Tiimille pronssia MATKaSPORT EXTAR 48h:n sekasarjasta

Lupus Extreme kävi 16.–18.5. Virossa kisaamassa MATKaSPORT EXTAR 48h -seikkailukisan kolmikolla Janne Hietala, Jussi Kallioniemi ja Johanna Leino. Kotiin tuomisena oli sekasarjan kolmas ja yleisen sarjan viides sija. Reitti kiersi Ida-Virumaalla Peipsijärven ja Suomenlahden välissä tarjoten hienoja paikkoja, ikimuistoisia hetkiä ja mahtavia kokemuksia.

 

Teksti: Janne Hietala

 

Viime vuoden EXTAR 48h Käärikussa eteläisessä Virossa oli hyvä kokemus ja päätimme osallistua kisaan tänäkin vuonna, tällä kertaa tosin sekasarjassa. Kilpailun sijaintikin oli tunnin lähempänä Tallinnaa, joten reissun pystyi toteuttamaan nopealla aikataululla. Viroon matkustettiin siis vasta torstaiaamuna ja paluu tapahtui jo sunnuntaina iltapäivällä.

 

Kisan formaatti oli rakennettu siten, että erilaisia osuuksia oli paljon ja niillä olevia rasteja sai hakea missä järjestyksessä tahansa. Kilpailun voittaa joukkue, joka ehtii hakea yhteensä eniten rasteja, jotka ovat lajista riippumatta samanarvoisia. Osuuksien vaihdossa pitää leimata tietyn aikaikkunan, yleensä puolen tunnin, sisään.

 

Valmistautuminen kisaan muutama päivä Spring Adventuren jälkeen oli haasteellista ja jälkikäteen ajateltuna tehty liian huolimattomasti. Yöunet olivat jääneet jääkiekon MM-kisojen, kamojen pakkailun ynnä muiden syiden takia lyhyiksi ja kisapaikallekin mentiin vähän sinne päin. Kisakeskus aukesi kolme tuntia ennen starttia ja karttoja sai noin kahta tuntia ennen. Valmisteluajasta puolet kului kuitenkin sellaisiin juttuihin, jotka olisi voinut tehdä jo aiemmin etukäteen saadun informaation perusteella, kuten fillarin kasaamiseen, eväiden pakkailuun ja kamojen lajitteluun.
 

Starttiviivalla oltiin kuitenkin klo 19 ja kaikki valmiina. Kahteen peruskarttaan oli spotattu ennen kisaa kaikki fillari- ja melontaosuuksien sekä muutaman trekin rastit. Kisan aikana saataisiin muutamassa paikassa lisää karttoja, kuitenkin selvästi vähemmän kuin viime vuonna. Prologin kartta saatiin lähtöhetkellä ja se näytti mielenkiintoiselta, kartalla oli nimittäin vain kisakeskus, rastiympyrät ja pohjoisnuolet. Muu olikin pelkkää valkoista.

 

Prologissa kisa ei ratkea, mutta se antaa suuntaa kisalle. Vaikka aikaa ei mennytkään edes puolta tuntia, olimme hieman takamatkalla eikä kisa tuntunut käynnistyvän osaltamme oikein kunnolla. Perusvauhti pyörillä tuntui alusta asti tahmealta, mutta pääsimme ensimmäiseen vaihtoon tavoitepisteillä hyvissä ajoin skipaten yhden rastin sekasarjan kärjen tavoin.

 

Heti seuraavassa trekissä teimme suunnistusvirheen ja hukkasimme märällä suolla 25 minuuttia sekä mahdollisuuden kahteen suunniteltuun rastiin. Moni muukin jätti rastit väliin, mutta olimme muita joukkueita jälleen perässä ja melontaan lähdimme viime tipassa. Kanootti sentään kulki mukavasti joessa ja pääsimme muutaman joukkueen ohi ennen saapumista Peipsijärvelle.
 

Kanootti irti puusta ja matka jatkuu. Kuva: Kaimo Puniste

 

Melonnan jälkeen päästiin ensimmäisen kerran huoltokasseille ja saimme kisan osaltamme kontrolliin, eli pääsimme lähtemään seuraavalle pyöräosuudelle aikaikkunan alussa. Kuitenkin osuuden lopussa kartassa ollutta polkua ei löytynyt ja teimme ison kierron jääden taas aikaikkunan loppupäähän. Pyöräilyä seuranneelta suunnistusosuudelta halusimme ottaa mahdollisimman monta rastia ja pyöräillä vielä ennen kisakeskukseen paluuta mahdollisimman paljon pisteitä.

 

Kisakeskukseen saavuttiin, kun aikaa oli kulunut noin 29 tuntia. Taktisena valintana oli hakea öisiltä rullaluistelu- ja trekkiosuuksilta minimirastit ja nukkua noin 1,5 tuntia. Jälkikäteen on helppo todeta, että kannattavampaa olisi ollut tulla pyörillä aiemmin nukkumaan ja poimia rullaluistimilla ja juosten helppoja rasteja yön aikana. Tuurimomentti on kuitenkin aina tällä formaatilla olemassa ja nyt arpa ei osunut.

 

Pyöräilyä edeltävä vaihto leimattiin klo 2:30, mutta nukuttiin neljään ennen matkaan lähtöä. Olin unienkin jälkeen vielä väsynyt ja muistikuvat matkasta seuraavaan vaihtoon jäivät vähäiseksi ajaessani viimeisenä välillä nukahdellen. GPS-seuranta paljastaa, että unessa oltiin muutenkin, sillä ohitimme kaksi rastia läheltä hakematta niitä.

 

Aamun vaihto oli kaivosalueella, joka oli kisan hienoimpia. Jokaiselle oli oma quest: Jussi kiipesi tiiliseinän nurkkaa, Johanna tasapainoili puomilla ja minä laskeuduin kaivosrakennuksen ylätasolta. Sen jälkeen suunnistettiin kaivoksessa maan alla ja juostiin vielä pieni lenkki alueella sekä haettiin fillarilla yksi rasti läheltä. Jussin rengas hajosi ulkorengasta myöten, mutta viilto saatiin paikattua ilmastointiteipillä. Se tosin maksoi yhden rastin ja loppukisan kivikkoiset tiet jouduttiin ajamaan yhä varovaisemmin.

 

Rullaluistelusta haettiin lähimmät kaksi rastia. Kuva: Matti Kämärä

 

Tämän jälkeen ajettiin Suomenlahden rannikolle, jossa jyrkän rantatörmän varrelta haettiin rasteja todella upeista paikoista. Iltapäivällä päästiin vielä laskemaan kumilautalla koskea lyhyt pätkä ja suunnistamaan pariin otteeseen sekä tekemään vaijeriliu'ut ennen pyöräilyä maaliin, jossa olimme ajassa 47:25:03.
 

Raftingissä puita lähinnä alitettiin. Kuva: Matti Kämärä

 

Sekasarjan voiton otti suvereenisti edennyt Annemi ja pojat, jossa kisasivat Heiti Hallikma, Tiit Pekk ja takavuosien kilpahiihtäjä Annmari Viljanmaa. Toiseksi ehti virolainen AT Nobe, jonka vauhti erityisesti viimeisenä päivänä oli selvästi meitä kovempaa. Avoimessa sarjassa voiton korjasi ennakkosuosikki Vaude MATKaSPORT (Silver Eensaar, Rain Eensaar ja Erik Aibast) jättäen viime vuoden voittajan EBIKE.LV:n kakkoseksi. Kolmas oli Suprema Adventure Team.

 

Jälkikäteen ajatellen suorituksemme oli kohtalainen ja kouluarvosanalla ehkä 7 1/2. Perusvauhti fillarilla ja juosten oli kärkeä hitaampaa, eikä kisaa saatu kunnolla kontrolliin missään vaiheessa. Muiden osuuksien vauhdeilla ei juuri merkitystä kokonaisuuden kannalta ollut. Parannettavaa jäi paljon ja erityisesti valmistautuminen olisi pitänyt tehdä huolellisemmin. Omalta osaltani unta oli edellisinä öinä liian vähän ja välillä hereillä pysyminen oli todella vaikeaa.

 

Maalissa jälleen yhtä kokemusta rikkaampana

 

Kaiken kaikkiin kisasta jäi kuitenkin pääosin positiivisia kokemuksia. Reitin varrelta löytyi upeita paikkoja, kuten Suomenlahden jyrkkä sumuinen rannikko, Peipsijärven hiekkarannat, Kohtlan kaivosalue sekä noin 3km pitkospuut, joiden puolivälistä sai hakea rastin joko juosten tai pyörällä, jos osasi ajaa. Järjestelyt pelasivat kaikin puolin erittäin mallikkaasti. Muutenkin tunnelma tapahtumassa oli mahtava ja yhteisöllisyyden pystyi aistimaan, vaikkei tuntenutkaan kuin muutaman ihmisen ennen kisaa.

 

Ikävimpiä osuuksia olivat metsäautotiet, joihin oli ajettu 32…64 mm sepeliä. Näitä osuuksia oli välillä useampia kilometrejä eikä niitä erottanut kartasta mitenkään. Keskinopeus oli aavistuksen hitaampaa kuin kovalla hiekkatiellä. Myös kilpailun formaatti tympi viime vuotta enemmän, sillä on usein tuurista kiinni, että osaa hakea helpot rastit.

 

Muita pitkiä seikkailukisoja ei tänä kesänä ole ohjelmassa, mikä jättää hieman tyhjän olon. Kesän ja syksyn aikana on edessä Eiger Ultra Trail, Nuuksio Classic, Vaarojen maraton ja Frankfurt marathon, ja Jussilla ainakin UTMB, joten mihinkään väliin on hankala pitkää kisaa sijoittaa. Seuraavan kerran tiimi nähdään viivalla No Limit Adventuressa 8.6. kesken tiiviin harjoittelukauden.

 

Linkkejä:

Kisan nettisivut

GPS-seuranta