Ultra-trail Snowdonia 100M (kisaraportti)

JanneS juoksi 100 mailia Snowdonia by UTMB kilpailussa Walesissa, sijoitus 36/260 - maaliin asti pääsi lopulta 99 juoksijaa, eli DNF prosentti oli yli 62%. Matkaa kertyi kelloon yhteensä 168 km, nousua ja laskua 10km, ajassa 40 tuntia 39 min. 

Maisemat avautuivat heti ensimmäisessä nousussa

 

Valmistautuminen

Sain todella hyvän yhtäjaksoisen harjoitusjakson Kullamannenin jälkeen, en pitänyt pitkää ylimenokautta enää kisan jälkeen, kun olin lähes kuukauden ennen Kullamannenia juoksematta ja motivaatiota riitti enemmän kuin aikaa. Tähän väliin osui muutama jenkkireissukin, mutta sain molemmilla tehtyä hyvät pitkät treenit paikan päällä. Erityismainintana työkavereiden kanssa tehty yhdistetty Dipsea Trail + Matt Davis Trail Kaliforniassa – täytyy jatkossakin koittaa järjestää aikataulut niin että ehtii tutustumaan paikallisiin huippupolkuihin. 

 

Ainoa pieni mutka matkaan sattui starttia edeltävällä viikolla 10 päivää ennen starttia, kun onnistuin saamaan aika pahat II-asteen palovammat vasempaan kämmeneen ja sormiin. Ehdin käydä testaamassa sauvat vielä ennen kisaa ja Lekin hihnat toimivat paremmin vammojen kanssa, joten lähdin niillä liikkeellä. Itse kisassa käsi ei haitannut, itse kämmen oli siteissä ja pidin koko kisan ajan ohuen Gore Windstopper hanskan kädessä – tarkoituksena oli suojata haavoja infektioilta, mitään kipuja ei onneksi ollut moneen päivään ennen starttia. 

 

Startti – 1 osuus: Llanberis – Pen-y-Pass 12.6km / 897m+ / 633m- / 2h 28min

Startti oli hyvin inhimilliseen aikaan perjantaina klo 13:00 auringon lämmittäessä. Päivä olikin lämmin, eikä reitillä ollut missään kohtaa mitään varjoa kumpanakaan päivänä. Oletettavasti tästä johtui monen haasteet ja korkea keskeytysprosentti, yhdistettynä tiukkoihin cut-off:ihin varsinkin alussa. 

 

Snowdonin nousu oli helppokulkuista

Starttasimme Pasin kanssa rauhassa jossain reilusti puolen välin takapuolella ja ihmettelimme edellä paljasjaloin menevää ihmemiestä, jonka starttinumero 5 kertoi kaverin tasosta kaiken tarvittavan (mitä pienempi numero – sitä korkeampi UTMB index). Ensimmäinen mäki Walesin korkeimmalle huipulle Snowdonille sujui varsin mukavasti leveää hyvin kuljettavaa vaellusreittiä pitkin maisemia ihaillessa. Siihen helpot alustat sitten loppuivatkin, pois lukien jotain huoltoihin siirtymiä myöhemmin. 

Maisema Snowdonilta alas tullessa

Snowdonin huipulta lähdettiin jo vähän teknisempää polkua alas kohti Pen-y-Pass:ia. Alussa lähdin vähän keulimaan ja ohittelin porukkaa oikealta ja vasemmalta, mutta totesin sitten kun Pasi alkoi jäämään taakse, että ehkä kannattaa ottaa vielä ihan rauhassa ja loppumatkan keskityin nauttimaan hyvästä seurasta, ottamaan valokuvia ja menemään kiltisti jonon jatkona. 

Tulimme vähän teknisempää polkua alas Snowdonilta

 

2. osuus: Pen-y-Pass – Glan Dena 11.2 km / 1008m+ / 1073m- / 3h 1min

Nopeahkon huollon lähdön jälkeen lähdimme kohti Glan Denaa, jossa perhe oli odottamassa. Aika pian nousussa Pasi ilmoitti ottavansa vähän rauhallisemmin ja jatkoin matkaa omaa tahtia. Nousu oli ensimmäinen kosketus paikalliseen suohon – olin kyllä kuullut, että sitä riittäisi, mutta tuli se silti yllätyksenä, että suota saattoi olla ihan missä vain, oli tasaista tai rinnettä. Ohittelin porukkaa aina välillä ja juttelin niitä näitä, jos jonkun kanssa satuin menemään pidempiä hetkiä. Oma reccaus reitistä oli jäänyt noin 300 metrin matkaan muutama päivä aikaisemmin perheen kanssa kävelyllä, ja sain kanssakilpailijoilta ihan hyviä vinkkejä vähän mitä olisi tiedossa jatkossa. Paikalliset ainakin FB:n keskusteluissa tuntuivat käyvän tutustumassa koko reittiin osissa ennen kisaa. En kyllä noita vinkkejä kovin hyvin muistanut, noiden huoltojen nimet eivät oikein painuneet mieleen, ja muutenkin olin sillä mielellä liikkeellä, että tulee mitä vaan vastaan, niin siitä sitten mennään. 

 

Suota löytyi tasaisen lisäksi rinteistä

Glan Denaa saavuin noin viiden ja puolen tunnin paikkeilla ja sain huollon perheeltä – varsinaista luksusta – mukaan lähti pari ruisleipää, jotka tulivatkin tarpeeseen yöllä. Vasta myöhemmin tajusin, että cut-off oli 6 tuntia ja jonkun kanssakilpailijan mukaan tähän cut-off:iin tippui 41 juoksijaa. Olin itsekin oletusajasta tässä kohtaa 30 minuuttia perässä, mutta en ollut mitenkään huolissani. 

 

Aurinko paistoi täydeltä taivaalta

3. osuus: Glan Dena – Capel Curig 26.1km / 1263m+ / 1386m- / 5h 23min

Järjestäjä ilmoitti muutama viikko ennen kisaa, että kolmas huolto on poistunut ja tilalle tuli pelkkä vesipiste hieman myöhemmin reitillä. Tarjolla oli siis todella pitkä väli. Alku oli varsin tiukka 900 m nousu Carnedd Llewelyn:in päälle, välillä pääsi ihan kunnolla ottamaan käsillä tukea että pääsi ylöspäin. Huipulta alkoi ihan huikean hieno harjanne osuus, joka osui juuri auringonlaskun aikaan. Täytyy kyllä sanoa, että järjestäjät todella laittoivat alkuun todella tiukat välit, nousua tuli ekalla kolmellakympillä melkein 3 kilometriä. 

Teknisempää kivikkoakin löytyi 

 

Pimeän tullessa alkoikin aika tylsä pätkä, jossa tuskin olisi paljon ollut näkemistä valoisallakaan. Ensin juoksimme loivaa rinnettä alas ja sitten jonkin kaivetun ojan vartta pellon laidassa kilometrikaupalla, lopulta päätyen sellaiselle kurapolulle, jossa ei tiennyt meneekö siinä polku vai puro. Päätin ottaa tämän välin varsin rauhallisesti ja joitain juoksijoita menikin aina välillä ohi. Ajattelin säästellä voimia loppuun ja etenin nopeaa kävelyä. 

Kolmannen etapin alkupuolen harjanteella

 

4. osuus: Capel Curig – Dolwyddelan 11.4km / 693m+ / 737m- / 2h 44min

Tämä osuus oli suosikkini ensimmäiseltä yöltä, alkuun nousimme vajaat 700 metriä Moel Siabod:lle. Nousu oli pitkä, mutta ihan kuljettavaa eikä mitenkään erityisen jyrkkä. Aloitin mäen rauhassa muutaman britin kanssa ja koitin ymmärtää mitä he höpöttivät - varsin huonolla menestyksellä. Jossain kohtaa mäkeä Marcus Kjellberg meni meistä ohitse ja pienen odottelun jälkeen lähdin hänen peräänsä. Olin Marcuksen kanssa vaihtanut muutaman sanan aiemmin reitillä ja kiittänyt häntä hyvistä Kullamannen videoista, joita katselin syksyllä. Menimme jonkin aikaa yhdessä, kunnes huomasin taas olevani yksin. 

Aurinko alkoi laskea kolmannella etapilla

 

Mäen päältä alkoikin sitten erittäin tekninen lasku, jossa sai hypellä kiveltä toiselle. Huomasin heti, että suurin piirtein samaan aikaan mäen päälle päässeiden juoksijoiden valot jäivät kauas horisonttiin ja menin hyvällä flowlla mäkeä alas hyvässä kunnossa olevilla jaloilla. Viime vuonna merkkejä oli ilmeisen vähän näyttämässä missä reitti menee, mutta nyt järjestäjä oli panostanut merkkaukseen hyvin eikä ollut mitään haasteita seurata reittiä. Mäen loppupuolella sain vihdoin paikallisen kaverin, joka lähti peesiin ja vaihdoimme kuulumisia huoltoon asti. Näissä karkeloissa on kyllä todella hienoa tavata samanhenkisiä juoksijoita, vaikka tietääkin että todennäköisesti seuraavalta huollolta jatketaankin eri tahtia. 

 

Golden hour

5. osuus: Dolwyddelan – Blaenau Festiniog 12.3km / 509m+ / 423m- / 2h 23min

Mikäli muistan oikein, tämä väli oli pelkkää suota. Ensin alkuun oli helppo nousu tietä pitkin ja sitten tasaista suota kilometri toisen perään yöllä. Tästä ei jäänyt mitään erityisiä muistikuvia, jotain valoja näkyi kaukana edessä ja välillä kaukana takana, jatkoin matkaa yksin. 

Kolmannelta etapilta, harjanne jatkui pitkään

 

6. osuus: Blaenau Festiniog – Croesor (Drop Bag huolto) 12.2km / 607m+ / 664m- / 2h 42min

Aurinko alkoi nousta huollosta lähdössä. Laittelin jotain kuvia reitiltä suomalaisten TOR whatapp ryhmään ja saman tien pummasin risteyksen ja jouduin palaamaan pari sataa metriä takaisin. Poluilla reitit oli todella hyvin merkitty, mutta kylissä sai olla tarkkana risteysten kanssa, ja välillä tarkistin puhelimesta, että olen oikealla reitillä. Kellossa olisi reitti myös ollut, mutta en kokenut sitä tarvitsevani ja koitin säästää akkua – lopulta Fenix 7 Pro:ssa oli akkua niin paljon että varmaan olisin voinut vaikka navigoida koko reitin sillä. 

 

Teknisempää laskua

Moelwyn Mawr:in nousu pääsi yllättämään ja luulin useamman kerran olevani huipulla, ja sitten polku vain jatkui ylöspäin. Ehkä olisi vähän enemmän kannattanut tutustua reittiin ennalta, mutta meni se näinkin. Lopulta polku tuli solaan ja tietenkin merkit jatkuivat siitä huipulle tapahtuman hengen mukaisesti – jos huipulle meni polku ja välillä vaikka ei mennytkään – niin sitä kautta reittikin meni. Pitäisi vaan uskoa, että 500 metrin nousu on pitkä nousu eikä se ihan heti lopu. Loppuun tulinkin sitten samat 600 metriä alas huoltoon – muistikuvissa tämä oli sellainen jyrkkä vehreä lasku, jossa sai ihan kunnolla jarrutella etureisillä. Profiililtaan nämä Walesin mäet ovat ihan erilaisia kuin mitä TGC:llä tai edes MIUT:lla oli. Kanarialla sain juostua melkeinpä kaikki mäet, MIUT:llä haasteita oli enemmän, mutta nekin olivat loivia näihin alamäkiin verrattuna. 

 

7. osuus: Croesor – Gwastadannas farm 14.9km / 693m+ / 779m- / 3h 42min

Tein ihan ok huollon Croesorissa, nappasin uuden akun Lupineen, pesin hampaat ja otin lisää Jolloksia reppuun. Päädyin jatkamaan samoissa vaatteissa ja kengissä, en ottanut niitä kertaakaan pois kisan aikana. Yölläkin tarkeni ihan hyvin lyhyissä shortseissa ja ohuessa t-paidassa. 

Maisemat olivat päiväsaikaan huikeat

 

Akuun noustiin 500 metriä Cnichtin päälle, josta sitten alkoikin varsin pitkä suo-osuus, jonka menin yhdessä britin kanssa. Siinä oli oikeasti apua, että pystyimme yhdessä vähän katsomaan mistä kannattaa mennä, ja osa suokohdista näytti sen verran syviltä, että ei haitannut turvamielessäkään olla toista juoksijaa lähellä. Lopussa laskimme huoltoon, jossa oli varsinainen hulina 50 km juoksijoiden tullessa samaan huoltoon n 4 tunnin kohdalla omaa matkaansa.

 

8. osuus: Gwastadannas farm – Beddgelert 13.3km / 336m+ / 384m- / 3h 3min

Alkuun reitti lähti 50 km reitin kanssa yhdessä joen viertä menevää polkua. Tämä oli yksi helpoimmista osuuksista reitillä ja suurin piirtein pysyin 50 km menijöiden kyydissä, mutta olin silti ihan tyytyväinen, kun reitit erkanivat toisistaan. Itse välillä oli nousua ja laskua reilut 300 metriä, mutta yllättäen sekin alkoi painaa auringon paistaessa. Kastelin lippistä purossa aina välillä ja koitin pitää kropan lämpötilaa kurissa. Lopulta osuus päättyi varsin kivannäköiseen Beddgelert kylään, jonne Pasi oli tullut oman huoltojoukkonsa kanssa huoltamaan minut. Miellyttävä yllätys. Jälkiviisaana olisi pitänyt tajuta pyytää vielä jätski, kun kerran oli huoltojoukkoa paikalla, mutta pärjäsin ilmankin.

Aamuaurinko, taustalla joku vanha liuskekivi kaivos

 

9. osuus: Beddgelert – Rhyd-ddu 14.2km / 1341m+ / 1191m- / 5h 20min

Varsin tehokkaan huollon jälkeen, lähtikin sitten loppureitin ja ehkä koko reitin kovin osuus. Tein exceliin arvioidut osuusväliajat ottamalla viime vuoden samoilla UTMB index pisteillä olevien 5 juoksijan väliajoista keskiarvot ja niiden perusteella tähän väliin menisi reilut 5 tuntia. En oikein uskonut sitä, ajattelin että ovat varmaan vaan hyytyneet viime vuonna ja että menisin paljon nopeammin. Kuinka väärässä olinkaan. 

Reitti menee tästä

 

Alku lähti aika nopeasti nousuun, välillä nousu oli vain todella jyrkkä, ja toisessa kohtaa sai kiivetä kiviä pitkin ylös ja toivoa että nousu jo kohta loppuisi. No ei se ihan heti loppunut, ja aurinko jatkoi paistamistaan. Lopulta kuitenkin alkoi näkyä Moel Hebogin huippu ja sieltä ihan huiput näkymät. Tämä oli kuitenkin vasta ensimmäinen koettelemus tällä osuudella, huipulta alkoi todella jyrkkä, joskin tasainen lasku ja heti kun pääsi alas, alkoi seuraava nousu. Välillä mentiin harjannetta pitkin ja osuuden loppupuolella pääsi vielä ihan kunnolla kiipeilemään kiviä pitkin alaspäin ja kun siitä pääsi, oli loppulaskukin todella jyrkkä. Tässä kohtaa alkoi etureidet ilmoitella aika vakavia viestejä, että alamäkiä olisi syytä vältellä. Perhe laitteli jo viestejä huollosta, että täällä ollaan, ja minä tulin etanan vauhtia alamäkeä alaspäin askel kerrallaan. Kyllä se huolto sieltä kuitenkin lopulta tuli vastaan ja sain yöksi uudet ruisleivät – jee. 

 

Monessa kohtaa reitti meni purojen lähellä

Jos jonkin reitin kävisin etukäteen reccaamassa, niin ehdottomasti tämän. Vaativuuden lisäksi osuudella oli myös todella hienot maisemat. Snowdonin huiputus olisi helpoin vaihtoehto, mutta se ei myöskään yllätä muuta kuin ehkä pituudellaan. Toinen kohta, joka jäi mieleen, oli alkupuolen nousu Glan Denalta Carnedd Llewelynille, ja kolmantena kävisin huiputtamassa Moel Siabodin ja juoksisin valoisalla teknisen laskun alas vauhdikkaasti.

 

10. osuus: Rhyd-ddu – Bron-y-fedw uchaf 12.3km / 895m+ / 918m- / 3h 38min

Kolmanneksi viimeinen osuus on pitkä nousu Snowdonin huipulle, ja sieltä toista kautta alas. Nousu ei ollut mitenkään erityisen tekninen, jonkin verran kivinen kylläkin ja muihin nousuihin verrattuna vähemmän tekninen, mutta ei tämäkään mitään perus ulkoilupolkua ollut. Nousun aikana tuli vihdoin pimeää ja lämpötila alkoi helpottaa sitä kautta. 100 kilometrin juoksijoiden reitti yhtyi meidän reittiimme hieman ennen huippua, ja sen jälkeen taas ympärillä oli paljon enemmän juoksijoita.

 

Lisää nousua

Alamäki tuntui todella pitkältä. Koitin sitä juosta, mutta etureidet olivat asiasta hieman eri mieltä. Jonkin laista hölkkää sain kuitenkin aikaiseksi alkupuolella. 

 

11. osuus Bron-y-Fedw Uchaf – Betws Garmon 8.2km / 554m+ / 586- / 2h 18min

Reitti lähti melko suoraan nousemaan lähdöstä, aluksi helppoja hieman kuraisia polkuja pitkin, kunnes rinne avautui edessä. Tämä olikin sitten todella jyrkkää nousemista taas. Otin askeleen kerrallaan ja työnsin sauvoilla itseäni ylöspäin. Hieman masentavasti 100K sarjalaiset suurimmalta osin menivät hieman nopeampaa ja tipuin letkasta, joten yksin etenemiseksi tämä taas meni. Lopulta kuitenkin huippu tuli vastaan – koitin vielä ottaa kuvaa hienosta kuun sirpistä, mutta en jaksanut alkaa sitä säätämään, kun kuva ei ekalla sohaisulla onnistunut. 

 

Alamäki olikin sitten ihan kunnon tuskaa. Pystyin ottamaan juoksuaskeleita jonnekin 5% jyrkkyyteen asti, jos alamäki meni sitä jyrkemmäksi, oli pakko kävellä. 

 

12. osuus Betws Garmon – Llanberis 15.6km / 760m+ / 779m- / 3h 56min

Tein nopean huollon ja katselin lähtiessä, että huoltoon jäi pari-kolme 100 mailin sarjalaista ja päätin yrittää pitää heidät takana maaliin asti. Lähdin hipihiljaa leirintäalueella sijainneesta huollosta, etten herättäisi ketään. Alkuun reitti nousi todella loivasti jonkin niityn reunalla ja jossain vaiheessa käännyimme kurapolulle. Katselin takaa lähestyviä valoja ja tiesin, että jos joku saa kiinni, niin en kyllä yhtään kovempaa pääse. Lopulta jotain 100K juoksijoita meni nousussa ohi, mutta en ainakaan huomannut, että ketään samassa sarjassa olevaa olisi siinä kohtaa mennyt ohi. Lopun alamäissä koitin vielä pakottaa itseni juoksemaan ja jonkinlaista juoksua muistuttavaa liikettä sainkin aikaan, muutama paremmilla etureisillä varustettu juoksija meni lopussa ohi, mutta ohittelin itsekin muutaman kävelyvauhtia etenevän. Maalissa Pasi oli vastassa ja maaliviivalla oli ehkä vähän toistakymmentä henkilöä taputtamassa. 

Maalissa aamun koittaessa

 

Kisa-analyysiä

Kokonaisuutena kisa meni todella hyvin suunnitelman mukaisesti. Tein aikataulun 41 tunnin mukaan ja olin koko kisan ajan n. tunnin haarukassa suunnitellusta aikataulusta. Jotenkin silti kuvittelin, että reitti olisi nopeampi, mutta eihän se ollut. Alamäissä olisi voinut aikaa säästää eniten, ylämäkiä en nopeammin olisi päässyt. 

 

Kun vertasin tätä Kullamannenin suoritukseen, selvästi omat vahvuudet tulevat esiin ja nautin enemmän tällaisesta ylös-alas hankalasta reitistä, joka on huomattavan paljon vähemmän juostavaa pohjaa. Täytyykin katsella mitä kivoja haastavia kisoja ensi vuonna olisi sopivaan aikaan alkuvuodesta. Heinäkuussa 2025 on Rogainingin MM-kisat Espanjassa ja elokuun lopussa kiinnostaisi joko UTMB tai PTL. 

 

Varusteet ja vaatetus

Päädyin juoksemaan koko reitin lyhyissä shorteissa, kompressiosäärystimissä ja t-paidassa, ainoastaan yöllä laitoin ohuen hanskan myös oikeaan käteen – vasemmassa oli koko kisan ajan hanska suojaamassa siteitä. Tarkenin varsin hyvin koko reissun. 

 

Jalassa oli Hoka Mafate 4:t, jotka toimivat omasta mielestä todella hyvin tässä maastossa. En ottanut koko aikana kenkiä pois jalasta – pari pientä rakkoa löytyi kantapään sivuilta, mutta ei mitään mikä olisi hidastanut menoa. Kuvittelin jotenkin lähdössä, että gaiterit olisivat tarpeelliset soilla pitämässä roskat loitolla, mutta näin jälkikäteen ajateltuna nuo olivat turhat ja olisin pärjännyt hyvin ilmankin. 

Reitti oli hyvin merkitty

Sauvat olivat lähes koko ajan kädessä ja tulivat todella tarpeeseen sekä ala- että ylämäissä. Harvat ainakaan omilla sijoituksilla käyttävät sauvoja alamäissä, itse käytän niitä lisänä varsinkin teknisemmissä paikoissa varsin hyvällä menestyksellä.

 

Sivuhuomautuksena Ivan Hrastovec juoksi reitin kokonaan paljasjaloin. Näin hänet muutamaan kertaan hyvävoimaisena huolloissa, reitillä emme tavanneet alun jälkeen. Täytyy kyllä kaverille nostaa hattua, kova suoritus. Hänellä oli hieman haasteita järjestäjien kanssa, he jo ehtivät diskata hänet ensimmäisellä huoltopisteellä, mutta ottivat toisella huoltopisteellä takaisin kisaan. Hän ei kirjaimellisesti rikkonut kisan sääntöjä, joten tuo diskaus olisi ollut vältettävissä, mutta inhimillisesti ymmärrän toki järjestäjien huolen. Heille taisi tulla vähän yllätyksenä, että joku lähtee sadalle mailille paljain jaloin. Ilmeisesti takaisinottoon oli jotain merkitystä, että kyseessä oli viime vuoden Julian Alps Trailin voittaja, jonka Performance Index on kunnioitettava 829. Maastojuoksukengät olivat pakolliset, mutta missään ei lukenut, että niitä pitäisi pitää jalassa (hän kantoi niitä repussa koko matkan). 

 

Lisää kivikko ylämäkeä

Energia & nesteytys

Otin startista mukaan Jolloksen vauhtikarkkeja, suklaata ja muutaman proteiinipatukan. Päädyin noista syömään sulaneet suklaat ja vauhtikarkkeja, proteiinipatukoihin en koskenut koko reissun aikana. Taktiikkana oli 30 minuutin välein ottaa pari vauhtikarkkia tai puolikas patukka, ja jokaisella huoltopisteellä mistä sai energiaa, otin Näak:in vohveleita, leipää ja lämmintä keittoa, niistä mistä sitä sai. Lisäksi otin aina huolloista yhteen lötköön energiajuomaa ja 1-2 lötköön vettä. Pidemmille väleille olisi kyllä ollut käyttöä vielä kolmannellekin vesilötkölle, aika monesta paikasta sain täytettyä matkaltakin vettä filtterilötköön ja sitä täyttelin aina kun vedet oli vähissä ja virtaavaa vettä oli saatavilla. Arvioin, että hiilareita olisi tullut n. 40 g/h, joka lienee aika minimimäärä, mutta toisaalta energiat eivät loppuneet missään vaiheessa, joten ilmeisesti sitten sain kuitenkin ihan riittävästi energiaa. 

Kivikkoalamäkien välillä oli jyrkkää niittyä

Nuo Näak:in energiajuomat eivät kovin hyviä olleet ja hiukan kaipailin Tailwindejä alkumatkasta. Otin muutaman mukaan drop bag huollosta ja kävi mielessä jossain kohtaa, että olisi niitä voinut ottaa jokaiselle välille omansa, ei niistä niin paljon painoa kuitenkaan tule ja tärkeintä on, että energia uppoaa. 

Toisen päivän ilta

 

Palautuminen ja jatkoajatuksia

Palautuminen on nyt pari viikkoa kisan jälkeen hyvässä vauhdissa, eikä juurikaan ole eronnut perus 24 h kisan palautumisesta. Ainoa isompi ero palautumisessa on ollut unen kanssa. Nyt kun jäi kaksi yötä välistä, meni unirytmin palauttamisen kanssa pidempi aika ja melkein viikko ennen kuin pääsin normaaliin rytmiin. Ensimmäisen juoksulenkin tein firmaliigassa 9 päivää maaliintulon jälkeen ja se meni yllättävän hyvin, jaksoin juosta ylämäetkin, vaikka jalat sinänsä ovat väsyneen oloiset. Aloittelen tässä pikkuhiljaa suunnitelmallisen treenaamisen kohti Lapland Wilderness Challengea, joka on jo juhannuksen jälkeisellä viikolla. Kovin montaa tiukkaa treeniviikkoa tähän väliin ei mahdu, mutta näillä mennään.

 

Linkkejä:

-              Tulokset

-              Paljon tarkempi analyysi reitistä löytyy Oldies Ultras blogista

 

 

 

 

 

 

 

Hopeaa Pöytyän EM-rogainingista 2023 (kisaraportti)

JanneS ja Juha ”Jussi” Lehtonen saivat hopeaa Pöytyällä (Suomi) järjestetyssä EM-rogaining kisassa. Matkaa kertyi yhteensä 136 km ja nousua noin 1.6km. Kaikista joukkueista olimme viidensiä. Rata oli haastavinta suunnistusta mitä itsellä on rogaining kisoissa tullut vastaan.

Valmistautuminen

 

Valmistautuminen sujui MM-rogainingin jälkeen kohtuullisesti, palauduin kohtuu nopeasti suorituksesta ja ehdin tehdä muutaman hyvän treeniviikon alle, ennen kuin täytyikin jo alkaa himmailemaan. Viikkoa ennen kisaa tuli vähän jännitystä, kun kävi ilmi, että Mika ei pääsekään mukaan, mutta onneksi Jussi ilmoitti pääsevänsä viikon varoajalla. Määräviikon 18 tunnin treeni vaihtui nyt sitten 24 tunnin kisaan – toivottavasti tämä toimi hyvänä kenraaliharjoituksena Nummela Backyardiin. Ajelimme Turkuun perjantaina illalla ja poikkeuksellisesti kävimme malliradalla kävelemässä vielä kisa aamuna – hiukan kyseenalaista oliko siitä mitään hyötyä, mutta tulipa käytyä. Kartta oli tuttua turvallista Suomi laatua ja vastaavissa maastoissa on tullut kohtuu monta kertaa vietettyä aikaa kartta kädessä. En ollut koskaan käynyt Kurjenrahkan alueella, joten koitin katsella 2019 SM-kisan karttaa hieman etukäteen.

 

Reittisuunnitelma

 

Lähdimme suunnittelemaan reittiä 130 kuljetun kilometrin mukaan sillä perusteella, että maasto oli aika tasaista ja sen piti olla myös nopeaa. Aika nopeasti isoiksi linjoiksi hahmottui ensin hakea kartan pohjoispuolelta lähes kaikki rastit, sitten juosta ”putkiosuus” kartan itäreunan polkuja kaakkoiskulmaan, jonka jälkeen hakisimme etelän isot rastit ja sitten loppuun oli monta erilaista paluuta riippuen siitä paljonko lopussa olisi aikaa. 

Reittisuunnittelua

Kilpailu

Lähdimme hyvällä tahdilla hakemaan rasteja kartan pohjoispuolelta. Alku sujuikin todella hyvin, rastit löytyivät ja saimme pidettyä vauhtia yllä. Jätimme välistä yhden 2, yhden 3 ja yhden 4 pisteen rastin, mutta muuten haimme kaikki rastit alueelta. 

 

Ensimmäisen 6 tunnin reitti

Suurin piirtein kahdeksan tunnin kohdalla alkoi polkuosuus, jota menimme etelään hakien kaikki rastit matkalta. Tässä kohdassa ei ollut paljon vaihtoehtoja reittisuunnitteluun, tiet ja polut veivät rastilta toiselle ja ainoa paikka jossa vaihtoehtoja oli, oli kartan kaakkoisnurkassa. Osa tiimeistä jätti 98:n kokonaan hakematta ja tuli 95:n kautta eteläosaan. Me kävimme senkin hakemassa pistona. 

6-12h

Kartan eteläosassa oli isoin pisterykelmä, joka oli "pakko" hakea. Rastipisteet olivat haastavia, ja pummasimme hiukan 109:lle menossa, kun ajauduimme liiaksi itään kartalla, pummia n. 5-10 minuuttia. Muuten nuokin rastit löytyivät hyvin.  

12-18h

Lopussa alkoi näyttää selvältä, että emme ehdi koko suunniteltua reittiä, ja jätimme ensin 102:n pois. Loppuun 65-72-87-60 kului myös enemmän aikaa kuin oletin, ja jouduimme jättämään lopun kierron 60-76-34-67-87 pois suunnitelmasta ja suuntaamaan tietä pitkin 60:ltä 22:lle. Lopussa vielä ajatuksena oli hakea 25:n, mutta kun missasin polkujen risteyksen, niin piti sitten mennä suoraan maaliin. Onneksi lopputulokset eivät jääneet muutamasta minuutista tai pisteestä kiinni. 

18-24h

Lopputulokseen olin erittäin tyytyväinen. Tämä oli pisin matka rogaining kisoissa mitä olen koskaan edennyt ja olimme kovien joukkueiden joukossa kokonaiskilpailun 5. sijalla ja paras suomalaisjoukkue. 

 

Reitit löytyvät täältä

Tulokset löytyvät täältä

 

Jatkosuunnitelmat

 

Palautuminen ei ole nyt lähtenyt ihan normaalisti liikkeelle, vaikkei mitään vammoja tullut, on mennyt viikon verran ja vieläkin olo on aika väsynyt. Todennäköisesti otan vielä toisen viikon todella rauhallisesti, ja sitten alan rakentaa kuntoa UTMB Kullamannenille marraskuun alussa. Mielessä siintää myös jo 2024 kisakalenteri, ilmoittautuminen lähti UTMB Snowdonian perusmatkalle ja loppukesästä sitten itse UTMB tai joku muu pitkä vuoristoultra. Jos vaikka onnistuisi pitämään itsensä kurissa ja osallistuisi ”vain” kahteen pitkään kisaan ensi vuonna. Tänä vuonna näitä 24h+ kisoja tulee yhteensä neljä kappaletta, joka alkaa olla aika rajoilla ainakin itselle. 

 

JanneS

Hopeaa USA:n MM-rogainingista 2023 (kisaraportti)

JanneS ja Mika saivat hopeaa Lake Tahoe:lla (USA) järjestetyssä MM-rogaining kisassa. Matkaa kertyi yhteensä 101.5 km ja nousua noin 4km. Voittajajoukkue oli omilla pisteluvuillaan, mutta hopeasta kävimme tiukan kisan Tsekin tiimin kanssa lopulta voittaen heidät 10 pisteellä. 

Mitaleihin oli panostettu vähän normaalia enemmän

Valmistautuminen

 

Omalta osalta valmistautuminen on sujunut hyvin, MIUT:n jälkeen olen pystynyt harjoittelemaan ilman katkoja ja saanut hyviä harjoituksia alle. Viimeisen kovan harjoitusblokin tein noin 4 viikkoa ennen kisaa. Sen jälkeen harjoitukset ovat enimmäkseen olleet hotellien juoksumatoilla. Kisapaikalle tulimme vasta perjantaina päivällä – näin jälkikäteen mietin, että olisi ehkä kannattanut tulla jo muutamaa päivää aiemmin totuttelemaan parin tonnin korkeuteen. Itse en vielä näissä korkeuksissa huomaa eroa, mutta Mikalla oli alussa vähän käynnistymisvaikeuksia. Koska kyseessä oli meidän 7. yhteinen 24h kv. rogaining, ovat tiimin roolit jo hyvin muotoutuneet. 

 

Maisemat olivat upeat

Reittisuunnitelma

 

Tutustuimme hyvin samalla alueella 2021 järjestetyn USA:n mestaruusrogainingin karttaan etukäteen ja aika hyvin onnistuimme arvaamaan millainen kisa-alue tulisi olemaan. Kisakeskuksen itäpuolella meni iso tie, jonka sai ylittää vain yhdestä kohdasta. Tien itäpuolella oli selvästi vähemmän rasteja kuin länsipuolen vuoristossa joten lähdimme suunnittelemaan sillä ajatuksella että haemme länsipuolelta lähes kaikki rastit ja jos lopussa olisi ylimääräistä aikaa, hakisimme itäpuolelta muutamat lähimmät rastit. Tällä kertaa lopetus oli todella auki kun lähdimme liikkeelle, mielessä oli ainakin 5 erilaista hyvää lopetusta, enkä ollut huolissani ettemme saisi hyvää lopetusta, kunhan vain ehtisimme hakea maalipaikan lähellä olevan rastikierroksen (53-79-98-63).

 

Niin totta

Kilpailu

 

Starttasimme suoraan startista mäkeä ylös 35-89-106, yhteensä n. 500 metrin nousun. Heti startin jälkeen kaivoin ylämäkeen sauvat esiin ja huomasin, että ne olivat jämähtäneet paikoilleen enkä saanut sauvoja auki. Mika onnistui jotenkin napauttamaan sauvaa asfalttiin ylämäessä sen verran, että lukitus aukesi ja sain ne käyttöön. Hyvänä muistutuksena koittaa jokaisen krittisen välineen toiminta ennen starttia, varsinkin jos väline on ollut matkalaukkuun sullottuna edelliset 3 viikkoa. 

 

106:lta olimme piirtäneet 77:lle reitin rinnettä pitkin. Se reitti tuskin oli nopein tapa tuolle välille, olisi kannattanut ottaa ne 50 metriä lisänousua ja mennä teiden kautta 77:lle. Rinne oli täynnä sellaista 50-100 cm tiheää pensaikkoa, joka kantoi jonkin verran kun niiden oksien päälle astui. Onnistuin kuitenkin pyörähtämään selän kautta ympäri ja laskeuduin suoraan toisen sauvan päälle ja onnistuin katkaisemaan sen reilun tunnin suorituksen jälkeen. Lisäksi koitimme vältellä rinteessä pensaikkoja ja koska niiden kohdalla oli mahdotonta mennä ylöspäin, valuimme rinnettä sen verran alas, että saimme tunkata sen 106:lta säästetyn 50 metrin verran ylöspäin ennen kuin pääsimme rastille. 

 

Lähtö oli luistelukaukalosta

77:n jälkeen homma alkoi toimimaan heti kun sain teipattua rikki menneen sauvan n. 5 cm lyhyemmäksi kuin alunperin. Vaihtelin sauvoja aina niin että lyhyempi on ylämäen puolella ja yllättävän hyvin toimivat – vasta viimeisen tunnin aikana teippaus petti ja sauva lyheni vähän alle metriseksi. 

 

Haimme isot rastit kartan keskialueen vuoristosta koittaen välttää ylimääräisiä nousuja/laskuja ja siinä aika hyvin onnistuimmekin. Rastit olivat yllättävän haastavia – tyypillinen rastipiste oli ”the spur” eli ”nenä” tai vaihtoehtoisesti ”the re-entrant” eli ”notko” jossain kohtaa rinnettä. Todella tarkasti sai nuo rastit ottaa – yllättävän hyvin ne kuitenkin löytyivät. Pidän itse näistä kisoista, joissa saa oikeasti suunnistaa eikä lopputulosta ratkaista pelkästään sillä kuka juoksee kovinta vauhtia rastilta toiselle. 

 

Ensimmäisessä mäessä

Pakollisena varusteena oli vähintään 2 litraa vettä, meillä oli molemmilla 2.5 littaa kapasiteettia ja silti päivän kuumuudessa nesteen riittävyys teki tiukkaa. Lämpöä oli varmaan n 25-26 astetta ja ensimmäisen ja toisen rastipisteen väli meillä oli n 30 kilometriä, eli n. 6 tuntia. Kaivoin jossain vaiheessa Salomonin filtterin esille ja uskaltauduin ottamaan paikallista raikasta purovettä lisäksi. 

 

En ole kovin paljoa vielä analysoinut reittejä, mutta uskoisin meillä olleen kohtuu tehokas reitti. Olimme alun perin piirtäneet reitille 102:n (75-102-92), mutta päädyimme jättämään sen pois kun alun vuoristo-osuuteen meni kauemmin kuin oletimme ja 102-92 välin louhikko näytti kartalta todella hitaalta. Manu ystävällisesti totesi kisan jälkeen, että se 102 olisi ollut nopea haku ja hän on siinä aivan oikeassa. 102 oli suurinpiirtein samoilla korkeuksilla 92:n kanssa ja niiden väli olisi ollut mentävissä louhikon alapuolelta, lisäbonuksena 92:n olisi ollut helpompi löytää 102:lta tultaessa kuin miten meille nyt kävi. 

Polku malliradalta, näitä oli vähemmän itse kisassa

 

Ensimmäinen ja viimeinen isompi pummaus tuli juuri 92:lle vähän pimeän tulon jälkeen. Lähdimme tulemaan alas rastin pohjoispuolen jyrkännettä ekasta kohdasta mistä pääsi alas ja ajauduimme rinteessä liikaa länteen ja tulimme suoraan ihan tajuttomaan louhikkoon. Siellä oli sellaista pienen auton kokoisia lohkareita sikin sokin ja takana niin jyrkkä rinne ettei sitä olisi päässyt ylös. Hypimme kiviltä toisille ainoana päämääränä päästä louhikosta pois ja siinä meni vähän suunnat sekaisin. Kun pääsimme louhikosta vihdoin pois, emme ihan tarkkaan tienneet missä olemme ja alkoi mennä jo sekaisin mihin suuntaan kartan käyrien pitäisi olla. GPS-jäljestä näen nyt, että olimme täsmälleen siinä missä oletinkin louhikosta pois pääsyn jälkeen, mutta silti säntäilimme hetken ristiin rastiin mäkeä ylös ja alas. Lopulta otimme suunnan etelään, sillä idealla että jossain vaiheessa saamme joesta kiinni. Saimme onneksi sitä ennen jo kiinni vesiurasta, emme heti tienneet mikä vesiura oli kyseessä, mutta kun varmistui mikä ura oli kyseessä, oli rastin haku helppoa.

Viimeinen mäki maaliin

Jatko menikin sitten paremmin. Päätimme jättää välistä 101:n ja 100:n. Vaikka kyseessä olikin 100 pisteen rastit, olisi niiden hakuun mennyt sen verran kauan, että päätimme jättää loppuun enemmän aikaa, jotta ehdimme loppulenkin suunnitellusti. 87 rastia ei jostain syystä ollut ollenkaan maastossa – ensimmäinen kerta MM/EM kisoissa, kun näin käy – mutta onneksi rastipiste oli niin selkeä, että tiesimme olevamme oikeassa paikassa ja jatkoimme matkaa. Pisteet tuosta saimme protestin kautta maalissa – GPS-jälki kertoi meidän olleen oikeassa paikassa. 

 

Etelän rasteilla ei ollut ongelmia. Pidimme tasaista rauhallista vauhtia yllä ja otimme rastit varmasti. Aamun kohokohta sattui Tahoe Cityn lähellä, kun näimme kaksi karhua – toinen juoksi pakoon ja toinen jäi metsästä katselemaan meitä. Tiesin tuolla olevan karhuja, mutta en todellakaan uskonut, että niihin törmäisimme.

Palkintojenjako

Lopussa viilasimme vielä reittiä siten, että jätimme 45:n pois alkuperäisestä suunnitelmasta. 53-79 tummanvihreä rinneväli ja siihen menevä aika oli aika epävarma, joten oli varmempi jättää tuo pois, tiesin että lopussa oli joustovaraa hakea pari rastia kunhan vaan ehdimme hakea 98-63:n hyvissä ajoin. 63:n jälkeen polku sitten katosikin hetkeksi kokonaan, mutta onneksi löysimme sille takaisin, muuten olisi saattanut tulla todella kiire. Haimme lopussa vielä 31-21-27-38 ja olimme maalissa n. 4 minuuttia ennen 24 tunnin aikarajaa. Jonkin verran lopussa olisi voinut kiristää, jos olisi ollut pakko – tiesin koko ajan että ehdimme, mutta oli tuossa lopussa mäkeä vähän enemmän kuin kuvittelin ja meni vähän tiukemmalle kuin oletin. Aurinko ja lämpö alkoivat tehdä temppujaan ja vedetkin loppuivat jo hyvissä ajoin ennen maalia – vähän jouduin keräilemään itseäni maalissa makailemalla varjossa huoltojoukkojen hellässä hoidossa. 

 

Reitit löytyvät täältä

Tulokset löytyvät täältä

 

Analyysiä

Lopputuloksena loistava toinen sija, muutama joukkue aika lähellä takana. Aina kannattaa hakea viimeisetkin rastit, vaikka kuinka haluaisi jo päästä maaliin. Voittajajoukkueeseen oli niin pitkä matka, että siinäkään ei jäänyt mitään jossiteltavaa.

 

Kokonaisuutena suoritus oli hyvä. Meidän vahvuutena on tasainen ja varma suorittaminen. Alussa monet joukkueet juoksevat ohi oikealta ja vasemmalta, mutta lopussa ohitamme samat joukkueet ihan perusvauhtiakin menemällä. Kokemus alkaa näkyä reittisuunnittelussa, tämä oli nyt itselle kuudestoista 24h rogaining kisa, joista viisi on ollut MM-kisoja ja viisi EM-kisoja, loput SM-kisoja. Tuohon päälle sitten kolmisenkymmentä 8-12h rogainingia, synkkistä tai vastaavaa pidempää suoritusta kartan kanssa maastossa. 

 

Jatkosuunnitelmat

 

Kausi jatkuu tästä reilun kuukauden päästä Pöytyällä Rogaining EM-kisoissa, eli nyt pari viikkoa lepoa, sit pari viikkoa kunnon treeniä ja loppuun keventelyt. EM-kisojen jälkeen kalenterissa on ensimmäinen satamailinen UTMB Kullamannen marraskuun  alussa. Sinne ei ole muita tavoitteita kuin saada onnistunut suoritus ja kerättyä UTMB kiviä, jos vaikka ensi vuonna pääsisi UTMB:lle. Ehkä jotain lyhyempiä kisoja voi vielä kalenteriin mahtua ennen Kullamanennia. Rogaining kisojen osalta 2024 on vielä auki, huhu kertoo että SM-kisa saattaisi olla tulossa ja mahdollisesti EM-kisa, vahva veikkaus että EM-kisa päätyy Viro/Latvia akselille tässä maailman tilanteessa kun kaksi isoa Rogaining maata ovat poissa laskuista ja 2023 kisa järjestetään Suomessa. MM-rogaining järjestetään seuraavan kerran heinäkuussa 2025 Espanjassa. Se kannattaa laittaa jo nyt kalentereihin, Espanjassa on kokenut porukka järjestämässä ja varmasti hyvä kisa tulossa.  

 

JanneS