Kisareitti
Kilpailu käytiin kahdeksana 13km lenkkinä Bodomjärven ympäri, ensimmäiset 2km hiekkatietä ja loput asfalttia pitkin. Reitti jakautui kivasti kolmeen osaan, joista ensimmäinen 4-5km oli selkeää aika tasaista juoksupätkää. Toisessa osassa Masters Golfin ja Kaisankodin välillä oli pari kävelymäkeä ja loivia pitkiä alamäkiä. Loppusuora alkoi henkisesti Bodominjärven luoteiskulmasta ja loppu olikin sitten ylä- ja alamäkeä. Suunto näytti kokonaisnousumetreiksi 90-100 metriä per kierros, eli ei mikään supernopea perinteinen ultrareitti, mikä sinänsä sopi meille paremmin kuin hyvin. Harvoin ne rogaining-rastitkaan laaksoissa ovat.
Ensimmäiset kierrokset
Suunnitelmana oli lähteä matkaan 1:30 per kierros -vauhdilla, mutta porukan mukana juostiin ensimmäinen kierros 1:18 ja toinen 1:21. Kun varjossa oli +30 astetta ja varjoa alkumatkasta aika vähän, toinen ja kolmas kierros olivat rankkoja. Kolmas oli lopulta se kaikkein vaikein itselle vaikka vähän hiljennettiin vauhtia, kierros 1:25. Neljännelle kierrokselle lämpötila jo vähän laski ja muutaman minuutin tiputus vauhtiin vaikutti sen verran, että olo alkoi paranemaan ja homma alkoi taas toimimaan.
Loppurutistus
Sopivan vauhdin löydyttyä ja pimeän tultua jatkoimme samalla mallilla, ja fiilis parani kierros kierrokselta. Yllättäen kierrokset 5-7 tuntuivat tosi mukavilta. 6:n lopussa mökkikaverin lähes täydellinen simahtaminen herätti kuuntelemaan omaa oloa. Kaveri veti 5:n kierroksen 20 minuuttia meitä nopeammin ja huolestuttiin aika pahasti, kun 6:n kierroksen viimeisellä kilometrillä saatiin hänet kiinni hoipertelemasta kohti maalia. Maaliin tuli kuitenkin omilla jaloillaan ja onneksi jätti vikat kierrokset välistä.
Viimeinen kierros lähti hyvin käyntiin, juostiin sellaisetkin mäet alussa, jotka käveltiin jo kolmannella kierroksella ja juoksuvauhtikin oli selvästi parempaa kuin pitkään aikaan. Viimeisellä kahdella kilometrillä sitten meinasi noutaja tulla, mutta sisulla paineltiin loppuun asti. Syynä varmaankin se, että tankkaus viimeisellä tauolla jäi hiukan vajaaksi kun nukahdin aika samantien 7:n kierroksen jälkeen. Viimeisten viiden kierroksen loppuajat olivat neljän minuutin sisällä, johon olimme erittäin tyytyväisiä kun tavoite oli tehdä tasainen suoritus. Juhalla olisi 10 tunnin alittajana satasella ollut paukkuja mennä kovempaakin, mutta tiimiharjoituksen luonteen mukaisesti yhdessä juostiin koko matka. Hatunnosto niille, jotka tuon juoksivat yksin, aika erakkopuuhaa.
Loppukommentit
Ultraintervalli oli mielenkiintoinen harjoitusmuoto, starttaaminen aina puolentoistatunnin lepotauon jälkeen oli sekä henkisesti ("joko nyt?") että fyysisesti koettelevaa. Taukojen aikataulu löysi rytmin nopeasti, nopea kylmä suihku alkuun, juomista ja syömistä, vaatteiden vaihto ja kamat valmiiksi seuraavalle kierrokselle ja sitten vaan lepoa ja hengailua.
Jalkojen olotila parin päivän jälkeen on paljon parempi kuin esimerkiksi 12h rogainingin jälkeen. Tosin tarkoituksella otettiin rauhallisesti säästellen, turha juosta jalkoja murskaksi tässä vaiheessa kautta. Siitä huolimatta jäi sellainen olo, että intervallityyppisesti tehtynä ultra harjoittaa hyvin kestävyysominaisuuksia ja jalkojen iskunkestävyttä suhteellisen pienellä riskillä, että homma menee yli ja jalat telakalle seuraavaksi pariksi kuukaudeksi. Voisin kuvitella, että harjoitus toimi hyvänä valmistautumisena myös 100km, 24h ja 48h juoksuihin, jotka taisivat olla muilla osallistujilla ne tulevat pääkoitokset.
Ihan hauskaa siis oli, mutta ei tässä nyt vielä ultraajaksi muututtu. Kyllä oma iso motivaatio tulee kun saa kartan käteen ja pääsee luontoon temmeltämään, silti voin hyvällä mielin suositella vastaavaa harjoitusta seikkailu-urheilijoille ja rogainisteille. Sama toki myös toisin päin, jokaisen ultraajan kannattaa ainakin kerran käydä kokemassa rogaining-tapahtuma ja kyllä noissa seikkailukisoissakin tilaa vielä on lisäharrastajille.
JanneS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti