Lupus Extreme-AGDE viidenneksi rogainingin EM-kisoissa

Lupus Extreme oli edustettuna kahdella kokoonpanolla lauantaina ja sunnuntaina Katalonian auringossa käydyissä rogainingin Euroopan-mestaruuskilpailuissa. JanneH ja Paul Galode ottivat viidennen sijan miesten avoimessa kilpasarjassa 330/363 pisteellä. JanneS ja Pekka Pajunen sijoittuivat samassa sarjassa sijalle 24 pistein 265.

 

teksti ja kuvat: Janne Hietala

 

Ajatus osallistua rogainingin EM-kisoihin heräsi elokuussa, kun keskustelimme Paulin kanssa kisasta. La Llacuna sijaitsi vain muutaman tunnin ajomatkan päässä Paulin kotoa Montpellieristä, joten reissuun oli helppo yhdistää myös perheloma. Kesällä en vielä edes ymmärtänyt, miten täydellisen valinnan tiimikaveriksi onnistuin tekemään.

 

Saavuimme kisapaikkakunnalle perjantai-iltana ja majoituimme Prittisen Juhan bongaamaan ylelliseen huoneistoon, jonka ulko-ovesta pääsi suoraan lähtö- ja maalipaikkana toimineelle torille. Uima-altain ja infrapunasaunoin varustettu hotelli pesi järjestäjän tarjoaman lattiamajoituksen 100-0. Samalla kuulimme runsaasti vinkkejä tulevaa haastetta varten, sillä Juhalle ja Nurmisen Jounille kisa oli jo ties kuinka mones 24 tunnin rogaining, meille molemmille puolestaan ensimmäinen.

 

Kartat saimme käteen lauantaina noin klo 10 ja aikaa suunnitella reitti oli pari tuntia. Kartta näytti hyvältä, mutta optimaalisen reitin löytäminen oli vaikeaa. Oli hankalaa arvioida, kuinka pitkän matkan vuorokaudessa ehtii taivaltaa ja toisaalta korkeuskäyrien vaikutus oli huomioitava reittisuunnittelussa. Teimme pari erilaista variaatiota, mutta lopulta päädyimme samaan perusideaan kuin Juha ja Jounikin, eli alussa putsataan pienellä lenkillä keskellä karttaa sijainnut harjanne ja laakso sekä osin viereisen harjanteen reuna. Sen jälkeen kisakeskuksesta lisää tavaraa ja pidempi lenkki kartan ympäri. Loppuun jätimme lisälenkin, mikäli aikaa olisi. Huonona puolena oli, että reitin pituus oli enemmän kun kuvittelin jaksavamme juosta ja lopussa oikomahdollisuudet olivat sellaisia, joilla menettää paljon pisteitä. Kuva reittikartasta on huono ja se päivitetään, kun järjestäjät laittavat sivuilleen. Kartan näkee parhaiten avaamalla sen uuteen ikkunaan.

Suunniteltu reitti pinkillä ja kuljettu reitti oranssilla piirrettynä

 

Kisan kulku pääpiirteissään

 

Lähtömerkin jälkeen painoimme välittömästi jyrkkään rinteeseen polkua ylös. Syke takoi kävelystä huolimatta anakynnyksellä, mutta Paul näytti etenevän vahvasti. Tässä vaiheessa alkoi selvitä, miten hyvässä seurassa todellisuudessa olin. Samaan suuntaan lähti vähän joukkueita ja nekin putosivat kelkasta melko nopeasti. Alun kulku oli hyvää ja rastit löytyivät helposti. Paulille suunnistaminen tämäntyyppisellä kartalla oli tuttua ja niinpä itse tyydyin lähinnä seuraamaan ja varmistamaan.

 

Aikaa ensimmäisen lenkin kiertämiseen meni vain vähän päälle neljä tuntia, vaikka arviomme oli ollut noin viiden luokkaa. Siltikään ei tuntunut siltä, että olisimme aloittaneet liian kovaa. Suunnistuksellisesti teimme kaksi muutaman minuutin koukkua. Kisakeskuksessa pakkasimme lisää evästä, vaihdoimme kuivaa päälle ja kumosimme noin litran coca colaa. Vaihtoon meni aikaa yhdeksän minuuttia, mutta sen jälkeen olo oli kuin uudelleen syntynyt.

 

Paul keskittyy suunnistukseen, jottemme hukkaa polkua

 

Heti toisen lenkin alkuun riitti kiivettävää parin jyrkän rinteen muodossa. Pimeä laskeutui noin kuusi tuntia startista ja edessä oli 14 tuntia pimeää. Keli oli loistava, täysikuu paistoi pääosin kirkkaalta tähtitaivaalta ja lämpötila pysyi selvästi plussan puolella. Paul hoiti suunnistuksen tyylikkäästi, mutta itselleni yö oli kovaa taistelua. 10 kofeiinipitoisesta karkista huolimatta luomet tuntuivat raskailta ja muutaman kerran olin nukahtaa kävellessämme tiellä. Etureisissä tuntui jyrkkien alamäkien rasitus ja kipu oli paikoin todella kova.

 

Maasto oli rutikuiva, joten vettä sai vain järjestäjien vesipisteistä, jos niistäkään. Selvitimme reissun kolmella täydennyksellä, eli kumpikin joi noin kahdeksan litraa. Yhdessä pisteessa kaivo oli kuiva, mutta nappasimme vettä epämääräisesti pulppuavasta putken päästä. Xinixillä vältyimme kuitenkin ongelmilta.

 

Pahin virhe tapahtui ennen rastia 92, kun päätimme oikoa puskan läpi lyhyen matkan välttääksemme kiertoa ja korkeuskäyrää. Emme kuitenkaan löytäneet pimeässä piikkipuskassa polun päätä ja teimme noin puoli tuntia koukkua. Muuten virheitä tuli vähän ja joitain rasteja haimme eri järjestyksessä kuin olimme ajatelleet. Kaikki tarkennukset suunnitelmaan olivat parempaan päin.

 

Aurinko nousee ja muutama tunti enää jäljellä

 

Aamun sarastaessa totesimme, että aikaa suunniteltuun lisälenkkiin ei ole ja kipu jaloissani oli niin kova, ettei juoksemisesta tullut oikein mitään edes tasaisella tai alamäissä. Laskimme, että ehdimme kiertää laakean kukkulan, kerätä sen takaa isot pisteet ja poimia toisiaan lähellä olevista vähempiarvoisista rasteista ainakin yhden. Lopussa sain kivuntunteen siirrettyä sivuun ja iskimme loikkarin päälle viimeisillä rastiväleillä. Niinpä saimme kerättyä kaikki pienetkin pisteet lopusta ja ylitimme maalilinjan ajassa 23.38.

 

Jälkianalyysiä ja katkeraa tilitystä

 

Rogaining jos mikä tarjoaa hyvän mahdollisuuden jälkiviisastelulle. Suunnittelemamme reitti oli todennäköisesti melko hyvä, sillä viides sija oli ennakkoon ajateltuna vahvasti yläkanttiin. Toisaalta matkaa pronssiin jäi vain kolme pistettä. Se olisi vaatinut itseltäni hiukan paremmat jalat, sillä lopussa olisi ollut pistolla haettavissa kuusi pistettä muutaman kilometrin juoksulla. Toisaalta samalle rastille olisimme ehtineet ilman isoa virhettä tai jättämällä rastin 34 väliin. Siellä tuhlasimme noin 30 minuuttia kolmeen pisteeseen. Tällä kertaa tyytyminen on kuitenkin viidenteen sijaan, mikä on sama, kuin olisi ollut 50. Vain voittajat muistetaan.

 

Kisa oli jaloille äärimmäisen raskas, sillä nousumetrejä tuli noin viiden kilometrin verran ja taivallettavaa 130 km. Syksyllä oli tarkoitus käydä kerran viikossa Malminkartanon mäessä, mutta sairastelun ja lumentulon takia kerrat jäivät vähiin. Se tuntui reisissä enkä ollut riittävän hyvin valmistautunut kisaan. Tuskin koskaan etureidet ovat olleet niin kipeät kesken kisan, mutta yllättäen muutamaa päivää myöhemmin käveleminen on jo helppoa.

 

Positiivista kisassa oli kuitenkin paljon. Pystyimme etenemään enemmän kuin ajattelin ja Paul hoiti suunnistuksen vahvasti. Vatsan kanssa ei ollut ongelmia ja ruokaa tuli syötyä noin 200 g lukuun ottamatta kaikki, mitä oli matkassa. Alas meni muun muassa pizzaa, croissanteja, sämpylöitä, muffinseja, geelejä, patukoita, juustoa ja karkkia. Jalat säilyivät hyvässä kunnossa, mihin auttoi kahden sukan käyttö. Vastoin kaikkia uskomuksia en rasvaillut jalkoja ollenkaan ennen kisaa ja tossunakin oli vasta edellistiistaina korkatut La Sportiva C-lite 2.0:t. Jalkoihin auttoi myös se, etteivät ne kastuneet kuin kerran, kun astuin Katalonian ainoaan vesilätäkköön.

 

Kisan aikana jälleen mietti, mikä saa itsensä kiusaamaan näin mukavaa miestä, mutta tuskin reissu viimeiseksi jäi. MM-kisat Venäjällä jäävät väliin, mutta Retki-Rogaining osuisi kalenteriin ihan mukavasti.





Viikko aikaa rogainingin EM-kisoihin

Rogainingin Euroopanmestaruuskilpailut käydään tulevan viikon lauantain ja sunnuntain aikana Espanjassa La Llacunassa noin 70 km etäisyydellä Barcelonasta. Tiimistä karkeiloihin ottavat osaa JanneS ja JanneH, eri joukkueissa tosin. JanneS kisaa Pekka Pajusen kanssa ja JanneH suomalaisranskalaisessa joukkueessa Paul Galoden kanssa.

Teksti: JanneH

Kisakausi starttaa omalta ja JanneS:n osalta jo tammikuussa, kun Espanjan talvessa käydään 24 tunnin the Wild Boar Rogaining, joka on tänä vuonna saanut EM-arvon. Myös moni muu suomalainen on poiminut kilpailun kalenteriinsa, sillä ilmoittautuneiden joukosta löytyy peräti 30 saman maan kansalaista. Kaiken kaikkiaan metsään säntää 2-5 hengen joukkeita noin 250.

Kilpailun starttilaukaus lävähtää ilmoille lauantaina 26.1. klo 12:00 paikallista aikaa. Sitä edeltävän kahden tunnin aikana joukkueet ovat suunnitelleet reittinsä ja osa jo pilannut mahdollisuutensa menestyä. Kartan mittakaava on 1:25 000 ja koko suuruusluokkaa A2. Kilpailualue on vain noin 100 km2, mutta korkeuskäyrää riittää, joten etenemisvauhti on keskimääräistä hitaampi. Alueen laaksot sijaitsevat noin 500 m tasolla ja mäkien laet 900 m paremmalla puolella. Kulkukelpoisuus polkujen ulkopuolella on suurimmaksi osaksi huonoa, joten pääosa ajasta liikutaankin uria pitkin.

Ote kisa-alueen kartasta verrattuna Googlen satelliittinäkymään

Lämpötila kilpailun aikana pyörii -2...+8 haminoilla ja tämänhetkiset ennusteet lupaavat päiväsaikaan auringonpaistetta. Päivän pituus tosin on vain 10 tuntia, joten yösuunnistusta on tarjolla 14 tunnin verran. Tämä saattaa koitua monen joukkueen kohtaloksi, sillä jos hukkaa itsensä kartalta, voi sille olla hankala päästä. Lisäksi rastipisteet saattavat olla hankalia, jos ne sijaitsevat polkujen ulkopuolella rinteessä.

Rogaining ratkeaa usein siihen, kuinka tehokkaasti jaksaa kerätä pisteitä viimeisen viidenneksen aikana. Alkuvauhti on oltava maltillinen, jotta tossu liikkuisi kohtalaisesti vielä kisan loppupuolellakin. Erityisesti tiimillemme tämä on tärkeää, sillä molempia yhdistää kyky (vai taipumus?) startata kovaa. Lisäksi viimeisen neljän tunnin aikana on 40 % kisan valoisasta ajasta.

Kamat on pääosin jo pakattu, sillä lento Ranskan maalle lähtee huomenaamuna. Kilpailuun valmistaudutaan vajaan viikon verran Paulin luona Montpellierissä, joten jetlagikaan ei voi käyttää tekosyynä kilpailun lopputulokseen. Hiilihydraattitankkaus vedetään tällä kertaa siis patongilla ja valkoviinillä.

Loppiaisrogaining 2013

Loppiaisrogaining 2013

Miia Hovi, Tiina Isoniemi ja Sanna Lassila järjestivät yhdessä Rasti-Jyryn kanssa perinteeksi muodostuneen 8h Loppiaisrogainingin 6.1.2013 Kirkkonummen Masalassa. Lupuksesta kuntotapahtumaan osallistuivat JanneH, JanneS, Reijo, Anu ja Jussi. JanneH ja Jussi juoksivat yhdessä Antti Niinikosken kanssa (Fantti) omina joukkueinaan. JanneS kisasi tulevan EM-rogaining-parinsa Pekka Pajusen kanssa ja Reijo ja Anu muodostivat oman joukkueen. Alustavat tulokset

teksti ja kuvat Jussi Kallioniemi

Kisa järjestettiin tällä kertaa Kirkkonummella Vitträskin, Juusjärven ja Humaljärven ympäristössä ja kisakeskuksena toimi Masalan koulu. Sää suosi ja pikkupakkasessa saatiin seikkailla.

suunniteltu ja kuljettu reitti

Suunnitelmana (JanneH, Jussi ja Antti) oli hakea kaikki muut paitsi 5 läntisintä rastia. Kiertosuuntana vastapäivään. Startin jälkeen huomasimme, etteivät muut olleet lähdössä samaa reittiä meidän kanssa. Alun rastit 22-25-27-38-50-45 juostiin pääsääntöisesti tietä pitkin. Multisport kävi juuri meitä ennen rastilla 25, mutta jatkoivat sitten eri suuntaan.  Rasteille 49-37-53 saatiin sitten enempi maistaa umpihankikävelyä. Varsinkin linjan alla ollut maasto tarjosi paikoin erittäin hidaskulkuista pohjaa. Usein lumen alta löytyi märkää ja ainakin allekirjoittaneella olleet vedenpitävät sukat toimivat hyvin. Kertaakaan ei onneksi jalka uponnut yli nilkan. Kengät kastuivat, mutta jalka pysyi kuivana ja lämpimänä.

Voittajat ja suksijat

Rastin 53 jälkeen oli taas tarjolla enempi tievoittoista juoksupohjaa. 43, 54, 34 ja 24 löytyivät ilman ongelmia ja juoksukin taas maittoi rämpimisen jälkeen. Rastille 56 kiersimme turhaan kaikkien jyrkänteiden pohjoispuolitse, kun nopeampi reitti tule suoraan jyrkänteiden välistä, jota tulimmekin pois rastilta. 51, 44 ja 30 rastit tarjosivat vaihtelevaa juoksupohjaa; umpihankea, kovaa polkua, pehmeää polkua ja tietä. 48 päätettiin juosta tien kautta. Onneksi, sillä rastin pohjoispuolinen suon (järven?) reuna oli kuulemma erittäin hidaskulkuista maastoa.  Rasti 57 oli suhteellisen koskematon, muutamat suksenjäljet nähtiin ja parit kengänjäljetkin. Rastille 39 maasto tarjosi puhdasta umpihankea ja oli paikoin hyvin hidaskulkuista. Rasti löytyi helposti mäen päältä. Myöskään polkua rastilta 39 kaakkoon ei ollut kukaan käyttänyt (pois lukien suksijat, mutta se ei paljon auttanut).

Rastilta 43 tulossa

Rastit 40, 29 ja 59 menivät hyvin juosten. Hieman ennen rasti 59 laitettiin lamput päähän. Rastilta juostiin turhaan itään alas tielle, kun etelään olisi mennyt suoraan polkukin (toki mökki kiertäen). Rastille 55 seurattiin pimeässä muiden jälkiä, mutta varsinaista polkua ei ollut. 33 tehtiin koukku rannan kautta ja muutenkin kartan lukuun meni hetki aikaa. Itse rasti löytyi lopulta helposti. Tässä tehtiin reittisuunnitelmamuutos. Kisa-aikaa oli vielä tässä vaiheessa n. 2h jäljellä. Alkuperäisen mukaan olisi menty samoja jälkiä takaisin Sepänkylään. Nyt päätettiin jättää 46 väliin ja lähteä rastilta kaakkoon suoraan tielle. 28:lle tietä myöten ja lopuksi pellon reunaa. Pientä hakua rastissa, kun tuli lähdettyä rastille hätäisesti pellon nurkasta. Tarkoitus oli ottaa pistona 32, mutta linjaa pitkin meni kovapohjainen moottorikelkan ura kohti 21:ttä. Mentiin siitä ja hyvä ja nopea pohja siinä olikin. Rastilla 21 aikaa oli vajaat 1,5h ja päätettiin riskillä käydä hakemassa pistona 46. Rasti löytyikin hyvin, mutta paluumatkalla tielle onnistui kompassin käyttäjä (=allekirjoittanut) kääntymään 180 astetta ja hetki painettiin takaisin kohti rastia. Lopulta päästiin takaisin tielle ja laitettiin loikkari päälle. Haettiin vielä rastit 41, 26 ja 23 ennen määräajan umpeutumista.  

Juoksimme n. 55km ja haimme 31 rastia, joista saatiin 111 pistettä. Sillä päästiin tässä tapahtumassa kakkospaikalle. Aikaa taisi jäädä käyttämättä vajaat 10min. Jälkikäteen katsottuna reittimme ei ollut optimaalisin. Alusta olisi pitänyt lähteä suoraviivaisemmin kohti rastia 45 ja jättää muutama pienipisteisen rastin kierto väliin. 57 rastin jälkeen olisi pitänyt lähteä hakemaan läntisimmät rastit (isot pisteet) ja jättää 39 välistä. Oikea päätös oli jättää välistä 31 ja 42, jotka olivat tiettömän taipaleen päässä. Multisport keräsi 7 pistettä enempi ja juoksi pari kilometriä vähemmän. Maastot olivat hienot, kiitokset järjestäjille.

Urheiluvuosi 2012: Reijo

Vuoden aikana ehtii tapahtua yhtä ja toista, ja välillä on hyvä summata mennyttä. Marras-joulukuun aikana tiimiläiset kertovat vuoden 2012 kokemuksista, harjoittelusta ja siitä, miltä osin tavoitteisiin päästiin. Tällä kertaa vuorossa on Reijo.

Kausi 2012 ei mennyt ihan omien tavoitteiden mukaisesti, vaikkakin tuntimäärä tulee olemaan luokkaa 520 tuntia. Kisoissa tuntui olevan aina pientä sähläilyä, ja se aiheutti luonnollisesti pientä turhautumista. Toisaalta aina välillä pitää oppia kantapään kautta ja toivottavasti jotain on opittu.

Kauden pääpaino oli kasvattaa peruskuntoa ja se ehkä meni jopa pikkasen liian pitkälle, näin jälkeenpäin ajateltuna. Ei tullut jostain syystä tehtyä kovia harjoituksia niin paljoa kuin edellisellä kaudella, mikä sitten näkyi jonkin verran kisavauhdissa. Ehkä sen takia myös tuli virheitä, kun yritti mennä liian kovaa ja ajatus ei enää pysynyt mukana.

Vuosi aloitettiin pitkälti hiihdon parissa. Kilometrejä ehtikin kertyä yli 650, aikalailla 50/50 vapaalla ja pertsalla. Sen jälkeen kevään korvilla siirryttiin vähitellen pyöräilyn ja juoksun pariin. Ensimmäinen pidempi kisa tuli toukokuussa EXTAR 48:ssa JanneH:n ja Jussin kanssa, kisa menikin joukkueeltamme ihan hyvin. Kesän tavoitteena oli kiertää Multisport Cup ja osallistua EQ:n. EQ olikin päätavoitteemme, mutta sieltä tuli keskeytys, joka kyllä oli aika pettymys. Jatkoimme kisassa kuitenkin melkein kolme vuorokautta kartuttaen kokemusta tulevaisuuden koitoksia varten.

Syksyllä sitten päätettiinkin Anun kanssa panostaa enemmän maastojuoksuun ja ilmoittauduttiin mukaan sekä Nuuksio Classic:n että Vaarojen Maratonille. Nuuksioon lähdin avoimin mielin omaa juoksua tekemään ilman isompia odotuksia, kun vastaavista ei ollut aikaisempia kokemuksia. Alku tosin meni ehkä pikkasen liian kovaa omaan kuntoon nähden, mutta loppuun asti jaksoin ja lopputulokseen olin ihan tyytyväinen. Noin kuukausi Nuuksion jälkeen matkattiin Kolille ja tarkoituksena oli alittaa sielläkin 5h. Vatsaongelmien takia jäin tavoitteesta 13 minuuttia, mutta tiedäpähän, että se on mahdollinen alittaa. Ehkä ensi vuonna uudestaan. En ole vieläkään juossut maratonia maantiellä, vaikka pitkiä kisoja onkin takana jo muutamia, mutta ehkä sekin jonain vuonna tulee vielä kokeiltua. Maastojuoksu on vaan mielekkäämpää kuin asvaltilla juokseminen.

Ensi kaudelle muutan hieman treenausta, lähinnä lisäämällä lihaskuntoharjoitteita sekä viikottaisia vk-lenkkejä. Lisäksi ensi kaudelle otan tavoitteeksi osallistua enemmän MTBO- ja MTB-kisoihin, jotka jäi tosi vähille tällä kaudella. Maastopyöräily on kuitenkin suosikkilajini. Ainakin yksi pitkä seikkailukisa olisi myös toivelistalla, mutta sitä ei ole vielä sen enempää suunniteltu.

-Reijo

Urheiluvuosi 2012: JanneS

Vuoden aikana ehtii tapahtua yhtä ja toista, ja välillä on hyvä summata mennyttä. Marras-joulukuun aikana tiimiläiset kertovat vuoden 2012 kokemuksista, harjoittelusta ja siitä, miltä osin tavoitteisiin päästiin. Tällä kertaa vuorossa on JanneS.

Vuosi alkoi hyvin ja tammikuussa sain hyvän harjoittelurytmin käyntiin, kunnes sitten tammikuun lopussa mursin nilkkani lumikenkäillessä. Kesän suunnitelmat menivät samalla uusiksi ja kevään tavoitteeksi tuli vain ja ainoastaan saada jalka takaisin kuntoon. Jalka oli kipsissä yhteensä 6 viikkoa, joten varovaisen kävelemään uudelleen opettelun pystyi aloittamaan maaliskuun puolessa välissä. Maaliskuun lopun ja huhtikuun treenaus koostui kuntopyöräilystä, lyhyistä cross-trainer harjoituksista ja liikkuvuusharjoitteista. Toukokuussa pääsin jo maantiefillarilla tekemään pidempiä lenkkejä, mutta juoksu rajoittui 3x5 min (5 min kävelyä välissä) hölkkäilyyn. Toukokuun lopussa osallistuin hiukan riskillä 8h rogaining kilpailuun, ja kun kilpailu meni hyvin sain lisäuskoa tekemiseen.

Kesäkuussa jalan parantuminen alkoi vihdoin nopeutua ja juoksumääriä pystyi viikoittain lisäämään, ensin 3x10 min, sitten 3x15 min ja loppukuusta jo 30-45 min yhteen menoon. Jukolan viestiin osallistuminen oli jälkikäteen ajatellen virhe, jalka ei ollut silloin vielä siinä kunnossa ja tuosta tuli varmaan takapakkia viikon verran kuntoutumiseen. Heinäkuun puolessa välissä osallistuin Someron yö-rogainingiin (8h) ja kun siellä meni hyvin, niin uskalsin lähteä myös Retki-rogainingiin heinäkuun lopulla, joka sitten menikin erittäin hyvin ja lopputuloksena oli 115km etenemisen jälkeen SM-pronssi.

Kaiken kaikkiaan kuntoutumiseen meni n. 5-6 kk, joka on enemmän kuin mitä alunperin kuvittelin. Eniten treenitauko vaikutti juoksuvauhtiin, joka ei ole vieläkään täysin palautunut, joskin osin syynä on ollut se että VK-lenkkejä ei ole päässyt ns. kisakaudella tekemään niin paljon kuin olisi ollut syytä. Yllättävän vähän vaikutusta oli kestävyyskuntoon, vanhoilla pohjilla pystyi pitkänkin tauon jälkeen etenemään pitkiä matkoja kun vaan muisti pitää vauhdin itselle sopivana.

Syksyyn mahtui sitten mukavaa tekemistä, sekä SnowFlakes että X-kaato sopivan rennosti, ja vähän vähemmän rennosti mammuttiruntu lokakuun lopussa, jossa tuli oma edetyn matkan ennätys 126km. Loppusyksystä harjoittelu keskittyy mäkitreenaukseen ja pitkiin lenkkeihin, jotta pysyn Pekan matkassa mukana Barcelonan EM-rogainingissa tammikuun lopussa. Sen jälkeen sitten pieni harjoittelutauko ja 2013 kauden kimppuun. Ensi kesän kilpailut ovat vielä täysin auki omalta osalta, paljon olisi mukavia tapahtumia tarjolla vuorijuoksuista ja rogaining kisoista pitkiin seikkailukisoihin.

JanneS

Urheiluvuosi 2012: JanneH

Vuoden aikana ehtii tapahtua yhtä ja toista, ja välillä on hyvä summata mennyttä. Marras-joulukuun aikana tiimiläiset kertovat vuoden 2012 kokemuksista, harjoittelusta ja siitä, miltä osin tavoitteisiin päästiin. Ensimmäisenä on vuorossa JanneH.

Kulunut vuosi oli onnistunut niin tulosten valossa kuin harjoittelutavoitteiden toteutumisenkin osalta. Treeneihin ja kisoihin käytetty aika kasvoi jälleen hiukan viime vuodesta ja kokonaisuudessaan tuntimäärä tulee pyörimään 600 paikkeilla. Tulevina vuosina määrää ei ole tarkoitus kasvattaa, vaan panostaa laatuun ja painottaa lajeja vähän erilailla.

Merkit onnistuneelle vuodelle olivat kuitenkin huonot noin vuosi sitten. Akillesjänteeseen tuli marraskuussa pieni repeämä ja juoksuharjoitteluun sen myötä kolmen kuukauden tauko. Kuntoa pystyi kuitenkin ylläpitämään pyöräilemällä ja hiihtämällä. Uskoa tekemiseen tuli helmikuun alussa 24h-hiihdossa, jonka oli tarkoitus olla lähinnä seikkailu-urheilussa tarvittavaa henkistä kestävyyttä kehittävä harjoitus. Keskimäärin 20 asteen pakkasessa kilometrejä kerty plakkariin hiukan alle 290 ja sillä irtosi voitto, jonka mahdollisti loistavasti toiminut huolto. Marko Takanen ja Harri Sivonen pitivät sukset liukkaina ja tarjoilivat energiaa ladun varressa sekä antoivat väliaikatietoja.

Kovasta pakkasesta aiheutui muutamia paleltumia ja tulehduksia ja olo oli seuraavan viikon sellainen, että voitosta huolimatta melkein kadutti osallistuminen kisaan. Ulospäin näytti lähinnä siltä, että snägärillä oli tullut turpaan ja lujaa. Elimistö kuitenkin palautuu yllättävän nopeasti ja sama tuli todettua myös touko-kesäkuussa. EXTAR 48h:ssa murtui kylkiluu ja akillesjänne tulehtui. Kahden viikon päästä siitä juostiin Tukholman maraton, joka keli huomioiden kulki ihan kohtalaisesti. Seuraavalla viikolla kisattiin No Limit, mutta sitten tuli taas pari viikkoa taukoa, kun polvi sai osumaa työmatkalla tapahtuneesta pyöräkolarista.

Kisan aikana on tärkeää ennaltaehkäistä hiertymiä rasvaamalla

Kesän päätavoite oli Endurance Quest, jossa olimme mukana ScandinavianOutdoorStore.comin joukkueella. Keskinäistä kisakokemusta ennen starttia oli ainoastaan multisport-kisoista ja sitäkin aika vähän. Siitä huolimatta tai sitten siitä johtuen joukkuehenki säilyi hyvänä tuloksena oli kolmas sija, joka oli myös omalta osaltani kesän tärkein saavutus. Vauhti ei vielä riittänyt voittotaisteluun ja unitaktiikka olisi voinut onnistua paremmin, mutta näitä asioita lähdetään parantamaan ensi vuoden kisaan, joka todennäköisesti houkuttelee vieläkin kovempia ulkomaalaisjuokkueita.

EQ:n jälkeen kalenterissa oli lähinnän pari pidempää polkujuoksua, Nuuksio Classic ja Vaarojen Maraton. Kisat olivatkin lopputuloksen kannalta toisensa ääripäät, mutta mieluummin näin päin. Nuuksiossa kostautui matkan aliarvionti, mutta samalla se oli hyvä oppitunti. Vaaroilla juoksu oli taktisesti viisasta, vaikka kyseessä oli vasta ensimmäinen ultrajuoksuni. En varmasti ollut absoluuttisesti paras juoksija, mutta vauhdinjako ja käveleminen oikeissa paikoissa sekä teknisten pätkien sopivuus omaan juoksutyyliin mahdollistivat voiton. Ykkössijan positiiviset vaikutukset oikeastaan kaikkeen ovat olleet hämmästyttävät ja isommat kuin olisin osannut kuvitella.

Vaarojen jälkeen loppukuu meni rauhassa ja viime aikoina ensi vuoteen valmistautumista on varjostanut sitkeä flunssa. Seuraavan kerran mennään jo tammikuun lopussa, kun rogainingin EM-kisat järjestetään Barcelonassa. Myös kesän kalenteri alkaa jo hahmottua, mutta siitä lisää keväällä.

JanneH

Pyörärogaining Kurussa

Team Woodman järjesti pyörärogaining tapahtuman Kurussa 3.11. Tarjolla oli monipuoliset ja reitinvalinnoiltaan haasteelliset polkumaastot ja metsäautotiet. Reijo osallistui kisaan Heikin kanssa. Tulokset löytyy www.rogaining.fi.

Ratamestarina toiminut Pekka oli päättänyt, että tällä kertaa on rasteja sen verran paljon, että osallistujien ei tarvitse edes harkita kaikkien hakemista. Lisäksi jo yli viikon jatkuneet sateet olivat tehneet tehtävänsä ja pehmittäneet reitit huolella. Tämä ei kuitenkaan lannistanut parivaljakkoa reittisuunnitelmassa, jota jälkeenpäin voi ihan huolella luonnehtia yltiöoptimaaliseksi. Alla olevissa kuvissa näkyykin ensimmäinen suunnitelma, mutta luonollisesti ajatuksena oli oikaista tarvittaessa ja käytännössä näin kävikin.

Karttaosa 1.

Karttaosa 2.

Suunnitelmaa lähdettiin toteuttamaan sateisessa ja kuraisessa kelissä noin +4 asteen lämpötilassa. Me valittiin päälle kuorivaatteet ja talviajokengät. Mukaan otettiin 1,5 litran juomapussit reppuun ja evästä. Nesteen tankkauspaikkoja oli tiedossa reitin varrella ja kurakelissä juomarepusta on huomattavasti mukavampi juoda kuin kuraisesta pullonsuusta.

Heti lähdön jälkeen alettiin miettimään mitä me ei oltu huomattu kartalta, kun oltiin lähes ainoat, jotka aloittivat lähtemällä eteläpuolelle. Tarkoituksenamme oli aloittaa rastilta 51 ja jatkaa myötäpäivään kohti Seitsemistä. Toisaalta ajateltiin, että saadaan ajella rauhassa ja keskittyä vain omaan etenemiseen. Jo reitin alkuvaiheessa huomattiin sateiden tekemät vaikutukset maastoon. Metsäautotiet tuntuivat kuin olisi "hillossa" ajanut, kun teiden pinnat olivat pehmenneet ja rullaavuus ei todellakaan ollut parasta mahdollista. Seitsemisen läpiajo oli maisemiltaan parasta antia - kapeaa kangasharjannetta komeiden soiden ja suojärvien väleistä.

Rastille 55 ajettaessa alettiin ensimmäisen kerran miettimään mistä oikaistaan. Suunnitelma B oli ajaa nykyisen mukaisesti rastille 83 asti, mutta lähteä siitä sitten etelään ja noukkia matkalla olevat rastit 33 ja 63 ja siitä 76:n kautta maaliin. Rastilla 62 oli aikaa kulunut 3:55h ja matkaa maaliin oli vielä aika reilusti. Rastilta lähtiessä päätettiin kuitenkin lähteä ajamaan kohti 83:sta ja katsoa sitten siellä kuinka suoraan on ajettava maaliin, vai ehtiikö noukkia kaikki rastit väliltä. Esimerkiksi 33 oli viety Pirttivuorelle ja heti päätettiin jättää se väliin, koska se ei olisi sen nousun arvoista.

Kalliossa jouduttiin kuitenkin toteamaan, että nykyisellä vauhdilla ei tulla ehtimään 83:n kautta ajamalla maaliin ajoissa, ja todettiin, että on parempi lähteä laskemaan asfalttia etelään suoraan kohti Kurua ja rastia 57. Jonkin matkaa ajettuamme hyvin rullaavalla asfaltilla tultiinkin toisiin ajatuksiin ja päätettiin koittaa riskillä hakea 2 pistettä enemmän noukkimalla rasti 76 Iso Särkijärven rannasta. Päätettiin lähestyä rastia pohjoisesta Pyydysmäen kautta ja Honkajärven eteläpuolelta käännyttiin itään. Tämä osoittautui kuitenkin huonoksi valinnaksi. Pehmeät hiekkatiet ja huonot polut Pyydysmäestä etelään veivät liikaa aikaa ja joudutiin jättämään rasti 76 väliin, jotta olisi edes jotain mahdollisuuksia ehtiä ajoissa maaliin. Koivistosta runtattiinkin mahdollisimman suoraan kohti maalia, jonne saavuttiin ajassa 4:58:25. Eli otettu riski laukesi ja viimeinen tunti kisasta ajettiin ilman pisteen pistettä.

Lopullinen kuljettu reitti.

Lopulta saatiin kokoon 98 pistettä ja jäätiin voittajasta 5 pistettä ja 13 minuuttia. Jälkiviisaana olisi pitänyt ajaa asfalttia suoraan Kuruun asti ja noukkia 76:n etelän kautta. Tähän todennäköisesti aika olisi riittänyt. 83:n kautta vienyt reitti olisi vaatinut ainakin vartin lisäaikaa ja silloinkin se olisi ollut aika riskialtis reitinvalinta. Tosin se taitaa olla ihan normaalia, että näistä kisoista jää aina vähän jossiteltavaa. Kokonaismatkaa kertyi GPS:n mukaan 87,6 km, johon kyllä näissä olosuhteissa voi olla tyytyväinen.

Tapahtuma oli hyvin järjestetty ja oli mukavaa kun oli paljon rasteja ja reitinvalintaa. Näistä kartoista riittää vielä opittavaa, kun käyttää enemmän aikaa ja yrittää suunnitella optimaalista reittiä. Lopussa saatiin nauttia lämpöisestä puusaunasta ja erinomaisesta keitosta. Iso kiitos järjestäjille ja kanssakilpailijoille sekä onnittelut voittajille Jonille ja Matille. Ensi vuonna uudestaan!

-Reijo