JanneS ja Manu Humppi saivat pronssia Tsekissä järjestetyssä MM-rogaining kisassa. Matkaa kertyi yhteensä 108 km ja nousua noin 5km. Hopean hävisimme 3 minuuttia ennen meitä maaliin tulleelle joukkueelle samoilla pisteillä.
Pronssimitali; kuva by Manu Humppi |
Valmistautuminen
Sulkavan SM-kisan jälkeen kysyin Manua pariksi MM-kisoihin ja hän muutaman päivän miettimisen jälkeen ilmoitti tulevansa mukaan. Vaikka olemme tunteneet toisemme kymmenen vuotta, emme ole koskaan kisanneet yhdessä emmekä edes käyneet yhteislenkillä, joten valmistauduimme juttelemalla varusteet ja kisataktiikat lävitse ennen kisaa. Molemmilla meillä on onneksi takana useita 24h rogaining kisoja, joten ihan pystymetsästä emme kisaan kuitenkaan lähteneet.
Ehdimme onneksi käydä mallikartalla hakemassa muutaman rastin kilpailua edeltävänä päivänä. Itse mallikartta ei nyt kovin realistista kuvaa antanut siitä millaista maasto kisassa tulisi olemaan, mutta saimme hiottua yhteistyötä paremmaksi pienen väittelyn jälkeen mitä kautta kakkosrasti kannattaisi hakea mallikartalta.
Reittisuunnitelma
Arvioin ennen lähtöä, että voisimme edetä ainakin n. 110 km vuoristossa. Sulkavalla kilometrejä tuli meille molemmille yli 130km, mutta tiedossa oli, että Tsekeissä olisi paljon enemmän nousua ja hitaita osuuksia. Etenemisen arviointi vuoristossa on todella hankalaa, yhteen ylämäkeen kun voi mennä pahimmillaan melkein tunti, mutta toisaalta tasaisella ja alamäissä eteneminen voi olla hyvinkin nopeaa maaston ollessa kulkukelpoista. Kartassa oli oikeastaan kolmea väriä, valkoista - joka voi tarkoittaa mitä tahansa todella nopeasta metsästä läpipääsemättömään kuusitaimikkoon, keltaista - joka kuvaa avoimia alueita (ne olivat kaikki hyväkulkuista) ja kiellettyjä alueita.
Suunnittelu käynnissä; kuva by Manu Humppi |
Yllätyksemme kartan länsipuolen isoimmat mäet oli lähes kokonaan kiellettyä aluetta, poislukien muutama polku, joita pitkin pääsi alueen läpi toiselle puolelle. Tietenkin tuon alueen toiselle puolelle oli laitettu niin monta rastia, että pakkohan sinne oli mennä. Päädyimme suunnitelmaan, jossa ensin hakisimme kartan itäpuolelta lähes kaikki rastit ja sitten suuntaisimme kartan eteläosassa olevan laakson kautta länsipuolen rinteille ja lounaiskulmasta kielletyn alueen toiselle puolelle, sieltä sitten pohjoiseen ja riippuen lopussa käytettävissä olevasta ajasta, hakisimme paluumatkalla mahdollisimman monta rastia matkalta.
Koitimme hahmottaa reittiä käyrien mukaan ja maksimoida käyriä pitkin menemisen ja minimoida ylä- ja alamäet. Aika hyvin tuossa onnistuimme, mutta tuli noita ylämäkiä siitä huolimatta ihan riittävästi.
Kilpailu
Juuri ennen lähtöä päädyimme vielä piirtämään reittisuunnitelmaan alkuun kolmanneksi rastiksi 64:n, jonka kautta menisimme 82:lle, mutta heti startin jälkeen huomasimme että tuon lisäyksen jälkeen rasti 33 on suurin piirtein samoilla käyrillä mitä pitkin menemme 64:lle, joten päätimme hakea myös sen. Uutena kokemuksena 33:lla saimme herätellä rastileimasimen. Muutoin nuo rastileimasimet toimivat todella hienosti kädellä heilauttamalla parinkymmenen sentin päästä. Järjestävät kertoivat etukäteen, että jos rastilla ei ole kukaan käynyt vähään aikaan, sen saattaa joutua herättämään, joten tuo ei ollut sinänsä yllätys. Suosittelen tuota leimaustapaa kyllä Suomenkin kisoihin - todella paljon miellyttävämpää leimata käden heilautuksella kuin tunkea jokaisella leimasimella SI-tikku sinne leimasimen sisään.
Lähtötunnelmissa; kuva by Hana Orienteering |
Suunnistimme alun varmasti ilman virheitä hyvällä vauhdilla edeten. Ensimmäinen pieni kompurointi tapahtui 107:lla, joka oli helpon näköinen rasti kartassa, mutta luin rastimääreen väärin ja lähdin kiertämään jyrkänteen taakse. Katsoin nopeasti rastimääreen tarkoittavan että kyseessä olisi jyrkänteen lounaispuoli, kun kyseessä olikin lounainen jyrkänne, ja itse rasti oli jyrkänteen koillispuolella. Kiersimme tuossa ehkä sellaiset 5 minuuttia ylimääräistä. Samassa yhteydessä pääsin myös kokemaan millaisen sähköiskun sähköaidasta saa - ja onnistuin ottamaan sen tietenkin kahteen kertaan. Jos ketään kiinnostaa niin tunne oli aika samanlainen kuin jos jalkaan tulisi yhtäkkiä kramppi. Yhtä kokemusta taas rikkaampana matka jatkui.
Seuraava haastava rasti oli 105:n, joka oli aika peitteisessä rinteessä oleva jyrkänne. Onneksi kuitenkin senkin kohtuu hyvin löysimme pienen etsimisen jälkeen. Vähän sen jälkeen meillä oli pisin yksittäinen rastiväli 36-66, johon meillä kului melko tarkkaan tunti. Sen viimeisenä osiona oli reilu sata nousumetriä puron vartta pitkin. Tuo nousu oli samalla rankin mutta myös muistettavin osuus koko kisassa. Puron ympäristö oli erittäin peitteistä ja päädyimme hyppimään mättäältä mättäälle puroa pitkin. Todella kaunis paikka.
Jatkoimme siitä suunnitelman mukaisesti kartan lounaiskulman siivousta rasteista ja kun lähdimme pohjoiseen n. 60 km etenemisen jälkeen, laskimme että joudumme oikaisemaan jotain pois alkuperäisestä suunnitellusta reitistä. Maalin lähellä oli vielä ryppäänä 53-76-95-75 rastit, jonne meidän pitäisi ehtiä hyvissä ajoin että saisimme niistä pisteet. Päätimme jo tuolloin, että jätämme ainakin 89-92 pois kartan luoteiskulmasta. Lopulta jätimme vielä 71:n pois jo siinä kohtaa.
kuva by Hana Orienteering |
Arvioimme aika tarkkaan n. 4-5 tuntia ennen ajan loppumista, mitä jokaiseen rastiväliin menisi aikaa, josta syystä päätimme tiputtaa pois 60-91:n ja ihan viime hetkillä totesimme ettemme ehtisi hakea myöskään 62:sta, vaikka menimme aika läheltä sitä. Haku olisi kuitenkin ollut yli 100 metriä nousua, josta puolet maastossa.
Loppuun olimme alunperin piirtäneet 75:lta kierron käyriä pitkin vesipisteen kautta pohjoisesta 20:lle, mutta arvioimme 75-55 välin olevan nopeampi suoraan mentynä, vaikka siinä olikin yli 200 metrin yhtäjaksoinen nousu. Nuo polkuja pitkin tehdyt loivat nousut olivat kuitenkin kohtuullisen nopeita verrattuna umpimetsä nousuihin. Ihan lopussa tavoitteena oli hakea 44-23 ja jos olisi aikaa, vielä mennä 20:n kautta maaliin, mutta valitettavasti emme mitenkään ehtineet 20:lle, joten tulimme maaliin ajassa 23 tuntia ja 53 minuuttia, oman sarjan kolmantena ja kokonaiskilpailun yhdentenätoista joukkueena.
Reitit löytyvät täältä
Tulokset löytyvät täältä
kuva by Hana Orienteering |
Analyysiä
Olemme lopputulokseen erittäin tyytyväisiä. Tiesimme, että täydellisellä suorituksella meillä olisi mahdollisuus mitaliin, mutta silti tuli hieman yllätyksenä että hopea jäi vain pienestä kiinni, vaikka suoritukseen jäi vielä parannettavaa - kuten yleensä aina rogainingissa. Tällä kertaa nuo olisivat olleet pieniä juttuja, muutama rastinotto olisi voinut olla sujuvampi. Itse reittisuunnitelma oli hyvä ja pystyimme etenemään hyvää vauhtia alusta loppuun ilman mitään romahtamisia. Odotetusti meillä oli hieman nopeuseroa, Manun ollessa hieman nopeampi. Eniten eroa tuli alamäissä, mutta ei onneksi kovin paljoa sielläkään. Yleensä nuo nopeuserot ovat tasoittuneet matkan edetessä, mutta tällä kertaa tilanne pysyi samana alusta loppuun.
Jatkosuunnitelmat
Tästä on hyvä jatkaa kautta vielä Vaarojen Maratonille yhdelle kierrokselle (65km) ja kauden päätteeksi on totutusti Synkkä Syysunelma. Molemmissa tavoitteena tehdä hyvä suoritus ilman sen kummempia aika tai sijoitus paineita.
Pikku hiljaa ajatukset ja suunnitelmat alkavat kuitenkin siirtyä ensi kauteen ja ilmoittauduin Madeira Island Ultra-Trail 115k matkalle huhtikuun lopussa. Se toimii hyvänä motivaattorina mäkitreeneihin ja varsinkin alamäkitekniikan hiomiseen talvella ja alkukeväästä. Pääkisana ensi vuonna ovat kuitenkin Rogaining MM-kisat Lake Tahoella (US) heinäkuun lopussa ja siihen perään Rogaining EM-kisat Varsinais-Suomessa.
JanneS