sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

JanneH:n NUTS Pallas penkin alle

BUFF® Trail Tour Finlandin kolmas osakilpailu NUTS Midnight Sun Trail Ultra a.k.a. NUTS Pallas juostiin lauantaina upealla ja kivikkoisella reitillä Pallakselta Hettaan. JanneH:lle kisa oli keskikesän pääkilpailu, joka vaikeuksien jälkeen meni lopullisesti vihkoon reitiltä harhaantumisen takia noin 13 km ennen maalia. Lopulta sijoitus maalissa oli neljäs.

Teksti: JanneH

Odotukset NUTS Pallasta kohtaan olivat korkealla Bodom Trailin jälkeen ja kunto tuntui keväällä olevan kohtuullinen. Välissä olleet kaksi kuukautta menivät harjoittelun merkeissä ja lähes jokaisessa treenissä juoksu tuntui hyvältä ja helpolta. Niinpä lähdin hyvällä itseluottamuksella pohjoiseen tavoitteena kerätä mahdollisimman ison määrän tourin pisteitä.

Viimeisinä päivinä ennen starttia jalka tuntui vähän väsyneeltä, mutta uskoin sen johtuvan vain keventelystä kuten yleensä käy. Perjantaina teimme Kolehmaisen Mikon kanssa kevyen verryttelylenkin pitkän automatkan päätteeksi Muoniossa ja syke tuntui reagoivan herkästi mäkiin. Tästäkään en välittänyt vaan uskoin hyvän vireen löytyvän kisassa.

Poseeraus Asta Heikkalan ja Mikko Kolehmaisen kanssa ennen starttia

Startista Klasilan Janne lähti painamaan heti omille teilleen ja eteni ensimmäiset mäet selvästi muita kovempaa. Salon Jukka aloitti myös räväkästi ja hiihtäjät Janne Mononen ja Antti Honkimaa etenivät hieman itseäni ja Nordmanin Eetua kovempaa ylämäissä. Saimme Eetun kanssa kuitenkin alamäissä eron lähes kiinni, varsinkin, mitä kivikkoisempaa oli. Antti joutui keskeyttämään heti ensimmäisessä alamäessä loukattuaan varpaansa.

Syke nousi heti alussa maksimeille ja juokseminen tuntui takkuiselta. Yritin pitää eron edellä meneviin lyhyenä ja juoksin alkupuolen alamäet osittain riskillä. Hieman ennen ensimmäistä huoltoa Hannukurussa sain Monosen ja Salon kiinni Eetun jäädessä hieman. Huollossa olimme yhtä aikaa Klasilan kanssa ja lähdimme sen jälkeen etenemään kolmen Jannen voimin.

Suurin osa reitistä oli kivikkoista polkua. Kuva: Asta Heikkala

Klasila kärsi kovista krampeista ja joutui pysähtymään jossain vaiheessa ennen Pyhäkeroa. Oma askel tuntui raskaalta, mutta pystyin kuitenkin etenemään kohtalaisesti. Kesken Ylläksen leirin kisaan pitkää treeniä tekemään tullut Mononen hölkkäili vieressä pintakaasulla. Kun oma sykkeeni oli anakynnyksellä, kaima juoksi aerobisella kynnyksellä.

Vähän ennen Pyhäkeron nousua iski äkillinen pahanolontunne ja viisi sekuntia myöhemmin imeytymätön neste ja energiageelit lensivät polunvarteen. Ei siis tullut ultrajuoksua ilman oksentamista vieläkään. Suolatabeltti naamaan ja vähän nestettä perään. Jatkoimme matkaa ja Pyhäkeron jälkeen päätin ottaa geelin. Kun sain pussin huulille, iski paha olo taas ja muutamalla toistolla vatsa tyhjeni jälleen.
 
Kulku oli heikkoa, mutta toisaalta maaliin ei ollut pitkästi ja alamäkeen kulki kohtalaisesti. Saavuimme päivätuvalle ja juoksimme polkua, joka vietti mukavasti alaspäin. Hetken päästä puhelin soi ja kuulimme, että olemme lähteneet päivätuvalta väärää uraa. Ei kun takaisin kirosanoja toistellen. Tuvalla näimme Salon Jukan, joka tiesi Eetun menneen muutama minuutti aiemmin ja Klasilan olevan parin minuutin päässä.

Juostessa ei näitä maisemia paljon ehtinyt ihailla. Kuva: Tommi Lahtonen
 
Tuvalta oli lyhyt pätkä polkua ja sen jälkeen noin kymppi tietä maaliin. Mononen iski loikkarin päälle ja lähti tavoittamaan Eetua, kun itse sekä fyysisesti että henkisesti alistuneena raahustin kohti maalia taaksepäin kurkkien. Kaksi kilometriä ennen maalia näin Klasilan tulevan kovaa kyytiä takaa ja löin isomman vaihteen silmään. Ihan ei riittänyt ja 300 m ennen maalia kolmossija vaihtui neljänneksi.

Lopputulos oli iso pettymys, sillä eksymiseen kuluneet reilu 8 minuuttia olisivat riittäneet huonosta jalasta huolimatta toiseen sijaan. Toisaalta Bodom Traililla hyödyin muiden eksymisestä, jota nyt hyvitettiin takaisin päin. Voitto meni oikeaan osoitteeseen, samoin tasaisen juoksun tehnyt Eetu ansaitsi palkinnon ja kovan treenijakson keskellä juossut Klasilan Janne olisi ilman kramppeja mennyt selvästi itseäni kovempaa.

Suurempi huolenaihe oli jälleen huonosti toiminut vatsa, minkä takia lopussa juoksu tuntui erittäin tuskaiselta ja tehoja ei pystynyt pitämään ylhäällä. Lisäksi missään vaiheessa juoksussa ei ollut sellaista vahvaa tunnetta, mikä tulee, kun on hyvässä kunnossa. Monet treenitkin olivat kulkeneet paremmin, mutta ehkä raskaaseen jalkaan syynä oli hieman liian kuormittava harjoittelu vielä viikko ennen kisaa.

Seuraavaksi kalenterissa on kolmen viikon päästä Kallioniemen Jussin kanssa tehtävä reissu Ranskaan, jossa tarkoituksena on juosta ensi vuoden MM-kisojen reitti läpi. Kisastartteja syksyllä ovat vielä Nuuksio Classic ja Vaarojen maraton, joissa molemmissa on viivalla paljon kovatasoisia juoksijoita.

Sykemittarin tallennusdata

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti