Lupus Extreme mukana X-kaadossa

Lupus Extreme oli ensimmäistä kertaa naisten sarjassa Multisport-cupin kilpailussa. Kauden päättävässä X-kaadossa kisattiin joukkueella Anu Roininen ja Jenni Vapaaoksa.

Kuvat: Liisa Paakkanen

Teksti: Jenni Vapaaoksa

Ehdin jo jonkin aikaa etsiä varaparia kisaan kunnes huomasin Lupus Extremen Roinisten puuttuvan lähtölistalta. Sainkin aika helpolla houkuteltua Anun pariksi. Vaikka naisten sarjasta ei kummallakaan ollut kokemusta, niin ajattelin, että voimme siinä ihan pärjätä.

Kilpailukeskus oli Leppävaaran urheilukentällä, joka sijaitsee noin kilometrin päässä kotoani, joten kotipaikkaetua oli. Tästä oli myös haittaa. Totesimme, että tavallisesti kulkemani reitit eivät olleetkaan nopeita tai edes lyhyitä.  Kisassa oli jaettu kahdet kartat, joten saimme molemmat suunnistaa. Anu suunnisti kokoajan varmasti. Itse olisi jättänyt vahingossa rasteja väliin, kun pyörällä liikuin vain viivaa pitkin. Talin frisbeegolf-kentällä suoritettiin yllättävän haastava tehtävä, joka tuntui menevän surkeasti. Kisan jälkeen muiden kanssa juteltuamme todettiin, että melko hyvinhän sen meni. Itselle tehtävä ei auennut ja olin siellä pelkkänä valona, kun Anu hoiti suunnistuksen oikeille koreille.

Kisan kulku kuvatekstein:

Startti klo 5:00 aamulla. Ensimmäinen tehtävä oli leimata kolme rastia, joiden vihjeet olivat kiinnitetty urheilukentän laidalla olevaan aitaan. Vihjekarttoja joutui jonkin aikaa tuijottamaan ennen kuin rastien sijainnit selvisi. Ja kilpailujohtaja huusi vieressä, että mikä maksaa. 

Muutaman pyöräilyrastin ja frisbeegolf-radan kautta tultiin Munkkiniemeen kick-bike osuudelle ensimmäisinä. Ainakin kolme naisjoukkuetta oli tässä vaiheessa ihan kannoilla.

Juoksimme ohjeiden mukaan Munkkiniemestä Seurasaareen, koska melonta oli peruttu kovan tuulen takia. Saimme erikoisen näköisen Seurasaaren kartan käsiin. Pientä haparointia oli ensimmäiselle rastille numero 31, mutta loput löytyivät melko hyvin.

Juosten ja pyöräillen siirryimme Malminkartanon mäkeen, jossa piti kantaa painoreppua, tarkemmin telamiinaa portaita kolme kertaa ylös ja hiekkatietä alas. Kirosanojen ja muun jupinan määrästä olisi voinut luulla, ettei tykätty hommasta, mutta tykättiin kuitenkin. Jopa niin paljon, että päätettiin kantaa pyörätkin ylös. 

Pyöräilyn ja lyhyen suunnistuspyrähdyksen kautta tulimme voittajina maaliin, noin neljän tunnin ja 44 kilometrin urbaanin seikkailun jälkeen.

Sekasarjassa olisi kyllä joutunut aika paljon tiukempaan kisaan. Siellä oli tasaista kärkijoukkueiden kesken. Voittajaksi selvisi Hiiltomiesten sekajoukkue. Tällä kerralla oli naisvoittaja myös miestensarjassa Neonsport joukkueella Ville Mäkelä ja Pauliina Pohja. Mahtavaa!  

Isot kiitokset kisajärjestäjille.