sunnuntai 19. syyskuuta 2021

EM-rogaining (Viro 2021) kisaraportti

JanneS ja Mika kävivät 17. Rogainingin Euroopan mestaruuskilpailuissa Otepäässä, Virossa, syyskuun alkupuolella, lopputuloksena oman sarjan 10. sija ja kokonaiskilpailun 25. sija (224 joukkuetta) n. 118 km etenemisen jälkeen. Kilpailu sujui hyvin ja teimme tasaisen varman suorituksen. Viron ja Latvian joukkueet dominoivat kokonaiskilpailua, mutta Turun Metsänkävijät (Juha Karppinen ja Timo Lainema) toivat Suomeen hienosti Super Veteraanien sarjan pronssimitalin.

Kohta lähdössä - kuva: Aldis Toome

Valmistautuminen
Alkukausi meni molemmilta NUTS300:lle valmistautumiseen ja koska kisojen väliin jäi vähän yli 6 viikkoa, ei tuossa välissä kovin erityistä rogaining herkistelyä ehtinyt tehdä. Kun jalat alkoivat vihdoin palautua NUTS:lta, melkein täytyikin jo alkaa himmailemaan tähän kisaan. NUTSin jälkeen tuli jalkoihin vielä 2-3 viikon päästä kevyitä hermosärkyjä vähän tiukempien harjoitusten jälkeen, joten jonkin verran jouduin varomaan kovempia treenejä. Sain kuitenkin useampia hyviä suunnistusharjoituksia tehtyä ja kuntopohja oli hyvä alkukaudesta, joten kisastartissa oli luottavainen olo. 

Saavuimme kisakeskukseen (Otepää, Viro) hyvissä ajoin perjantaina ja ehdimme käydä illalla mallikartalta hakemassa muutaman rastin. Kuten olimme vähän epäilleetkin, kartalla oleva valkoinen saattoi maastossa olla mitä tahansa hyväkulkuisesta metsästä tumman vihreään lähes läpipääsemättömään ryteikköön, joten päättelimme oikojen olevan kisassa aika riskialttiita. Vauhti hidastuu todella paljon noissa ryteiköissä.

Mallikartalla - samanlaista maastoa löytyi myös kisassa


Lähtötunnelmia - kuva: Aldis Toome

Kilpailu
Lähdimme suunnittelemaan reittiä varman päälle sillä idealla, että haemme sitten lisärasteja jos matka alkaa vaikuttaa liian lyhyeltä. Näin jälkikäteen ajateltuna taktiikka saattoi olla liiankin konservatiivinen - olisimme saattaneet saada hiukan tehokkaamman reitin jos olisimme suunnitelleet jonkin verran pidemmän perusreitin ja ottaneet riskiä enemmän. Nyt ehdimme hakea koko suunnitellun reitin, lisälenkillä 62-41 matkalta ja lopussa vielä 21-65-35.

Ensimmäinen 6 tuntia (33km)

Ensimmäinen 6 tuntia (33km) sujui ilman ongelmia ja saimme pidettyä ihan hyvää vauhtia yllä. Päätimme jo tässä vaiheessa hakea alkuperäisen lenkin päälle kuvassa vasemmalla näkyvät 62 ja 41. Saimme pidettyä jalat kuivina ensimmäiset 4 tuntia, joka saattoi auttaa lopussa jonkin verran ainakin minulla. Tämä oli sinänsä yllättävää, koska yleensä jalat ovat läpimärät ensimmäisen 30 min jälkeen. 

6-12 tuntia (27km)

Ensimmäinen virhe (n. 10 min) tuli kun lähdimme hakemaan 92:sta hieman liian aikaisin ja jouduimme hakemaan itsemme kartalle uudestaan rinteen kautta. Pimeä tuli jossain 83-89 välillä, josta matka jatkui haastavinta suunnistusta tarjonneeseen lounaiskulmaan - siellä riitti mäkiä ja suppia - eikä kartta ollut kovin tarkka. Teimme heti alkuun virheen 85:lla, jälkeenpäin katsottaessa menimme GPS-jäljen mukaan todella läheltä rastia sen ohitse ja kun olimme selvästi ohi eikä ollut enää tietoa missä olemme, päätimme jatkaa eteenpäin 81:lle ja tulla takaisin 85:n kautta. Etelän kautta tuo 85:n olikin helpompi löytää. Suurin osa joukkueiden isoista virheistä taisi tulla tässä kulmassa ja osa tiimeistä ei lopulta löytänyt tunninkaan haun jälkeen joitain näistä rasteista. Vauhti meillä vähän hidastui pimeällä, osittain kylläkin sen takia että piti suunnistaa vähän tarkemmin - ja osittain koska tällä välillä oli enemmän hitaampaa metsäpätkää.

12-18 tuntia (29km)

Yöllä alkoi tulla todella kylmä ja lopulta meillä oli kaikki mukana olleet vaatteet päällä, joka minulla tarkoitti merinovillaista pitkähihaista aluspaitaa, pitkähihaista urheilupaitaa, kevyttä tuulitakkia ja sadetakkia + pipo ja hanskat. Kylmyys vaikutti siihen että päätimme mennä 104:lle tien kautta ilman riskeeraamista joen ylityksestä ja siitä mahdollisesti seuraavasta kylmettymisestä. Otimme rastit varman päälle ja ainoastaan 97:lle oli pientä haparointia ja 104:lta poistuessa käännyimme yhdestä risteyksestä väärin, muuten loppuyö meni hyvin ja matkaakin kertyi pitkien tiesiirtymien johdosta.


Viimeinen 6 tuntia (30km)

Lopun suunnistus sujui hyvin ilman virheitä. Ihan lopussa päätimme hakea lisärastit 65 ja 35, mutta päätin viime hetkellä lisätä mukaan vielä 21:n, vaikka se lisäsi matkaa aika paljon. Kun pääsimme 21:n jälkeen 65:lle ehdin jo katua tuota lisähakua, mutta päätimme että juoksemme maalia kohti ja jos 35:lle lähtevän polun kohdalla meillä on riittävästi aikaa, lähdemme yrittämään sitä. Ehdimme sen sitten lopulta ihan hyvin hakea ja olimme maalissa n. 8 minuuttia ennen 24 tunnin täyttymistä ihan hyvävoimaisina. 

Ensimmäiselle rastille menossa - kuva: Aldis Toome

Saimme koko matkan pidettyä hyvää omaa vauhtia yllä, poislukien Mikan pieni notkahdus yöaikaan, mutta siitäkin pääsimme ylitse ja yön aikana kerätyistä kilsoista päätellen vauhti ei kovin paljoa kuitenkaan hidastunut. Lopputulokseen voi olla ihan tyytyväinen, vaikka parannettavaakin jäi, kuten yleensäkin rogainingissa.  

Linkki GPS-jälkeen löytyy täältä ja lopulliset tulokset löytyvät täältä.

Varusteet ja eväät
Varustepuolella menin hyviksi todetuilla varusteilla, ainoastaan luuppi peukkukompassissa taisi olla uusi varuste. Eväspuolella lähdinkin sitten testaamaan vähän uusia tuulia, tavoitteena vähentää suklaan määrää ja löytää vähän enemmän vaihtelua energiansaantiin. Tällä kertaa mukana vanhojen tuttujen (5 kpl ruisleipiä, 6 suklaapatukkaa, 2 karkkipussia ja 2 pähkinäpussia) lisänä 5 kpl Tailwindiä ja 4 kpl Nosht:in vauhtikarkkeja. Hyvin nämäkin toimivat, ehkä vähennän Tailwindin määrää jatkossa, lisään vauhtikarkkeja jonkin verran ja heivaan pähkinät kokonaan pois. Pähkinät toimivat itsellä todella hyvin NUTS300:lla, mutta selvästi huonommin nyt kun vauhti oli kovempi. 

Jatkosuunnitelmat
Syksyn suunnitelmat olivat vielä täysin auki ennen kisaa, mutta nyt pari viikkoa kisan jälkeen fiilis on korkealla ja palautuminen niin hyvässä vauhdissa, että päätin siirtää ylimenokautta vasta Synkän Syysunelman jälkeiseen aikaan. Tähän väliin mahtuu vielä Louna-roga 6h. Olin vähän myös haaveillut Vaaroista, mutta en jaksa yrittää säätää sinne viime hetken lippua ja matkoja. Täytyy ens vuonna ilmoittautua ajoissa. 

2022 kalenterissa onkin sitten allekirjoittaneen toinen polkujuoksu, suuntana Transgrancanaria 129km maaliskuun alussa. Sinne ei ole mitään aikataulutavoitteita. Pääkisoina sitten EM-rogaining Karjalan kannaksella ja MM-rogaining Tsekeissä. Kummastakaan ei taida vielä mitään virallista kilpailukutsua olla olemassa. Jos tuonne väliin jotain kivoja polkujuoksuja tai seikkailukisoja saa mahtumaan niin sinne sitten myös. 

JanneS

perjantai 23. heinäkuuta 2021

NUTS300 Distance by Black Diamond (2021) kisaraportti

JanneS ja Mika suorittivat Suomen ensimmäisen 200-mailisen polkujuoksun Lemmenjoelta Äkäslompoloon hieman alle 100 tunnissa. Matkalla tuli paljon uutta oppia eikä rakoiltakaan vältytty. Kokemus oli ainutlaatuinen eikä taatusti ihan helpolla unohdu. 


Kisastrategia

Koska tiesimme, että emme taistele kärkisijoista eikä kummallakaan ollut takana lähellekään näin pitkiä koitoksia, päätimme maksimoida maaliinpääsyn mahdollisuuden ja mennä varman päälle koko matkan. Käytännössä tämä tarkoitti, että suunnitelma oli yksinkertaisesti kävellä koko matka ja levätä hyvin huolloissa. Alkuperäisessä suunnitelmassa varauduimme myös majoittumaan reissun pisimmällä toisella etapilla, mutta tarkoituksena oli edetä muut etapit ilman lepoja. 


Toisin kuin monilla muilla osallistujilla lähdimme lepojen suhteen siitä ajatuksesta, että jos pysähdymme, niin sitten varmistamme kunnon unet, joka taas tarkoitti sitä, että minulla oli mukana majoitteita n. 1.5 kg Kalmankaltiosta eteenpäin (Z-packs duplex teltta, Therm-a-Restin Vesper Quilt 7C ja Therm-a-Restin NeoAir UberLite makuualusta). Mikalla mukana oli UD:n bivy ja tarppi.

Z-packs duplex Hietajärvellä

Toisena isona päätöksenä ennen kisaa oli repun valinta - päädyimme molemmat ratkaisuun, jossa reppuna oli Salomon XA 35 ja sen lisäksi oli etupussukka, jossa eväät olivat käden ulottuvilla. Salomon XA on erinomainen reppu, mutta ei olisi yksistään mitenkään toiminut meidän taktiikan kanssa, jossa syödään tunnin välein. 

 

Näin jälkikäteen voi sanoa, että valittu strategia oli meille oikea. Saimme hyvin levättyä sekä huolloissa, että kaksi kertaa matkan varrella. Vieläkin ihmettelen (ja nostan hattua) kanssakulkijoillemme, jotka nukkuivat mukana olleessa hätä-bivyssä. Tuo vaikutti ihan toimivalta ratkaisulta nyt kun sää oli lähes koko ajan hyvä, mutta pitkäaikainen sade olisi saattanut heittää isosti kapuloita rattaisiin. 

Ensimmäisellä etapilla (photo: Rami Valonen)

Huonoin puoli valitsemassamme strategiassa oli, että repun painon ja tuon etupussukan kanssa juokseminen oli haastavaa, joten vauhdin maksimi tuli vähän niin kuin annettuna edellä mainittujen päätösten pohjalta. 

 

Haluan vielä sanoa, että hyvä kisastrategia vaihtelee erittäin paljon riippuen odotetusta loppuajasta – kisan luonne on hyvin erilainen jos tavoite on 60-70 tuntia verrattuna meidän vähän alle 100 tunnin aikaan. Nopeimmat voivat edetä kevyen repun kanssa huoltojen välit ja sitten panostaa huolloissa lepäämiseen sen mitä tarvitsee. Me varauduimme siihen, että mikäli matkan varrella tulee ongelmia, voimme ne hoitaa pitkällä levolla tarvittaessa, vaikka maastossakin.


Njurkulahti-Kalmankaltio (88km; 17h 19 min) + tauko 3h 35min


Lähdimme startista rauhassa liikkeelle, jossain siellä 2/3 kohdalla porukasta. Lemmenjoen maisemat olivat todella hienot ja pidimme yllä hyvää reipasta kävelyvauhtia. Ensimmäinen taktinen valinta meiltä oli valita annetuista kahdesta joen ylityspaikoista jälkimmäinen. Olimme jo ennen starttia katsoneet tuon jälkimmäisen reitin olevan vähän lyhyemmän ja kun juuri meidän edeltä lähti 4-5 hengen ryhmä ensimmäiseen ylitykseen, oli valinta selkeä. Se olikin oikea, sillä samat henkilöt saivat meidät kiinni vasta muutamien tuntien päästä ylityksistä. 


Poluttomalta pätkältä maisemaa


Olimme varautuneet poluttomalle osuudelle käsi-GPS:llä, kelloilla ja printatulla kartalla. Käsi-GPS osoittautui hyväksi heti kun sain siitä virransäästö ominaisuudet pois, sen jälkeen näyttö pysyi päällä vähän kauemmin kuin pari sekuntia kerrallaan. Mitään ongelmia matkalla ei ollut ja maasto oli ihan kulkukelpoista – vauhti oli jopa vähän kovempaa kuin mitä olimme pelänneet. Matkan varrella neljän hengen Samban porukkamme (minä, Mika, Pasi F ja Mikko A) yhdistyi toisen porukan kanssa ja taisi siinä välillä olla kymmenkunta henkilöä vilkuilemassa jälkiä laitteistaan. 

Letkassa poluttomalla osuudella (Photo: MikaT)


Poluttoman osuuden jälkeen pääsimme mönkijäuralle - letka alkoi taas pidentyä ja kaikki jatkoivat etenemistä omassa tahdissaan.  Tulimme Kalmankaltiolle hieman aamu viiden jälkeen, n. 17 tunnin etenemisen jälkeen. Kun pääsimme huoltoteltalle, alkoivat toimitsijat ajaa edellisiä nukkujia sieltä pois, jonka jälkeen oli helppo päättää laittaa oma teltta pystyyn pienen matkan päähän ja ottaa parin tunnin unet siellä. 


Kalmankaltio-Hetta (108km; 12h 44min + 12h 35 min) + tauot 4h 06min + 5h 17 min


Kun lähdimme Kalmankaltiosta yhdeksän aikoihin aamulla, tulivat viimeiset ensimmäiseltä etapilta huoltoon. Pasi ja Mikko olivat lähteneet n. tunnin meitä ennen matkaan. Mikolla jalka oli alkanut vaivata niin paljon, että hän tuli vastaan matkalla takaisin huoltoon keskeyttämään. 


Mönkijäuraa


Päivä alkoi kuumana ja teimme heti kärkeen virheen, kun otimme vain litran nestettä huollosta. Yllättäen reitin läheltä ei vettä saanut, joten ensimmäinen kahlaus joen yli tuli kuin tilauksesta. Jonkin matkaa sen jälkeen saimme kiinni jo hieman sekavan Pasin, joka ei ollut myöskään saanut riittävästi nestettä. Päätimme pitää kunnon jalkojen hoito tauon heti lähellä olevan toisen kahlauspaikan jälkeen. Tauon jälkeen Pasi olikin kuin uudestisyntynyt ja jatkoimme matkaa kolmistaan. 


Suunnitelmaksi muodostui tässä vaiheessa nukkumatauon pitäminen vähän Valkamapään jälkeen, noin etapin puolessa välissä. Hieman ennen Valkamapäätä alkoi sade ja ukkonen jyrisi juurikin siellä suunnassa minne olimme menossa. Mietin jo että kuinkas hyvä idea avotunturiin meno salamoidessa onkaan, kun taivas valkeni nousussa ja pääsimme huiputtamaan Valkamapään auringon paistaessa mahtava sateenkaari taustalla. 


Pidimme suunnitellun nukkumatauon, unta saimme ehkä n. pari tuntia ja tauon kokonaiskesto oli hieman yli 4 tuntia. Sadekin loppui juuri sopivasti, kun lähdimme liikkeelle. Saimme muutamat tiimit kiinni, jotka olivat tauottaneet omaa menoaan hieman erilailla ja etenimme hieman vaihtelevissa kokoonpanoissa kohti Hettaa. Nämä kohtaamiset reitillä olivat ihan parasta, sai tutustua uusiin ihmisiin. 

Matka jatkuu kohti sateenkaaren päätä (kellonaika 1:45)

Matkan raskain vaihe itselle oli n. 18 km asfalttitie siirtymä Hettaan. Mikan ja Pasin vauhdit asfaltilla oli selvästi omaa raahustamista nopeampaa ja heidän selkänsä loittonivat tasaisesti. Kuljin aluksi yksin ja soittelin kotiin sekä kaikki kaverit läpi, jotka jaksoivat kuunnella sekavaa selvitystä reitin varrelta, sitten jatkoin äänikirjan kuuntelulla, mutta lopulta sekin alkoi väsyttämään. Onneksi Pasi piti pienen huoltotauon ja sain hänet kiinni - tulimme sitten viimeiset 5km jutellen maailmanpolitiikasta ja mitä tahansa keksimme aiheeksi. Pääasia, että sai huomion jonnekin muualle siltä asfalttitiellä kävelystä. Lopulta saavuimme huoltoon iltapäivästä.


Maisemia toiselta etapilta


Päätimme ettemme pidä mitään kiirettä Hetan huollossa ja suihkun jälkeen sovimme, että kello laitetaan herättämään kolmen tunnin jälkeen. Huollossa vierähtikin sitten lopulta reilut viisi tuntia, kun rauhassa söimme, välppäsimme kamoja, hoidimme jalkoja ja taas vähän söimme lisää. Osa porukasta oli lähdössä vielä myöhempään auringon laskiessa, alkuillasta kun oli vielä aika kuuma, mutta päädyimme siihen, että parempi vaan lähteä niin matka etenee. Valitettavasti Pasi joutui jättämään reissun kesken Hettaan, kun hän ei voinut enää laittaa toiselle jalalle ollenkaan painoa, joten kahdestaan jatkoimme matkaa.


Hetta-Pallas (67km; 8h 56min + 8h 36 min) + tauot 2h 46 min ja 4h 41 min


Alun reitti oli tuttu kesäkuun vaellukselta, kunnes lähdimme plan B reittiä kohti Tappurin autiotupaa ja siitä Ketomellaan. Emme olleet tutustuneet kyseiseen reittiin ollenkaan etukäteen, tiedossa oli vain, että menemme jonnekin parkkipaikalle ja sieltä sitten takaisin Hetta-Pallas vaellusreitille. Pieni mutkitteleva polku suon laidalla miljoonine hyttysineen oli todella puuduttava ja pitkän tuntuinen – tuntui että matka ei edennyt ollenkaan, kun polku vain jatkui ja jatkui. Ainoa mitä tuossa tilanteessa voi tehdä on laittaa jalkaa toisen eteen ja lopulta ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen pääsimme tielle ja sieltä sitten kääntymään takaisin kohti kansallispuistoa. 


Suollakin on upeita maisemia oikeaan aikaan päivästä


Olimme jo etukäteen ajatelleet nukkuvamme tällä etapilla, jotta varmasti olisimme täysissä voimissa viimeisellä etapilla. Olin katsonut sopivaksi paikaksi noin puolen välin paikkeilla olevan Hietajärven ja kun sinne pääsimme puuduttavan suopolun jälkeen, oli päätös helppo pitää ja sovimme 1h 30 min unista. Nyt kun katsoo tauon kokonaispituutta, niin sen verran noissa pysähdyksissä aina on säätöä ruokailujen, jalkahoitojen, leirin pystyttämisten ja purkamisten kanssa, että vaikka kohtuu ripeästi koittaisi toimia niin reilu tunti tuohon aina ylimääräistä näyttäisi kuluvan. 


Tunkkausta Pallakselle (Photo: Manu Humppi)


Loppumatka Pallakselle kului nopeasti maisemia ihaillen. Hieman ennen viimeisiä nousuja juoksija tuli takaa kevyellä askeleella ja kun aloimme jutella kävi ilmi, että hänen piti startata Rogaining SM:ssä, mutta oli tullut viime hetken peruutus joten hän päättikin lähteä koko päivän lenkille ja juosta Vuontisjärveltä Äkäslompoloon kämpille. Jonkin aikaa sen jälkeen näimme jonkun kyykkivän edessä rinteellä ja mietimme jo, että näemmekö näkyjä, kuka täällä nyt paikallaan tässä kohtaa kyykkisi, Pallakselle kun oli kuitenkin vielä se 5 kilometriä matkaa, eikä järjestäjän kuvaajiakaan ollut näkynyt enää moneen päivään. Kun pääsimme kohdalle, yllätys oli suuri, kun möykky identifioitui vanhaksi kisakaveriksi Manuksi. Luulimme Manun olevan samaan aikaan starttaavassa Rogaining kisassa, mutta hän olikin joutunut jättämään kisan välistä flunssan takia ja lähtenyt tsekkaamaan Pallaksen maisemia, ja huomannut että olemme siinä ihan vieressä ja tuli nyt vaihtamaan kuulumiset ja kuvaamaan meitä. Siitä sai voimaa todella paljon ja loppumatka Pallakselle meni hujauksessa. 


Photo: Manu Humppi


Kun tulimme Pallaksen huoltoon, oli huonemajoituksissa juuri sopivasti kaksi sänkyä vapaana. Nukuimme taas kunnon unet, 3 tuntia, söimme hyvin ja hoidimme jalat, jonka jälkeen oli sopiva hetki lähteä illalla päivän viilennettyä kohti Äkäslompoloa. Emme olleet varmoja jaksamisesta ilman taukoja maaliin asti, joten otimme varmuuden vuoksi majoitteet mukaan myös viimeiselle etapille. 


Pallas-Äkäslompolo (66km; 17h 10 min)


Emme miettineet mitään loppuaikoja tai sijoituksia tässäkään vaiheessa. Tiesimme, että muutamakin eri porukka oli lähtenyt Pallakselta joitain tunteja aiemmin ja perään lähtisi todennäköisesti muutama. Oli käynyt jo selväksi, että kaikkien vauhti meidän lähellä oli suurin piirtein samanmoista ja ohitukset tapahtuivat yleensä taukojen aikana. 


Poikkeus tähän sääntöön oli Karitsa, joka kulkiessaan kulki jonkin verran meitä nopeampaa ja hän saikin meidät kiinni n. 5 km Pallaksen jälkeen, juuri ennen kuin pieni polku alkoi. Pitkällä matkalla pienikin muutos rutiiniin toi paljon voimia ja matka Mustakeron autiotuvalle meni niitä näitä Karitsan kanssa rupatellessa nopeasti. Jäimme sinne huoltamaan ja Karitsa jatkoi matkaa, kunnes löysimme hänet hieman ennen Rauhalaa suonlaidalla pitämässä omaa taukoansa. Siitä jatkoimme yhdessä Rauhalan vesipisteelle, jonka jälkeen Karitsa jäi pitämään hieman pidempää taukoa ja jatkoimme taas matkaa kahdestaan. 


Alkuperäinen suunnitelma oli pitää mahdollinen tauko vähän puolen välin jälkeen Pahtavuomalla, mutta kun siellä olimme täysissä voimissa niin päätimme jatkaa matkaa ainakin Peurakaltioon, joka oli viimeinen paikka missä olisi ollut mitään järkeä pitää pidempää taukoa. Samalla Hannu sai meidät kiinni kevyellä askeleella ja jatkoimme yhdessä matkaa kohti Mustakeroa. Matka jatkui taas niitä näitä jutellen kunnes hieman ennen Mustakeron laskua pidimme pienen huoltotauon ja Hannu lähti kepeällä askeleella tekemään eroa meihin. 


Välillä piti pysähtyä ihailemaan maisemia


Hieman ennen Äkäskeron laskua katsoin, kun Mika alkoi mennä polun laidasta ja laitaan. Sanoin tästä ja päätimme pitää pikanukkumatauon siinä paikassa, koska tuo viimeinen lasku olisi hyvä päästä turvallisesti alas. Mika taisi nukahtaa jo ennen kuin pää osui mättäälle ja itsekin nukahdin muutama minuutti sen jälkeen. Yllättäen tämä 10 minuutin pikauni antoi taas voimia niin paljon, että loppumatkasta ei enää väsyttänyt. Olimme kyllä kuulleet näistä 5-10 min pikatorkuista ja niiden voimasta, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun itse pääsin tätä ihmettä kokeilemaan. 


Peurakaltiolle kun pääsimme, oli selvää, että jatkamme samoilla silmillä maaliin asti. Loppumatkasta oli tiedossa helppoa polkua/ulkoilutietä 17 km ja nyt tavoitteena oli vain päästä maaliin mahdollisimman pian. Koitimme hiukan juostakin Kotamajan jälkeen, mutta ei siitä oikein mitään tullut tuolla kohtuu painava reppu + etupussukka yhdistelmällä, joten lopulta jatkoimme trekkaamista tasaista tahtia kohti maalia. 


Maaliintulo oli fantastinen kokemus, ilmassa oli suurta urheilujuhlan tuntua ja Selvä Pyyn terassille oli kokoontunut paljon tuttuja onnittelemaan maaliinpääsystä. Loppuaika oli n 97h 45min.

Maaliintulo (Photo: Rami Valonen)

Maaliintulon jälkeen Mikko A otti ohjat käsiinsä ja katsoi että saan jotain syötyä, en nukahda suihkuun ja pääsen lepäämään. En ollut yhtään ajatellut etukäteen mitä maaliintulon jälkeen tapahtuu, mutta tällaisen koitoksen jälkeen jokaisella tulisi olla joku täysijärkinen kaveri pitämässä huolta, koska omassa aivokopassa ei kovin paljoa siinä vaiheessa enää liiku. Mikon epäonni reissussa oli meidän muiden kämppisten onni, hän kun otti meidät kaikki vuorollaan vastaan ja katsoi että pääsemme taas omille jaloillemme. Olen tuosta avusta ikuisesti kiitollinen.


Oppeja


Olin arvioinut etenemisvauhteja exceliin etukäteen ja suunnitellut 4 krt 4 tunnin tauon matkalle, yksi jokaiseen huoltoon ja yksi ylimääräinen toiselle etapille. Excel näytti loppuajaksi 97 tuntia.

Loppujen lopuksi eteneminen oli hieman nopeampaa kuin mitä olin ajatellut alun etapeilla, isoin ero tuli ekalta etapilta poluttoman osuuden ollessa paljon nopeampi kulkuista kuin mitä olin pelännyt. Kolmos- ja nelosetapit menivät aika lähelle arvioitu aikaa. Toiseen suuntaan olin aliarvioinut huoltoihin käytettävän ajan ja arvioidun 16 tunnin sijasta olimme tauoilla yhteensä 20h 25 min, josta unta n. 11h 30min, joka lienee vertailussa porukan yläpäässä. 


Ehkä reissun olisi nopeamminkin voinut tehdä – liikkeen osalta se olisi vaatinut juoksua alamäissä ja huolloista olisi voinut varmasti nipistää jonkin verran, mutta prioriteettina oli maaliinpääsy ja olen edelleen sitä mieltä, että tämä oli meille oikea etenemisstrategia tällä kertaa. Nyt saimme todella paljon oppia minkä verran tarvitsemme unta monipäiväisessä koitoksessa ja kuinka elimistö palautuu lepojen jälkeen.


Jatkosuunnitelmat

Mitäs tämän jälkeen – suomen ensimmäinen 200 mailinen suoritettu ja jotain haastavaa pitäisi keksiä. Vastausta tähän ei vielä ole, muuta kuin että päälajini rogainingin EM-kisat ovat Otepäässä, Virossa, syyskuun alussa, ja sinne nyt ainakin mennään. Myöhemmin syksyllä Synkkä Syysunelma kiinnostaa, ja siinä taisikin olla tämän vuoden loput startit. 


Ensi vuosi on vielä jossain määrin kysymysmerkki muuten kuin rogaining osalta. Elokuussa on Tsekeissä rogaining MM-kisat ja toivomuksena on, että joku järkkäisi myös SM-kisat riittävän etäällä MM-kisoista, jotta saisi kaksi rogaining 24h starttia samalle vuodelle. Käsittääkseni myös Lapland Wilderness Challenge on vahvistettu ensi kesäksi ja se kiinnostaa kovasti. Muut hulluttelut sitten sen mukaan mitä kalenteriin mahtuu.


Linkkejä

Kisan tunnelmaan pääsee hyvin kiinni katsomalla Niilosmc:n videon: (https://www.youtube.com/watch?v=WKR4uq813CY)


Blogitekstejä:

Outdoorkati: https://outdoorkati.blogspot.com/2021/07/nuts-distance-300-by-black-diamond-326.html

Tuomas Maisala: https://tuomas.maisala.net/home/2021-nuts-distance-300

Trailplodder: http://paleo-runner.blogspot.com/2021/07/nuts-distance-300-dnf-race-report.html


JanneS

 

 

 

 

 

sunnuntai 20. kesäkuuta 2021

Näkkälä-Hetta-Pallas-Äkäslompolo-Ylläs vaellus 160km/3yötä

11.-14.6.2021 
Päätimme Mikan ja Juhan kanssa yhdistää NUTS300 kisavalmistelun kesävaellukseen, joten lopputuloksena oli, että lähdimme tutustumaan kisan loppupuolen reittiin kesäkuun alussa. Ajankohta osoittautui varsin hyväksi, lumet olivat jo sulaneet, mutta hyttyset pääosin pysyivät poissa. Muutamia hyttysiä näkyi matkan loppupuolella kun pääsimme etelämmäksi, mutta ei mitenkään häiriöksi asti. 

1. päivä: Näkkälä-Pyhäkero 41km 
Varasimme koko matkaan neljä päivää, itse tulin autojunalla jo etukäteen, ja loppuporukka saapui lentokoneella perjantaina päivällä. Lopulta pääsimme Ylläkseltä liikkeelle taksilla kohti Näkkälää klo 14, ja polulle starttasimme klo 16. Tarkoituksena oli mennä kohtuu kevyillä kamoilla, kaikkien reput painoivat ruokien ja vesien kanssa startissa n. 11.5kg. Itsellä siitä oli ruokaa 4.2kg ja vettä 1 litra. Laskeskelin ruoankulutuksen n 4500 kcal/päivä mukaan (pe puoli päivä ja ma ilman illallista).

Mönkijäuraa Näkkälä-Hetta välillä

Ura oli kohtuu selkeä koko matkan ajan

Reitti Näkkälästä Hettaan oli kohtuu nopeakulkuista. Muutamassa kohdassa joutui vähän väistelemään suopaikkoja, että sai pidettyä kengät kuivina, mutta vauhti meillä oli nopeinta koko reissun aikana tällä välillä. Toki kyseessä oli myös eka päivä, josta ehkä pieni lisänopeus. Reitillä ei ollut mitään merkintöjä ennenkuin lähempänä Hettaa, mutta eipä siinä montaa risteystäkään ollut. Parissa kohtaa jouduimme olemaan vähän tarkempana, että jatkamme oikeaan suuntaan.

Hetasta Pyhäkerolle menimme NUTS300 kisareittiä, eli ensin Hettaan urheilukentälle, josta isoa tietä järven kierto. Koska tarkoituksena oli seurata kisareittiä, emme lähteneet edes kyselemään vesitaksia järven ylitykseen, varmasti se olisi vaelluksen kannalta ollut mielekkäämpi vaihtoehto, koska tiekierto oli aika tylsä.

Majoitteet

Majoitteina meillä oli kaksi bivyä ja Z-Packsin duplex teltta, jonka Juha sai nyt kokonaan itselleen kun Mikan kanssa testasimme bivyissä nukkumista. Samalla opettelin itse tarpin käyttöä. En nyt ainakaan vielä näiden muutaman bivy reissun jälkeen ole konvertoitunut bivy+tarppi käyttäjäksi. En vielä ole keksinyt millä kombinaatiolla saisin tuon kombinaation kevyemmäksi tai mukavammaksi kuin tuon duplex teltan, jonne kuitenkin mahtuu kaksi henkeä nukkumaan, tai sitten yhdellä hengellä tilaa on ruhtinaallisesti ja kaikki kamatkin saa sisään. 

2. päivä: Pyhäkero - Pallas 44km
Toisena päivänä vaelsimme legendaarisen Hetta-Pallas vaellusreitin ilman suurempia ongelmia. Kävimme lopuksi vielä Taivaskerolla, mutta muuten menimme ihan virallista reittiä. Päivä oli erittäin tuulinen, jonka huomasi erittäin hyvin tunturien päällä. Vaikka kilometrejä ei päivään paljoa tullut, oli päivä kohtuu rankka kaikkine nousuineen. Garminin mukaan nousua kertyi noin pari kilometriä kaiken kaikkiaan. Pidimme päivällä yhden lounastauon Hannukurussa, mutta muuten liikuimme koko ajan. Pääsimme sen verran aikaisin Pallakselle, että ehdimme vielä hyvin syödä illallisen Pallashotellilla ja sitten siitä jatkoimme Pallaskodalle majoittumaan.
Taivaskero

Maisemat olivat huikean hienoja

Luntakin oli vielä vähän maassa

Vedensaannin kanssa ei ollut ongelmia tällä välillä

Välillä pysähdyttiin katsomaan maisemia

3. päivä: Pallas - Kutujärvi 53km
Pallakselta lähdimme aamutuimaan liikkeelle kohti Yllästä - reitti seurasi koko päivän Pallas-Ylläs vaellusreittiä. Tämä reitti oli paikallisen taksikuskimme mukaan jonkin aikaa unohduksissa, mutta nyt siihen selvästi panostetaan jonkin verran kun autiotuvilla/kodilla näkyi työtarvikkeita ja huonokuntoisia pitkoksia oltiin osittain korvattu teräs"pitkoksilla". Kun edellisenä päivänä näimme Hetta-Pallas välillä kymmenittäin ihmisiä, tällä välillä näimme kaksi vaeltajaa menossa samaan suuntaan meidän kanssa. Ilmeisesti kohtuullisen pitkät majoituspaikkojen välit vielä karsivat vaeltajia tältä reitiltä. 

Edellisen päivän leveät polut tuntureissa vaihtuivat paljon kapeampaan metsäpolkuun. Ensimmäiset n. 10 km Pallakselta olivat yllättävän hidasta pientä polkua, tai sitten meillä ei jalka vain liikkunut riittävästi heti aamusta. Joka tapauksessa oli hauska huomata kuinka erilainen reitti tämä oli kuin Hetta-Pallas. Ottamatta kantaa kummankaan paremmuuteen, reitit ovat vain hyvin erilaiset. Tällä välillä vedensaantiin täytyi kiinnittää paljon enemmän huomiota kuin Hetta-Pallas välillä. Joissain kohdissa vettä olisi saanut koko ajan, mutta varsinkin Rauhalan kohdalla ja sen jälkeen meillä oli pitkä väli missä ei puroja käytännössä ollut reitin varrella pitkään aikaan. 

Myös tältä reitiltä löytyi hienoa maisemia

Välillä vähän kivikkoisempaa

Polku parhaimmillaan

Hiukan saatiin vettä taivaaltakin

Saimme hyvin kuitenkin liikettä aikaiseksi ja päädyimme lopulta n. 12 tunnin liikkeen jälkeen majoittumaan Kutujärvelle, jossa oli seuraavana päivänä uuden kuivakäymälän rakennustyöt. Päivän reitin kohokohdaksi muodostui Äkäskeron huiputus, jota voi suositella vaikka päiväretkeksi Ylläksen seudulla olijoille. Kävinkin sen näyttämässä perheelle myöhemmin viikolla, ajoimme autolla Peurakaltiolla, ja siitä kävellen Äkäskeron huipulle ja takaisin (kannattaa mennä sen verran pitkälle että Pallas tulee näkyviin). Lopuksi ajoimme vielä Äkässaivon parkkiin ja kävimme paistamassa makkarat Äkässaivon kodalla. Kokonaismatka n. 13km. 

Näkymä Äkäskerolta

4. päivä: Kutujärvi - Äkäslompolo - Ylläs 23km
Viimeiselle päivälle jäi vielä sopivasti reilu parikymppinen jäljelle, joten ei ollut huolta etteivätkö matkakumppanit ehtisi hyvin Kittilästä lähtevään iltakoneeseen. Ihan tarkkaa tietoa lopullisesta reitistä ei aamulla lähtiessä vielä ollut, kun Äkäslompolo-Ylläs välille suunniteltu reitti oli suljettu. Lähdimme kuitenkin NUTS300:n reittiä kohti Äkäslompoloa ja pienen matkan päästä kun pääsimme leveämmille ulkoiluteille, alkoi ihmisiä tulla vuokrapyörillä tasaiseen tahtiin vastaan, osalla luomupyörät, mutta monella sähkömaasturit alla. Oli ilo nähdä niin paljon perheitä pyöräilemässä Lapin luonnossa.


Polut levenivät matkan loppupuolella

Varkaankuru

Kellostapulin kuru

Kun pääsimme n. kilometrin päähän NUTSin maalista, käännyimme kohti Yllästä. Lopulta kiertoreittimme osoittautui aivan mahtavaksi. Emme tienneet yhtään mitä odottaa, mutta Varkaankurun polku, joka menee pitkoksia puron vieressä oli mahtava, ja heti perään Kellostapulin kurun hyvin erilainen polku oli myös hieno. Lopulta olimme Ylläksellä kahden aikaan iltapäivällä. 

Päiväreitit kartalla
1. päivä: Näkkälä-Pyhäkero

2. päivä: Pyhäkero-Pallaskota

3. päivä: Pallas-Kutujärvi

4. päivä: Kutujärvi-Äkäslompolo-Ylläs


Loppuajatukset
Reissu oli erittäin onnistunut, kokonaismatka 160km hieman alle 3 päivässä, liikettä yhteensä n. 34.5 tuntia. Lopussa oli tunne, että voisihan tätä vielä jatkaakin, ja sitähän tuolla NUTS300:lla saa tehdä koko rahan edestä. Nyt kuitenkin tiedän että tämä vauhti riittää vallan mainiosti sielläkin, kun tavoitteena on päästä maaliin eikä hakea mitään sijoituksia tai alittaa jotain aikarajaa. Nyt täytyy vielä käydä muistiinpanot läpi ja viimeistellä NUTS300:n etappi aika-arviot ja varata evästä sen mukaan matkaan. Varusteet taitavat kaikki jo löytyä varastosta, joten niiden kanssa ei tarvitse enää säätää. Ensi viikolla vielä tiukkaa treeniä ja sitten himmailua kolmen viikon päästä tapahtuvaan starttiin.

JanneS

lauantai 15. toukokuuta 2021

NUTS300 varustetestausta Ilvespolulla (1yö, 56km)

Kävimme Mikan kanssa testaamassa välineitä NUTS300:lle pika fastpacking-reissulla Ilvespolulla, välillä Pääjärvi - Kivijärvi - Liesjärvi (56km).

Ajankohdaksi kuukausi takaperin sovittu helatorstai osoittautui sään puolesta täydelliseksi, joten tällä kertaa ei päästy sadekamoja testaamaan. 

Majoite
Päähuomio itsellä oli majoitteessa, testissä Outdoor Researchin Helium Bivy (458g). En ollut edes nähnyt yhtään bivyä livenä ennenkuin tämän tilasin, joten mielenkiinnolla odotin mitä tuleman pitää. Sentään olohuoneen lattialle sen kertaalleen levitin ja jotain epäileviä katseita ja kysymyksiä sain perheeltä, että tuossa ruumissäkissäkö todella meinaat nukkua. Hyvin tuo kuitenkin toimi ja tämän hetken suunnitelmien mukaan ottaisin bivyn mukaan NUTS300:lle, koska kakkosetappi Kalmankaltiolta Hettaan on sen verran pitkä (118km), että siinä todennäköisesti tulee tarve majoittua.


Kengät
Kenkinä olen 24h kisoissa käyttänyt Inov-8:n Roclite 275/280/290 malleja, mutta nyt päätin testata Hokan Evo Speedgoatit. Hiukan meinasi mennä tiukoille kenkien saaminen, mutta ehdin käydä ne hakemassa postista matkalla starttipaikkaan ja sitten suoraan paketista jalkaan. Olin noihin tyytyväinen, toimivat hyvin tällaisessa polkukävelyssä. Tuntuma Hokissa maastoon on omaan makuun heikompi kuin noissa matalammissa vaihtoehdoissa, mutta ei tuo polulla haitannut ja vaimennus on varmasti riittävä pidempäänkin matkaan. Testiin on tulossa vielä La Sportivan Akashat, saa nähdä kuinka ne toimivat. Lopullinen kenkävalinta kisaan jäänee kesäkuun loppupuolelle.


Reppu
Reppukombinaationa testissä oli Salomon XA35 (533g) ja OMM:n 4 litrainen (96g) pikku pussi edessä. Olen 24h kisoissa käyttänyt jo vuosia luottoreppunani Salomon Advanced Skin 12-litraista juoksuliiviä, josta pidän älyttömän paljon. Tuohon vanhempaan 12l malliin saa kovat 0.75l pullot etutaskuihin, siinä on hyvän kokoiset sivutaskut ja reppuosassa on riittävästi tilaa 24h kisan vaatimille eväille ja varusteille. Tuo riittäisi tilan puolesta hyvin jos mukaan ei ota muita majoitteita kuin pakollisen palan 3 millistä solumuovia alustaksi ja emergency bivyn.

Salomonin isompi reppu toimi tositoimissa hyvin lisäetupussin kanssa. Ilman etupussia siinä on aika heikosti edessä tilaa patukoille. OMM:n etupussi tuo sitä tilaa sitten riittävästi ja kartankin saa kätevästi käden ulottuville. Itse reppuosa on turhankin tilava NUTS300:lle, mutta ei tuo ylimääräinen tila sinänsä haittaa kun repun saa kiristettyä hyvin vaikka siellä olisi vähemmänkin tavaraa mukana. Itse reppu painaa jopa hieman vähemmän kuin tuo vanha 12 litrainen. Tällä retkellä pakkasin vähän ylimääräistä mukaan ja lähtöpainona oli 8.1kg, sisältäen kaikki ruoat ja litran vettä. Loppupainona ilman nesteitä oli 6.45kg. 


Reitti
Tällä kertaa päädyimme tekemään harjoituksen pelkästään kävellen, koska sitä NUTS300:llakin tullaan tekemään. Tavoitteena pitää yllä reipasta vauhtia koko ajan. Lähtöpaikaksi arvoimme Pääjärven, joten keskiviikko illalle jäi sellainen 25km taivallettavaa kun matkalle lisättiin Iso-Melkuttimen kierto. Lähdön venyttyä kuuteen illalla, tarkoitti se sitä että olimme Kivijärvellä vasta illan hämärissä joskus vähän ennen yhtätoista. Parasta polkuantia oli ehdottomasti Iso-Melkuttimen ympäristö ja polut siitä pohjoiseen, Iso-Melkuttimen jälkeen polku etelään oli kyllä selkeä ja hyvin merkitty, mutta maisemat eivät vedä vertoja alkumatkalle.
1. pv reitti (garmin vähän sekoili matkalla)

Polut oli hyvin merkitty.


























Iso-Melkuttimella illan koitteessa.


Aamulla keräsimme kimpsut kasaan siinä 7-8 aikoihin ja lähdimme pienen kierron kautta Kerityn ja Onkimaanjärven kautta kohti Liesjärveä. Hieman alle kuuteen tuntiin etenimme 30 km lämpenevässä säässä. Hyvin ehdimme siitä vielä lounaalle Kievarin Kirnuun ja oli loppupäivä aikaa tehdä muita juttuja. 

2. pv reitti





Kaiken kaikkiaan voin lämpimästi suositella tällaista pikaretkeä. Varsin lyhyessä ajassa sai hyvän irtioton arjesta, hyvän perustreenin ja testattua kisavälineitä samalla. Nyt kävi hyvä tuuri sään suhteen, mutta voisihan näitä vähän enemmän ex temporekin tehdä, kun kaikki tarvittavat (ja enemmänkin) tarvikkeita löytyy valmiina kaapista. 

JanneS

maanantai 24. elokuuta 2020

EM-rogaining (Latvia 2020) kisaraportti

Kilpailu käytiin Latviassa, noin tunnin ajon päässä Riikasta länteen, Milzkalnsin luonnonpuistossa ja Kemerin kansallispuistossa. Kesäkuun alun päivämäärät siirtyivät nyt elokuun lopulle koronan takia, mikä sopi meille hyvin, koska Mikan alkuvuonna ilmennyt jalan rasitusmurtuma ei olisi mahdollistanut osallistumista kesäkuussa. Lopputulos oli alkuvuoden vaivoihin nähden loistava, matkalla ei tullut isompia haasteita jalkojen kanssa ja pystyimme pitämään hyvää vauhtia yllä alusta loppuun asti. Lopputuloksena oman sarjan 8. sija ja kokonaiskilpailun 24. sija noin 116km matkan jälkeen.  

Tasaista etenemistä n 20 tunnin kohdalla (Kuva: Mareks Galinovskis / FotoManLV)
 

Valmistautuminen

Oma treenaus on sujunut alkuvuoden ja kevään ajan hyvin – olen pystynyt tekemään pitkiä treenejä tasaisemmin kuin aiempina vuosina pitkien työmatkojen jäätyä matkustusrajoitusten takia kokonaan pois. Kesällä löysin pitkän tauon jälkeen itselle sopivan tavan vaeltaa kun sain käsiini Ossi Määtän aivan loistavan Kevytretkeilijän Oppaan (https://kevyestikairassa.com/blog/) ja JuhaP:n kanssa teimme kolme pidempää reipasta juoksuvaellusta, joista lisää juttua blogissa: Nuuksio 118km / 2 yötäTeijo 64km / 1 yö ja vähän rennommin Repoveden ja Mäntyharjun maastoissa 125km / 3 yötä

Kävimme perjantaina tutustumassa maastoon mallikartalla
 

Mikan pääsy mukaan oli vaakalaudalla vielä alkukesästä ja hän sai aloitettua juoksutreenit vasta juhannuksesta, mutta kaksi kuukautta riitti hyvin kuntoon pääsemiseen. Keväällä tuli kuitenkin hyvin maasto- ja maantiepyöräilyä, joilla kestävyyspohjat pysyivät hyvänä.

Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty

Reitti 

Linkki GPS-jälkeen täältä.

Lähdimme suunnittelemaan n. 80km linnuntiereittiä, joka kartalta mitattuna oli arviolta 109km. Alkuun haimme pari rastia länsipuolelta ja sitten suunnaksi muotoutui kartan luoteisosat, jossa oli paljon rasteja aika lähekkäin. Oletimme, että koilliskulman valkoisella piirretyt metsät olisivat helpompia yöllä hakea. Alku sujui todella hyvin, rastit löytyivät ja saimme pidettyä vauhtia yllä. Pimeän tullessa tiputimme hiukan vauhtia ja otimme varman päälle isot pisteet luoteiskulmasta. Vähän haparointia meillä oli 81:ltä poistuessa, kun suunnitelmana oli kahlata purosta yli rastin itäpuolelle, mutta jouduimme puolessa välissä kääntymään takaisin, kun jalka upposi niin syvään mutapohjaan, että kenkä melkein jäi sinne. Tuosta tuli ehkä 10 min ylimääräistä kiertoa.

Ensimmäiset 11.5 tuntia, n 59km
 
Rasti 76 (Hilltop, platform)

Ensimmäinen ja ainoa isompi virhe sattui 102:lla, jossa luulimme olevamme suon jälkeisellä eteläisemmällä aukiolla, kun todellisuudessa olimme vielä pohjoisemmalla aukiolla. Menimme komeasti rastista ohi ja haahuilimme jonkin aikaa maastossa, jossa kaikki näytti ihan samalta, joka puolella märkää metsää, josta ei oikein tiennyt ollaanko suolla vai ei. Lopulta onneksi päädyimme samalle polulle, josta olimme rastille lähteneet. Ihan varmaa tietoa siitäkään ei tosin aluksi ollut, joten jouduimme hakemaan varman paikan polkujen risteyksestä. 

102:n koukerot ja reitti n klo 15.5 tunnin kohdalle (77km)
 

Muilta osin isoja virheitä ei sitten tullutkaan vaan saimme pidettyä suorituksen hyvin kasassa. 79:ltä poistuessa koitimme oikaista puron yli, mutta emme löytäneet selkeää kohtaa josta mennä, joten kiersimme teitä pitkin ja lopussa 86:lla saimme vielä vähän jännittää rastin löytymistä, kun olimme seuranneet väärää ojaa aukion laitaan, mutta onneksi Mika paikallisti meidät nopeasti kartalle. 

Loppureitti, maalissa ajassa 23:36 (116km)
 

Menimme lopulta alkuperäisen suunnitelman yhdellä oiolla, jätimme 96:n välistä, jotta ehtisimme ajoissa maaliin. Otimme lopussa vielä oman haasteen ja laskimme montako joukkuetta ehdimme ohittaa rastin 20 ja maalin välillä. Omien laskujen mukaan lopputulos oli 21 joukkuetta.

Tulokset: https://www.erc2020.lv/results/ERC2020/scroller/results.htm

 

Tältä se pusikko näytti ylämäkeen polkua raivatessa

Takapenkkiläisellä oli sitten vähän helpompaa valmiilla polulla

Varusteet ja eväät

Menimme pitkälti vanhoilla hyviksi todetuilla varusteilla pitkillä trikoilla ja pitkähihaisilla teknisillä paidoilla. Varavaatteisiin (ohut tuulitakki, juoksusadetakki ja hanskat) ei tarvinnut koskea ollenkaan, yö oli niin lämmin, vaikka illan ja yön mittaan jonkin verran satelikin. 

Hiukan oli päässyt hiekkaa kengän sisään

Evästaktiikkana oli syödä leipää joka 4. tunti ja muutoin aina tunnin välein vaihtelevasti suklaata, pähkinää, geeliä tai proteiinipatukkaa. Energiatasot pysyivät hyvinä pois lukien pieni notkahdus aamuyön tunteina, kun joku eväs jäi intensiivisemmän suunnistusrupeaman vuoksi välistä. Onneksi Mika otti siinä vetovastuun ja energiat palautuivat pienellä lisätankkauksella. 

Jannen varusteet ja eväät
 

Yleistä

Kisa oli hyvin järjestetty ja koronatilanne oli otettu hienosti huomioon järjestäjien puolesta. Suunnistus oli paikoitellen vaikeaa, metsien kulkukelpoisuutta ei pystynyt etukäteen kartalta arvioimaan. Monissa paikoissa metsä oli hidaskulkuista, mutta onneksi olimme Latvian MM-kisoissa 2017, joten tämä ei tullut yllätyksenä.  Kaiken kaikkiaan hieno kisa.

JanneS