tiistai 1. lokakuuta 2013

Lunta tupaan X-kaadossa

Syksyn multisport-kohokohta X-kaato kisattiin menneenä lauantaina Espoossa. Tiimi osallistui kilpailuun kolmella joukkueella, mutta menestys jäi laihaksi. JanneH ja Jussi jäivät mitalien ulkopuolelle miesten sarjassa ollen neljänsiä, Reijo ja Anu kokivat saman kohtalon sekasarjassa ja JanneS ja Pekka Pajunen sijoittuivat miesten sarjan 15. sijalle. Kaiken kaikkiaan joukkueita oli viivalla 106.

Teksti: Janne Hietala
Kuvat: Lilli Rantahakala

X-kaadon kilpailukeskuksena toimi tänä vuonna Laaksolahden urheilustadion, jonne kerääntyi mukavasti porukkaa tarkoituksenaan reipas ulkoliikunta aamuyön tunteina. Ensimmäinen X-kaato-starttini oli vuonna 2008 myös Espoossa, joten ympyrä sulkeutui kuudennen yhtäjaksoisen osallistumisen myötä. Materiaalien jako aloitettiin jo perjantai-iltana ja kuvitelma nopeasta reittisuunnittelusta karisi hetkessä, sillä pyöräosuus tuotti yllättävän paljon päänvaivaa. Siitäkin huolimatta, että liikuttiin melko tutulla aluella. Kisan kartat löytyvät täältä.

Reitit oli suunniteltu perjantaina noin klo 23 ja kartat piirretty sekä pussitettu. Sama setti tehtiin Team Swecolle, jonka jäsenet halusivat levätä kunnolla illalla ja luottivat reittisuunnittelussa ammattilaisiin. Herätyskello pirahti 03:00 ja unihiekat karisteltiin silmistä. Starttiviivalla aamuviideltä tuntui viileältä tuulen puhaltaessa pohjoisesta, mutta ainahan lähdössä pitää vähän palella, muuten on liikaa päällä. Onneksi sentään numerolappu paidan etupuolella piti vähän tuulta, kaikkialta muualta tuuli kun meni läpi.

Lyhyt kahden rastin muistisuunnistusprologi Laaksolahdessa suoritettiin fillarikengillä pienen pummin saattelemana, mutta jo prologia seuranneen fillariosuuden ykkösrastilla pääsimme kärkiletkaan. Kasavuorella sijainneelle yösuunnistusosuudelle pääsimme lähtemään Mäkelän veljesten kanssa yhtä matkaa, kun pyöräosuudella jokainen joukkue teki vähän eri reitinvalintoja. Jo suunnistuksen ensimmäisessä nousussa totesin, että karkuun ei kannata yrittää, kun minuutin päässä on SP Fincken tasoinen suunnistaja. Neljännellä rastilla teimme pienen virheen ja sen jälkeen osuus juostiinkin loppuun SP:n vetämässä letkassa.
 
Lähdöstä sännättiin laiturille tutkimaan karttoja

Vaihdossa pyöräilyyn jäimme muista, mutta pari rastia myöhemmin saimme näköyhteyden. Kärkikolmikko etsi pyöräilyn rastia 7 yhtä mäkeä liian aikaisin ja tarrauduimme jälleen porukkaan. Heti seuraavalla välillä jokainen teki oman reitinvalintansa. Selvästi nopein vaihtoehto olisi ollut kiertää ison tien kautta, mutta ajoimme juurakoista polkua suoraan. 3,5 barin rengaspaineet kosteassa juurakossa yhdistettynä omalta osaltani vähäiseen maastopyöräharjoitteluun olivat liikaa ja jäimme kärjestä jälkeen.
Oittaalla olleeseen suunnistukseen saavuimme kuusi minuuttia Mäkelöiden perään, Auvinen ja Fincke vaihtoivat lähes samaan aikaan ja ykkösrastin leimasimme yhdessä. Siitä eteenpäin eroa syntyi tasaisesti joensuulaisten hyväksi ja suunnistuksen lopussa olimme kolmantena 10 minuuttia kärkeen ja neljä minuuttia kakkossijaan. Avantin Rantahakala ja Hollo olivat tässä vaiheessa neljäntenä kymmenisen minuuttia takana. Pojilta olisi jäänyt suunnistuksen viimeinen rasti hakematta, mutta hyvässä urheiluhengessä kerroimme asiasta heille.

Tämän jälkeen kilpailussa tapahtui osaltamme ratkaiseva käänne, eikä se ollut parempaan. Pyöräilyssä tuli tekninen polkuosuus, jossa meidän olisi pitänyt pystyä lyömään ja ajaa Auvinen & Fincke kiinni. Sen sijaan ajaminen oli itselleni erittäin vaikeaa ja jokainen vinottainen juuri tuotti ongelmia. Yhdessä kaatumisessa vääntyi jarrulevy ja aikaa tuhraantui muutenkin. Taistelutahto oli poissa ja luotimme rutiinivauhdin riittävän kolmanteen sijaan. Rastia 15 haimme kuitenkin noin 17 minuuttia rastivälin nopeimpia hitaammin, sillä emme olleet alkubriiffissä kuulleet, että karttaan käsin piirretty ulkoilutie on selvästi väärässä paikassa. Muutenkaan hoksottimet eivät aivan olleet kunnossa ja niinpä taistelu kolmannesta sijasta kävi tiukaksi.
 
Syksyn viimeinen tunti melontaa lähti tästä

Melontaan pääsimme noin 100 m erolla ja edelleen uskoimme, että melonnassa pystymme pitämään Avantin takanamme. X-kaato ei kuitenkaan olisi X-kaato, jos sen melonta olisi pelkkää kauhomista ilman muita haasteita. Heti ensimmäisellä rastilla oli vastassa ruovikkoa, jonne ei missään tapauksessa olisi kannattanut kajakilla mennä. Jalkauduimme liian myöhään ja rastilla aikaisemmin rantautunut Avanti oli jo pari minuuttia edellä. Poispääsy ruovikosta vasta olikin vaikeaa ja siihen tuhraantui ehkä 10 minuuttia ylimääräistä. Sen jälkeen olikin aika sama, vaikka olisi jättänyt leikin kesken, mutta tulimme kuitenkin kaikessa rauhassa maaliin neljännellä sijalla. Lopussa oli vielä lyhyt köysitehtävä ja sen jälkeen uinti Finnfoam-levyllä. 

Reijon ja Anun kisa meni pilalle myös melonnassa, joka oli sekasarjan ensimmäinen osuus. Heille tuli takkiin myös saman rastin haussa niin paljon, että kärki ehti karata tavoittamattomiin. Lopulta tuloksena oli niin ikään neljäs sija, kun nopeimmin radan kiertäneiden Mikko Kolehmaisen ja Johanna Leinon kohtalona oli hylkäys emitin hajoamisen vuoksi.
Vesi on kylmää, kuten Mikon ilmeestä voi päätellä

Tärkeintä on, että kisasta selvittiin ilman vammoja ja ensi lauantaina juostavalle Vaarojen maratonilla voi valmistautua kaikessa rauhassa. Onnistunut suoritus siellä on X-kaatoa tärkeämpää, joten kaikki henkiset ja fyysiset voimavarat on laitettava peliin. Taso 86 km:llä tulee olemaan erittäin kova ja kärjestä löytynee ainakin sellaisia nimiä kuin Martins Purins, Janne Klasila, Antti Niinikoski, Pasi Penttinen, Teemu Lemmettylä, Joonas Kortelainen ja Mikko Auvinen vain muutamia mainitakseni. Tiimistä vaaroille lähtevät myös Jussi, Reijo ja Anu, jotka juoksevat 43 km matkan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti