Transgrancanaria (Classic126) kisaraportti

JanneS kävi juoksemassa TGC:n perusmatkan 126km ajassa 23:35. Juoksu onnistui hyvin ja nousujohteisesti ilman ongelmia. Transgrancanariaa voi ilman muuta suositella kauden avaus kisaksi, hieno ja hyvin järjestetty tapahtuma, joka ei mene päällekkäin kaikkien kesän ja alkusyksyn kisojen kanssa. 

Transgrancanaria

Tapahtumasta löytyy matkoja lyhyistä perusmatkaan, jossa lähdetään Las Palmasista, noustaan saaren keskiosan vuorille ja lopuksi tullaan alas saaren toiselle puolelle. Tällä kertaa oli jo 20v vuotisjuhlakilpailu, joten tapahtumalla on pitkät perinteet ja aika paljon muitakin suomalaisia oli viivalla eri matkoilla. Oma polkujuoksu ura rajoittuu NUTS300:een, joten kirjoittelen tätä tällaisen polkujuoksunoobin näkökulmasta - miten meni ja mitä olisin voinut tehdä toisin.

Reittikartta

Perusmatkan startti oli illalla klo 23:00, josta sitten reitti lähti pikku hiljaa nousemaan saaren keskiosia kohti. Otin ekan etapin (18.9km/641m+) Arucasiin rauhallisesti, lähdin porukan periltä ja silti tasaisella porukka juoksenteli ohi oikealta ja vasemmalta, ylämäissä ohittelin jonkin verran, mutta seuraavassa alamäessä samat meni sitten ohi. En siitä sen enempää välittänyt, jatkoin omaa mukavaa vauhtia mitä ajattelin jaksavani loppuun asti. Ensimmäisessä huollossa olin ajassa 2:40 sijalla 644, eli jossain siellä koko porukan hännillä reilusta 700 startanneesta. 

Ensimmäinen mäki n 30 min lähdöstä, porukkaa riitti

Tokalla etapilla Teroriin (11.9km/822m+) omat vahvuudet sitten löytyivät kuramäestä. Alkuyön oli vähän sadellut ja nousut olivat hyvin kuraiset. Suurimmalla osalla oli sauvat mukana, mutta ilmeisesti sauvatekniikka oli vähän hakusessa, kun harva näytti laittavan painoa sauvojen varaan. Nyt ne Malminkartanon fasaanissa kuraisilla ja jäisillä keleillä vietetyt tunnit hyödyttivät todella paljon. En laskenut montako ohitin Terorin mäessä, mutta aika monta noita oli ja Terorin huollossa olin 5 tunnin kohdalla sijalla 555. 

Fontanalesin huolto

Huoltoihin tuli hyvin nopeasti rutiini ja luulen, että aika monta ohitin huoltojen aikana. Otin väliajat kellolla huolloista ja pisin oli 13 min El Garañonissa ja nopein lopussa vähän reilu minuutti. Käytännössä otin molemmat lötköt vettä täyteen, nappasin 1-2 banaanin palaa ja 2-4 snäckiä ja 1-2 mukillista Pepsiä, jota sitten join, kun lähdin kävelemään huollosta. 

Yölläkin löytyi kauneutta jos nosti katseen ylös mudasta

Kolmannesta etapista Fontanalesiin (11.4km/1008m+) ei jäänyt isoja muistikuvia, oli vielä pimeää, satoi, paljon mäkeä ja paljon porukkaa ohitettavaksi. Alamäet oli myös kuraisia ja niissäkin pääsin ohittelemaan, kun otin sauvoilla tukea ja annoin mennä. Tilastojen mukaan ohitin tällä välillä n. 120. 

4:llä etapilla pimeys väistyi ja sumu alkoi

Neljännellä etapilla El Hornilloon (9.7km/628m+) tuntuikin sitten että väki väheni ja sai alkaa tehdä omaa suoritustaan ilman jonoja. Jätin Fontanalesin huollossa ohuen tuulitakin päälle, kun just silloin ei satanut ja sitä kaduin sitten myöhemmin, kun jouduin vaihtamaan Salomonin Bonatti sadetakin, pipon, hanskat ja buffin vesisateessa ja ihan tajuttomassa tuulessa harjanteella. Ei siinä ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa matkaa ja pitää vauhtia päällä kohti seuraavaa huoltoa. Ensimmäiset maisemat avautuivat sitten hieman ennen El Hornilloa ja sadekin loppui vähäksi aikaa. 

Tekninen alamäki ennen El Hornilloa

Koko reissun pisin nousu alkoi jo vähän ennen El Hornilloa ja jatkui siitä viidennelle etapille Artenaraan (13.4km/1067m+). Nousu ei tuntunut mitenkään hankalalta, mutta oli todella pitkä. Artenaran (65km) laskin noin puoleksi väliksi ja olin siellä noin ajassa 12h 30min, joten ajattelin tässä vaiheessa loppuajan asettuvan jonnekin 25-26 tunnin väliin, mikäli pystyn pysymään liikkeessä ilman isoja ongelmia. 

Ylämäessä ennen El Hornilloa

Kokeneemmat olivat sanoneet, että Tejedassa paistaa aina aurinko ja siellä on kuuma. En uskonut, mutta totta se oli. Kuudes etappi päättyi Tejedaan (11.3km/657m+). Mietin jo pitäiskö vaatetusta keventää, mutta vaihdoin vain takaisin lippikseen, laitoin hanskat pois ja pidin Salomonin päällä. Se oli ihan hyvä päätös sillä ylempänä tuuli aika kovaa vielä Rogue Nublon jälkeenkin. 

Tejeda

Tejedasta jäljellä oli vielä kaksi isoa nousua, ensin El Garañoniin seitsemäs etappi (6.5km/741m+) ja sieltä lenkkinä Rogue Nublo kiertäen kahdeksas etappi Parking Rogue Nubloon (7.3km/516m+). Otin taktiikaksi mennä nämä mäet perus rauhallista vauhtia ylös ja sitten katsoa kuinka voimat ja etureidet riittävät lopun alamäkiin. El Garañonin ylämäessä oli mukava tavata suomalaiskolmikko Mikko, Jouni ja Tony. En ollut muita suomalaisia nähnytkään kisassa ja omat espanjan taidot eivät riitä keskusteluun paikallisten kanssa, joten oli todella piristävää jutella hetki ja vaihtaa kuulumiset.  

Mukavaa polkua El Garañonin jälkeen

El Garañonissa oli iso huolto ja drop bag, jonne sitten laitoin ylimääräiset kamat, vaihdoin Lupinen akun ja lisäsin vähän syötävää mukaan. Vaihdoin samalla kuivan paidan, mutta olin päättänyt että en syö mitään isompaa ruokaa vaan nappasin huollosta perussnäckit ja jatkoin matkaa. Muut suomalaiset jäivät vielä huoltoon, joten matkamme erkani siinä kohtaa.

Rogue Nublo oli hieno näky ja yksi pelkoni alkumatkasta oli, että jos Rogue Nublo on sumussa niin olisin missannut reitin kohokohdan, mutta onneksi aurinko paistoi siinä kohtaa - tuuli oli kyllä sitäkin kovempi ja järjestäjät lyhensivät reittiä osalle osallistujista, onneksi itse pääsin vielä tämän etapin suunnitellusti.

Matkalla oli kaikenlaisia polkuja

Laskin Rogue Nublolle noustessa, että jos pystyisin lopun alamäissä pitämään 6 km/h tahtia, niin ehtisin maaliin alle 24 tunnin ajassa, jota olin pitänyt jonkinlaisena haamuaikana itselle. Täytyy myöntää, että oli todella hankala arvioida loppuaikaa etukäteen, kun olen aktiivisesti välttänyt tapahtumia, joissa juostaan aikaa vastaan, enkä oikein tiennyt kenen aiempiin aikoihin pitäisi verrata. Olin kuitenkin niin hyvävoimaisena, että päätin lähteä tavoittelemaan 24 tunnin alitusta. Käytännössä tuo tarkoitti sitä, että koitin lisätä vähän vauhtia ylämäkiin ja juosta kaikki alamäet. Yhdeksäs etappi Tunteen (9.6km/227m+/917m-) alkoi heti sitten kohtuu lyhyellä, mutta sitäkin teknisemmällä mäellä. Alamäet Tunteen olivat myös aika kivikkoiset ja jyrkät ja niissä oli vähän hankaluuksia pitää vauhtia yllä. 

Aurinko alkoi laskea Tunten jälkeisessä ylämäessä

Kymmenes etappi Ayagauresiin (11.6km/325m+/958m-) olikin sitten jo vähän nopeampi, ylämäki oli hyvin kuljettava ja loiva, mutta alamäki oli pientä kohtuu teknistä polkua. Sain kuitenkin pidettyä ja vähän otettua marginaalia tavoitteeseen. Viimeisestä etapista Parque Suriin (14.4km/237m+/511m-) tiesin vain sen että se alkaa ylämäellä ja lopussa on jotain kivikkoista joen pohjaa. Ylämäki yllätti iloisesti olemalla tietä ja sen verran loivaa, että sain pidettyä sauvojen kanssa kävellessä yli 6 km/h vauhtia yllä. Joen pohja alkoi sitten jossain noin 10 km ennen maalia, välillä siinä oli pieniä pätkiä kivikkoa ja välillä taas oli ihan juostavaa hiekkatietä. Loikin kivikot ja juoksin hiekkatiet ja olin varma tavoitteen alituksesta kun jäljellä oli ehkä 7 kilometriä. Jatkoin kuitenkin samaan tahtiin maaliin asti ja siellä ajassa 23:35 sijalla 175. Voimia oli vielä maalisuoralla loppukiriinkin. 

Varusteista

Varusteet osuivat hyvin kohdalleen, jalassa Hokan Speedgoatit, reppuna Salomonin Adv Skin 12 litrainen, johon mahtui koko vaatevarastoni (myöhemmin siitä lisää) ja muut tarvittavat hyvin. Sauvoina käytin Black Diamondin Z-polesia, joita pidin enimmäkseen käsissä, mutta huolloissa laitoin ne tarvikevyöhön, joka oli myös mukana. 

Varusteet

Valojen suhteen panostin valotehoon, koska tiesin että alun 8 tunnin pimeän lisäksi pääsisin myös lopun tekniset alamäet pimeässä, joten mukaan lähti tuttu ja turvallinen Lupinen Piko. Koska en ottanut kahta akkua kantoon, otin Petzlin Bindin varalampuksi repun pohjalle. Lupinen valotehosta oli lopussa paljon apua - toki tuo painaa sen parisataa grammaa, mutta alamäissä näki hyvin mihin astuu ja pystyi pitämään vauhtia yllä miettimättä asiaa sen kummemmin. 

Ainoa hiukan huolta aiheuttanut asia oli ruokahalun puute kisan loppupuolella. Omat eväät jäivät loppupuolella pitkälti syömättä, mutta onneksi järjestäjien pöydistä sai riittävästi suolaista naposteltavaa. Energiat eivät kuitenkaan loppuneet missään vaiheessa, joten mitään ongelmaa tästäkään ei aiheutunut. Jälkiviisaana olisin voinut noista eväistä jättää puolet pois ja silti olisin pärjännyt ihan hyvin. 

Vaatetuksesta

Pelästyin järjestäjien kisapäivän viestiä "strong decrease of temperaturs, probable rain, mud and, specially, heavy wind conditions. Therefore, we strongly recommend you to maximize your clothes for cold weather, specially a long windbreaker trouser". Otin lopulta mukaan startissa olleen t-paidan lisäksi merinovillaisen aluspaidan, tuulitakin ja sadetakin - jalassa lyhyet shortsit ja repussa sekä ohuet pitkät trikoot että Salomonin Bonatti sadehousut. Näiden lisäksi vielä mukana pipo, hanskat ja buff. 

Arvoin ihan loppuun asti uskallanko lähteä shortseilla liikkeelle. En ole koskaan kisannut shortsit jalassa, joten kynnys oli kova, mutta onneksi uskalsin luottaa kokeneempien sanaan, että kyllä ne jalat pysyy lämpimänä kun vaan liikkuu. Lopulta menin sitten shortseilla startista maaliin, enkä kyllä kaivannut jalkoihin lisää lämpöä. Nilkkojen suojana oli kompressiosäärystimet. Nyt jos lähtisin, jättäisin noi trikoot pois repusta ja turvautuisin pelkkiin sadehousuihin. 

Kaksi takkia oli turha - kuten joku etukäteen sanoi Malminkartanolla kun varusteista juteltiin. Tolla Bonattilla olis pärjännyt ihan hyvin ja jos olisin tajunnut laittaa sen aiemmin, ei olisi tarvinnut matkalla vaihtaa läpimärkää t-paitaa merinovillaan. Toki nyt kun se oli mukana, niin oli kyllä aika luksusta laittaa kuiva paita päälle ja sitten vielä uudestaan vaihtaa puhdas paita drop bagistä. Jättäisin ainakin tuon tuulitakin pois, vaikkei se paljoa painakaan. 

Merinovillainen aluspaita on hyvä turvavaruste jos kokee sellaista tarvitsevansa, pienellä riskillä senkin voisi ehkä jättää pois. Reitillä on kuitenkin huoltoja sen verran tiheästi, että todennäköisesti pääsee sinne avaruuslakanaan käpertymään - mitä näkikin aika paljon (ensimmäinen oli avaruuslakanassa vähän parinkympin jälkeen). Se etu minkä "ylimääräisestä" aluspaidasta saa on, että jos sen tajuaa laittaa ajoissa päälle kun on tulossa kylmä, ei välttämättä ollenkaan päädy sinne avaruuslakanaan. Rogainingissa ei huoltoja ole ja etäisyys kisakeskukseen voi olla parhaimmillaan 15-20km linnuntietä, siellä pitää ottaa vähän enemmän varman päälle.

Loppumietteet

Järjestelyt oli hyvin hoidettu enkä kertaakaan joutunut katsomaan kellosta tai puhelimesta reittiä. Tiedotuskin toimi sekä englanniksi että espanjaksi, joten senkään puolesta ei ollut ongelmia. Voin lämpimästi suositella TGC:tä vaikka ensimmäiseksi ulkomaan polku-ultraksi, matkoja kun löytyy kaikkiin tarpeisiin ja tähän olisi helppo yhdistää perheen lomamatkakin, jos lomat antaa myöden ja maaliskuun alussa kaipaa lämpöä.

Omana tavoitteena oli elämysmatka - nauttia liikkumisesta ja luonnosta - mutta toteutus meni vähän suorittamisen puolelle. Ehkä seuraava pitkä polku-ultra sitten enemmän elämysreissuna. Täytyy katsella mitä muita vastaavia olisi tarjolla - MIUT jo ainakin listoilla. Enemmän kiinnostaa nämä alkukevään tai loppusyksyn tapahtumat, kun kesä on yleensä niin täynnä ja palautuminen tällaisesta 24h suorituksesta vie aina sen kuukauden. Ehkä yhden vastaavan saisin mahtumaan vuosittain kalenteriin.

Kausi jatkuu seuraavaksi Markkasen Maratonilla, jonka jälkeen olisi parikin kertaa siirretyt ilmoittautumiset ensin Salpaus Rogaining (12h) ja sitten KK83, joka tuli takaisin mahdollisuuksiin kun Venäjän EM-rogaan ei tarvitse lähteä. Päätapahtumana kesällä Rogaining MM-kisat, nuo sitä ennen olevat enemmän fiilistelynä ja pitkinä treeneinä. KK osalta vielä harkinnassa keskittyisikö silloin treenaamiseen vai lähtisikö viivalle. Onneksi tuon voi päättää sitten lähempänä.

JanneS