimme, että muutamakin eri porukka oli lähtenyt Pallakselta joitain tunteja aiemmin ja perään lähtisi todennäköisesti muutama. Oli käynyt jo selväksi, että kaikkien vauhti meidän lähellä oli suurin piirtein samanmoista ja ohitukset tapahtuivat yleensä taukojen aikana. 

Poikkeus tähän sääntöön oli Karitsa, joka kulkiessaan kulki jonkin verran meitä nopeampaa ja hän saikin meidät kiinni n. 5 km Pallaksen jälkeen, juuri ennen kuin pieni polku alkoi. Pitkällä matkalla pienikin muutos rutiiniin toi paljon voimia ja matka Mustakeron autiotuvalle meni niitä näitä Karitsan kanssa rupatellessa nopeasti. Jäimme sinne huoltamaan ja Karitsa jatkoi matkaa, kunnes löysimme hänet hieman ennen Rauhalaa suonlaidalla pitämässä omaa taukoansa. Siitä jatkoimme yhdessä Rauhalan vesipisteelle, jonka jälkeen Karitsa jäi pitämään hieman pidempää taukoa ja jatkoimme taas matkaa kahdestaan. 

Alkuperäinen suunnitelma oli pitää mahdollinen tauko vähän puolen välin jälkeen Pahtavuomalla, mutta kun siellä olimme täysissä voimissa niin päätimme jatkaa matkaa ainakin Peurakaltioon, joka oli viimeinen paikka missä olisi ollut mitään järkeä pitää pidempää taukoa. Samalla Hannu sai meidät kiinni kevyellä askeleella ja jatkoimme yhdessä matkaa kohti Mustakeroa. Matka jatkui taas niitä näitä jutellen kunnes hieman ennen Mustakeron laskua pidimme pienen huoltotauon ja Hannu lähti kepeällä askeleella tekemään eroa meihin. 

Välillä piti pysähtyä ihailemaan maisemia

Hieman ennen Äkäskeron laskua katsoin, kun Mika alkoi mennä polun laidasta ja laitaan. Sanoin tästä ja päätimme pitää pikanukkumatauon siinä paikassa, koska tuo viimeinen lasku olisi hyvä päästä turvallisesti alas. Mika taisi nukahtaa jo ennen kuin pää osui mättäälle ja itsekin nukahdin muutama minuutti sen jälkeen. Yllättäen tämä 10 minuutin pikauni antoi taas voimia niin paljon, että loppumatkasta ei enää väsyttänyt. Olimme kyllä kuulleet näistä 5-10 min pikatorkuista ja niiden voimasta, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun itse pääsin tätä ihmettä kokeilemaan. 

Peurakaltiolle kun pääsimme, oli selvää, että jatkamme samoilla silmillä maaliin asti. Loppumatkasta oli tiedossa helppoa polkua/ulkoilutietä 17 km ja nyt tavoitteena oli vain päästä maaliin mahdollisimman pian. Koitimme hiukan juostakin Kotamajan jälkeen, mutta ei siitä oikein mitään tullut tuolla kohtuu painava reppu + etupussukka yhdistelmällä, joten lopulta jatkoimme trekkaamista tasaista tahtia kohti maalia. 

Maaliintulo oli fantastinen kokemus, ilmassa oli suurta urheilujuhlan tuntua ja Selvä Pyyn terassille oli kokoontunut paljon tuttuja onnittelemaan maaliinpääsystä. Loppuaika oli n 97h 45min.

Maaliintulo (Photo: Rami Valonen)

Maaliintulon jälkeen Mikko A otti ohjat käsiinsä ja katsoi että saan jotain syötyä, en nukahda suihkuun ja pääsen lepäämään. En ollut yhtään ajatellut etukäteen mitä maaliintulon jälkeen tapahtuu, mutta tällaisen koitoksen jälkeen jokaisella tulisi olla joku täysijärkinen kaveri pitämässä huolta, koska omassa aivokopassa ei kovin paljoa siinä vaiheessa enää liiku. Mikon epäonni reissussa oli meidän muiden kämppisten onni, hän kun otti meidät kaikki vuorollaan vastaan ja katsoi että pääsemme taas omille jaloillemme. Olen tuosta avusta ikuisesti kiitollinen.

Oppeja

Olin arvioinut etenemisvauhteja exceliin etukäteen ja suunnitellut 4 krt 4 tunnin tauon matkalle, yksi jokaiseen huoltoon ja yksi ylimääräinen toiselle etapille. Excel näytti loppuajaksi 97 tuntia.

Loppujen lopuksi eteneminen oli hieman nopeampaa kuin mitä olin ajatellut alun etapeilla, isoin ero tuli ekalta etapilta poluttoman osuuden ollessa paljon nopeampi kulkuista kuin mitä olin pelännyt. Kolmos- ja nelosetapit menivät aika lähelle arvioitu aikaa. Toiseen suuntaan olin aliarvioinut huoltoihin käytettävän ajan ja arvioidun 16 tunnin sijasta olimme tauoilla yhteensä 20h 25 min, josta unta n. 11h 30min, joka lienee vertailussa porukan yläpäässä. 

Ehkä reissun olisi nopeamminkin voinut tehdä – liikkeen osalta se olisi vaatinut juoksua alamäissä ja huolloista olisi voinut varmasti nipistää jonkin verran, mutta prioriteettina oli maaliinpääsy ja olen edelleen sitä mieltä, että tämä oli meille oikea etenemisstrategia tällä kertaa. Nyt saimme todella paljon oppia minkä verran tarvitsemme unta monipäiväisessä koitoksessa ja kuinka elimistö palautuu lepojen jälkeen.

Jatkosuunnitelmat

Mitäs tämän jälkeen – suomen ensimmäinen 200 mailinen suoritettu ja jotain haastavaa pitäisi keksiä. Vastausta tähän ei vielä ole, muuta kuin että päälajini rogainingin EM-kisat ovat Otepäässä, Virossa, syyskuun alussa, ja sinne nyt ainakin mennään. Myöhemmin syksyllä Synkkä Syysunelma kiinnostaa, ja siinä taisikin olla tämän vuoden loput startit. 

Ensi vuosi on vielä jossain määrin kysymysmerkki muuten kuin rogaining osalta. Elokuussa on Tsekeissä rogaining MM-kisat ja toivomuksena on, että joku järkkäisi myös SM-kisat riittävän etäällä MM-kisoista, jotta saisi kaksi rogaining 24h starttia samalle vuodelle. Käsittääkseni myös Lapland Wilderness Challenge on vahvistettu ensi kesäksi ja se kiinnostaa kovasti. Muut hulluttelut sitten sen mukaan mitä kalenteriin mahtuu.

Linkkejä

Kisan tunnelmaan pääsee hyvin kiinni katsomalla Niilosmc:n videon: (https://www.youtube.com/watch?v=WKR4uq813CY)

Blogitekstejä:

Outdoorkati: https://outdoorkati.blogspot.com/2021/07/nuts-distance-300-by-black-diamond-326.html

Tuomas Maisala: https://tuomas.maisala.net/home/2021-nuts-distance-300

Trailplodder: http://paleo-runner.blogspot.com/2021/07/nuts-distance-300-dnf-race-report.html

JanneS